Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: sosiaaliala

Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista
http://Kolme%20henkilöä%20seisoo%20rakennustyömaamiljöössä%20kypärät%20päässään%20ja%20tarkastelevat%20rakennuspiirustuksia,%20joita%20keskimmäinen%20henkilö%20pitää%20käsissään%20edessään.
1.11.2023
Heli Määttänen & Niina Pietilä

Elämän varrella tulee vastaa tilanteita, jotka tuntuvat mutkikkailta eivätkä ole arkitiedolla ratkaistavissa. Näihin tilanteisiin on tarjolla erilaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja. Ne kuitenkin kaipaavat usein kehittämistä. Lähdimme Hytke-hankkeessa kehittämään sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Eksyimme heti ensi metreillä, koska lähdimme matkaan ilman, että kysyimme, haluaako kukaan muu tulla mukaan. Kun valitsemamme tapa ei tuottanut tulosta, jouduimme etsimään uutta suuntaa. Ohjaaminen luisuu labyrintiksi Laki velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan asukkailleen neuvontaa ja ohjausta sosiaalihuollon kysymyksiin liittyen. Laissa edellytetään myös, että neuvontaa ja ohjausta tulee tarvittaessa tarjota yhteistyössä terveysneuvonnan ja muiden toimialojen kanssa. (1.) Ohjausta ja neuvontaa ei tapahdu yksinomaan julkisen sektorin yksiköissä, vaan esimerkiksi järjestöt tarjoavat monenlaisia palveluita. Velvoitteista huolimatta ohjaus- ja neuvontapalveluissa on runsaasti kehittämistarpeita. Esimerkiksi maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluiden on todettu vaativan yhtenäistämistä niin tavoitteiden, palvelun tunnuspiirteiden kuin osaamisenkin osalta (2). Kehittämistarpeita mutkistaa se, että monet elämän ongelmat ovat muuttuvia ja vaikeasti rajattavissa olevia, minkä lisäksi ne usein kietoutuvat toisiinsa ongelmakimpuiksi. Monimutkaisuus saa aikaan sen, että ohjauksen ja neuvonnan kenttä on usein tuskainen labyrintti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Unohtuiko kehittämisestä jotain? Tartuimme sosiaalialan tutkinnossa ohjauksen ja neuvonnan kehittämishaasteeseen miettimällä, keitä kehittämistyössä tulisi olla mukana. Beresfordin (3) mukaan yksi ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämisen keskeinen kompastuskivi on se, että poliittiset päätökset ohjaavat vahvasti niiden suuntaa. Tällöin kehittämistyöhön osallistujien joukosta unohtuvat usein palveluiden käyttäjät ja asiakastyötä tekevät työntekijät, mikä johtaa helposti palveluihin, jotka eivät vastaa tarpeita eivätkä löydä asiakaskuntaansa. Omaan kehittämissuunnitelmaamme halusimme asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi ottaa mukaan sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia. Mietimme, keitä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen voisi kiinnostaa ja lähestyimme muutamaa heistä pyytäen mukaan ideoimaan kehittämistarvetta eri tahoista ja toimijoista koostuvalla porukalla. Yhteydenottomme eivät tuottaneet tulosta. Aikataulun kiriessä eteenpäin päätimme muuttaa alkuperäistä ajatusta ja hahmotella kehittämisideaa erikseen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Alun käynnistymisvaikeuksien syyt on etenkin jälkikäteen helppo havaita: tilanteen rakentaminen oli lähdön innostuksessa unohtunut tyystin. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tilanteen rakentaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mukana olijoilla on yhteinen suunta ja kehittämisen tarve. Sen lisäksi tulee olla riittävästi mahdollisuuksia keskustella yhteistoiminnan sisällöistä, kumppaneista ja keskinäisen toiminnan säännöistä. Tällöin on mahdollista luoda selkeä yhteinen suunta, jota kohti yhteistyöllä ja dialogilla pyritään. (4.) Suunnan etsiminen vaatikin tunnustelukierroksen, jolla hahmottaa minkälaisia ajatuksia ohjauksesta ja neuvonnasta on. Samalla myös täsmentyi, mitä ohjauksella ja neuvonnalla missäkin ympäristössä tarkoitetaan ja mikä niissä koetaan oleellisimmaksi. Käymämme keskustelut ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa vahvistivat dialogisen kohtaamisen merkitystä kehittämistyön alkumetreiltä lähtien. Tunnustelukierroksella etsitään myös kumppanuuden edellytyksiä. Niitä tarvitaan, jotta on mahdollista herättää uudistamisen tahtoa ja uudistua yhdessä (4). Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvässä kehittelyssämme yhtenä keinona tähän oli se, että keskusteluja käytiin mahdollisten kehittämiskumppaneiden omissa toimintaympäristöissä. Se tarjosi keskusteluille rauhallisen ja turvallisen ympäristön, joka korosti asiakkaiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ohjauksen ja neuvonnan asiantuntemusta. Keskusteluissa keskeistä oli kohtaamisen vuorovaikutuksellisuus, joka syntyi vapaamuotoisen mutta samalla ennalta sovitun teeman ympärillä käydyssä keskustelussa (katso 5). Tämä loi sopivan pohjan sille, että tapaamisessa oli tilaa kokemuksien kertomiselle sekä omien ajatusten ja toiveiden esiin tuomiselle. Ne myös mahdollistivat tarkastella, onko kehittämiselle luotavissa yhteistä suuntaa ja tahtoa. Huoneentaulu tuleville kehittämiskierroksille Alkuvaiheen rämpiminen tarjosi oivan mahdollisuuden pysähtyä miettimään miten kehittämiskumppanuuksien virittelyä kannattaa tehdä. Kirjasimme huomiot huoneentauluksi, jota on helppo vilkaista kehittämisajatusten herätessä: Virittäydy yhteiskehittämiseen tyhjentämällä pää tietämisestä Anna tilaa heille, joilla asiasta on ensi käden tietoa. Anna ideoiden syntyä vuorovaikutuksessa Sovi ensitapaamiselle tila, joka on turvallinen eikä aseta lisäpaineita. Kysy, ole avoin ideoille ja ihmettele Kirjoittajat Heli Määttänen (sosionomi YAMK, AmO, työnohjaaja) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin osaamisalueella sosiaalialan koulutusohjelmassa (AMK) Niina Pietilä (VTL, työnohjaaja, ammatillinen opinto-ohjaaja) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa. Kirjoittajat ovat mukana Hytke-hankkeessa asiantuntijoina. Hytke – Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi. Lähteet Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. (finlex.fi) Karinen, R. & Luukkonen, T. & Oosi, O. 2020. Maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelut (PDF). Selvityksen loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:27. Beresford, P. 2008 Service user values for social work and social care. Teoksessa A.Barnard., N.Horner. & J.Wild (toim.) The value base of social work and social care. Maidenhead, England: McGraw-Hill Education, 83-96. Sipari, S. & Helenius, S. & Vänskä, N. & Foster, R. & Salonen, A.O. 2022. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. 24(4), 10-27. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus  

Lue lisää

Onnistuneen opinnäytetyön resepti
http://Pöydällä%20tiramisu-leivonnan%20aineksia.
11.5.2023
Niina Pietilä, Miia Ojanen, Saila Nevanen & Katja Ihamäki

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopisteen opinnäytetyö. Vaikka tutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on jo aiempaa kokemusta opinnäytetyön kirjoittamisesta, ei uuden opinnäytetyöprosessin loppuun saattaminen ole aina yksinkertainen yhtälö. Haasteena on pitkän prosessin ja laajan sisällön koossa pitäminen. Opinnäytetyössä ei ole kyse vain opiskelu- tai ajattelutaitojen osoittamisesta, vaan se antaa hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitoja edelleen. Itse opinnäytetyön voi väittää olevan varsinainen taitojen jalostuksen aarreaitta. Tämä ilouutinen voi kuitenkin olla työn tahmeassa vaiheessa laiha lohduke. Hakala (1) kirjoittaa opinnäytetyön tekemisen valmistelevan työelämän vaatimuksiin kuten ongelmanratkaisuun, lähdekritiikkiin ja tietojen ja taitojen laaja-alaiseen soveltamiseen. Opinnäytetyön myötä harjoitellaan transversaaleja taitoja, joilla tarkoitetaan yleisiä oppimisen ja ajattelun taitoja, jotka luovat pohjan elinikäiselle oppimiselle (2). Vaatimukset eivät ole mitättömiä, mutta Hakala lohduttaa opinnäytetyöntekijää sillä, ettei opinnäytetyön tekeminen ole sen kovempaa työtä kuin esimerkiksi halonhakkuu (1). Onnistuneen reseptin perusta luodaan taitoja tunnistamalla Halusimme ITSHEC –hankkeessa tarjota sosiaalialan YAMK-tutkintoa suorittaville ja opinnäytetöidensä kanssa hikoileville opiskelijoille välineen, jolla he voisivat jo prosessin alussa pysähtyä miettimään opinnäytetyössä tarvitsemiaan taitoja. Tavoitteena on, että väline toimii sekä opiskelijoiden yksilöllisen opinnäytetyöprosessin että vertaistyöskentelyn tukena opinnäytetyön eri vaiheissa. Myös opinnäytetyön ohjaaja voi saada arvokasta tietoa opiskelijoiden yksilöllisistä ohjauksen ja tuen tarpeista. Halonhakkuun sijaan valitsimme arkiseksi verrokiksi leipomisen. Sen voi tehdä jo olemassa olevaa reseptiä noudattaen, mutta usein olosuhteet tai omat mieltymykset houkuttelevat muuttamaan valmista reseptiä. Reseptissä keskeisessä osassa ovat transversaalit taidot. Ne eivät ole sidoksissa vain tiettyyn ammattiin tai tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen (3). Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot oppimaan oppiminen (2). Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opinnäytetyön suunnittelu aloitetaan heti ensimmäisinä opiskelupäivinä. Reseptin kirjoittamisen alussa opiskelijoita pyydetään muistelemaan aiempaa opinnäytetyön prosessia ja tekijöitä, jotka muistuvat mieleen merkityksellisinä opinnäytetyön valmiiksi saamisen kannalta. Menneen kokemuksen onnistumisen muistelu ei ole sattumanvarainen valinta, vaan tavoitteena on auttaa opiskelijaa hyödyntämään jo hyväksi koettuja, omaa oppimista tukevia toimintoja. Tämä tukee opiskelijan kykyä itsensä johtamiseen sekä auttaa tarkastelemaan, mitkä ovat juuri häntä eteenpäin auttavia toimia ja tavoitteita (4). Aloitetaan vatkaus, eikä unohdeta vaniljatankoa Onnistuneen opinnäytetyön reseptin laatiminen aloitetaan kokoamalla yhteen keskeiset ainesosat, joita opiskelija tunnistaa aiemmista oppimiskokemuksista sekä reflektoimalla työssä tarvittavia keskeisiä taitoja. Opiskelijoita muistutetaan, ettei paras lopputulos synny ensimmäisellä kokeilulla. Reseptiä testataan ja kehitetään kokeilun perusteella. Tämä testaaminen sekä tarpeelliset muutokset ainesosiin ja niiden välisiin suhteisiin sekä leivontatapahtumaan vertautuu yksilölliseen opinnäytetyöprosessiin, joka on harvoin suoraviivainen, vaikka prosessin vaiheita voidaankin erotella. Yksilöllisten tekijöiden sekä olosuhteiden vaikutuksesta muovautuvat opinnäytetyöprosessit edellyttävät opiskelijoilta jatkuvaa reflektointia. Keskeistä on oman työskentelyn vahvuuksien sekä kehittämisen tarpeiden tunnistaminen työskentelyn eri vaiheissa. Reseptin toimivuuden arvioimiseksi sekä parantamiseksi opiskelijoita ohjataan prosessin aikana tarkastelemaan, mitkä reseptiin valitut ainesosat ovat olleet olennaisia, mitä uusia aineksia on otettu käyttöön ja millaisessa suhteessa niitä on opinnäytetyöprosessissa hyödynnetty. Reflektointi on jatkuva prosessi, jota opiskelijaa ohjataan harjoittamaan vastuullisesti läpi koko opinnäytetyön. Tuloksena on yksilöllisesti ja yhteisöllisesti päivittyvä taitoresepti, jota opiskelija tarkastelee ja soveltaa opinnäytetyön vaiheissa. Toimivan reseptin laatimisessa toisten leipureiden kokemukset sekä reseptien jakaminen on arvokasta. Vertaistuen ja -ohjauksen on havaittu tukevan opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikaisessa oppimisessa (5). Siksi prosessin tueksi on kehitetty pienryhmissä tapahtuva vertaistyöskentely. Vertaiskeskustelujen tavoitteena on yhteisesti tunnistaa ja jakaa opinnäytetyöprosessissa tarpeellisia taitoja ja tietoja. Opiskelijoita ohjeistetaan kirjaamaan tunnistettuja taitoja sekä reseptien jakamisessa leipureilta toisille siirtyneitä ainesosia. Koristellaan hedelmäkakku, napsitaan kuvia ja herkutellaan Kuten projektit yleisesti, myös opinnäytetyöt saavuttavat päätöksensä. Prosessin päättyessä on hyödyllistä pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia opitun merkitystä oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Opiskelijoita ohjataan tunnistamaan sekä arvioimaan opinnäytetyöprosessin aikana hyödynnettyjä transversaaleja taitoja sekä niiden suhteita prosessissa: Miten resepti on muuttunut matkan aikana? Mitä olen oppinut? Opitun reflektointia tukee kokemusten jakaminen vertaisoppijoiden kesken. Opiskelijoita ohjataan lisäksi tarkastelemaan, miten opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut työelämävalmiuksia. Keskeistä on arvioida, miten prosessissa kehittyneistä taidoista ja tiedosta voidaan hyötyä ammatillisessa työssä. Opinnäytetyön merkityksestä asiantuntijaosaamisen sekä työprosessien kehittymiselle on olemassa näyttöä (6, 7). Tavoitteena on, etteivät opinnäytetyön aikana jalostuneet reseptit jää pölyttymään taitojen aarreaittaan, vaan niiden pohjalta kehitetään uusia, eri ainesosia yhdisteleviä sovelluksia oman asiantuntijuuden ja ammatillisen työn tueksi opinnäytetyöprosessin päättymisen jälkeenkin. Kirjoittajat Niina Pietilä on sosiaalityöntekijä (VTL) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa lehtorina sosionomi- ja sosionomi YAMK-tutkinnossa. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi- ja sosionomi YAMK –tutkinnossa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Saila Nevanen (KT, FM) työskentelee yliopettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviin työalueisiin ja ohjaa opinnäytetöitä sekä sosionomi- että sosionomi YAMK –tutkinnoissa. Katja Ihamäki (FM, VTT) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa yhteiskuntatieteitä, ohjaa harjoitteluja ja opinnäytetöitä sekä sosionomi- että YAMK-tutkinnossa. Lähteet Hakala, J.T. 2022. Hyvä, parempi, valmis. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–20. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368–387. Kantola, J. 2020. Kaksi tarinaa gradun tekemisestä – Itsensä johtamisen näkökulma. Teoksessa H. Katajamäki (toim.), Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI, 40–54. Suhonen, M., Kaakinen, P., Kaasila, R. & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu –tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19. Kotila, H., Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Lagstedt, A., Taanila, A. & Aura, P. 2022. Opinnäytetyön koettu hyöty ammattikorkeakoulun alumnien arvioimana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24 (1), 12–26. Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Lue lisää

Kohti vaihtoehtoista tulevaisuutta — miksi nuori radikalisoituu?
21.12.2021
Miia Ojanen & Jussi Ojanen

Nuorten radikalisoituminen on ilmiö, johon on kiinnitetty enemmän huomiota osaltaan siksi, että Irakin ja Syyrian konflikteihin on matkustanut kokonaisia perheitä. Lapset edustavat terroristijärjestölle tulevaisuutta ja ideologista jatkuvuutta. (1) Vastaavasti äärioikeiston on huomattu käyttävän yhä enenevässä määrin pelialustoja materiaalinsa jakamiseen ja rekrytointiin (2). Riskitekijöiden tunnistamisesta ja erottamisesta Periaatteellisella tasolla kuka tahansa nuori on potentiaalisessa riskissä radikalisoitua, mutta joitakin erityisiä riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Riskitekijöitä voidaan jaotella työntö- ja vetotekijöihin ja ne voivat olla yksilöllisiä tai ympäröivään yhteiskuntaan liittyviä. Näitä voivat olla esimerkiksi syrjäytyminen ulkopuolisuuden tunne henkilökohtaiset kriisit heikot sosiaaliset verkostot yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne romantisoitu käsitys ideologiasta ja sen kannattajista jännityksen kaipuu. (3) Edellä mainittu ei kuitenkaan oikeuta määrittämään nuoren käyttäytymistä radikalisoitumiseksi kevein perustein. Nuoruus itsessään on identiteetin rakentamisen, sosiaalisen liittymisen ja oman yhteiskunnallisen paikan etsimisen aikaa. Etsintään ja kasvuun voi liittyä myös ei -toivottuja käyttäytymisen tapoja ja oireilua, joita ei voida kuitenkaan tulkita radikalisoitumiseksi. (4) Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tavoitteeksi On olemassa useita radikalisoitumiselta suojaavia tekijöitä, kuten vahvat tukiverkot, erityisesti perheen tuki, sosiaaliset selviytymistaidot, tunne osallisuudesta ja uskonnollinen tietoisuus (3). Suojaavina tekijöinä toimivat myös kyky nähdä vaihtoehtoja omassa elämässä ja tulevaisuudessa, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja osaamista sekä pystyvyyttä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa ohjaamalla nuoria niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Nuoren kiinnittymisellä yhteiskuntaan on merkitystä. Mikäli nuori ei pysty vallitsevan yhteiskunnan rakenteiden puitteissa saavuttamaan merkityksellistä elämää ja omia tavoitteitaan, voi tuloksena olla vieraantuminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Rikollinen varjoyhteiskunta tai ääriajattelun tarjoama utopistinen yhteiskunta voi korvata tällaisessa tilanteessa normaalin yhteiskunnan. Tunnistamista, mutta ei tuomitsemista Nuoren radikalisoituminen voi tulla perheelle yllätyksenä. Toisaalta on myös tapauksia, joissa perhe toimii nuoren radikalisoitumisen moottorina. (6) Merkkejä siitä, että nuori on siirtymässä yhteiskunnan hyväksymistä normeista kohti ääriajattelua voi ilmetä kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tärkeää olisi, että nuoria ohjaavat aikuiset olisivat läsnä niissä sosiaalisissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa. (7) Ääriajatteluun nuoria radikalisoivat toimijat pyrkivät aktiivisesti olemaan näissä tiloissa läsnä ja etsivät sellaisia nuoria, joiden katsovat olevan toimintaansa rekrytoitavissa. (8) Nuoret tulisi tehdä tietoisiksi heihin kohdistuvista aktiivisista yrityksistä rekrytoida ääriajattelun piiriin. Toisaalta nuorilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua myös ääriajattelusta ilman leimaamista. Opettajat, lastensuojelun työntekijät, nuorisotyön toimijat, vanhemmat ja poliisi koetaan helposti arvosteleviksi, mikäli nuoria ei kyetä kohtaamaan tasavertaisina heidän omassa sosiaalisessa tilassaan. Mikäli nuorten kanssa toimivat tahot eivät tunnista ääriajattelua tai aihepiiri on heille vieras tai vaikea, on uhkana nuorten tuomitseminen ja syyllistäminen. Tavoitteena tulee kuitenkin olla vasta-argumentaation tarjoaminen, joka auttaa nuorta pysymään yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisessa toiminnassa. Tulevaisuusajattelu tukena ennaltaehkäisyssä ja irrottautumisessa Radikalisoitumisen ennaltaehkäiseminen on nuorten ohjaamisen ensisijainen tavoite. Ennaltaehkäisevät toimet eivät kuitenkaan tavoita kaikkia ja radikalisoitumista ilmenee. Tarvitaan lisäksi erilaisia exit -toimintoja de-radikalisoitumisen eli väkivaltaisesta ääriajattelusta luopumisen tueksi. Nuorten ohjaamisella on merkittävä rooli ja potentiaali nuoren vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaamalla nuorta tunnistamaan omia vahvuuksia, osaamista ja mahdollisuuksia sekä hyödyntämään niitä omannäköisen tulevaisuuden rakentamisessa, voi vaihtoehdoksi nousta uusi ajattelutapa ja viiteryhmä, joka tukee irrottautumista ääriajattelusta ja -toiminnasta. FUTU-hanke (9) edistää osaltaan vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamista tukemalla tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin nuoria hahmottamaan vaihtoehtoja positiivisen ja realistisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä tarjoamalla ohjaajille näköalaa sekä välineitä tulevaisuuteen suuntaavan ohjauksen tueksi. Lähteet Sisäministeriö (2020). Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020: Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:8. Europol (2021). European Union Terrorism Situation and Trend report. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Ranstorp, M. (2016). The Root Causes of Violent Extremism. RAN issue paper 2016/1. Pelastakaa Lapset ry (2021). Nuoret ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteena: Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 28. Coolsaet, R., Ravn, S. & Saue, T. (2019). Rethinking radicalisation: Addressing the lack of a contextual perspective in the dominant narratives on radicalization. Teoksessa Clycq, N. ym. Radicalisation: A Marginal Phenomenon or a Mirror to Society? Belgium: Leuven University Press, s. 35-36. Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen extremismin ennalta ehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa. Kirkon ulkomaanapu, Network for religious and traditional peacemakers, sisäisen turvallisuuden rahasto. Benjamin, S. & Vallinkoski, K. (2021). Huolena radikalisoitumien. Opas nuorten kanssa työskenteleville. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focus Ry. Silva D. & Deflem M. (2020). Radicalization and Counter-radicalization. Bingley UK: Emerald Publishing Limited, s. 144-143. FUTU -hankeen verkkosivut Kirjoittajat Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi ja YAMK –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Jussi Ojanen (YTM, Rikosylikonstaapeli) toimii viranomaistehtävissä ja on perehtynyt ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen sekä kansainvälisen turvallisuuden kysymyksiin.

Lue lisää