Esteettömyys ei tapahdu itsestään – se tarvitsee johtajan
5.6.2025
Eija Karnaattu
Adobe stock education lisence
Opinnäytetyöni aiheena oli esteettömyyskartoituksen ja toimenpide-ehdotuksien luominen historiallisessa miljöössä sijaitsevalle tapahtuma-areenalle. Vaikka työni keskittyi pääasiassa liikkumisympäristön esteettömyyteen, huomasin nopeasti, ettei ratkaisut tilanteen parantamiseen ole pelkästään fyysisten esteiden poistaminen. Organisaatiolta täytyy löytyä aitoa halua muutosten tekemiseen ja prosessin läpiviemiseen. Tässä työssä korostuu erityisesti johtajuuden merkitys.
Esteettömyys vaatii arvojen mukaista johtamista
Ensimmäinen askel esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja tunnustaminen. Johtamisen näkökulmasta kehittämistyö onnistuu vain, jos esteettömyys sisäistetään osaksi organisaation arvoja ja pitkän aikavälin strategiaa. Kartoituksen toteuttaminen ja sen tulosten hyödyntäminen vaativat suunnitelmallista ja osallistavaa johtamista, jonka avulla voidaan vahvistaa henkilöstön ja asiakkaiden osallisuutta sekä rakentaa arvoa tuottavia palveluita. Tavoitteet on vietävä strategiatasolta käytännön toimintaan – yksi- köihin ja arjen päätöksiin. Tämä edellyttää arvolähtöistä viestintää, joka tekee esteettömyyden merkityksen näkyväksi kaikille sidosryhmille. Osallistava toimintatapa lisää sitoutumista ja tuo esiin myös sellaisia esteettömyyden näkökulmia, joita muuten ei ehkä huomattaisi.
Esteettömyys on jatkuva, vastuullinen prosessi
Historialliset ja ainutlaatuiset miljööt tapahtumapaikkoina sekä niiden mukanaan tuomat haasteet korostavat yksilöllisten ja innovatiivisten ratkaisujen luomista esteettömyyden toteutumiseksi. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri, joka edellyttää johtajan osittaista vallasta luopumista ja vastuun jakamista alaisille, voi tällaisessa ympäristössä tukea osallistavaa johtamista.
Johtajalta tai prosessin vetäjältä edellytetään myös kykyä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä ja aikatauluja. Kartoituksessa esiin tulleet puutteet on priorisoitava ja muutostyöt aikataulutettava realistisesti, huomioiden organisaation resurssit. Tarvitaan myös selkeitä rakenteita, kuten vastuutahojen nimeämistä ja seurantajärjestelmiä, jotka tukevat kehittämistyön jatkuvuutta. Esimerkiksi esteettömyyteen liittyvä osaaminen voidaan sisällyttää osaksi henkilöstön perehdytystä ja koulutusta. Esteettömyyden tulisi olla osa arkipäivän ajattelua, ei vain erillinen kehittämishanke. Kehittämistyö vaatii monitasoista johtamista, jossa yhdistyvät strateginen suunnittelu, ihmisten kuunteleminen, konkreettinen toimeenpano ja jatkuva arviointi.
Esteettömyys on oikeus, ei lisäpalvelu
Esteettömyys ei ole koskaan täysin valmis tavoite, vaan jatkuva prosessi, jota voi ja tulee kehittää. Se tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja viestinnän suunnittelua siten, että kaikki ihmiset, riippumatta toimintakyvystä, iästä tai muista yksilöllisistä tekijöistä, voivat osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyyden varmistaminen on keskeinen osa kaikkien tapahtumapaikkojen suunnittelua ja ylläpitoa. Kaikessa kehittämistoiminnassa korostetaan osallisuuden merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää julkisia palveluita ja liikkua niissä turvallisesti ja itsenäisesti. Lainsäädännön näkökulmasta esteettömyys on velvoite. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää julkisilta toimijoilta aktiivisia toimia syrjinnän estämiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden johtamisessa tärkeää on kohderyhmään kuuluvien kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa.
Kirjoittajasta: Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistuva Eija Karnaattu työskentelee Haminan kaupungilla tuottajana Hamina Bastioni -nimisellä tapahtuma-areenalla. Lähes kymmenen vuoden kokemus tapahtuma-alasta ja historiallisesti merkittävässä suojelukohteessa työskentelemisestä sekä aikaisempi tuotekehitystyöhön liittyvä koulutus ovat antaneet hänelle vahvan pohjan esteettömyyteen liittyvän osaamisen syventämiselle. Karnaatun asiantuntemus esteettömyydestä pohjautuu käytännön työn kautta kertyneeseen kokemukseen sekä jatkuvaan kehittämiseen esteettömien tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen parissa, etenkin vaativissa ympäristöissä. Lisää teemasta voi lukea hänen opinnäytetyöstään Hamina Bastionin esteettömyyden kehittäminen : esteettömyyskartoitus ja toimenpide-ehdotukset
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Valtakunnallinen Työllisyysfoorumi (TYFO) on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan koonnut yhteen työllisyyskentän asiantuntijat, päättäjät ja kehittäjät eri puolilta Suomea. Vuoden 2025 tapahtuma oli monella tapaa erityinen – ei vain siksi, että se keräsi ennätyksellisen määrän uusia kohtaamisia alan asiantuntijoiden sekä organisaatioiden välillä, vaan myös siksi, että sain kunnian toimia tapahtuman vastuutuottajana.
Seuraavaksi avaan projektin speksejä sekä niitä havaintoja, jotka haluan viedä mukana seuraaviin tuotantoihin. Kurkataan myös kulisseihin!
Mistä kaikki alkoi – ja keitä mukana oli?
TYFO 2025 järjestettiin marraskuussa Hotelli Vantaalla yhteistyössä FCG Finnish Consulting Groupin, Suomen Kuntaliiton sekä Vantaan kaupungin kanssa.
Oma roolini vastuutuottajana oli iso kokonaisuus sisältäen tehtäviä laajalla skaalalla. Huolehdin esimerkiksi tiimityöskentelystä ja sen johtamisesta, tuotannon aikataulutuksesta ja markkinoinnista. Valitsin tapahtumapaikan, organisoin teknisen toteutuksen ja tein tila- ja cateringvaraukset.
Tapahtumaprojekti kestää tyypillisesti noin 1,5 vuotta – ja se todella näkyy: onnistunut kokonaisuus syntyy vain pitkäjänteisestä suunnittelusta ja tiiviistä yhteistyöstä.
Valtakunnallinen työllisyysfoorumi 2025, keskustelu. Kuva: Pinja Kiviranta
Ennätysmäärä kohtaamisia & tunnelma oli katossa
Tapahtuman keskeisiä tavoitteita olivat:
Tuoda ihmisiä ja organisaatioita yhä enemmän yhteen keskustelun äärelle
Tarjota laadukas ja ajankohtainen ohjelmakokonaisuus
Luoda rento sekä avoin tunnelma tapahtumapäiviin
Tulokset puhuvat puolestaan: osallistujamäärä nousi n. 30% viime vuodesta, tapahtumapäivät olivat täynnä puheensorinaa sekä uusia kohtaamisia, ja palaute oli positiivista. Anonyymin palautekyselyn mukaan väite "Tapahtuma oli kokonaisuutena onnistunut" sai keskiarvon 4,4/5.
Erityisesti tunnelmaa kiiteltiin: “Ilmapiiri oli haastavista aiheista huolimatta innostunut ja eteenpäin katsova.”
Kestävä kehitys tapahtumatuotannossa – pienistä valinnoista isoihin periaatteisiin
FCG:llä kestävä kehitys näkyy konkreettisesti tapahtuman toteutuksessa.
Ekologinen näkökulma konkreettisilla valinnoilla:
Tarvikkeita ja muistiinpanovälineitä tilattiin vain tarpeeseen, tarjoilut mitoitettiin hävikin minimoimiseksi, tapahtumapaikan kierrätysjärjestelmä hyödynnettiin täysimääräisesti.
Sosiaalinen kestävyys puolestaan kulkee jo arvoissamme mukana:
Tapahtumissa noudatamme turvallisen tilan periaatteita, joihin jokainen osallistuja sitoutuu. Viestimme etukäteen siitä, että jokainen on tervetullut omana itsenään. Mahdollisiin häirintätilanteisiin puututtaisiin välittömästi (niitä ei onneksi esiintynyt).
Taloudellinen kestävyys pelaa myös isoa roolia tapahtuman onnistumisessa:
Budjetti suunniteltiin huolellisesti ja sitä seurattiin aktiivisesti. Resurssit mietittiin tarkoin, jotta voidaan luoda laadukas ja kestävä tapahtuma.
Kokonaisuutena kestävä kehitys on siis sisäänrakennettu osa projektia ja siitä olen ylpeä! Nämä teemat tulevat olemaan varmasti yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa, joten erityisesti näitä oppeja tulen kantamaan mukana jatkossakin omissa tapahtumatuotannoissa!
Niihin kulisseihin!
Tuottajana haluan pitää langat aina käsissäni, mutta todellisuudessa kaikki ei ole aina itsestä kiinni. Kuhinaa voivat aiheuttaa lukuisat esiintyjät presentaatiomateriaaleineen tai yllättävät ongelmat tapahtumapaikan ilmastoinnin kanssa. Verhojen takana kuhisee aina, mutta tässä tapahtumassa hyvin vähän, vaikka edellisenä iltana vielä puolen yön jälkeen läppäri kävi kuumana.
Loppukaneetiksi voin todeta, että tästä projektista jäi paljon oppeja, kokemusta sekä kasa ihania muistoja, joita voin kantaa mukanani. Nyt katseet on jo käännetty vuoden 2026 toteutukseen, jolloin suuntaamme Ouluun!
Karoliina Pesonen / Tapahtumatuottaja / Kulttuurituotannon vuosikurssi 2024
Asiakaskeskeisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, kun kyseessä on yrityksen seminaaritapahtuma.
Asiakaskeskeisyys on kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa asiakas ohjaa päätöksentekoa, palvelu- ja tuotekehitystä sekä strategista suunnittelua. Se kertoo lisäksi sitoutumisesta arvon tuottamiseen asiakkaalle ja asiakkaan kokemuksen optimointiin juuri hänelle sopivaksi. Asiakaskeskeinen organisaatio pyrkii ylittämään asiakkaan odotukset, ei pelkästään täyttämään vaadittavia kriteereitä. Odotuksia voidaan pyrkiä ylittämään esimerkiksi odottamattomilla positiivisilla yllätyksillä ja yksilöllisellä palvelulla. (Ihamäki, 2016.)
Asiakaskokemus muodostuu kosketuspisteistä, mielikuvista ja tunteista, joita asiakkaalle syntyy yrityksen kanssa. Kyse ei ole yhdestä viestistä tai kohtaamisesta, vaan koko matkasta ennen tapahtumaa, sen aikana ja jälkeen.
Kun me tuottajat teemme tapahtumaa tilaajalle, joka haluaa tapahtumassa palvella omia asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, on tärkeää että tunnemme asiakasyrityksen, loppuasiakkaan ja tilaajan toimialan. Näin voimme tapahtumassa huomioida asiakasryhmien erityispiirteet.
Asiakaspolku yritystapahtumassa
Projektin aikana tarkastelin loppuasiakkaan asiakaskokemusta kokonaisvaltaisesti aina kutsuprosessista jälkiviestintään. Projektin tavoitteena oli tunnistaa asiakaspolun merkitykselliset kohtaamispisteet ja analysoida, mitkä tekijät vaikuttavat onnistuneeseen lopputulokseen.
Esiin nousi muutama konkreettinen huomio:
Tapahtumatyöntekijät pystyvät palvelemaan loppuasiakasta parhaalla mahdollisella tavalla silloin, kun heillä on riittävät ja ajankohtaiset tiedot tapahtuman sisällöstä, tavoitteista ja omista rooleistaan.
Kun ennakkotuotannon aikataulussa pysytään, voidaan varmistaa tapahtuman sujuvuus ja palvelun laatu kaikissa vaiheissa ja huolehtia, että jokainen asia on hoidettu. Toimiva kommunikaatio tilaajan kanssa puolestaan mahdollistaa odotusten täyttämisen, auttaa tunnistamaan tapahtuman kannalta olennaiset asiat ja varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät, mikä on tärkeää onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Ekologinen kestävyys
Yritystapahtumiin tuotetaan asiakaskokemuksen ja -keskeisyyden nimissä materiaaleja, jotka ovat tapahtumien jälkeen roskaa. Vaikka kierrätys hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, se ei poista sitä tosiasiaa, että materiaalia on valmistettu vain yhtä tapahtumaa varten.
Olen kuitenkin huomannut, että monissa tapahtumissa suurten elementtien suunnittelussa on jo huomioitu uudelleenkäytettävyys esimerkiksi välttämällä vuosilukuja printeissä. Nämä visuaaliset elementit ovat merkittävä osa brändimielikuvaa ja asiakaskokemusta, mutta tapahtumatilaa ja materiaaleja suunniteltaessa on syytä pohtia, voisiko digitaalisilla ratkaisuilla korvata ainakin osan fyysisistä materiaaleista.
Lopuksi
Projektin avulla opin tarkastelemaan asiakaskeskeisyyttä aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Nykyään ymmärrän, millaisia osa-alueita asiakaskokemukseen liittyy ja mitkä ovat avaintekijöitä onnistuneeseen lopputulokseen. Konkreettisesti asiakaskeskeisyys näkyy pieninä yksilöllisinä huomiointeina, joista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Jo kutsuprosessin aikana asiakkaalle luodaan mielikuvaa tapahtumasta. Viestinnän tulee olla selkeää ja informatiivista. Tapahtuman aikana asiakaskeskeisyys näkyy hoituu -asenteessa, jossa asiakkaan kaikkiin pyyntöihin pyritään löytämään ratkaisu.
Asiakaskeskeisyydessä tähdätään pitkään yhteistyöhön, jossa asiakkaan tarpeet osataan automaattisesti huomioida. Tämä tekee työskentelystä ketterää ja tehokasta.
Ihamäki, H. (2016). Palvelumuotoilu työkaluna erinomaisen asiakaskokemuksen
Elle Hietanen, Kulttuurituotannon vuosikurssi 2022
METKAn Speksi on korkeakouluopiskelijoiden järjestämää interaktiivista improvisaatioteatteria, jota on höystetty musiikki- ja tanssiesityksillä. Produktio on vuoden mittainen projekti, jossa on mukana noin 70 osallistujaa. Lopputuloksen pääsee näkemään syksyisin Metropolian Arabian kampuksen Arabiasalissa.
Toimin METKAn Speksin markkinointivastaavana osana kahdeksan hengen markkinointitiimiä. Tiimiä johdettiin kahden vastaavan voimin, ja tavoitteena oli lisätä tapahtuman tunnettuutta, kasvattaa lipunmyyntiä sekä kehittää ja ylläpitää Speksille tunnistettavaa ja kiinnostavaa brändiä.
Markkinointivastaavan rooli käytännössä
Työnkuva markkinointivastaavalla oli laaja ja monipuolinen. Aloitimme projektin laatimalla markkinointivastaavien kesken markkinointisuunnitelman ja kokosimme ympärillemme tiimin, jolla olisi tarvittavaa osaamista ja riittävät resurssit markkinoinnin toteuttamiseen. Tiimi koostui lopulta kahdesta vastaavasta, kahdesta markkinointiassistentista, kolmesta kuvaajasta sekä yhdestä graafikosta. Heti projektin alkupuolella pääsin myös mukaan suunnittelemaan näytösten visuaalista ilmettä yhdessä muiden off-stage-vastaavien kanssa. Tällä varmistuttiin siitä, että markkinointi, graafinen suunnittelu ja itse näytökset kulkevat heti alusta asti samassa linjassa.
Koska opiskelijaproduktioille tyypilliseen tapaan markkinointibudjetti oli rajallinen, suunnittelu vaati luovia sekä kustannustehokkaita ratkaisuja. Suurin panostus markkinoinnissa kohdistui sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin, Facebookiin ja TikTokiin. Lähdimme suunnittelemaan ja rajaamaan erilaisia sisältöideoita kutakin kanavaa kohden. Olin itse päävastuussa TikTok-sisällöntuotannosta. Siellä pääsin tuottamaan humoristisia ja helposti lähestyttäviä videoita, osallistumaan pinnalla oleviin trendeihin ja soveltamaan niitä luovasti osana speksin markkinointia.
Yksi paljon aikaa vievä kokonaisuus oli yritysyhteistyön koordinointi. Speksille tämä on tärkeä varainhankinnan muoto lipun- ja oheistuotemyynnin rinnalla. Suunnittelimme kumppaneille markkinointimateriaaleja ja varmistimme, että yhteistyö palvelee hyvin molempia osapuolia.
Kesäkuussa järjestimme kuvaukset, joissa taltioitiin kaikki työryhmän jäsenet, näytöksen hahmot ja trailerivideomateriaalia. Noin 70 hengen tuotannon kuvausten aikataulutus ja koordinointi opetti paljon ennakkosuunnittelusta, tarkkuudesta ja yhteistyöstä koko produktion kanssa. Lisäksi promotoimme speksiä useissa opiskelijatapahtumissa keväällä ja syksyllä.
Itsensä johtaminen
Vuoden mittainen produktio vaati pitkäjänteistä sitoutumista. Sen yhdistäminen opintoihin ja muuhun elämään edellytti jatkuvaa aikataulutusta ja tehtävien priorisointia, mikä konkretisoi itsensä johtamisen merkityksen arjessa. Koska kyseessä oli vapaaehtoisuuteen perustuva opiskelijaprojekti, vastuu omasta työpanoksesta korostui entisestään.
Projektin aikana huomasin myös, että tiimin johtaminen alkaa yllättävän pitkälle itsensä johtamisesta. Kun tunnistaa omat vahvuutensa ja rajansa, osaa rakentaa ympärilleen oikeanlaisen tiimin ja jakaa vastuuta järkevästi. Speksi opetti ennen kaikkea huomioimaan oman jaksamisen: kun oma tekeminen on kestävää, myös koko tiimin työskentely pysyy sujuvana.
Mitä speksi antoi?
METKAn Speksi oli minulle innostava ja opettavainen kokemus, jossa opin sekä markkinoinnista että itsestäni. Se tarjosi mahdollisuuden kehittää markkinointiosaamista käytännössä, kasvaa tiiminvetäjänä ja kokeilla luovia ratkaisuja matalalla kynnyksellä. Markkinointivastaavana opin paljon tiimityöstä, vastuunkannosta, ongelmanratkaisusta ja ennen kaikkea itsensä johtamisesta. Projekti vahvisti kiinnostustani markkinointiin ja antoi konkreettisia valmiuksia tulevia työ- ja harjoittelupaikkoja varten. Vielä jälkikäteen on hauskaa ja palkitsevaa katsella somekanavista, mitä kaikkea tiimimme sai aikaiseksi.
Emmi Kovalainen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023
Hoivakodin suunnittelussa on tärkeää tarjota asukkaille kodinomainen ja muistiystävällinen asuinympäristö. Ympäristön kodinomaisuuden lisäksi on tärkeää, että asukkaat pääsevät kulkemaan esteettömästi kulkemaan hoivakodin sisä- ja ulkotiloissa.
Ympärivuorokautisessa asumisessa asukkaat viettävät paljon aikaa sisätiloissa. Myös nykyinen hoitajapula vaikuttaa siihen, että asukkaat pääsevät yhä harvemmin puistoihin ja muihin monipuolisesti aisteja herätteleviin paikkoihin. Viherympäristöllä on monia hyvinvointivaikutuksia. Jokaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus päivittäiseen luontoyhteyden kokemiseen. Hoivakodin yhteyteen rakennettu luonto- ja viherympäristö tarjoaa tämän mahdollisuuden ikääntyneille ja muistikuntoutujille. Viherympäristö antaa heille tärkeitä elämyksiä ja yhteisöllisyyden kokemuksia ja auttaa palautumaan. (Kahilaniemi 2019.)
Viherympäristössä oleilu rauhoittaa ja lisää mielihyvän tunteita. Viherympäristöjen läheisyys lisää hyvinvointia sekä yksilö- että yhteisötasolla (Rappe 2019.) Rappen ja Kivelän (2005) mukaan ajan viettäminen viherympäristössä voi ikääntyneillä lievittää masennusta. ( Rappe 2019.)
Rauhalliset paikat, joissa rentoutuminen on mahdollista tukevat henkistä jaksamista ja niitä olisi hyvä olla tarjolla (Rappe & Linden & Koivunen 2003). Tutkimusten mukaan erilaiset vesiaiheet, kasvillisuus, eläimet ja tuoksut luovat kodinomaisen ympäristön ja vaikuttavat rauhoittavasti etenkin muistihäiriöisiin asukkaisiin ( Rappe & Kivelä 2005).
Mielialan kohentumisen lisäksi, viherympäristössä oleilu parantaa myös unta. Viherympäristö vaikuttaa myös kognitiivisiin toimintoihin parantamalla tarkkaavaisuutta. Ulos asti ei tarvitse aina edes päästä, tutkitusti jopa pelkkä luonnon katseleminen ikkunasta lisää hyvinvointia. (Rappe ym. 2018.) Esimerkiksi terassi voidaan laajentaa ja tila lasittaa, jolloin se on ympärivuotisessa käytössä ja mahdollistaa asukkaiden virkistymisen myös sisätiloissa. Terassille voi tuoda viherkasvien ja yrttien lisäksi pari suihkulähdettä ja paljon kauniita kukkia.
Yhteisöllisesti yhdessä puuhaillen
Viherympäristöt tarjoavat paikan, joissa voi olla sosiaalisissa kontakteissa muiden ihmisten kanssa. Yhteisöllisyys onkin ihmisten hyvinvoinnin kannalta elintärkeää.
Viherympäristöt, joissa voi esimerkiksi hoitaa ja kasvattaa kasveja, kannustavat toimimaan ja tekemään asioita yhdessä. Ne tarjoavat mahdollisuuden tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. (Rappe ym. 2018.) Yhteisöllisyyden merkitystä tukee myös Rappen ja Eversin (2001) tutkimus, jonka mukaan viherympäristössä toimimisen mahdollisuuden tarjoaminen, esimerkiksi laitosympäristöissä, tukee potilaiden identiteetin säilymistä ja auttaa yksilöitä sopeutumaan paremmin uusiin ympäristöihin. Puuhailu yhdessä muiden, samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa, tuottaa yhteisöllisyyttä.
Yhdessä toimimisella on vaikutuksia ryhmätyöskentely- ja kommunikaatiotaitojen kehittymiselle ja sitä kautta vaikutus yksilön mielenterveyteen. Rappen ja Eversin (2001) tutkimuksen mukaan kasvillisuusympäristöillä on rohkaisevia vaikutuksia vuorovaikutustilanteissa. Ryhmään kuulumisen tunne vaikuttaa usein myös turvallisuuden ja viihtyvyyden tunteeseen, lisää luottamusta toisiin ihmisiin sekä vähentää masennusoireita. Lisäksi se tukee itsenäisyyttä ja vähentää alemmuuden tuntemuksia. ( Rappe & Evers 2001, Rappe & Topo 2007)
Aisteja hellien
Jokainen ihminen kaipaa aistivirikkeitä, huolimatta iästään, toimintakyvystään tai asumispaikastaan. Luonto antaa elämyksiä eri aisteille muun muassa värien, muotojen, materiaalien, makujen, tuoksujen ja äänten avulla.
Ammattilaisten on hyvä pohtia, mitä toimia se vaatii, että luontoyhteys toteutuu myös hoivakodissa asuvien kohdalla. Kyse ei välttämättä ole kovin suurista panoksista. Se vaatii vain halua ja asettumista toisen asemaan. Tämä voi tarkoittaa luonnon materiaalien tuomista asukkaan luokse tai asukkaan saattamista luontokokemuksen äärelle. Ulkoa astialla tuotu lumikasa voi tarjota asukkaalle muistoja herättävän kokemuksen lumipallojen pyörittämisen merkeissä. (Kahilaniemi 2019.)
Hyvin toteutetulla lasitetulla terassilla voidaan kuunnella luonnon ääniä kaiuttimista, esimerkiksi lintujen ääniä, puiden huminaa, sateen ropinaa tai lumen narskuntaa jalkojen alla. Suurten lasiseinien lävitse voidaan katsella sisäpihan puistoaluetta, sen puita ja kasveja, vuodenaikojen vaihteluja ja lintuja lintulaudoilla. Erilaisia luonnonmateriaaleja kuten puiden lehtiä, mustikan varpuja, pihlajan oksia tms. voidaan tuoda sisälle. Haistellaan, maistellaan ja kosketellaan erilaisia materiaaleja pihalta, kuusen oksia, käpyjä, puiden lehtiä, kiviä ja tietysti marjoja. Tämä aktivoi muistia ja saattaa tuottaa hyviä keskusteluja omista luontomuistoista. (Korhonen & Liski- Markkanen 2013.)
Aistikokemuksilla on paljon vaikutuksia ikäihmisten mielialaan ja sitä kautta hyvinvointiin. Ympäristöt, joissa on erilaisia kasveja, tuoksuja, riittävästi haasteellisuutta ja kiinnostuksen kohteita, ennaltaehkäisevät osaltaan aistien taantumista, tukevat toimintakykyä ja herättävät miellyttäviä tuntemuksia (Rappe & Lindén 2004).
Hyvä suunnittelu takaa hyödyn
Kokemus vapaudesta on tärkeää meille kaikille, mutta erityisesti heille, jotka eivät välttämättä enää kykene itsenäiseen asumiseen ja liikkumiseen. Hyvin toimivan hoivakodin suunnitteluun sisältyy asukkaiden liikkumisen mahdollistaminen erilaisista tiloista toiseen, kuin myös mahdollisuus ulkoiluun. Jos ulkoilu vaihtuvassa säässä on haastavaa, on hyvä keksiä uudenlaisia ratkaisuja luonnosta ja ulkoilmasta nauttimiseen.
Erja Rappe ja Päivi Topo (2007) ovat tutkimuksessaan todenneet, että vanhukset kaipaavat ympäristöjä, joissa ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä ja turvallisuuden tunne on taattu. Viheralueita suunniteltaessa tuleekin huomioida apuvälineet, hyvät reitit, helposti avattavat ovet, riittävä istuimien määrä sekä alueen kunnossapito. Tätä tukee myös moni aikaisempi tutkimus, joiden mukaan ikäihmisille suunnattujen pihojen reittien olisi oltava helppokulkuisia, pinnoiltaan tasaisia, luistamattomia ja mahdollistaa apuvälineillä kulkemisen. Turvallisuuteen ja esteettömyyteen tulee kiinnittää huomiota myös muun muassa valaistuksen ja kontrastivärien suhteen (Töytäri & Kanto-Ronkanen 2016: 360).
Erilaisten apuvälineiden lisäksi hoivakodin tilasuunnittelussa tulee huomioida avustamisen mahdollisuus (Ympäristöministeriö 2018: 43–44). Hoivakodin työntekijät ovat useimmiten ne, jotka mahdollistavat asukkaiden ulkoilun ja sosiokulttuurisen ryhmätoiminnan. Suunnittelussa onkin tärkeää huomioida työturvallisuutta edistävät tilat. Esteettömyys koskettaa myös työntekijää, jolle pitää turvata riittävä tila tarvittavia työliikkeitä varten (Työsuojeluhallinto). Oleellista on myös, että tilan oikeanlainen koko ja muoto tukevat tilan käytettävyyttä (Invalidiliitto). Tilan tulisikin olla joustava. Muunneltavuus tukee myös uusien tulevaisuuden innovaatioiden hyödyntämistä ja käyttöönottoa.
Kirjoittajat
Katja Aaltonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Marja Laurila, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Sara Mehtonen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Invalidiliitto. Asuntokohtainen ulkotila. https://www.invalidiliitto.fi/esteettomyys/asunto/asuntokohtainen-ulkotila
Kahilaniemi, Eeva 2019. Luontoavusteisten menetelmien hyödyntäminen sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto. 53–55.
Korhonen, Anne & Liski-Markkanen, Sari. 2013. Metsä ikäihmisten hyvinvoinnin lähteenä. TTS:n julkaisuja 418. https://www.tts.fi/files/317/tj418.pdf
Rappe, Erja 2019. Viherympäristöt ja puutarhat terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Teoksessa: Ylilauri, Martta & Yli-Viikari, Anja. Kohti luonnollista hyvinvointia. Näkökulmia luontoperustaisen toiminnan kehittämiseen. Vaasan yliopisto.
Rappe, Erja & Evers, Anna-Maija 2001. The Meaning of Growing Plants: Contributions to the Elderly Living in Sheltered Housing. HortTechnology,11 (2). www.researchgate.net/publication/265098471_The_Meaning_of_Growing_Plants_Contributions_to_the_Elderly_Living_in_Sheltered_Housing
Rappe, Erja, Linden, Leena & Koivunen, Taina 2003. Puisto, puutarha ja hyvinvointi. Helsinki: Viherympäristöliitto ry.
Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Helsinki: Ympäristöministeriö.
Rappe, Erja & Linden, Leena. 2004. Plants in Health Care Environments: Experience of the Nursing Personnel in Homes for People with Dementia. Acta Horticulturae 639: ISHS 2004.
Rappe, Erja & Topo, Päivi. 2007. Contact with Outdoor Greenery Can Support Competence Among People with Dementia. Journal of Housing for the Elderly 21, No ¾: 229 248.
Työsuojeluhallinto. Työtilat. https://tyosuojelu.fi/tyoolot/tyoymparisto/tyotilat
Töytäri, Outi & Kanto-Ronkanen, Anne 2016. Apuvälineet ja ympäristön esteettömyys. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.) Kuntoutuminen. 347–361.
Ympäristöministeriö 2018. Esteettömyys. Ympäristöministeriön rakennusohje esteettömyydestä. https://ym.fi/documents/1410903/38439968/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf/86e77f87-c19d-4139-f744-531b500b9a86/Ohje_esteettomyys_2018-A2B183D6_3C10_40A3_AE1F_DB0898AAC3D8-137003.pdf?t=1603260121408
Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, mutta ikääntyessä luontoon pääsy saattaa muuttua haasteelliseksi. Esteetön luontopolku voisi tarjota mahdollisuuden ikäystävällisempään liikkumiseen. Millaisia asioita ikäystävällisestä luontopolusta tulisi siis löytyä?
Meillä jokaisella on yhdenvertainen oikeus luontoon sekä luoda ja ylläpitää luontosuhdetta. Esteetön luontoreitti antaa mahdollisuuden liikkua luonnossa toimintakykyyn katsomatta. (Invalidiliitto.) Kävimme esimerkkinä tutustumassa Pornaistenniemen esteettömään luontopolkuun, sillä meillä heräsi kiinnostus, millainen on esteetön luontopolku ja miten sitä voisi kehittää ikäystävällisemmäksi.
Esteettömyys on fyysisen, sosiaalisen, psyykkisen, kulttuurisen ja taloudellisen ympäristön toteutumista siten, että jokainen meistä voi toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa riippumatta henkilöiden toimintakyvystä (Ruskovaara & Rissanen & Rasa & Seppälä & Laakso 2009: 7). Esteettömällä luontopolulla on turvallista liikkua ilman vaaratekijöitä ja tämän lisäksi sieltä tulisi löytyä asianmukaiset opasteet, kaiteet sekä levähdyspaikkoja (Invalidiliitto).
Ulkoympäristöillä ja niiden esteettömyydellä on suuri vaikutus ikääntyneiden ihmisten liikkuvuuteen, itsenäisyyteen, sekä elämänlaatuun. Vaikka viheralueet toimivat ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä koetaan ne silti usein esteellisiksi. Viher- ja puistoalueilta puuttuvat usein yleiset wc-tilat, myöskään opasteet eivät ole tarpeeksi selkeitä, jos sellaisia on. Istumapaikkojakin koetaan olevan liian vähän, jonka lisäksi ulkoilualueille on usein haastavaa päästä. (World Health Organization 2007: 16–18.)
Ikäystävällinen ympäristö
Ikäystävällisyys on ikäihmisten voimavarojen sekä tarpeiden huomioimista. Ikäystävällinen liikkumisympäristö tukee yksilön hyvinvointia, aktiivisuutta ja turvallisuutta. (Jolanki & Suhonen & Rappe 2020: 349.) Ikäystävällisten ympäristöjen kehittämisessä korostuvat fyysinen ympäristö, sosiaalinen ympäristö sekä palvelut. Liikkumisympäristön tulee olla sellainen, jossa on kaikilla hyvä olla ja liikkua, myös heidän, joilla liikkumiskyky tai muistitoiminnot ovat heikentyneet. (Rajaniemi & Rappe 2022: 31.) Ikäystävällisyys ympäristöissä ei siis hyödytä vain iäkästä väestöä, vaan se on kokonaisvaltaista suunnittelua, jossa on asukaslähtöinen, moninainen ja osallistava näkökulma (Rappe & Rajaniemi 2020).
Ikäystävällisyyttä kehittäessä on hyvä tarkastella fyysisen ympäristön turvallisuutta sekä toimivuutta, etenkin esteettömyyden, saavutettavuuden, hahmotettavuuden ja käveltävyyden näkökulmasta. Samalla tulisi huomioida sosiaalisen ympäristön yhdenvertaisuus sekä yhteisöllisyys. (Rajaniemi & Rappe 2022: 32.) On tärkeää myös kuulla iäkkäiden omia näkemyksiä ja toiveita ympäristöön liittyvissä tekijöissä sekä niiden vaikutuksista elämänlaatuun, sillä iäkkäiden arjen ymmärrys hyödyttää ratkaisujen suunnittelussa (Rappe & Kotilainen & Rajaniemi & Topo 2018: 118).
Pornaistenniemen esteetön luontopolku ikäystävällisemmäksi
Pornaistenniemen esteetön luontopolku sijaitsee Helsingissä Vanhankaupunginlahdella Lammassaaren esteettömän luontoreitin varrella, joka on valmistunut vuonna 2018. Esteettömyys näkyy reitillä esimerkiksi niin, että reitti on tarpeeksi leveä apuvälineiden käyttäjille sekä lankkupolulla pitkospuut on asennettu niin, että lankut ovat poikittain, jotta apuvälineiden pyörät eivät putoa reunojen yli. (Helsingin kaupunki 2020.) Reitin varrella on toiminnallinen alue, jossa voi kellahtaa harakanpesään makoilemaan, sekä sieltä löytyy myös puisia tauluja, jotka opastavat nauttimaan luonnosta eri aisteilla. (Ilosaari 2018.)
Pornaistenniemen esteettömällä luontopolulla oli mielestämme muutamia kehittämiskohteita suhteessa ikäystävälliseen liikkumisympäristöön:
levähdyspaikat; istuimet ja kaiteet
esteettömät opasteet
wc-tilat
Helsingin kaupungin esteettömän ympäristön rakentamisen ohjeissa suositellaan levähdyspaikkojen olevan 50–250 metrin etäisyydellä toisistaan riippuen siitä onko kyse erikoistason vai perustason esteettömyydestä (SURAKU 2008). Levähdyspaikat nähdään yleensä välttämättöminä ikääntyville ihmisille, sillä monien ikääntyneiden ihmisten on vaikea kävellä ulkoympäristössä ilman lepopaikkaa (World Health Organization 2007: 16–18). Pornaistenniemen kilometrin mittaiselta luontopolulta olisi siis hyvä löytyä vähintään 4 levähdyspaikkaa.
Helsingin kaupungin rakennusviraston esteettömyyskriteereissä mainitaan, että kaiteita tulisi olla esteettömillä reiteillä esimerkiksi virkistysalueilla (Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008). Ikääntymisen näkökulmasta olisi hyvä, että kaiteita olisi kaikissa niissä paikoissa, joissa on pinnanmuotojen vaihtelua tai jyrkkiä mutkia, jotta ikääntynyt voi tarvittaessa ottaa tukea haastavampien pinnanmuotojen tullessa reitillä vastaan.
Opasteita Pornaistenniemen luontopolulla oli niukasti. Opasteet olivat suhteessa vaikeaselkoisia, eikä niissä ollut pistekirjoituksella tehtyjä merkintöjä. Opasteista ei myöskään tullut tarpeeksi selkeästi esille, että polku on esteetön. Yleisiä wc-tiloja ei lähistöltä löytynyt lainkaan. Olisi hienoa, jos opasteista saataisiin ikäystävällisempiä ja wc-tiloja olisi lähistöllä.
Luontopolku kuuluu meille kaikille
Ihmisen perustarpeisiin kuuluu yhteys luontoon ja ikääntyessä luonnon merkitys jopa kasvaa. Luonto voi tarjota moniaistisia elämyksiä, vähentää stressiä sekä parantaa mielialaa. Ikääntyminen voi tuoda mukanaan omat haasteet luontosuhteen ylläpitämiseen, mutta hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan turvata iäkkäiden asukkaiden pääsy lähiluontoon. (Rappe ym. 2018: 47–52.)
Lisäksi liikkuminen ikäystävällisellä luontopolulla vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin:
kohentaa mielialaa
vähentää stressiä
lisää fyysistä aktiivisuutta
vähentää fyysisiä oireita
alentaa verenpainetta
lisää sosiaalista hyvinvointia (Mielenterveystalo).
Pienten muutosten avulla luontopolusta voitaisiin nauttia esteettömämmin, sillä luontopolku kuuluu meille kaikille.
Kirjoittajat
Saara Heikkilä, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Jenna Nousiainen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Helsingin kaupungin rakennusvirasto 2008. SURAKU Esteettömyyskriteerit.
Helsingin kaupunki 2020. Helsingin vammaisneuvoston esteettömyystunnustus Lammassaaren esteettömälle luontoreitille.
Ilosaari, Terhi 2018. Helsingin Lammassaareen avautui uusi esteetön pitkospolku. Retkipaikka.
Invalidiliitto. Ulkoalue.
Jolanki, Outi & Suhonen, Riitta & Rappe, Erja 2020. Hyvinvointia ja osallisuutta asuinympäristöjä kehittämällä. Gerontologia 4/2020.
Mielenterveystalo. Luonnon vaikutus hyvinvointiin.
Rajaniemi, Jere & Rappe, Erja 2022. Ikäturvallinen asuinalue. Ikäinstituutti: Helsinki.
Rappe, Erja & Rajaniemi, Jere 2020. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittäminen. Ikääntyneiden hyvään asumiseen -verkkoseminaari. Ympäristöministeriö 12.2.2020.
Rappe, Erja & Kotilainen, Helinä & Rajaniemi, Jere & Topo, Päivi 2018. Muisti- ja ikäystävällinen asuminen ja asuinympäristö. Ympäristöopas. Ympäristöministeriö: Helsinki.
Ruskovaara, Anna & Rissanen, Hanna-Leena & Rasa, Jukka & Seppälä, Juha & Laakso, Jukka 2009. Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus. Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle. Invalidiliiton julkaisuja.
SURAKU 2008. Esteetön ympäristö. Puistokäytävät ja levähdyspaikat.
World Health Organization 2007. Ageing and life course, family and community health.
Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat.
Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.)
Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa.
Liikuntapaikkoja Helsingissä
Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona.
Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.
[caption id="attachment_3188" align="alignnone" width="447"] Alkuperäinen laite (ylempi kuva) ja visio muutostarpeesta (alempi kuva)[/caption]
Esteettömyys ja saatettavuus
Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.)
Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.)
Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.
[caption id="attachment_3191" align="alignnone" width="554"] Alkuperäinen laite (ylempi kuva) ja visio muutostarpeesta (alempi kuva)[/caption]
Lopuksi
Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan.
Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on
hyvin saavutettavissa
esteetön
turvallinen
yhteisöllinen.
Kirjoittajat
Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet
Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö.
Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö.
Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021.
Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18). 1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.
Kommentit
Ei kommentteja