Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: tutkimus

Sairaanhoitajaopiskelijat eri puolilla maailmaa – samanlaisia, mutta silti niin erilaisia
29.10.2019
Aija Ahokas, Eila-Sisko Korhonen, Leena Rekola

Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista.  Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia  riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet  terveyskäyttäytymiselle. Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen  roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat  (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Havaintoja Suomesta Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista: Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi.  Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt.  Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta.  Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä. Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta: International Institute of Health Sciences (Sri Lanka) Peking University School of Nursing (Kiina) The University of Tokushima (Japani) Metropolia AMK (Suomi) Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden: terveyskäyttäytymistä elintapoja terveys- ja elämäntilannetta terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä sosiaalista tukea motivaatiota hoitotyön koulutuksessa kutsumusta sairaanhoitajaksi Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä.  Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja   iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria. Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain. Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi. Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000). Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana. Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202). Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa? Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista. Kiina Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa. Japani Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita.  Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt.  Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016).   Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70. Sri Lanka Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa.  Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä. Suomi Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin. Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen Kiina Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa.  Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana. Japani Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta. Sri Lanka Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen. Suomi Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä. Opintojen rahoittaminen Kiina Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti.  On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia. Japani Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa. Sri Lanka Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti. Suomi Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana. Päätelmät Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia. Lähteet Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan) Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188 Kirjoittajat: Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Lue lisää

Tarkoitus ei pyhitä keinoja
20.6.2019
Juha Järvinen

Entisessä kotikaupungissani Lahdessa talviurheilu on aina ollut kova juttu. 1970-ja 80-luvuilla oli lähes itsestään selvää, että kaikki kynnelle kykenevät menevät Salpausselän kisoihin. Koululaisliput olivat edullisia ja siksi tylsempääkin kisaa kannatti lähteä katsomaan. Usein värjöttelimme terävässä pakkassäässä hiihtostadionilla tuntikausia. Katsomoissa kiertelevien myyjien lämpölaatikoista ostetut kuumat kaakaotetrat lämmittivät vain hetken. Oleellisinta oli vahtia seuraavan hiihtäjäsankarin sivakoimista maalialueelle. Tuolloin oli mahdotonta kuvitellakaan, että monien, esimerkiksi DDR:n urheilijoiden tuloskuntoa oli ryyditetty kemikaaleilla, joiden anniskelusta ja käytöstä huolehdittiin valtiollisella tasolla. Lopulta vuosituhannen vaihteessa syntyi Suomessakin skandaali, jonka tapahtumat lienevät saaneet jännityselokuvien käsikirjoittajat kateelliseksi. Muutamat ihaillut ja esikuvallisina pidetyt suomalaiset huippuhiihtäjät osoittautuivat dopingin käyttäjiksi ja heidän toimintansa oli siunattu kattojärjestöjen johdon toimesta. He ajautuivat tilanteeseen osin omasta tahdostaan, ehkä osin tahtomattaankin. Joka tapauksessa, toiminta varjostaa kansallisen hiihtourheilun mainetta edelleen. Siksi, että tärkeintä oli saada ja saavuttaa tuloksia, ei se millä konsteilla ne saatiin. Kilpailu, johon kukaan ei osallistu Saksalainen Plagiarius-palkinto on kummallinen tunnustus, sillä sen saamista kukaan ei tavoittele. Ja kuitenkin se myönnetään vuosittain, vieläpä arvovaltaisen asiantuntijaraadin toimesta. Leikillisen palkitsemisen tavoite on vakava: tuoda julkisuuteen toimijoita, jotka häikäilemättömästi anastavat toisten tekemiä luovan työn tuloksia ja laittavat niitä omiin nimiinsä. Mitalisijoilla on viime vuosina ollut lähes poikkeuksetta Kaukoidässä toimivia yrityksiä, jotka ovat onnistuneet hämmästyttävällä tarkkuudella tuottamaan täydellisiä, mutta teknisesti heikkolaatuisempia kopioita mitä moninaisimmista tavaroista ja laitteista. Kehittyneiden valmistusmenetelmien myötä teknologian jäljentäminen onkin nykyään helpompaa kuin koskaan. Viime vuonna palkintosijoille ylsi mm. kokonaisen vesileikkipuiston kopio. Molemmissa tapauksissa motiiveja voi vain arvailla. Onko niin, että tarjolla oleva tulos on niin paljon houkuttavampi, kuin tietoisuus kiinni jäämisen riskistä? Tai että hyöty on joka tapauksessa saatu, kun mahdollinen vilppi on paljastumassa? Tai, että tekijä kokee olevansa niin ylivertainen, että ei jää kiinni? Tutkimustuloksia, mutta miten? Tutkimuksena esitetään nykyään julkisuudessa toimintaa, jolla on tutkimuksen kanssa tekemistä vain nimeksi. Tämä on omiaan hämärtämään ymmärrystä tutkimustyön luonteesta ja ominaispiirteistä. Levein siveltimenvedoin kuvaten: tutkimuksen tarkoitus on tuottaa uutta tietoa ja kysyä kysymyksiä. Ja, että tutkimus ei aina tuota vastauksia, vaan uusia kysymyksiä. Kaikki tämä vie aikaa. Ja voi myös käydä, että tulos on, että tulosta ei saada. Jos näitä perusprinsiippejä ei ymmärretä, voidaan kuvitella, että asian keskiössä onkin käytetty panostus ja siitä seurauksena syntyvä tulos. Ja, että vähän oikaisemalla tulos voidaan saada helpommin ja nopeammin, kuin epävarmalla, pedantisti tehdyllä tutkimustyöllä. Hatara käsitys tutkimuksesta on nähtävissä iltapäivälehdissä ja sosiaalisen median uutisvirrassa, jossa esitellään selvityksiä ja kyselyitä ja väitetään niiden olevan tutkimuksia. Samaan virheeseen sorrutaan jopa laatusanomalehdissä. Katukyselyssä kerättyjen mielipiteiden perusteella vedetään yhteen jokin johtopäätös. Kun se uutisoidaan näyttävästi, voi lukijalle syntyä mielikuva, että kyseessä on tutkimus. Tutkimus- ja kehitysprosesseissa ajattelulle olisi oltava aikaa, mutta päälle painavat deadlinet. Hiljaiset puurtajat saavat toki puurtaa, mutta heidän tutkimustyönsä ei saa rahoitusta. Vain huipulla esiintyminen tuo rahaa ja mainetta. Julkaisujakin pitäisi tehdä paljon, jotta säilyttää asemansa tiedemaailmassa. Oppilaitoksissa työnantaja voi vihjailla, että olisi hyvä, jos jokin työ tulisi pikaisesti valmiiksi. Rahoittajakin odottaa tietenkin onnistumisia ja hyviä tuloksia. Tehoja pitää saada irti ja rahoille vastinetta. Yliopistojen ranking-listat ruokkivat nekin kiirettä, ja se taas luo ankaria kilpailuasetelmia tutkijoiden välille ja estää tutkimukselle ja kehitystyölle leimallista hitautta ja epävarmuutta. Tai opiskelijalla on paine päästä valmistumaan. Saattaa tulla kiusaus käyttää jotakin toisen tekemää, ja koettaa liittää se huomaamattomasti oman työnsä sisältöön. Tai muokata omia tutkimustuloksia suotuisaan suuntaan. Asetelma vilppiin on valmis, kun tutkimus- ja kehitystyö on muuttumassa yhä enemmän huippu-urheiluksi, jossa nopeilla ja näyttävillä lopputuloksilla on korostunut merkitys. Onks tietoo? Verkon rajaton informaation ja tiedon määrä mahdollistavat aineistojen yhdistelemisen, hyödyntämisen ja tulkitsemisen sellaisessa mittakaavassa ja tavoin, josta aiemmat tutkimussukupolvet saattoivat vain haaveilla. Toisaalta se merkitsee, että tänä päivänä maailmassa on valtavasti tietoja, joiden oikeellisuuden tarkistaminen on haasteellista. Samalla tiedon omistajuussuhteet helposti hämärtyvät. Siksi on erityisen tärkeää aina huolellisesti viitoittaa polku lähteille: mistä tiedot ovat peräisin ja kenen toimesta ne on tuotettu ja ketkä ne omistavat. Monimutkaistuvassa maailmassa virheitä voi sattua kokeneillekin tutkijoille. Valitettavasti säännöt pitää kuitenkin osata, jos mielii pelata rehellistä peliä. Tämän tiesivät jo roomalaiset, jotka tapasivat sanoa: Ignorantia iuris quod quisque tenetur scire neminem excusat - ”se, että ei tunne lakia ei vapauta ketään vastuusta.” Varsin naseva ohje, myös kenelle tahansa tutkimustyötä tekevälle. Tukihenkilö neuvoo ja opastaa Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on laatinut vuonna 2012 ohjeistuksen, Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Ohjeistuksessa kuvataan mm. millaisia ovat hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkaukset ja miten asian käsittelyprosessi etenee. Myös ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet noudattamaan näitä ohjeita. Siksi jokaisen ammattikorkeakoulussa työskentelevän kannattaa tutustua tähän ohjeistukseen, vaikka ei omassa työarjessaan aina olisikaan tutkimuksen ja kehitystyön kanssa tekemisissä. Mitä sitten tehdä, jos epäilee hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausta? Tai, jos esimerkiksi epäilee, että on itse joutunut HTK-loukkauksen kohteeksi? Matalan kynnyksen neuvontaa saa tutkimuseettisiltä tukihenkilöiltä. Tukihenkilö opastaa HTK-prosessin kulusta ja ohjaa kääntymään organisaation ylimmän johtajan puoleen, neuvoo tarvittaessa kirjallisen HTK-ilmoituksen laadinnassa ja antaa tarvittaessa prosessiin liittyviä neuvoja ja tukea osapuolille, myös prosessin kuluessa. Tukihenkilö on aina puolueeton, eikä ota kantaa, onko loukkaus tapahtunut tai ei. Hän ei osallistu mahdollisen HTK-prosessin tekoon. Tukihenkilötoiminta on ehdottoman luottamuksellista. Tarjolla tänään: hyvät yöunet Ihannemaailmassa tukihenkilö olisi tarpeeton, kuten olisi moni muukin pahassa paikassa apua tarjoava taho. Ihannemaailmassa tutkijat ymmärtävät, että heillä on vastuita ja velvollisuuksia. He osaavat ja toimivat niin, että vilppiin tai muuhun arveluttavaan tai moitittavaan ei ole aihetta. Aikaa on, työt tehdään rauhassa, merkittävien havaintojen annetaan tulla, jos ovat tullakseen. Siinä maailmassa tutkimuskäytännöt ovat aina eettisiä. Ja ollaan rehellisiä: tunnustetaan toisten tutkijoiden tekemän työn arvo. Tuloskeskeiseen omavoitonpyyteisyyteen yhä enemmän pyrkivässä tutkimusarjessa tukihenkilöille on tarvetta. Toisaalta tilanne on Suomen osalta varsin valoisa. TENK:n vastikään julkaiseman Tutkimusetiikan barometrin mukaan tiedevilppi on meillä edelleen harvinaista. Tämä on vaalimisen arvoinen asia. Niin lattealta, kuin se kuulostaakin, huijaaminen ei kannata, tutkimus- ja kehitystyössäkään. Vastuun ottaminen ja kaiken tarkistaminen moneen kertaan voi joskus olla raskasta. Mutta viimekädessä se myös keventää mieltä ja parantaa yöunta, kun voi päivän päätteeksi ajatella, että kaikki on tullut tehtyä niin hyvin kuin vain voitiin ja osattiin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

Onko tutkimuksesi kohteena ihminen?
5.6.2019
Jyrki Kettunen (Arcada), Susanna Näreaho (Metropolia)

Etsitkö tutkimus-, kehittämis- tai innovaatio (TKI)-hankkeessasi uusia menetelmiä kotouttamiseen? Selvitätkö alentuneen toimintakyvyn vaikutusta nuoren arkeen? Kehitätkö uutta anturia syketaajuuden mittaamiseen? Ihminen kiinnostaa ihmistä. Eri tieteenalat pyrkivät vastaamaan asettamiinsa tutkimuskysymyksiin tutkittavaa havainnoimalla, häneltä kyselemällä, häntä mittaamalla, hänen toimintojaan muokkaamalla tai vaikkapa ennustamalla, missä ja miten tutkittava haluaisi viimeset vuotensa asua. Tieteenalasta ja kiinnostuksen kohteesta riippumatta tutkijaa ohjaavat yleiset eettiset periaatteet, joihin kuuluvat mm. tutkittavan ihmisarvon, yksityisyyden, itsemääräämisoikeuden ja muiden oikeuksien kunnioittaminen. Tutkija toteuttaa tutkimuksensa aina niin, että siitä ei aiheudu tutkimuskohteille merkittäviä riskejä, vahinkoja tai haittoja. Toisinaan tutkimuksesta mahdollisesti aiheutuvan riskin tai haitan arviointi voi olla yksittäiselle tutkijalle hankalaa. Tutkijan, tutkimusryhmien, tutkimusorganisaatioiden ja koko tiedeyhteisön tueksi Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkaisi jo vuonna 2009 ensimmäisen kansallisen ohjeen ihmisiin kohdistuvaan tutkimuksen eettisistä periaatteista ja suositukset tutkimuksen eettisestä ennakkoarvioinnista. Näihin ohjeisiin sitoutuivat lähes kaikki korkeakoulut ja tutkimuslaitokset Suomessa, myös Arcada ja Metropolia. Keväällä 2019 TENK uudisti ohjeen. Uusi ohje on nyt toimitusvaiheessa ja se julkaistaan (myös ruotsiksi ja englanniksi) syksyllä 2019. TENKin kokouksessaan hyväksymään luonnokseen voit tutustua TENKin sivuilla. Ihmistä koskevan tutkimuksen eettiset periaatteet Tutkijaa ohjaavien yleisten eettisen periaatteiden lisäksi erityisesti ihmistä ja inhimillistä toimintaa koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet ottavat kantaa: tutkittavan kohteluun ja oikeuksiin, erityisesti tietoon perustuvaan suostumukseen osallistua tai olla osallistumatta tutkimukseen, tilanteeseen, missä alaikäinen tai vajaakykyinen on tutkittavana, henkilötietojen käsittelyyn tutkimuksessa, yksityisyyden suojaan tutkimusjulkaisussa ja tutkimusaineistojen avoimuuteen Eettinen ennakkoarviointi Tutkijan tukena tutkittavalle mahdollisesti koituvan haitan ennakoinnissa ja vahingon välttämisessä toimii eettinen ennakkoarviointi. Siinä tutkijan kotiorganisaation eettinen toimikunta arvioi tutkimukseen osallistumisen mahdollisia haittoja suhteessa tutkimuksella saatavaan tietoarvoon. Arviointi perustuu TENKin laatimiin eettisiin periaatteisiin ja toimikunta tarkastelee tutkimuksen suunniteltua toteutustapaa, aineistonhallintasuunnitelmaa sekä tutkittavan informointiin ja suostumukseen laadittuja dokumentteja. TENKin ohjeen mukaan tutkijan tulee pyytää eettinen ennakkoarviointi, jos: tutkimukseen osallistumisessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta, tutkimuksessa puututaan fyysiseen koskemattomuuteen, tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta, tutkimuksessa esitetään tutkittavalle poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä, tutkimuksella on riski aiheuttaa tutkittaville tai heidän läheisilleen normaalin arkielämän rajat ylittävää henkistä haittaa tai tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittavalle tai tutkijalle tai heidän läheisilleen. Jos kyseessä on jokin edellä mainituista tutkimusasetelmista eikä ennakkoarviointia ole tehty, kyseessä voi olla hyvän tieteellisen käytännön loukkaus. Se voidaan tarvittaessa selvittää hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkauksia koskevien epäilyjen käsittelyprosessissa kuten TENKin HTK-2012 -ohjeessa on kuvattu. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta Jos kotiorganisaatiosi on Arcada, Diak, HAMK, Humak, Laurea tai Metropolia ja tutkit TKI-hankkeessasi ihmistä jossain edellä kuvatussa tutkimusasetelmassa, voit pyytää eettisen ennakkoarvioinnin Pääkaupunkiseudun amkien ihmistieteiden eettiseltä toimikunnalta. Voit pyytää arvioinnin myös, jos rahoittaja, yhteistyökumppani, tutkimuskohde tai tulosten julkaisija sitä edellyttää. Tai ihan vain siitäkin syystä, jos sinulla tutkijana on epävarma olo tutkimukseesi mahdollisesti sisältyvistä eettisistä riskeistä. Kyseessä on todellakin ennakkoarviointi – tutkimuksen toteutuksen jälkeen arviointilausuntoa ei anneta, vaikka julkaisija tms. sitä edellyttäisikin. Lisätietoa toimikunnasta, lausuntopyynnöstä ja kokousajoista löydät  Metropolian nettisivuilta. Sieltä löydät myös toimikunnan oman organisaatiosi jäsenet, joihin voit olla yhteydessä aina, jos TKI-hankkeesi eettisyys pohdituttaa. Lähteet Ihmisiin kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019 (TENKin 7.5.2019 kokouksessa hyväksytty luonnos) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012 Kirjoittajat TtT, terveystieteiden dosentti Jyrki Kettunen, Arcada. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsenenä valmistelemassa uusia ihmistieteiden eettisiä periaatteita, Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan puheenjohtaja. FT Susanna Näreaho, Metropolia. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäsen (1.2.2019 alkaen), Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäsen.

Lue lisää

Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei
12.2.2019
Eila-Sisko Korhonen ja Leena Rekola

Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään? Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi. Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016). Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen: myönteinen asenne opiskeluinto  sosiaaliset suhteet tasapainoinen arki  hyvinvoinnista huolehtiminen Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy: opiskelu-uupumus heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi elämänhallintaongelmat Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt. Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi. Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat? Metropolia Ammattikorkeakoulu  on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee  vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa. E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%. Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista. Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan. Ruokailu, liikunta ja painonhallinta Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän. Sometus Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa. Taloudellinen tilanne Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi.  Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%. Ihmissuhteet Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea  erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta  tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa. Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä.  Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa. Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi. "Onko suutarin lapsella kenkiä?” Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle. Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille. Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa.  Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia.  Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa. Lähteitä: Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.   Kirjoittajat: Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri  ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa.  Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Lue lisää

Metropolian TKI-toiminnan arviointi
11.9.2018
Susanna Näreaho, Jatta Jussila-Suokas, Jari Konttinen, Kyösti Väkeväinen ja Saara Gröhn

Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (myöhemmin TKI-toiminta) arvioitiin keväällä 2018. Ulkopuolisin silmin nähtynä suunta on nyt oikea, kun pirstaleista ja hajanaista toimintaa on koottu sekä teemoittain yhteen mm. Innovaatiokeskittymiin että organisaatiorakenteeseen helpommin johdettavaksi kokonaisuudeksi. Parannettavaa löytyi mm. metropolialaisten osaamisen järjestelmällisessä tunnistamisessa, hyödyntämisessä ja kehittämisessä sekä kumppanuuksien hoitamisessa. Miksi? Arviointi on osa TKI-toiminnan laadunhallintaa. Arvioinnin tavoitteena oli saada tilannekuva TKI-toiminnan laadusta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä löytää toimintatapojen vahvuudet ja heikkoudet, joiden perusteella toimintaa voidaan kehittää ja tarvittaessa suunnata uudelleen. Kuka? Kolmen ammattikorkeakoulun (Laurean, Haaga-Helian ja Metropolian) yhteistyön hengessä arviointiryhmään osallistuivat Laurean vararehtori (TKI) Kyösti Väkeväinen ja Haaga-Helian innovaatiojohtaja Jatta Jussila-Suokas. Korkeakoulumaailman ulkopuolista näkemystä toi Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Jari Konttinen. Metropoliasta arvioinnin yhteyshenkilönä toimi erityisasiantuntija Susanna Näreaho ja arviointiryhmän avustajana oli Laurean suunnittelija Saara Gröhn. Ulkoisen arviointiryhmän tukena toimi joukko Metropolian asiantuntijoita, jotka suunnittelivat arviointia, tuottivat ryhmän tarvitsemaa tietoa ja osallistuvat myös tulosten toimeenpanoon. Miten arviointi tehtiin? Arviointiryhmä tarkasteli toimintaa yhdeksästä näkökulmasta soveltaen EFQM-mallia, joka on laajasti käytetty organisaatioiden toiminnan arvioinnin ja kehittämisen työkalu. Nämä yhdeksän näkökulmaa olivat: strategia kumppanuudet vuosisuunnittelu, tavoitteiden asettaminen ja resursointi organisoituminen, roolit, vastuut TKI-prosessi ja sen johtaminen mittarit ja raportointi viestintä, tulosten hyödyntäminen, kytkentä opetukseen ja osaamisen kasvu laatu: avoimuus, hyödynnettävyys, eettisyys ja tietosuoja TKI-toiminnan kehittäminen Kuhunkin yhdeksään näkökulmaan arviointiryhmä esitti nipun kysymyksiä, joihin haettiin vastauksia tilastoista, raporteista, Metropolian intranetin materiaaleista, keskusteluista ja haastatteluista. Näiden lisäksi tehtiin kysely osalle Metropolian henkilökuntaa sekä kaikille tunnistetuille TKI-toiminnan yhteistyökumppaneille. TKI-toiminnan tilanne ja kehitysehdotukset Metropolian TKI-toiminnan kehityssuunta on pääosin hyvä. Kaikista arvioiduista osa-alueista löytyi hyviä malleja tai toimintatapoja, jotka kannattaa säilyttää tai joita kannattaa jopa vahvistaa. Myös kehitettävää löytyi, sekä helposti toteutettavia pieniä asioita, että suurempia periaatteellisia tai toimintakulttuurin muutokseen liittyviä. Innovaatiokeskittymät, joihin on koottu tietyn ilmiön tai yhteiskunnallisen haasteen ympärille eri alojen erilaisia toimijoita, tunnistettiin hyväksi malliksi vähentämään toiminnan pirstaleisuutta ja hajanaisuutta. Toisaalta, Innovaatiokeskittymiin liittyvien yhteistyökumppanuuksien hallintaa tulisi parantaa. TKI-toiminnan kokonaisuuteen tuo ryhtiä ja hallittavuutta vuosittainen kehityssuunnitelma, jonka toteutumisesta vastaa Metropolian johtoryhmän jäsen. Mutta miten varmistetaan, että opetuksen, TKI-toiminnan ja liiketoiminnan koko Metropolian tulostavoitteet välittyvät myös jokaisen työntekijän henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja miten niissä onnistumista mitataan? Henkilöstön osaamisen tunnistamisessa esimiehillä ja kehityskeskusteluilla on merkittävä rooli. Metropolian koko henkilöstön kaiken osaamisen järjestelmällinen tunnistaminen, hyödyntäminen ja kehittäminen tulisi näkyä strategisesti nykyistä merkittävämpänä kokonaisuutena, josta vastaisi johtoryhmään kuuluva henkilöstön kehittämisjohtaja. Toimintakulttuurin muutos entistä avoimemmaksi on tunnistettu ja se näkyy mm. Metropolian yhteisissä TKI-toiminnan ohjeissa. Erityisesti TKI-ympäristöjen ja infrastruktuurien (eli erilaisten laitteiden, laboratorioiden, testiympäristöjen, osaamisverkostojen ja virtuaalisten kokonaisuuksien) johtamista tulisi kuitenkin vahvistaa huomioiden yhteiskäytön ja avoimuuden tavoitteet. TKI-toiminnan prosessi on tunnistettu ja kuvattu ja sen omistaa TKI-johtaja. Toimintatapaa tulisi vahvistaa selkeillä päätöksentekovaiheilla (kuka päättää esim. projektin toteuttamisesta ja millä kriteereillä) ja niin, että prosessi kattaa kaikki Metropolian TKI-hankkeet. Toiminnasta raportoidaan erityisesti laadullisilla kuvauksilla (mm. tarinalliset TKI-uutiskirjeet), mutta päätöksentekovaiheilla vahvistettuun TKI-prosessiin tulisi kytkeä yksinkertainen numeerinen mittaristo ja raportointi. Tämä helpottaisi myös kokonaisvaltaista TKI-toiminnan johtamista ja kehittämistä. Kirjoittajat Jatta Jussila-Suokas, CLIC Innovation Oy Jari Konttinen, Palvelualojen työnantajat PALTA ry Kyösti Väkeväinen, Laurea-ammattikorkeakoulu Saara Gröhn, Laurea-ammattikorkeakoulu Susanna Näreaho, Metropolia Ammattikorkeakoulu  

Lue lisää

Tiedettä kansankielelle – miten muutos mahdollistuu?
6.2.2018
Elina Ala-Nikkola

Suomalaiset luottavat siihen, mitä kerrotaan: neljä viidesosaa kansasta on sitä mieltä, että sanomalehdet ovat luotettavia. Mutta mistä tieto syntyy, miten se valuu kansalle ja merkitseekö tieto mitään? Näin jouluposti muutti Suomea Kerron tarinan tiedon merkityksestä. Luin hiljattain Katariina Vuoren teoksen Joulumerkkikodin lapset (Vuori, 2016). 1930-1970 -luvuilla Suomessa rahoitettiin postimerkkien myynnillä joulumerkkikoteja. Niihin siirrettiin vuosien aikana yli 5000 vastasyntynyttä turvaan mahdolliselta tuberkuloositartunnalta. Vielä 1900-luvulla tuberkuloosi oli maassamme vakava ongelma perheissä ja yhteiskunnallisesti. Vuoren teoksessa on koskettavasti pohdittu toisaalta joulumerkkikotien hyvää hoitoa ja toisaalta sitä miten pitkä varhaislapsuuden ero on vaikuttanut lapsiin ja perheisiin. Mutta samalla teos piirtää joulumerkkikotien tarinan kautta myös kokonaiskuvaa siitä, miten uusi tieto syntyy, leviää ja muuttaa yhteiskuntaa. Miten tämä tapahtui? Joulumerkkikotien toimintavuosina tuberkuloosia tutkittiin ahkerasti. Kehitettiin lääkitys, rokote ja löydettiin ymmärrys tartuntatavoista. Itse tutkimuksen ohella olennainen asia oli, että tätä tutkimustietoa levitettiin kansalle sanomalehdissä, jakamalla ohjekirjoja sekä terveydenhoitohenkilökunnan avulla. (Vuori, 2016). Toisin sanoen: tieto kansankielistettiin eli popularisoitiin. Jos saatu tieto olisi jäänyt vain tutkijoiden tiedoksi, ei Suomen tuberkuloositilanteessa olisi tapahtunut muutosta. Lopulta tuberkuloosin vähenemiseen vaikuttivat niin tutkijat, terveydenhoitohenkilöstö kuin kuka tahansa tavallinen kansalainenkin. Joulupostimerkit olivat yksi osa popularisointia. Niissä tiivistyi nerokkaasti kolme asiaa: tutkimustiedon levittäminen, konkreettinen toimenpide ongelman selättämiseksi sekä mahdollisuus hyväntekeväisyyteen. Tämän päivän joulumerkkitarinoita Oheiseen kuvioon olen kuvannut uuden tiedon syntyä ja sen liikettä kohti erilaisia vastaanottajia: alan ammattilaisia, muita tutkijoita ja tavallisia kansalaisia. Tiedon liikkeen lopputuloksena voi syntyä yhteiskunnallista tai yksilöllistä muutosta, kuten tässä tarinassa. On muun muassa tutkittu, että kun 5 % joukosta omaksuu uuden asian, koko lauma muuttaa suuntaa (Hiltunen, 2012). Kertomani tarina ei ole ainoa laatuaan. Tämän päivän isoja joulumerkkitarinoita voisivat olla esimerkiksi ilmastonmuutos ja työelämän murrokseen liittyvät vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimus- ja kehitystoiminnassa saadaan jatkuvasti uutta tietoa mitä moninaisimmista aiheista. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä kehitellään ja tutkitaan eri ilmiöitä noin 80 hankkeessa: koskettaako sinua esimerkiksi kestävät liikenneratkaisut, eri ikäisten hyvinvointia tukevat palvelut  sekä terveydenhoidon ja teknologian kehitys? Meillä ammattikorkeakoulun työntekijöillä onkin velvollisuus huolehtia siitä, että saatu tieto ei jää vain oman talomme seinien sisään. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa ja ohjaa korkeakouluja julkaisemaan tietoaan monipuolisesti erilaisille kohderyhmille. Kuvio: Ala-Nikkola, Elina, 2018 Keskustelevaa kehittämistä ja muutosta Meillä korkeakoulussa on myös velvollisuus jakaa oikeaa tietoa. Oikea ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että julkaisimme vain valmista täysin loppuun pureskeltua tietoa. Teoksessa Julkaise tai tuhoudu! (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169) kerrotaan 70-luvulla vielä ajatellun tieteen popularisoinnilla sitä, että tutkija tutkii kaiken valmiiksi ja vasta sitten levittää sen kansalle. Nykyisin tieteen oletetaan olevan tiiviisti vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, kuten oheisessa kuviossakin kuvaan. Olipa vastaanottaja sitten tutkija- ja kehittäjäkollega, alan ammattilainen, opiskelija tai suuri yleisö, ei hän saa olla passiivinen hahmo, jolle valmista tietoa kaadetaan. Tieto tulee julkaista ja altistaa siten keskustelulle eli dialogille, avoimuudelle (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169). Tämän päivän tietovirta sijoittuu blogeihin, lehtiin, kirjoihin, verkkolehtiin, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumiin. Se tulostuu ulos teksteinä, ääninä ja kuvina. Mahdollisuudet dialogille ovat siis valtavat. Sosiaalisessa mediassa sekunneissa leviävä tieto voi myös johtaa väärien asioiden kulkeutumiseen faktoiksi. Tosin alussa mainitsemassani median luotettavuustutkimuksessa suomalaiset eivät pitäneet sosiaalista mediaa kovin luotettavana - hyvä niin. Korkeakouluna kannamme vastuun siitä, että osallistumme tiedonvirtaan kuunnellen, oppien ja oikeaa tietoa tuoden. Siksi onkin tärkeää, että ammattikorkeakouluna julkaisemme tietoa myös ketteristä kokeiluista ja puolivalmiista kehitystyöstä. Silloin osallistamme kansalaisia ja ammattilaisia jo kehittämistyön aikana keskusteluun ja kehittämistyöstä tulee rikkaampaa. Onko  lopulta  mikään tieto koskaan valmis? Tällä blogipostauksella minäkin kansankielistän eli  popularisoin tietoa. Tietoisesti jätin myös monta asiaa sanomatta, asetin ajatukseni dialogille avoimeksi, ole hyvä!   Lähteitä ja innostavaa  luettavaa: Metropolian julkaisut: www.metropolia.fi/julkaisut Hyviä askelmerkkejä tiedon jakamiseen ja kehitetyn toiminnan juurruttamiseen antaa Metropolian hiljattain julkaisema Juurruttamisen 4 V:tä – viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta (Halonen, Katri 2017, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum. Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti Jarmo. 2014. Julkaise tai  tuhoudu! Vastapaino. Vuori, Katariina. 2016. Joulumerkkikodin lapset. Like. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilastot. Julkaisut korkeakoulutuksen määrän ja laadun mittareina. Haettu 22.1.2018. http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tutkimustilastot Sanomalehtien liitto. 2017. Sanomalehdillä selkeä ykkösasema luotettavuudessa -tutkimus Postauksen artikkelikuva (tietokone ja kirjat): Pixabay, Geralt (CC0)

Lue lisää
Uudemmat postaukset