Työskentelin Suomen Palloliiton maajoukkueiden markkinointitiimissä, jossa keskeinen vastuualueeni oli vapaaehtoisten koordinointi Huuhkajien ja Helmareiden kotiotteluissa. Tehtäväni sisälsivät vapaaehtoisten rekrytointia, perehdyttämistä, ohjeistamista sekä johtamista tapahtumapäivinä. Koordinoin yhteensä noin viidentoista vapaaehtoisen työtä useissa suurissa maaotteluissa, mukaan lukien Helmareiden 50-vuotisjuhlaottelu, johon osallistui tuhansia katsojia.
Vapaaehtoisten rekrytointi
Rekrytointi tehtiin Suomen Palloliiton verkkosivujen kautta saapuneiden hakemusten pohjalta. Valitsin sopivat henkilöt eri rooleihin, kontaktoin heidät henkilökohtaisesti ja varmistin, että jokaiselle oli selkeä ja mielekäs tehtävä ottelupäivänä. Hyödynsin aiempia kokemuksia vapaaehtoistyönparissa. Monet vapaaehtoiset olivat kokeneita ja hyvin sitoutuneita.
Perehdytys ja ohjeistus
Vastasin vapaaehtoisten perehdyttämisestä UEFA:n linjausten mukaisesti. Tämä sisälsi tehtäväkohtaisten ohjeiden jakamisen, aikataulujen selkeyttämisen ja saapumisohjeiden laatimisen. Erityistä huomiota kiinnitettiin maskottien toimintaan, sillä heidän liikkumisensa kentällä on tarkasti säädelty UEFA:n aikataulujen ja lähetysrajoitteiden mukaan. Kiinnittin huomiota perehdytyksen tehokkuuteen ja hyvään suunnitteluun, sillä ottelupäivinä aikani oli rajallinen.
Johtaminen ottelutapahtumissa
Ottelupäivinä toimin vapaaehtoisten vastaavana. Vastasin vapaaehtoisten motivoinnista, kysymyksiin vastaamisesta ja ongelmatilanteiden ratkaisusta. Koska osa vapaaehtoisista oli toiminut maajoukkueotteluissa jo useiden vuosien ajan, oli tärkeää löytää uusia tapoja tehdä heidän tehtävistään merkityksellisiä ja kiinnostavia. Tämä edellytti kykyä rakentaa luottamusta, antaa vastuuta sekä hyödyntää vapaaehtoisten kokemusta ja oma-aloitteisuutta.
Viestintä
Viestintä vapaaehtoisten kanssa tapahtui sekä sähköpostitse että aktiivisesti WhatsAppin kautta. Selkeä ja ajoissa toimitettu viestintä oli tärkeää, jotta kaikki tuntisivat olonsa varmoiksi tehtävissään. Panostin viestinnän sävyyn. Kannustava, selkeä ja helposti lähestyttävä viestintä vahvistaa usein yhteishenkeä ja sitoutumista omaan tehtävään.
Sitouttaminen ja motivointi
Vapaaehtoisten motivointi nousi tärkeäksi tehtäväksi etenkin syksyn vaikeissa sääolosuhteissa, jolloin työskentely ulkotiloissa oli vaativaa. Kiitin vapaaehtoisia aktiivisesti ja pidin huolta hyvästä ilmapiiristä. Palloliiton vapaaehtoiset tekevät usein työtä rakkaudesta lajiin, joten heidän arvostuksensa ja sitoutumisensa ansaitsi paljon kiitosta ja arvostusta niin minulta kuin koko ottelutiimiltä.
Omat oivallukset ja kehittyminen
Projektin aikana syvensin merkittävästi osaamistani vapaaehtoisten johtamisesta erityisesti urheilutapahtumien kontekstissa.. Opin tasapainottamaan nopearytmistä tapahtumatuotantoa ja vapaaehtoistyön pitkäjänteistä suunnittelua. Lisäksi vahvistin organisointi- ja viestintätaitojani sekä kykyäni toimia paineen alla.
Yhteenveto
Projektin merkittävin anti oli se, että sain vastuullisen roolin suomalaisen jalkapallon huipputapahtumien taustalla, missä vapaaehtoistyön johtaminen oli avainasemassa tapahtumien onnistumisessa. Opin toimimaan ison organisaation arvojen ja linjausten mukaisesti, mutta myös kehittämään omaa johtamistyyliäni vaativassa ympäristössä.
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Valtakunnallinen Työllisyysfoorumi (TYFO) on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan koonnut yhteen työllisyyskentän asiantuntijat, päättäjät ja kehittäjät eri puolilta Suomea. Vuoden 2025 tapahtuma oli monella tapaa erityinen – ei vain siksi, että se keräsi ennätyksellisen määrän uusia kohtaamisia alan asiantuntijoiden sekä organisaatioiden välillä, vaan myös siksi, että sain kunnian toimia tapahtuman vastuutuottajana.
Seuraavaksi avaan projektin speksejä sekä niitä havaintoja, jotka haluan viedä mukana seuraaviin tuotantoihin. Kurkataan myös kulisseihin!
Mistä kaikki alkoi – ja keitä mukana oli?
TYFO 2025 järjestettiin marraskuussa Hotelli Vantaalla yhteistyössä FCG Finnish Consulting Groupin, Suomen Kuntaliiton sekä Vantaan kaupungin kanssa.
Oma roolini vastuutuottajana oli iso kokonaisuus sisältäen tehtäviä laajalla skaalalla. Huolehdin esimerkiksi tiimityöskentelystä ja sen johtamisesta, tuotannon aikataulutuksesta ja markkinoinnista. Valitsin tapahtumapaikan, organisoin teknisen toteutuksen ja tein tila- ja cateringvaraukset.
Tapahtumaprojekti kestää tyypillisesti noin 1,5 vuotta – ja se todella näkyy: onnistunut kokonaisuus syntyy vain pitkäjänteisestä suunnittelusta ja tiiviistä yhteistyöstä.
Valtakunnallinen työllisyysfoorumi 2025, keskustelu. Kuva: Pinja Kiviranta
Ennätysmäärä kohtaamisia & tunnelma oli katossa
Tapahtuman keskeisiä tavoitteita olivat:
Tuoda ihmisiä ja organisaatioita yhä enemmän yhteen keskustelun äärelle
Tarjota laadukas ja ajankohtainen ohjelmakokonaisuus
Luoda rento sekä avoin tunnelma tapahtumapäiviin
Tulokset puhuvat puolestaan: osallistujamäärä nousi n. 30% viime vuodesta, tapahtumapäivät olivat täynnä puheensorinaa sekä uusia kohtaamisia, ja palaute oli positiivista. Anonyymin palautekyselyn mukaan väite "Tapahtuma oli kokonaisuutena onnistunut" sai keskiarvon 4,4/5.
Erityisesti tunnelmaa kiiteltiin: “Ilmapiiri oli haastavista aiheista huolimatta innostunut ja eteenpäin katsova.”
Kestävä kehitys tapahtumatuotannossa – pienistä valinnoista isoihin periaatteisiin
FCG:llä kestävä kehitys näkyy konkreettisesti tapahtuman toteutuksessa.
Ekologinen näkökulma konkreettisilla valinnoilla:
Tarvikkeita ja muistiinpanovälineitä tilattiin vain tarpeeseen, tarjoilut mitoitettiin hävikin minimoimiseksi, tapahtumapaikan kierrätysjärjestelmä hyödynnettiin täysimääräisesti.
Sosiaalinen kestävyys puolestaan kulkee jo arvoissamme mukana:
Tapahtumissa noudatamme turvallisen tilan periaatteita, joihin jokainen osallistuja sitoutuu. Viestimme etukäteen siitä, että jokainen on tervetullut omana itsenään. Mahdollisiin häirintätilanteisiin puututtaisiin välittömästi (niitä ei onneksi esiintynyt).
Taloudellinen kestävyys pelaa myös isoa roolia tapahtuman onnistumisessa:
Budjetti suunniteltiin huolellisesti ja sitä seurattiin aktiivisesti. Resurssit mietittiin tarkoin, jotta voidaan luoda laadukas ja kestävä tapahtuma.
Kokonaisuutena kestävä kehitys on siis sisäänrakennettu osa projektia ja siitä olen ylpeä! Nämä teemat tulevat olemaan varmasti yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa, joten erityisesti näitä oppeja tulen kantamaan mukana jatkossakin omissa tapahtumatuotannoissa!
Niihin kulisseihin!
Tuottajana haluan pitää langat aina käsissäni, mutta todellisuudessa kaikki ei ole aina itsestä kiinni. Kuhinaa voivat aiheuttaa lukuisat esiintyjät presentaatiomateriaaleineen tai yllättävät ongelmat tapahtumapaikan ilmastoinnin kanssa. Verhojen takana kuhisee aina, mutta tässä tapahtumassa hyvin vähän, vaikka edellisenä iltana vielä puolen yön jälkeen läppäri kävi kuumana.
Loppukaneetiksi voin todeta, että tästä projektista jäi paljon oppeja, kokemusta sekä kasa ihania muistoja, joita voin kantaa mukanani. Nyt katseet on jo käännetty vuoden 2026 toteutukseen, jolloin suuntaamme Ouluun!
Karoliina Pesonen / Tapahtumatuottaja / Kulttuurituotannon vuosikurssi 2024
Asiakaskeskeisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, kun kyseessä on yrityksen seminaaritapahtuma.
Asiakaskeskeisyys on kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa asiakas ohjaa päätöksentekoa, palvelu- ja tuotekehitystä sekä strategista suunnittelua. Se kertoo lisäksi sitoutumisesta arvon tuottamiseen asiakkaalle ja asiakkaan kokemuksen optimointiin juuri hänelle sopivaksi. Asiakaskeskeinen organisaatio pyrkii ylittämään asiakkaan odotukset, ei pelkästään täyttämään vaadittavia kriteereitä. Odotuksia voidaan pyrkiä ylittämään esimerkiksi odottamattomilla positiivisilla yllätyksillä ja yksilöllisellä palvelulla. (Ihamäki, 2016.)
Asiakaskokemus muodostuu kosketuspisteistä, mielikuvista ja tunteista, joita asiakkaalle syntyy yrityksen kanssa. Kyse ei ole yhdestä viestistä tai kohtaamisesta, vaan koko matkasta ennen tapahtumaa, sen aikana ja jälkeen.
Kun me tuottajat teemme tapahtumaa tilaajalle, joka haluaa tapahtumassa palvella omia asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, on tärkeää että tunnemme asiakasyrityksen, loppuasiakkaan ja tilaajan toimialan. Näin voimme tapahtumassa huomioida asiakasryhmien erityispiirteet.
Asiakaspolku yritystapahtumassa
Projektin aikana tarkastelin loppuasiakkaan asiakaskokemusta kokonaisvaltaisesti aina kutsuprosessista jälkiviestintään. Projektin tavoitteena oli tunnistaa asiakaspolun merkitykselliset kohtaamispisteet ja analysoida, mitkä tekijät vaikuttavat onnistuneeseen lopputulokseen.
Esiin nousi muutama konkreettinen huomio:
Tapahtumatyöntekijät pystyvät palvelemaan loppuasiakasta parhaalla mahdollisella tavalla silloin, kun heillä on riittävät ja ajankohtaiset tiedot tapahtuman sisällöstä, tavoitteista ja omista rooleistaan.
Kun ennakkotuotannon aikataulussa pysytään, voidaan varmistaa tapahtuman sujuvuus ja palvelun laatu kaikissa vaiheissa ja huolehtia, että jokainen asia on hoidettu. Toimiva kommunikaatio tilaajan kanssa puolestaan mahdollistaa odotusten täyttämisen, auttaa tunnistamaan tapahtuman kannalta olennaiset asiat ja varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät, mikä on tärkeää onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Ekologinen kestävyys
Yritystapahtumiin tuotetaan asiakaskokemuksen ja -keskeisyyden nimissä materiaaleja, jotka ovat tapahtumien jälkeen roskaa. Vaikka kierrätys hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, se ei poista sitä tosiasiaa, että materiaalia on valmistettu vain yhtä tapahtumaa varten.
Olen kuitenkin huomannut, että monissa tapahtumissa suurten elementtien suunnittelussa on jo huomioitu uudelleenkäytettävyys esimerkiksi välttämällä vuosilukuja printeissä. Nämä visuaaliset elementit ovat merkittävä osa brändimielikuvaa ja asiakaskokemusta, mutta tapahtumatilaa ja materiaaleja suunniteltaessa on syytä pohtia, voisiko digitaalisilla ratkaisuilla korvata ainakin osan fyysisistä materiaaleista.
Lopuksi
Projektin avulla opin tarkastelemaan asiakaskeskeisyyttä aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Nykyään ymmärrän, millaisia osa-alueita asiakaskokemukseen liittyy ja mitkä ovat avaintekijöitä onnistuneeseen lopputulokseen. Konkreettisesti asiakaskeskeisyys näkyy pieninä yksilöllisinä huomiointeina, joista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Jo kutsuprosessin aikana asiakkaalle luodaan mielikuvaa tapahtumasta. Viestinnän tulee olla selkeää ja informatiivista. Tapahtuman aikana asiakaskeskeisyys näkyy hoituu -asenteessa, jossa asiakkaan kaikkiin pyyntöihin pyritään löytämään ratkaisu.
Asiakaskeskeisyydessä tähdätään pitkään yhteistyöhön, jossa asiakkaan tarpeet osataan automaattisesti huomioida. Tämä tekee työskentelystä ketterää ja tehokasta.
Ihamäki, H. (2016). Palvelumuotoilu työkaluna erinomaisen asiakaskokemuksen
Elle Hietanen, Kulttuurituotannon vuosikurssi 2022
METKAn Speksi on korkeakouluopiskelijoiden järjestämää interaktiivista improvisaatioteatteria, jota on höystetty musiikki- ja tanssiesityksillä. Produktio on vuoden mittainen projekti, jossa on mukana noin 70 osallistujaa. Lopputuloksen pääsee näkemään syksyisin Metropolian Arabian kampuksen Arabiasalissa.
Toimin METKAn Speksin markkinointivastaavana osana kahdeksan hengen markkinointitiimiä. Tiimiä johdettiin kahden vastaavan voimin, ja tavoitteena oli lisätä tapahtuman tunnettuutta, kasvattaa lipunmyyntiä sekä kehittää ja ylläpitää Speksille tunnistettavaa ja kiinnostavaa brändiä.
Markkinointivastaavan rooli käytännössä
Työnkuva markkinointivastaavalla oli laaja ja monipuolinen. Aloitimme projektin laatimalla markkinointivastaavien kesken markkinointisuunnitelman ja kokosimme ympärillemme tiimin, jolla olisi tarvittavaa osaamista ja riittävät resurssit markkinoinnin toteuttamiseen. Tiimi koostui lopulta kahdesta vastaavasta, kahdesta markkinointiassistentista, kolmesta kuvaajasta sekä yhdestä graafikosta. Heti projektin alkupuolella pääsin myös mukaan suunnittelemaan näytösten visuaalista ilmettä yhdessä muiden off-stage-vastaavien kanssa. Tällä varmistuttiin siitä, että markkinointi, graafinen suunnittelu ja itse näytökset kulkevat heti alusta asti samassa linjassa.
Koska opiskelijaproduktioille tyypilliseen tapaan markkinointibudjetti oli rajallinen, suunnittelu vaati luovia sekä kustannustehokkaita ratkaisuja. Suurin panostus markkinoinnissa kohdistui sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin, Facebookiin ja TikTokiin. Lähdimme suunnittelemaan ja rajaamaan erilaisia sisältöideoita kutakin kanavaa kohden. Olin itse päävastuussa TikTok-sisällöntuotannosta. Siellä pääsin tuottamaan humoristisia ja helposti lähestyttäviä videoita, osallistumaan pinnalla oleviin trendeihin ja soveltamaan niitä luovasti osana speksin markkinointia.
Yksi paljon aikaa vievä kokonaisuus oli yritysyhteistyön koordinointi. Speksille tämä on tärkeä varainhankinnan muoto lipun- ja oheistuotemyynnin rinnalla. Suunnittelimme kumppaneille markkinointimateriaaleja ja varmistimme, että yhteistyö palvelee hyvin molempia osapuolia.
Kesäkuussa järjestimme kuvaukset, joissa taltioitiin kaikki työryhmän jäsenet, näytöksen hahmot ja trailerivideomateriaalia. Noin 70 hengen tuotannon kuvausten aikataulutus ja koordinointi opetti paljon ennakkosuunnittelusta, tarkkuudesta ja yhteistyöstä koko produktion kanssa. Lisäksi promotoimme speksiä useissa opiskelijatapahtumissa keväällä ja syksyllä.
Itsensä johtaminen
Vuoden mittainen produktio vaati pitkäjänteistä sitoutumista. Sen yhdistäminen opintoihin ja muuhun elämään edellytti jatkuvaa aikataulutusta ja tehtävien priorisointia, mikä konkretisoi itsensä johtamisen merkityksen arjessa. Koska kyseessä oli vapaaehtoisuuteen perustuva opiskelijaprojekti, vastuu omasta työpanoksesta korostui entisestään.
Projektin aikana huomasin myös, että tiimin johtaminen alkaa yllättävän pitkälle itsensä johtamisesta. Kun tunnistaa omat vahvuutensa ja rajansa, osaa rakentaa ympärilleen oikeanlaisen tiimin ja jakaa vastuuta järkevästi. Speksi opetti ennen kaikkea huomioimaan oman jaksamisen: kun oma tekeminen on kestävää, myös koko tiimin työskentely pysyy sujuvana.
Mitä speksi antoi?
METKAn Speksi oli minulle innostava ja opettavainen kokemus, jossa opin sekä markkinoinnista että itsestäni. Se tarjosi mahdollisuuden kehittää markkinointiosaamista käytännössä, kasvaa tiiminvetäjänä ja kokeilla luovia ratkaisuja matalalla kynnyksellä. Markkinointivastaavana opin paljon tiimityöstä, vastuunkannosta, ongelmanratkaisusta ja ennen kaikkea itsensä johtamisesta. Projekti vahvisti kiinnostustani markkinointiin ja antoi konkreettisia valmiuksia tulevia työ- ja harjoittelupaikkoja varten. Vielä jälkikäteen on hauskaa ja palkitsevaa katsella somekanavista, mitä kaikkea tiimimme sai aikaiseksi.
Emmi Kovalainen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023
Kuntoutusalan ammattilaisilla on oltava tutkimustiedon lukutaitoa ja osaamista tutkimustiedon hyödyntämiseen omassa työssään. Tutkimustiedon yhdistäminen käytännön toimintaan voi kuitenkin olla haastavaa. Edistämällä tutkimustiedon hyödyntämiseen liittyvien taitojen oppimista kuntoutusalan koulutuksessa vahvistetaan samalla kuntoutuksen toimijoiden näyttöön perustuvan toiminnan osaamista.
Tutkimustiedon hyödyntäminen
Kuntoutus on yhteistoimijuuteen ja näyttöön perustuvaa toimintaa, joka huomioi ajantasaisen tutkimustiedon, ammattilaisen kokemuksellisen tiedon sekä kuntoutujan näkemykset tämän yksilöllisestä tilanteesta sekä tiedot toimintaympäristöstä (Hotus 2020). Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuloksia hyödynnetään kuntoutuksen ammattilaisten, kuntoutujien, läheisten ja muiden asianosaisten yhteistoiminnassa.
Tutkimustiedon hyödyntäminen (en. knowledge translation) tarkoittaa dynaamista prosessia tutkitun tiedon synteesistä tiedon levittämiseen, muokkaamiseen ja sen käyttöön terveydenhuollossa (CIHR 2016). Tiedon hyödyntämiseen kuuluu yhteinen tiedon muodostaminen ja tiedon käyttöönotto tilanteeseen sopivalla tavalla, jota voidaan kuvata tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen kehämallina (CIHR 2016, kuvio 1).
[caption id="attachment_2937" align="alignnone" width="694"] Kuvio 1. Tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen kehä (mukaillen CIHR 2016).[/caption]
Yllä olevan (kuvio 1) tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen kehämallin keskiössä on tiedon tuottamisen kolme vaihetta: tiedon hankinta, tiedon synteesi ja tämän perusteella kehitetty lopputuotos tai malli. Näitä ympäröi tiedon hyödyntämisen kehä, jossa kuvataan, miten tietoa pyritään jalkauttamaan ja hyödyntämään. Tähän prosessiin voidaan vaikuttaa kulloinkin kyseessä olevan tutkimusprojektin kaikissa vaiheissa tutkimuskysymysten asettelusta alkaen. (CIHR 2016.) Tätä kehämallia voidaan hyödyntää niin kuntoutusalan ammattikorkeakouluopetuksessa, opiskelijoiden tutkimus- ja kehittämishankkeissa kuin käytännön työelämässäkin.
Tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen kehämalli opetuksessa
Opettajien osaaminen näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä tutkimusnäytön seuraamisesta, sen tuottamisesta, kriittisestä arvioinnista ja käyttämisestä on ensisijaisen tärkeää laadukkaan sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan koulutuksen toteuttamiseksi (Mikkonen ym. 2019). Opettajat ovat avainasemassa siinä, miten opiskelijat oppivat näyttöön perustuvan tutkimustiedon hyödyntämisen.
Tutkimustiedon hyödyntämistä edistää tiedonhaun osaaminen sekä tutkitun tiedon arviointi- ja soveltamisosaaminen. Käytännössä tutkimustiedon hyödyntämistä haastaa tutkimustiedon kasvava julkaisumäärä sekä kansainvälisten tietokantojen ja lehtiartikkeleiden maksullisuus sekä tiedonhakuun ja arviointiin tarvittavien resurssien puute (ks. esim. CIHR 2016; Sipilä ym. 2016; Straus ym. 2013).
Opetuksessa tiedon tuottamisen ja hyödyntämisen mallin käyttö voi tarkoittaa opetettavan asian määrittelyn, sen mukauttamisen valitun opiskelijaryhmän tarpeisiin, mahdollisten opetukseen liittyvien haasteiden ja edistävien tekijöiden tunnistamisen ja tämän jälkeen opetuksen toteuttamisen erilaisten oppimistehtävien, ryhmätehtävien tai projektien muodossa. Lisäksi on arvioitava oppimisen tuloksia ja seurattava toimintatapojen juurtumista opiskelijoiden työskentelyyn, jotta tutkimustiedon hyödyntäminen jatkuu myös käytännön työhön siirryttäessä.
Keinoja tutkimustiedon hyödyntämisen opetukseen
Tutkimustiedon hyödyntämisen opetuksessa oleellisia ovat yhteisölliset ja vuorovaikutuksessa tapahtuvat oppimistilanteet, joissa hyödynnetään monipuolisia opetusmenetelmiä, kuten työpajatyöskentelyä, ongelmalähtöistä oppimista (PBL) ja erilaisten sidosryhmien kanssa yhteistyössä toteutettuja kehittämisprojekteja (ks. esim. Breen ym. 2018; Davis ym. 2013).
Tutkimustiedon hyödyntämisen taitojen opetus saa tukea myös integratiivisen pedagogiikan mallista. Siinä opiskelija ratkoo käytännön ongelmia yhdistellen käytännön tietoa teoriaan, hyödyntäen itsesäätelytaitojaan ja sosiokulttuurista ympäristöään (Tynjälä 2016). Teoriaopintoihin olisi hyvä yhdistää mahdollisuuksien mukaan case-esimerkkejä ja aitoja asiakaskohtaamisia, kuten erilaisten kuntoutujien ohjaustilanteita sekä oppimistilanteita aidoissa työelämäympäristöissä.
Korkeakouluissa tutkimustiedon hyödyntäminen voidaan liittää kaikkiin opintojaksoihin. Lisäksi se voidaan linkittää soveltavan tutkimuksen tekemiseen erilaisissa kehittämis-, tutkimus- ja innovaatioprojekteissa sekä opinnäytetyöprosesseihin tiiviissä työelämäyhteistyössä. Tutkitun tiedon soveltamisen olisi oltava opetuksessa oikea-aikaista, millä tarkoitetaan etenemistä opiskelijan osaamisen kehittymisen mukaan. Tutkitun tiedon ymmärryksen kasvaessa laajenee opiskelijan kyky myös tutkitun tiedon soveltamiseen. Harjoitteleminen antaa opiskelijoille valmiudet tutkimustiedon hyödyntämiseen ja näyttöön perustuvan toiminnan toteuttamiseen myös työelämässä.
Näkökulmia tutkimustiedon hyödyntämiseen kuntoutusalan ammattikorkeakouluopetuksessa
Tutkimustiedon hyödyntämistä kuntoutusalan ammattikorkeakouluopetuksessa voidaan tarkastella useista näkökulmista. Nämä näkökulmat on yhdistetty tämän tekstin kirjoittajien laatimassa kuviossa 2. Kuviossa vasemmalla on esitelty tutkimustiedon hyödyntämisen dynaamisen prosessin osat, keskellä tutkimustiedon hyödyntämisen opettamiseen vaadittavia opettajan osaamisia ja oikealla keinoja edistää opiskelijoiden kykyä soveltaa tutkittua tietoa käytäntöön.
[caption id="attachment_2938" align="alignnone" width="572"] Kuvio 2. Tutkimustiedon hyödyntämisen näkökulmat kuntoutusalan ammattikorkeakouluopetuksessa (Heimo ym. 2020).[/caption]
Kuntoutusalan ammattilaisilla on oltava osaamista tutkimustiedon hyödyntämiseen asiakastyössä. Opettaja on merkittävässä roolissa opiskelijoiden kehittämis-, tutkimus- ja innovaatio-osaamisen kehittymisessä. Opettajan oma näyttöön perustuvan toiminnan ja tutkimustiedon hyödyntämisen osaaminen, tulee olla vahvaa. Yhteistoiminnallisilla ja käytännön läheisillä andragogisilla ratkaisuilla voidaan edistää opiskelijoiden osaamista ja kykyä soveltaa tutkimustietoa käytäntöön. Tulevina kuntoutusalan ammattilaisina heillä olisi silloin mahdollisuus alaa uudistavaan tiedon hyödyntämiseen.
Blogikirjoitus pohjautuu sen kirjoittajien terveystieteiden opettajankoulutuksen yliopisto-opintoihin, tarkemmin opetuksen ja opettajuuden kehittämiseen. Työ on tehty yhteistyössä Metropolian REcoRDI-hankkeen kanssa. (Heimo ym. 2020.)
Kirjoittajat:
Heimo, Inari, TtM-opiskelija, ft, tradenomi. n.t.inari.heimo@student.jyu.fi
Porkka-Toivonen, Kaisa, TtM-opiskelija, ft. kaisa.a.porkka-toivonen@student.jyu.fi
Rutanen, Elina, FM, TtM-opiskelija, ft. elina.h.rutanen@student.jyu.fi
Lehtonen, Krista, TtM, lehtori, REcoRDI- hanke, krista.lehtonen@metropolia.fi
Lähteet:
Breen, A. V., Twigger, K., Duvieusart-Déry, C., Boulé, J., Borgo, A., Ferandes, R., Lychek, M., Ranby, S., Scott, C., & Whitehouse, E. 2018. “We Learn by Doing”: Teaching and Learning Knowledge Translation Skills at the Graduate Level. The Canadian Journal for the Scholarship of Teaching and Learning, 9 (1). https://doi.org/10.5206/cjsotl-rcacea.2018.1.7.
CIHR 2016. Knowledge translation. Canadian Institutes of Health Research. https://cihr-irsc.gc.ca/e/29418.html#1. Viitattu 22.2.2020.
Davis, D., Davis, N. & Johnson, N. 2013. Formal educational interventions. Teoksessa S. Straus, J. Tetroe & I. Graham (toim.) Knowledge Translation in Health Care. Moving from Evidence to Practise. Toinen painos. BMJ Books: Wiley, 163–174.
Heimo, I., Porkka-Toivonen, K. & Rutanen, E. 2020. Tutkimustiedon hyödyntämisen opetus kuntoutusalan korkeakoulutuksessa. Teoksessa T. Sjögren & P. Vuoskoski (toim.) Terveystieteiden opettajan andragoginen käsikirja 2020. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70092#
Hotus 2020. Näyttöön perustuva toiminta. https://www.hotus.fi/nayttoon-perustuva-terveydenhuolto/. Viitattu 30.11.2020.
Mikkonen, K., Koivula, M., Sjögren, T., Korpi, H., Koskinen, C., Koskinen, M., Kuivila, H-M., Lähteenmäki, M-L., Koskimäki, M., Mäki-Hakola, H., Wallin, O., Saaranen, T., Sormunen, M., Kokkonen, K-M., Kiikeri, J., Salminen, L., Ryhtä, I., Elonen, I. & Kääriäinen, M. 2019. Sosiaali-, terveys-ja kuntoutusalan opettajien osaaminen ja sen kehittäminen. Acta Univ. Oul., F Scripta Academica 14. Oulu: Oulun yliopisto.
Sipilä, R., Mäntyranta, T. Mäkelä, M. Komulainen, J. & Kaila, M. 2016. Implementointia suomeksi. Duodecim 2016;132: 850–857.
Straus, S., Tetroe, J. & Graham, I. 2013. Introduction: Knowledge translation: What it is and what it isn’t. Teoksessa S. Straus, J. Tetroe & I. Graham (toim.) Knowledge Translation in Health Care. Moving from Evidence to Practise. Toinen painos. BMJ Books: Wiley, 3–13.
Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E. & Rasku-Puttonen, H. 2016a. Developing social competence and other general skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39:3, 368–387. DOI: 10.1080/02619768.2016.1171314.
Oppivan tiimin yksi tärkeimpiä peruspilareita on tiimin kompetenssin eli kaikkien sen jäsenten tietotaidon vahvistaminen monialaisen ajattelun avulla. Tiimin jäseniltä esiin tulevat monipuoliset näkökulmat, kriittinen ja luova ajattelu sekä sanoitettu hiljainen tieto syventävät innovaatioprosessissa syntyvää ratkaisua. Osallisuuden kokemukset opettavat tärkeitä, itsetunnistettavia työelämätaitoja − ratkaisemisen taitoja (1) tulevaisuuden kompleksissa, ei-lineaarisessa työelämässä monialaisia ongelmia ratkoville opiskelijoillemme.
Monialaisuuden mahdollisuudet
Oppimista tapahtuu tiedostamattamme työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Monipuoliset, tiedostetut tai tiedostamattomat näkökulmat ovat tärkeitä haasteiden ratkaisussa, ideoiden kehittämisessä sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä ja yhdistävien kokemusten löytymisessä, joiden avulla parhaimmillaan jaetaan ja pölytetään opiskelijoiden välisiä kulttuurisia ja sosiaalisia konventioita ja konstruoidaan ymmärrystä erilaisuuden mahdollisuuksista. Tämä on tärkeä näkökulma monialaisuuden näkökulmasta mutta myös kansainvälisten osaajien integroitumisessa; haluamme fasilitoida orgaanisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken lisätäksemme yhteistä ymmärrystä vahvistavaa dialogia.
Innovaatioiden kehittämisessä oleellista on ratkaistavan haasteen ja ratkaisun käyttäjä- ja kokijaryhmien aito ymmärtäminen − ilman tätä ymmärrystä ratkaistaan väärä asia. Moniammatillisuus, -näkökulmaisuus, -kulttuurisuus ja -puolisuus eivät poissulje syväosaamisen tärkeyttä vaan mahdollistavat sen ymmärtämistä ja tiedon implementointia − innovointia − eri alojen kesken.
Monialaisuuden mahdollistaminen
Miten mahdollistetaan monialaisen tiimin oppiminen ja erilaisten näkökulmien esiintulo? Google toteutti vuosina 2012−2016 Project Aristotle -projektin tahtonaan selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat toimivan ja kyvykkään tiimin. Satojen tiimien syväanalyysin pohjalta tärkeimmäksi tekijäksi nousi psykologinen turvallisuus. Seuraaviksi tärkeimpinä mainittiin luotettavuus, selkeys ja rakenne, merkitys, ja vaikuttavuus (2).
Terminä psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että on turvallista ottaa erilaisia riskejä esimerkiksi tiimissä: ilmaista mielipiteensä, huolensa ja ideansa sekä pyytää apua ja palautetta ilman pelkoa nöyryytetyksi, hylätyksi tai rangaistuksi tulemisesta. Psykologisesti turvallisessa tiimissä on turvallista ottaa riskejä, tehdä virheitä ja puhua virheistä (3).
Metropoliassa on tehty jo pitkään systemaattista työtä innovaatiotoiminnan parissa. Moniammatillinen MINNO® kerää vuosittain satoja opiskelijoita innovoimaan yhdessä. Koko Metropolian laajuinen ponnistus on hieno mahdollisuus varmistaa opiskelijoillemme laadukas oppimiskokemus.
Projektien opeilla yrityskumppanimme ja tulevat työelämän organisaatiot saavat osaavia, innostuneita ja kehityskyvykkäitä ajattelukumppaneita, metropolialaisia, ratkomaan kompleksisia haasteita talouskasvua ja kestävää (työ)elämää turvaamaan, huomioiden itseohjautuvuus- ja projektitaidot, joiden avulla hybridimallin opinnot, työharjoittelut ja kansainvälistä osaamista vahvistavat virtuaali- tai läsnävaihdot sujuvat ketterämmin.
Opiskelijan kehittyvän itsetunnon, ammattitaidon ja minäpystyvyyden vahvistaminen psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä mahdollistaa eri elämänkokemuksella ja eri tutkinto-ohjelmissa opiskelevien yksilöiden taitojen sekoittumisen, kun tiimin jäsenet uskaltavat ideoida rohkeasti tietotaitonsa pohjalta. Niistä rakentuu yhteisiä ideoita eri näkökulmien ohjaamina sekä ketterää kokeilemista ilman pelkoa ”nolaamisesta”. Valmiimpi tiimi tuottaa myös valmiimpaa ajattelua projektien hanke- ja yrityskumppaneillemme sekä työelämää rohkeasti uudistavia ammattilaisia eri aloille.
Monialaisuudesta vipuvoimaa työmarkkinoille
”Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön”, toteaa SITRA vuoden 2021 elinikäisen oppimisen raportissaan (4).
World Economic Forumin 2023 selvityksen mukaan työikäisistä 44 % eli kuusi kymmenestä tarvitsee ydintehtävän perusosaamisen muuttamista seuraavan viiden vuoden aikana (5), joista tärkeimmäksi uudistuvan oppimisen taidoksi on nimetty luova ajattelu.
Meillä osaamisen rohkealla uudistajalla ja kestävän tulevaisuuden rakentajakorkeakoululla on tässä(kin) valtava mahdollisuus, jopa velvollisuus, toimia monialaisuuden inklusiivisena maaperänä, luovan ajattelun vahvistajana ja tiedonjyvän istuttajana. Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät, U!REKA-puheenjohtajuus, vahva toimialaosaaminen ja toimintakulttuurimme ovat jo syvällä meissä. On tärkeää ymmärtää, millaisia kumulatiivisia vaikutuksia toiminnallamme on. Nähkäämme tämä mahdollisuutena. Tiimioppimisen syväosaajan Veijo Hämäläisen sanoja lainaten, ”aina tulee aika, kun kaikki kasvaa, vaikka ei kasvattaisikaan”.
Kirjoittaja
Minttu Ripatti on Metropoliassa vasta aloittanut, MINNO® innovaatio-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, lukion aikoinaan kesken jättänyt ja pitkälle aikuisuuteen kilpaurheillut vatsastapuhuva työmatkapyöräilyyn hurahtanut äiti.
Lähteet
Vehkaperä, U. 2022. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, Kaisa & Vuorijärvi, Aino & Pakarinen, Saila & Elomaa-Krapu, Minna (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 96–100.
The New York Times 2016. What Google learned from it´s quest to build the perfect team. Viitattu 18.09.2023
Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: Wiley & Sons.
SITRA 2021. Millä suosituksilla? − Kohti elinikäisen oppimisen Suomea (PDF). Viitattu 18.09.2023
World Economic Forum 2023. The Future of Jobs -raportti. (weforum.org) Viitattu 18.09.2023
Kun raotat ammattikorkeakoulun neuvotteluhuoneen ovea, saatat kurkistaa keskelle opiskelijoiden ja yritysten yhteistä innovointia. Keskustelu käy vilkkaana. Ollaan jo suunnittelemassa, kuinka uuden mullistavan palvelun prototyyppiä voidaan testata ikäihmisten parissa ja minkä näköisenä palvelu lanseerataan. On hoppu. Opiskelijoiden opintojakson määrittämä työaika loppuu jo muutaman viikon kuluttua. Mutta opettajaa ei näy missään – vai näkyykö? Kuka paikalla olevista on opettaja?
Korkeakoulutukselle on annettu tehtäväksi innovaatiokyvykkäiden ihmisten kouluttaminen. Painetta ovat kasvattaneet Euroopan komission kirjelmät oppilaitoksille (Euroopan komissio 2012; 2017), epävarmat talousnäkymät ja vaikeat yhteiskunnalliset ongelmat. Uusien innovaatioiden kehittämiseen liittyy monialainen ja verkostomainen yhteistyö, sillä tarve uusille ratkaisuille kumpuaa usein monimutkaisista ongelmista. Ammattikorkeakoulut ovat sisällyttäneet opetussuunnitelmiinsa uusia innovaatioita tavoittelevia projektiopintoja, joihin monissa oppilaitoksissa kaikki opiskelijat osallistuvat. Mutta mikä on opettajan rooli? Mitä opettajan on otettava huomioon tällaiseen toimintaan osallistuessaan, sitä fasilitoidessaan ja edistäessään?
Jo innovaatio -sana aiheuttaa voimakkaita reaktioita niin hyvässä kuin pahassakin. Sanaa käytetään epämääräisesti jopa synonyyminä sanoille ”idea” tai ”keksintö”. Innovaatiot eivät ole ideoita tai keksintöjä, eivät edes koulutuksen sallivassa ilmapiirissä. Innovaatiot ovat niitä konkretisoituja, hyödyllisiä ja käyttöön vietyjä uudisteita, jotka tuottavat lisäarvoa, joskus jopa radikaalilla tavalla. Tuo lisäarvo voi olla sidoksissa uuden tuotteen, palvelun tai toimintaprosessin käyttäjän saamaan hyötyyn, mutta myös laajempaan arvoon, esimerkiksi taloudellisiin, hyvinvointia edistäviin tai sosiaalisiin arvoihin tai kestävään kehitykseen. Vaikka vakiintuneita toimintamalleja rikkovan, taloudellista hyötyä tuottavan teknologisen innovaation määritelmällä on pitkä historia, innovaatiot ovat tärkeitä kaikilla aloilla.
Opetussuunnitelmatyön ja opettajan pedagogisen suunnittelemisen kannalta on tärkeää ymmärtää opiskelijan oppimista ja ammatti-identiteetin kehittymistä. Suurin osa aikaisemmasta tutkimuksesta tarkastelee korkeakoulujen ja yritysten avointa innovaatiotoimintaa yritysten näkökulmista, yritysten toimintana ja osaamisena.
Monialainen yhteistyö
Innovaatioiden kehittämiseen liittyy monialainen ammatillinen yhteistyö, sillä tarve uusille ratkaisuille kumpuaa usein monimutkaisista ongelmista. Patentoidut keksinnöt voivat olla mahdollisia yksin, mutta käyttöön ja hyödyksi saakka viedyt innovaatiot tarvitsevat verkostoja ja monen erilaisen ammattilaisen osaamista.
Tällaisia ongelmanratkaisuprosesseja edistää toisiaan täydentävien osaamisten hyödyntäminen. Esimerkiksi uuden vanhuksia kulttuuritoimintaan auttavan teknisen sovelluksen kehittäminen voi vaatia osaamista ja tiivistä tiimityötä
vanhustyön
kulttuurituotannon ja muiden kulttuurialojen
tietotekniikan
tuotteistamisen ja liiketoimintasuunnittelun
myynnin ja markkinoinnin opiskelijoilta ja ammattilaisilta
Kun monialaista kehittämistyötä tehdään opintojen osana, käyttöön otetaan osallistujien aikaisempaa ammattiosaamista ja halua oppia uutta. Siksi oman alan ja vähän muidenkin alojen syvä sisältöosaaminen ja sen soveltaminen ovat tärkeitä raaka-aineita kehitystyössä, mutta muutakin osaamista tarvitaan.
Yksilön innovaatiokompetenssi (erotuksena yritysten kompetenssista) vaikuttaa liittyvän moniin osaamismuuttujiin, kuten
hyvään itsetuntoon
itsehallintaan
saavutusorientaatioon
motivaatioon ja sitoutumiseen
joustavuuteen ja vastuullisuuteen
tulevaisuusorientaatioon
luovan ajattelun taitoihin
sosiaalisiin taitoihin
kehittämisprojektin hallinnan taitoihin, kuten esimerkiksi johtamisen taitoihin.
Lisäksi se vaikuttaa liittyvän oman ja muiden alojen sisältöosaamiseen sekä konkretisoimisen ja implementoimisen suunnittelun taitoihin, kuten
valmistamisen
tuotteistamisen
myynnin
markkinoinnin
ja yrittäjyyden suunnittelun taitoihin (kuvio 1).
[caption id="attachment_5682" align="alignnone" width="620"] Kuvio 1. Yksilön innovaatiokompetenssi (Hero 2019)[/caption]
Opiskelijoiden haastava ja monipuolinen kokemus
Jotta oppiminen monialaisessa innovaatioprojektissa konkretisoituu intensiivisen työskentelyn tiimellyksessä, on opiskelijoiden hyvä pitää esim. päiväkirjaa. On hyödyllistä kirjata viikoittain ylös, mitä teki ja mitä koki oppivansa. Projektin jälkeen harva enää muistaa toiminnan keskeisiä käännekohtia ja niihin liittyviä oppimiskokemuksia. Päiväkirjoista on luettavissa oppimiskokemuksen merkityksellisyyteen ja pedagogiikan toimivuuteen liittyviä asioita sekä yhteistoiminnassa ilmenneitä onnistumisia ja haasteita. Sisältöosaaminenkin näkyy. Opiskelijat vaikuttavat ymmärtävän oppimiskokemuksensa suhteessa ratkaistavissa oleviin konflikteihin ja epätavallisiin tilanteisiin, joissa he tulevat tietoisiksi omasta toimijuudestaan ja lunastavat paikkaansa yhteistyössä. Opiskelijat osaavat hahmottaa innovaatioprosessin luonnetta ja vaiheita. Prosessi- ja menetelmäosaamisella voi olla merkittävää siirtovaikutusta työelämään. Konfliktit ja uudet tilanteet näyttävät siis oppimisen kannalta tärkeinä mahdollisuuksina, ei pedagogisen suunnittelun kannalta välteltävinä asioina. Esimerkiksi johtamisen taidot ilmenevät tiimin aktiivisen kehittämisen pyrkimyksinä sekä muiden rohkaisemisen ja valmentamisen osaamisena. (Hero & Lindfors 2019). Toisen auttaminen parhaaseen tulokseen näyttäytyy oppimisen kannalta keskeisenä:
“Toimin mielestäni kannustavana tekijänä. Vaikka osasin useita asioita ennestään, en ollut sellainen ’joo, minä hoidan koska osaan ja te ette’. Päinvastoin. Kannustin jatkuvasti muita ottamaan haasteita ja tarjouduin auttamaan tarvittaessa.” (Opiskelija no. 21; Hero & Lindfors 2019)
Päiväkirjoissaan opiskelijat esimerkiksi pystyivät kuvailemaan, kuinka he olivat oppineet rohkaisemaan ja valmentamaan toisiaan, muuttamaan tietoisesti asennettaan tiimin hyvinvoinnin hyväksi ja jopa luopumaan tarkoituksella johtajan asemastaan, jotta toiset voisivat oppia johtajuutta. Monialainen tiimikokoonpano voi mahdollistaa “minä”-ajattelun vaihtumisen “me”- ajatteluun. Yksilölliset erot ja osallistujien heterogeenisuus vaikuttaa johtavan positiiviseen rajojen purkamiseen yhteistoiminnassa ja käynnistävän kompetenssien kehittymistä.
Opettajan rooli
Monialaisen innovaatiotoiminnan suunnittelu on haastavaa ja vaatii usein eri alojen opettajien yhteistyötä. Opettajien yhteiskehittelyssä voi esiintyä jännitteitä, mutta niihin vaikuttaa löytyvän helposti ratkaisuja. Ratkaisuja tarvitaan mm. tehtävien, työtapojen, arvioinnin menetelmien ja tavoitteiden muotoilemiseen. Yhteissuunnittelussa on löydettävä ratkaisuja myös monialaisen toiminnan sääntöihin, työnjakoon ja työkaluihin, kuten prosesseihin, arviointikriteerien soveltamiseen ja teknisiin välineisiin. (Hero 2017) Opettajan tehtävänä on kiinnittää huomio oppimiseen jokaisessa vaiheessa ja auttaa sen arvioimisessa silloinkin, kun projektiin ollaan täysin uppoutuneina eikä kukaan enää muistakaan, että se on osa opintoja.
Koska opettajat eivät tiedä ennalta, mitä tulee tapahtumaan ja minkälaista tukea opiskelijat voivat tarvita, hekin tarvitsevat tukea. Opettajien työtä voi helpottaa pedagogisen innovaatioprosessin vaiheistaminen ohjauksessa, vaikka opiskelijoiden näkökulmasta projekteissa eksyminen ja ennakoimattomuus verkostomaisessa toiminnassa voi olla oppimisen kannalta hyödyllistä. Tällainen prosessiymmärrys eli malli siitä, mihin saakka annetun ajan puitteissa olisi päästävä, voi helpottaa opettajan epävarmuutta (kuvio 2).
[caption id="attachment_5673" align="alignnone" width="485"] Kuvio 2. Esimerkki pedagogisesta innovaatioprosessista (Hero 2019; perustuen Hero 2017; Hero ym. 2017; Hero & Lindfors 2019).[/caption]
Opettajan on hyvä ymmärtää kehittämisvaiheita, niiden konkreettisia tavoitteita ja arvioinnin mahdollisuuksia. Jotta kuviossa 1 mainittu osaaminen voisi kehittyä, projektien kannattaisi alkaa aidoista, kaikille osallistujille avoimista ongelmista, joiden ratkaisemiseen tarvitaan monipuolista osaamista ja oikeita työelämän verkostoja. Käytännössä aloitustilanteessa opettaja, opiskelijat ja työelämän edustajat siis kohtaavat yhdessä avoimen haasteen. He voivat aluksi olla ymmällään eivätkä vielä tiedosta, mitä heidän pitäisi oppia, mihin he yhdessä pystyvät ja mihin suuntaan olisi lähdettävä. Alussa tarvitaan välineitä ymmärtää, mitä osaamista ryhmässä on ja mitä osaamista pitää hankkia projektin kuluessa. Tällainen näkyvästi tai piilotetusti fasilitoitu pedagoginen innovaatioprosessi voi edistää pidemmälle tai aidosti käyttöön vietyjen tuotosten kehittämistä. Opettaja voi tukea opiskelijoita tulevan hyödyntämisen tai jopa yrittäjyydenkin suunnittelemisessa, jotta opiskelijat tällaisen mahdollisuuden löytävät innovaatioprojektinsa lopussa.
Opettajan ohjaustyötä voi helpottaa muutamien piilevien asioiden tarkkaileminen. Kuinka paljon opiskelijat pystyvät itsenäisesti ottamaan vastuuta? Kuinka paljon he ovat opettajan ohjaamisesta riippuvaisia? Mihin opiskelijoiden motivoituminen liittyy? Kuinka paljon konflikteja ja ristiriitaisia tilanteita opiskelijat sietävät motivaationsa hiipumatta? Opettajan rooli ei siis ole tehdä itseään tarpeettomaksi. Opettajien tulisi edistää innovaatioprosessin syvää ymmärtämistä, monitoroida ja helpottaa motivaatiota uhkaavaa liiallista ristiriitaa, tarjota innovoinnin ja arvioinnin työkaluja tiimeille, ja auttaa tunnistamaan kehittämistarpeita yksilötason innovaatiokompetenssissa. Lisäksi opettajan tulisi edistää aktiivisesti konkreettisten tuotosten syntymistä ja niiden käyttöön viemisen suunnittelua, sillä tavoitteena on konkreettinen ja hyödynnettävän tuotos, ei pelkkä ideapaperi.
Opettajan on hyvä myös huomioida muutamia ennakkoedellytyksiä sille, miten innovaatioiden kehittämisen oppiminen kannattaa organisoida. Monialainen toiminta voi tukea innovaatio-oppimista, jos se mahdollistaa optimaalisesti konfliktien ja ristiriitatilanteiden syntymistä ja ratkaisemista, opiskelijoille uusia verkostoja ja tiimejä sekä tilaisuuksia tunnistaa kompetenssejaan. Tiimien rakentaminen monialaisiksi mahdollistaa toisiaan täydentävän osaamisen ja oman asiantuntijuuden tunnistamisen. Innovaatiokyvykkyyden mallia (kuvio 1) voidaan soveltaa esimerkiksi vertaiskeskustelujen suuntaamiseen ja käytännöllisten yhteistoiminnallisen arvioinnin menetelmien kehittämiseen.
Opiskelija ei ole yrityksen renki tai resurssi
Innovaatio vaikuttaa käyttökelpoiselta konseptilta koulutuksen kontekstissa silloin, kun opiskelijoiden tekemien tuotosten muotoa ei haluta määritellä etukäteen. Se vaikuttaa käyttökelpoiselta myös silloin, kun opiskelijoita halutaan rohkaista luoviin ja uniikkeihin uudisteisiin, ja kun heidät halutaan valtuuttaa tavoittelemaan täysiä valmiuksiaan ja jopa ylittämään ne oppimalla lisää. Se voi olla käyttökelpoinen ilmaisu silloin, kun halutaan korostaa konkreettisia ja hyödyllisiä tuotoksia, kuten tuotteiden, palvelujen, prosessien tai muiden konkretisoitujen artefaktien kehittämisen tavoitetta. Käyttökelpoinen konsepti voi olla myös silloin, kun ymmärretään opiskelijoiden, heidän tulevaisuuden työantajiensa ja aitojen verkostojensa yhteisen autenttisen kokemuksen arvo koulurakennuksen seinien ulkopuolella. (Hero 2019) Opiskelijat eivät vain toteuta yrityksen antamaa rajattua tilaustyötä tai opettajan määräämiä tehtäviä, vaan vastaavat omalla tavallaan uudelleen muotoilemaansa avoimeen ongelmaan – johtavat itse omaa kehittämisprojektiaan ja tiimiään kuin pientä aloittavaa yritystä.
Innovaatiopedagogiikka vaikuttaa käyttökelpoiselta termiltä sovellettavaksi silloin, kun tavoitteena on kuvata verkottunutta ja monialaista innovaatioiden kehittämistoimintaa tavoitteena konkretisoidun ja implementoidun, lisäarvoa tuottavan uudisteen kehittäminen sekä inhimillinen kehittyminen.
Vahvuuksien, heikkouksien ja osaamisen kehittämisen tarpeiden tunnistaminen tukee yksittäisen opiskelijan oppimista osana tiimiä. Tärkein oppimiseen liittyvä muuttuja vaikuttaakin olevan matka, ei tuotos tai se, onko tuotos innovaatio annetun määritelmän mukaisesti. Ammattikorkeakouluissa opiskelijalla on oikeus kasvaa ihmisenä ja ammattilaisena täyteen mittaansa ja roimasti senkin yli, mitä opettajat voivat ennalta aavistaa. Osaaminen tulee näkyväksi autenttisissa konteksteissa, mutta vaatii toimintaan liittyvän suunnan ja tavoitteen. Työelämän tai yhteiskunnan ongelmakentästä kumpuavia avoimia haasteita tarvitaan autenttisen oppimiskokemuksen ja verkostojen takaamiseksi. Tällaisia oppimisen muotoja on mahdollista soveltaa myös vaikeiden yhteiskunnallisten, ekologisten ja sosiaalisten ongelmienkin ratkomiseen.
Kun suljet neuvotteluhuoneen oven ja jatkat matkaasi, voit tehdä sen luottavaisin mielin. Koulutuksen tehtävä ei ole aliarvioida nuortemme potentiaalia. Päinvastoin – opettajat pystyvät tarjoamaan nuorillemme tilaisuuksia kehittää aitoihin ongelmiin aitoja ratkaisuja, jotka ihan aidosti otetaan käyttöön. Opettaja on osa työelämän verkostomaista tiimiä oppimisen näyttäjänä ja toiminnan fasilitaattorina.
--
Teksti pohjautuu Laura-Maija Heron väitöskirjan ”Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience” lektioon. Väitöskirja tarkastettiin Turun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 11. toukokuuta 2019.
Metropolia ammattikorkeakoulu uudistaa kaikille yhteisen
Monialaisen innovaatioprojektin
10 op opetussuunnitelman sisältöä ja oppimistavoitteita syksyllä 2020.
Uusi teksti ja nimi korostavat entistä kirjaimellisemmin monialaisuutta ja konkreettisten, hyödynnettävien sekä tulevaisuusorientoituneiden lopputuotosten kehitystavoitetta.
Lähteet
Euroopan komissio (2012). Rethinking education: Investing in skills for better socio-economic outcomes, PDF-tiedosto.
Euroopan komissio (2017). Communication from the commission to the European parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on a renewed EU agenda for higher education, PDF-tiedosto.
Hero, L.-M. (2019). Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity systems and student experience (väitöskirja). Annales universitatis Turkuensis 475, Faculty of Education, University of Turku, Finland.
Hero, L.-M. (2017). Innovation tournament as an activity system to promote the development of innovation competence. Journal of Professional and Vocational Education 19 (4), 8–31.
Hero, L.-M. & Lindfors, E. (2019). Students’ learning experience in a multidisciplinary innovation project. Education + Training 61 (4), 500–522. doi.org/10.1108/ET-06-2018-0138
Hero, L.-M., Lindfors, E. & Taatila, V. (2017). Individual innovation competence: A systematic review and future research agenda. International Journal of Higher Education 6 (5), 103–121. doi:10.5430/ijhe.v6n5p103
Kirjoittaja
KT, lehtori, TKI projektipäällikkö Laura-Maija Hero toimii Metropoliassa Kulttuurituotannon lehtorina ja innovaatioprojektien valmentajana. Hero on tutkinut ja kehittänyt monialaista innovaatiopedagogiikkaa kymmenen vuoden ajan. Hän toimii Minno Effects -tutkijatiimin innostajana ja kutsuukin uusien innovaatioiden kehittämisen oppimisesta sekä vaikutuksista yhteiskunnassamme kiinnostuneet osaavat tutkijat mukaan verkostoon: laura-maija.hero@metropolia.fi.
Kommentit
Ei kommentteja