Tunnetta ja säpinää osallisuustyöhön osallistavan tapahtumatuotannon mallilla
Vaikka nykynuoret eivät tiedä, mitä dynamolla tehdään, on osallistavan tapahtumatuotannon malli, Dynamo, tuonut valoa ja voimaantumista jo usealle kymmenelle nuorelle. Suomen Nuorisoseurojen Dynamon avulla luodaan uusia tapahtumia, tekemistä ja voimaantumista nuorten elämään. Dynamo – valoa ja voimaantumista nuorille Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon toimii. Tyyliini ei useinkaan kuulu näin polleasti paukutella henkseleitä, uskon enemmän perisuomalaiseen kainosteluun. Kehitin osana opinnäytetyötäni Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon-konseptin. Kehitystyön aikana oli reilun puolentoista vuoden aikana neljä nuorten tuottajaryhmää, joiden kanssa sain sparrailla aiheen parissa. Keräsin palautetta, haastattelin ja kirjoitin mallia. Matka siihen, että uskallan tuon alun julistuksen tehdä, on ollut haastava. Mutta niinhän se on, kun vähän ”ahistaa”, tietää olevansa oppimisen äärellä. Mittarit, haastattelut ja merkityksellisyyden kokemukset tukena Ja, miksi väitän, että Dynamo toimii? Lähestyn asiaa kahta eri kautta. Ensinnäkin käyttämämme Osallisuuskeskus Kentaurin nuorille henkilöille tarkoitettu osallisuusmittari oli vahvasti lämpimän puolella. Saimme kaikista mittarin väittämistä vähintään 3,5 ja kokonaiskeskiarvoksi muodostui 3,8. Neljä olisi ollut täydet pisteet. Dynamo-tuottajaryhmät vastasivat palautekyselyyn systemaattisesti, ryhmän loputtua, osana ryhmätoimintaa. Vastaajamäärä on siis hyvin lähellä todellista määrää. Toiseksi todistelen asiaa tekemilläni haastatteluilla. Tein yhteensä kahdeksan haastattelua Dynamo-tuottajaryhmien nuorille, joista kuusi päätyi opinnäytetyöhöni. Haastatteluja tehdessä ihmettelin, miksi tämänkaltainen tiedonkeruu ei ole rutiinitoimenpide jokaisessa ohjaamassani ryhmässä. Nuoret nostivat ehdottomaan keskiöön ryhmän ja siinä toimimisen. Se oli tärkeää, kuinka ryhmässä pikkuhiljaa uskalsi tuoda oman äänensä kuuluviin. Ohjaaja tuki ryhmää, antaen ryhmän kuitenkin päättää tapahtumatuotantoon liittyvistä seikoista. Se tuntuikin olevan tärkeä jako; ohjaaja johtaa ryhmää ja tiimihenkeä ja Dynamo-tuottajaryhmä ottaa koppia tapahtumatuotannon päätöksistä. Ryhmähengen ja työn jaon lisäksi esiin nousi tapahtumatuotannon koukuttava luonne. Eräs haastateltavista kuvasi sitä kuin palapeliksi. Ja sanoi nauttivansa myös niistä tilanteista, kun ryhmä yritti saada väärä palaa väärään kohtaan ja lopulta sai ratkaistua sen oikean sijainnin. Eniten esille nousi tapahtumapäivä ja sen tuoma merkityksellisyys. Haastateltavat kuvasivat käsinkosketeltavasti sitä jännitystä, mikä päivään liittyi. Ilmaistapahtumaan liittyvä huoli, tuleeko ketään ja kun lopulta huomaa, että jono kaartaa jo tuntia ennen kulman taakse. Ja, kun yleisö tulee sisään ja heistä näkee, että tapahtuma imee heidät mukaan. Osittain ylpeyteen sekoittui havaintoni mukaan hämmästystä. Me ryhmänä, ja minä, me ja minä olemme tehneet jotain sellaista, johon toiset ilolla tarttuvat. Osallisuus ei ole itsestäänselvyys – se täytyy rakentaa Ja, miksi Dynamon osallisuutta vahvistava kokemus on minulle kehittäjänä niin tärkeä? Alkuun jännitin, että osallisuusaiheita on niin paljon tarjolla, että ehkei Dynamolle ole tilausta. Matkan jatkuessa ymmärsin, että osallisuus on monelle hankalaa. Ja lopulta tiesin, että aitoon osallisuuden kokemukseen tarvitaan roppakaupalla keinoja ja menetelmiä. Ja osallisuuden tulee olla aitoa, konsulteille maksetaan. THL: n SOKRA-hankkeen osallisuuden määritelmässä ajatellaan, että osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, yhteisön elämäänsä ja yhtyä yhtyeiseen hyvään. Tekemällä yhdessä tapahtumia, voimme saavuttaa nämä kaikki asiat kerralla. Dynamo-mallin neljään jaettu ryhmäprosessin aikajana auttaa ohjaajaa saavuttamaan osallisuuden kaikki näkökulmat. Lisäksi se sisältää alkuun neljän kerran tapahtumapaketin, jonka avulla luodaan uusi tapahtumakonsepti, jonka omistajiksi ryhmään osallistuvat nuoret pääsevät. Matka on kuitenkin tärkein. Dynamossakin tärkeintä on, että meillä on aikaa kohdata toisemme ja kysyä, mitä kuuluu? Se kysymys tekee meidät näkyviksi ja osalliseksi ympäröivään maailmaan. Nazia Asif on juuri kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnosta valmistunut Dymamo-mallin testaaja ja kehittäjä. Lue lisää mallista ja Nazian ajatuksista hänen opinnäytetyöstään Nuorten osallisuuden vahvistaminen yhdessä tapahtumia tehden.
Esteettömyys ei tapahdu itsestään – se tarvitsee johtajan
Opinnäytetyöni aiheena oli esteettömyyskartoituksen ja toimenpide-ehdotuksien luominen historiallisessa miljöössä sijaitsevalle tapahtuma-areenalle. Vaikka työni keskittyi pääasiassa liikkumisympäristön esteettömyyteen, huomasin nopeasti, ettei ratkaisut tilanteen parantamiseen ole pelkästään fyysisten esteiden poistaminen. Organisaatiolta täytyy löytyä aitoa halua muutosten tekemiseen ja prosessin läpiviemiseen. Tässä työssä korostuu erityisesti johtajuuden merkitys. Esteettömyys vaatii arvojen mukaista johtamista Ensimmäinen askel esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja tunnustaminen. Johtamisen näkökulmasta kehittämistyö onnistuu vain, jos esteettömyys sisäistetään osaksi organisaation arvoja ja pitkän aikavälin strategiaa. Kartoituksen toteuttaminen ja sen tulosten hyödyntäminen vaativat suunnitelmallista ja osallistavaa johtamista, jonka avulla voidaan vahvistaa henkilöstön ja asiakkaiden osallisuutta sekä rakentaa arvoa tuottavia palveluita. Tavoitteet on vietävä strategiatasolta käytännön toimintaan – yksi- köihin ja arjen päätöksiin. Tämä edellyttää arvolähtöistä viestintää, joka tekee esteettömyyden merkityksen näkyväksi kaikille sidosryhmille. Osallistava toimintatapa lisää sitoutumista ja tuo esiin myös sellaisia esteettömyyden näkökulmia, joita muuten ei ehkä huomattaisi. Esteettömyys on jatkuva, vastuullinen prosessi Historialliset ja ainutlaatuiset miljööt tapahtumapaikkoina sekä niiden mukanaan tuomat haasteet korostavat yksilöllisten ja innovatiivisten ratkaisujen luomista esteettömyyden toteutumiseksi. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri, joka edellyttää johtajan osittaista vallasta luopumista ja vastuun jakamista alaisille, voi tällaisessa ympäristössä tukea osallistavaa johtamista. Johtajalta tai prosessin vetäjältä edellytetään myös kykyä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä ja aikatauluja. Kartoituksessa esiin tulleet puutteet on priorisoitava ja muutostyöt aikataulutettava realistisesti, huomioiden organisaation resurssit. Tarvitaan myös selkeitä rakenteita, kuten vastuutahojen nimeämistä ja seurantajärjestelmiä, jotka tukevat kehittämistyön jatkuvuutta. Esimerkiksi esteettömyyteen liittyvä osaaminen voidaan sisällyttää osaksi henkilöstön perehdytystä ja koulutusta. Esteettömyyden tulisi olla osa arkipäivän ajattelua, ei vain erillinen kehittämishanke. Kehittämistyö vaatii monitasoista johtamista, jossa yhdistyvät strateginen suunnittelu, ihmisten kuunteleminen, konkreettinen toimeenpano ja jatkuva arviointi. Esteettömyys on oikeus, ei lisäpalvelu Esteettömyys ei ole koskaan täysin valmis tavoite, vaan jatkuva prosessi, jota voi ja tulee kehittää. Se tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja viestinnän suunnittelua siten, että kaikki ihmiset, riippumatta toimintakyvystä, iästä tai muista yksilöllisistä tekijöistä, voivat osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyyden varmistaminen on keskeinen osa kaikkien tapahtumapaikkojen suunnittelua ja ylläpitoa. Kaikessa kehittämistoiminnassa korostetaan osallisuuden merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää julkisia palveluita ja liikkua niissä turvallisesti ja itsenäisesti. Lainsäädännön näkökulmasta esteettömyys on velvoite. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää julkisilta toimijoilta aktiivisia toimia syrjinnän estämiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden johtamisessa tärkeää on kohderyhmään kuuluvien kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa. Kirjoittajasta: Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistuva Eija Karnaattu työskentelee Haminan kaupungilla tuottajana Hamina Bastioni -nimisellä tapahtuma-areenalla. Lähes kymmenen vuoden kokemus tapahtuma-alasta ja historiallisesti merkittävässä suojelukohteessa työskentelemisestä sekä aikaisempi tuotekehitystyöhön liittyvä koulutus ovat antaneet hänelle vahvan pohjan esteettömyyteen liittyvän osaamisen syventämiselle. Karnaatun asiantuntemus esteettömyydestä pohjautuu käytännön työn kautta kertyneeseen kokemukseen sekä jatkuvaan kehittämiseen esteettömien tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen parissa, etenkin vaativissa ympäristöissä. Lisää teemasta voi lukea hänen opinnäytetyöstään Hamina Bastionin esteettömyyden kehittäminen : esteettömyyskartoitus ja toimenpide-ehdotukset
Hajanaisesti kerätty tieto ei tue päätöksentekoa – järjestelmällisyys antaa aineistolle suunnan
Digitaalinen muutos on tuonut organisaatioille yhä enemmän tietoa, mutta samalla se on lisännyt sen hajanaisuutta. Kuopion kansalaisopiston kehittämistyössä kävi ilmi, että tietoa kertyy moniin eri paikkoihin ja vaihtelevissa muodoissa, mutta sen hyödyntäminen päätöksenteossa jää usein satunnaiseksi ja epäyhtenäiseksi. Tässä blogissa pohdin, miten sirpaleisuus vaikuttaa arjen suunnitteluun – ja miten tilanteeseen voidaan vastata? Tiedonkeruun sudenkuopat Organisaatiot ovat keskellä nopeaa digitaalista muutosta, jonka myötä tiedon määrä on kasvanut merkittävästi. Tietoa syntyy asiakaspalautteista, verkkopalveluista, rekisteritiedoista ja erilaisista osallistavista alustoista. Samalla kun saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa, lisääntyy myös riski sen hajautumisesta ja hallitsemattomuudesta. Kuopion kansalaisopistossa toteutetussa kehittämistyössä havaittiin, että tieto ei muutu automaattisesti käyttökelpoiseksi. Sen arvo syntyy vasta silloin, kun sitä kerätään johdonmukaisesti, tallennetaan yhtenäisesti ja tulkitaan tavoitteellisesti. Kyselyaineistossa toistui havainto siitä, että tieto on hajautunut eri lähteisiin, mikä vaikeuttaa sen hyödyntämistä suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Paloista kokonaisuuteen – järjestelmällisyys ratkaisee Palautteet, osallistujamäärät, kurssisuunnitelmat ja sisäiset muistiot sijaitsivat eri järjestelmissä, eikä niiden hyödyntäminen ollut systemaattista. Vaikka teknisiä työkaluja oli olemassa, niiden käyttö oli vaihtelevaa ja yhteiset käytännöt puuttuivat. Tämä loi tilanteen, jossa suunnittelu nojasi osittain hajanaiseen tai vaikeasti saavutettavaan tietoon. Viime vuosina koulutusorganisaatioissa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, miten tieto tukee toiminnan kehittämistä ja resurssien kohdentamista. Päätöksenteko ei voi enää perustua vain kokemukseen tai aiempaan toimintatapaan – sen taustalle odotetaan selkeää ja ajantasaista tietopohjaa. Erityisesti vaikuttavuuden osoittamiseen, laatutyöhön ja strategiseen suunnitteluun kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet. Tämän vuoksi tiedon keruun ja käytön järjestelmällisyys ei ole enää kehittämistyön lisäosa, vaan toiminnan edellytys. Padlet-kokeilu – portti yhteiseen ymmärrykseen Opinnäytetyön yhteydessä havaittiin, että tiedon käyttöön suhtaudutaan opistolla myönteisesti, mutta sen hyödyntämiseen liittyvät käytännöt ovat vielä osin jäsentymättömiä. Henkilöstö koki, että tiedon merkitys ymmärretään, mutta sen hyödyntäminen kaipaa yhtenäisempiä käytäntöjä ja selkeämpää vastuunjakoa. Kehittämistyön aikana kokeiltiin Padlet-alustaa, jonka kautta kerättiin havaintoja työryhmiltä visuaalisessa ja helposti jaettavassa muodossa. Vaikka alusta ei ole osa opiston vakiokäytäntöjä, kokeilu osoitti, kuinka saavutettava ja jaettu tieto voi tukea yhteistä ymmärrystä ja osallistumisen kokemusta. Ajattelutavan muutos – tieto käyttöön, ei arkistoon Digitaaliset työkalut tarjoavat välineet, mutta tiedon arvo syntyy vasta, kun sen käyttö on osa arjen toimintaa. Kuopion kansalaisopistossa on käynnistetty työ tiedonkeruun, säilytyksen ja hyödyntämisen yhtenäistämiseksi. Kyse on ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta – tiedon pitää olla yhteinen ja käytössä, ei vain tallessa. Kirjoittaja: Anu Rissanen toimii tanssinopettaja ja asiakaspalvelun esihenkilönä Kuopion kansalaisopistossa. Hänen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyönsä "Tiedon voima päätöksenteossa ja johtamisessa - Case Kuopion kansalaisopisto" on luettavissa theseuksessa https://www.theseus.fi/handle/10024/893980