Esteettömyys ei tapahdu itsestään – se tarvitsee johtajan
5.6.2025
Eija Karnaattu
Adobe stock education lisence
Opinnäytetyöni aiheena oli esteettömyyskartoituksen ja toimenpide-ehdotuksien luominen historiallisessa miljöössä sijaitsevalle tapahtuma-areenalle. Vaikka työni keskittyi pääasiassa liikkumisympäristön esteettömyyteen, huomasin nopeasti, ettei ratkaisut tilanteen parantamiseen ole pelkästään fyysisten esteiden poistaminen. Organisaatiolta täytyy löytyä aitoa halua muutosten tekemiseen ja prosessin läpiviemiseen. Tässä työssä korostuu erityisesti johtajuuden merkitys.
Esteettömyys vaatii arvojen mukaista johtamista
Ensimmäinen askel esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja tunnustaminen. Johtamisen näkökulmasta kehittämistyö onnistuu vain, jos esteettömyys sisäistetään osaksi organisaation arvoja ja pitkän aikavälin strategiaa. Kartoituksen toteuttaminen ja sen tulosten hyödyntäminen vaativat suunnitelmallista ja osallistavaa johtamista, jonka avulla voidaan vahvistaa henkilöstön ja asiakkaiden osallisuutta sekä rakentaa arvoa tuottavia palveluita. Tavoitteet on vietävä strategiatasolta käytännön toimintaan – yksi- köihin ja arjen päätöksiin. Tämä edellyttää arvolähtöistä viestintää, joka tekee esteettömyyden merkityksen näkyväksi kaikille sidosryhmille. Osallistava toimintatapa lisää sitoutumista ja tuo esiin myös sellaisia esteettömyyden näkökulmia, joita muuten ei ehkä huomattaisi.
Esteettömyys on jatkuva, vastuullinen prosessi
Historialliset ja ainutlaatuiset miljööt tapahtumapaikkoina sekä niiden mukanaan tuomat haasteet korostavat yksilöllisten ja innovatiivisten ratkaisujen luomista esteettömyyden toteutumiseksi. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri, joka edellyttää johtajan osittaista vallasta luopumista ja vastuun jakamista alaisille, voi tällaisessa ympäristössä tukea osallistavaa johtamista.
Johtajalta tai prosessin vetäjältä edellytetään myös kykyä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä ja aikatauluja. Kartoituksessa esiin tulleet puutteet on priorisoitava ja muutostyöt aikataulutettava realistisesti, huomioiden organisaation resurssit. Tarvitaan myös selkeitä rakenteita, kuten vastuutahojen nimeämistä ja seurantajärjestelmiä, jotka tukevat kehittämistyön jatkuvuutta. Esimerkiksi esteettömyyteen liittyvä osaaminen voidaan sisällyttää osaksi henkilöstön perehdytystä ja koulutusta. Esteettömyyden tulisi olla osa arkipäivän ajattelua, ei vain erillinen kehittämishanke. Kehittämistyö vaatii monitasoista johtamista, jossa yhdistyvät strateginen suunnittelu, ihmisten kuunteleminen, konkreettinen toimeenpano ja jatkuva arviointi.
Esteettömyys on oikeus, ei lisäpalvelu
Esteettömyys ei ole koskaan täysin valmis tavoite, vaan jatkuva prosessi, jota voi ja tulee kehittää. Se tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja viestinnän suunnittelua siten, että kaikki ihmiset, riippumatta toimintakyvystä, iästä tai muista yksilöllisistä tekijöistä, voivat osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyyden varmistaminen on keskeinen osa kaikkien tapahtumapaikkojen suunnittelua ja ylläpitoa. Kaikessa kehittämistoiminnassa korostetaan osallisuuden merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää julkisia palveluita ja liikkua niissä turvallisesti ja itsenäisesti. Lainsäädännön näkökulmasta esteettömyys on velvoite. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää julkisilta toimijoilta aktiivisia toimia syrjinnän estämiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden johtamisessa tärkeää on kohderyhmään kuuluvien kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa.
Kirjoittajasta: Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistuva Eija Karnaattu työskentelee Haminan kaupungilla tuottajana Hamina Bastioni -nimisellä tapahtuma-areenalla. Lähes kymmenen vuoden kokemus tapahtuma-alasta ja historiallisesti merkittävässä suojelukohteessa työskentelemisestä sekä aikaisempi tuotekehitystyöhön liittyvä koulutus ovat antaneet hänelle vahvan pohjan esteettömyyteen liittyvän osaamisen syventämiselle. Karnaatun asiantuntemus esteettömyydestä pohjautuu käytännön työn kautta kertyneeseen kokemukseen sekä jatkuvaan kehittämiseen esteettömien tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen parissa, etenkin vaativissa ympäristöissä. Lisää teemasta voi lukea hänen opinnäytetyöstään Hamina Bastionin esteettömyyden kehittäminen : esteettömyyskartoitus ja toimenpide-ehdotukset
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Omaan taustaani kuuluu työkokemusta useilta eri aloilta jo ennen korkeakouluopintoja. Alanvaihtajana tämä kokemus voi ajoittain tuntua irralliselta, mutta nykyään tällainen monipolvinen työura on yhä tavallisempi. Näenkin, että itsensä johtamisen taitojen tulisi olla entistä kiinteämpi osa opiskelijaelämää. Omalla matkalla kohti kulttuurituottajaksi valmistumista tietoinen työskentely aiheen parissa on ollut käänteentekevää ammatti-identiteettini ja kestävämmän työelämän kehittymistä ajatellen. Prosessin aikana olen kokeillut uusia toimintatapoja, kuten mentorointiohjelmaa. Tämä avasi täysin uuden näkökulman johdattaen näin myös työn ääreen, jota en olisi muuten hakenut. Kyse oli ajatusmaailman muutoksesta ja oman rohkeuden sisäistämisestä.
Itsetuntemus
Vuonna 2025 työskentelin oman itsetuntemuksen parissa tietoisesti ja etenin itsensä johtamisessa vaihe vaiheelta sisältä ulospäin. Ajattelen, että tänä päivänä itsetuntemus tarvitsee tilaa jopa tylsistymiseen asti, jolloin voi kuulla itsestään hiljaisia viestejä. Muutos alkaa itsestä ja usein etsimämme vastaukset löytyvät lähempää kuin uskommekaan. Itsetuntemusta on mahdollista harjoittaa improvisaatio- ja taidelähtöisten menetelmien avulla ja etenkin kehollisuuteen yhdistettynä ne toimivat itselleni, kunhan päästää irti täydellisyyteen pyrkimisestä. Omaan itseen syväsukelluksen rinnalla tarvitsemme kuitenkin myös kontaktia muiden kanssa, jotta pystymme hahmottamaan itsemme todellisemmin.
Mentorointi
Olen ollut kiinnostunut mentoroinnista jo pitkään, mutta se tuntui itselleni aluksi todella kaukaiselta. Ehkä asia vaati hieman sulattelua ja olin vielä matkalla itsetuntemuksen kanssa, jonka kautta olin valmiimpi astumaan enemmän esille. Miltä sinusta kuulostaisi työelämän hiljaisen tiedon jakaminen ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa? Itselleni mentorointi osoittautui yhdeksi parhaimmista yhteistyön muodoista tarjoten työkaluja kehittymiseni tueksi. Eri järjestöjen sekä yhdistysten kautta tämä on saavutettavampaa kuin osasin ajatella ja sain itse olla mukana aktorina Suomen Mentorit ry:n mentorointiohjelmassa. Kokemus näytti uudenlaisen asenteen työelämää kohtaan ja tulen pitämään mentoroinnin lähellä elämääni jatkossakin. Kulttuurialalla mentorointi olisi tärkeää saada tunnistetuksi osaksi työelämää, sillä jokainen meistä ansaitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen.
Kiitollisuus
Tällä hetkellä kaiken alta nousee valtava kiitollisuus ja ehkä olen oppinut pysähtymään ja kuulemaan sen uudesta tietoisuuden tasosta käsin. Olen kokenut kiitollisuutta omaa matkaani kohtaan eri ammattinimikkeillä sekä niistä aidoista kohtaamisista, jotka ovat opettaneet minulle avun pyytämisen ja antamisen arvon. Itsensä johtaminen on myös palkitsemista ja kaunista sisäistä puhetta prosessin aikana ja siinä piilee valtava sisäisen motivaation voima, sillä silloin ei ole enää riippuvainen ulkoisesta hyväksynnästä. Olen löytänyt avoimuuden ja monipuolisen työskentelyn kautta entistä vahvemman yhteyden sisäiseen kompassiin ja tunnen olevani oikeassa paikassa tässä hetkessä. Tämän kaiken myötä olen oivaltanut, että on oltava myös valmis katsomaan asioita kärsivällisesti yksinkertaisten peruspilareiden kautta.
Mitä itsensä johtaminen merkitsee sinulle?
Suosittelen lämmöllä tutustumaan lisää mentorointiin osoitteessa: https://suomenmentorit.fi/mentorointiohjelma/
Valma Merimaa, kulttuurituotanto -24
Toimin Hoasin Kannelmäen vaihto-oppilaiden hostina lukuvuoden 2025-2026. Hostin tehtävään kuului yleisesti vaihto-oppilaiden tukena oleminen sekä vähintään kerran kuukaudessa tapahtuman tai muun aktiviteetin suunnittelu ja järjestäminen yhdessä työparin kanssa. Lisäksi olin vastuussa taloyhtiön kerhohuoneiden varausjärjestelmästä sekä vaihto-oppilaiden WhatsApp-chatin ja sähköpostin ylläpidosta ja niissä kysymyksiin vastaamisesta. Lukukausien alussa teimme oppaan Hoasilla ja Suomessa asumiseen.
Projektin aikana pääsin kohtaamaan useita ihmisiä ja olen oppinut huomioimaan tapahtumia suunnitellessa eri kulttuureista tulevat sekä myös erilaiset ihmistyypit. Kehitin viestintätaitojani varsinkin englanniksi ja sain palautetta, jonka pohjalta pystyin oppimaan lisää. Opin projektin aikana paljon omista työtavoistani ja pääsin myös kehittämään tapahtumia paremmiksi.
Tässä muutama oppi ja vinkki vaihto-oppilaiden tukemiseen:
Ole kohtelias
Kulttuurierot voivat aiheuttaa tahattomia väärinkäsityksiä. Jos on mahdollista, selvitä etukäteen, miten vieraassa kulttuurissa on tapana toimia. Jopa oikea tapa tervehtiä on erilainen eri kulttuureissa. Myös kielitaito vaikuttaa paljon kommunikaation selkeyteen. Muista olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Tilanne voi olla jännittävä molemmille.
Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Ole valmis auttamaan kaikessa ystävällisesti ilman, että vaihto-oppilaalle tulee kiusaantunut olo. Arkipäiväiset asiat, jotka itsellesi tuntuvat yksinkertaisilta voivatkin olla toisella uutta. Esimerkiksi iLOQ-avaimen käyttäminen tai verkkopankissa laskun maksaminen saattavat aiheuttaa haasteita.
Ryhmäyttäminen on tärkeää.
Vaihto-oppilaat saapuvat uuteen maahan usein ilman ystäviä. Suurimmalla osalla ei ole aluksi vapaa-ajallaan töitä, harrastuksia tai muita menoja, jolloin saattaa tuntea olonsa helposti yksinäiseksi. Tapahtumien ja myös pienempien aktiviteettien järjestäminen on hieno tapa tuoda ihmisiä yhteen.
Kuuntele palautetta.
On tärkeää selvittää, mitä vaihto-oppilaat haluaisivat tehdä. Itselle vieraaseen kulttuuriin saattaa kuulua esimerkiksi juhlapäivä, mitä vaihto-oppilaat haluaisivat juhlia. Heillä saattaa myös olla jo odotuksia ja toiveita, mitä haluaisivat kokea Suomessa vaihtonsa aikana.
Suosittelen työskentelyä vaihto-oppilaiden parissa kaikille, joita kiinnostaa kotikansainvälistyminen.
Anni Rantanen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2022
Maailma kylässä -festivaali tarjoaa järjestöille paikan kohdata yleisöjä, lisätä näkyvyyttä ja nostaa esiin globaaleja kysymyksiä. Opinnäytetyöni keskeinen havainto on kuitenkin se, ettei vaikuttavuus synny pelkästä mukanaolosta. Jotta festivaaliosallistuminen tukee järjestön tavoitteita, sen on oltava suunniteltu prosessi: mitä tapahtuu ennen festivaalia, sen aikana ja sen jälkeen.
Järjestöjen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Resurssit ovat tiukentuneet, rahoitus on epävarmempaa ja samalla järjestöiltä odotetaan yhä selkeämpää kykyä osoittaa työnsä vaikuttavuus. Tässä tilanteessa Maailma kylässä -festivaalin kaltaiset tapahtumat ovat järjestöille arvokkaita paikkoja kohdata ihmisiä. Parhaimmillaan festivaali on tila, jossa järjestö ei puhu vain omalle valmiille yleisölleen, vaan kohtaa ihmisiä, jotka pysähtyvät aiheen äärelle ehkä ensimmäistä kertaa.
Opinnäytetyössäni tarkastelin Maailma kylässä -festivaalia kansalaisvaikuttamisen alustana ja erityisesti sitä, miten Fingon jäsenjärjestöt osallistuvat festivaalille. Yksi kiinnostavimmista havainnoista oli, että festivaalin mahdollisuudet tunnistetaan laajasti, mutta niitä ei aina hyödynnetä suunnitelmallisesti. Mukanaolo ei vielä itsessään tarkoita vaikuttavaa osallistumista.
Festivaalilla on monta tavoitetta
Järjestöjen tavoitteet festivaaliosallistumiselle ovat monitasoisia. Festivaalilta haetaan yleisökohtaamisia, näkyvyyttä, tunnettuutta, uusia vapaaehtoisia, jäseniä ja lahjoittajia. Lisäksi osa järjestöistä tavoittelee suoraa yhteiskunnallista vaikuttamista tuottamalla sisältöjä, jotka nostavat esiin esimerkiksi ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä ja globaalia oikeudenmukaisuutta.
Siksi ei ole yhdentekevää, millä tavalla järjestö festivaalille osallistuu. Osallistumisen tapa kannattaa valita sen mukaan, halutaanko ensisijaisesti lisätä tunnettuutta, käydä keskustelua, tavoittaa uusia toimijoita vai vaikuttaa yleisön ajatteluun.
Tavoitteet ensin, toteutus sitten
Festivaaliosallistumisen suunnittelussa ei riitä, että kysytään, onko järjestö mukana. Olennaisempaa on kysyä, miksi se on mukana ja mitä osallistumisella halutaan saada aikaan.
Tässä korostuu myös festivaalin järjestäjän rooli. Kaikilla järjestöillä ei ole samoja resursseja, kokemusta tai mahdollisuuksia muotoilla osallistumistaan strategisesti. Festivaalin ei pitäisi vain tarjota osallistumispaikkoja, vaan myös auttaa järjestöjä kirkastamaan tavoitteitaan ja valitsemaan niihin sopivia osallistumisen tapoja.
Tavoitteiden kirkastamisen rinnalla tarvitaan järjestöjen keskinäisen verkostoitumisen vahvistamista. Kaikilla toimijoilla ei ole mahdollisuutta tuottaa omaa laajaa ohjelmaa, ylläpitää näyttävää festivaalipistettä tai käyttää paljon työaikaa tapahtuman suunnitteluun.
Kun järjestöt löytävät toisensa ajoissa, ne voivat yhdistää osaamistaan, jakaa työmäärää ja rakentaa yleisölle vahvempia kokonaisuuksia kuin yksin olisi mahdollista.
Järjestäjän rooli on suurempi kuin usein ajatellaan
Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, että järjestöjen pitäisi suunnitella paremmin. Myös festivaalin rakenteet, aikataulut, tiedonkulku ja järjestöille tarjottavat tavat olla mukana vaikuttavat siihen, kuinka realistista tavoitteellinen osallistuminen on.
Jos tavoitteita ei sanoiteta etukäteen, onnistumista on vaikea arvioida jälkikäteen. Silloin osallistuminen voi jäädä yksittäiseksi tapahtumasuoritukseksi: tullaan paikalle, ollaan esillä ja puretaan piste päivän päätteeksi. Työ voi silti olla arvokasta, mutta osa sen potentiaalista jää käyttämättä.
Festivaalilla vaikuttaminen tapahtuu usein pienissä hetkissä: lyhyessä keskustelussa, kysymyksessä, ohjelman jälkeen syntyvässä ajatuksessa tai siinä, että ihminen uskaltaa tulla juttelemaan aiheesta, joka on hänelle vieras.
Juuri siksi kohtaamisia pitää miettiä etukäteen. Mitä haluamme ihmisen muistavan tästä kohtaamisesta? Mihin haluamme kutsua hänet mukaan? Mikä on se yksi ajatus, jonka toivomme jäävän elämään?
Järjestöjen osallistumista voidaan vahvistaa erityisesti osallistumismahdollisuuksia selkeyttämällä, yleisökohtaamisten laatua tukemalla ja kytkemällä festivaaliosallistuminen vahvemmin osaksi järjestöjen muuta toimintaa. Näiden rinnalla tärkeäksi nousee myös järjestöjen välinen verkostoituminen ja yhteisten toteutusten tukeminen.
Festivaali on prosessi, ei yksittäinen tapahtuma
Tämä edellyttää festivaalin järjestäjiltä aktiivista mahdollistajan roolia. Jos festivaalia kehitetään kansalaisvaikuttamisen alustana, festivaalin tehtävä ei ole vain koordinoida tapahtumaa, vaan rakentaa edellytyksiä sille, että järjestöt voivat osallistua siihen tavoitteellisesti ja yhdenvertaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa selkeämpiä osallistumisen polkuja, yhteistä suunnittelua ja festivaalin jälkeistä arviointia.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta mutta tärkeästä muutoksesta ajattelussa. Festivaalille osallistumista ei kannata nähdä irrallisena tapahtumana, vaan osana järjestön vaikuttamistyötä. Prosessi alkaa ennen tapahtumaa, kun järjestö määrittelee tavoitteensa, kohderyhmänsä, viestinsä, resurssinsa ja mahdolliset yhteistyökumppaninsa. Festivaalin aikana prosessi näkyy siinä, miten yleisöä kohdataan. Festivaalin jälkeen ratkaisevaa on, mitä saadulla näkyvyydellä, kontakteilla ja kokemuksilla tehdään.
Siksi vaikuttava festivaaliosallistuminen alkaa jo ennen tapahtumapäivää. Se alkaa siitä, että kysytään: miksi olemme mukana, keitä haluamme kohdata, kenen kanssa voimme tehdä yhteistyötä ja mitä haluamme saada yhdessä aikaan?
Johanna Eurakoski on kokenut kulttuurituotannon ammattilainen ja vastavalmistunut kulttuurituotannon YAMK. Hän työskentelee Maailma kylässä -festivaalin ohjelmapäällikkönä Fingossa. Hänen osaamisensa painottuu vaikuttavien ja osallistavien tapahtumakonseptien kehittämiseen, verkostomaiseen yhteistyöhön sekä kulttuurin ja yhteiskunnallisten kysymysten yhdistämiseen. Opinnäytetyö on ladattavissa tästä Maailma kylässä -festivaali kansalaisvaikuttamisen alus-tana: Järjestöjen osallistumisen tarkastelu ja kehittäminen
Hoivakodin suunnittelussa on tärkeää tarjota asukkaille kodinomainen ja muistiystävällinen asuinympäristö. Ympäristön kodinomaisuuden lisäksi on tärkeää, että asukkaat pääsevät kulkemaan esteettömästi kulkemaan hoivakodin sisä- ja ulkotiloissa.
Ympärivuorokautisessa asumisessa asukkaat viettävät paljon aikaa sisätiloissa. Myös nykyinen hoitajapula vaikuttaa siihen, että asukkaat pääsevät yhä harvemmin puistoihin ja muihin monipuolisesti aisteja herätteleviin paikkoihin. Viherympäristöllä on monia hyvinvointivaikutuksia. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus päivittäiseen luontoyhteyden kokemiseen. Hoivakodin yhteyteen rakennettu luonto- ja viherympäristö tarjoaa tämän mahdollisuuden ikääntyneille ja muistikuntoutujille. Viherympäristö antaa heille tärkeitä elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja auttaa palautumaan. (Kahilaniemi 2019.)
Viherympäristössä oleilu rauhoittaa ja lisää mielihyvän tunteita. Viherympäristöjen läheisyys lisää hyvinvointia sekä yksilö- että yhteisötasolla (Rappe 2019.) Rappen ja Kivelän (2005) mukaan ajan viettäminen viherympäristössä voi ikääntyneillä lievittää masennusta. ( Rappe 2019.)
Rauhalliset paikat, joissa rentoutuminen on mahdollista tukevat henkistä jaksamista ja niitä olisi hyvä olla tarjolla (Rappe & Linden & Koivunen 2003). Tutkimusten mukaan erilaiset vesiaiheet, kasvillisuus, eläimet ja tuoksut luovat kodinomaisen ympäristön ja vaikuttavat rauhoittavasti etenkin muistihäiriöisiin asukkaisiin ( Rappe & Kivelä 2005).
Mielialan kohentumisen lisäksi, viherympäristössä oleilu parantaa myös unta. Viherympäristö vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin parantamalla tarkkaavaisuutta. Ulos asti ei tarvitse aina edes päästä, tutkitusti jopa pelkkä luonnon katseleminen ikkunasta lisää hyvinvointia. (Rappe ym. 2018.) Esimerkiksi terassi voidaan laajentaa ja tila lasittaa, jolloin se on ympärivuotisessa käytössä ja mahdollistaa asukkaiden virkistymisen myös sisätiloissa. Terassille voi tuoda viherkasvien ja yrttien lisäksi pari suihkulähdettä ja paljon kauniita kukkia.
Yhteisöllisesti yhdessä puuhaillen
Viherympäristöt tarjoavat paikan, joissa voi olla sosiaalisissa kontakteissa muiden ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys onkin ihmisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeää.
Viherympäristöt, joissa voi esimerkiksi hoitaa ja kasvattaa kasveja, kannustavat toimimaan ja tekemään asioita yhdessä. Ne tarjoavat mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. (Rappe ym. 2018.) Yhteisöllisyyden merkitystä tukee myös Rappen ja Eversin (2001) tutkimus, jonka mukaan viherympäristössä toimimisen mahdollisuuden tarjoaminen, esimerkiksi laitosympäristöissä, tukee potilaiden identiteetin säilymistä ja auttaa yksilöitä sopeutumaan paremmin uusiin ympäristöihin. Puuhailu yhdessä muiden, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, tuottaa yhteisöllisyyttä.
Yhdessä toimimisella on vaikutuksia ryhmätyöskentely- ja kommunikaatiotaitojen kehittymiselle ja sitä kautta vaikutus yksilön mielenterveyteen. Rappen ja Eversin (2001) tutkimuksen mukaan kasvillisuusympäristöillä on rohkaisevia vaikutuksia vuorovaikutustilanteissa. Ryhmään kuulumisen tunne vaikuttaa usein myös turvallisuuden ja viihtyvyyden tunteeseen, lisää luottamusta toisiin ihmisiin sekä vähentää masennusoireita. Lisäksi se tukee itsenäisyyttä ja vähentää alemmuuden tuntemuksia. ( Rappe & Evers 2001, Rappe & Topo 2007)
Aisteja hellien
Jokainen ihminen kaipaa aistivirikkeitä, huolimatta iästään, toimintakyvystään tai asumispaikastaan. Luonto antaa elämyksiä eri aisteille muun muassa värien, muotojen, materiaalien, makujen, tuoksujen ja äänten avulla.
Ammattilaisten on hyvä pohtia, mitä toimia se vaatii, että luontoyhteys toteutuu myös hoivakodissa asuvien kohdalla. Kyse ei välttämättä ole kovin suurista panoksista. Se vaatii vain halua ja asettumista toisen asemaan. Tämä voi tarkoittaa luonnon materiaalien tuomista asukkaan luokse tai asukkaan saattamista luontokokemuksen äärelle. Ulkoa astialla tuotu lumikasa voi tarjota asukkaalle muistoja herättävän kokemuksen lumipallojen pyörittämisen merkeissä. (Kahilaniemi 2019.)
Hyvin toteutetulla lasitetulla terassilla voidaan kuunnella luonnon ääniä kaiuttimista, esimerkiksi lintujen ääniä, puiden huminaa, sateen ropinaa tai lumen narskuntaa jalkojen alla. Suurten lasiseinien lävitse voidaan katsella sisäpihan puistoaluetta, sen puita ja kasveja, vuodenaikojen vaihteluja ja lintuja lintulaudoilla. Erilaisia luonnonmateriaaleja kuten puiden lehtiä, mustikan varpuja, pihlajan oksia tms. voidaan tuoda sisälle. Haistellaan, maistellaan ja kosketellaan erilaisia materiaaleja pihalta, kuusen oksia, käpyjä, puiden lehtiä, kiviä ja tietysti marjoja. Tämä aktivoi muistia ja saattaa tuottaa hyviä keskusteluja omista luontomuistoista. (Korhonen & Liski- Markkanen 2013.)
Aistikokemuksilla on paljon vaikutuksia ikäihmisten mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin. Ympäristöt, joissa on erilaisia kasveja, tuoksuja, riittävästi haasteellisuutta ja kiinnostuksen kohteita, ennaltaehkäisevät osaltaan aistien taantumista, tukevat toimintakykyä ja herättävät miellyttäviä tuntemuksia (Rappe & Lindén 2004).
Hyvä suunnittelu takaa hyödyn
Kokemus vapaudesta on tärkeää meille kaikille, mutta erityisesti heille, jotka eivät välttämättä enää kykene itsenäiseen asumiseen ja liikkumiseen. Hyvin toimivan hoivakodin suunnitteluun sisältyy asukkaiden liikkumisen mahdollistaminen erilaisista tiloista toiseen, kuin myös mahdollisuus ulkoiluun. Jos ulkoilu vaihtuvassa säässä on haastavaa, on hyvä keksiä uudenlaisia ratkaisuja luonnosta ja ulkoilmasta nauttimiseen.
Erja Rappe ja Päivi Topo (2007) ovat tutkimuksessaan todenneet, että vanhukset kaipaavat ympäristöjä, joissa ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä ja turvallisuuden tunne on taattu. Viheralueita suunniteltaessa tuleekin huomioida apuvälineet, hyvät reitit, helposti avattavat ovet, riittävä istuimien määrä sekä alueen kunnossapito. Tätä tukee myös moni aikaisempi tutkimus, joiden mukaan ikäihmisille suunnattujen pihojen reittien olisi oltava helppokulkuisia, pinnoiltaan tasaisia, luistamattomia ja mahdollistaa apuvälineillä kulkemisen. Turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota myös muun muassa valaistuksen ja kontrastivärien suhteen (Töytäri & Kanto-Ronkanen 2016: 360).
Erilaisten apuvälineiden lisäksi hoivakodin tilasuunnittelussa tulee huomioida avustamisen mahdollisuus (Ympäristöministeriö 2018: 43–44). Hoivakodin työntekijät ovat useimmiten ne, jotka mahdollistavat asukkaiden ulkoilun ja sosiokulttuurisen ryhmätoiminnan. Suunnittelussa onkin tärkeää huomioida työturvallisuutta edistävät tilat. Esteettömyys koskettaa myös työntekijää, jolle pitää turvata riittävä tila tarvittavia työliikkeitä varten (Työsuojeluhallinto). Oleellista on myös, että tilan oikeanlainen koko ja muoto tukevat tilan käytettävyyttä (Invalidiliitto). Tilan tulisikin olla joustava. Muunneltavuus tukee myös uusien tulevaisuuden innovaatioiden hyödyntämistä ja käyttöönottoa.
Kirjoittajat
Katja Aaltonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Marja Laurila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Sara Mehtonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Invalidiliitto. Asuntokohtainen ulkotila. https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/asunto/asuntokohtainen-ulkotila
Kahilaniemi, Eeva 2019. Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto. 53–55.
Korhonen, Anne & Liski-Markkanen, Sari. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. TTS:n julkaisuja 418. https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf
Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto.
Rappe, Erja & Evers, Anna-Maija 2001. The Meaning of Growing Plants: Contributions to the Elderly Living in Sheltered Housing. HortTechnology,11 (2). www.researchgate.net/publication/265098471_The_Meaning_of_Growing_Plants_Contributions_to_the_Elderly_Living_in_Sheltered_Housing
Rappe, Erja, Linden, Leena & Koivunen, Taina 2003. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry.
Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Rappe, Erja & Linden, Leena. 2004. Plants in Health Care Environments: Experience of the Nursing Personnel in Homes for People with Dementia. Acta Horticulturae 639: ISHS 2004.
Rappe, Erja & Topo, Päivi. 2007. Contact with Outdoor Greenery Can Support Competence Among People with Dementia. Journal of Housing for the Elderly 21, No ¾: 229 248.
Työsuojeluhallinto. Työtilat. https://tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto/tyotilat
Töytäri, Outi & Kanto-Ronkanen, Anne 2016. Apuvälineet ja ympäristön esteettömyys. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.) Kuntoutuminen. 347–361.
Ympäristöministeriö 2018. Esteettömyys. Ympäristöministeriön rakennusohje esteettömyydestä. https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf/86e77f87-c19d-4139-f744-531b500b9a86/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf?t=1603260121408
Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, mutta ikääntyessä luontoon pääsy saattaa muuttua haasteelliseksi. Esteetön luontopolku voisi tarjota mahdollisuuden ikäystävällisempään liikkumiseen. Millaisia asioita ikäystävällisestä luontopolusta tulisi siis löytyä?
Meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus luontoon sekä luoda ja ylläpitää luontosuhdetta. Esteetön luontoreitti antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa toimintakykyyn katsomatta. (Invalidiliitto.) Kävimme esimerkkinä tutustumassa Pornaistenniemen esteettömään luontopolkuun, sillä meillä heräsi kiinnostus, millainen on esteetön luontopolku ja miten sitä voisi kehittää ikäystävällisemmäksi.
Esteettömyys on fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen, kulttuurisen ja taloudellisen ympäristön toteutumista siten, että jokainen meistä voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa riippumatta henkilöiden toimintakyvystä (Ruskovaara & Rissanen & Rasa & Seppälä & Laakso 2009: 7). Esteettömällä luontopolulla on turvallista liikkua ilman vaaratekijöitä ja tämän lisäksi sieltä tulisi löytyä asianmukaiset opasteet, kaiteet sekä levähdyspaikkoja (Invalidiliitto).
Ulkoympäristöillä ja niiden esteettömyydellä on suuri vaikutus ikääntyneiden ihmisten liikkuvuuteen, itsenäisyyteen, sekä elämänlaatuun. Vaikka viheralueet toimivat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä koetaan ne silti usein esteellisiksi. Viher- ja puistoalueilta puuttuvat usein yleiset wc-tilat, myöskään opasteet eivät ole tarpeeksi selkeitä, jos sellaisia on. Istumapaikkojakin koetaan olevan liian vähän, jonka lisäksi ulkoilualueille on usein haastavaa päästä. (World Health Organization 2007: 16–18.)
Ikäystävällinen ympäristö
Ikäystävällisyys on ikäihmisten voimavarojen sekä tarpeiden huomioimista. Ikäystävällinen liikkumisympäristö tukee yksilön hyvinvointia, aktiivisuutta ja turvallisuutta. (Jolanki & Suhonen & Rappe 2020: 349.) Ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä korostuvat fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut. Liikkumisympäristön tulee olla sellainen, jossa on kaikilla hyvä olla ja liikkua, myös heidän, joilla liikkumiskyky tai muistitoiminnot ovat heikentyneet. (Rajaniemi & Rappe 2022: 31.) Ikäystävällisyys ympäristöissä ei siis hyödytä vain iäkästä väestöä, vaan se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on asukaslähtöinen, moninainen ja osallistava näkökulma (Rappe & Rajaniemi 2020).
Ikäystävällisyyttä kehittäessä on hyvä tarkastella fyysisen ympäristön turvallisuutta sekä toimivuutta, etenkin esteettömyyden, saavutettavuuden, hahmotettavuuden ja käveltävyyden näkökulmasta. Samalla tulisi huomioida sosiaalisen ympäristön yhdenvertaisuus sekä yhteisöllisyys. (Rajaniemi & Rappe 2022: 32.) On tärkeää myös kuulla iäkkäiden omia näkemyksiä ja toiveita ympäristöön liittyvissä tekijöissä sekä niiden vaikutuksista elämänlaatuun, sillä iäkkäiden arjen ymmärrys hyödyttää ratkaisujen suunnittelussa (Rappe & Kotilainen & Rajaniemi & Topo 2018: 118).
Pornaistenniemen esteetön luontopolku ikäystävällisemmäksi
Pornaistenniemen esteetön luontopolku sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginlahdella Lammassaaren esteettömän luontoreitin varrella, joka on valmistunut vuonna 2018. Esteettömyys näkyy reitillä esimerkiksi niin, että reitti on tarpeeksi leveä apuvälineiden käyttäjille sekä lankkupolulla pitkospuut on asennettu niin, että lankut ovat poikittain, jotta apuvälineiden pyörät eivät putoa reunojen yli. (Helsingin kaupunki 2020.) Reitin varrella on toiminnallinen alue, jossa voi kellahtaa harakanpesään makoilemaan, sekä sieltä löytyy myös puisia tauluja, jotka opastavat nauttimaan luonnosta eri aisteilla. (Ilosaari 2018.)
Pornaistenniemen esteettömällä luontopolulla oli mielestämme muutamia kehittämiskohteita suhteessa ikäystävälliseen liikkumisympäristöön:
levähdyspaikat; istuimet ja kaiteet
esteettömät opasteet
wc-tilat
Helsingin kaupungin esteettömän ympäristön rakentamisen ohjeissa suositellaan levähdyspaikkojen olevan 50–250 metrin etäisyydellä toisistaan riippuen siitä onko kyse erikoistason vai perustason esteettömyydestä (SURAKU 2008). Levähdyspaikat nähdään yleensä välttämättöminä ikääntyville ihmisille, sillä monien ikääntyneiden ihmisten on vaikea kävellä ulkoympäristössä ilman lepopaikkaa (World Health Organization 2007: 16–18). Pornaistenniemen kilometrin mittaiselta luontopolulta olisi siis hyvä löytyä vähintään 4 levähdyspaikkaa.
Helsingin kaupungin rakennusviraston esteettömyyskriteereissä mainitaan, että kaiteita tulisi olla esteettömillä reiteillä esimerkiksi virkistysalueilla (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008). Ikääntymisen näkökulmasta olisi hyvä, että kaiteita olisi kaikissa niissä paikoissa, joissa on pinnanmuotojen vaihtelua tai jyrkkiä mutkia, jotta ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa tukea haastavampien pinnanmuotojen tullessa reitillä vastaan.
Opasteita Pornaistenniemen luontopolulla oli niukasti. Opasteet olivat suhteessa vaikeaselkoisia, eikä niissä ollut pistekirjoituksella tehtyjä merkintöjä. Opasteista ei myöskään tullut tarpeeksi selkeästi esille, että polku on esteetön. Yleisiä wc-tiloja ei lähistöltä löytynyt lainkaan. Olisi hienoa, jos opasteista saataisiin ikäystävällisempiä ja wc-tiloja olisi lähistöllä.
Luontopolku kuuluu meille kaikille
Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteys luontoon ja ikääntyessä luonnon merkitys jopa kasvaa. Luonto voi tarjota moniaistisia elämyksiä, vähentää stressiä sekä parantaa mielialaa. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan omat haasteet luontosuhteen ylläpitämiseen, mutta hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan turvata iäkkäiden asukkaiden pääsy lähiluontoon. (Rappe ym. 2018: 47–52.)
Lisäksi liikkuminen ikäystävällisellä luontopolulla vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin:
kohentaa mielialaa
vähentää stressiä
lisää fyysistä aktiivisuutta
vähentää fyysisiä oireita
alentaa verenpainetta
lisää sosiaalista hyvinvointia (Mielenterveystalo).
Pienten muutosten avulla luontopolusta voitaisiin nauttia esteettömämmin, sillä luontopolku kuuluu meille kaikille.
Kirjoittajat
Saara Heikkilä, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Jenna Nousiainen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008. SURAKU Esteettömyyskriteerit.
Helsingin kaupunki 2020. Helsingin vammaisneuvoston esteettömyystunnustus Lammassaaren esteettömälle luontoreitille.
Ilosaari, Terhi 2018. Helsingin Lammassaareen avautui uusi esteetön pitkospolku. Retkipaikka.
Invalidiliitto. Ulkoalue.
Jolanki, Outi & Suhonen, Riitta & Rappe, Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia 4/2020.
Mielenterveystalo. Luonnon vaikutus hyvinvointiin.
Rajaniemi, Jere & Rappe, Erja 2022. Ikäturvallinen asuinalue. Ikäinstituutti: Helsinki.
Rappe, Erja & Rajaniemi, Jere 2020. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen. Ikääntyneiden hyvään asumiseen -verkkoseminaari. Ympäristöministeriö 12.2.2020.
Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö: Helsinki.
Ruskovaara, Anna & Rissanen, Hanna-Leena & Rasa, Jukka & Seppälä, Juha & Laakso, Jukka 2009. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Invalidiliiton julkaisuja.
SURAKU 2008. Esteetön ympäristö. Puistokäytävät ja levähdyspaikat.
World Health Organization 2007. Ageing and life course, family and community health.
Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat.
Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.)
Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa.
Liikuntapaikkoja Helsingissä
Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona.
Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.
[caption id="attachment_3188" align="alignnone" width="447"] Alkuperäinen laite (ylempi kuva) ja visio muutostarpeesta (alempi kuva)[/caption]
Esteettömyys ja saatettavuus
Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.)
Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.)
Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.
[caption id="attachment_3191" align="alignnone" width="554"] Alkuperäinen laite (ylempi kuva) ja visio muutostarpeesta (alempi kuva)[/caption]
Lopuksi
Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan.
Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on
hyvin saavutettavissa
esteetön
turvallinen
yhteisöllinen.
Kirjoittajat
Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö.
Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö.
Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021.
Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18). 1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.
Kommentit
Ei kommentteja