Vuosi: 2025
Ennakkotapahtumat festivaalin markkinoinnin tukena
Monet festivaalit tuottavat pienempiä, vuoden mittaan järjestettäviä ennakkotapahtumia osana toimintaansa. Tapahtumat antavat festivaalien omille yhteisöille mahdollisuuden kokoontumiseen ja ne toimivat samalla hyvänä markkinointikeinoina päätapahtumien näkyvyyden lisäämiseksi. Osallistuin itse kesällä 2024 neljättä kertaa järjestettävän Wibes Festivalin ennakkotapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen. Toteutuneita tapahtumia olivat esimerkiksi Kääntöpöydän Karnevaalit ainutlaatuisella Pasilan ratapihalla, Wibes-Preparty Suvilahden DIY-henkisellä skeittipuistolla sekä muutamia elektroniseen musiikkiin painottuvia klubitapahtumia Helsingin yössä. Tapahtumissa työskentely ja niiden sisältö Toteutuksien sisältö vaihteli hieman tapahtumasta toiseen, mukaillen kuitenkin festivaalin ilmettä ja tunnetta pienimuotoisina kokemuksina, joilla pyrimme korostamaan festivaalin poikkitaiteellista ja monipuolista sisältöä. Oma työni käytännössä sisälsi palavereita muun tuotantotiimin kanssa, joissa ideoimme tapahtumien sisältöä sekä niiden käytännön toteutusta. Mietimme yhdessä hyviä tapahtumasijainteja sekä mahdollisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa työskentely hyödyntäisi molempia osapuolia. Itse tapahtumapäivinä toimimme kukin monipuolisesti eri rooleissa aina kasaus- ja purkutöistä kahvion ylläpitoon. Oma kokemukseni ja opit projektista Projekti vahvisti hieman omia verkostojani ja osaamistani, ja pääsin tutustumaan uuteen organisaatioon sekä heidän toimintatapoihinsa. Työ oli osittain hektistä ja tiedonkulku ajoittain vajanaista, sillä festivaalin järjestäjät olivat usein melko kiireisiä ja ennakkotapahtumien suunnittelu jäi kaiken muun lomassa hieman taka-alalle. Osasimme siitä huolimatta kuitenkin viedä tapahtumia eteenpäin itsenäisesti ja sanoisin, että tärkeä osa kaikkea tapahtumatyöskentelyä on pitää huoli omasta aktiivisuudesta. Ideointivaiheessa on myös tärkeää uskaltaa rohkeasti heitellä ajatuksia ilmaan, vaikka ne eivät toteutuisikaan. Usein parhaat ideat syntyvät eri ihmisten ideoiden yhdistyessä järkeväksi konseptiksi, vaikka alussa olisikin kasa pelkkiä hajanaisia ajatuksia ja ehdotuksia. Kaikista ennakkotapahtumistamme löytyi mm. mölkky, ja päivän parhaimman tuloksen heittänyt asiakas sai festivaaleille ilmaisen lipun. Ennen kaikkea kokemus loi kuitenkin hyviä muistoja hienoilta kesäpäiviltä, joita saimme yhdessä luoda. Kasimir Sarre, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023
Jää toi lämmön Ylä-Malmin torille
Ystävänpäivänä helmikuisella Ylä-Malmin torilla tapahtui jotain poikkeuksellista. Paikalliset toivat kassikaupalla maitopurkeissa pakastettuja jääpaloja ja rakensivat yhdessä sydämenmuotoisen jäälinnan. Tapahtuma oli nimeltään Malmin sydän, kulttuurikeskus Malmitalon järjestämä yhteisöllinen tapahtuma, joka toteutettiin Helsingin kaupungin OmaStadi-hankkeen osana. OmaStadi on osallistavan budjetoinnin muoto, jossa kaupunkilaiset ehdottavat ja äänestävät oman alueensa kehittämistoimia. Tällä kertaa toiveena oli tehdä karuna pidetystä torista viihtyisämpi, ja siinä myös onnistuttiin. Yhteisöllisyys luo turvaa Torille kohonneen valaistun jäälinnan ympärille rakentui lämminhenkinen kulttuuritapahtuma, jossa oli runoilua, livemusiikkia, ilmainen kahvitarjoilu sekä kohtaamisteltta, jossa kaupunkilaiset pääsivät juttelemaan kaupungin toimialojen edustajien kanssa. Vaikka pakkanen paukkui, torilla vallitsi lämmin tunnelma: ihmiset hymyilivät, juttelivat iloisesti ja rakensivat yhdessä jäälinnaa, niin tutut kuin tuntemattomat, nuoret ja vanhat. Erityisesti jäälinnan yhteyteen veistetty MALMI-kirjaimista koostuva jääteos nousi ilmiöksi. Se sai ihmiset pysähtymään, ihastelemaan ja jakamaan kuvia sosiaalisessa mediassa vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Malmi-Facebook-ryhmä täyttyi kiitoksista ja ylistyksistä tapahtuman tunnelmasta ja päivityksistä jääveistoksen tilasta. Teos toimi torilla kuin hiljaisena vartijana tai rauhan symbolina. Malmilaiset ihmettelivät, miten teosta ei vandalisoitu levottomasta torista huolimatta vaikka se seisoi siellä viikkoja vailla valvontaa sekä yöt että päivät. Se toi mukanaan toivon siitä, että ehkä tämä alue ei olekaan niin turvaton. Osallistavan tapahtuman onnistuminen lähiössä Seuraavaksi nostan esiin projektissa oppaana käyttämäni, Arto Lindholmin Lähiöiden osallisuuskirjan mainitsemia oppeja, ja kuinka ne näkyivät Malmin sydän tapahtuman tuotannossa. 1. Toimiva konsepti Selkeä, houkutteleva ja erottuva konsepti madaltaa osallistumisen kynnystä etenkin, jos kohderyhmänä on vähemmän kulttuuripalveluja käyttävä yleisö. Malmin sydämessä tämä näkyi jäälinnan ideassa: se oli helposti lähestyttävä mutta uteliaisuutta herättävä ja maksuton tekeminen yhdisti eri-ikäisiä ja -taustaisia osallistujia. Jääteoksen ympärille rakennettu tapahtumasisältö sitoi kaiken yhteen ja teki kokemuksesta elämyksellisen. 2. Ajoitus Kesän lisäksi myös kevättalvi ja loka-marraskuu ovat usein hyviä aikoja tapahtumalle, koska silloin tarjontaa on vähemmän ja ihmiset etsivät harmauteen piristävää tekemistä. Malmin sydän järjestettiin ystävänpäivänä helmikuussa, jolloin vuodenaika oli rauhallinen ja aihe tarjosi luontevan syyn kokoontua yhteen. Perjantai-ilta loi viikonlopun tunnelmaa, ja aurinkoinen pakkaspäivä sai ihmiset lähtemään ulos. 3. Paikalliset kontaktit ja alueen tuntemus Lähiöiden osallisuustyö vaatii paikallistuntemusta. Asukasyhdistykset, kirjastot, koulut ja aluekoordinaattorit tuntevat ihmisten tarpeet ja osaavat levittää tietoa tehokkaasti. Malmitalon laajat paikalliset verkostot auttoivat merkittävästi markkinoinnissa ja järjestelyissä. Niiden avulla saatiin esim. jäälinnan rakentamisen ohjaajat ja esiintyjien taukotilat, sekä markkinointia suoraan alueen koulukoordinaattorien kautta. Alueen tuntemus helpotti tekemään parhaat järjestelyratkaisut torille. 4. Paikkaan sopiva markkinointi Markkinoinnissa selkeys ja visuaalinen ilme ovat keskeisiä. Somen lisäksi on suositeltavaa yhdistää rinnalle myös painettuja materiaaleja, paikallisten toimijoiden verkostoja ja kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Malmin sydämessä flyereita vietiin alueen leikkipuistoihin, nuorisotaloille, kauppoihin ja kahviloihin. Myös kauppakeskuksessa tapahtunut flyerinjako herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Somea hyödynnettiin erityisesti Malmin kaupunginosaryhmissä ja Malmitalon kanavissa, joissa paikalliset ovat jo valmiiksi aktiivisia. Projekti inspiroi minua pyrkimään tuottajana jatkossakin saavutettavuus- ja osallisuustyön pariin kulttuurialalla. Kulttuurin ja tapahtumien laaja-alaisen positiivisen vaikutuksen voi huomata erityisesti paikoissa kuten lähiöissä, jossa kulttuuritarjontaa ei ole niin yltäkylläisesti kuin muilla alueilla. Kulttuurin voima tuo valoa hämärtyneisiin paikkoihin ja toimii voimakkaana työkaluna ihmisten ja alueiden hyvinvoinnin edistämisessä. Aniisa Mikander, Kulttuurituotannon vuosikurssi 21
Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta? – Oivalluksia Metropolian opiskelijalähettiläänä toimimisesta
”Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta?” aloitan esittelyni erään toisen asteen oppilaitoksen jatko-opintopäivässsä. Ryhmän opettaja nyökkää yllätyksekseni, mutta oppilaat ovat hiljaa, niin kuin ajattelinkin. Paikalla on noin 12 nuorta. Puolet heistä todennäköisesti tuli paikalle, koska jonnekin piti mennä. Muutama saapuneista on hyvällä tuurilla oikeasti kiinnostuneita aiheesta. ”Älkää huoliko”, sanon. ”Minäkään en tiennyt alasta mitään”, pidän tauon, ”kunnes sitten tiesin.” Muutama opiskelija hymähtää. Hyvä, sain heidän huomionsa. Kerron lyhyesti tarinan itsestäni. Miten lukiossa minua kiinnosti moni asia, mutta ei yksikään aine yksinään. Harrastin kyllä kulttuurin kentällä, mutta en tiennyt, että alalle voisi kouluttautua muuten kuin taiteilijana. Kerron, miten kipuilin jatko-opintovalinnan kanssa ja pohdin, ”Eikö mitään muuta ollut tarjolla?” Kuvittelen, että muutama opiskelija samaistuu tarinaani. Jatkan esittelyni loppuun kuvaillen opintoja, työllisyystilannetta, uramahdollisuuksia ja omia lempihetkiäni opintojeni aikana. Lopuksi pyydän kysymyksiä. Niitä ei tule. Jälleen en ole yllättynyt, vaikka kovasti haluaisinkin kuulla kuulijoideni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. Kun oppilaat sitten alkavat poistua luokasta, kuulen sivukorvalla muutaman heistä juttelevan ”Muahan alkoi ihan kiinnostamaan toi” ja tiedän, että ainakin joku samaistui tarinaani. AMK-tutkintojen näkyvyys lukioissa Metropolian opiskelijalähettiläänä esittelin Metropoliaa sekä omaa tutkintoalaani kulttuurituotantoa toisen asteen opiskelijoille kouluvierailuilla sekä tapahtumissa. Suurin osa esittelyistäni sujui edellä mainitulla kaavalla. Teinit ovat haastava yleisö ja oman opiskelualani tuntemattomuus rajaa paikalla olijoita sekä osallistumisinnokkuutta. Se on ymmärrettävää, enkä ole siitä pahoillani. Itseasiassa se sai minut kokemaan läsnäoloni entistä tärkeämmäksi. Vierailujeni aikana huomasin, että ammattikorkeakoulut ja niiden tutkinnot olivat lukiossa aliedustettuja ja välillä tuntemattomia jopa opettajille. ”Onko tuo siis kandidaatintutkielmaa vastaava työ?” eräskin opettaja kysyi, kun mainitsin opinnäytetyön. Muistan saman ilmiön toki jo omilta lukioajoiltani, mutta oli yllättävää, että ammattikorkeakoulualoja edelleen tarjotaan jatko-opintovaihtoehdoksi suhteellisen vähän. Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa, ja samalla kun tässä ei ole mitään vikaa, se hankaloittaa niiden nuorten tilannetta, joilla on haasteita löytää tulevaa jatko-opintopaikkaa perinteisten oppiaineiden, lääkärien, juristien ja kauppatieteilijöiden opintojen joukosta. Niiden, jotka etsivät vaihtoehtoja, joista eivät vielä tiedä. Vähän niin kuin minäkin etsin. "Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa – –" Uutisista saa lukea toistuvasti, että nuoret eivät pysty päättämään 16-vuotiaina, mitä haluavat tehdä isona. Mielestäni ei pitäisikään pystyä, mutta valinnasta tekee entistä vaikeampaa se, etteivät he tunne puoliakaan mahdollisista ammateista, tutkintoaloista tai opiskelumahdollisuuksista, joita olisi tarjolla. Ajassa, jossa ammatin voi luoda melkein mitä tahansa kykyä tai osaamista hyödyntämällä, ja uudelleen kouluttautuminen tulee olemaan monen urapolulla osa arkea, luulisi, että jatko-opintomahdollisuuksien moninaisuutta haluttaisiin korostaa. Silti toisella asteella vaihtoehdot tuntuvat painottuvan perinteisiin opintopolkuihin, jotka johtavat yhteen ammattiin ja uraputkeen. Pitääkö oikeaan ammattiin päätyä? Toivoisinkin, että opiskelijoita haastettaisiin enemmän pohtimaan opintoja myös työelämän kannalta: millaisissa ympäristöissä he haluavat työskennellä, millaisia ihmisiä ja työrooleja näissä paikoissa on tai voisi olla ja mitä ominaisuuksia sekä taitoja tarvitaan, jotta kyseistä työtehtävää voi suorittaa. Kaikkiin ammatteihin ei tietenkään löydy suoraa koulutusta, mutta joku saattaisi yllättyä, kuinka moneen löytyy. Kuinka monet meistä ovatkaan kuulleet konseptisuunnittelijan, kiertotalousinsinöörin tai hyvinvointikoordinaattorin maininneen ”vain päätyneensä” kyseiseen ammattiin. Harvalta on kuitenkaan koskaan kysytty: ”Haluaisitko olla tapahtumatuottaja, liiketoiminnan kehittäjä, robottijärjestelmäasiantuntija tai musiikkiterapeutti?” Nykyään kuitenkin voitaisiin kysyä – sillä näihin ammatteihin ei tarvitse vain päätyä, vaan niihin voi myös opiskella. Veera Peltola, Kutu 21
Vapaaehtoisten koordinointi Suomen Palloliitolla
Työskentelin Suomen Palloliiton maajoukkueiden markkinointitiimissä, jossa keskeinen vastuualueeni oli vapaaehtoisten koordinointi Huuhkajien ja Helmareiden kotiotteluissa. Tehtäväni sisälsivät vapaaehtoisten rekrytointia, perehdyttämistä, ohjeistamista sekä johtamista tapahtumapäivinä. Koordinoin yhteensä noin viidentoista vapaaehtoisen työtä useissa suurissa maaotteluissa, mukaan lukien Helmareiden 50-vuotisjuhlaottelu, johon osallistui tuhansia katsojia. Vapaaehtoisten rekrytointiRekrytointi tehtiin Suomen Palloliiton verkkosivujen kautta saapuneiden hakemusten pohjalta. Valitsin sopivat henkilöt eri rooleihin, kontaktoin heidät henkilökohtaisesti ja varmistin, että jokaiselle oli selkeä ja mielekäs tehtävä ottelupäivänä. Hyödynsin aiempia kokemuksia vapaaehtoistyönparissa. Monet vapaaehtoiset olivat kokeneita ja hyvin sitoutuneita. Perehdytys ja ohjeistusVastasin vapaaehtoisten perehdyttämisestä UEFA:n linjausten mukaisesti. Tämä sisälsi tehtäväkohtaisten ohjeiden jakamisen, aikataulujen selkeyttämisen ja saapumisohjeiden laatimisen. Erityistä huomiota kiinnitettiin maskottien toimintaan, sillä heidän liikkumisensa kentällä on tarkasti säädelty UEFA:n aikataulujen ja lähetysrajoitteiden mukaan. Kiinnittin huomiota perehdytyksen tehokkuuteen ja hyvään suunnitteluun, sillä ottelupäivinä aikani oli rajallinen. Johtaminen ottelutapahtumissaOttelupäivinä toimin vapaaehtoisten vastaavana. Vastasin vapaaehtoisten motivoinnista, kysymyksiin vastaamisesta ja ongelmatilanteiden ratkaisusta. Koska osa vapaaehtoisista oli toiminut maajoukkueotteluissa jo useiden vuosien ajan, oli tärkeää löytää uusia tapoja tehdä heidän tehtävistään merkityksellisiä ja kiinnostavia. Tämä edellytti kykyä rakentaa luottamusta, antaa vastuuta sekä hyödyntää vapaaehtoisten kokemusta ja oma-aloitteisuutta. ViestintäViestintä vapaaehtoisten kanssa tapahtui sekä sähköpostitse että aktiivisesti WhatsAppin kautta. Selkeä ja ajoissa toimitettu viestintä oli tärkeää, jotta kaikki tuntisivat olonsa varmoiksi tehtävissään. Panostin viestinnän sävyyn. Kannustava, selkeä ja helposti lähestyttävä viestintä vahvistaa usein yhteishenkeä ja sitoutumista omaan tehtävään. Sitouttaminen ja motivointiVapaaehtoisten motivointi nousi tärkeäksi tehtäväksi etenkin syksyn vaikeissa sääolosuhteissa, jolloin työskentely ulkotiloissa oli vaativaa. Kiitin vapaaehtoisia aktiivisesti ja pidin huolta hyvästä ilmapiiristä. Palloliiton vapaaehtoiset tekevät usein työtä rakkaudesta lajiin, joten heidän arvostuksensa ja sitoutumisensa ansaitsi paljon kiitosta ja arvostusta niin minulta kuin koko ottelutiimiltä. Omat oivallukset ja kehittyminen Projektin aikana syvensin merkittävästi osaamistani vapaaehtoisten johtamisesta erityisesti urheilutapahtumien kontekstissa.. Opin tasapainottamaan nopearytmistä tapahtumatuotantoa ja vapaaehtoistyön pitkäjänteistä suunnittelua. Lisäksi vahvistin organisointi- ja viestintätaitojani sekä kykyäni toimia paineen alla. Yhteenveto Projektin merkittävin anti oli se, että sain vastuullisen roolin suomalaisen jalkapallon huipputapahtumien taustalla, missä vapaaehtoistyön johtaminen oli avainasemassa tapahtumien onnistumisessa. Opin toimimaan ison organisaation arvojen ja linjausten mukaisesti, mutta myös kehittämään omaa johtamistyyliäni vaativassa ympäristössä. Nina Lampi, Kutu21
Katutanssia Vantaalla
Vastasin keväällä 2024 VKTY Summer Camp 2024 -tapahtumaviikon sosiaalisen median markkinoinnista ja viestinnästä, keskittyen erityisesti Instagram-sisältöihin ja -kampanjoihin. VKTY Summer Camp 2024 on Vantaan katutanssiyhdistyksen vuosittain järjestämä katutanssiviikko kesäkuun alussa. Kymmenettä kertaa järjestetty katutanssiviikko sisälsi useita katutanssitunteja, avoimia treenisessareita sekä lasten ja nuorten omat katutanssileirit. Koko viikko huipentui katutanssitapahtumaan, jossa tanssijat kisaavat tanssibattleja eri kategorioissa. Tapahtuma on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suurimpana ja tunnetuimpana katutanssitapahtumana Suomessa. Instagram-markkinointi VKTY Summer Camp käytti markkinoinnissaan ja viestinnässään omaa Instagram-tiliä, ja se toimi tapahtumaviikon pääviestintäkanavana. Syvennyin projektin aikana siihen, miten toteutetaan laadukkaita Instagram-postauksia ja -storeja, kuinka seuraajien kanssa ylläpidetään aktiivista vuorovaikutusta sekä kuinka maksettua mainontaa toteutetaan ja kohdennetaan kohderyhmälle. Projektissa korostuivat lisäksi markkinoinnin suunnittelu, aikataulutus sekä tilastojen seuraaminen. VKTY Summer Camp 2024 -tapahtumaviikon erilaisia Instagram-postauksia. Oivallukset Instagram-markkinoinnista Opin, että onnistunut Instagram-markkinointi perustuu selkeisiin tavoitteisiin, huolellisesti valittuun kohderyhmään ja visuaalisesti yhtenäiseen brändi-ilmeeseen. Instagram ei ole suora verkkokauppa, vaan tärkeä väline brändin tunnettuuden lisäämiseen, käyttäjien sitouttamiseen ja palvelujen esittelyyn, mikä voi johdattaa käyttäjiä ostopäätöksiin. Instagram-markkinoinnin suunnittelu painottui erityisesti tavoitteiden asettamiseen, oikeiden mainosmuotojen valintaan (esim. kuvakarusellit ja stories), visuaalisuuden suunnitteluun Canvan avulla sekä käyttäjien ohjaamiseen linkkien ja toimintakehotusten avulla. Vaikka Instagram-markkinoinnin seuranta jäi toteutusvaiheessa vähäisemmälle, opin sen merkityksen sisällön kehittämisessä jatkoa varten. Kokonaisuudessaan Instagram osoittautui tehokkaaksi ja monipuoliseksi markkinointikanavaksi kyseiselle tapahtumaviikolle, kun sitä hyödynnettiin suunnitelmallisesti sekä kohderyhmää puhuttelevalla ja kiinnostavalla sisällöllä. Projektin myötä opin paljon laaja-alaista tietoa sosiaalisen median markkinoinnista ja sain todella arvokasta käytännön kokemusta. Samalla projekti vahvisti ammatillista identiteettiäni ja kehitti minua kulttuurituottajana, ja uskon, että nämä opit ja taidot ovat tärkeitä työkaluja tulevaisuuden työuralle. Ville Louhelainen, kulttuurituotannon opiskelija 2021
Festarit siistiksi
Oivalluksia Sideways-festivaalin siivouksesta Viime kesänä sain toimia toisena Sideways-festivaalin siivousvastaavana. Pääsin kokemaan, mitä vaatii festarin siistinä pitäminen suuren väkijoukon keskellä ja mihin kaikkeen siivous vaikuttaa. Siivousvastuussa opin konkreettisesti sen, kuinka suuri merkitys kyseisellä työllä on. Festivaalin siisteys ei synny itsestään, vaan se on tiimityötä, suunnittelua ja ongelmanratkaisua. Jokainen puhdas nurkka ja tyhjä roskis on monen pienen päätöksen ja yhteistyön tulos. Festarit rakentuvat yksityiskohdista, joita ehkä harva noteeraa, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi kokonaisuuteen. Siivoustiimin työ on paljon enemmän kuin roskien keruuta Siivoojat ovat kenttähenkilökuntaa, he liikkuvat alueella jatkuvasti ja kohtaavat festarikävijöitä erilaisissa tilanteissa, kävijöiden kysyttäessä reittiohjeita tai vaikka vessojen sijainteja. Kerran päädyin auttamaan loukkaantunutta henkilöä, koska olin sattumalta lähin työntekijä paikalla. Ihmisten kohtaaminen on siis myös keskiössä. Roskikset eivät ilmesty festarialueelle itsekseen Ensimmäinen festivaalipäivä alkoi roskisten roudauksella paikoilleen. Roskisten paikat suunnitellaan ajatuksella, jolloin mietitään, missä ihmiset liikkuvat, mihin he pysähtyvät, missä he syövät ja juovat. Jos roska-astia on väärässä kohdassa, se jää helposti käyttämättömäksi. Roskisten oikein sijoittelu on siis tärkeä osa toimivaa ja viihtyisää aluetta. Siivoustiimi koostui vapaaehtoisista, joiden panos oli korvaamaton Vastuullani oli luoda hyvää henkeä ja huolehtia siitä, että jokainen tiimissä tunsi itsensä tärkeäksi ja osaksi isompaa kokonaisuutta. Koin, että fiiliksen ylläpitäminen oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni, varsinkin kun työ voi olla fyysisesti ja henkisestikin kuormittavaa. Siisteys ei ole vain visuaalinen tekijä Se vaikuttaa suoraan kävijöiden kokemukseen. Siisti ympäristö luo miellyttävämmän fiiliksen ja vähentää häiriötekijöitä. Se antaa kävijöille mahdollisuuden keskittyä itse tapahtumaan ja nauttia siitä täysillä. Tauot ja jaksaminen ovat olennainen osa työn onnistumista Hektisessä festariympäristössä taukojen pitäminen ja veden juonti, itsestään selvätkin asiat, voivat helposti unohtua sekä itseltä että muilta. Kun päivät ovat pitkiä, työ fyysistä ja lämpötila korkea, pienetkin tauot voivat tehdä suuren eron jaksamiseen ja yleiseen fiilikseen. Festariympäristössä saa kokea paljon mielenkiintoisia hetkiä, jotka tekevät työstä entistä hauskempaa Siivouksen näkökulmasta tapahtuma näyttäytyy kokonaisuutena. Päivän aikana tulee kuljettua koko alueen läpi monta kertaa, koluttua takatilat ja kohdattua henkilökuntaa, ja nähtyä hetket ennen yleisön saapumista ja sen jälkeen. Välillä ehtii myös vilkuilla lavalle ja napata keikasta pienen hetken. Siitä muodostuu omanlainen, mutta aito festaritunnelma. Lopuksi tulee se palkitsevin hetki Kun festivaalipäivä päättyy ja alue tyhjenee, ja loppusiivous on tehty. Päivän mittaan tehty kova työ näyttäytyy, kun alue on siisti, järjestyksessä ja valmis seuraavaa tapahtumapäivää varten. Siinä näkee konkreettisesti oman työn jäljen ja lopputuloksen, mikä tekee vaivannäöstä palkitsevaa.
Tunnetta ja säpinää osallisuustyöhön osallistavan tapahtumatuotannon mallilla
Vaikka nykynuoret eivät tiedä, mitä dynamolla tehdään, on osallistavan tapahtumatuotannon malli, Dynamo, tuonut valoa ja voimaantumista jo usealle kymmenelle nuorelle. Suomen Nuorisoseurojen Dynamon avulla luodaan uusia tapahtumia, tekemistä ja voimaantumista nuorten elämään. Dynamo – valoa ja voimaantumista nuorille Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon toimii. Tyyliini ei useinkaan kuulu näin polleasti paukutella henkseleitä, uskon enemmän perisuomalaiseen kainosteluun. Kehitin osana opinnäytetyötäni Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon-konseptin. Kehitystyön aikana oli reilun puolentoista vuoden aikana neljä nuorten tuottajaryhmää, joiden kanssa sain sparrailla aiheen parissa. Keräsin palautetta, haastattelin ja kirjoitin mallia. Matka siihen, että uskallan tuon alun julistuksen tehdä, on ollut haastava. Mutta niinhän se on, kun vähän ”ahistaa”, tietää olevansa oppimisen äärellä. Mittarit, haastattelut ja merkityksellisyyden kokemukset tukena Ja, miksi väitän, että Dynamo toimii? Lähestyn asiaa kahta eri kautta. Ensinnäkin käyttämämme Osallisuuskeskus Kentaurin nuorille henkilöille tarkoitettu osallisuusmittari oli vahvasti lämpimän puolella. Saimme kaikista mittarin väittämistä vähintään 3,5 ja kokonaiskeskiarvoksi muodostui 3,8. Neljä olisi ollut täydet pisteet. Dynamo-tuottajaryhmät vastasivat palautekyselyyn systemaattisesti, ryhmän loputtua, osana ryhmätoimintaa. Vastaajamäärä on siis hyvin lähellä todellista määrää. Toiseksi todistelen asiaa tekemilläni haastatteluilla. Tein yhteensä kahdeksan haastattelua Dynamo-tuottajaryhmien nuorille, joista kuusi päätyi opinnäytetyöhöni. Haastatteluja tehdessä ihmettelin, miksi tämänkaltainen tiedonkeruu ei ole rutiinitoimenpide jokaisessa ohjaamassani ryhmässä. Nuoret nostivat ehdottomaan keskiöön ryhmän ja siinä toimimisen. Se oli tärkeää, kuinka ryhmässä pikkuhiljaa uskalsi tuoda oman äänensä kuuluviin. Ohjaaja tuki ryhmää, antaen ryhmän kuitenkin päättää tapahtumatuotantoon liittyvistä seikoista. Se tuntuikin olevan tärkeä jako; ohjaaja johtaa ryhmää ja tiimihenkeä ja Dynamo-tuottajaryhmä ottaa koppia tapahtumatuotannon päätöksistä. Ryhmähengen ja työn jaon lisäksi esiin nousi tapahtumatuotannon koukuttava luonne. Eräs haastateltavista kuvasi sitä kuin palapeliksi. Ja sanoi nauttivansa myös niistä tilanteista, kun ryhmä yritti saada väärä palaa väärään kohtaan ja lopulta sai ratkaistua sen oikean sijainnin. Eniten esille nousi tapahtumapäivä ja sen tuoma merkityksellisyys. Haastateltavat kuvasivat käsinkosketeltavasti sitä jännitystä, mikä päivään liittyi. Ilmaistapahtumaan liittyvä huoli, tuleeko ketään ja kun lopulta huomaa, että jono kaartaa jo tuntia ennen kulman taakse. Ja, kun yleisö tulee sisään ja heistä näkee, että tapahtuma imee heidät mukaan. Osittain ylpeyteen sekoittui havaintoni mukaan hämmästystä. Me ryhmänä, ja minä, me ja minä olemme tehneet jotain sellaista, johon toiset ilolla tarttuvat. Osallisuus ei ole itsestäänselvyys – se täytyy rakentaa Ja, miksi Dynamon osallisuutta vahvistava kokemus on minulle kehittäjänä niin tärkeä? Alkuun jännitin, että osallisuusaiheita on niin paljon tarjolla, että ehkei Dynamolle ole tilausta. Matkan jatkuessa ymmärsin, että osallisuus on monelle hankalaa. Ja lopulta tiesin, että aitoon osallisuuden kokemukseen tarvitaan roppakaupalla keinoja ja menetelmiä. Ja osallisuuden tulee olla aitoa, konsulteille maksetaan. THL: n SOKRA-hankkeen osallisuuden määritelmässä ajatellaan, että osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, yhteisön elämäänsä ja yhtyä yhtyeiseen hyvään. Tekemällä yhdessä tapahtumia, voimme saavuttaa nämä kaikki asiat kerralla. Dynamo-mallin neljään jaettu ryhmäprosessin aikajana auttaa ohjaajaa saavuttamaan osallisuuden kaikki näkökulmat. Lisäksi se sisältää alkuun neljän kerran tapahtumapaketin, jonka avulla luodaan uusi tapahtumakonsepti, jonka omistajiksi ryhmään osallistuvat nuoret pääsevät. Matka on kuitenkin tärkein. Dynamossakin tärkeintä on, että meillä on aikaa kohdata toisemme ja kysyä, mitä kuuluu? Se kysymys tekee meidät näkyviksi ja osalliseksi ympäröivään maailmaan. Nazia Asif on juuri kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnosta valmistunut Dymamo-mallin testaaja ja kehittäjä. Lue lisää mallista ja Nazian ajatuksista hänen opinnäytetyöstään Nuorten osallisuuden vahvistaminen yhdessä tapahtumia tehden.
Esteettömyys ei tapahdu itsestään – se tarvitsee johtajan
Opinnäytetyöni aiheena oli esteettömyyskartoituksen ja toimenpide-ehdotuksien luominen historiallisessa miljöössä sijaitsevalle tapahtuma-areenalle. Vaikka työni keskittyi pääasiassa liikkumisympäristön esteettömyyteen, huomasin nopeasti, ettei ratkaisut tilanteen parantamiseen ole pelkästään fyysisten esteiden poistaminen. Organisaatiolta täytyy löytyä aitoa halua muutosten tekemiseen ja prosessin läpiviemiseen. Tässä työssä korostuu erityisesti johtajuuden merkitys. Esteettömyys vaatii arvojen mukaista johtamista Ensimmäinen askel esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi on asian tunnistaminen ja tunnustaminen. Johtamisen näkökulmasta kehittämistyö onnistuu vain, jos esteettömyys sisäistetään osaksi organisaation arvoja ja pitkän aikavälin strategiaa. Kartoituksen toteuttaminen ja sen tulosten hyödyntäminen vaativat suunnitelmallista ja osallistavaa johtamista, jonka avulla voidaan vahvistaa henkilöstön ja asiakkaiden osallisuutta sekä rakentaa arvoa tuottavia palveluita. Tavoitteet on vietävä strategiatasolta käytännön toimintaan – yksi- köihin ja arjen päätöksiin. Tämä edellyttää arvolähtöistä viestintää, joka tekee esteettömyyden merkityksen näkyväksi kaikille sidosryhmille. Osallistava toimintatapa lisää sitoutumista ja tuo esiin myös sellaisia esteettömyyden näkökulmia, joita muuten ei ehkä huomattaisi. Esteettömyys on jatkuva, vastuullinen prosessi Historialliset ja ainutlaatuiset miljööt tapahtumapaikkoina sekä niiden mukanaan tuomat haasteet korostavat yksilöllisten ja innovatiivisten ratkaisujen luomista esteettömyyden toteutumiseksi. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri, joka edellyttää johtajan osittaista vallasta luopumista ja vastuun jakamista alaisille, voi tällaisessa ympäristössä tukea osallistavaa johtamista. Johtajalta tai prosessin vetäjältä edellytetään myös kykyä suunnitella konkreettisia toimenpiteitä ja aikatauluja. Kartoituksessa esiin tulleet puutteet on priorisoitava ja muutostyöt aikataulutettava realistisesti, huomioiden organisaation resurssit. Tarvitaan myös selkeitä rakenteita, kuten vastuutahojen nimeämistä ja seurantajärjestelmiä, jotka tukevat kehittämistyön jatkuvuutta. Esimerkiksi esteettömyyteen liittyvä osaaminen voidaan sisällyttää osaksi henkilöstön perehdytystä ja koulutusta. Esteettömyyden tulisi olla osa arkipäivän ajattelua, ei vain erillinen kehittämishanke. Kehittämistyö vaatii monitasoista johtamista, jossa yhdistyvät strateginen suunnittelu, ihmisten kuunteleminen, konkreettinen toimeenpano ja jatkuva arviointi. Esteettömyys on oikeus, ei lisäpalvelu Esteettömyys ei ole koskaan täysin valmis tavoite, vaan jatkuva prosessi, jota voi ja tulee kehittää. Se tarkoittaa ympäristön, palvelujen ja viestinnän suunnittelua siten, että kaikki ihmiset, riippumatta toimintakyvystä, iästä tai muista yksilöllisistä tekijöistä, voivat osallistua tasavertaisesti yhteiskunnan toimintaan. Esteettömyyden varmistaminen on keskeinen osa kaikkien tapahtumapaikkojen suunnittelua ja ylläpitoa. Kaikessa kehittämistoiminnassa korostetaan osallisuuden merkitystä. Jokaisella ihmisellä on oikeus käyttää julkisia palveluita ja liikkua niissä turvallisesti ja itsenäisesti. Lainsäädännön näkökulmasta esteettömyys on velvoite. Esimerkiksi yhdenvertaisuuslaki edellyttää julkisilta toimijoilta aktiivisia toimia syrjinnän estämiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden johtamisessa tärkeää on kohderyhmään kuuluvien kuuleminen ja huomioiminen päätöksenteossa. Kirjoittajasta: Kulttuurituotannon (YAMK) koulutusohjelmasta juuri valmistuva Eija Karnaattu työskentelee Haminan kaupungilla tuottajana Hamina Bastioni -nimisellä tapahtuma-areenalla. Lähes kymmenen vuoden kokemus tapahtuma-alasta ja historiallisesti merkittävässä suojelukohteessa työskentelemisestä sekä aikaisempi tuotekehitystyöhön liittyvä koulutus ovat antaneet hänelle vahvan pohjan esteettömyyteen liittyvän osaamisen syventämiselle. Karnaatun asiantuntemus esteettömyydestä pohjautuu käytännön työn kautta kertyneeseen kokemukseen sekä jatkuvaan kehittämiseen esteettömien tapahtumien suunnittelun ja toteutuksen parissa, etenkin vaativissa ympäristöissä. Lisää teemasta voi lukea hänen opinnäytetyöstään Hamina Bastionin esteettömyyden kehittäminen : esteettömyyskartoitus ja toimenpide-ehdotukset
Hajanaisesti kerätty tieto ei tue päätöksentekoa – järjestelmällisyys antaa aineistolle suunnan
Digitaalinen muutos on tuonut organisaatioille yhä enemmän tietoa, mutta samalla se on lisännyt sen hajanaisuutta. Kuopion kansalaisopiston kehittämistyössä kävi ilmi, että tietoa kertyy moniin eri paikkoihin ja vaihtelevissa muodoissa, mutta sen hyödyntäminen päätöksenteossa jää usein satunnaiseksi ja epäyhtenäiseksi. Tässä blogissa pohdin, miten sirpaleisuus vaikuttaa arjen suunnitteluun – ja miten tilanteeseen voidaan vastata? Tiedonkeruun sudenkuopat Organisaatiot ovat keskellä nopeaa digitaalista muutosta, jonka myötä tiedon määrä on kasvanut merkittävästi. Tietoa syntyy asiakaspalautteista, verkkopalveluista, rekisteritiedoista ja erilaisista osallistavista alustoista. Samalla kun saatavilla olevan tiedon määrä kasvaa, lisääntyy myös riski sen hajautumisesta ja hallitsemattomuudesta. Kuopion kansalaisopistossa toteutetussa kehittämistyössä havaittiin, että tieto ei muutu automaattisesti käyttökelpoiseksi. Sen arvo syntyy vasta silloin, kun sitä kerätään johdonmukaisesti, tallennetaan yhtenäisesti ja tulkitaan tavoitteellisesti. Kyselyaineistossa toistui havainto siitä, että tieto on hajautunut eri lähteisiin, mikä vaikeuttaa sen hyödyntämistä suunnittelun ja päätöksenteon tukena. Paloista kokonaisuuteen – järjestelmällisyys ratkaisee Palautteet, osallistujamäärät, kurssisuunnitelmat ja sisäiset muistiot sijaitsivat eri järjestelmissä, eikä niiden hyödyntäminen ollut systemaattista. Vaikka teknisiä työkaluja oli olemassa, niiden käyttö oli vaihtelevaa ja yhteiset käytännöt puuttuivat. Tämä loi tilanteen, jossa suunnittelu nojasi osittain hajanaiseen tai vaikeasti saavutettavaan tietoon. Viime vuosina koulutusorganisaatioissa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota siihen, miten tieto tukee toiminnan kehittämistä ja resurssien kohdentamista. Päätöksenteko ei voi enää perustua vain kokemukseen tai aiempaan toimintatapaan – sen taustalle odotetaan selkeää ja ajantasaista tietopohjaa. Erityisesti vaikuttavuuden osoittamiseen, laatutyöhön ja strategiseen suunnitteluun kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet. Tämän vuoksi tiedon keruun ja käytön järjestelmällisyys ei ole enää kehittämistyön lisäosa, vaan toiminnan edellytys. Padlet-kokeilu – portti yhteiseen ymmärrykseen Opinnäytetyön yhteydessä havaittiin, että tiedon käyttöön suhtaudutaan opistolla myönteisesti, mutta sen hyödyntämiseen liittyvät käytännöt ovat vielä osin jäsentymättömiä. Henkilöstö koki, että tiedon merkitys ymmärretään, mutta sen hyödyntäminen kaipaa yhtenäisempiä käytäntöjä ja selkeämpää vastuunjakoa. Kehittämistyön aikana kokeiltiin Padlet-alustaa, jonka kautta kerättiin havaintoja työryhmiltä visuaalisessa ja helposti jaettavassa muodossa. Vaikka alusta ei ole osa opiston vakiokäytäntöjä, kokeilu osoitti, kuinka saavutettava ja jaettu tieto voi tukea yhteistä ymmärrystä ja osallistumisen kokemusta. Ajattelutavan muutos – tieto käyttöön, ei arkistoon Digitaaliset työkalut tarjoavat välineet, mutta tiedon arvo syntyy vasta, kun sen käyttö on osa arjen toimintaa. Kuopion kansalaisopistossa on käynnistetty työ tiedonkeruun, säilytyksen ja hyödyntämisen yhtenäistämiseksi. Kyse on ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta – tiedon pitää olla yhteinen ja käytössä, ei vain tallessa. Kirjoittaja: Anu Rissanen toimii tanssinopettaja ja asiakaspalvelun esihenkilönä Kuopion kansalaisopistossa. Hänen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyönsä "Tiedon voima päätöksenteossa ja johtamisessa - Case Kuopion kansalaisopisto" on luettavissa theseuksessa https://www.theseus.fi/handle/10024/893980
Kiinalainen mustetaide: hyvinvointia ja kulttuurista elämyksellisyyttä elämyspajan muodossa
Kiinalainen mustetaide on enemmän kuin esteettinen ilmaisu – se on meditatiivinen kokemus, jossa yhdistyvät rauha, keskittyminen ja luovuus. Elämyspajan muodossa tämä perinteinen taidemuoto avautuu osallistujille kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin väylänä. Mustemaalauksen rauhallinen rytmi ja harkittu prosessi tukevat läsnäoloa, rentoutumista ja mielen tasapainottumista. Tämän vuoksi mustetaide ei ole vain taiteen tekemistä, vaan keino kohdata itsensä. Opinnäytetyössäni painotan erityisesti elämyspajan monipuolisuuden merkitystä – se syventää kokemusta ja vahvistaa koettua hyvinvointia. Elämyspaja ei ole vain maalaustyöpaja Vaikka mustetaide näyttäytyy usein visuaalisena tuotoksena, sen juuret ulottuvat syvälle kiinalaiseen estetiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriperintöön. Elämyspajassa tämä historiallinen ja filosofinen pohja avautuu osallistujille tavalla, joka rikastuttaa kokemusta ja mahdollistaa työskentelyn ilman suorituspaineita. Suomalaisessa kontekstissa kulttuurierot voivat kuitenkin vaikeuttaa tämän syvemmän ymmärryksen välittymistä. Tämän vuoksi elämyspajan rakenteella ja suunnittelulla on keskeinen rooli osallistujien hyvinvointikokemuksen rakentumisessa. Elämyskolmio osallistujakokemuksen jäsentäjänä Elämyskolmio on keskeinen työkalu elämyspajan suunnittelussa. Sen avulla on mahdollista hahmottaa tunnekokemuksen, toiminnallisuuden ja merkityksellisyyden eri ulottuvuudet, jotka yhdessä muodostavat vaikuttavan kokemuksen. Hyödynsin elämyskolmiota sekä pajakonseptin rakentamisessa että kyselylomakkeen laadinnassa. Lisäksi käytin muita tutkimusmenetelmiä, kuten asiantuntijahaastatteluja ja palvelumuotoilua, jotka tukivat kokonaisvaltaisen konseptin kehittämistä. Taidetta, tutkimusta ja hyvinvointia Vaikka Itä-Aasiassa mustetaiteen hyvinvointivaikutukset tunnetaan laajalti, länsimaissa aiheesta on vain vähän akateemista tutkimusta. Tämän vuoksi oma tutkimukseni pyrkii paikkaamaan tiedollista aukkoa ja tarjoamaan perusteltuja näkemyksiä taidemuodon hyvinvointia tukevasta potentiaalista. Osallistava tutkimus ja asiantuntijahaastattelut voivat syventää ymmärrystämme siitä, millaisia mekanismeja taide aktivoi mielen ja kehon hyvinvoinnissa. Nämä tutkimusmenetelmät myös tukevat taiteen aseman vahvistamista osana kulttuurihyvinvointia. Kulttuurisen ja yhteisöllisen kokemuksen rakentuminen Elämyspaja ei ainoastaan tarjoa taiteellista nautintoa, vaan luo tilaa kulttuuriselle syventymiselle, yhteisöllisyydelle ja itseilmaisulle. Osallistujat voivat löytää uusia näkökulmia, lievittää stressiä, kehittää mindfulness-taitoja ja vahvistaa kulttuurista ymmärrystä. Tällainen monitasoinen kokemus voi myös vahvistaa osallisuuden tunnetta ja lisätä kulttuurista vuorovaikutusta ryhmien välillä. Elämyspajat voivat siten toimia sekä yksilöllisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden kasvualustana. Mustetaiteen elämyspajakonsepti ei keskity vain taideteoksen tuottamiseen. Sen ydin on hyvinvoinnin ja kulttuurin yhdistämisessä tavalla, joka tukee ihmistä kokonaisvaltaisesti. Taiteen tekeminen muuttuu prosessiksi, jossa läsnäolo, esteettisyys ja itsensä ilmaiseminen nivoutuvat yhteen. LUE LISÄÄ & KIRJOITTAJA Lue lisää Yidanin työstä Theseuksesta Hyvinvointia musteesta : kiinalaisen mustetaide-elämyspajan luominen https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503043649
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku