Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: Osallistuva TKI-kumppanuus

Osallistuvaa TKI-kumppanuutta uudessa eurooppalaisessa Bauhausissa
http://Ryhmäkuvassa%20kahdeksan%20ihmistä%20rinnakkain,%20hymyilevät,%20NEB%20Stewardship%20Lab%20-koordinaattoritiimin%20jäseniä%20ensimmäisessä%20kasvokkaintapaamisessa%20Lissabonissa%20maaliskuussa%202023.
18.12.2023
Päivi Keränen

Viime kesän aikana saimme lukea uutisia Etelä- ja Keski-Euroopan lämpöennätyksistä, mittavista maastopaloista ja näistä seuranneesta inhimillisestä hädästä. Kriisi ei enää ole abstrakti tulevaisuutta varjostava pilvi, vaan ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo tässä ja nyt. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raporteissa (1) on jo vuosia korostettu pikaisten toimenpiteiden tarvetta, sillä tällä vuosikymmenellä tehtävien toimien ja päätösten vaikutukset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Albert Einsteinin sanontaa lainaten: "Ongelmat eivät ratkea samalla ajattelulla, jolla ne luotiin." Kompleksisen maailman haasteet eivät ratkea yhden yksittäisen tieteenalan tai ammattiryhmän tietämyksellä, vaan tarvitsemme moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-kumppanuus tarkoittaa lähestymistapaa, jossa eri taustoista tulevat kohtaavat yhdenvertaisina tutkimusaiheen äärellä tuoden oman erityisen asiantuntemuksen yhdessä määritettävän haasteen ratkomiseen (2). Osaamisen uudenlainen yhdistely mahdollistaa tulevaisuuskestäviä innovaatioita. Eurooppalaisella yhteiskehittämisellä kohti kestävyyssiirtymää EU:n Uusi eurooppalainen Bauhaus -aloite (New European Bauhaus, NEB) pyrkii vauhdittamaan kestävien, kauniiden ja osallisuutta edistävien elinympäristöjen kehittämistä (3). EU-kontekstissa poikkeuksellisesti yhteiskehittämällä toteutettu aloite kerää yhteen eurooppalaisia organisaatioita ja toimijoita, jotka haluavat oman toimintansa kautta edistää kestävyyssiirtymää, ja sillä on paljon yhtymäkohtia osallistuvaan TKI-kumppanuuteen (4). Metropolia liittyi aloitteen kumppaniksi kesällä 2021 ja käynnisti sen puitteissa helmikuussa 2023 NEB Stewardship Lab -kehittämiskumppanuuden yhdessä Amsterdamin ammattikorkeakoulun, Torinon yliopiston, Kypros-instituutin, NABA- ja IADE-korkeakoulujen sekä kolmannen sektorin Green Growth Generation -toimijan kanssa (5). NEB Stewardship Labin käynnistämisessä olemme hyödyntäneet Metropolian TKI-toiminnan profiloitumisen Hytke ja ReCoRDI -hankkeissa kehitettyjä osallistuvan TKI-kumppanuuden jäsennyksiä ja työkaluja. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ydintekijöinä on mahdollistaa yhdenvertaista osaamista, moninäkökulmaista osaamisen yhdistelyä ja systeemista kehkeytymistä TKI-prosessin kaikissa vaiheissa (2). Tässä kirjoituksessa kuvaan havaintoja osallistuvan TKI-kumppanuuden soveltamisesta käytäntöön. Havainto I: Kehkeytyvä kumppanuus ei etene suoraviivaisesti Osallistuva TKI-kumppanuus ei ole suoraviivainen prosessi vaan eri vaiheet limittyvät toisiinsa iteratiivisesti (katso kuvio 1). Syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana liikuimme joustavasti prosessin neljän ensimmäisen vaiheen välillä, palaten tarvittaessa aiempiin vaiheisiin, tutkimusnäkökulman laajentuessa ja tarkentuessa yhteisen ymmärryksen kasvaessa. Havainto II: Motivaatio ja yhteinen suuntima pitävät joukon yhdessä Kehkeytyvässä prosessissa on paljon epävarmuutta, jolloin osallistujien motivaatio muodostuu tärkeäksi eteenpäin liikuttajaksi ja jaettu visio kumppanuutta ylläpitäväksi liimaksi. NEB Stewardship Lab -yhteistyössä liimana on ollut osallistujien palo ja käytännössä havaitsema tarve korkeakoulujen roolin ja toimintatapojen uudistamiselle aikakautena, jolloin ihmisen toimet, kuten maanviljelys, teollistuminen ja ydinkokeet ovat jo jättäneet pysyviä jälkiä maapallon toimintaan. Haaste on valtava ja sen palasteleminen käytännön askeleiksi vaatii paljon yhteistä pohdintaa ja käytännön kokeiluja. Kumppanuuden pohjana ja suunnan määrittäjänä toimii Metropoliassa hahmoteltu, NEB-aloitetta ja kestävyystieteen stewardship-konseptia yhdistävä viitekehys (6). Kumppanuuden tavoitteena on selvittää, miten korkeakoulut voisivat toiminnassaan vahvistaa paitsi tiedon, myös toimijuuden ja huolenpidon ulottuvuuksia. NEB Stewardship Labin viitekehyksessä nämä kolme ulottuvuutta nivoutuvat yhteen NEB-aloitteen arvojen – kestävyys, kauneus ja osallisuus – kanssa ja laajentavat aloitteesta käytävää keskustelua toimijan eli aloitteen tavoitteita toteuttavan yksilön tai yhteisön tarvitsemien kyvykkyyksien tarkasteluun. NEB Stewardship Lab -kumppanuuden tiivis yhteys Euroopan komission NEB-aloitteeseen varmasti vahvistaa osaltaan sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta, sillä sen kautta on mahdollista nostaa ehdotuksia ja näkökulmia Euroopan tason keskusteluun. Havainto III: Arvosta ajankäyttöä ja tee näkyväksi, miten pitkälle on jo tultu Koska NEB Stewardship Lab -yhteistyön taustalla ei vielä tässä yhteistyön rakentamisen vaiheessa ole ulkoista rahoitusta mahdollistamassa työtuntien resurssointia, kumppanien aikaa on kunnioitettava erityisen tarkkaan. Onkin tärkeää suunnitella yhteistyön puitteet niin, että palavereissa ja työpajoissa pystytään keskittymään yhteiseen kehittämiseen ja että suunta pysyy osallistujille selkeänä kehitysprosessin käänteistä huolimatta. Myös yhteisen ymmärryksen kertyminen on keskeistä havaita ja tehdä se säännöllisesti näkyväksi kaikille osallistujille - näin yhteisen työn arvo konkretisoituu. Tämä vaatii osallistuvan TKI-kumppanuuden “vetäjältä” valmistautumis- ja suunnitteluaikaa. Havainto IV: Avoin kumppanuus - tavoitellako laajaa osallistujajoukkoa vai keskittyäkö ymmärtämään ydinjoukon tarpeita? NEB Stewardship Labin kevätkausi 2023 painottui toimiin osallistujajoukon laajentamiseksi edelleen seitsemän eri organisaation ihmisistä koostuvasta koordinaattoritiimistä. Kevään aikana järjestimme neljä työpajaa, kolme eri maissa ja yksi verkossa. teimme kyselyn korkeakouluissa ja niiden kanssa toimiville NEB Stewardship -viitekehyksen tarpeellisuudesta, toimivuudesta ja mahdollisista sovelluskohteista. Nämä toimet veivät leijonanosan koordinaatiotiimin yhteisestä ajasta ja loppukeväästä kehittämiskumppanimme esittivät selkeän toiveen, että ennen joukon laajentamista olisi tärkeää palata yhteisen tavoitteenasettelun äärelle, jotta yhteinen kehittämistyö palvelisi mahdollisimman hyvin kaikkia osallistujia. Palasimme yhteisen ymmärryksen tuottamisen vaiheesta tutkimuksen vastavuoroiseen yhteissuunnitteluun ja päätimme kevään kahteen koordinaattoritiimille järjestettyyn visiotyöpajaan, joissa kirkastimme yhdessä kumppanuuden pitkän aikavälin tavoitetta ja hahmotimme askelia sitä kohti. Havainto V: Harppaus abstrakteista käsitteistä käytäntöön vaatii tukea Koska NEB Stewardship -viitekehys on varsin abstrakti ja sen ulottuvuudet monimerkityksisiä, kehittämistyön ensimmäinen askel oli tuoda niitä lähemmäs käytäntöä ja määritellä käytettyä sanastoa yhteisen keskustelun mahdollistamiseksi. Yhteisen sanaston luomiseksi tarkastelimme jo toteutettuja, kestävää kehitystä edistäviä projekteja viitekehyksen ulottuvuuksien – tieto, toimijuus ja välittäminen – kautta. Laadimme myös NABA-korkeakoulun johdolla työpajakonseptin, jossa perehdytimme esimerkein laajempaa osallistujajoukkoa NEB Stewardship -ulottuvuuksiin ja keräsimme samalla heidän näkemyksiään käsitteiden määrittelyn tueksi. Lisäksi pyrimme työpajoissa tunnistamaan, miten kolmen ulottuvuuden toteutumista voitaisiin entisestään vahvistaa esimerkkiprojekteissa sekä tätä kautta rakentamaan ymmärrystä siitä, miten korkeakoulut voivat näitä ulottuvuuksia toiminnassaan edistää. Havainto VI: Ollako vetäjä vai kehittäjäkumppani muiden joukossa? Osallistuvan TKI-kumppanuuden käynnistäminen ja ylläpito vaatii aikaa ja suunnittelua. Vapaaehtoisista koostuvassa kumppanuudessa vastuu tuntuu helposti – jo ajankäytöllisistäkin syistä – valuvan sen käynnistäjälle ja häneltä myös odotetaan näkemyksiä ja “johtajuutta” prosessin eteenpäin viemiseksi. Tästä helposti muodostuvasta valta-asetelmasta on tärkeää olla tietoinen ja pyrkiä purkamaan sitä muun muassa jakamalla vastuuta eri kumppaneille. Toisaalta, jos kumppanuuden käynnistäjä asettuu pelkästään fasilitaattorin rooliin, hän ei (ainakaan työpajoissa) pääse samalla tavalla itse osallistumaan kehittämistyöhön huomion kohdistuessa yhdenvertaisen tilanteen luomiseen muille. Tällöin hänen muu asiantuntemuksensa jää hyödyntämättä. Työpari helpottaa tilannetta ja mahdollistaa roolien vaihtelun fasilitaattorin ja osallistujan välillä. Havainto VII: Kansainvälinen konteksti lisää haastetta - mutta myös kiinnostavuutta! NEB Stewardship Labin koordinaattoritiimi muodostuu aiemmin toisilleen tuntemattomista, mutta samoja kiinnostuksen kohteita jakavista korkeakoulutuksen parissa toimivista ihmisistä. Luottamuksen ja yhteisen näkemyksen rakentuminen vaatii tässä kontekstissa aikaa, paljon yhteistä keskustelua ja kohtaamisia myös kasvokkain. Yhteisten pelisääntöjen ja arvojen sopiminen sekä niiden johdonmukainen seuraaminen helpottaa prosessia. Johdonmukaisuudesta huolimatta yhteistyö edellyttää tasapainottelua asioiden syvällisen kertaamisen ja eteenpäin siirtyvän otteen välillä. Samalla kehittämiskumppaneiden kontekstien moninaisuus ja eri kulttuurit ovat myös suuri rikkaus ja inspiraation lähde joka ruokkii yhteistä kehittämistä. Eri näkökulmat, tai joskus jopa väärinymmärrykset herättävät kyseenalaistamaan totuttuja ajatuskaavoja ja ajattelemaan uudelta kantilta. Opittavaa on paljon ja kansainvälinen yhteiskehittäminen tarjoaa siihen erinomaiset puitteet! Kirjoittaja Päivi Keränen (TaM) toimii Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeen asiantuntijana ja koordinoi Uusi eurooppalainen Bauhaus -kumppanuutta Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on pitkä ja monipuolinen kokemus yhteiskehittämisestä ja kansainvälisestä verkostoyhteistyöstä muotoilun menetélmiä hyödyntäen. Lähteet IPCC 2023. Summary for Policymakers (PDF) [H.-O. Pörtner, D.C. Roberts, E.S. Poloczanska, K. Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., Salonen, A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Euroopan komissio 2021. New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion.(ec.europa.eu) Haettu 1.11.2023. Keränen, P. 2023. Uusi eurooppalainen Bauhaus! Osallistuvalla TKI-kumppanuudella kohti kestävää hyvinvointia. (PDF) Teoksessa Tulevaisuustyöpajoilla kohti kestävää hyvinvointia.[Linkola, Jussi & Väisänen, Sara (toim.)] Metropolia Ammattikorkeakoulu, 40-43. Haettu 1.11.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu 7.2.2023. NEB Stewardship Lab — enhancing the role of higher education in New European Bauhaus.  Keränen, P. 2022. Stewardship in the New European Bauhaus. Tikissä-blogi 10.5.2022. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haettu 1.11.2023. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2022/05/10/stewardship-in-the-new-european-bauhaus/ Sipari S & Vänskä N & Lehtonen K & Helenius S & Väisänen S & Harra T 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Inkontinenssihanke yhteistyönä kokemustoimijoiden, ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa
http://Siniseen%20satiiniin%20pukeutunut,%20kaulasta%20alaspäin%20kuvattu%20naisoletettu%20hahmo%20seisoo%20kuvan%20etualalla%20pidellen%20käsiään%20genitaalialueen%20edessä,%20taustalla%20kuvassa%20avoin%20ovi%20ja%20wc-istuin.
27.10.2023
Pirjo Koski & Maija-Riitta Jouhki

Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on merkityksellinen ja yhä vaiettu aihe, vaikka se koskettaa jopa miljardia ihmistä. Vaiva koskee erityisesti naisia, mutta myös yli 70-vuotiaista miehiä. Kokosimme moniasiantuntijaisen verkoston suunnittelemaan inkontinenssihanketta, jonka pitkän aikavälin tavoitteena on virtsankarkailun ennaltaehkäisy ja lievän virtsankarkailun hoitaminen kustannustehokkaasti. Moninäkökulmainen verkosto mahdollistaa ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden ja tutkijoiden toisiaan täydentävän osaamisen ja asiantuntemuksen huomioimisen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Myös hankesuunnitelman laatimisessa hyödynnetään laajasti työelämäkumppaneiden ja kokemusasiantuntijoiden verkostoa, mikä mahdollistaa ilmiön moninäkökulmaisen tarkastelun ja erilaisten innovatiivisten ratkaisujen kehittämisen. Virtsainkontinenssi koskettaa jopa miljardia ihmistä Virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi koskettaa jopa miljardia ihmistä, erityisesti naisia. Oireet vaikuttavat elämänlaatuun heikentävästi ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia (1, 2, 3). Virtsankarkailua esiintyy nuorilla hedelmällisessä iässä olevilla eli fertiili-ikäisillä naisilla synnytyksen jälkeen, mutta myös vaihdevuosien jälkeen sekä ikääntyvillä naisilla.  40–60-vuotiaista suomalaisnaisista naisista 20 % kärsii virtsankarkailusta ja yli 70-vuotiaista jopa joka toinen, sillä virtsankarkailu lisääntyy iän myötä.  (4, 1). Miehillä virtsanpidätyksen häiriöt ovat nuorella aikuisiällä ja keski-iässä harvinaisia. Yli 70-vuotiaista miehistä noin joka neljännellä esiintyy haittaavaa virtsanpidätyksen häiriötä. (5). Ulosteinkontinenssi tarkoittaa ulosteen pidätyskyvyttömyyttä. Noin 5 % suomalaisista kärsii siitä kuukausittain (6). Inkontinenssi vaikuttaa elämänlaatuun, lisää kustannuksia ja kuormittaa ympäristöä Inkontinenssi vaikuttaa elämänlaatuun (1; 6) aiheuttaen fyysistä epämukavuutta ja rajoittaa päivittäisiä toimintoja, kuten liikkumista ja nukkumista. Sekä miehet että naiset voivat kokea stressiä, ahdistusta ja masennusta inkontinenssin takia, mikä vaikuttaa kielteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Yhteiskunnallinen eristäytyminen ja häpeän tunne voivat olla myös inkontinenssin seurauksia ja sosiaalisia tilanteita voidaan vältellä. Hoitoon ja suojavälineisiin liittyvät kulut voivat olla merkittäviä, ja ne voivat vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiin (3).  Kertakäyttöiset suojavälineet, kuten vaipat, voivat aiheuttaa ympäristökuormitusta (7). Kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää harkita ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja vähentää jätteen määrää. Terveydenhuollon niukkenevat resurssit ovat haaste (8) ja toiminnan tulisi olla kustannustehokasta, mutta silti laadukasta (9).  Lisääntynyt tarve inkontinenssin hoitoon vaatii resursseja diagnosointiin, hoidon tarjoamiseen ja potilaiden tukemiseen. Tämän vuoksi inkontinenssin ennaltaehkäisyyn tulisi panostaa. Inkontinenssi vaikuttaa ihmisten elämään, mutta myös terveydenhuoltojärjestelmään ja ympäristöön. Ennaltaehkäisy ja ohjaus, terveydenhuollon ammattilaisten koulutus ja yleinen ympäristötietoisuus voivat ehkäistä vaikutuksia ja edistää kestävää kehitystä samalla kun parannetaan elämänlaatua. Asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyöllä kohti uudenlaista hoitomallia Inkontinenssi -pilottihanke tähtäsi moniammatillisen asiantuntijaryhmän perustamiseen ja myöhemmin inkontinenssin uudenlaisen hoitomallin kehittämiseen. Inkontinenssi -pilottihankkeen keskeinen tarkoitus oli koota asiantuntijoita ja kokemusasiantuntijoita sisältävä työryhmä, jonka kanssa yhdessä voitiin valmistella myös varsinaista inkontinenssihanketta. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus mahdollistaa yhdenvertaista osallistumista aiheeseen liittyville toimijoille prosessin alusta alkaen. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tärkeä lähtökohtana on kutsua tutkimus- ja kehittämistarpeen äärelle moniasiantuntijainen joukko, jolla on toisiaan täydentävää osaamista ja asiantuntemusta kuten ammattilaisia, kokemusasiantuntijoita ja tutkijoita. Yhteistä toimintaa ja suuntaa muotoillaan yhdessä siten, että kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa ja erilainen osaaminen rikastaa ymmärrystä hankkeen aiheesta. (10) Metropolia ammattikorkeakoulussa osallistuvaa TKI-kumppanuutta kehitetään opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) profiloitumisrahoituksella HYTKE - kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa. Hyödynsimme tätä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (10) inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelussa ja kumppanuuden rakentamisessa moninäkökulmaisessa verkostossa. Inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelu eteni vaiheittain Inkontinenssi -pilottihankkeen suunnittelu eteni vaiheittain ja kokouksia järjestettiin kolme. Kokouksiin kutsuttiin asiantuntijoita monialaisesti ympäri Suomea ja useat vastasivat kutsuun myönteisesti. Ensimmäisen kokouksen tarkoituksena oli perustaa työryhmä, kartoittaa kehittämistarpeita ja keskustella pilottihankkeen fokuksesta ja tehdä yhteinen päätös jatkokehittämisestä. Toisessa kokouksessa keskusteltiin kunkin asiantuntijan erityisosaamisesta ja panoksesta pilottihankkeeseen. Lisäksi luotiin yhteinen alustava käsitys kehittämistarpeesta ja tavoitteista. Kolmannessa kokouksessa tarkennettaan toteuttamisideoita ja valitaan jatkoon menevät ideat. Lisäksi varmistetaan sitoutuminen varsinaisen hankkeen suunnitteluun. Keskustellaan projektiryhmästä, ohjausryhmästä, vastuuhenkilöistä ja rooleista. Laaditaan alustava aikataulu kevään kokouksille. Resurssit, budjetti ja viestintäsuunnitelma laaditaan varsinaisen hankkeen suunnitteluvaiheessa. Pilottihankkeessa opittua Pilottihankkeen aikana huomasimme, että huolemme asiantuntijoiden kiinnostuksesta tulla mukaan oli turha. Saimme koottua upean monialaisen asiantuntijaryhmän, jolla oli intoa lähteä ideoimaan inkontinenssin hoitoa ja ennaltaehkäisyä eteenpäin. Kokemusasiantuntijoiden tavoittaminen oli haasteellisempaa, mutta siinäkin onnistuttiin uuden asiantuntijakontaktimme avulla. Hyödynsimme Metropoliassa kehitettyä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (10), koska se mahdollisti monialaisen ja yhdenvertaisen osallistumisen ammattilaisille, kokemusasiantuntijoille ja tutkijoille hankkeen alusta alkaen. Monilaisessa ryhmässä kaikilla ryhmän jäsenillä oli mahdollisuus vaikuttaa: erilainen osaaminen rikastutti aiheeseen liittyvää ymmärrystä ja hankkeen tavoitetta ja toimintaa oli mahdollista muotoilla yhdessä. Kirjoittajat Pirjo Koski (TtT) toimii Metropoliassa kätilötyön lehtorina, sekä inkontinenssi-pilotin koordinaattorina ja asiantuntijana. Maija-Riitta Jouhki (TtT) toimii Metropoliassa kätilötyön lehtorina sekä inkontinenssi-pilotissa asiantuntijana. Lähteet Virtsankarkailu (naiset). Käypä hoito -suositus (kaypahoito.fi). Helsinki: Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. Luettu 2.9.2023. Tähtinen R. 2018. The Impact of Women’s Smoking, Obesity and Mode of Delivery on Urinary Incontinence. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto. Vuorela P. 2017. Virtsankarkailun taloudellinen arviointi. (kaypahoito.fi). Luettu 4.10.2023. Tiitinen A. 2022. Virtsankarkailu naisella (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.9.2023. Saarelma O. 2021. Virtsankarkailu miehellä (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.9.2023. Tunturi S. 2021. Ulosteen pidätyskyvyttömyys (ulosteen karkaaminen, ulosteinkontinenssi) (terveyskirjasto.fi). Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 4.10.2023. Thompson Brewster E, Rounsefell B, Lin F, Clarke W, O'Brien K R.  2022. Adult incontinence products are a larger and faster growing waste issue than disposable infant nappies (diapers) in Australia. Waste Management, vol. 152, s. 30-37. Kosonen S. 2020. Terveydenhuollon resurssit on saatava kuntoon. Lääkärilehti, 45/2020 vsk 75s, 2392 – 2393. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026 (valtioneuvosto.fi). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18. Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50, Helsinki 2022.

Lue lisää

Projektiopinnot ovat joustava ja käytännönläheinen tapa uuden oppimiseen
http://Kaksi%20ihmistä%20istuu%20pöydän%20ääressä,%20kaksi%20seisoo%20heidän%20takanaan.%20Kaikki%20katsovat%20hymyillen%20kohti%20pöydällä%20avoinna%20olevaa%20läppäriä.
5.10.2023
Elina Taponen & Kati Marin

Haluatko kehittää työelämässä tarvittavaa osaamistasi ja soveltaa oppimaasi suoraan käytäntöön? Tai tarvitsetko jotain tiettyä osaamista edetäksesi uudelle työuralle? Työikäisille aikuisille projektiopinnot tarjoavat joustavan mahdollisuuden uuden substanssin sekä tutkimus-, kehittämis- että innovaatio-osaamisen kehittämiselle. Joustavat uudet tavat vahvistavat oppimista Koulutusorganisaatioiden tulee luoda perinteisten oppimisen tapojen rinnalle uudenlaisia, joustavia tapoja oppia, jotka vastaavat nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Perinteiset tavat eivät riitä nykyajassa, vaan rinnalle tarvitaan uusia ketterämpiä tapoja oppia. Projektiopinnoissa oppijan aktiivinen rooli oppimisen muotoilussa ja tavoitteiden asetannassa vahvistaa oppimista. Tarkoituksenmukaista on vahvistaa sellaista osaamista, josta kokee olevan itselle hyötyä esimerkiksi oman työn kannalta. Valmiissa tarjonnassa olevan koulutuksen oppimistavoitteet ja sisällöt ovat yleensä valmiiksi määriteltyjä muiden toimesta. Perinteinen kurssimuotoinen tai verkossa toteutettava itseopiskeltava opintojakso ei välttämättä siten tarjoa mahdollisuuksia omien oppimistavoitteiden muotoiluun. Usein aikuisilla työssä käyvillä aikuisilla olisi kuitenkin tarve juuri tietyn tiedon tai taidon päivittämiseen. Taustalla olevan tutkinto-opiskelun sekä työkokemuksen myötä moni myös tietää, millainen oppimistapa on itselle sopivin. Projektiopinnoissa omia oppimistavoitteita voi muotoilla itse Projektiopinnoissa oppija pääsee vaikuttamaan omien oppimistavoitteiden ja -tehtävien muotoiluun. Projektiopintojen aikana voi oppia niin substanssiin kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovointiin (TKI) liittyviä uusia tietoja ja taitoja. Oppijalla on aktiivinen rooli oman osaamisen sekä kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja määrittelyssä. Oppijalla saattaa olla oman työn näkökulmasta tarve päivittää omaa osaamistaan tietyn substanssin osalta. Osa haluaa käytännönläheistä tapaa oppia uutta, saadakseen samalla näyttöjä tai verkostoitumismahdollisuuksia uuden työuran rakentamiseksi. Uutta projektiopintojen ja TKI-kumppanuuden mallia on kanssamme ollut pilotoimassa tietojohtamisen asiantuntija KTM Reetta Kilpeläinen, jonka tavoitteena on projektiopintojen aikana täydentää ennakointiosaamistaan. Hänen mielestään projektiopinnot ovat olleet työssä käyvän aikuisen oppimisen näkökulmasta erinomainen tapa oppia, sillä tämä oppimismuoto on hyvin käytännönläheinen. Metropolian jatkuvan oppimisen asiantuntijat ovat tukeneet hänen oppimisprosessiansa ja mahdollistaneet erilaisia oppimisen tapoja. “Olen saanut itse miettiä millaisilla keinoilla opin parhaiten ja mitkä ovat omat oppimistavoitteeni. Oppijana olen saanut myös vaikuttaa siihen, mitä haluan oppia ja miten.” Projektiopinnoissa oppiminen pyritään sitomaan TKI-hankkeen teemaan ja kontekstiin. Varsinaiset oppimistavoitteet määritellään ja muotoillaan kuitenkin yhdessä oppijan ja ohjaajien kesken sekä sovitaan oppijakohtaisesti projektiopintojen suoritustavoista. Projektiopintojen onnistumisen kannalta on tärkeää, että oppija otetaan mukaan yhteisen kehittämishankkeen arkeen. Se mahdollistaa tasavertaisen reflektoinnin ja sparrailun käsiteltävän aiheen äärellä. Aikaa kannattaa käyttää myös siihen, että vastuista ja rooleista keskustellaan avoimesti. Oppijalta oppimismuoto vaatii joustavuutta, yhteistyötaitoja, laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja muutoskyvykkyyttä. “Erityisesti olen pitänyt eri alojen ammattilaisten tapaamisista sekä keskusteluista. Sitä kautta projektiopinnot ovat mahdollistaneet oman ammatillisen verkostoni kasvattamisen.” Oppimisen keskeisenä kontekstina toimivat Metropolian ja yhteistyökumppanien TKI-hankkeiden tarjoamat puitteet, jotka linkittyvät usein työelämään eri näkökulmista. Oppimistehtävät eivät ole hankkeeseen kirjattuja tehtäviä, vaan ne muotoillaan täysin oppijalähtöisesti. Hankkeen yhteydessä oppijalla on mahdollisuus tavata toimijoita eri organisaatioista, verkostoitua sekä täydentää omaa osaamistansa. Projektiopinnoissa ei ole suoraan mahdollista kehittää omaa työtä, mutta hankittua osaamista kannattaa hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla omassa työssä projektiopintojen aikana ja niiden jälkeen. Olemme Metropolia Ammattikorkeakoulussa kehittämässä osana OKM-rahoitteista HYTKE-hanketta osallistumista mahdollistavia TKI-kumppanuuden käytänteitä ja uudenlaista tapaa tavoitteelliseen oppimiseen ammattikorkeakoulussa (1). Tarjoamme työikäisille oppijoille mahdollisuuden osallistua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeen kontekstissa oman osaamisen täydentämiseen. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Linkki Katin LinkedIn-profiiliin. Elina Taponen työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan KM, AmO sekä on suorittanut tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon. Elina kehittää työssään erilaisia oppimisratkaisuja työelämän tarpeisiin. Häntä kiinnostavat osaamisen johtaminen, työssä oppimisen ratkaisut sekä yritysten ja koulutusorganisaatioiden välisen yhteistyön kehittäminen. Linkki Elinan LinkedIn-profiiliin. Lähteet Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., & Salonen, A. O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4), 10–27.

Lue lisää

Merkityksellistä yhteistoimintaa osallistuvassa TKI-kumppanuudessa
http://Käsipari%20lähestyy%20käsiparia%20kosketukseen.
31.8.2023
Antti Pitkänen, Nea Vänskä & Outi Hietala

Yhteistoiminta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprosessin (TKI) kaikissa vaiheissa on tunnistettu keskeiseksi edellytykseksi tarpeeseen vastaavalle ja käytännössä sovellettavalle TKI-toiminnalle. Mutta millaisia osallistumisen muotoja tutkimuksen yhteistoiminnassa voi olla kokemustoimijan näkökulmasta? Tässä artikkelissa esittelemme mitä on osallistuva TKI-kumppanuus ja miten käytännössä mahdollistuu osallistuminen tutkitun tiedon tuotantoon yhteistutkimusprojektissa, joka toteutettiin Suomen Klubitaloilla. Mitä on osallistuva TKI-kumppanuus Ymmärrys siitä, mitä on merkityksellinen osallistuminen TKI-toiminnassa on muutoksessa. Tutkitun tiedon ja innovaatioiden tuottamisessa ja hyödyntämisessä yhteisöjen jäsenet ovat osallistumassa uusiin rooleihin kumppaneina yhdessä tutkijoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Omakohtainen kokemus tutkittavasta ilmiöstä, ymmärrys yhteisön toiminnasta, merkityksistä ja rakenteista, sekä toimivista ratkaisuista arjessa tunnistetaan arvokkaaksi asiantuntijuudeksi tutkijoiden akateemisen osaamisen sekä ammattilaisten käytännön tuntemuksen rinnalla. (1, 2, 3). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ilmiöihin ja arjesta kumpuaviin tarpeisiin tartutaan yhdessä erilaista osaamista yhdistellen (1). Yhdenvertainen osallistuminen mahdollistaa yksilölle kokemusta siitä, että hänen ainutlaatuista osaamista ja asiantuntijuutta arvostetaan sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta merkitykselliseen tutkimusyhteisöön, joka yhdessä muotoilee toimintaa ja ponnistelee jaettua päämäärää kohti (2). TKI-toiminnan tuloksellisuus vahvistuu, kun kumppanuudessa tuotetut tulokset vastaavat tarpeisiin ja ovat merkityksellisiä sekä käyttökelpoisia yhteisöjen arjessa (4). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa toimijoiden osallistamisen sijaan on kyse osallistumisesta, jolloin TKI-toiminta kiinnittyy arkeen, käytänteisiin ja osallistuminen on luonteeltaan yhdenvertaista ja kumppanuuteen perustuvaa (1). Kun osallistuminen perustuu vastavuoroiseen yhteistoimintaan kumppaneiden kesken läpi TKI-prosessin, voidaan TKI-toiminnassa soveltaa osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (2). Viisivaiheisessa mallissa tutkimuskumppanuuteen liittyy seuraavia tehtäviä, jotka voivat edetä osin yhtäaikaisesti ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään: tutkimuskumppanuuden käynnistäminen tutkimusryhmän rakentaminen vastavuoroinen tutkimuksen yhteissuunnittelu uuden tutkimustiedon tuottaminen yhdessä tutkimustiedon hyödyntäminen arjessa. Kaikissa vaiheissa mielekkäistä osallistumisen muodoista ja yhteistoiminnan käytänteistä sovitaan yhdessä jokaisen osaamista ja mielenkiinnonkohteita hyödyntäen sekä resurssit huomioiden. Kehittävä ja eettinen arviointi liittyy kaikkiin mallin vaiheisiin. (2) Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on monta nimeä Yhteisöjen jäsenten osallistumista painottavalle TKI-toimintakulttuurille on käytössä monia käsitteitä sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Eri tieteenaloilla osallistuminen on myös luonteeltaan erilaista ja erimuotoista vaihdellen aineistonkeruun joukkoistamisesta kumppanuuteen tutkimusryhmän tasa-arvoisena jäsenenä. Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on siis monta nimeä, mutta toiminnan luonteesta ja kontekstista riippuen, myös erilaisia osallistujaryhmiä, tarkoitusperiä ja lähtökohtia. (4) Suomessa osallistuvaa TKI-kumppanuutta kehitetään Metropolia Ammattikorkeakoulussa opetus- ja kulttuuriministeriön TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella. Tämänkaltaista tutkimuskulttuuria edistää myös kanssatutkimuksen tutkijaverkosto. Ossi-hankkeessa kanssatutkimus-käsitteen ohessa on käytetty myös yhteistutkimuksen käsitettä. Kutsu kumppanuuteen Ossi-hankkeessa Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa tutkittavan ilmiön äärelle kutsutaan kumppaneiksi ihmisiä, joilla on erilaista osaamista, kokemusta ja ymmärrystä aiheesta sekä jotka ovat vapaaehtoisia osallistumaan ilmiön tutkimiseen ja kehittämiseen yhdessä (1). Ossi-hankkeen tavoitteena oli edistää kuntoutujien liittymistä ja osallistumista Klubitaloissa sekä siirtymistä myös Klubitalojen ulkopuolelle. Ossi-hankkeessa kutsu kumppanuuteen lähetettiin Klubitalon kokemustoimijoille, joilla oli mahdollisuus työskennellä projektissa toimeksianto- ja tuntityösopimuksella. (3, 5) Seuraavassa kuvautuu yhden kokemustoimijan matka OSSI-hankkeen yhteistutkimusprosessissa. Miten tulla kanssatutkijaksi? ”En ollut täysin toimintakuntoinen, että olisin voinut mennä oikeisiin töihin, mutta olin valmis aloittamaan jotakin uutta, Klubitalon tuttujen työtehtävien sijaan.” Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn kolmivuotinen Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hanke toteutti tutkimusta, johon haettiin Klubitaloilta osallistujia kanssatutkijoiksi. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamia, yhdenvertaisia yhteisöjä. Opinto- ja työyksikön työvalmentaja auttoi ja kannusti hakijoita osallistumaan projektiin. Mukaan hyväksyttiin aluksi kolme kanssatutkijaa sekä kokemustaustainen tutkimusavustaja. ”Kaikki tekemämme työ perustui vapaaehtoisuuteen ja saimme tehdä töitä oman jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Alusta saakka tiimimme oli todella sitoutunut projektiin, eikä kukaan jäänyt pois mistään yhteisestä palaverista, ellei ollut pakottavaa syytä.” Moninaisia tehtäviä ja oppimista kanssatutkijana Kanssatutkijan työtehtäviin OSSI-hankkeessa kuului lukuisia erilaisia työtehtäviä. Selvitettävänä oli kartoituskysely Suomen 23:n Klubitalon jäsenille ja työntekijöille. Tukena oli New Yorkin Klubitalo, jolta saatua kysymyspatteristo käännettiin ja pilotoitiin kanssatutkijoiden vertaisten kanssa ennen varsinaista kyselyn toteuttamista. "Minulla oli olo kuin olisin jokin reportteri, kun laitoin tietokoneen olkalaukkuun ja lähdin haastattelemaan ystäviäni. Tuntui hyvältä tehdä jotain merkityksellistä ja hyödyllistä." Kanssatutkijat osallistuivat esimerkiksi pareittain toteutettuihin haastatteluihin ja kyselyn analyysiin, mutta varsinainen tilastotieteen analyysiohjelman käyttö oli ulkopuolisen avustajan vastuulla. Haastatteluihin annettiin koulutus henkilöltä, jolla oli vankka kokemus kanssatutkimuksesta ja tutkimushaastatteluista. Harjoittelun ansiosta haastattelut sujuivat hyvin. Kanssatutkijat pääsivät vaikuttamaan myös siihen, mitkä olivat merkityksellisiä aiheita nostaa keskusteluun. Haastattelujen analyysivaiheessa valitsimme jokainen oman näkökulman ja kysymyksen, jonka valossa aloimme toteuttaa hankkeessa kehitettyä kokemusohjautunutta analyysiä. ”Minulle tärkeäksi muotoutui kysymys, haluatko saada jotakin merkittävää aikaan Klubitalon ulkopuolella. Saavutukset kutkuttavat mieltä, vaikka olen joutunut lopettamaan useasti opinnot ja työnteon sairastumisen vuoksi. Haluan tietää, onko muiden Klubitalojen jäsenillä ollut samansuuntaisia kokemuksia tai ajatuksia." Kanssatutkijoiden haastattelutehtävän jälkeen he litteroivat haastatteluvideot tekstiksi ja analysoivat haastatteluaineistoa siihen tarkoitelulla ohjelmalla. ”Atlas.ti on analyysiohjelma, josta opin pitämään. Oli todella mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ja tunnistaa samoja, mutta myös eri ajatuksia aiheeseen kuin mitä itse ajattelen.” Kanssatutkijana saattoi osallistua myös tutkimustulosten levittämistä varten järjestettyjen työpajojen vetämiseen Klubitaloilla. Työpajojen tarkoituksena oli kehittää kutakin Klubitaloa hyödyntämällä tutkimuksen tuloksia keskustelujen virittäjinä, ideoinnin aineksina ja yhteiskehittämisen kannustimena. Ossi-hankkeen toiminnasta ja tuloksista kanssatutkijat kertoivat esimerkiksi Klubitaloissa, ammattikorkeakouluissa ja hyvinvointialueilla. Sen lisäksi tilaisuuksia puheenvuoroihin on tarjoutunut kansainvälisiin konferensseihin. ”Pidin puheenvuoron muun muassa European Conference on Mental Health (ECMH) -tapahtumassa 2021. Kanssatutkijana toimiminen on ollut monin tavoin oppimismatka, jolla olen viihtynyt ja josta olen hyötynyt työ- ja toimintakykyni näkökulmasta. Olen valmis tarttumaan uusiin haasteisiin Ossi-hankkeen jälkeen.” Osallistumisen monet muodot ja hyödyt Osallistuminen kumppanina tiedon tuotantoon ja hyödyntämiseen tutkimusprosessissa on monimuotoista, yhdessä muotoutuvaa ja osin ennakoimatonta (3). Osallistuva TKI-kumppanuus on kiinni arjessa, käytännöissä ja elämässä. Siten sen saamia muotoja ja vaiheita ei voi ennakoida samoin kuin laboratorio-olosuhteissa toteutettua perustutkimusta (jos aina sitäkään). Osallistumisen tuottamat hyödyt ovat vastaavasti myös moninaisia, yksilöllisiä ja yhteisiä, yllättäviäkin. Osallistuminen tuottaa parhaimmillaan uutta osaamista, merkityksellisyyden ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia jokaiselle kumppanille (1). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa arvoa ei tuoteta vain sen tuloksilla, vaan hyödyllisellä ja merkityksellisellä matkalla. Merkityksellinen ja vaikuttava TKI-toiminta tehdään yhdessä. Kirjoittajat Antti Pitkänen on kanssatutkija ja ollut Lahden Klubitalon jäsenenä jo 13 vuotta. Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hankkeessa (2020-2022) hän on ollut alusta asti hankkeen päättymiseen saakka. Kanssatutkijana hän on oman elämänsä asiantuntija ja tasavertainen tutkimuskumppani. Nea Vänskä on lehtori ja toimii projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeessa, jossa kehitetään osallistuvaa TKI-toimintakulttuuria Metropoliaan ja verkostoihin OKM:n TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella (Hytke). Outi Hietala on sosiaaliantropologi, joka on väitellyt yhteiskuntapolitiikasta. Hän on tutkinut ja kehittänyt päihde- ja mielenterveyskuntoutusta sekä edistänyt kokemusasiantuntemusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämistä. Parhaillaan hän toimii vapaana tutkijana kehittäen mm. yhteis- ja kanssatutkimuksen menetelmiä. Lähteet Sipari S, Helenius S, Vänskä N, Foster R, Salonen A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. (Theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50, Helsinki 2022b. Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S, Laiho M, Hakala K, Rättilä T. Mitä on kanssatutkimus? Teoksessa Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S. (toim.) Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt (tuni.fi). Tampere, Tampere University Press, 2023: 11–31. Vaughn LM, Jacquez F. Participatory Research Methods – Choice Points in the Research Process (Scholasticahq.com). Journal of Participatory Research Methods 2020;1(1). Hietala O, Ylitalo S. Klubitalot mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukena. Kuntoutus 2021; 44(4): 40-48.

Lue lisää