Vuosi: 2023
Tuotantoharjoittelijana LEGO -palikoiden maailmassa
LEGO Masters on kansainvälinen tosi-TV ohjelma, jossa kilpaillaan parhaan LEGO rakentajan tittelistä. Ensimmäisen kerran ohjelma tehtiin Iso-Britanniassa vuonna 2017. Tuotantoyhtiö Endemol Shine Finland julkaisi ensimmäisen LEGO Masters -tuotantokauden vuonna 2022 ja se keräsikin hurjan määrän katsojia. Ohjelman toista tuotantokautta alettiin kuvaamaan tämän vuoden tammikuussa. Ohjelmassa kilpailee kahdeksan taitavaa paria 10 000€:n palkinnosta ja LEGO Masters Suomi -tittelistä. Kauden päätuomarina toimi LEGO -asiantuntija Esa Nousiainen ja juontajana toimi Jaakko Saariluoma. Ohjelma on hyväntuulinen ja upeita rakennelmia tehdään positiivisella ja kannustavalla asenteella. Toimin kuvauksissa tuotantoharjoittelijana ja projekti kesti osaltani noin puolitoista kuukautta. Projektin alkaessa rakensimme harjoittelijoiden, sekä koordinaattorin kanssa studiotilat, johon kuului ohjaamo, tuotantotoimisto, legovarasto sekä kilpailijoiden backstage. Kuvausten alkaessa me harjoittelijat olimme vastuussa rekvisiitan hankkimisesta, cateringista, kilpailijoiden kuljetuksista sekä kuvausten aikaisista avustustehtävistä. Harjoittelijoina myös puuhailimme LEGO -varastolla Tanskasta tulleen LEGO ammattilaisen, sekä hänen assistenttinsa apukäsinä. Tv-tuotannossa työskennellessä itsensä johtamisen taidot ovat tärkeässä roolissa. Kuvauspäivät ovat pitkiä ja intensiivisiä. Vapaa-aikana lepo kannattaa priorisoida ykköseksi, että jaksaa. Harjoittelijan näkökulmasta projekti oli raskas myös siinä mielessä, että haluaa tehdä kollegoihin vaikutuksen ja näyttää mihin itsestä on. Ahkeruus palkitaan ja hyville työntekijöille on aina tarvetta, mutta se käy välillä voimille itse kullakin. Projektissa kuin projektissa on myös niitä ei niin mukavia tehtäviä, mutta hyvällä itsensä johtamisella hommat tulevat hoidetuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Sain harjoitella itseni johtamista myös siten, että ylipäätään uskalsin lähteä projektiin mukaan, vaikka en tiennyt tv-kuvausten maailmasta mitään. Se vaati rohkeutta ja sitä, että uskoin itseeni. Uskoin siihen, että pärjään ja opin työtehtävät varmasti. Myös kuvausten aikana oman elämän aikatauluttamista sai harjoitella, sillä halusin ehtiä nauttia vapaa-ajallani myös läheisten seurasta sekä harrastuksista. Vaati hieman ponnisteluja, että jaksoi tehdä työn ulkopuolella mitään muuta, mutta se oli välttämätöntä jaksamiseni kannalta. Tämä harjoittelu oli ensimmäinen kosketukseni tv-tuotantojen maailmaan. Opin kuvausten aikana paljon tv-tuotannoista, niiden työtehtävistä sekä työnimikkeistä. Alan tekijöiden kanssa keskusteleminen oli todella arvokasta oppia työharjoittelussa. Projekti oli turvallinen paikka ”ensikertalaiselle” ja antoi hyviä avaimia tv-alan urapolulle. Sain harjoittelusta paljon rohkeutta ja innostusta jatkaa alalla.
Itsensä johtamista Art Goes Kapakan parissa
Kesän aikana työskentelin tuottajaharjoittelijana Art goes Kapakka -festivaalilla, joka on reilun viikon kestävä, vuosittainen kaupunkifestivaali. Festivaali tarjoaa kaikille taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneille yli 50 pääsymaksutonta kulttuuritapahtumaa eri ravintoloissa ja baareissa ympäri Helsinkiä. Ensimmäisen syventävän projektini puitteissa tuottajaharjoittelijana vastuullani oli monipuolinen tehtäväkirjo. Pääsin suunnittelemaan osallistuvien ravintoloiden kanssa näiden ohjelmasisällön sekä valitsemaan, sopimaan ja koordinoimaan esiintyjiä. Lisäksi työskentelin sosiaalisen median viestinnän ja markkinoinnin parissa, tapahtumaviikolla taas valvoin esitysten toteutusta. Muutaman kerran löysin itseni jopa roudaamasta monien muiden tapahtumatuotannoille tyypillisten, yllättävien tehtävien ohella. Monessa tuli siis oltua mukana, yksikään päivä ei ollut samanlainen ja sain syväluotaavan katsauksen siihen, mistä rakennuspalikoista tuotannot koostuu. AGK:ssa tuotantopalavereita lukuunottamatta jokainen työskenteli etänä parhaalla katsomallaan tavalla laatien omat aikataulut tiettyjen raamien sisällä; Homma tulee saada tehtyä. Valitsin siis projektin syventymisalueeksi itsensä johtamisen, sillä työ tarjosi tälle kehittämiskohteelle mitä loistavimmat olosuhteet. Itsensä johtaminen on taito, joka vaikuttaa suoraan omaan jaksamiseen ja työn laatuun. Vaikka itsensä johtaminen ei ole helppoa ja itselle toimivan työtavan ja tarpeiden tunnistaminen voi olla haastavaa, se on kuitenkin äärimmäisen arvokasta. Lähdin purkamaan teemaa Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika avulla, josta poimin vinkkejä ja tekniikoita siihen, kuinka tutkiskella omaa työskentelyä. Haluan tuoda esille muutaman konkreettisen työkalun, joita hyödynsin projektin aikana: 1. Pomodoro Pomodoro-menetelmässä tekeminen pilkotaan 25 minuutin jaksoihin, joiden välillä pidetään viiden minuutin tauko. Neljä kierrosta, jonka jälkeen pidempi tauko. Työskentelyjaksoja voi myös pidentää halutessaan. Olen aikaisemmin työskennellyt ajatuksella: “Teen putkeen niin kauan, että saan tämän valmiiksi. Sitten saan levätä” uuvuttaen itseni täysin. Nyt kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja huomasin, kuinka iso merkitys etenkin tauottamisella on oman jaksamisen kannalta, turhautumisen riski pienenee ja sähköpostien rivit ei vilise silmissä. Pitäkää taukoja! 2. BANJO Pieniin, mutta ikäviin hoidettaviin tehtäviin toimii hyvin BANJO nimeä kantava tekniikka, jossa hoidetaan yksi ikävä asia päivässä. Listataan kaikki ikävät tehtävät ja hoidetaan ne pois alta. Noudatetaan listaa joka päivä yhden tehtävän verran, tai sen verran mitä aikataulu sanelee. Ei kuitenkaan kaikkea kerralla. Tämä auttaa luomaan tietynlaista positiivista painetta, jotta hommat tulee oikeasti tehtyä, mutta ahdistus pysyy minimissä. 3. Aamusivut Tässä kirjoitetaan paperille kolme sivua ajatuksia tajunnanvirtana, auttaen jäsentämään elämää ja toimien mietiskelytapana. Sivut tyhjentävät häiriötekijöitä mielestä raivaten tilaa luovalle toiminnalle. Tämä vaikutti niin mielenkiintoiselta, että lähdin kokeilemaan tätä itsekin. Kirjoitin aamusivuja muutaman viikon ajan hektisimpänä aikana heinä-elokuun vaihteessa joka aamu herättyäni 15min. Sain huomaamattani aivan uuden fokuksen päivään. Näin vältytään tilanteelta, jossa työtaakka ja ahdistus valtaa mielen heti ensimmäisenä aamulla. 4. Kiitollisuuspäiväkirja Projektin aikana koin muutaman vastoinkäymisen, joiden vuoksi mieltä tuli tsempata ajoin. Siksi päätin kokeilla kesällä tätä harjoitusta kyseisissä tilanteissa: kirjasin joka ilta ylös kolme asiaa, joista olin kiitollinen tai joihin olin tyytyväinen elämässäni. Huomasin, kuinka mieleni harjaantui huomaamaan hyviä puolia ikävien tilanteiden ympärillä nopeasti ja sain tästä apua käsitellessäni vaikeita tunteita. Minimoin työasioista johtuvien vaikeiden tunteiden vaikutuksen henkilökohtaiseen elämääni. 5. Hengitä Projektin alussa koko kesän mittainen tuotanto tuntui valtavalta urakalta. Kokeilin siis seuraavaa; Muutama syvä hengitys ja lupa rentoutua. Mieti, miltä sinusta tuntuu, kun olet tavoitteessasi. Mitä ajattelet silloin, mitä tunnet? Muistele matkaa, jonka kuljit päästäksesi tavoitteeseen. Mitä askelia otit? Kokeilin tätä antaakseni itselleni tunteen onnistumisesta lähtiessäni kohti tavoitteita ja sain hahmotella ihan uudella tavalla sen, millaisia vaiheitaprojekti sisältää. Lopulta kirjoitin nämä ajatukset ylös ja siitä muodostui kesälle runko, mitä muokkasin läpi matkan. En osaa aina pysähtyä hetkeen, jonka vuoksi koin tämän auttavan asennoitumaan tulevaan. Kirjoittanut: Eveliina Jokinen / kulttuurituottaja 21
Tuotantoassarin monet roolit
Festivaalien parissa työskentely on monien kulttuurituottajien mielestä yksi kiinnostavimmasta töistä, ja syystäkin. Festivaaleilla pääsee tekemään todella monipuolisesti erilaisia työtehtäviä. Olin kesän 2023 tuotantoassistenttina Nelonen Media Livellä, joka on yksi Suomen suurimmista tapahtumanjärjestäjistä. Nelonen Media Livellä oli kesällä 2023 yhteensä 13 festivaalia. Olin mukana maakuntakaravaanin työporukassa, johon kuuluu tapahtumat: RMJ, Iskelmä Pori, Wanaja Festival, Suomipop Oulu sekä Tammerfest. Näiden tapahtumien lisäksi olin myös Rockfestissä, sekä Tikkurila Festivaaleilla töissä. Olin 2022 kesänä B2B-työharjoittelussa Nelonen Media Livellä, ja tämä työharjoittelu poiki sitten seuraavalle kesälle tuotantoassistentin pestin. Aloitin kesätyöni tuotantoassistenttina huhtikuussa ja työ loppui heinäkuun lopulla 2023. Työharjoittelussa jo huomasin, että isossa firmassa työskentely on selkeää ja kaikki työtehtävät on jaettu melko tarkasti tiettyjen työryhmien kanssa. Festivaaleilla työskentely on fyysisesti ja henkisesti raskasta, kun on pitkiä työpäiviä ja lyhyitä yöunia, joten on tärkeää että vastuita on jaettu. Festivaaleilla tuotantoassistentin työ voi olla mitä vaan. Yhdessä hetkessä olet laminoimassa ja tulostamassa kylttejä, joissa opastetaan kielletyistä ajosuunnista ja hetken päästä olet poraamassa puhelimen lataustorneja VIP-telttaan. Tapahtuman aikana olet akkreditointipisteellä järjestelemässä artistien passeja sisältäviä kuoria, kun kuulet radiopuhelimesta, että Portion Boys haluaa koko tuotantoporukan 10 minuutin päästä lavalle. Kampaat nopeasti törröttävän tukan edes vähän siistimmäksi, keräät muutkin työkaverit kasaan ja ennen kuin huomaatkaan, olet festivaalilavalla tanssimassa ja hyppimässä Portion Boysin kanssa. Kesän aikana opin, millaista isoissa festivaalituotannoissa on työskennellä, ja isossa porukassa saa paljon uusia ystäviä. Veera L, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2020
Vapaaehtoisesta vapaaehtoisesti vapaaehtoisprosessin hallintaan
Rakkauteni tapahtumatuotantoon roihahti vuonna 2021 astuessani ensimmäistä kertaa festivaalituotannon maailmaan vapaaehtoistyöntekijänä Lost In Music -festivaalilla. Vaikka päivät olivat pitkiä ja aikataulut hektisiä, jokaisen illan jälkeen tunsin olevani elossa. Tältäkö mieluisat hommat voivat tuntua? Tuotantotiimin lämminhenkinen ilmapiiri, yhteisöllisyys ja aito kiitollisuus jättivät minuun lähtemättömän jäljen. Pääsin reflektoimaan näitä kokemuksiani viime kevään vapaaehtoisuuskurssilla, ja minua alkoi kiinnostamaan vastaavan vapaaehtoiskokemuksen luonti myös muille. Voisinko herättää samanlaisen intohimon tapahtuma-alaa kohtaan jollekin toiselle? Tuurikseni minulle avautui tie tuotantoharjoittelijaksi LIM-festivaalin pariin tänä syksynä. Tehtävänäni oli avustaa erilaisissa tuotannollisissa tehtävissä ennen tapahtumaa ja sen aikana. Isoimmaksi vastuualueekseni päätyi luonnollisesti kuitenkin vapaaehtoisten johtaminen, josta tuli myös ensimmäinen itsenäinen projektini. Käynnistin vapaaehtoisrekrytoinnin, valitsin vapaaehtoiset, laadin heille vuorot, perehdytin, ohjeistin ja tiedotin heitä. Toimin myös heidän esihenkilönään festivaalin aikana. Festivaalin jälkeen vastuulleni kuuluivat kiitoskirjeet ja palautteen kerääminen. Astuin projektiin innokkaana, oma vapaaehtoiskokemukseni mielessä ja tietynlaisena referenssinä: tahdon luoda kaikille vapaaehtoisille yhtä upean kokemuksen, kuin se oli kaksi vuotta sitten minullekin. Prosessi yllätti minut haastavuudellaan, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun hallitsin näin isoa kokonaisuutta. Palautteen perusteella en kuitenkaan mokannut täysin, mutta myöhemmin raporttia laatiessani tajusin, että olisin voinut tehdä asioita myös paremmin. Tässä siis muutama vinkki onnistuneeseen vapaaehtoisprosessiin oman kokemukseni pohjalta. Vinkit onnistuneeseen vapaaehtoisprosessiin Tarpeen kartoitus Ensimmäinen ja koko prosessin sujuvoittavin vaihe. Ota selvää, minne kaikkialle vapaaehtoisia tarvitaan, jotta tehtäviin riittää tekijöitä: Muutama lisähenkilö kannattaa varata jo suunnitteluvaiheessa, sillä peruutuksia sattuu lähes aina. Älä varaa kuitenkaan liikaa vapaaehtoisia: jos kaikille ei riitä tehtäviä, kokemus vapaaehtoisena jää vaisuksi. Tutustu edellisen tapahtuman materiaaleihin, sekä vapaaehtoisten palautteeseen, suunnittele toimintaasi näiden pohjalta! Rekrytointi Varaa tähän aikaa. Tee itsellesi suunnitelma niin dokumenttien kuin aikataulujenkin suhteen, jotta prosessi etenee hyvin, etkä kuormita itseäsi liikaa projektin loppuvaiheessa. Valmistaudu etsimällä tietoa ainakin sujuvasta projektinhallinnasta, sekä vapaaehtoisten onnistuneesta johtamisesta. Tee rekrytoinnin viestinnästä yksinkertaista, selkokielistä mutta informatiivista, jotta hakemisprosessi pysyy matalakynnyksisenä. Sitouttaminen Muista, että vapaaehtoiset eivät saa palkkaa. Mieti huolellisesti, miten saat ihmiset sitoutettua tapahtumaan. Sitouttamisen on elintärkeää olla mukana vapaaehtoisprosessin jokaisessa vaiheessa, jotta isoimmilta perumisilta vältytään tapahtuman aikana. Rekrytoinnissa esimerkiksi eri vapaaehtoistehtävien tarkempi avaaminen jo hakemisvaiheessa antaa tarkemman kuvan vapaaehtoisille mitä odottaa ja mihin valmistautua. Muita sitouttamisen keinoja ovat esimerkiksi selkeä ja tiivis kommunikointi ajoissa, kattava perehdytys, sekä maininnat siitä, mitä vapaaehtoiset saavat vastineeksi vuoroistaan. Omasta kokemuksestani voisin nostaa hyväksi sitouttamiskeinoksi myös avoimen, rennon ja kannustavan ilmapiirin tapahtuman aikana. Vuorojen hallinta Tarpeiden kartoittamisen jälkeen luo vuoropohjat mahdollisimman ajoissa. Rekrytoinnin käynnistyessä sinun on helpompi käydä hakijoita läpi, sekä suunnitella alustavia vuoroja hakijoiden erityistoiveita kunnioittaen. Tämä helpotti ainakin omaa hahmottamistani valtavasti. Kerää valittujen vapaaehtoisten yhteystiedot tietosuoja-asetusten mukaisesti ja selkeästi myöhempää tiedottamista varten. Tiedota valituille vapaaehtoisille vuoroista ajoissa, jotta sinulle jää aikaa tehdä muutoksia tarvittaessa. Vapaaehtoisilla on omat elämänsä, sekä kiireensä ja luultavasti vähintään 45 % suunnittelemistasi vuoroista vaatii muutoksia. Muista kommunikoida selkeästi muutoksista ja hengittää syvään! Kokoa valintakirjeeseen mahdollisimman kattava infopaketti jatkon aikatauluista, muista laittaa tärkeimmät asiat tiedoston alkuun ja loppuun kootusti minimoidaksesi samojen kysymysten tulvan sähköpostissasi. Aseta deadline vuorojen vastaanottamiseen, jotta vältyt muistutteluviestien lähettämiseltä. Perehdytys ja kommunikointi Järjestä kattava perehdytyskokous ennen tapahtumaa, jossa käydään läpi kaikki tärkeät asiat, esimerkiksi tapahtuman premissi, arvot, mitä vapaaehtoisuuteen kuuluu, mitä heidän tulee ottaa mukaansa, mahdolliset ruokailuinfot sekä turvallisemman tilan periaatteet. Tarjoa perehdytyksessä paljon mahdollisuuksia kysymyksille ja muista tarjota erilaisia vaihtoehtoja kysymiseen, esimerkiksi chatissa kysyminen tai sähköpostilla perehdytyksen jälkeen. Erityisesti ensikertalaisia jännitti paljon omassa perehdytyksessäni, ja sainkin paljon enemmän kysymyksiä kokouksen päätyttyä kuin livenä. Tallenna perehdytyskokouksen materiaalit vapaaehtoisten nähtäväksi – informaatiota tulee paljon, joten on saavutettavampaa jakaa tiedosto kaikille myöhempää tarkastelua varten. Oman kokemukseni pohjalta koin esituotannon aikaisen kommunikaation sähköpostilla vapaaehtoisten kanssa sujuvaksi. Tapahtuman aikana siirryin tehtäväkohtaisiin WhatsApp-ryhmiin, jossa pystyin infoamaan esimerkiksi somistustiimiä helposti. Tein itse amatöörimokan, eli loin aivan liian monta ryhmää, joka teki viestinnästä vaikeaa ja sekavaa kiireen keskellä. Otan mielelläni vinkkejä vastaan sujuvaan ja selkeään tapahtumanaikaiseen viestintään! Päivystä ja pidä puhelimesi mukana. Sain omilta vapaaehtoisiltani hyvää palautetta nopeasta vastailusta sekä reagoinnista. Muista viestiä selkeästi ja ystävällisesti, älä unohda tsemppaamista! Jos mahdollista, käy näkemässä vapaaehtoisiasi tapahtuman aikana. Omasta mielestäni oli erityisen palkitsevaa saada viestittelemilleni ihmisille kasvot, sekä päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Kiitos ja palaute Palkitsevasta puheenollen - muista kiittää. Sitä ei oikeasti voi tehdä liikaa. Nämä ihmiset ovat vapaaehtoisesti tulleet mukaan auttamaan tuotantotiimiänne sujuvoittamaan tapahtumaa, anna kiitollisuuden näkyä! Valintakirjeitä lähetettäessä, nopeissa vastauksissa, perehdytyksessä, kasvotusten tavatessa, päivän päätyttyä WhatsApp– ryhmissä, kiitoskirjeissä ja palautteen keruussa. Pyri tekemään kiitoskirjeistä mahdollisimman personoituja, jotta vapaaehtoiselle tulee oikeasti nähty, kuultu ja arvostettu olo. Kerää palautetta vapaaehtoisilta, sillä heitä konsultoimalla voit kehittää toimintaasi jälleen paremmaksi seuraavaa tapahtumaa varten. Luodessasi aidosti kiitollisen ja arvostetun tunteen vapaaehtoisille he saattavat hakea mukaan ensi kerrallakin! Kokemukseni vapaaehtoisten johtajana vahvistivat ymmärrystäni siitä, kuinka tärkeää on luoda positiivinen ja motivoiva ympäristö heille. Vapaaehtoistyö voi olla antoisa kokemus kaikille osapuolille, kunhan se suunnitellaan huolellisesti ja hoidetaan intohimolla ja keskittyneesti. Vapaaehtoisprosessi vie aikaa, mutta mielestäni siihen tulee panostaa, koska sillä voi oikeasti olla vaikutusta jonkun tulevaisuuteen. Niin kävi minulle.
Sisällöntuottajana Demoni ry:n kulttuurilehti Kultissa
Tuottajaopintojen mittaa olen oppinut paljon erilaisia koordinoinnin ja projektinhallinnan taitoja, mutta erityisesti koen kasvattaneeni osaamistani viestinnän eri osa-alueilla. Yksi eniten innostusta herättänyt opintojakso oli visuaalisen viestinnän monipuolinen kokonaisuus, jolla pääsin graafisen suunnittelun ja taittamisen makuun. Kuvataiteilijana ja valokuvaajana visuaalinen ilmaisu oli minulle tuttua ja luontevaa, mutta InDesigniin en ollut ennen koskenut. Kun kurssin käyneeni huomasin Demonin etsivän kulttuurilehtensä uudelle numerolle toimitusta, tartuin tuumasta toimeen ja hakeuduin mukaan ennen kaikkea taittajaksi. Ajattelin vapaaehtoistyöllä toimitettavan opiskelijalehden olevan juuri sopivan kevyt ja paineeton projekti uudesti hankittujen taitojen implementoinnille. Saimme toimitukselle kasaan kompaktin ja monialaisen sekä täynnä intoa ja kiinnostavia ideoita olevan poppoon kulttuurikampuksen opiskelijoista. Ideoimme yhdessä lehdelle uuden nimen ja imagon sekä kasan erilaisia sisältöjä yhtenäisen teeman ympärille. Jaoimme toimituksen tehtävät suurin piirtein työmäärän mukaan tasan ja kiinnostusalueisiin perustuen tiimin kesken. Taittamisen lisäksi lähdin kuvittamaan kolmea juttua sekä myös mukaan kirjoittamaan yhtä. Valitettavasti vapaaehtoistyöhön perustuvilla projekteilla on myös kääntöpuolensa, mikä liittyy tiimin sitouttamiseen ja sen jäsenten käytettävissä olevaan aikaan. Tämän projektin kohdalla se tarkoitti ensin sitä, että suunniteltua sisältömäärää hieman trimmailtiin ja joustinkin kuvittamaan viittä juttua ja kirjoittamaan kahteen. Toisekseen projektin aikataulu venyi ja saimme painetun lehden jakoon vasta jouluksi orientaatioviikkojen sijasta. Lisäksi toteutimme numerosta verkkoversion seuraavana keväänä. Se on luettavissa täältä. Vaikka oma työmääräni sisällöntuotannon parissa lähes tuplaantui ja projekti laahasi muun elämän rinnalla pitkään odotettua kauemmin, olen iloinen lähteneeni mukaan. Nyttemmin olen työskennellyt monissa taidetuotannoissa ja media-alallakin nimenomaan viestinnän ja tiiviisti myös sisällöntuotannon parissa. Koen tämän projektin myötä saaneeni juuri tarvitsemani kipinän ja itsevarmuuden sitä seuranneisiin sisällöntuotannon tehtäviin. Suosittelen lämpimästi Kultti-lehden toimitusta, mikäli journalismi tai viestintä vähänkään houkuttelee. Ja aikatauluhaasteethan ovat vältettävissä aktiivisella ja avoimella kommunikaatiolla. 😉 – Justus Mättö, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2019
TV-tuotannossa työskentely vaatii hyvää itsensä johtamista – mielen hallinta on vain yksi osa-alue
Kulttuurituottajana on mahdollista tehdä monipuolisesti erityyppisiä töitä. Yksi vaihtoehto on TV-alan työt, yleisimmin jossain tuotannon roolissa. Työ TV-tuotannossa, erityisesti kuvauspäivinä, voi olla hyvin hektistä ja stressaavaa. Tämä vaatii hyvää paineensietokykyä ja itsensä ymmärtämistä vaikeissa tilanteissa – eli itsensä johtamista. Suoritin työharjoittelujakson The Voice of Finlandin Ääni Ratkaisee -vaiheen esituotannossa ja kuvauksissa. Ohjelman tuottaa ITV Studios Finland, jonka opeissa olin. Tämä oli ensimmäinen työkokemukseni TV:n parissa, mutta olen aikaisemmin opiskellut alaa. Oli siis aika viedä teoria käytäntöön. Samalla syvennyin kehittämään omaa itseni johtamista. Mitä on itsensä johtaminen? Pentti Sydänmaalakka kirjassaan Älykäs johtaminen 7.0 kertoo sen koostuvan viidestä osa-alueesta. Näitä ovat keho, mieli, tunteet arvot ja työ. Itsensä johtaminen koostuu siis muustakin, kuin oman toiminnan ohjaamisesta tehokkaasti. Keho Kaikki alkaa fyysisestä kunnosta. Tämä ei ole pelkästään sporttisen kunnon ylläpitoa, vaan myös huolehtimista arkisista perustarpeista, hyvästä ravinnosta, riittävästä unesta ja rentoutumisesta. Yli kymmenentunnin kuvauspäiviä on mahdoton jaksaa, jos elämän peruspilarit eivät ole kunnossa. Kehon hyvinvointia pidetään helposti itsestään selvyytenä, mutta se on kaiken perusta, jota ei tule sivuuttaa. Mieli Mieli on yksi viidestä osa-alueesta itsensä johtamisessa. Monesti sorrutaan kuitenkin ajattelemaan vain mielen jykevyyden olevan oman johtamisen ydin. Mielen hallintaan toki kuuluu päätöksenteko, mutta myös esimerkiksi havaitseminen, muistaminen ja oppiminen. Myös aivomme on elin, joka tarvitsee säännöllistä harjoitusta. Uuden asian opiskelu sekä mietiskely ovat hyviä tapoja harjoittaa mielen virkeyttä. Tunteet Voisi ajatella tunteiden kuuluvan yhteen mielen kanssa, monesti näin ei kuitenkaan ole. Jokainen kokee tunteita elämän eri tilanteissa. Tunteet nousevat helposti pintaan myös tilanteissa, joissa sitä ei haluaisi. Tunnekylmyyden sijaan tulee harjoittaa tunteiden hallintaa ja tunneälykkyyttä eli kykyä tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa. Tunneälykkyyden kasvaessa oppii paremmin käsittelemään omia tunteita, mutta samalla havainnoimaan muiden tunteita. Tämä parantaa myös vuorovaikutustaitoja, jotka ovat tärkeitä TV-tuotannossa ison työryhmän kesken. Arvot Miten arvot liittyvän itsensä johtamiseen? Näin kysyin itseltäni arvoja ensi kertaa miettiessäni. Arvot ohjaavat ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät meidän tarveperusteisiimme käyttäytymismalleihin. Voidaan puhua henkisestä kunnosta, kun omat arvot ja toiminnot kohtaavat. Tämä tuo merkityksellisiä tunteita omasta tekemisestä, mikä edesauttaa paremman tasapainon löytämisessä itsensä kanssa – ja itsensä johtamisen helpottuu. Työ Viimeinen alue on työ. On tärkeä tarkastella ammatillisen tekemisen edellytyksiä. Onko tehtävä työ mieluisa, onko minulla selkeät työtehtävät ja tavoitteet. Erityisen tärkeää on pohtia kehittää kyseinen työ itseäni ja saanko kehitystä tukevaa palautetta säännöllisesti. Kun tehtävä työ on tasapainossa muiden osa-alueiden kanssa, voi vasta todella johtaa itseään kunnolla. Muista myös itselle armollisuus Pyrin harjoittelujaksoni aikana seuraamaan ja kehittämään kuinka toteutan itseni johtamista. Täysin uusi työympäristö ei ole tähän helpoin valinta. Se kuitenkin tarjosi myös hyviä oivalluksia, kun pisti itsensä kokonaan likoon pitkinä työpäivinä. On hyvä kuitenkin muistaa, että itsensä johtaminen, eli syvimmillään itsensä ymmärrys, on elämän pituinen prosessi eikä se ole koskaan valmis. Täytyy myös olla itselleen armollinen, vaikka suoritus ei aina ole heti 10+. – Anni Huomolin, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2020 Lähde: Sydänmaanlakka, Pentti 2012. Älykäs johtaminen 7.0. Helsinki: Talentum Media Oy.
Kestävä kehitys Tv-tuotannossa
Televisiotuotanto, tuo valtava koneisto, joka vaatii paljon erilaisia resursseja toimiakseen. Mitä onkaan ekologisuus kulissien takana? Voiko Tv-ohjelman tuottaminen olla kestävää? Pääsin työskentelemään tuottajaharjoittelijana The Voice of Finlandin 13. tuotantokaudella ääni ratkaisee-vaiheessa. Tuotannossa kestävällä kehityksellä oli merkittävä rooli, kestävää näkökulmaa toteutettiin Albert ympäristöjärjestelmän avulla. Tämä Baftan (British Academy of Film and Television Arts) alainen ympäristöjärjestelmä tarjoaa tuotannoille hiilijalanjälkilaskurin, mahdollisuuden sertifiointiin sekä ympäristökoulutusta ja -tietoutta. Ekologisuus kulissien takana The Voice of Finlandissa ekologisuus näkyy monin tavoin. Albert-ympäristöjärjestelmään raportoidaan kaikki teot, ja kierrätys on nostettu kunniaan. Lasista ja metallista biojätteeseen – kaikki kierrätetään. Sähköiset lomakkeet ja sopimukset vähentävät paperijätettä ja toimiston sähkö on peräisin uusiutuvista lähteistä. Kuvauspäivinä ekologisuus on osa arkea: kierrätyspisteet, veden harkittu käyttö ja roskispäiväkirjat pitävät jätteet kurissa. Kimppakyydit, kierrätettävät CREW-passit ja välttäminen kertakäyttöaterimien käytössä ovat osa tuotannon arkea. Ruualla on merkittävä vaikutus ilmastoon, ja noin viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksesta aiheutuu siitä. The Voice of Finlandissa panostettiin vegaanisiin vaihtoehtoihin, ja lihankulutusta pyrittiin vähentämään tietoisesti. Ruoan vaikutuksia ympäristöön tarkastellaan laajasti, ja tuotantoryhmän ruokailut on suunniteltu niin, että aina on mahdollisuus vegaaniseen ruokaan. Kiertotaloutta ja jätteen vähentämistä Televisiotuotannossa käytetään valtavia määriä materiaaleja, mutta The Voice of Finlandissa on panostettu kiertotalouteen. Lavastus ja rekvisiitta saavat uuden elämän, kun vanhoja tavaroita hyödynnetään uudelleen. Kierrätetyt kuvauskalustot ja vähentynyt tarve kuljetuksille ovat osa suurempaa ekologista visiota. Vaikka kompromisseja joudutaankin tekemään, The Voice of Finlandin 13. tuotantokausi osoittaa, että kestävän kehityksen huomioiminen tv-tuotannoissa on mahdollista ja välttämätöntä. Suurella näkyvyydellä varustetut tuotannot voivat toimia esimerkkinä ympäristöystävällisestä viihteestä, ja The Voice of Finland on valinnut astua tähän kestävän tulevaisuuden valokeilaan. Noora/Kutu19
Miksi tulevaisuusajattelu on tärkeää kulttuurialalla?
Miksi käännämme usein katseemme menneisyyteen ongelmia kohdatessamme sen sijaa, että katsoisimme pidemmälle tulevaisuuteen ratkaisun löytämiseksi? Tulevaisuusajattelun lisääminen osaksi kulttuurituottajan työkalupakkia auttaa meitä ja organisaatioita, joissa työskentelemme, olemaan resilienttejä niin ulkoisissa, kuin sisäisissä muutoksissa. Tulevaisuuden ennakointi esimerkiksi erilaisin skenaariomenetelmin on loistava tapa saavuttaa uudenlaisia näkökulmia nykyhetkeen ja sen ongelmiin tai mahdollisuuksiin. Tulevaisuutta ennakoimalla voimme etsiä vastauksia myös siihen, millaisia muutoksia meidän pitäisi tehdä organisaatioissamme, jotta resilienssimme ympäröivän maailman muutoksiin kasvaisi. Organisaatioihin vaikuttaa niin megatrendit kuin lyhyempi kestoiset paikalliset muutokset. Kulttuurialalla usein tulevaisuudenennakointi ja tätä kautta monet päätökset tulevaisuudesta jätetään ns. politiikoille tai valtiovallalle. Olisi erittäin hyvä ottaa proaktiivisempi ote tulevaisuudenuhkien tai mahdollisuuksien edessä. Tulevaisuuden ennakointi on johtajan työkalu. Ihmisten johtamiselle on englanniksi oma termi ”leadership” verrattuna asioiden johtamiseen ”management”. Asioiden johtaminen on hallinnoimista ja olemassa olevien rakenteiden ylläpitoa. Muutosjohtaminen on ihmisten johtamista ja mikäli haluamme johtaa muutosta hyvin, on oltava vahva visio, mihin muutoksella pyritään. Organisaatioiden on kyettävä vastaamaan muutoksiin pidemmän tähtäimen suunnitelmilla, ei hetkellisesti auttavilla uudelleenjärjestelyillä tai poikkeusmenettelyillä. Joustavalla organisaatiomallilla voi paremmin vastata muutoksiin ja johtajan yksi tehtävä on kannustaa organisaatiotaan tai tiimiään kehittymään kohti tällaista mallia. Kulttuurialalla siis tarvitaan vahvaa ihmisten johtamisen taitoa, jotta pystymme muuttumaan maailman mukana. Systeemiä ei voi muuttaa, ellei tunne systeemiä. Systeemiajattelu on olennainen osa tulevaisuuden ennakointia ja mikäli tunnemme kompleksisen systeemimme, on meidän helpompi nähdä erilaisten tulevaisuuden skenaarioiden vaikutukset esimerkiksi organisaatioomme systeemiin tai systeemiin, minkä osa se on. Nykyisin puhutaan paljon ”kestävyydestä” – sekä ekologisesta että sosiaalisesta. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sen toteutumiseen voi vaikuttaa osana yhteisöä tai yksilönä. Millainen on haluttu, kestävä, tulevaisuus kulttuurialalla? Kuinka voimme taata työpaikkojen ja rahoituksen säilymisen? Miten organisaatiot voivat varautua rahoituksen vähenemiseen? Miten jaamme vähentyneet resurssit tehokkaimmin tai kestävimmällä tavalla? Näihin kaikkiin kysymyksiin on mahdollista löytää vastaukset tulevaisuuden ennakoinnin avulla. Kaikissa organisaatioissa on oma organisaatiokulttuurinsa ja sen muuttaminen on haastavaa. Tämä on kuitenkin mahdollista luomalla vahvaa uutta, kaikkien hyväksymää ja allekirjoittamaa visiota. Yhteisen uudenlaisen tulevaisuuden vision luominen yhdessä on ensimmäisiä askeleita kohti kestävämpää tulevaisuutta. Anna Rouhu on Teatterikorkeakoulusta maisteriksi valmistunut valosuunnittelija. Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt monipuolisesti freelancer valosuunnittelijana niin Suomessa kuin ulkomailla. Tällä hetkellä Rouhu työskentelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun taiteellisen toiminnan tukipalveluissa valosuunnittelijana ja Valo- ääni- ja AV –tiimin päällikkönä. Kulttuurituottaja (YAMK) tutkinnon hän suoritti 2023. Lue lisää opinnäytetyöstä: Rouhu, Anna (2023). Katse tulevaisuuteen: teknisen tuotannon työkaluja. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Instagram haltuun: kolme vinkkiä ammattilais- tai yritystilin käyttöön
Sosiaalinen media ja erityisesti Instagram on nykyään lähes välttämätön työkalu oikeastaan minkä tahansa yrityksen markkinoinnissa. Lokakuussa 2023 se oli Statistan mukaan yksi maailman viidestä käytetyimmistä sovelluksista. Erityisesti milleniaaleille Instagram on sellainen, jota selaillaan jos on tylsää. Siksi asiakkaiden ja potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen sen kautta on äärimmäisen helppoa. Instagram onkin mielestäni tärkeä työkalu kulttuurituottajille. Tässä siis kolme hyvää pointtia Instagram-geimin uppaamiseen: Laadukkaat postaukset Instagrammilla on vuonna 2023 yli 1,3 miljardia käyttäjää Statistan mukaan. Potentiaalisten asiakkaiden tavoittaminen siellä on siis todella helppoa, varsinkin kun suositut postaukset eivät vaadi kalliita resursseja - tärkeämpää on erottua joukosta. Laatu on määrää tärkeämpää, ja on hyvä miettiä, kenet postauksella halutaan tavoittaa ja milloin postaus kannattaa tehdä. Instagramin yritystilin käyttäminen ei eroa henkilökohtaisen tilin käyttämisestä ollenkaan. Yritystilin ainoa ero on tarjolla oleva statistiikka esimerkiksi seuraajien aktiivisuudesta ja siitä, mikä on erityisesti kiinnittänyt heidän huomionsa. Tämä helpottaa tulevien postausten suunnittelemista huomattavasti. Milloin kannattaa postata? Postausten laadun lisäksi niiden ajankohta on tärkeää. Moni meistä on varmasti tottunut postaamaan Instaan silloin, kun se on itselle sopivinta, ajattelematta sen tarkemmin päivää tai vuorokauden aikaa. Ammattilaispostauksissa näihin kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Netti on pullollaan erilaisia oppaita siitä, milloin on otollisin aika tehdä postaus, ja esimerkiksi Sproutsocial ja Hootsuite suosittelevat sivuillaan arki-aamupäiviin painottuvia postauksia. Kannattaa siis miettiä, mihin aikaan seuraajat ovat parhaiten tavoitettavissa, mutta myös sitä, mihin aikaan postaaminen on sopivinta esimerkiksi oman yrityksen tai vaikkapa tapahtuman luonteen kannalta. Otollisia aikoja postauksen tekemiseen. Lähde: Sprout Social Postausten sävy Sara Varjoranta sanoi opinnäytetyössään “Sosiaalisen median strategia - Tapaus Nitro” että “Hyvä ja toimiva markkinointi sosiaalisessa mediassa vaatii luovuutta, sillä viestiä ei saada läpi huutamalla, isoilla mainoksilla eikä kovalla toistolla”. Olen itse tästä täysin samaa mieltä, sillä toistuvat, painostavat mainokset esimerkiksi Instagramissa tuntuvat herkästi ärsyttävältä kiinnostavan sijasta. Tämän vuoksi haluan itse miettiä alusta lähtien lähestymistapaa, jossa postaukset eivät vaikuta suoralta mainonnalta, vaan enemmän kurkistuksilta yrityksen arkeen, antaen helposti lähestyttävän ja inhimillisen kuvan.Mielestäni tämä malli sopii erityisesti silloin, kun halutaan pehmentää yrityksen kuvaa ja päästä pois kylmästä, liian ammattimaisesta mielikuvasta. Hyvä esimerkki tästä on Verohallinnon Instagram-tili, jossa sisältö tekee esimerkiksi veroihin ja veroprosenttiin liittyvät asiat helpommin saavutettaviksi ja ymmärrettäviksi nuoremmille henkilöille humoristisella ja rennolla otteella. Verohallinnon virallinen Instagram-tili. Esimerkkipostauksia Verohallinnon Instagrammista. Postauksien sävy on merkittävä asia, jonka pohtiminen kannattaa.Vaikka pidän itse erityisesti kaverillisesta ja rennosta sävystä, niin kaikkiin postauksiin se ei sovi.On tärkeää miettiä, minkälainen sävy on kaikista sopivin, ja miten omien postausten sävy erottuu kilpailijoista. “Kirjoittajan persoonallinen ääni ja kiinnostava ilmaisutapa ovat nettivaikuttamisen tärkeimmät avaimet” todettiin opinnäytetyössä Sosiaalisen median strategian luominen - Case: StepUp Oy. Erityisesti tänä päivänä, kun sosiaalinen media on niin merkittävä osuus meidän kaikkien arkipäivää, on tärkeää miettiä siten, miten erottua joukosta. Kuvat ja postausten sisällöt vaihtelevat paljon niiden sisällön takia, joten myös postauksen äänen tulee olla kiinnostava. Vaikka postauksen aihe olisi kuinka kiinnostava, ei seuraaja jaksa lukea sitä, jos asia on esitetty epäselvästi tai turhan pitkäveteisesti. Sävyn lisäksi kannattaakin miettiä kieltä, jota postauksissa käytetään. Kirjakieli on virallista ja usein myös helppolukuista, mutta voi kuulostaa jäykältä ja kankealta. Puhekieli puolestaan on helposti lähestyttävää, mutta onko se tarpeeksi selkeää? Esimerkiksi slangisanojen käyttämistä voi miettiä tarkemmin, jotta esimerkiksi kuvatekstin sanoma pysyy lukijalle selkeänä taustasta riippumatta. Instagramin kannalta on siis oleellista muistaa kolme asiaa: laatu, aika, sävy. On parempi postata yksi hyvä ja huolellisesti suunniteltu postaus, kun monta huonoa, vasemmalla kädellä sutaistua postausta. Kannattaa postausta suunnitellessa myös miettiä julkaisuajankohtaa, sillä jos postaat kahdelta yöllä, on todennäköistä että seuraajasi eivät näe postausta ja sen sitovuus jää matalaksi. Erityisesti videoiden sekä kuvatekstien kanssa myös sävyllä on väliä: jos kyseessä on hassuttelupostaus, ei siinä kannata ehkä käyttää kirjakieltä, mutta jos kyse on tärkeästä informaatiosta joka seuraajien olisi hyvä tietää, kannattaa asia esittää selkeästi Kolme pointtia yritys- tai ammattilais Instagram-tilin käyttöön: laatu, aika ja sävy. Iina Kaikko, kutu19.
Intohimoa ja niukkuutta – kokemus mahdollisuuksien puutteesta taideorganisaation kehittämisen haasteena
Luovia dokumenttielokuvatuotantoja valmistetaan Suomessa yrityksissä, jotka toimivat pääasiassa julkisen projektirahoituksen varassa. Dokumenttikilta ry:n mukaan elokuvien rahoitus on jäänyt 2000-luvulla tasolle, joka ei enää pian mahdollista ohjaajien ja tuottajien toimeentuloa, ja tätä kautta ammattimaista tekemistä. Tekijöiden parissa on voimakas halu toimia eettisesti, mutta rahan ja ajan puute vaikeuttavat konkreettisia tekoja vastuullisuuden eteen. Katse on helppo kääntää rahoittajiin, mutta olisiko jotain tehtävissä sillä aikaa, kun byrokratian rattaat pyörivät? Alaa koskevissa selvityksissä on havaittu, että erityisesti dokumenttielokuvia Suomessa tuottavat yritykset ovat pieniä sekä liikevaihdon että henkilöstön lukujen valossa, joka saattaa vaikeuttaa organisaatioiden pitkäjänteistä kehittämistä. napafilms oy:n tilaamassa kehittämistyössä Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä havaitsin, että luovien dokumenttielokuvissa johtajina toimivat tuottajat ja ohjaajat kokevat alan taloudellisten realiteettien vaikuttavan merkittävästi heidän tekemäänsä johtamis- ja asiantuntijatyöhön. Kehittämistyön tuloksista kuitenkin ilmeni myös, että tekijöiden parissa on runsaasti halua kehittää toimintaa eettiseen ja sosiaalisesti vastuulliseen suuntaan. Lisäksi alalla toimivien yksilöiden sisäinen motivaatio on vahvaa ja epävarmuutta täynnä olevaan tuotantomalliin tottuneet tekijät ovat äärimmäisen joustavia ja lujahermoisia. On kenties ilmeistä, että rahoitus vaikuttaa moneen projektinhallinnan osa-alueiseen, kuten aikatauluun, kustannuksiin, henkilöstön ja resurssien hallintaan, riskien hallintaan ja laatuun. Tuotantoyhtiöiden toiminnan kehittämisen keskeiseksi haasteeksi nousi työn haastatteluaineistossa kokemus mahdollisuuksien puutteesta: joko aikaa tai rahaa on aina liian vähän. Usein nämä ovat myös sama asia. Kokemus siitä, millä tavoilla rahoitus vaikuttaa elokuvantekijöiden toimintaan oli jopa niin vahva, että rahoituksen koettiin ”johtavan” tekijöitä. Jos yritykset taistelevat olemassaolostaan ja tekijät kokevat, ettei heidän työstään saamansa palkkio vastaa todellisuudessa tehdyn työn määrä, on konsultin luonnollisesti hankala ehdottaa merkittäviä satsauksia, kuten sisäisten uudistusten tekemistä, uusien järjestelmien synnyttämistä, henkilöstön laajamittaista kouluttamista tai uusien osaajien palkkaamista. Näistä syistä luovan alan organisaatioiden, jotka toimivat projekteittain tai muun määräaikaisen avustuksen turvin, olisi tärkeää tunnistaa omat ja verkostojen vahvuudet sekä valita tarkoin ne asiat, jotka ovat kehittämisen prioriteetteja. Suurten kehitysprojektien sijaan olisi syytä tunnistaa sellaiset kehittämisen kohdat, jotka ovat tehtävissä jo nyt tai aivan kohta ja aloittaa niistä. napafilms-tuotantoyhtiössä oli esimerkiksi valmistettu henkilöstön työturvallisuusohjeistus ja jalkautettu ohjeita sidosryhmiin. Tämän käytännön päälle voidaan jatkossa rakentaa lisää toimintaa, esimerkiksi laajentamalla ohjeistoa muihin vastuullisuuden osa-alueisiin. Epävarmoja ja pitkiä prosesseja hallinnoiva dokumenttielokuvatuottaja voi pyrkiä myös pohtimaan sitä, millaisilla arjen rutiineilla hän voi vahvistaa suhdettaan työryhmään ja tukea aidon luottamuksen syntymistä ryhmässä. Luottamuksen voidaan nimittäin nähdä olevan kriittinen tekijä dokumenttielokuvan työryhmän onnistumisen kannalta. Sen mahdollistama psykologinen turvallisuus vahvistaa tutkitusti ryhmien luovuutta, tyytyväisyyttä ja tehokkuutta, ja kun ryhmän jäsenet uskaltavat tuoda esiin epäkohtia, myös yhteisö kehittyy. Eräs kehittämistyöhöni haastatelluista tuottajista toi esiin, ettei heidän yrityksessään ei ole aina mahdollistaa käyttää lakipalveluja, sillä kustannukset ovat pois suoraan elokuvan tuotantobudjetista. Tämä toi mieleeni kysymyksen siitä, ajattelemmeko me taide- tai kulttuurituotteen hallinnollisten toimien olevan jollain tavalla erillisiä itse teoksesta ja arvotammeko me teoksen valmistamisen osa-alueita eri tavoin. Vastuullisuutta voidaan lisätä ammattimaistumisen kautta ja tästä näkökulmasta on tärkeää, että tarkastelemme aidosti ja kriittisesti sitä, mitä osaamista me tarvitsemme ja haluamme organisaatioihimme. Vastuullisuuden minimitasona pidetään yleensä lakien noudattamista, josta seuraa, että meidän on pidettävä hallinnolliset ja juridiset osa-alueet mielessämme, kun arvioimme toiminnan vastuullisuutta ja kehittämistoimien prioriteetteja. Kulttuurituottaja YAMK -tutkinnon vuonna 2023 suorittaneen Roosa Tikanojan kiinnostuksen kohteita ovat erityisesti osaamisen ja johtamisen kehittäminen audiovisuaalisella alalla. Av-alan projektipäällikkönä ja HR-tehtävissä työskennellyt Tikanoja vetää alan kestävän kehityksen hanketta, jonka keskiössä ovat erityisesti sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen vastuullisuuden teemat. Lue lisää opinnäytetyöstä: Tikanoja, Roosa (2023). Dokumenttielokuvatuotannon jaettu johtajuus: johtamisen kehittäminen napafilms-tuotantoyhtiössä. Metropolia ammattikorkeakoulu, kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku