Millainen mielikuva meillä on taidemuseosta? Onko se hiljainen temppeli, joka on pyhitetty taiteeseen syventymiselle ja sen herättämien kokemusten pohtimiselle? Museossa on mahdollista sammuttaa tiedonjanoaan lukemalla taustatietoa teoksista ja niiden tekijöistä tai kuuntelemalla asiantuntevaa opasta.
Jossain mielikuvissa taidemuseo voi olla myös paikka, jossa keskustellaan vilkkaasti, osallistutaan taidetyöpajoihin ja tapahtumiin. Näyttelysaleissa kuuluu puheensorinaa ja kuvataiteen rinnalla läsnä on vaikkapa musiikkia tai tanssia.
Pohdin Ateneumin taidemuseon tilaamassa opinnäytetyössä sitä, miten erilaiset museoasiakkaat ja museon tehtävät sopivat saman katon alle. Yhtäältä museo on kansallinen muistiorganisaatio, jonka tehtävä on säilyttää kokoelmaansa kuuluvat teokset tuleville sukupolville. Toisaalta museoiden tehtävä on tarjota monipuolisia oppimisen, ilon, pohdinnan ja tiedon jakamisen kokemuksia. Jo se, että teokset asetetaan esille näyttelyyn, on periaatteessa ristiriidassa niiden turvallisen säilyttämisen kanssa. Kun tähän yhtälöön tuodaan mukaan pienet lapset perheineen, niin luvassa on sekä iloa että oppimista, mutta myös neuvottelua teosturvallisuuden ja eri asiakasryhmien odotusten kanssa.
Museoon perheen kanssa – Taidemuseo erityisenä toimintaympäristönä
Haastattelin 0-3-vuotiaiden lasten vanhempia, jotka luettelivat joukoittain tapoja, joilla taidemuseovierailut lisäävät heidän hyvinvointiaan. Erityisesti perhevapaalla olevat vanhemmat arvostivat museoiden tarjoamia palveluita ja kokivat niiden jopa paikkaavaan sukulaisten tukiverkkoa silloin, kun esimerkiksi isovanhempia ei asunut lähistöllä. Vanhemmat kertoivat, että retki museoon oli hyvä syy lähteä liikkeelle kotoa ja tarjosi sekä lapsille että aikuisille virkistystä jo matkalla. Kaupungin hyörinä, museon kahvila ja kaunis museorakennus tekivät retkestä elämyksen. Lapsia Ateneumissa kiinnostivat kaikuva tila, pitkät portaat, joissa kiivetä ja ihan pienemmille näyttelysaliin vievät liukuovetkin oli kiinnostava asia, jota voi oman aikuisen sylistä tutkia. Taideteosten tutkiminen tarjosi perheille mahdollisuuden arkisista jutuista poikkeaviin keskusteluihin. Teoksista saatettiin etsiä tuttuja asioita, mutta ne herättivät myös keskustelua tunteista ja tunnelmista.
Vaikka haastattelemani vanhemmat kävivät mielellään lastensa kanssa taidemuseossa, he kuvailivat kokemusta myös stressaavaksi. Moni mietti häiritsevätkö he muita asiakkaita tai onko olemassa vaara, että heidän lapsensa vahingoittaa esineitä. Samaa asiaa pohdittiin myös Ateneumin henkilökunnan kanssa käymässäni keskustelussa. Henkilökunnalla oli selvästi ymmärrystä pientenkin lasten tarpeista ja siitä, että lapset oppivat maailmasta kaikin aistein ja erityisesti koskettelu on lapsille tärkeää. Ateneumin työntekijät arvelivat, että lapset nauttivat siitä, että he osaavat kävellä, juosta ja hyppiä, eikä hiljaa paikallaan katselu ja kuuntelu ole heille tyypillinen tapa toimia ja osallistua.
Perheyleisötyötä yhdessä kehittäen
Ateneumin henkilökunta kuvaili sitä, miten heidän tavoitteenaan on tarjota lapsille ja perheille mukava ja turvallinen tapa olla museossa esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja tapahtumia. Samaan aikaan keskusteluun hiipi huoli siitä, miten kohtaamiset arvokkaiden teosten keskellä sujuvat. Teoksiin ei voi koskea, ja museon henkilökunta pitää siitä huolen, mutta vähintään yhtä hyvää huolta halutaan pitää suhteesta museokävijöihin. Jos lapsiasiakasta pitää kieltää koskemasta teokseen, miten se osataan tehdä mahdollisimman mukavasti, niin että lapselle tai hänen vanhemmalleen ei tule kurja olo?
Keskustelussa Ateneumin henkilökunnan kanssa esiin nousi toive, että kaikki ovat onnellisia Ateneumissa käynnin jälkeen. Vanhemmat puolestaan toivoivat, että museo toivottaa heidät lapsineen tervetulleiksi museoon. Tavoitteet ovat siis yhtäläiset, ja se lupaa hyvää perheille suunnattujen palvelujen kehittämistyölle, jota Ateneumissa jatketaan tulevina vuosina.
Tutkielman tulokset lyhyesti
Opinnäytetyön tulokset korostavat perheyleisötyön merkitystä ja sen kehittämistarpeita taidemuseoissa. Vanhemmat kokevat museon tärkeäksi vapaa-ajan viettopaikaksi, jossa yhdistyvät sekä perheen yhteinen tekeminen että lasten oppiminen. Toisaalta museokäyntiin liittyy myös jännitteitä, kuten huoli teosturvallisuudesta ja siitä, miten muut asiakkaat suhtautuvat lapsiin. Ateneumin henkilökunta jakaa pitkälti samat näkemykset ja pitää tärkeänä perheiden huomioimista. Museon palveluiden kehittäminen edellyttää sekä saavutettavuuden lisäämistä että uusien kävijöiden tutustuttamista museoympäristön käytäntöihin.
Tärkeimpiä kehityskohteita ovat perheille sopivien tilojen ja toimintojen tarjoaminen, henkilökunnan koulutus lapsiasiakkaiden kohtaamiseen sekä selkeän viestinnän kehittäminen museokokemuksen sujuvoittamiseksi.
Kirjoittaja:Mari Jalkanen on kulttuurielämysten saavutettavuudesta ja kulttuurihyvinvoinnista kiinnostunut yleisötyön ammattilainen. Hänen tiensä taidemuseoiden yleisötyön ja kulttuurikasvatuksen pariin on kulkenut varhaiskasvatuksen ja taidehistorian opintojen kautta. Jalkasen työhistoria koostuu ryhmien ohjaamisesta, palvelujen kehittämisestä ja tuotannollisista tehtävistä. Hän on täydentänyt osaamistaan Kulttuurituottaja YAMK -opinnoilla ja valmistunut Metropolian Ammattikorkeakoulusta keväällä 2024.
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Kiinalainen mustetaide on enemmän kuin esteettinen ilmaisu – se on meditatiivinen kokemus, jossa yhdistyvät rauha, keskittyminen ja luovuus. Elämyspajan muodossa tämä perinteinen taidemuoto avautuu osallistujille kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin väylänä.
Mustemaalauksen rauhallinen rytmi ja harkittu prosessi tukevat läsnäoloa, rentoutumista ja mielen tasapainottumista. Tämän vuoksi mustetaide ei ole vain taiteen tekemistä, vaan keino kohdata itsensä. Opinnäytetyössäni painotan erityisesti elämyspajan monipuolisuuden merkitystä – se syventää kokemusta ja vahvistaa koettua hyvinvointia.
Elämyspaja ei ole vain maalaustyöpaja
Vaikka mustetaide näyttäytyy usein visuaalisena tuotoksena, sen juuret ulottuvat syvälle kiinalaiseen estetiikkaan, filosofiaan ja kulttuuriperintöön. Elämyspajassa tämä historiallinen ja filosofinen pohja avautuu osallistujille tavalla, joka rikastuttaa kokemusta ja mahdollistaa työskentelyn ilman suorituspaineita.
Suomalaisessa kontekstissa kulttuurierot voivat kuitenkin vaikeuttaa tämän syvemmän ymmärryksen välittymistä. Tämän vuoksi elämyspajan rakenteella ja suunnittelulla on keskeinen rooli osallistujien hyvinvointikokemuksen rakentumisessa.
Elämyskolmio osallistujakokemuksen jäsentäjänä
Elämyskolmio on keskeinen työkalu elämyspajan suunnittelussa. Sen avulla on mahdollista hahmottaa tunnekokemuksen, toiminnallisuuden ja merkityksellisyyden eri ulottuvuudet, jotka yhdessä muodostavat vaikuttavan kokemuksen.
Hyödynsin elämyskolmiota sekä pajakonseptin rakentamisessa että kyselylomakkeen laadinnassa. Lisäksi käytin muita tutkimusmenetelmiä, kuten asiantuntijahaastatteluja ja palvelumuotoilua, jotka tukivat kokonaisvaltaisen konseptin kehittämistä.
Taidetta, tutkimusta ja hyvinvointia
Vaikka Itä-Aasiassa mustetaiteen hyvinvointivaikutukset tunnetaan laajalti, länsimaissa aiheesta on vain vähän akateemista tutkimusta. Tämän vuoksi oma tutkimukseni pyrkii paikkaamaan tiedollista aukkoa ja tarjoamaan perusteltuja näkemyksiä taidemuodon hyvinvointia tukevasta potentiaalista.
Osallistava tutkimus ja asiantuntijahaastattelut voivat syventää ymmärrystämme siitä, millaisia mekanismeja taide aktivoi mielen ja kehon hyvinvoinnissa. Nämä tutkimusmenetelmät myös tukevat taiteen aseman vahvistamista osana kulttuurihyvinvointia.
Kulttuurisen ja yhteisöllisen kokemuksen rakentuminen
Elämyspaja ei ainoastaan tarjoa taiteellista nautintoa, vaan luo tilaa kulttuuriselle syventymiselle, yhteisöllisyydelle ja itseilmaisulle. Osallistujat voivat löytää uusia näkökulmia, lievittää stressiä, kehittää mindfulness-taitoja ja vahvistaa kulttuurista ymmärrystä.
Tällainen monitasoinen kokemus voi myös vahvistaa osallisuuden tunnetta ja lisätä kulttuurista vuorovaikutusta ryhmien välillä. Elämyspajat voivat siten toimia sekä yksilöllisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden kasvualustana.
Mustetaiteen elämyspajakonsepti ei keskity vain taideteoksen tuottamiseen. Sen ydin on hyvinvoinnin ja kulttuurin yhdistämisessä tavalla, joka tukee ihmistä kokonaisvaltaisesti. Taiteen tekeminen muuttuu prosessiksi, jossa läsnäolo, esteettisyys ja itsensä ilmaiseminen nivoutuvat yhteen.
LUE LISÄÄ & KIRJOITTAJA
Lue lisää Yidanin työstä Theseuksesta Hyvinvointia musteesta : kiinalaisen mustetaide-elämyspajan luominen https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503043649
Tässä blogikirjoituksessa käsitellään erilaisia sähköisiä menetelmiä, joilla oppilaitoksen viestintää voidaan virtaviivaistaa ja kehittää. Teknologia on edennyt valtavia harppauksia eteenpäin 2000-luvun alusta ja se näkyy myös taiteen perusopetuksen oppilaitoksen viestinnän kehittämisen piirissä.
Taiteen perusopetuksen oppilaitoksia on Suomessa useita kymmeniä, ja taiteenlajit vaihtelevat esimerkiksi arkkitehtuurista ja sirkuksesta musiikkiin. Kaikille oppilaitoksille on kuitenkin yhteistä se, että jokaisessa on tarve viestinnälle ja sen kehittämiselle. Pelkästään sosiaalisesta mediasta on tullut oppilaitokselle päivittäinen työkalu, jonka avulla tavoitetaan oppilaat ja vanhemmat. Se ei kuitenkaan itsessään välttämättä ole riittävä viestinnän toimenpide, mikäli sen ominaisuuksia ei hyödynnetä. Lisäksi sisällön luomiseen voidaan hyödyntää lukuisia muita työkaluja.
Onnistunut viestintä vaatii suunnitelmallisuutta
Viestinnän seuranta ja arviointi ovat avainasemassa viestinnän rakentamisessa. Jokainen julkaisu Facebookissa, TikTokissa, Googlessa tai Instagramissa voidaan analysoida jälkikäteen. Tuolloin käydään läpi esimerkiksi julkaisun tavoittavuus jaminkälaista kohderyhmää tavoitetut ihmiset ovat. Lisäksi voidaan tarkistaa, miten eri avainsanat ovat lisänneet julkaisun suosiota. Kun tämä analyysi on tehty, tuloksia voidaan hyödyntää seuraavissa julkaisussa ja samalla tehdä mahdollisia korjausliikkeitä. Jokainen taiteen perusopetuksen oppilaitos on oma yksilönsä, joten menestyksen mittarit ja kohderyhmät on analysoitava itse. Ilman kohderyhmien määrittelyä ja onnistumisen seurantaa viestintä on pitkälti hakuammuntaa.
Visuaalinen ilme ei aina vaadi kalliita työkaluja
Viestinnän visuaaliseen rakentamiseen voidaan hyödyntää lukuisia eri työkaluja, eikäkaikkeen tarvita erillisiä graafisia palveluita, kalliita kuvankäsittelyohjelmia tai edeserillistä tiedottajaa. Sähköisiä graafisen suunnittelun apuvälineitä löytyy lisäksipelkästään selainversioina, eikä siihen vaadita kuin perusmuotoinen tietokone. Tästä yhtenä esimerkkinä on Canva-kuvankäsittelyohjelma, joka on lisäksi saatavilla oppilaitoslisenssillä veloituksetta. Sieltä voidaan löytää tuhansia valmispohjia, joistavoidaan muokata oman brändin näköisiä napin painalluksella.
Tiesitkö että käytät jo tekoälyä arjen toimintojesi tukena?
Tekoäly herättää monissa erilaisia tunteita innostuneisuudesta aina pelkoon asti.Tekoäly on kuitenkin jo monilla päivittäisessä käytössä heidän tietämättään. Kunkäännät esimerkiksi tiedotetta selaimen kääntäjällä eri kielelle, hyödynnättodennäköisesti tekoälyä. Pienissä taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa tekoälyolisi hyödynnettävissä oleva ketterä uusi kollega esimerkiksi somepostaustentekoon, vieraskielisten viestinnän tueksi sekä selkokielisyyden määrittelyyn. Yhtenäesimerkkinä tällaisesta ohjelmasta on ChatGPT.
Oppilashallinnon ohjelmistot tukemassa kohdennettua viestintää
Useammassa oppilaitoksessa on nykyään käytössään myös erillinenoppilashallinnon ohjelma, johon kerätään ilmoittautumiset. Tämän tyyppinenohjelmisto mahdollistaa kohderyhmien analyysin ennen viestinnän rakentamista.Oma asiakasrekisteri onkin monella tapaa organisaation tärkein viestinnän kohde.Tämän tyyppisiä palveluita tarjoaa esimerkiksi Eepos ja Hobiver.
Saavutettavuus - Monipuolisia työkaluja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa
Yhteiskunnan rakenne muuttuu jatkuvasti ja esimerkiksi vieraskielisten määräkasvaa. Tämän mukana kasvaa myös tarve selkokieliselle viestinnälle. Viestintäätulisi lisäksi tehdä muillakin kielillä kuin sillä tutulla kotimaisella. Samalla voidaanmyös ajatella, ettei pelkkä perinteinen viestintä ole riittävää. Tätä varten jokaisen oppilaitoksen tulisi ottaa käyttöönsä mahdollisimman laaja kirjo erilaisia työkaluja,jotta tavoittavuus pysyy yhdenvertaisena eri vastaanottajille. Asiaa tulisi myös ajatella siltä kantilta, että kehityksessä on pysyttävä mukana.
Kim Kronman on Metropoliasta vuonna 2024 valmistunut kulttuurituottaja (YAMK). Hän on aiemmin valmistunut Noviasta kulttuurituottajaksi (AMK). Työurallaan hän on työskennellyt taiteen perusopetuksen hallinto- ja viestintätehtävissä erityisesti tanssin ja musiikin parissa. Tällä hetkellä hän työskentelee Estrada Musiikki- ja Tanssikoulussa Espoossa sekä Vuosaaren Musiikkiopistossa. Lisäksi hän toimii freelance-muusikkona.
Lue lisää opinnäytetyöstä: Kronman, Kim (2024). Taiteen perusopetuksen oppilaitoksen viestinnän toimintamalli : avaimet tehokkaampaan kouluviestintään. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Mitä tulee huomioida, kun kuorolaulua käytetään taiteellisena vaikuttamisen välineenä? Miten huomioida ja johtaa tunteita ja tunnelmia pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi? Miten tarinallista viestintää voi hyödyntää muutosjohtamisessa huomioiden erityisesti tunteet? Millaisia asioita tulee vaikuttamisen käytännön toteutuksessa huomioida pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi? Voiko kuorolaulu toimia yhtenä kansalaisvaikuttamisen taiteellisena välineenä?
Let´s Change the Rules – Choirs for Ecocide Law on kansainvälinen projekti, jonka ydinryhmä on työskennellyt projektin parissa noin 2,5 vuotta. Ydintrioon kuuluu Merzi Rajala (FI), Peder Karlsson (SWE) ja minä, Kirsi Kaunismäki-Suhonen (FI). Projektin tavoitteena on levittää luonnontuhontalakitietoisuutta taiteen keinoin. Projektissa on kyse maailmanlaajuisesti ilmaisesta kuorokonserttikonseptista, mikä sisältää 15 pop-tyyliin sävellettyä laulua, harjoitus- ja tuotantoehdotuksia, media- ja mainosmateriaalia sekä ChoirMate -sovelluksen kappaleiden harjoittelemista varten.
Konseptin poikkitaiteellista ja -tieteellistä pilotointia Jyväskylässä
Konsertti pilotoitiin Jyväskylässä 15.4.2023. Konsertissa esiintyivät sekakuoro Harjun Laulu, Happy Voices Päikkärit ja Lapset, lauluyhtye Aves ja bändinä Trio Ohoi!. Konsertin aikana kolme kuvataiteilijaa live-maalasivat kuulemaansa musiikkia ja työt huutokaupattiin tilaisuuden lopuksi. Konsertin ja huutokaupan välissä järjestettiin paneelikeskustelu, jota moderoi Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologi Panu Halme. Keskusteluun osallistuivat europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen, sisäministeri Krista Mikkonen, emeritus suurlähettiläs Mikko Pyhälä, Allianssin luontodelegaatti Alli Pylkkö sekä Choirs for Ecocide Law -projektin taiteellinen johtaja, Sibelius-Akatemian Global Music -aineryhmän lehtori Merzi Rajala
Tutkimusaineiston keräsin konserttiin osallistuneilta Harjun Laulun laulajilta. Fasilitoin kuorolle asiantuntijavierailuja (ydintyöryhmän jäsen Peder Karlsson, Panu Halme JY), ryhmähaastattelun, havainnoin aktiivisesti kuoroharjoituksia, pidin työpäiväkirjaa ja lopuksi teetin laulajille kyselyn konsertin jälkeen. Sain arvokasta tietoa prosessista paitsi opinnäytetyöhöni, myös koko kansainvälisen projektin kehittämisessä huomioitaviin asioihin.
Kuoronjohtaja tunteita johtamassa
Tutkimuksessani kävi ilmi, että turvallisen tilan, psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen myöskin – ja ehkä erityisesti – tilapäisyhteisössä on erittäin tärkeää. Kaikilla osallistujilla tulee olla kuulluksi tulemisen tunne ja heidän täytyy tuntea uskaltavansa aidosti kertoa omista tunteistaan ja tunnelmistaan prosessin aikana. On hyvä keskustella, että tunteet ovat tärkeitä ja sallittuja, mutta myös sopia, millainen tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää..
Tunteiden johtaminen vaatii kuoronjohtajalta tunneälykkyyttä ja positiivista johtajuutta. Kuoronjohtajan tulee herkällä korvalla kuulla laulajia, lukea ilmeitä ja aistia asenteita. Tunteista ja ajatuksista tulee olla aikaa puhua joka harjoituskerralla, jotta luodaan yhteisöllistä ja avointa ilmapiiriä. On hyvä kuulla muiden ajatuksia ja sitä kautta vahvistaa koko ryhmän yhteisymmärrystä. Kuoronjohtajan tulee varmistaa, että laulajilla on riittävä projektin sisältöön perustuva tietopohja. Tieto poistaa epävarmuutta ja vähentää ennakkoluuloisuutta. Epävarmuuden ja ennakkoluulojen kohtaaminen harjoituksissa on ensiarvoisen tärkeää ja vaatii johtajalta itseltään hyvää perehtyneisyyttä asiaan. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa.
Choirs for Ecocide Law -projektin keskiössä on laulaja itse
Kun kuoro alkaa työstää vaikuttamiseen tähtäävää projektia, on kasvatettava laulajien osallisuuden ja omistajuuden tunnetta. Laulajalle on tultava tunne, että hänen mielipiteitään ja ajatuksiaan kuullaan, hänen läsnäolollaan on merkitystä, ja hän on tärkeä projektin osa. Osallisuuden ja omistajuuden vahvistaminen sitouttaa laulajaa projektiin, kasvattaa me-henkeä, innostaa harjoittelemaan ja puhumaan projektista myös lähiympäristöönsä. Choirs for Ecocide Law -projektin keskiössä on laulaja itse, joka konserttiprosessin aikana syventää omaa ajatteluaan ja jakaa ajatuksiaan läheistensä ja lähiympäristöönsä kuuluvien ihmisten kanssa. Kun laulaja on projektista innostunut, hän vie sanomaansa innostuneena myös eteenpäin.
Tarinoista tunteisiin - kuorolaulusta non-parlamentaariseen vaikuttamiseen
Tarinalla on merkittävä rooli laulajan sitouttamisessa. Kun tehdään konserttikokonaisuutta, on siihen syytä miettiä houkuttava ja koukuttava draaman kaari: tunteisiin vetoavia elementtejä, intensiteetin nousuja ja laskuja ja loppua kohti nousevaa tunnelmaa. Tarinat vetoavat tunteisiin ja tunteet liikuttavat ihmistä. Tunteet auttavat myös muistamaan ja tunteiden liikutuksen takia tilanteisiin ja tunnelmiin voidaan palata vielä vuosienkin jälkeen.Pysyvä muutos saadaan aikaan huomioimalla tunteet ja vahvistamalla laulajan omistajuutta prosessiin. Laulamisessa on mukana tunteet ja tunteiden kautta voidaan vaikuttaa. Kuorolaulu on siis mainio taiteellinen kansalaisvaikuttamisen väline!
Kirjoittaja:
Kirsi Kaunismäki-Suhonen on luokanopettaja, musiikin opettaja, rehtori, integratiivinen muutosvalmentaja ja kuoronjohtaja. Kirsi on työskennellyt monien eri-ikäisten ja -tasoisten ryhmien kanssa koulutuksen ja taiteellisen työskentelyn parissa. Hän työskentelee aktiivisesti kansainvälisen Choirs for Ecocide Law -projektin ydinryhmässä, jonka tavoitteena on luonnontuhontalakitietoisuuden levittäminen taiteellisen vaikuttamisen kautta. Kirsi valmistui Kulttuurituottajaksi (YAMK) 2024 ja aloitti Metropolian Kulttuuripalveluiden ja musiikin osaamisaluejohtajana syyskuussa 2024.
Lue lisää opinnäytetyöstä: Kaunismäki-Suhonen, Kirsi (2024) Tunteiden johtaminen muutoksessa: Kuorolaulun non-parlamentaarinen vaikuttaminen – Theseus, Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö
Lasten ja nuorten emotionaalinen ja fyysinen turvallisuus on keskeistä liikunta- ja urheiluharrastamisessa. Kansainvälisessä Kidmove-hankkeessa tarkastelimme, mitä tarvitaan nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi ja mitä yhteistyötä nuoren, perheen, urheiluseuran sekä kuntoutuksen asiantuntijoiden välillä tulee kehittää.
Huoli lasten ja nuorten lisääntyneistä urheiluvammoista
Lasten ja nuorten urheiluvammat ovat lisääntyneet (Faude ym. 2013; Finch ym. 2014; Smith ym. 2016). Tutkimusten mukaan taustalla on mm. kova ja yksipuolinen kuormitus sekä liian varhainen erikoistuminen tiettyyn lajiin (Meyer ym. 2016). Samaan aikaan vammoille altistavana tekijänä on katsottu olevan lasten monimuotoisen liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden vähentyminen arjessa (Launay 2015). Loukkaantumisriski kasvaa harjoittelumäärien ja intensiteetin lisääntymisen myötä (Räisänen 2018). Wright:n (2017) arvion mukaan puolet urheiluvammoista ovat rasitusvammoja, joista suurin osa olisi ennaltaehkäistävissä.
Lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua vapaa-ajan toimintaan ja oikeus suojeluun kaikelta kaltoin kohtelulta (Lapsen oikeudet; Unicef 2018). Huomiota onkin kiinnitettävä sekä fyysiseen että emotionaaliseen turvallisuuteen junioriurheilussa. Mitä tulisi tehdä urheiluvammojen ehkäisemiseksi ja nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi?
Kuntoutusalan asiantuntijoiden näkökulmia lasten ja nuorten turvalliseen urheilu- ja liikuntaharrastamiseen
Kidmove-hankkeessa haastattelimme kolmea kuntoutuksen asiantuntijaa, kahta fysioterapeuttia ja yhtä jalkaterapeuttia, jotka työskentelevät nuorten urheilijoiden parissa ja yhteistyössä nuorten urheilijoiden seurojen kanssa. Haastattelussa selvitettiin, mitä tarvitaan nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi ja mitä korkeakoulun ja seurojen yhteistyöverkostot voisivat mahdollistaa.
Tyypilliset urheiluvammat varioivat lajin mukaan. Kovatehoisten pallopelien sekä lajivaatimuksilta ja harjoitusmääriltä vaateliaan kilpailu-urheilun lisäksi myös extreme-urheilu ja seikkailulajeissa on kasvanut loukkaantumis- tai rasitusvammariski. (Caine ja Purcell 2016.) Haastateltavat asiantuntijat kuvasivat, että tyypillisesti fysio- tai jalkaterapiaan hakeutuva nuori urheilija harrastaa ohjatusti monta kertaa viikossa. Tavallisesti yli 16-vuotiailla on valikoitunut jo yksi laji pääasialliseksi urheilumuodoksi.
Nuorten urheilijoiden tyypillisiä vaivoja tai syitä hakeutua fysioterapiaan ovat erityisesti alaraajojen erilaiset kiputilat tai rasitusvammat. Näitä ovat esimerkiksi Osgood-Schlatterin tauti, kantapään kiputilat tai akillesjänteen kipu, joista tavallinen on Haglundin kyhmyn ärtyminen (ks. Saarikoski 2016). Jalkaterapiaan tai pohjallisarvioon hakeutuu hyvin tyypillisesti pallopelejä, yleisurheilua tai luistelua harrastavia nuoria, joilla kuormitus jalkaterille ja alaraajoille on lajissa korkea. Asiantuntijoiden mukaan hyvin yleistä on myös hakeutua vastaanotolle joko valmentajan, vanhemman tai nuoren epävarmuuden tai huolen takia. Nuori tai läheinen kaipaa asiantuntijan suositusta siitä, miten kivun, oireen tai muun haasteen kanssa tulisi edetä.
Nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi tärkeää on nuorten urheilijoiden, vanhempien, valmentajien ja urheiluseuratoimijoiden ymmärrys urheiluvammoille altistavista tekijöistä ja niiden ehkäisystä käytännössä. Ennaltaehkäisyn merkitystä korostaa myös se, että aikaisemmat vammat lisäävät riskiä vammojen uusiutumiselle. Asiantuntijoiden mukaan nuorten kiputilojen ja oireiden taustalla ovat usein kasvuun ja kuormitukseen liittyvät asiat kuten liian yksipuolinen harjoittelu, liian nopea kuormituksen lisäys ja/tai kova kuormitus suhteessa yksilölliseen kasvun ja kehityksen vaiheeseen ja nuoren kokonaistilanteeseen sekä palautumiseen (Cayne ja Purcell 2016; Meyer ym. 2016). Kuntoutusalan asiantuntijat kiinnittävät huomiota esimerkiksi nuoren kehon ja alaraajojen linjaukseen, lihasvoimaan ja kehonhallintaan, rasitustiloihin ja mahdolliseen vammaan.
Asiantuntijan mukaan esimerkiksi jalkapallojunioreiden polvivaivat, jotka eivät ole seurausta tapaturmista, juontavat juurensa usein lapsen tai nuoren kasvun, liian kovan rasituksen ja liian yksipuolisen harjoittelun yhdistelmään ja heikkoon kehon ja liikkeen hallintaan. Asiantuntija totesi haastattelussa, että jos nuorella urheilijalla on heikot reisi-, pakara- ja polvea ympäröivät lihakset eli urheilijan niin kutsuttu ”tukipaketti” ei ole kunnossa, on urheilijan keho jatkuvasti kovilla harjoitellessa. Erikoistuminen yhteen lajiin liian varhain voi myös tehdä lasten ja nuorten liikunnasta liian yksipuolista, mikäli tähän ei erityisesti kiinnitetä harjoittelussa huomiota (Meyer ym. 2016).
Asiantuntijat kuvailivat kuntoutusta nuorten urheilijoiden kanssa palkitsevaksi, sillä oireet ja nuoren tilanne kohenevat usein nopeasti oikeanlaisella kuntoutuksella ja asiaan tarttumalla riittävän aikaisessa vaiheessa. Koska ongelmat yleensä huomataan melko nopeasti joko valmentajan, vanhemman tai nuoren itsensä toimesta, niin suurempaa vauriota tai ongelmaa ei tavallisesti ehdi syntyä. Haastateltavat korostivat, että nuoren ilmaisemaan kipuun on kiinnitettävä huomiota ja nuoria olisi hyvä opettaa itse arvioimaan ja seuraamaan oman kehon olotilaa ja vointia sekä kertomaan mahdollisista kivuista tai oireista ennen niiden pahenemista.
Harkittua harjoittelua ja laadukasta liikettä
Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan junioriurheilussa, niin kuin urheilussa yleensä, paras tapa ehkäistä vammoja ja vaurioita on tuki- ja liikuntaelimistön hyvä hallinta sekä laadukas ja monipuolinen harjoittelu. Tämä on havaittu myös tutkimuksissa. Esimerkiksi Pasanen (2009) tutki, että naissalibandyn pelaajien lihashermojärjestelmän aktivointi alkulämmittelyssä sekä liiketaitoja ja kehon hallintaa kehittävä laadukas harjoittelu ehkäisivät ilman kontaktia tapahtuneita alaraajojen urheiluvammoja.
Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kehon hallintaan ja liikkeen laatuun ja tukilihasten aktivointiin tulisi keskittyä jo nuorena juniorina ennaltaehkäisevällä otteella. Esimerkiksi juoksutekniikkaan ja kehon koordinaatioon on hyvä kiinnittää huomiota. Liikkeen laadun lisäksi Meyer ym. (2016) korostavat, että ikätasoisesti sopivat ja monipuolisesti kehoa kuormittavat harjoitusmenetelmät, kuormituksen yksilöllinen harkinta ja nuoren omien kokemusten ja näkemysten huomiointi harjoittelussa ovat keskeisiä turvallisen urheilun edistämiseksi ja vammojen ehkäisemiseksi (Meyer ym. 2016). Vammojen taustalla olevat syyt voivat liittyä myös harjoitteluympäristöön ja välineisiin, kuten kenkiin, mikä tulisi huomioida myös toiminnassa (Layney 2015).
Huomio lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin
Haastateltavien mukaan valmentajien ja lasten vanhempien tulisi turvallisen urheilun edistämiseksi kiinnittää huomiota lapsen kokonaisvaltaiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä suurempi vanhemman roolin tulisi olla. Terveellinen ravinto sekä urheilun, koulun ja levon tasapaino ovat tärkeitä. Huomiota olisi syytä kiinnittää palautumiseen harjoittelusta ja siihen, miten lapsi jaksaa arjessa. Uni on palautumisessa tärkeimpiä tekijöitä ja esimerkiksi varsinkin nopeasti kasvavilla teineillä hyvä nukkumisalusta on hyvä varmistaa lapsen ja nuoren unenlaadun turvaamiseksi. Myös säännöllinen unirytmi ovat merkittäviä palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Jos nuori nukkuu viikonloppuisin pitkään tarkoituksenaan kuitata viikon aikana kertyneet univelat, niin voi nuoren elimistö mennä sekaisin eikä palautumista tapahdukaan.
Nuorella energiaa tulisi riittää urheilun lisäksi myös kasvamiseen, koulunkäyntiin ja muuhun vapaa-aikaan. Avainasemassa on suunnitelmallisuus sekä oikeanlaiset harjoitusmäärät ja –ajat, vanhempien tuki ja nuoren oma aktiivisuus näistä asioista huolehtimisessa.
Haastateltu asiantuntija korosti, että lasten ja nuorten yksilöllisen kasvun ja fyysisen sekä henkisen kehityksen vaiheen huomiointi on olennaista junioreiden harjoittelussa. Tämä vaatii valmentajilta, mutta myös vanhemmilta lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen perusteiden tuntemista. Esimerkiksi kasvupyrähdyksen huippu eli PHV tarkoittaa ikää, jolloin nuoren kasvu on suurimmillaan (Lloyd ym. 2014). Nopea kasvu vaikuttaa nuoren hermolihastoimintaan, fyysiseen suoriutumiseen (Lloyd ym. 2014) sekä lisäten rasitusta kehon rakenteissa kuten ligamenteissa ja luu-jänne-liitoksissa sekä lihas-jänne-liitoksissa (Difiori 2010). Nopean kasvun vaiheessa olevilla nuorilla on todettu suurempaa vamma-alttiutta (Kujala 2016).
Valmennuksessa on tärkeää tunnistaa nuorten urheilijoiden herkkyyskaudet ja ne kehitysvaiheet, jolloin rasitusta tulee keventää ja mukauttaa nuoren tarpeisiin. Nuoria voi ohjata myös itse tunnistamaan omaa kehitysvaihettaan ja mahdollisesti myös sitä, minkälainen kehitysvaihe on myöhemmin tulossa. Tällöin nuoren on helpompi kuunnella omaa kehoaan, tunnistaa omia tarpeitaan ja toteuttaa oikeanlaista tekniikka-, kehonhallinta-, koordinaatio- ja voimaharjoittelua.
Fyysisen turvallisuuden lisäksi huolehdittava myös emotionaalisesta turvallisuudesta
Nuorten turvallinen urheilu- ja liikuntaharrastus käsittää paitsi fyysisen turvallisuuden niin myös emotionaalisen turvallisuuden. Emotionaalinen eli henkinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että lapsi ja nuori saa kokea olevansa hyväksytty ja arvokas omana itsenään ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tällöin ympäristö on vapaa kiusaamisesta, painostuksesta ja epäasiallisesta käytöksestä.
Turvallinen valmennusympäristö, lapsen ja nuoren tarpeisiin vastaava positiivinen valmennus, vanhempien tuki ja kannustus, mahdollisuus vaikuttaa, ilo ja kokemus yhteisöön kuulumisesta, pystyvyydestä ja oppimisesta edistävät myös nuorten motivaatiota osallistua (Bailey ym. 2013; Tiirikainen ja Konu 2013). Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri harjoituksissa sekä valmentajan myönteinen vuorovaikutus nuorten kanssa ja läsnäolo turvallisena aikuisena on keskeistä (Niemelä ym. 2020). Merkityksellistä on, että aikuiset ja joukkuetoverit osoittavat arvostusta ja luottamusta myös epäonnistumisen hetkinä.
Emotionaalisen turvallisuuden takaamiseksi tärkeässä osassa on lasten ja nuorten, vanhempien ja valmentajien sekä muiden seuratoimijoiden yhteistyö. Tärkeää on kehittää toimintaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän tarpeitaan vastaavaksi (Kokko ja Martin 2019). Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ja ilmaista näkökulmiaan sekä kehittämisideoitaan turvallisen ja mielekkään harjoittelun edistämiseksi (Lönnqvist ym. 2020).
Uusista yhteistyöverkostoista osaamista ja voimavaroja
Usein vapaaehtoistyöntekijöinä toimiville seuratoimijoille ja nuorten urheilijoiden valmentajille turvallisen urheilun edistäminen ja hyvien käytänteiden selvittäminen, käyttöönotto ja mahdollisten vammoille altistavien riskitekijöiden tunnistaminen voi olla haastava kokonaisuus. Olisikin tärkeää kehittää monialaista yhteistyötä, jotta urheiluseurat ja kuntoutuksen asiantuntijat voisivat yhdessä edistää lasten ja nuorten turvallista harjoittelua.
Monet kuntoutusalan ammattilaiset tekevät tiivistä yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. Pääasiassa fysiikkavalmentajat, fysioterapeutit ja seurojen yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa on järjestetty kilpatoiminnassa ja aikuisten puolella. Kuitenkin yhteistyön mahdollistuminen laajemmin eri-ikäisten urheilijoiden parissa edistäisi osaamisen jakamista ja rikastamista urheilu- ja rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi ja niistä kuntoutumiseksi. Muun muassa fysioterapeuttien osaamista voisi enemmän hyödyntää ikä- ja kehitystason huomioivan harjoittelun suunnittelussa, yksilöllisten tarpeiden tunnistamisessa, liikkeen hallinnan ja laadun edistämisessä sekä sopivan kuormitustason räätälöinnissä. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tärkeää olisi saada fysioterapeuttien ja muiden ammattilaisten osaaminen seuroihin pidempinä toimintaa kehittävinä prosesseina eikä vain vammojen sattuessa tai yksittäisinä luentoina.
Asiantuntijat näkivät yhteistyön korkeakouluopiskelijoiden ja urheiluseurojen välillä hyödyllisenä. Opiskelijat voisivat esimerkiksi osallistua harjoituksiin, kiinnittää huomiota nuorten yksilöllisiin tarpeisiin, mutta myös kehittää harjoittelua ja toimintaa laajemmin. Opiskelijoiden opintoihin kuuluvien työelämäharjoitteluiden ja joidenkin opintojaksojen valjastaminen yhteistyöhön seurojen kanssa mahdollistaisi pidempien yhteistyöprosessien rakentamisen. Myös eri lajiseurojen välinen yhteistyö mahdollistaisi lajien välisen osaamisen ja tietotaidon yhdistelyn ja uusien harjoitusideoiden luomisen monipuolisen harjoittelun edistämiseksi.
Kidmove-hanketta rahoittaa vuosina 2019-2020 Euroopan Unionin Erasmus+ Sport –ohjelma. Metropolia AMK:n koordinoiman Kidmove-hankkeen kansainvälisessä kehittäjäverkostossa kehitetyt materiaalit (videot, artikkelit ja blogi-kirjoitukset) urheilijalähtöisistä valmennuskäytännöistä junioriurheilussa ovat tutustuttavissa hankkeen kotisivujen kautta ja alla olevien linkkien kautta. Nuorten turvallisen harjoittelun ja urheiluvammojen ehkäisy mahdollistuu, kun yhdistetään uudella tavalla nuorten, valmentajien, vanhempien ja kuntoutuksen asiantuntijoiden osaaminen sekä mahdollistetaan korkeakoulujen ja urheiluseurojen uudistava yhteistyö. Metropolia Ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskittymä ja HyMy-kylä toivottavat tervetulleeksi seurat, yritykset ja nuoret urheilijat yhteistyöhön.
Esimerkkejä Kidmove-hankkeen materiaaleista:
Ahlstrand A, Anttila P. (Toim.) 2020. KIDMOVE - Athlete Centered Coaching Practices. https://www.theseus.fi/handle/10024/345474
Videoita Kidmove-hankkeen hyvistä valmennuskäytännöistä löytyvät alla olevista linkeistä ja Kidmoven youtube-kanavalta (https://www.youtube.com/channel/UC6IokxCymGaNTOpuprIyysg):
• Kidmove-hanke: https://www.youtube.com/watch?v=2CgX_7TaCJ4
• Keep your feelers up: https://www.youtube.com/watch?v=_DP9ZyMiZwE
• Enabing participation in junior coaching: https://www.youtube.com/watch?v=BKsxzz-b2oM
• Mentoring model to support the sports coach: https://www.youtube.com/watch?v=m-z6cgkE6zQ
Kirjoittajat
Maria Tuononen valmistuu pian fysioterapeutiksi (AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja on osallistunut Kidmove-hankkeen kehittämistoimintaan. Marian sydäntä lähellä on tehdä työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Nea Vänskä on fysioterapian ja kuntoutuksen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii tutkijana Kidmove-hankkeen kehittäjätiimissä.
Niklas Virtanen toimii HJK:n liigajoukkueen valmennustiimissä sekä johtaa HJK:n suorituskyky-yksikön toimintaa koko HJK:n organisaatiossa. Pohjakoulutukseltaan Niklas on fysioterapeutti, jota kuitenkin ohjaa intohimo kehittää pelaajia sekä ennaltaehkäistä vammoja ennemmin kuin kuntouttaa niitä.
Lähteet
Bailey R, Cope E, Pearce G. 2013. Why do children take part in, and remain involved in sport? Implications for children’s sport coaches. International Journal of Coaching Science 7(1):56-75.
Caine D, Purcell L. 2016. The exceptionality of the young athlete. Teoksessa Caine D, Purcell L. (toim.) Injury in pediatric and adolescent sports. Epidemiology, treatment and prevention. Springer: 3-16.
DiFiori JP. 2010. Evaluation of Overuse Injuries in Children and Adolescents. Current Sports Medicine Reports; 9(6): 372-378. doi: 10.1249/JSR.0b013e3181fdba58
Faude O, Rößler R, Junge A. 2013. Football injuries in children and adolescent players: are there clues for prevention? Sports Medicine. Sep;43(9).
Finch CF, Wong Shee A, Clapperton A. 2014. Time to add a new priority target for child injury prevention? The case for an excess burden associated with sport and exercise injury: population-based study. BMJ Open 2014:4(7):e005043.
Kokko S, Martin L. (toim.). 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja: 1.
Korhonen T. Urheiluvalmentajien näkemyksiä tasa-arvon ja turvallisuuden edistämisestä urheiluseuroissa. 2019.
Kujala U. 2016. Rasitusvammat. Teoksessa: Vuori I, Taimela S & Kujala U. Liikuntalääketiede. Helsinki, Duodecim: 580–599.
Lapsen oikeudet. Sopimus kokonaisuudessaan.
Lloyd RS, Oliver JL, Faigenbaum AD, Myer GD & De Ste Croix M. 2014. Chronological age vs. biological maturation: Implications for exercise programming youth. Journal of strength and conditioning research 28(5): 1454–1464.
Lönnqvist M, Vänskä N, Helander M. 2020. ”Mitä isot edellä, sitä pienet perässä” – miksi nuorten urheilijoiden on tärkeää osallistua ja vaikuttaa omassa harrastuksessaan. Valmentajat 2: 34-36.
Meyer GD, Jyanthi N, DiFiori JP, Kiefer AW, Faigenbaum AD, Logerstedt D, Micheli LJ. 2016. Sports Specialization, Part II: Alternative Solutions to Early Sport Specialization in Youth Athletes. Sports Health Jan-Feb;8(1):65-73.
Niemelä M, Kuhlefelt S, Ahlstrand A, Anttila P. 2020. Keep your feelers up! – enabling coach.
Pasanen K. 2009. Floorball injuries: epidemiology and injury prevention by neuromuscular training. Tampere. University of Tampere.
Räisänen A. 2018. Adolescent Sports Injuries. Frontal plane knee control as an injury risk factor and a screening tool. Tampere, University of Tampere.
Saarikoski R. 2016.Lasten alaraajoissa ilmenevät rasitusvammat ja vammojen ehkäisy. Terveyskirjasto, Duodecim, Terveet jalat, 22.12.2016.
Smith NA, Chounthirath T, Xiang H. 2016. Soccer-Related Injuries Treated in Emergency Departments: 1990-2014. Pediatrics. Oct;138(4).
Tiirikainen M, Konu A. 2013. Miksi lapset ja nuoret katoavat liikunta- ja urheiluseuroista murrosiässä? Verkkojulkaisussa: Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3.
Unicef 2018. Children’s Rights in Sport Principles
Wright, Edna H. 2017. Prevention of Overuse Injuries in High School Athletes. Doctor of Nursing Practice Scholarly Projects. 28.
Lasten ja nuorten ylipaino on moniulotteinen ja haastava ilmiö, jolla on suuria vaikutuksia heidän elämäänsä. Tällä hetkellä maailmassa on yli 390 miljoonaa ylipainoista lasta ja nuorta ja määrä kasvaa merkittävästi sekä korkean että matalan tulotason maissa1. Ylipaino ja liikalihavuus altistavat tätä kohderyhmää samoille terveysriskeille kuin aikuisia, joten vaikuttavien elämäntapamuutosta tukevien interventioiden kehittäminen on äärimmäisen tärkeää. Monesti digitaalisilla ratkaisuilla päästään helposti lähelle ylipainoisia lapsia, nuoria ja heidän perheidensä arkea. Kohderyhmälle tarjottavien palvelujen saatavuus ja saavutettavuus paranevat, samoin mahdollisuudet osallistua ajasta ja paikasta riippumatta.
Koska lihavuuden esiintyvyys lisääntyy, tarvitaan kiireellisesti kustannustehokkaita ja vaikuttavia interventioita, elämäntapaohjausta ja -neuvontaa. Digitaalisten ratkaisujen avulla saadaan lisää mahdollisuuksia tukea terveellisemmän ruokavalion, fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan lisäämisen toteutumista.2
Digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä on tärkeää huomioida erityisesti kohderyhmän tarpeet, palvelun tekninen toteutus ja hyvä käytettävyys. Huonosti kehitetty ja käyttöönotettu digitaalinen ratkaisu ei yhdisty osaksi nuorten arkea eikä paranna heidän sitoutumistaan vaativaan elämäntapamuutokseen.
Ylipainon vaikutukset lapsiin ja nuoriin
Maailmanlaajuisesti ylipainoisia 5—19- vuotiaista lapsista ja nuorista oli vuonna 1990 lähes joka kymmenes (8 %) vuonna 2022 jo noin 20 %. Vuoden 2023 tilastojen mukaan yli puolet ylipainoisista lapsista elää Aasiassa. Afrikassakin ylipainoisten osuus on noussut vuoden 2000 arvoista 23 %. Nousua on tapahtunut sekä tytöillä (19 %) että pojilla (21 %).3 Tilanne Suomessa on samassa linjassa, 2—16- vuotiaiden ikäryhmässä ylipainoisia tai liikalihavia on 27 % pojista ja 18 % tytöistä.4
Ylipaino ja liikalihavuus altistavat lapsia ja nuoria samoille terveysriskeille kuin aikuisia. Aikaisempien tutkimusten perusteella on näyttöä siitä, että
lihavuus ja ylipaino liittyvät huonommaksi koettuun elämänlaatuun5
huonompaan itsetuntoon6
negatiiviseen kehonkuvaan7 ja
lihavuuden leimaan liittyviin ongelmiin8.
Lisäksi ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä sydän- ja hermoston rappeutumissairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä moniin muihin sairauksiin.9
Terveyskäyttäytymisen muotoutuminen
Tyypillisesti lasten nuoruutta kohti vievä murrosikä alkaa toisella vuosikymmenellä. Tässä ikävaiheessa muotoutuvat terveyskäyttäytymisen ja terveellisten elämäntapojen perusteet10, ja siihen vaikuttavat monet fyysiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät11. Lapsen tai nuoren lisäksi terveyskäyttäytymisen muotoutumiseen liittyy laaja sosiaalinen verkosto, perhe, ystävät ja opettajat, joilla jokaisella voi olla merkittävä vaikutus terveellisempien tottumusten omaksumisessa.12,13
Terveyskäyttäytymisen ja terveellisten elämäntapojen lisäksi lasten ja nuorten motivoituminen elämäntapamuutokseen eroaa aikuista monin tavoin. He
eivät välttämättä ymmärrä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä käsitteitä samalla tavalla kuin aikuiset, jonka vuoksi he tarvitsevat ikäryhmälle selkeästi kohdennettuja ohjeita ja konkreettisia kannustimia
eivät aina tunnista omia tarpeitaan tai rajoitteitaan, jonka vuoksi he tarvitsevat enemmän ohjausta ja kannustusta
ovat usein herkempiä sosiaalisille paineille ja vaikutteille, ja heidän motivaationsa voi olla voimakkaasti sidoksissa vertaisryhmien tai läheisten mielipiteisiin
voivat vastata paremmin positiiviseen vahvistamiseen, kuten palkitsemiseen ja kannustamiseen, kuin aikuiset, jonka vuoksi digitaalisten ratkaisujen integoroiminen elämäntapamuutoksen tueksi voi olla helpompaa.
Digitaaliset interventiot muutoksen tukena
Ihmisten sitouttaminen terveellisiin elämäntapoihin on iso kansanterveydellinen haaste, joka edellyttää perinteisten ohjausmenetelmien lisäksi innovatiivisia ratkaisuja14. Erilaisia digitaalisia komponentteja ja vuorovaikutusmenetelmiä onkin hyödynnetty lasten ja nuoren lihavuuden hallinnassa ja elämäntapamuutoksen tukemisessa. Yleisimmin digitaalisia interventioita toteutetaan tietokoneiden ja älypuhelinten välityksellä15, 16. Pääasiassa lapsia ja nuoria on ohjattu käyttäytymiskehotusten, sosiaalisen verkkotuen ja puettavien älylaitteiden avulla. Lisäksi henkilökohtaisten sähköpostimuistutusten on todettu olevan tehokkaita motivoimaan tavoitteiden asettamista, hoitosuunnitelmien noudattamista, omavalvonnan tehostumista ja hoito-ohjeisiin sitoutumista.17,18 Monet interventiot ovat perustuneet kognitiivisiin, käyttäytymis- ja sosiaalisen oppimisen lähestymistapoihin, joihin kuuluu ohjausta, tehtäviä, aktiviteetteja, muistutuksia, seurantaa, palautetta ja palkitsemisjärjestelmiä.19
Tämän kohderyhmän osalta huomionarvoista digitaalisissa ohjausinterventioissa on yksisuuntaisen vuorovaikutuksen merkittävä osuus. Yksisuuntaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan viestintää, tiedon ja ohjeistuksen tarjoamista digitaalisten kanavien kautta, ilman mahdollisuutta reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen hoitohenkilökunnan kanssa. Digitaalisiset interventiot voivatkin tarjota useita etuja, mutta niissä voi myös olla haasteita. Kaakisen ym. (2017) mukaan personoidut ohjelmat, jotka sisältävät kohdennettuja tavoitteita ja henkilökohtaista palautetta, ovat ratkaisevan tärkeitä lihavien ja ylipainoisten lasten ja nuorten tukemisessa20.
Tunnistettuja hyötyjä ovat esimerkiksi
laaja saatavuus, ajasta ja paikasta riippumattomuus
sisältöjen personointi ja skaalautuvuus tarpeen mukaan
jatkuva tuki ja seuranta, motivaation ylläpitäminen
vuorovaikutteisuus ja osallisuus omaan hoitoon
kustannustehokkuus ja kustannusvaikuttavuus.
Ja haasteita
digitaalinen eriarvoisuus ja käytön rajoitteet liittyen mm. osaamiseen, laitteisiin ja muihin resursseihin
yksilölliset erot, digitaalisten palvelujen soveltuvuus käyttäjälle
motivaation ylläpitäminen
vaikuttavuuden ja tehokkuuden todentaminen
tietoturvallisuus ja yksityisyydensuoja
digitaalisten ratkaisujen kehittämisinvestoinnit.
Kokonaisuudessaan digitaaliset interventiot voivat kuitenkin tarjota merkittäviä etuja ja resurssitehokkuutta, etenkin jos ne on suunniteltu ja toteutettu huolellisesti ja osana laajempaa terveydenhuollon digitalisaatiostrategiaa.
Huomionarvoista on, että aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole juurikaan arvioitu tai vertailtu digitaalisten interventioiden taloudellisia vaikutuksia. Viitteitä siitä on kuitenkin saatu esimerkiksi hoitokäyntien merkittävän vähenemisen myötä, mikä voi edelleen vaikuttaa talouteen positiivisesti21. Lisäksi on todettu, että uudenlaiset interventiot voisivat lisätä sitoutumista ja ylläpitää intervention vaikutuksia pienemmillä kustannuksilla22, 23.
Kaikki nämä esiin nostetut näkökulmat osoittavat, että tutkimusaihe on monitahoinen ja haastava. Kehitettäessä tehokasta, motivoivaa ja vuorovaikutteista digitaalista lähestymistapaa, jolla voitaisiin puuttua lapsuus- ja nuoruusiän ylipainoon ja liikalihavuuteen, on otettava huomioon digitaalisen vuorovaikutuksen monimuotoisuus, lapsen ja hänen perheensä ominaisuudet, tottumukset ja tarpeet, fyysisen aktiivisuuden taso ja lihavuuden taustalla olevat syyt.
Haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan
runsaasti lisää tutkittua tieto
innovatiivisuutta ja ketteriä digitaalisia kokeiluja
ohjausinterventioita ja kontrolloituja kokeita
talouden ja vaikuttavuuden arviointia ja
ennen kaikkea ammattilaisten ja asiantuntijoiden monialaista yhteistyötä.
Kirjoittaja
Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta ja kehittämistyötä.
Lähteet
1 WHO 2024. Fact sheet. Obesity and overweight.
2 Kouvari M, Karipidou M, Tsiampalis T, et al. 2022. Digital Health Interventions for Weight Management in Children and Adolescents: Systematic Review and Meta-analysis. JMIR 24, e30675.
3 WHO 2024. Fact sheet. Obesity and overweight.
4 THL 2023. Rekisteriseuranta: Lasten ja nuorten ylipaino on edelleen huolestuttavan yleistä.
5 Diao H, Wang H, Yang L, Li T. 2020. The impacts of multiple obesity-related interventions on quality of life in children and adolescents: a randomized controlled trial. Health Qual Life Outcomes 18, 213.
6 Wang F, Veugelers, PJ. 2008. Self-esteem and cognitive development in the era of the childhood obesity epidemic. Obes Rev 9, 615–23.
7 Sagar R, Gupta, T. 2018. Psychological Aspects of Obesity in Children and Adolescents. Indian J Pediatr 85, 554–59.
8 Pont SJ, Puhl R, Cook SR, Slusser W. 2017. SECTION ON OBESITY, and THE OBESITY SOCIETY. Stigma Experienced by Children and Adolescents With Obesity. Pediatr 140, e20173034.
9 Benítez-Andrades JA, Arias N, García-Ordás, MT, Martínez-Martínez M, García-Rodríguez I. 2020. Feasibility of Social-Network-Based eHealth Intervention on the Improvement of Healthy Habits among Children 20, 1404.
10 Di Cesare M, Sorić M, Bovet P, Miranda JJ, et al. 2019. The epidemiological burden of obesity in childhood: a worldwide epidemic requiring urgent action. BMC med 17, 212.
11 Short SE, Mollborn S. 2015. Social Determinants and Health Behaviors: Conceptual Frames and Empirical Advances. Curr Opin Psychol 5:78-84.
12 Yaacob N, Abd Talib R, Ismail A, Mahmud MI. 2022. Perceived Barriers to Digitising School-Based Obesity Intervention: An Exploratory Study. Malays J Med Sci 29:98-119.
13 Heath SM, Wigley CA, Hogben JH. 2018. Patterns in Participation: Factors Influencing Parent Attendance at Two, Centre-Based Early Childhood Interventions. J Child Fam Stud 27, 253–67.
14 Krist AH, Tong ST, Aycock RA, Longo DR. 2017. Engaging Patients in Decision-Making and Behavior Change to Promote Prevention. Stud Health Technol Inform 240:284-302.
15 Yun J, Shin J, Lee H, Kim D, et al. 2023. Characteristics and Potential Challenges of Digital-Based Interventions for Children and Young People: Scoping Review. JMIR 25: e45465
16 Whitehead L, Robinson S, Arabiat D, et al. 2024. The Report of Access and Engagement With Digital Health Interventions Among Children and Young People: Systematic Review. JMIR Pediatr Parent 7, e44199
17 Keating SR, McCurry MK. 2015. Systematic review of text messaging as an intervention for adolescent obesity. J Am Assoc Nurse Pract 27, 714–20.
18 Partridge SR, Raeside R, Singleton A, Hyun K, Redfern J. 2020. Effectiveness of Text Message Interventions for Weight Management in Adolescents: Systematic Review. JMIR mHealth uHealth 8, e15849.
19 Yun J, Shin J, Lee H, Kim D, et al. 2023. Characteristics and Potential Challenges of Digital-Based Interventions for Children and Young People: Scoping Review. JMIR 25: e45465
20 Kaakinen P, Kyngäs H, Kääriäinen M. 2018. Technology-based counseling in the management of weight and lifestyles of obese or overweight children and adolescents: A descriptive systematic literature review. Inform Health Soc Care 43, 126–41.
21 Armstrong S, Mendelsohn A, Bennett G, et al. 2018. Texting Motivational Interviewing: A Randomized Controlled Trial of Motivational Interviewing Text Messages Designed to Augment Childhood Obesity Treatment. Child Obes 14, 4–10.
22 Fang Y, Ma Y, Mo D, et al. 2019. Methodology of an exercise intervention program using social incentives and gamification for obese children. BMC Public Health 19, 686.
23 Vidmar AP, Pretlow R, Borzutzky C, et al. 2019. An addiction model‐based mobile health weight loss intervention in adolescents with obesity. Pediatr Obes 14.
Katariina Kajan kirjoittaa uudistuva sosiaalialan osaaminen-blogissa, että erityislasten oikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarpeista ja niihin vastaavista palveluista on ollut runsaasti keskustelua viime aikoina. Asiantuntijoilla sekä perheillä itsellään on suuri huoli yksin jäämisestä sekä vääränlaisista ratkaisuista lapsen haasteisiin. Lasten ja nuorten oikeuksien toteutumista estävät mm palveluiden pirstaleisuus, vääränlainen tuki sekä ongelmien tunnistamisen vaikeus. (1)
Selvää on se, että pirstaleiset ja usein aliresursoidut palvelut eivät pysty tällä hetkellä vastaamaan täysin kasvaneeseen palvelun tarpeeseen. Tarvitaan uusia keinoja sekä toimivaa yhteistyötä ongelmien tunnistamiseen sekä yksilöiden auttamiseen ja tukemiseen
Lasten ongelmiin pitäisi löytää ratkaisuja tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Samaan aikaan myös nuorten ja nuorten aikuisten ongelmat ovat lisääntyneet ja tuen tai palveluiden saaminen on vaikeaa. Vaikka esim. ADHD-diagnoosien ja ADHD-lääkitysten määrät ovat nuorilla ja aikuisilla kasvaneet, on prosessi diagnoosin saamiseksi silti usein työläs, myös ammattilaisen näkökulmasta. Lisääntyneiden ADHD-epäilyjen, diagnoosien sekä selvitysten taustalla vaikuttaa moni asia. Yksi iso tekijä näyttäisi olevan koronapandemiasta johtunut etäopiskelu. Myös lisääntyneet mielenterveydenhaasteet, kuten masennus tai ahdistus, voivat aiheuttaa oireilua, joka johtaa ADHD-epäilyyn. Myös tietoisuuden lisääntyminen on lisännyt hoitoon ohjautumista entisestään (2)(3)(4).
Ratkaisuja haasteisiin hyvinvointialueilta?
Sote-uudistuksen tavoitteena on muun muassa turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Hyvinvointialueilla toimintarakenteita ja -tapoja luodaan ihmislähtöisten palvelukokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Tavoitteena on perus- ja erityistason palvelujen entistä parempi yhteentoimivuus. Mikäli tavoitteet toteutuvat, palveluiden pirstaleisuuteen saadaan helpotusta sote-uudistuksen myötä.
Hyvinvointialueet kokoavat palveluitaan saman katon alle ja ovat askel kohti parempia ja yhtenäisempiä palveluita, jotka osaltaan voivat edistää erityislasten, nuorten ja aikuisten oikeuksien parempaa toteutumista. Sote-uudistuksen myötä, palveluiden tulisi olla enemmän ns. yhdeltä luukulta saatavia, pirstaleisuuden sijaan. Kehittämistyö on jo aloitettu ja hyvinvointialueilla tunnistetaan asiakkaiden sekä ammattilaisten haasteet löytää perheille sopivaa tukea ja palveluita. Yksi ratkaisukeino voi olla perhekeskustoimintamalli, jolla perheiden palvelut pyritään kokoamaan yhden luukun periaatteen mukaisesti saman katon alle. Perhekeskusmallin myötä on hyvä mahdollisuus vahvistaa monialaista yhteistyötä, estetään palveluiden siiloutumista sekä saadaan asiakkaan tilanne kokonaisvaltaisemmin huomioitua. (5) (6)
Sote-uudistus on hyvä suunta, mutta tarvitaan myös muita keinoja
Tutkimuksiin pääsyä hankaloittaa se, että tutkimusjonot ovat tällä hetkellä pitkät. Yksi iso tekijä hoitoon ja arvioon pääsyn vaikeuden taustalla on pula koulupsykologeista. Pahimmillaan ADHD-tutkimuksiin pääsyä saattaa joutua odottamaan useita kuukausia ja yhden koulupsykologin vastuulla on niin paljon opiskelijoita, että aikoja on vaikea saada. Vajavaisen koulupsykologiresurssin lisäksi, vajetta on myös koululääkäriresursseissa.
Kun resurssit ovat rajalliset, on syytä pohtia, miten käsillä olevaan tarpeeseen pystytään vastaamaan paremmin. Tästä syystä eri hyvinvointialueilla on käynnistetty kehittämistyö, jonka tavoitteena on selkiyttää hoitopolkuja ja määritellä uudelleen sitä, miten jo olemassa olevilla resursseilla pystyttäisiin vastaamaan paremmin esim. ADHD-selvitysten kasvavaan kysyntään. Tavoitteena on saada lisää työkaluja, joista on hyötyä asiakkaalle, mutta myöskin sotepalveluissa työskenteleville. (7)(8)(9)(10)
Myös ammattilaiset tarvitsevat lisää tietoa sekä työkaluja erilaisten asioiden kuten esim. ADHD:n tunnistamiseen. Ongelmien lähtökohtia ja syitä voi olla joskus hankala tunnistaa, varsinkin jos ongelmat alkavat kasaantua. ADHD:n kohdalla vaikuttaisi siltä, että ADHD tunnistetaan pojilla helpommin kuin tytöillä, koska näkyvät oireet saattavat olla erilaiset. (11) Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmien juurisyyt pystytään tunnistamaan, sen paremmin pystytään ehkäisemään ongelmien syvenemistä.
Lasten ja nuorten kohdalla pitää varmistaa myös riittävä erityinen tuki niin esi- ja perusopetuksessa kuin toisella asteellakin. Tammikuussa voimaan astunut soteuudistus on yksi Suomen historian merkittävimmistä rakenteellisista uudistuksista. Vaikka vielä ei arvioida sitä, miten uudistuksessa onnistutaan, potentiaalia sosiaali- ja terveyspaleluiden kehittämiseen ja parantamiseen on olemassa. Oleellista onkin se, miten saumattomasti saadaan eri palvelut toimiaan yhdessä, yhteisen asiakkaan tilanteen edistämiseksi.
Kirjoittaja
Teppo Kotilainen, koulukuraattori, sosionomi (YAMK) -opiskelija
Lähteet
Kajan, Katariina 2022. Uudistuva sosiaalialan osaaminen- blogi: Erityislastenoikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin.
ADHD:n lääkehoito lisääntyy suomalaislapsilla – viidellä prosentilla lapsista on oireilua. Yle Uutiset 7.2.2020.
Aikuisten ADHD-diagnoosien määrä kasvanut räjähdysmäisesti – tutkimuksiin hakeutumisen syynä myös yhteiskunnan kasvavat vaatimukset. MTV Uutiset 09.10.2021.
Onkohan minullakin adhd? Helsingin sanomat 3.4.2022.
Perheiden palvelujen uusia tuulia ja kehitystyön tuloksia. Vantaan ja Keravan hyvinvointialue 2022.
Mikä sote-uudistus? Soteuudistus.fi.
Koulupsykologeille jopa vuosien jonot. Yle Uutiset 7.4.2021.
Koulupsykologeista on huutava pula. MTV Uutiset 17.9.2022.
Kouluterveydenhuollossa ja neuvoloissa on paha pula lääkäreistä ja terveydenhoitajista. Mediuutiset 18.8.2021.
Tarkkaavaisuushäiriö oireisen lapsen ja nuoren hoitoketju. Essote 2019.
Kommentit
Ei kommentteja