Näin ruokit satapäisen työryhmän helposti, vaivattomasti ja ilmaiseksi*! – 5 vinkkiä
*sponsorin tukemana Oletko juuri päätynyt tilanteeseen, jossa sinun täytyy saada ruokittua satapäinen vapaaehtoistyöryhmä puolen vuoden kuluttua järjestettävässä tapahtumassa, ja ainoa aseesi horisontissa siintävää nälkää vastaan on sponsorihankinta? Se on yleisempää kuin voisi luulla, sillä olen itsekin ollut samassa tilanteessa! 1. Mmm, eli Makustele, (bench)markkaa ja mahtipontisoi Ruokasponsorin hakeminen kannattaa aloittaa ihan vain pohtimalla, että minkälaista ruokaa tapahtumasi vaatii. Hyödynsin itse tässä pohdinnassa tapahtuman muuta tuotantotiimiä ja kävi ilmi, että vapaaehtoistyöryhmä kaipaa tapahtumapäivään eritoten helppoa välipalaa. Mikäänhän ei ole helpompi välipala, kuin leivänkannikka, ja leipäala tuottaa myös hävikkiä, joten siinäpä täydellinen kohde tuotesponsorin tavoitteluun. Mikäli tapahtumasi ei ole täysin uniikki (jos on, niin laittakaa kutsu, haluan kokea!), on mahdollista, että samankaltaisia on järjestetty aiemminkin. Jos vertailukohtia voi löytää, niin kannattaa tutustua vastaavanlaisiin tapahtumiin ja niiden mahdollisiin sponsoreihin. Jos sponsorien joukosta löytyy leipäfirmoja, on mahdollista, että heitä voisi kiinnostaa tukea sinunkin tapahtumaasi – toki näkyvyyttä ja muita etuja vastaan! Ennen ensimmäistä yhteydenottoa on myös edukasta miettiä, miten leipähanat voisi saada aukeamaan. Jos tapahtumasi on keräämässä monipäisen yleisön, siitä kannattaa mainita. Mikäli yleisössä on aiempana vuonna ollut tai tulee nyt olemaan julkimoita, kannattaa heilläkin mehustella oikein kunnolla. Suosittelen kertomaan kaikista meriiteistä mahdollisimman mahtipontisesti, kunhan sanoista on löydettävissä myös totuuden taikinajuuri. Sosiaalisen median näkyvyys on myös pienintä mitä tarjota voi, ja mikäli tapahtumaan tulee sponsorien logoilla varustettu kuvausseinä, on leipädiili jo lähes taattu! 2. Laita sähköpostilaatikko laulamaan Vaikka mielessäsi olisi yksi tietty täydellinen leipäfirma, kannattaa sponsorihankintasähköposteja laittaa vähintään kymmeneen muuhunkin. Vastauksen saaminen on nimittäin hyvin epätodennäköistä, ja myöntävän vastauksen saaminen sitäkin haastavampaa. Mutta ei hätää! Minäkin sain ensimmäistä kertaa sponsorihankintaa tekevänä juniorituottajana aivan oivallisen leivontayrityksen yhteistyökumppaniksi! Kun sopiva yhteistyökumppani löytyy, on verrattain tärkeää sopia muutamista yksityiskohdista. Paljonko leipää ja muita leipomotuotteita on mahdollista saada? Mistä ne voi hakea, vai voiko yritys jopa kuljettaa ne perille? Opin nimittäin oman sponsorihankkijan urani aikana, että jos tapahtuma järjestetään Helsingissä, ei välttämättä kannata sopia leipomotuotteiden hakemista Suomen Turusta. Onneksi löytyi kuitenkin yritys, joka oli valmis jopa postittamaan muutaman paketillisen leipomotuotteita tapahtumaamme, ihanaa! 3. Panikoi Vaikka leipäkuljetus olisi sovittu monta kuukautta etukäteen ja sen varmuus varmistettu tasaisin väliajoin ennen tapahtumaa, on silti mahdollista, että kaksi päivää ennen h-hetkeä käy ilmi, että kiireistä arkea viettävä leivontafirma on yksinkertaisesti unohtanut lähettää lupaamaansa leipäset, hupsis! Apua, mikä neuvoksi? 4. Soittele ja sympatisoi Tässä kohtaa huippuluokan tuottaja ei luovuta, vaan keksii luovia ratkaisuja! Ensin kannattaa soitella läpi kaikki tuntemansa leipomot ja kertoa samalla koskettava nyyhkytarina tarmokkaasta työryhmästä ja siitä, kuinka leipomolla on mahdollisuus näyttäytyä erittäin edustavassa valossa vatsat tyhjäksi jättäneen kilpailijansa rinnalla. Jos leipomoihin soittelu ei auta, voi vielä viimeisenä oljenkortena kokeilla uutta sähköpostittelukierrosta leipäalan yrityksiin, jotka eivät aiemmin vielä syystä tai toisesta ehtineet reagoida huippuluokan sponsoritarjoukseesi. Voihan olla, että paikallinen leipomoketju toteaakin, että he ovat kilpailijaansa merkittävästi parempia ja ylipäätään todella hyviä tyyppejä, ja koko tapahtumaa edeltävän päivän hävikki säästetään tapahtumaasi varten, miten upeaa! 5. Nauti työsi leivistä Nyt voit hakea leipäkuorman tapahtumapäivän aamuna, ja tepastella polleana pitkin takahuoneita leipäkoreinesi päivinesi, tarjoten maksutonta mannaa jokaiselle sitä kaipaavalle. On tärkeää myös muistaa mainita, kenen ansiosta leivät ovat pöytään päätyneet. Pidemmässä kahvileipäkeskustelussa voi myös kertoa, kuinka tuottajan työssä tärkeintä on valmistautua ajoissa, ja kuinka leivätkin on neuvoteltu jo hyvissä ajoin – edellisenä iltana. Kulttuurituottaja 2022 Sponsorihankinnan projektityö Esa Hynynen
Luova johtaja – yhteisöjen vahvistaja!
Johtajuus on murroksessa ja luovien alojen osaajilla jo paljon kokemusta ja ymmärrystä vallalla olevaan murrokseen. Luovan alan työsuhteiden laatu ja pituus on jo pitkään vaihdellut virkasuhteista freelancer-toimintaan ja tehtäviensesonkiluonteisuus on tuttua. Olemme oppineet näkemään ihmiset ja tavoitteet työsuhteiden sijaan. Niinkuin luovilla aloilla usein, olemme myös johtajuudessa suunnan näyttäjiä. Muutosjohtaminen nojaa motivaatioiden ymmärrykseen ja arvoihin Jatkuvasti muutoksessa olevissa yhteisöissä johtajuudelta vaaditaan joustavuutta ja kykyä ymmärtää yhteisön ja sen sisällä toimivien tiimien yhdistäviä motivaatiotekijöitä. Yksi motivaatiotekijä, jota yritysmaailmassa usein nostetaan esille on työyhteisön ja yrityksen yhteiset arvot. Yhteisön (organisaatio, työyhteisö, ryhmä) arvojen integroituminen yhteisön jäsenten (työntekijät tai vapaaehtoisen toiminnan tekijät) henkilökohtaisiin arvoihin on erinomainen ensiaskel luottamuksen syntymiseen ja liittymiseen: tahtoon kuulua osaksi yhteisöä. Arvot eivät riitä osallisuuden tunteen takaajaksi Arvot yksinään eivät sitouta yhteisön jäseniä osaksi yhteisöä. Sitoutumista voi edistää syventämällä yhteisön jäsenten osallisuuden kokemusta. Johtaja voi syventää osallisuutta jo kuuntelemalla ja kannustamalla yhteisön jäseniä keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Luottamuksen ja yhteisten toimintatapojen kirkastuessa yhteisön jäsenet voivat olla mukana tekemässä yhteisön päätöksiä tai tehdä esimerkiksi nopeaa päätöksentekoa vaativia toimenpiteitä itsenäisesti. Johtaja voi osallisuuden ja vastuun jakamisen kautta lisätä yhteisöön kuulumisen merkitystä ja tahtoa. Osa osallisuutta on jakaminen. Jakaminen on parhaimmillaan yhteisiä kokemuksia, elämyksiä ja oppimista. Kokemukset syntyvät kohtaamisissa ja vuorovaikutuksessa dialogeissa tai yhteisön yhteisissä tilanteissa. Kulttuurilla on jo itsessään jakamista ja elämyksiä toteuttava intentio. Kulttuurin tehtävä on myös avartaa näköalojamme sekä selittää ja tehdä näkyväksi ajankohtaisia ilmiöitä. Kulttuuriala antaa johtajalle näin tärkeitä työkaluja liittymäpintojen madaltamiseksi ja yhteisöjen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi. Yhteisöt siis muuttuvat. Johtajuus luovalla alalla on vaativa tehtävä Luovien alojen johtajuuden osaaminen ja kokemus on tärkeää ja tarpeellista toimia-alasta riippumatta. Luovat johtajat ovat ketteriä ja katsovat pintaa syvemmälle pelkäämättä kohtaamista. Luovalla johtajuudella on myös iso yhteiskunnallinen rooli. Yhä nopeammin muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet vaativat nopeaa ja joustavaa reagointia ja yhä uudelleen ja uudelleen luottamuksen rakentamista uusissa ryhmissä ja yhteisöissä. Luovalla alalla osataan luoda yhteisöihin struktuuria ja kohdata ihmisiä. Voimme olla näistä taidoistamme ylpeitä ja nostaa ne rohkeasti esille! Kirjoittaja: Taina Arjanne on toiminut pitkään erilaisissa vastuu- ja johtotehtävissä sekä pienissä yrityksissä että suurissa konserneissa. Hän haki kulttuurituottaja YAMK tutkinnosta ajatuksia osallistavan johtajuuden polulle toimiessaan Tommy Hellsten -instituutti Oy:n toimitusjohtajana. Taina valmistui kulttuurituottaja YAMK:iksi Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Arjanne, Tanja (2024). Osallisuuden johtaminen. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Perheet etsivät taidemuseosta virkistystä arkeen
Millainen mielikuva meillä on taidemuseosta? Onko se hiljainen temppeli, joka on pyhitetty taiteeseen syventymiselle ja sen herättämien kokemusten pohtimiselle? Museossa on mahdollista sammuttaa tiedonjanoaan lukemalla taustatietoa teoksista ja niiden tekijöistä tai kuuntelemalla asiantuntevaa opasta. Jossain mielikuvissa taidemuseo voi olla myös paikka, jossa keskustellaan vilkkaasti, osallistutaan taidetyöpajoihin ja tapahtumiin. Näyttelysaleissa kuuluu puheensorinaa ja kuvataiteen rinnalla läsnä on vaikkapa musiikkia tai tanssia. Pohdin Ateneumin taidemuseon tilaamassa opinnäytetyössä sitä, miten erilaiset museoasiakkaat ja museon tehtävät sopivat saman katon alle. Yhtäältä museo on kansallinen muistiorganisaatio, jonka tehtävä on säilyttää kokoelmaansa kuuluvat teokset tuleville sukupolville. Toisaalta museoiden tehtävä on tarjota monipuolisia oppimisen, ilon, pohdinnan ja tiedon jakamisen kokemuksia. Jo se, että teokset asetetaan esille näyttelyyn, on periaatteessa ristiriidassa niiden turvallisen säilyttämisen kanssa. Kun tähän yhtälöön tuodaan mukaan pienet lapset perheineen, niin luvassa on sekä iloa että oppimista, mutta myös neuvottelua teosturvallisuuden ja eri asiakasryhmien odotusten kanssa. Museoon perheen kanssa - Taidemuseo erityisenä toimintaympäristönä Haastattelin 0-3-vuotiaiden lasten vanhempia, jotka luettelivat joukoittain tapoja, joilla taidemuseovierailut lisäävät heidän hyvinvointiaan. Erityisesti perhevapaalla olevat vanhemmat arvostivat museoiden tarjoamia palveluita ja kokivat niiden jopa paikkaavaan sukulaisten tukiverkkoa silloin, kun esimerkiksi isovanhempia ei asunut lähistöllä. Vanhemmat kertoivat, että retki museoon oli hyvä syy lähteä liikkeelle kotoa ja tarjosi sekä lapsille että aikuisille virkistystä jo matkalla. Kaupungin hyörinä, museon kahvila ja kaunis museorakennus tekivät retkestä elämyksen. Lapsia Ateneumissa kiinnostivat kaikuva tila, pitkät portaat, joissa kiivetä ja ihan pienemmille näyttelysaliin vievät liukuovetkin oli kiinnostava asia, jota voi oman aikuisen sylistä tutkia. Taideteosten tutkiminen tarjosi perheille mahdollisuuden arkisista jutuista poikkeaviin keskusteluihin. Teoksista saatettiin etsiä tuttuja asioita, mutta ne herättivät myös keskustelua tunteista ja tunnelmista. Vaikka haastattelemani vanhemmat kävivät mielellään lastensa kanssa taidemuseossa, he kuvailivat kokemusta myös stressaavaksi. Moni mietti häiritsevätkö he muita asiakkaita tai onko olemassa vaara, että heidän lapsensa vahingoittaa esineitä. Samaa asiaa pohdittiin myös Ateneumin henkilökunnan kanssa käymässäni keskustelussa. Henkilökunnalla oli selvästi ymmärrystä pientenkin lasten tarpeista ja siitä, että lapset oppivat maailmasta kaikin aistein ja erityisesti koskettelu on lapsille tärkeää. Ateneumin työntekijät arvelivat, että lapset nauttivat siitä, että he osaavat kävellä, juosta ja hyppiä, eikä hiljaa paikallaan katselu ja kuuntelu ole heille tyypillinen tapa toimia ja osallistua. Perheyleisötyötä yhdessä kehittäen Ateneumin henkilökunta kuvaili sitä, miten heidän tavoitteenaan on tarjota lapsille ja perheille mukava ja turvallinen tapa olla museossa esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja tapahtumia. Samaan aikaan keskusteluun hiipi huoli siitä, miten kohtaamiset arvokkaiden teosten keskellä sujuvat. Teoksiin ei voi koskea, ja museon henkilökunta pitää siitä huolen, mutta vähintään yhtä hyvää huolta halutaan pitää suhteesta museokävijöihin. Jos lapsiasiakasta pitää kieltää koskemasta teokseen, miten se osataan tehdä mahdollisimman mukavasti, niin että lapselle tai hänen vanhemmalleen ei tule kurja olo? Keskustelussa Ateneumin henkilökunnan kanssa esiin nousi toive, että kaikki ovat onnellisia Ateneumissa käynnin jälkeen. Vanhemmat puolestaan toivoivat, että museo toivottaa heidät lapsineen tervetulleiksi museoon. Tavoitteet ovat siis yhtäläiset, ja se lupaa hyvää perheille suunnattujen palvelujen kehittämistyölle, jota Ateneumissa jatketaan tulevina vuosina. Tutkielman tulokset lyhyesti Opinnäytetyön tulokset korostavat perheyleisötyön merkitystä ja sen kehittämistarpeita taidemuseoissa. Vanhemmat kokevat museon tärkeäksi vapaa-ajan viettopaikaksi, jossa yhdistyvät sekä perheen yhteinen tekeminen että lasten oppiminen. Toisaalta museokäyntiin liittyy myös jännitteitä, kuten huoli teosturvallisuudesta ja siitä, miten muut asiakkaat suhtautuvat lapsiin. Ateneumin henkilökunta jakaa pitkälti samat näkemykset ja pitää tärkeänä perheiden huomioimista. Museon palveluiden kehittäminen edellyttää sekä saavutettavuuden lisäämistä että uusien kävijöiden tutustuttamista museoympäristön käytäntöihin. Tärkeimpiä kehityskohteita ovat perheille sopivien tilojen ja toimintojen tarjoaminen, henkilökunnan koulutus lapsiasiakkaiden kohtaamiseen sekä selkeän viestinnän kehittäminen museokokemuksen sujuvoittamiseksi. Kirjoittaja:Mari Jalkanen on kulttuurielämysten saavutettavuudesta ja kulttuurihyvinvoinnista kiinnostunut yleisötyön ammattilainen. Hänen tiensä taidemuseoiden yleisötyön ja kulttuurikasvatuksen pariin on kulkenut varhaiskasvatuksen ja taidehistorian opintojen kautta. Jalkasen työhistoria koostuu ryhmien ohjaamisesta, palvelujen kehittämisestä ja tuotannollisista tehtävistä. Hän on täydentänyt osaamistaan Kulttuurituottaja YAMK -opinnoilla ja valmistunut Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024. Lue lisää opinnäytetyöstä: Jalkanen Mari (2024). Perheyleisötyön johtaminen : Ateneum-kokemus 0–3-vuotiaan kanssa. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku