Avainsana: osallisuus
Lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeet palliatiivisessa hoidossa
Lasten ja nuorten kuolemat ovat harvinaisia. Suomessa kuolee vuosittain noin 250 lasta tai nuorta. Kuolinsyyt vaihtelevat ikäryhmittäin. Niitä ovat varhaislapsuudessa epämuodostumat ja kromosomihäiriöt, myöhemmin tapaturmat. Kaikissa lasten ja nuorten ikäryhmissä syöpäsairaudet johtavat kuolemaan. Koska lasten ja nuorten kuolemat ovat harvinaisia, vaatii se hoitohenkilökunnalta erityistä osaamista. (1) Lasten ja nuorten palliatiivisessa hoidossa autetaan parantumattomasti sairaita lapsia, joilla voi olla esimerkiksi syöpää tai muita vakavia sairauksia. Tavoitteena on tehdä heidän elämästään mahdollisimman hyvää ja mukavaa sekä auttaa ja tukea myös heidän perheitään. Tätä hoitoa voi saada terveyskeskuksissa, erikoissairaanhoidossa tai jopa kotona. Lasten palliatiivisessa hoidossa huomioidaan lapsen ja perheen tarpeet monin eri tavoin, myös kuoleman jälkeen. (2) Tarkkaa tilastotietoa ei ole saatavilla lasten ja nuorten palliatiivisesta hoidosta (1). Tässä blogissa tarkastellaan palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeita, joiden tunteminen on hoitohenkilöstölle tärkeää korkea tasoisen ja potilaslähtöisen hoidon järjestämisessä. Metropolia on mukana eurooppalaisessa PALLIAKID-tutkimushankkeessa, jossa kehitetään lasten palliatiivista hoitoa. Osana hanketta kehitetään digitaalisia työkaluja lasten palliatiivisen hoidon tarpeiden arvioimiseksi sekä ennakoivan hoitosuunnitelman tekemiseksi. Moninaiset ja ajassa muuttuvat tarpeet Palliatiivisessa hoidossa olevilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän perheillään on hyvin monenlaisia ja ajassa muuttuvia tarpeita. Tarpeet liittyvät tukeen, tietoon ja eettisiin tekijöihin. Lisäksi saattohoitoon liittyy erityispiirteisiä tarpeita. Fyysiset tuen tarpeet kohdistuvat fyysisen hyvinvoinnin ja oireiden hallintaan (3, 4). Psyykkisellä alueella vanhemmat tarvitsevat tukea toivon säilyttämiseen ja ahdistuksen hallintaan vaikeassa elämäntilanteessa (5). Lisäksi sairaan lapsen tai nuoren sisaruksen selviytymiskykyä tulee tukea (3, 6, 7). Sosiaalisella alueella tuli esiin vanhempien tarve saada vertaistukea (3, 5, 8, 9). Spirituaaliset tuen tarpeet liittyvät hengellisten kysymysten lisäksi hämmennykseen ja ristiriitaisiin tunteisiin vanhemmuudesta (5, 8). Konkreettisesti tuen tarve esiintyy monipuolisten ja oikea-aikaisten palveluiden saavuutena (5, 8) esimerkiksi omaishoitajien lomapalvelut (3, 5, 6). Oikea-aikaisen ja luotettavan tiedon tarve Lasten ja nuorten palliatiiviseen hoitoon liittyvien tiedollisten tarpeiden perustana on palliatiivisen hoidon merkityksen ymmärtäminen, johon sisältyy myös omaishoitajan rooli. (3, 4) Luotettavan tiedon löytäminen on olennaista tietoon perustuvien päätösten teossa ennakoivassa hoitosuunnitelmassa (3). Kotihoidossa tarvitaan konkreettista ohjausta sairaan lapsen hoitoon. Ajantasaiset tiedot saatavilla olevista palveluista, taloudellista tuista ja yhteystiedot palvelutiimeille ovat olennaisia vanhemmille, jotta he voivat saada tarvitsemaansa tukea (3, 5, 6). Tiedonvälitys tulisi olla hyvin suunniteltua, selkeää, ymmärrettävässä muodossa (3, 4, 6) ja vuorovaikutteista (6). Usein vanhemmat joutuvat toistamaan samoja asioita eri yhteyksissä, minkä vuoksi he toivovat hyvää dokumentointia ja raportointia eri palveluntarjoajien välillä (4, 5). Ammattilaisilta odotetaan asiantuntemusta ja kunnioittavaa kohtelua Eettisissä tarpeissa tarkastellaan jaettua päätöksentekoa ja ammattilaisiin kohdistuvia odotuksia. Vanhemmat odottivat mahdollisuutta tehdä valintoja lastensa hoidosta, mukaan lukien mahdollisuuden osallistua ennakoivan hoitosuunnitelman laadintaan. (3, 4, 5). Palliatiivisessa hoidossa olevat lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa kohdistavat odotuksia ammattilaisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, käyttäytymiseen ja taitoihin. Ensisijaisesti he arvostavat rehellistä ja avointa vuorovaikutusta (3, 6). Lisäksi vanhemmat kaipaavat ammattilaisilta kunnioittavaa kohtelua, tunnustusta ja arvostusta roolissaan lapsen ensisijaisina hoitajina (4). Ammattilaisilta odotetaan ammatillista osaamista, luotettavuutta ja saavutettavuutta hoidon turvallisuuden takaamiseksi (5, 6). Saattohoidon eksistentiaaliset kysymykset Saattohoidossa nousee useita kriittisiä ja eksistentiaalisia kysymyksiä, jotka ovat olennaisia perheille tämän haastavan ajanjakson läpikäymisessä. Perheille riittävän ajan, tilan ja yksityisyyden tarjoaminen kuolevan potilaan luona on ensiarvoisen tärkeää, jotta potilaan oloa ja merkityksellistä vuorovaikutusta voidaan helpottaa. Lisäksi normaaliuden tunteen ylläpitäminen on olennaista. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat keskeisessä roolissa helpottaessaan keskusteluja saattohoidosta ja lähestyvästä kuolemasta. Surun tukeminen on myös olennaista perheille menetyksen kanssa selviytymisessä. Käsittelemällä loppuvaiheen hoidon ja kuolemaan siirtymisen ulottuvuuksia ammattilaiset voivat paremmin tukea perheitä tänä äärimmäisen vaikeana aikana (4). Palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeet pääosaan Jotta palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tarpeisiin voitaisiin vastata, tulisi huomioida seuraavat seikat: Tarpeet ovat yksilöllisiä ja ne muuttuvat sairauden kulun myötä Potilaslähtöisen hoidon kehittäminen edellyttää ammattilaisilta tarpeiden tuntemusta Lisää tietoa tarvitaan kulttuurisensitiivisiin ja spirituaalisiin tarpeisiin liittyen Usein tieto palliatiivisessa hoidossa olevien lasten tarpeista saadaan vanhempien kautta. On kuitenkin tärkeää saada tietoa suoraan potilaista hoidon potilaslähtöisyyden saavuttamiseksi. Lisää tietoa tarvitaan palliatiivisessa hoidossa olevien lasten ja nuorten sisarusten tarpeista. Kirjoittajat Jukka Kesänen työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa ja lehtorina terveyden osaamisalueella. Hanna Repo Jamal työskentelee tutkijana PALLIAKID-hankkeessa sekä lehtorina ja projektipäällikkönä Tulevaisuukestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä. Lähteet Olkinuora, H. & Luopajärvi, K. 2022. Lasten ja nuorten saattohoito. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 138(22):2027–34. WHO. 2020. Palliative Care (who.int) Gill, F. J., Hashem, Z., Stegmann, R., & Aoun, S. M. (2021). The support needs of parent caregivers of children with a life-limiting illness and approaches used to meet their needs: A scoping review. Palliative Medicine, 35(1), 76–96. Melin-Johansson, C., Axelsson, I., Jonsson Grundberg, M., & Hallqvist, F. (2014). When a Child Dies: Parents’ Experiences of Palliative Care—An Integrative Literature Review. Journal of Pediatric Nursing, 29(6), 660–669. Constantinou, G., Garcia, R., Cook, E., & Randhawa, G. (2019). Children’s unmet palliative care needs: a scoping review of parents’ perspectives. BMJ Supportive & Palliative Care, 9(4), 439–450. Winger, A., Kvarme, L. G., Løyland, B., Kristiansen, C., Helseth, S., & Ravn, I. H. (2020). Family experiences with palliative care for children at home: a systematic literature review. BMC Palliative Care, 19(1). Rajendran, P., Jarasiunaite-Fedosejeva, G., İsbir, G. G., & Shorey, S. (2024). Healthy siblings’ perspectives about paediatric palliative care: A qualitative systematic review and meta-synthesis. Palliative Medicine, 38(1), 25–41. Engel, M., Brouwer, M. A., Jansen, N., Leget, C., Teunissen, S. C., & Kars, M. C. (2023). The spiritual dimension of parenting a child with a life-limiting or life-threatening condition: A mixed-methods systematic review. Palliative Medicine, 37(9), 1303–1325. Malcolm, C., Knighting, K., & Taylor, C. (2020). Home-Based End of Life Care for Children and their Families – A Systematic Scoping Review and Narrative Synthesis. Journal of Pediatric Nursing, 55, 126–133.
Musiikin osallisuuden portaat
Kun yksi ammentaa musiikin kuuntelusta inspiraatiota ja voimaa arkeen, toinen suhtautuu sen tekemiseen kriittisesti ja kunnianhimoisesti. Myös nuorisotyön ammattilaisen on mahdollista hyödyntää musiikkia työssään monella tavalla, koulutustaustasta riippumatta. Niin ammattilaiset kuin nuoretkin voivat kokea osallisuutta musiikkiin ja musiikin kautta. Tässä tekstissä hahmotellaan, miltä musiikin osallisuuden portaat näyttävät molempien näkökulmasta. Mistä osallisuus koostuu? Osallisuuden monitahoisessa määrittelyssä yhtenä elementtinä on mahdollisuus osallistua yhteisen hyvän tuottamiseen kuten luoviin ryhmäprosesseihin osana yhteisen toiminnan yhteisöjä (1). On tavallista ajatella, että pelkkä toimintaan osallistuminen ei riitä osallisuuden saavuttamiseen. Osallisuuden ja kuulumisen tunne edellyttää toimijuutta ja vuorovaikutusta, joiden yhteydessä jokaisen merkityksellinen rooli nousee esiin ja osallistujat voivat kokea olevansa päteviä. Jokaiselle pitäisikin löytyä mielekkäitä osallistumisen tapoja sekä mahdollisuus tulla tunnustetuksi arvokkaana osana ympäröivää yhteisöä. (2). Arkikokemuksen perusteella musiikki ja yhteiset äänimaailmat voivat kuitenkin virittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen sekä tarjota jakamisen ja kuulumisen kokemuksia. Musiikki voi valmistaa kehoa ja mieltä kohtaamaan toisia ihmisiä ja toimia omalta osaltaan osallisuuden mahdollistajana. Myös tutkimuksen mukaan aivot käsittelevät musiikkia ja tunnereaktioita, olipa ihminen kuulemastaan musiikista tietoinen tai ei (3). Musiikki vaikuttaa laajasti mm. hengitykseen, lihasjännityksiin, veren hormonipitoisuuksiin, verenkiertoon ja aineenvaihduntaan (4.) Se vaikuttaa mielihyvää ja sosiaalisuutta lisäävästi sekä stressiä vähentävästi (3). Musiikki voi rentouttaa, nostaa vireyttä tai rauhoittaa ylivireystilaa. Samassa tilassa olevien ihmisten kehot ja mielet alkavat tahdistua toisiinsa yhteisen musiikin kuuntelun myötä. (4.) Tervaniemen mukaan ryhmäkoheesion muodostumiseen ja sosiaalisten siteiden lujittumiseen vaikuttavat mielihyvän kokemukset. Näitä kokemuksia voidaan tuottaa yhteisellä musiikin tekemisellä ja myös tanssilla. (5.) Taide osana nuorisotyötä Vaikka kulttuurisen nuorisotyön käsite on verrattain nuori (6), taiteita ja luovuutta on Suomessa hyödynnetty vuosikymmenten ajan nuorten parissa. Musiikissa se on toteutunut esimerkiksi treenikämppien, bänditoiminnan ja rap-pajojen kautta (7). Ne ovat tarjonneet mielekästä tekemistä monelle nuorelle ja toisilla tukeneet ammattimaisen musiikkiuran käynnistymistä. Taidelähtöisiä menetelmiä kuten musiikkia on käytetty runsaasti myös lastensuojelussa ja muiden nuorten parissa, joiden on pelätty ajautuvan syrjään yhteiskunnasta (8). Kuten Schalin ja Pyykkönen muistuttavat, kaikelle kulttuuriselle nuorisotyölle on ominaista tasapainottelu taiteen väline- ja itseisarvon välillä. Toisaalta taiteella on olemassaolon oikeutus ja arvo itsessään, toisaalta sen käyttö välineenä esimerkiksi osallisuuden edistämisessä tuo sille toisenlaista arvoa. (6.) Jos nuorten tuotokset typistetään vain nuorisotyön tavoitteiden edistäjiksi, menetetään syvempiä merkityksiä, joita taiteellinen kunnianhimo kulttuurisessa nuorisotyössä voisi tarjota. Tämä ristiriita haastaa ammattilaista myös musiikin suhteen: kuka saa käyttää musiikkia nuorisotyössä? Täytyykö hankkia muusikon koulutuksen voidakseen hyödyntää musiikkia? Työkaluja taiteen hyödyntämiseen tasa-arvotyössä And Beyond – Miesten luovat polut työelämään -hankkeen (9) tavoitteena oli kehittää työkaluja, jotka hyödyntävät taiteen ja luovuuden lähestymistapoja tasa-arvotyössä. Erityisesti siinä keskityttiin valokuvaukseen ja musiikkiin. Taiteellisiin prosesseihin suhtauduttiin kunnianhimoisesti ja työskentelyssä korostui sosiaalipedagoginen työote. (10.) Poikien Talon vetämissä luovuuspajoissa käsiteltiin esimerkiksi oman näköisen polun löytämistä, sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja yhteiskunnan normeja. Arkiääniä ja musiikkia sisältäviä työpajoja järjestivät musiikin ammattilaiset, alan opiskelijat ja nuorisotyöhön erikoistuneet sosiaalialan ammattilaiset. Pajoista saatujen kokemusten pohjalta hankkeessa hahmoteltiin seuraava jäsennys musiikin osallisuuden portaista. Kaikki sen askelmat mahdollistavat osallisuuden kokemuksia. Siirryttäessä askelmalta seuraavalle, musiikin tavoitteellisuus, osallistujien oma aktiivisuus ja odotukset ohjaajan musiikilliseen osaamiseen kuitenkin lisääntyvät. 1. porras: Musiikki tekemisen taustalla. Ohjaaja valitsee toiminnan taustalle elävää tai tallenteelta tulevaa musiikkia. Se voi virittää ryhmää ja sen toimintaa sekä fyysisesti että tunteiden tasolla yhteiseen työskentelyyn. 2. porras: Musiikin aktivoiva käyttö. Musiikki toimii keskustelun aktivoijana ja innoittajana. Ryhmäläiset voivat jakaa musiikin kuuntelemisen kokemuksia ja luoda samalla yhteisöä, jossa musiikilla ja sen tuottamilla tunnekokemuksilla on tärkeä osa. Osallistujat voivat esimerkiksi valita työpajaan mieli- tai inhokkimusiikkiaan tai tutkia, millaisia tunnelmia musiikilla esim. elokuva- mainos- tai pelimusiikilla voidaan luoda. Mitä tapahtuu, jos vaihdetaankin pelin, elokuvan tai mainoksen taustalla oleva musiikki toisenlaiseksi? Musiikin aktiivinen yhdessä kuunteleminen ja siitä keskusteleminen voi herättää tunteita, muistoja ja kokemuksia. 3. porras: Musiikin tekeminen yhdessä. Osallistujat tuottavat musiikillisia elementtejä aktiivisesti jokaisen taidoin. Musiikkia, ääntä ja rytmejä voidaan tuottaa yksinkertaisten välineiden kuten keittiötarvikkeiden avulla sekä kehorytmejä ja omaa ääntä käyttäen. Pelkästään rytmin tuottaminen yhdessä voi tahdistaa ihmisiä toisiinsa ja luoda yhteisöllisyyden kokemusta. 4. porras: Musiikin tavoitteellinen tekeminen. Osallistujat tuottavat yhdessä musiikkia soittamalla, laulamalla, säveltämällä tai digitaalisten välineiden avulla. Tällä portaalla musiikkia tehdään vahvan musiikillisen osaamisen kautta. Instrumenttitaidot ja teknisten apuvälineiden käyttötaidot mahdollistavat tavoitteellisen musiikin tekemisen Stereotypioiden sijasta aitoon osallisuuteen Tarkkareunaiset määritelmät siitä, kenelle musiikki kuuluu ja kuka saa käyttää sitä ammatillisena työkalunaan eivät ole tarkoituksenmukaisia, sillä musiikin portailta löytyy kaikille mahdollisia lähestymistapoja. On ehkä stereotyyppistä ajatella, että musiikkia voisi käyttää vain alan koulutuksen saanut, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia nuorten parissa työskenteleville ammattitaustasta huolimatta. Vastaavasti musiikin yhteydessä voi saavuttaa kokemuksen osallisuudesta monella tavalla: siinä missä yhdelle se tarkoittaa musiikin yhdessä kokemista tai siitä keskustelua, toiselle keskiössä on sen tavoitteellisempi tekeminen. Musiikki taipuu kaikkien käyttöön itse kunkin tarpeeseen, innostuneisuuteen ja taitotasoon mukautuen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö musiikin osallisuuden ylemmillä portailla tuotettavaan musiikkiin voisi suhtautua kunnianhimoisesti. Taiteen itseisarvo sopii kyllä monessa tilanteessa sen välinearvon rinnalle. Silti yllättävätkin asiat voivat vaikuttaa musiikin kokemiseen ja tekemiseen. Kun And Beyond -hankkeessa tarkasteltiin luovien lähestymistapojen kautta yhteiskunnan sukupuolittuneisuutta, huomattiin kerta toisensa jälkeen, että myös musiikkiin yhdistetään vahvoja mielikuvia sukupuolesta. Siinä missä viulu ja laulaminen mielletään usein naisisiksi, elektroninen ja rap-musiikki taas mielletään miehisiksi. Lue: Tule hyvä kakku! Työkaluja sukupuolten tasa-arvon luovaan käsittelyyn. (PDF) Kun kulttuurisen nuorisotyön yhteydessä käytetään musiikkia, onkin hyödyllistä kiinnittää huomiota myös siihen itseensä kohdistuviin stereotypioihin. Samalla kun edetään musiikin kautta kohti osallisuutta, voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa. Kirjoittajat Raili Honkanen-Korhonen on Metropolian Ammattikorkeakoulun Kulttuuripalvelut ja musiikki osaamisalueen musiikin lehtori, joka toimi And Beyond -hankkeen asiantuntijana. Hän on toiminut pitkään hankkeissa muun muassa vuorovaikutuksen, hyvinvoinnin, luovuuden ja vahvuusperustaisen pedagogiikan asiantuntijatehtävissä. Mai Salmenkangas on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen paneutunut sosiologi. Hän toimii lehtorina kahdessa Metropolia Ammattikorkeakoulun englanninkielisessä tutkinnossa: Social Services (Bachelor) ja Creativity and Arts in Social and Health Fields CRASH (Masters). Hän on toiminut projektipäällikkönä ja asiantuntijana useissa hankkeissa, joissa on kehitetty mm. tasa-arvoa, kotoutumista ja kielen oppimista edistäviä työkaluja. Lähteet Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T.; Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, työpaperi 33/2017. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimellisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Ukkola-Vuoti , L 2019 Miten musiikki vaikuttaa terveyteen (PDF). Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 74, Nro 21 , Sivut 1348-1353 Soinila, S. 2018 Musiikki antaa aivoille siivet, haastattelu, Aivoliitto, artikkelissa oleva ääniraita. (aivoliitto.fi) Aivoterveyttä arkeesi (aivoliitto.fi) Nettiartikkeli 24.9.2018. Schalin, A. & Pyykkönen, M. (2022) Nuorten kulttuuria tukemassa. Nuoret kulttuurin harrastajina ja kulttuuripalveluiden käyttäjinä sekä kulttuurisen nuorisotyön kehittäminen Keski-Suomessa. (PDF) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 171. Heikkinen, M. & Lehtonen, T. toim. (2021) (Nuoriso-)ohjattuja säveliä. (issuu.com) Nuorisotyön tallentaja Nuoperi, Turun yliopisto. Känkänen, P. (2013) Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa - kohti tilaa ja kokemuksia. (julkari.fi) Tutkimus 109. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. And Beyond - Miesten luovat polut työelämään -hankesivusto. Niemi, J. & Salmenkangas, M. (2022) Kiireetöntä ohjausta ja kunnianhimoisia luovuuspajoja Poikien Talolla. Lähtökohtia oman polun löytämiseen. (journal.fi) Sosiaalipedagoginen aikakausikirja. Vol 23 Nro 2. Tervaniemi, M. 2015 Musiikki ottaa aivoon, Voiko musiikki auttaa keskittymään? (yle.fi)
Miten innovaatiokeskittymä auttaa rakentamaan kestävää ja osallista tulevaisuutta?
Hyvä koulutus on ammattikorkeakoulutoiminnan keskiössä ja yksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteista. Hyvä koulutus tukee työllisyyttä ja kestävää talouskasvua, mutta on myös ensiarvoisen tärkeä keino yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja yksilöiden hyvinvoinnin vahvistamiseen [1]. Tässä kirjoituksessa kerron, miten Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) edistää kestävää ja osallista tulevaisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymällä on juuret luovien alojen TKI-toiminnassa. Tällä hetkellä käynnissä on 38 ulkopuolisesti rahoitettua TKI-hanketta, jotka edistävät erityisesti seuraavia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita: Hyvä koulutus Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua Eriarvoisuuden vähentäminen Kestävät kaupungit ja yhteisöt Innovaatiokeskittymän toteuttamat hankkeet jakautuvat eri teemoihin Innovaatiokeskittymässä toteutettavat hankkeet kytkeytyvät eri yhteiskunnallisiiin ilmiöihin ja teemoihin. Hanketyönä syntyvät uudet ratkaisut, toimintamallit ja suositukset tuovat esiin teemoittain erilaisia hyötyjä eri sidosryhmille. Innovaatiokeskittymän teemat ovat kestävä kaupunkikehitys, kulttuurihyvinvointi ja tulevaisuuden työ ja osaaminen. Kestävän kaupunkikehityksen teemassa olemme kehittäneet esimerkiksi osallistavan kaupunkisuunnittelun työkaluja ja menetelmiä XR-teknologiaa hyödyntäen (Augmented Urbans) toimintamalleja kaupungin eri alojen yhteistyöhön kaupunkilaisten terveyden edistämisessä (Healthy Boost). asuinkorttelien kiertotalousratkaisuja (Circular Green Blocks) Kulttuurihyvinvoinnin teemassa käynnissä olevia hankkeita ovat muun muassa Omaishoitoperheiden hyvinvoinnin tukeminen taideintegraatiota hyödyntävän musiikkitoiminnan kautta (Uusia säveliä etsimässä) Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja korkeakouluyhteisöllisyyden tukeminen koronan jälkeisessä ajassa (Metkasti Metropoliassa kohti kukoistusta) Tulevaisuuden työn ja osaamisen teemassa käynnissä olevat TKI-hankkeemme edistävät erityisesti nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä (esimerkiksi Re:act, Living Portfolio ja 3AMK entrepreneurship society) luovien alojen yritysten ja yrittäjien koronakriisistä selviytymistä (esimerkiksi Eevi ja Toivo@Tee) ja uuden liiketoiminnan kehittämistä laajennetun todellisuuden teknologioita hyödyntämällä (esimerkiksi Vevent ja Virtual Trade Show). Metropolia ammattikorkeakoulu on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema maahanmuuton vastuukorkeakoulu, joka edistää myös TKI-toiminnan kautta maahanmuuttajien Suomeen kotoutumista ja työllistymistä. Osaamiskeskus-hankkeessa tavoitteena on ohjata 1400 vieraskielistä ohjauspalvelujen piiriin ja näin edistää osaavan työvoiman löytymistä suomalaisiin yrityksiin ja muihin työantajaorganisaatioihin. New European Bauhaus -kumppanuus nivoo hankkeiden teemat laajempaan kehittäjäyhteisöön New European Bauhaus (NEB) on Euroopan Unionin (EU) aloite, joka toteuttaa EU:n vihreää ohjelmaa, yhdistäen sen osaksi meidän kaikkien arkielämää ja elinympäristöjä. Viime kesänä Metropolia hyväksyttiin ensimmäisenä suomalaisena ammattikorkeakouluna viralliseksi NEB-kumppaniksi. NEB-aloitteella on paljon yhteistä Metropolian Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymään. Molemmat tavoittelevat luovan ja monialaisen yhteiskehittämisen kautta kauniita, kestäviä ja osallistavia elinympäristöjä. New European Bauhaus -aloitteeseen liittyvät erityisesti TKI-hankkeemme, joiden tavoitteena on Kestävät kaupungit ja yhteisöt. Nämä hankkeet tuovat kestävän kehityksen sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman osaksi ihmisten arkea NEB-aloitteen hengessä. New European Bauhaus -aloite toteutuu pilottiprojektien kautta, joista ensimmäiset viisi valitaan keväällä 2022, ja sen jälkeen seuraavat vuosina 2022-2023. Yhteensä hankerahoitusta aloitteelle on noin 85 M€ [2]. Pilottiprojektit nostavat esille hyviä käytäntöjä kestävään ja osallistavaan tulevaisuuteen. NEB-aloitteen loppuvaiheessa pilottiprojekteissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä levitetään eri puolelle Eurooppaa. Paljon muutakin tapahtuu NEB-aloitteessa, kuten ensi kesällä 2022 järjestettävä NEB-festivaali [3] sekä vuotuisten NEB-palkintojen myöntäminen [4]. Tapahtumat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja kestävän ja osallistavan tulevaisuuden rakentajille - asiantuntijoille, päättäjille ja kaupunkilaisille. Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD. Measuring Well-being and Progress: Well-being Research (OECD.org). (viitattu 25.3.2022) Euroopan komissio (2021). New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2022). The Festival of the New European Bauhaus (ec.europa.eu). (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2021). European Commission announces the New European Bauhaus prize winners. (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Metropolia on mukana Brysselissä NEB-festivaaleilla 9-12.6.2022 sekä Espoossa järjestettävässä Eurocities-vuosikonferenssissa 8-10.6.2022.
Miten osallistaa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt alueellisen innovaatiostrategian kehittämiseen?
Otsikon kysymys muodostui itselleni keskeiseksi tutkimuskohteeksi osana Horisontti-hanketta ONLINE-S3, jossa tuettiin Euroopan alueviranomaisia laatimaan älykkään erikoistumisen tutkimus- ja innovaatiostrategiaa. Tässä artikkelissa tarjoan toimintasuosituksia erityisesti alueellisen innovaatiostrategiaprosessin fasilitaattoreille, mutta suosituksia on mahdollista soveltaa myös laajemmin osallistavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) kehittämisessä. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa sitä, että EU-alueet tunnistavat toiminta- ja/tai teknologia-alueet, joissa voivat saavuttaa kilpailuetua maailmanlaajuisesti ja edistävät näitä alueellisen innovaatiopolitiikan kautta (1, 2; s.5). Euroopan Unionin (EU) älykkään erikoistumisen strategiaprosessi ohjaa käyttäjälähtöiseen, osallistavaan tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessiin. Siinä ovat aktiivisessa roolissa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt (3, s.21). Aiempi tutkimus on huomioinut, että markkinoita lähellä olevat toimijat eli innovaatioiden käyttäjät ja kansalaiset eivät ole yhtä alttiita liittymään yleisen vision rakentamisen kuin tiettyjen aiheiden työstämiseen (4). Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistaminen strategiatyöhön on haastavampaa kuin yksittäiseen tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatioprojektiin. Suomessa älykkään erikoistumisen strategiaprosessi toteutetaan useimmiten osana maakuntaohjelman laadintaa. Tutkimustyössäni haastattelin kaikki Suomen mantereen maakunnat vuosina 2016-2017. Tässä artikkelissa tuon esille käytännön toimijoille suunnatut keskeiset tutkimuslöydökseni pohjautuen uuteen vertaisarvioituun julkaisuuni Land Use Policy-lehdessä (5). Osallistamisen tasot ja nykytilanne älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa Suomessa ja muualla Tutkimustyössäni Horisontti-hankkeessa pääsin tutustumaan ja tekemään yhteistyötä EU:n tutkimuskeskuksen (Joint Research Center) kanssa, joka tukee EU-maita älykkään erikoistumisen strategian suunnittelussa ja implementoinnissa. Tapaamisissa kävi ilmi, että monilla EU:n alueilla yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä älykkään erikoistumisen strategiaprosessissa ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus strategiatyöhön on vielä vähäistä. Tämä tulos on myös vahvistettu monissa aiemmissa tutkimuksissa (4, 6, 7, 8, 9). Tutkimustyöni löydöksenä tunnistin ja nimesin tutkimus- ja innovaatiostrategiaprosessin kolme eritasoista osallistumismahdollisuutta (Kuva 1). Nämä vaiheet voidaan nähdä myös etenemismallina, jota kautta uudet osallistujat otetaan mukaan strategiatyöhön. Suomen maakunnat tarjosivat tiedonvaihtoon mahdollisuuden kaikille alueen toimijoille. Jo lain puitteissa valmisteluaineisto on oltava nähtävillä ja kommentoitavissa maakuntaliittojen verkkosivuilla. Sen sijaan hakiessa palautetta ja yhteiskehittämisessä innovaatiostrategiaprosessissa, tutkimukseni mukaan maakuntienliitot toimivat tiiviimmässä yhteistyössä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden kuin kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kuinka muuttaa nykytilannetta ja vahvistaa kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuutta? Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Kansalaisjärjestö on EU:ssa määritelty valtiosta riippumattomiksi voittoa tavoittelemattomiksi järjestöiksi, jotka organisoituvat yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Määrittely pitää sisällään niin partiolaiset, kauppakamarit kuin luonnonsuojeluliitot. Osallistaminen vaatii eri toimijoiden tunnistamista ja heille yhtäläisten mahdollisuuksien luomista osallistua ja vaikuttaa alueellisten tutkimus- ja innovaatiostrategioiden valmisteluun ja toteuttamiseen. Jos mahdollisuudet ja säännöt osallistua eivät ole läpinäkyvät, niin osallistava toimintatapa voi jopa asemoida poliittisen kansalaisuuden ja demokratian luonteen (10, 11). Näin ollen osallistuminen voi jäädä vain osan toimijoista oikeudeksi, vaikka pyrkimys olisikin laajasti osallistavaan hallinnon toimintatapaan (12). Tutkimukseni suositukset kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistamisessa alueellisen innovaatiostrategiaan voi kiteyttää seuraavasti: Tunnista strategiatyön yhtymäpinnat kansalaisiin ja kansalaisjärjestöihin, ja sanoita tätä kautta toimijoille miksi heidän kannattaisi työhön osallistua. Tarjoa tietoa alueellisesta strategiatyöstä kokonaisuudessa, jotta osallistujat ymmärtävät mistä on kyse ja mikä on heidän roolinsa strategiatyössä. Vältä ammattikieltä. Monet älykkään erikoistumisen strategian käsitteet pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen. Nämä tulee viestinnässä muokata niin että ne ovat ymmärrettäviä kaikille eri toimijoille. Määritä säännöt ja tavat sidosryhmien osallistumiselle strategiatyöhön ja huolehdi että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua strategiatyöhön ja siihen liittyvään päätöksentekoon. Priorisoi kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen. Tällä hetkellä useimmat innovaatiostrategiatyöhön osallistujat ovat muita toimijoita kuin kansalaisia ja kansalaisjärjestöjä. On tarpeen priorisoida kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen, jotta nykytila muuttuu. Tämä tarkoittaa sitä, että fasilitaattorin organisaation tulee tunnistaa muutostarve ja huomioida se lisääntyneenä resurssitarpeena toiminnan kehittämiseen. Lisätietoja tutkimukseeni liittyen löytyy tieteellisistä artikkeleistani (5, 9, 13). Metropoliassa on käynnissä TKI-toiminnan profilointi hanke HYTKE, jossa kehitetään osallistuvaa tutkimus- ja kehittämiskumppanuutta, jonka tavoitteena on kestävä hyvinvointi ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä. Osallistava toimintatapa sekä innovaatiostrategian luomisessa että toteuttamisessa on tärkeää myös siitäkin näkökulmasta, että alueellisen innovaatiojärjestelmän toiminnan laatu ja menestys riippuvat toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta sekä alueen sisällä että alueiden välillä (14). Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD (2014). Innovation-driven growth in regions: The role of smart specialization (PDF). Paris: OECD Publications. Perianez-Forte, I., Wilson J. 2021. Assessing Smart Specialisation: The Entrepreneurial Discovery Process. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Foray, D., Goddard, J., Beldarrain, X.G., Landabaso, M., McCann, P., Morgan, K., Nauwelaers, C., Ortega-Argil´es, R., 2012. Guide to Research and Innovation Strategies for Smart Specialization RIS3. Publications Office of the European Union, Luxembourg. Aranguren, M. J., Magro, E., Navarro, M., & Wilson, J. R. 2018. Governance of the territorial entrepreneurial discovery process: looking under the bonnet of RIS3. Regional Studies. (tandfonline.com) Roman, M., Fellnhofer, K. 2022. Facilitating the participation of civil society in regional planning: Implementing quadruple helix model in Finnish regions. Land Use Policy, 112. (sciencedirect.com) Grundel I, Dahlström, M. 2016. A Quadruple and Quintuple Helix Approach to Regional Innovation Systems in the Transformation to a Forestry-Based Bioeconomy. Journal of Knowledge Economy, 7, pp. 963-983 Kroll, H. 2016. Policy Brief on Smart Specialization. Fraunhofer ISI, November. Marinelli, E., & Perinez Forte, I. 2017. Smart Specialization at work: The entrepreneurial discovery as a continuous process. JRC technical reports, S3 Working Paper Series No. 12/2017. Publications office of the European Union: Luxemburg. Roman, M., Nyberg, T. 2017. Openness and Continuous Collaboration as the Foundation for Entrepreneurial Discovery Process in Finnish Regions. Management Dynamics in the Knowledge Economy, 54, pp. 517-531. (aalto.fi) Hajer, M. 2003. Deliberative Policy Analysis: Understanding Governance in the Network Society. Cambridge: Cambridge University Press Swyngedouw, E. 2005. Governance innovation and the citizen: the Janus-face of governance beyond-the-state. Urban Studies, 42 (11), 1991–2006. (researchgate.net) Davies, J., Chorianopoulos, I. 2018. Governance: mature paradigm or chicken soup for European public management?, Critical Policy Studies, 12(3): 360-366. (tandfonline.com) Roman, M., Varga, H., Cvijanovic, V., Reid A. 2020. Quadruple helix models for sustainable regional innovation: Engaging and facilitating civil society participation, Economies, 8(2), 48 (mdpi.com). Tödtling, F., and M. Trippl. 2011. Regional Innovation Systems. In Handbook of Regional Innovation and Growth. Edited by P. Cooke, B. Asheim, R. Boschma, R. Martin, D. Schwartz and F. Tödtling. Cheltenham: Edward Elgar, pp. 455–66.
Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia – osa 3: Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjen hankkeiden tavoitteena on tukea yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, yksilön kokemusta joukkoon kuulumisesta ja yhteisön mukaan kutsuvuutta. Teemasalkun hankkeiden tavoitteena on tuottaa näitä edistäviä toimintamalleja, -menetelmiä ja uusia ratkaisuja sekä tutkimustietoa. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjen hankkeet edistävät yhteisöllisyyttä tarjoten mielekkäitä, merkityksellisiä ja yhteenkuuluvuutta mahdollistavia osallistumisen tapoja. Toimijuus myötävaikuttaa osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksiin, ehkäisee eriarvoistumista, osattomuutta ja näköalattomuutta. Kulttuurihyvinvointi on läpileikkaava teema. Osallisuuden käsite on moninainen Osallisuuden käsite on moninainen ja sitä lähestytään eri tieteenaloilla eri tavoin. Osallisuuden juuret ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa (1), ja sitä on sittemmin pidetty myös tärkeänä tekijänä osana aktivoivaa ja osallistavaa sosiaali-, terveys- ja työpolitiikkaa (2). Osallisuuden kokemiseen liittyy merkityksellisyys ja kokemus oman elämään vaikuttamisesta (3). Osallisuuden käsite on laajasti käytössä eri konteksteissa. Osallisuuden yhteydessä puhutaan myös osallistumisesta. Osallisuus nähdään yläkäsitteenä ja määritellään tunteeksi, jota osallistuminen toimintana voi saada aikaan (4). Osallisuus voidaan paikantaa esimerkiksi nuoren mahdollisuuksiin päätöksenteossa tai ikäihmisen (5) osalta. Sosiaalinen osallisuudella (social inclusion & exclusion) (1) tavoitellaan, laajasti ajatellen, yhteiskunnallista koheesiota, ihmisten mahdollisuutta yhteiskunnalliseen osallistumiseen, kansalaisoikeuksien vahvistamiseen sekä toisaalta myös köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jotta ihmisen osallisuus mahdollistuisi, vaaditaan yhteisöltä kykyä tunnustaa yksilö ainutlaatuisena ja arvokkaana yhteisön jäsenenä. Tällöin yhteisön on tarjottava jäsenilleen mahdollisuus toimia yhdessä muiden kanssa (6). Kun ihminen kokee olevansa omassa elämässään osallisena, hän ihminen tuntee olevansa arvostettu, kohdattu ja ymmärretty sekä hän pystyy ennakoimaan elämäänsä (7). Työelämäosallisuudella edistetään yksilön työllistymisvalmiuksia, kuntoutumista työmarkkinoille ja osallisuuteen sekä työmarkkinoiden toimintaan vaikuttamista (8). Kulttuurihyvinvointi tukee osaltaan ihmisen osallisuuden kokemusta osana moniammatillista yhteistyötä (9). Osallistuva tutkimuskumppanuus puolestaan tarjoaa tutkimuksessa mukanaoleville yhdenvertaisen mahdollisuuden osallistua tutkimusprosessin eri vaiheisiin (10). Mitä toimijuus tarkoittaa? Toimijuus on aloitteellista toimintaa, tunnetta ja tietoa, mutta myös kykyjä ja resursseja saada omassa elämässä muutosta aikaan. Toimijuus tarkoittaa myös mahdollisuuksia tehdä valintoja ja toimia niiden mukaan tietyssä ympäristössä, sen rakentuessa suhteessa ympäristöön (11). Yksilön omaa toimijuutta tarkastellaan osana ihmisen elämää monesta eri näkökulmasta, kuten esimerkiksi osana oppimisvaikeuksia (12). Toimijuutta tarkastellessa siihen kietoutuu myös ajallinen ja yhteiskunnallisen tilanteen ulottuvuus ja ihanteet (13). Esimerkiksi työelämäkontekstissa puhutaan tunnetoimijuudesta (14) tai ammatillisesta toimijuudesta (15). Ohjauksen kontekstissa toimijuus voidaan huomioida osana ohjattavan elämänkulkua (16), sen ollessa yhtä aikaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista (17). Osallisuus ja toimijuus kietoutuvat toisiinsa. Teemakärjen hanketyön hedelmiä Teeman hankkeissa on esimerkiksi Tuotettu uusi työmarkkinoille pääsyn malli nykyisten, tuettujen työllistämismuotojen ja avoimien työmarkkinoiden välimaastoon Puuttuva Pala -hankkeessa, tutustu myös Tuettu keikkatyö -verkkojulkaisuun. Kehitetty kaupunkisuunnistukseen pohjautuva oppimispeli, jota jota sovelletaan suomalaisissa oppilaitoksissa ja muissa kumppaniorganisaatioissa, esimerkiksi nuoren koulutuspolun löytämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen CONNEXT for Inclusion -hankkeessa Luodaan pedagoginen viitekehys ja käsikirja Transversaalien taitojen oppimiseksi ja opettamiseksi monialaisesti sosiaali- ja terveysalan työkentällä ITSHEC -hankkeessa. Analysoidaan kaupunkisosiaalityötä ja sosiaalisen tuen rakenteita ja yhteisöjä edistääkseen kestäviä ratkaisuja kaupungeille ja sen asukkaille Urban SOS - Kohti monialaista, osallistavaa, kestävää tulevaisuutta -hankkeessa. Tutkitaan emotionaalista-, psykologista- ja fyysistä turvallisuutta sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla Tiitu -tutkimushankkeessa. SOPIVA - henkilökohtaisen budjetoinnin hankkeessa tehtiin alueellista työtä Etelä-Savon vammaispalveluissa ja kehitettiin valtakunnallisesti yhteisiä henkilökohtaisen budjetoinnin periaatteita ja toimintatapoja. Hankkeessa luotiin muun muassa uusi palveluntuottajan roolikartta (PDF / etela-savo.fi) Lue osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjestä tarkemmin innovaatiokeskittymän sivulta. Kirjoittaja Eija Raatikainen (KT) on yliopettaja, projektipäällikkö ja Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen teemavastaava. Hän työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Lähteet Leemann, L., Kuusio, H. & Hämäläinen, R.-M. (2015) Sosiaalinen osallisuus. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Keskitalo, E. & Karjalainen, V. (toim.) (2013) Kaikki työuralle! Työttömien aktivointipolitiikkaa Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suomen yliopistopaino. Tampere. Kukkonen, M. & Isola, A.-M. (2021). Osallisuuden kokemus – ensimmäisiä koko aikuisväestöä koskevia tuloksia näkymä (journal.fi) Gerontologia, 35(1), 103–106. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (julkari.fi) Helsinki. THL. Työpaperi 33/2017, 23–31. (haettu 2.9.2021). Kukkonen, M. & Isola, A.-M. (2021) Osallisuuden kokemus – ensimmäisiä koko aikuisväestöä koskevia tuloksia näkymä (journal.fi) Gerontologia, 35(1), 103–106. Ryynänen, S. (2021) Osallisuus, toimijuus ja yhteisöllisyys. Puheenvuoro Innovaatiokeskittymän kehittäjäverkostossa “Osana ja mukana. Sosiaalipedagogiikka näkökulmana osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen” 4.2021. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus, 60–70, 141–143. Työelämäosallisuus - THL. Huhtinen-Hilden, L. (2021) Kulttuurihyvinvoinnin yhteistä ymmärrystä rakentamassa. (Tikissä). Lehtonen, K., Vänskä, N., Helenius, S., Harra , T., & Sipari, S. (2020). Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus, 43(3), 6–19. Nivala, E. (2020) Maahanmuuttajaopiskelijoiden sosiaalipedagoginen ohjaus vapaassa sivistystyössä (journal.fi) Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 135–140. Korkeamäki, J. (2021). Oppimisvaikeudet, toimintavalmiudet ja toimijuus elämänkulussa: Tapaustutkimus aikuisten oppimisvaikeuksista (journal.fi) Aikuiskasvatus, 41(1), 6–17. Eteläpelto, A., Heiskanen, T. & Collin, T. Vallan ja toimijuuden monisäikeisyys (2011). Valta ja toimijuus Aikuiskasvatuksessa, 11-31. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. Vallan ja toimijuuden monisäkeisyys (PDF) Hökkä P., Ikävalko H., Paloniemi S., Vähäsantanen K. & Rantanen J. (2020) teoksessa Hökkä P., Ikävalko H., Paloniemi S., Vähäsantanen K. & Nordling, A. (toim.) (2020). Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä (jyu.fi) Vähäsantanen, S., Hökkä, P., Paloniemi, K. & Eteläpelto, A. (2017) Ammatillinen toimijuus: Rakenne, mittari ja tuki. (jyu.fi) Vanhalakka-Ruoho, M. (2014) Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta? (journal.fi) Aikuiskasvatus, 34(3), 192–201. Vehviläinen, S., Souto, AM (2021) How does career guidance at schools encounter migrant young people? Interactional practices that hinder socially just guidance (springer.com). Int J Educ Vocat Guidance.
Moninaisuuden johtaminen – kiistatonta liiketoimintaetua
Moninaisuuden johtaminen on aiheena ajankohtainen. Käsite liittyy laajemmin globaaliin ja suomalaiseen työelämän muutokseen: naisten asemaan yhteiskunnassa ja organisaatioissa, väestön ikääntymiseen, eri kulttuurien kohtaamiseen ja osatyökykyisten työelämämahdollisuuksiin. Yhteiskunnallinen muutos on lisännyt väestön liikehdintään, joka ei ole vähenemään päin. Monikulttuuristen työntekijöiden osuus on suomalaisessakin työelämässä kasvanut, vaikka työelämämme ei ole verrattavissa esimerkiksi amerikkalaiseen kontekstiin. Moninaisuuden johtamisessa on yksinkertaisimmillaan kysymys siitä, että kaikille työntekijöille taataan reilu kohtelu työorganisaatioissa identiteetistä riippumatta (esim. Jaatinen 2015, 25-26). Moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä Moninaisuuden johtaminen on moniulotteinen käsite, jossa moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä. Moninaisuuden käsittäminen ja kokemukset liittyvät yksilön elämänhistoriaan ja aiempiin elämänkokemuksiin. Moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä ja huonosta johtamisesta. Koska moninaisuus on lisäksi kontekstisidonnainen asia, sitä voidaan kuvata työyhteisöissä eri tavoin organisaatiosta riippuen. (vrt. Jaatinen 2015.) Moninaisuuden johtamisen (englanniksi Diversity Management) toimijat organisaatioissa ovat esimiehet, työntekijät ja työyhteisö. Työyhteisöissä käytetään myös käsitettä osallisuuden kehittäminen, inkluusio tai monimuotoisuuden johtaminen (esim. Jalonen ym. 2019). Yleisellä tasolla moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä johtamisesta, jota kuvaillaan reiluksi avoimeksi vuorovaikutteiseksi oikeudenmukaiseksi yhdenvertaiseksi tasa-arvoiseksi Kyse on moraalisesta ja eettisestä ulottuvuudesta. Johtamiselle mahdollisuus Moninaisuuden johtaminen on mahdollisuus, joka on todellisuutta monessa kansainvälisessä yrityksessä. Se tulisi nähdä moniulotteisena käsitteenä, joka kattaa iän sukupuolen terveyden etnisen ja sosiaalisen taustan koulutuksen ammatin kulttuurin kielen elämäntyylin toimintatavat tai kuulumisryhmät (Sippola 2007). On hyvä ymmärtää, ettei moninaisuuden johtamiselle ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa määrittelemisen tapaa, vaan määritteleminen näyttää riippuvan sen tekijästä. Hyvä moninaisuuden johtaminen lisää työyhteisön avoimuutta, suorituskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. (esim. Timonen 2015.) Erilaisia näkökulmia moninaisuuteen Moninaisuuden johtamisessa olisi tärkeää ymmärtää moninaisuuden näkökulmia. Metropolia Amk:n ja Saimaan ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen –hankkeessa (ESR) moninaisuutta on tutkittu ja kehitetty kahden kohderyhmän, ikääntyneiden (yli 54-vuotiaiden) ja eri etnisten taustojen omaavien työntekijöiden näkökulmasta. Moninaisuutta on Tuottavasti moninainen –hankkeessa tarkasteltu mm. seuraavilla kysymyksillä: Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon eri ikäiset ihmiset? Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon ihmisten erilaiset kulttuuritaustat? Kuinka paljon koet työpanoksellasi olevan vaikutusta yrityksen tulokseen ja menestymiseen? Mitkä asiat edistävät hyvinvointia työssäsi? Mitä asioita pitäisi kehittää työpaikallasi? Hankkeen kokemuksista voidaan yleisesti päätellä, että erityisesti sosiaali- ja terveysalalla haasteita tuntuu olevan nuorten naisten työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa. Lisäksi nuorilla naistyöntekijöillä on haasteita työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa sekä ammatillisen identiteetin kehittämisessä. Työyhteisöt näyttävät myös olevan suhteellisen itseohjautuvia, joka tuo uusia osaamisvaateita johdolle, esimiehille ja työntekijöille. On myös havaittu, että voimavaroja ja työtapoja kehitetään parhaiten, kun työyhteisöt kehittävät niitä yhdessä. Osaamista kehitetään parhaiten vuorovaikutteisella ja osallistavalla tavalla, jossa jokaisen ääni kuuluu. Moninaisuuden johtaminen kuuluu strategiseen keskusteluun Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan osa henkilöstöstrategiaa, toimintastrategiaa ja strategiasta keskustelua laajemmin. Kyse on myös vastuullisesta moraalisesta johtamisesta ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Kyse on osallisuudesta ja inkluusiota, jotka palvelevat yrityksen liiketoimintaetuja. Globaalilla tasolla keskustellaan siitä, millainen sosiaalisesti kestävä johtamistapa tai -malli edistäisi esimerkiksi eri sukupolvien johtamista, joiden taustatkin voivat olla eri kulttuureista (vrt. Mhatre & Conger 2011). Henkilöstöstrategisesti tällainen sisältö edistäisi myös liiketoimintaa ja on ajankohtainen suomalaisessa kontekstissa. Lähteet: Jaatinen, K. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen – katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 25 – 41. Jalonen, H; Uusikylä, P & Hynninen, R. 2019. Monimuotoisuuden kohtaaminen ja johtaminen. teoksessa Johtamisen psykologia (toim. Pietiläinen & Syväjärvi ss. 235 – 268). Keuruu 2019. Mhatre, K, H. & Conger, J.A. Bridging the Gap Between Gen Y ja Gen X. 2011. Journal of leadership Studies, Volume 5, Number 3, 2011. Sippola, A. 2007. Essays on Human Resource Management Perspectives on Diversity Management. Väitöskirja. Acta Wasaensia 180, Liiketaloustiede 75. Vaasan yliopisto. Timonen, L. 2015. Moninaisuus – hyvän työyhteisön ominaisuus? teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 15-22.) Tuottavasti moninainen -hankkeen verkkosivu Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.
Haaveissa hyvä elämä
Mitä voin sanoa, kun nuoret miehet vailla työ- tai opiskelupaikkaa toteavat yhteiskunnan olevan epäreilu ja liian vaativa? Olen heidän kanssaan osittain samaa mieltä. Puhumme tulevaisuudesta, heidän tulevaisuudestaan. Minun tehtävänäni on auttaa heitä näkemään tulevaisuutensa positiivisena asiana. Tehtävänäni on saada heidät uskomaan, kuinka hyvää heille tekisi löytää paikkansa yhteiskunnasta. Olen opiskellut teorian hyvin ja tiedän, miten suuri merkitys sosiaalisella osallisuudella on yksilön hyvinvoinnille. Mutta jos totta puhutaan, tunnen olevani hiukan heikoilla jäillä. “Miten mä muka jaksan?” Keskustelun jatkuessa käy erittäin selväksi, että oman urapolun löytyminen ei ole mikään ongelma, kyllä he tietävät, mitä haluavat opiskella ja millaista työtä tehdä. Mutta entä sitten, jos jaksaisinkin käydä opinnot loppuun, miten ihmeessä selviäisi työelämästä ja sen vaatimuksista. ”Miks ei vois olla vaikka 3 päivää töitä ja 4 päivää lepoa? Sitten varmaan jaksaisinkin”, toteaa yksi keskustelijoista. Muut yhtyvät kommenttiin myötäillen, juuri noin sen pitäisi mennä, sitten työn tekeminen olisi mahdollista. Kaikkien mielestä rahaa tarvitsee vain sen verran, että pystyy elämään. Tarvittava lepo ja palautumisaika painavat näiden miesten puntarissa paljon enemmän kuin paksu lompakko. He ovat pohtineet näitä asioita paljon, he tuntevat omat voimavaransa eivätkä suostu siihen, että heiltä vaaditaan enempää kuin mitä pystyvät antamaan. Nämä nuoret haluavat, että yhteiskunta rohkaisee ja tukee heitä yksinkertaisen, omiin voimavaroihin mitoitetun, elämän etsimisessä. He haluavat, että heitä ymmärretään, kun he kertovat tarvitsevansa enemmän vapaa-aikaa. Eivät he ole laiskoja ja saamattomia, he tiedostavat itsestään enemmän kuin tuntuvat itsekään ymmärtävän. Ja he unelmoivat hyvästä elämästä. Syrjäytymisen asiantuntijat Syrjäytyneisyyden määrittely ei aina ole aivan yksiselitteistä, vaan siihen liitetään monia erilaisia tekijöitä. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että syrjäytyneet ovat erossa sellaisista toiminnoista, joita yhteiskunta pitää jäsenilleen tarpeellisina. Näistä toiminnoista ansiotyö ja siihen vaadittava koulutus nousevat yleensä esiin tärkeimpinä tilastoihin kirjattavina ja helposti mitattavina tekijöinä. (Myrskylä 2011, 24.) Yhteiskunnan mittareiden mukaan nämä PEILI-hankkeen työpajalla kanssani keskustelevat nuoret ovat siis syrjäytyneitä, tai vähintäänkin syrjäytymisuhan alla, ja heihin on kohdennettava toimia, jotka auttavat heitä kiinnittymään yhteiskuntaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoima, Euroopan sosiaalirahaston tukema PEILI-hanke on yksi osa näitä kohdennettuja toimia. Hankkeen tavoitteena on auttaa nuoria miehiä löytämään suuntaa elämälleen koulutuksen, työn ja sosiaalisten verkostojen kautta. Vastaavanlaisia hankkeita on paljon, ja hyvä niin. Ongelma on laaja ja siihen tarvitaan ratkaisuja. Voi kuitenkin olla, että ratkaisut ovat aivan nenämme alla. Tai oikeastaan suoraan edessämme, tasavertaisina tiimin jäseninä. Siis ne syrjäytymisuhan alla olevat nuoret itse. Mitä jos heidät otettaisiin mukaan hankkeen projektitiimiin kokemusasiantuntijoina, kertomaan mitä pitää tehdä ja minkä pitää muuttua? Mitä jos he olisivat niitä, jotka näyttävät mihin suuntaan hankkeen pitää mennä? Mitä on kokemusasiantuntijuus? Kokemusasiantuntijuus on etenkin terveys- ja sosiaalialalla lähes muodikkaaksi muuttunut toimintamuoto. Se on syntynyt 2000-luvulla ja on ollut keskeisenä käsitteenänä myös sosiaali- ja terveysministeriön kehittämisohjelmissa ja -hankkeissa (esim. KASTE-ohjelmat ja Palvelut asiakaslähtöisiksi -kärkihanke). Menetelmän hyödyt on helppo ymmärtää. Kokemusasiantuntijat voivat tarjota asiakaslähtöisen näkökulman palveluiden kehittämiseen ja tuottamiseen. Samaan aikaan toiminnalla on kokemusasiantuntijalle itselleen voimaannuttava vaikutus, se tuo tiedon siitä, että on tarpeellinen ja hyödyllinen yhteiskunnalle. Toimintamallia hyödynnetään aktiivisesti erilaisissa hankkeissa ja ohjelmissa, mutta se saa samalla osakseen myös aiheellista kritiikkiä. Tuoreessa väitöskirjassa "Making experts-by-experience – Governmental ethnography of participatory initiatives in Finnish social welfare organisations" (Meriluoto 2018) tarkastellaan asiantuntijaksi tekemisen prosessia, sitä miksi osallistujista halutaan kehittää asiantuntijoita ja mitä hyötyä siitä on. Tutkimuksesta selviää, että usein kokemusasiantuntijat eivät itse pääse määrittelemään, millaista on relevantti tieto tai hyödyllinen osallistuminen, vaan he joutuvat mukautumaan toiminnan järjestäjän omiin tavoitteisiin. Tutkimus rohkaisee osallistamistoimintaa toteuttavia tahoja olemaan valmiita haastamaan omia ennakko-oletuksiaan. Kokemusasiantuntijoiden tieto saattaa poiketa siitä, mitä on oletettu, ja kriittistäkin, mutta juuri siksi sitä on tarpeen kuunnella. Osallisuus ja sen hyödyt PEILI-hankkeessa haluamme toimia juuri tästä lähtökohdasta. Haluamme, että työpajoihin osallistuvat nuoret ymmärtävät asiantuntijuutensa merkityksen ja sen, miksi kaikki tieto on tärkeää, se kriittinenkin. Osallisuus on vuorovaikutusta ja kokemus osallisuudesta syntyy silloin, kun ihminen oivaltaa osallistumisen tarjoamat hyödyt. (Leeman & Kuusisto & Hämäläinen 2015.) Palvelumuotoilussa keskeisenä ajatuksena on eri osapuolten osallistaminen yhteisen tuotteen tai palvelun kehittämiseen. Yhteiskehittämisen menetelmää käyttäen voidaan hyvin edistää myös osallisuuden kokemusta. Kun nuori pääsee työpajalla saman pöydän ääreen ammattilaisten kanssa, mietitään esimerkiksi mitä tekijöitä nuoret tarvitsevat syrjäytymisprosessissa muutoshalun heräämiseen millaiset harjoitukset tukisivat parhaiten sosiaalista vahvistamista millaisia ominaisuuksia tekeillä olevassa mobiilisovelluksessa tulisi olla Yhdessä pohtien syntyy vuorovaikutus kuin itsestään. Nuoret näkevät osallistumisensa hyödyn ja saavat vuorovaikutuksen kautta mikrotason kokemuksen osallisuudesta. Mikrotason kokemus tuskin poistaa nuorten tunnetta siitä, että yhteiskunta on liian vaativa ja epäreilu. Se ei poista tunnetta siitä, että tulevaisuus tuntuu liian suurelta palalta haukattavaksi, että omat voimavarat eivät riitä. Vaikka emme pystykään täysin muuttamaan nuorten suhdetta yhteiskuntaan, voimme toivottavasti liikauttaa jotain positiivisemman tulevaisuususkon suuntaan. Voimme osoittaa, että nuorten kokemustiedolla ja mielipiteellä on merkitystä ja näiden avulla voidaan luoda jotain uutta. Jotain, joka palvelee heidän kaltaistensa nuorten tarpeita ehkä paremmin kuin aiemmin luodut mallit. Voimme antaa nuorille mahdollisuuden kokea, miltä tuntuu vaikuttaminen. Hyvästä mikrotason kokemuksesta on helpompi kurottaa suuremmalle tasolle, sinne yhteiskunnan rattaisiin, kuin aivan tyhjästä. ”Elämässä on niinku steppejä”, kuten nuoret sanovat. Askel kerrallaan, pienissä paloissa, on turvallista mennä eteenpäin. Lähteet: Leemann, Lars & Kuusio, Hannamaria & Hämäläinen, Riitta-Maija 2015. Sosiaalinen osallisuus. Sosiaalisen osallisuuden tietopaketti. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana verkossa: <www.thl.fi/sokra.> Myrskylä Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu. Työ- ja elinkeinoministeriö. Meriluoto, Taina. 2018. Making Experts-by-experience. Governmental Ethnography of Participatory Initiatives in Finnish Social Welfare Organisation. JYU Dissertations. Kirjoittajaesittely Viittä vailla valmis sosionomi Johanna Valkama työskentelee sosiaalialan opiskelija-assistenttina Metropolian TKI-yksikön alaisessa moniammatillisessa PEILI-hankkeessa. Aiemmalta koulutukseltaan Johanna on montessoriohjaaja. Parinkymmenen vuoden työkokemus erityispedagogiikan parissa yhdistettynä sosiaalipedagogiseen lähestymistapaan antaa hyvät valmiudet olla mukana innovoimassa uudenlaisia toimintamalleja sosiaalisen vahvistamisen kentällä.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.