Tulevaisuuden tuottajat

Osallistuin alkuvuodesta Utrechtissa, Alankomaissa järjestettyyn Imagining Tomorrow International 2024 -seminaariin. Seminaari on EU:n rahoittama hanke ja sen pääjärjestäjänä toimii hollantilainen HKU University of the arts Utrecht. Mukana oli noin 60 opiskelijaa viidestä korkeakoulusta, jotka sijaitsevat Alankomaissa, Saksassa, Intiassa, Belgiassa ja Suomessa. Seminaarissa osallistujat käsittelivät erilaisia sosiaalisia ja kulttuurisia kysymyksiä yhteisluomisen kautta. Mukana oli 4 paikallista organisaatioita, joille opiskelijat kehittivät yhdessä moninaisia innovaatioideoita, auttaen näin organisaatioita kehittämään toimintaansa entistä parempaan suuntaan. Seminaari oli myös mahdollisuus verkostoitua kansainvälisesti sekä kehittää omaa kansainvälistä ammattiosaamista. Syvennyin projektin aikana kansainväliseen yhteistyöhön, joka oli seminaarin yksi toiminta-ajatuksista, ja pääsin kehittämään kansainvälisesti verkosto-, ammatti- ja kulttuuriosaamistani. Seminaari oli erinomainen tilaisuus ymmärtää paremmin kulttuurienvälisyyttä ja monikulttuurisen yhteistyön merkitystä. Tutustuin projektin aikana Liisa Uusitalon ja Marja Joutsenvirran toimittamaan kirjaan Kulttuuriosaaminen – Tietotalouden taitolaji (toim. 2009) sekä toisena lähteenä Fred Dervinin ja Laura Keihään teokseen Johdanto uuteen kulttuurien väliseen viestintään ja kasvatukseen (2013). Kirjoissa käsiteltiin laajasti kulttuuriosaamista sekä kulttuurienvälisyyttä, jotka ovat tärkeitä käsitteitä ymmärtää, kun tehdään kansainvälistä yhteistyötä. Näiden käsitteiden pohjalta avarsin omaa näkemystäni kansainvälisestä työskentelystä ja sain teoreettista tukea projektin työstämiseen. Opin kirjoista, että toimiva kansainvälinen yhteistyö vaatii ymmärrystä eri kulttuureihin vaikuttavista aineellisista, aineettomista ja toiminnallisista tekijöistä, mutta kykyä kohdata toinen ihminen yksilöllisesti lyömättä lukkoon käsityksiä hänen kulttuuristaan.   Projektin lopputuloksena 12 moniammatillista ja kansainvälistä pienryhmää loi jokaiselle paikalliselle organisaatioille yhteensä 3 innovaatiosuunnitelmaa. Oma projektiryhmäni työskenteli Kamp Amersfoort -vankileirimuseon kanssa, jonka näkyvyyttä ja ulkoaluetta pyrimme kehittämään suunnitelmamme kautta. Organisaatio antoi suunnitelmastamme enimmäkseen hyvää palautetta ja totesi sen olevan erittäin käyttökelpoinen. Vaikka saimme innovaatiosuunnitelman lopulta onnistuneesti toteutettua, oli matka sen saavuttamiseen myös jokseenkin haastava. Tätä edesauttoi projektissa enemmän korostunut kova suorittaminen, kuin prosessimainen yhteistyö. Projektista otankin isoimpana oppinani mukaan sen, että matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä. Tällaisessa seminaarissa kansainvälisen yhteistyön ja verkostotaitojen harjoittaminen ovat tärkeässä osassa ja sille pitäisi antaa myös enemmän painoarvoa. Ei siis keskitytä pelkästään laput silmillä suorittamiseen ja vaativiin tuloksiin, vaan annetaan myös arvoa prosessille ja panostetaan siihen. Siten myös kansainvälinen yhteistyö toimii paremmin. Niklas Söderström / Kulttuurituotannon opiskelija 2021