”Kamera käy!” Ovatko ei-luovat organisaatiot valmiina?
Audiovisuaalisen työ epäonnistuu ei-luovissa organisaatioissa usein jo ennen kuvauksia. Ongelmat eivät aina synny kuvauspaikalla, vaan aikaisemmin suunnitteluvaiheessa, kun kalustoa ei ole varmistettu, aikataulut on luotu epärealistisiksi ja esihenkilö ei välttämättä tiedä mitä työ käytännössä vaatii. Defender-unelma ja nollabudjetin todellisuus Tutkin opinnäytetyössäni audiovisuaalisen asiantuntijatyön johtamista ei-luovissa organisaatioissa, joissa videotuotanto tukee muuta toimintaa. Kiinnostava yksityiskohta nousi esiin kyselyaineistosta. Julkisella sektorilla työskentelevät kertoivat suurimmaksi haasteekseen tekniset edellytykset, eli audiovisuaalisessa työssä tarvittavat työvälineet. Vastaajat kertoivat hankkineensa välineitä omalla rahalla. Eräälle oli ehdotettu videotuotannon kuvaamista puhelimella, tästä suivaantuneena hän oli jättänyt koko projektin ja työn. Muistan omalta uraltani tapauksen, jossa minut kutsuttiin johtoryhmän palaverihuoneeseen keskustelemaan viestinnän kehittämisestä. Minulle toistettiin isolta näytöltä Defender-maasturiauton mainosvideo, joka oli kuvattu aavikolla dronella sekä Arri Alexa 35:lla, kalliilla elokuvatuotantokameralla. Johtoryhmä toivoi tämän mainosvideon tyylistä viestintää. Innostuin itsekin videosta – se oli upea. Tiedustelin budjettia, sain vastaukseksi 0 euroa. Selitin asiakkaalle, mistä Defender-mainosvideon kustannukset olivat syntyneet. Pelkkä dronen vuokra maksaa noin 200 euroa päivässä. Defender-tyylinen mainosvideo maksaa helposti kymmeniä tuhansia euroja. Kun tämä selvisi, aloimme keskustella siitä, miten saisimme edes saman tunnelman, leikkaustyylin ja värimaailman toivomaamme videoon ilman dronea tai kallista kameraa. Lopulta video tuotettiin alle 200 euron budjetilla. Laatu oli kaukana Defender-mainosvideosta, mutta asiakas oli tyytyväinen. Videon laatu oli mitä oli, mutta he tiesivät nyt mistä se johtui. Somevideo ei ole sama asia kuin videotuotanto Kyse ei aina ole pihistelystä, vaan pohjimmiltaan tietämättömyydestä. Tietämättömyys syntyy helposti, kun seuraa nykypäivän sosiaalisen median tuotantojen tekemistä. Somevideo ja ammattilaisvideotuotanto näyttävät yksinkertaistettuna samoilta: molemmissa on kuvaa ja ääntä. Somevideon tekeminen vaatii puhelimen. Ammattimainen videotuotanto taas huomattavasti enemmän. Näyttelijöiden palkat, useiden tuhansien eurojen kuvauskalustot, editointivälineet, tehokkaat työasemat ja tallennustilat ovat osa kokonaisuutta, joka jää usein näkymättömäksi lopputulosta katsovalle. Rekrytointi alkaa väärästä kysymyksestä Nämä asiat tulisi ratkaista ennen tuotannon aloittamista – jopa ennen rekrytointia. Palkataanko organisaatioon videotuottaja vai sosiaalisen median sisällöntuottaja? Tarvitaanko nopeaa sisältötuotantoa vai laadukasta audiovisuaalista tuotantoa? Kun odotukset ja resurssit eivät kohtaa, audiovisuaalisen alan ammattilainen joutuu taistelemaan puuttuvien työvälineiden ja epärealististen aikataulujen kanssa eikä pysty tekemään parasta mahdollista työtään. Pahimmillaan hän lähtee. Organisaatio menettää osaamisen ja joutuu aloittamaan rekrytoinnin alusta. Hyvä johtaminen alkaa ennen kuvauspäivää Organisaatiot haluavat laadukasta videoviestintää. Tavoite on hyvä, mutta ymmärrys alasta ja sen vaatimuksista ei aina kohtaa odotuksia. Audiovisuaalisen asiantuntijan esihenkilöllä on keskeinen rooli. Kun esihenkilö ymmärtää jo ennen tuotannon käynnistämistä, mitä projekti käytännössä vaatii, hän osaa varata oikeat resurssit ja asettaa realistiset odotukset. Tekemäni opinnäytetyö Audiovisuaalisen asiantuntijatyön johtaminen ei-luovassa organisaatiossa – kehittämisehdotus esihenkilötyön toimintamalliksi tarjoaa esihenkilöille käytännönläheisen tarkistuslistan sekä johtamisen kaavion, joita voidaan hyödyntää ennen projektia, sen aikana ja sen jälkeen. Kun kamera käynnistyy, kaiken pitäisi olla jo valmiina Audiovisuaalisen työn onnistuminen ei ratkaisevasti riipu siitä, mitä tapahtuu kuvauspäivänä. Se ratkaistaan paljon aikaisemmin: tavoitteiden määrittelyssä, resurssien varaamisessa, työvälineiden hankinnassa ja realististen odotusten asettamisessa. Kun kamera käy, kaiken olennaisen pitäisi olla jo valmiina. Silloin audiovisuaalinen asiantuntija voi keskittyä siihen, missä hänen osaamisensa tuottaa eniten arvoa – laadukkaan sisällön tekemiseen. Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistunut Tiia Salminen on tutkinut opinnäytetyössään johtamistyötä ei-luovassa organisaatiossa ja kehittänyt luovaa ihmistä johtavalle esihenkilölle toimintamallia. Työ on luettavissa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060421820
Osallistujakokemuksen takaaminen tanssien
VIBA Tanssihalli VIBA on Helsingin Vallilassa ja Herttoniemessä sijaitseva tanssikoulu. Heidän toimintaansa ohjaa turvallisemman tilan periaatteet, lämminhenkisyys sekä tanssin kulttuurin opettaminen ja arvostaminen. Tanssin alkuperän arvostaminen on autenttisesti juurtunut heidän arvoihinsa, ja VIBA:n opettajat ovatkin lajinsa ammattilaisia. Omat tehtäväni Tein projektissa tehtäviä monipuolisesti. Olin vastuussa intensiivikurssien vetämisestä markkinoinnin suunnittelusta itse tuntien opettamiseen. Otin itselleni tavoitteeksi luoda kursseille ilmapiirin, joka oli yhteisöllinen sekä oppimista tukeva. Kurssien ollessa ilmaisia halusin panostaa siihen, ettei kukaan osallistujista jättäisi mielenkiinnon lopahtaessa kurssia kesken. Maksuttomuus toisaalta voi sitouttaa asiakkaita, mutta samalla kesken jättämisen kynnys madaltuu, kun ei menetä osallistumismaksua. Osallistujakokemus Pyrin panostamaan jokaiseen kurssien tunteihin tasavertaisesti ja rakentamaan oppilaille positiivinen kävijäkokemus. Kurssit alun perin porrastettiin eri tasoihin, jotta jokainen oppilas löytäisi omalle kohdalleen sopivan tuntitason. Aloitin kurssien tuntien suunnittelun rakenteen ja ajankäytön hahmottamisesta. Kurssien eri tasot vaativat eri rakenteet tunneille, esimerkiksi alkeistunneille budjetoin enemmän aikaa tekniikkaharjoituksiin. Selkeä rakenne tunneille auttoi luomaan tunneille yhtenäisyyttä ja rakensi osallistujakokemuksen onnistumista. Itse tuntien suunnittelun lisäksi osallistujakokemukseen vaikutti luonnollisesti kävijämäärä. Tuntien kapasiteetit olivat suhteutettu tilaan sekä tunnin tasoon. Ryhmäkokojen oikea mitoittaminen varmisti, että aikaa riittää huomioida oppilaita henkilökohtaisemmin. Intensiivikurssien markkinointi toimi osana osallistujakokemuksen muodostumista. Markkinointimateriaali sisälsi huolellisesti perustiedot tunneista, jotta osallistuminen oli mahdollisimman selkeää oppilaille. Tunneista koottiin infopaketti, jossa kerrottiin yksinkertaisena tuntien rakenne. Tällöin osallistuja tiesi mitä odottaa tunnilta, esimerkiksi tuleeko tunti olemaan tekniikka vai koreografia pohjainen. Viestintä osallistujien kanssa loi kursseille jatkumoa. Viestin sosiaalisessa mediassa ennen tunteja, että mitä koreografiaa tunnilla tehdään ja kuinka pitkää pätkää. Tämä on todella yleinen alalla vakiintunut tapa. Osallistujalle tämä antoi mahdollisuuden valmistautua opettelemaan esimerkiksi koreografiaa, joka on opetettu jo kerran aikaisemmin. Halusin viestinnällä varmistaa, että oppilailla ei tulisi epämukavia yllätyksiä tunnilla. Muita tekijöitä, joilla pyrin varmistamaan positiivisen osallistujakokemuksen, olivat kysymyksiin kannustaminen, yleinen rohkaisu tunneilla, liikevariaatioiden sovittaminen jokaiselle sopivaksi sekä huolelliset sanavalinnat opetuksessa. Oivallukset projektin aikana Projekti opetti minulle kokonaisvaltaisesti osallistujakokemuksen rakentamista ja suunnitelmallisen opettamisen vaikutusta. Opin huomioimaan eritasoiset osallistujat tuntien rakenteessa, ajankäytössä ja liikevariaatioissa sekä ymmärsin selkeän viestinnän ja markkinoinnin vaikutuksen osallistujien kokemukseen. Kehityin myös vuorovaikutus- ja opetustaidoissani, erityisesti kannustavan ilmapiirin luomisessa, osallistujien yksilöllisessä huomioimisessa sekä sanavalintojen merkityksen ymmärtämisessä opetustilanteissa. VIBA Tanssihalli, tanssin tiiviskurssien järjestäjä Hanna V – Kutu 22
Saavutettavuus alkaa tiedosta
Miksi joku jättää esityksen tai tapahtuman väliin, vaikka olisi kiinnostunut? Usein syy ei ole este, vaan epävarmuus: mitä paikan päällä tapahtuu, onko olo turvallinen, voinko tulla omana itsenäni? Tämä kysymys nousi keskiöön, kun työstin saavutettavuussivua Cirko – Uuden sirkuksen keskus:n verkkosivuille. Cirko – Uuden sirkuksen keskus on Helsingissä toimiva uuden sirkuksen keskus, joka tuottaa esityksiä, tapahtumia ja residenssitoimintaa sekä tukee sirkustaiteilijoiden työskentelyä. Tietoa oli – mutta sitä oli vaikea löytää Cirkolla oli jo valmiiksi paljon hyvää ja tärkeää tietoa saavutettavuudesta. Esteettömyys, saapuminen ja tilojen käytännöt oli huomioitu, mutta tieto oli hajallaan eri puolilla verkkosivuja. Samalla organisaatiossa oli halu panostaa saavutettavuuteen entistä enemmän – ei vain käytännön tasolla, vaan myös siinä, miten siitä viestitään ulospäin. Työni ei ollut pelkästään kerätä olemassa olevaa tietoa yhteen, vaan myös havainnoida Cirkon saavutettavuutta kokonaisuutena: mitä kaikkea jo tehdään, mitä voisi tuoda paremmin esiin ja miten tieto kannattaa esittää kävijälle selkeästi. Kävijän näkökulmasta hajanaisuus tarkoittaa ylimääräistä työtä. Pitää etsiä, vertailla ja tehdä tulkintoja. Jos tieto ei löydy helposti, moni päättää jättää tulematta. Saavutettavuus on myös tunnetta Saavutettavuus on paljon muutakin kuin fyysisiä ratkaisuja. Jo ennen projektia tiesin, että se ei tarkoita pelkästään esteettömiä kulkureittejä tai tilaratkaisuja. Tässä työssä fokus olikin alusta asti laajemmassa saavutettavuuden ymmärtämisessä: miten kokemus tuntuu kävijästä, millaista tietoa hän tarvitsee etukäteen ja miten erilaiset tarpeet voidaan huomioida viestinnässä. Saavutettavuus on myös sitä, että kävijä tietää mitä odottaa. Esimerkiksi tällaiset kysymykset voivat olla ratkaisevia: Saako esityksestä poistua kesken kaiken? Onko tilassa kovia ääniä tai kirkkaita valoja? Miten erityistarpeet on huomioitu? Jos näihin ei löydy vastausta etukäteen, osallistuminen voi tuntua riskiltä. Yksi selkeä ja kattava kokonaisuus Projektissani kokosin saavutettavuuteen liittyvät tiedot yhteen ja rakensin niistä selkeän kokonaisuuden. Samalla täydensin sisältöä niin, että se vastaa paremmin kävijän näkökulmasta olennaisiin kysymyksiin. Tavoite oli yksinkertainen: kävijän ei tarvitse arvailla. Kun tieto löytyy yhdestä paikasta ja se on kirjoitettu ymmärrettävästi, kävijä voi tehdä päätöksen rauhassa. Tämä voi olla ratkaiseva tekijä siinä, osallistuuko hän vai ei. Pienillä muutoksilla on iso vaikutus Selkeä saavutettavuussivu ei ole vain tekninen lisä verkkosivuille. Se voi vähentää epävarmuutta, lisätä turvallisuuden tunnetta ja madaltaa osallistumisen kynnystä. Samalla se viestii, että kävijä on huomioitu jo ennen kuin hän astuu ovesta sisään. Yksi ajatus jäi erityisesti mieleen: saavutettavuus alkaa ennen kokemusta. Se alkaa siitä, mitä kerrotaan, ja miten selkeästi se kerrotaan. Kun saavutettavuuteen panostetaan myös viestinnän tasolla, yhä useampi voi tuntea, että tämä paikka on myös minua varten. Meri S, kulttuurituotanto -23
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media syventävä projekti tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku