Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: ohjaus

Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista
http://Kolme%20henkilöä%20seisoo%20rakennustyömaamiljöössä%20kypärät%20päässään%20ja%20tarkastelevat%20rakennuspiirustuksia,%20joita%20keskimmäinen%20henkilö%20pitää%20käsissään%20edessään.
1.11.2023
Heli Määttänen & Niina Pietilä

Elämän varrella tulee vastaa tilanteita, jotka tuntuvat mutkikkailta eivätkä ole arkitiedolla ratkaistavissa. Näihin tilanteisiin on tarjolla erilaisia ohjaus- ja neuvontapalveluja. Ne kuitenkin kaipaavat usein kehittämistä. Lähdimme Hytke-hankkeessa kehittämään sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa. Eksyimme heti ensi metreillä, koska lähdimme matkaan ilman, että kysyimme, haluaako kukaan muu tulla mukaan. Kun valitsemamme tapa ei tuottanut tulosta, jouduimme etsimään uutta suuntaa. Ohjaaminen luisuu labyrintiksi Laki velvoittaa hyvinvointialueita tarjoamaan asukkailleen neuvontaa ja ohjausta sosiaalihuollon kysymyksiin liittyen. Laissa edellytetään myös, että neuvontaa ja ohjausta tulee tarvittaessa tarjota yhteistyössä terveysneuvonnan ja muiden toimialojen kanssa. (1.) Ohjausta ja neuvontaa ei tapahdu yksinomaan julkisen sektorin yksiköissä, vaan esimerkiksi järjestöt tarjoavat monenlaisia palveluita. Velvoitteista huolimatta ohjaus- ja neuvontapalveluissa on runsaasti kehittämistarpeita. Esimerkiksi maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapalveluiden on todettu vaativan yhtenäistämistä niin tavoitteiden, palvelun tunnuspiirteiden kuin osaamisenkin osalta (2). Kehittämistarpeita mutkistaa se, että monet elämän ongelmat ovat muuttuvia ja vaikeasti rajattavissa olevia, minkä lisäksi ne usein kietoutuvat toisiinsa ongelmakimpuiksi. Monimutkaisuus saa aikaan sen, että ohjauksen ja neuvonnan kenttä on usein tuskainen labyrintti niin asiakkaille kuin työntekijöillekin. Unohtuiko kehittämisestä jotain? Tartuimme sosiaalialan tutkinnossa ohjauksen ja neuvonnan kehittämishaasteeseen miettimällä, keitä kehittämistyössä tulisi olla mukana. Beresfordin (3) mukaan yksi ohjaus- ja neuvontapalveluiden kehittämisen keskeinen kompastuskivi on se, että poliittiset päätökset ohjaavat vahvasti niiden suuntaa. Tällöin kehittämistyöhön osallistujien joukosta unohtuvat usein palveluiden käyttäjät ja asiakastyötä tekevät työntekijät, mikä johtaa helposti palveluihin, jotka eivät vastaa tarpeita eivätkä löydä asiakaskuntaansa. Omaan kehittämissuunnitelmaamme halusimme asiakkaiden ja työntekijöiden lisäksi ottaa mukaan sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia. Mietimme, keitä ohjauksen ja neuvonnan kehittäminen voisi kiinnostaa ja lähestyimme muutamaa heistä pyytäen mukaan ideoimaan kehittämistarvetta eri tahoista ja toimijoista koostuvalla porukalla. Yhteydenottomme eivät tuottaneet tulosta. Aikataulun kiriessä eteenpäin päätimme muuttaa alkuperäistä ajatusta ja hahmotella kehittämisideaa erikseen ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Alun käynnistymisvaikeuksien syyt on etenkin jälkikäteen helppo havaita: tilanteen rakentaminen oli lähdön innostuksessa unohtunut tyystin. Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa tilanteen rakentaminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mukana olijoilla on yhteinen suunta ja kehittämisen tarve. Sen lisäksi tulee olla riittävästi mahdollisuuksia keskustella yhteistoiminnan sisällöistä, kumppaneista ja keskinäisen toiminnan säännöistä. Tällöin on mahdollista luoda selkeä yhteinen suunta, jota kohti yhteistyöllä ja dialogilla pyritään. (4.) Suunnan etsiminen vaatikin tunnustelukierroksen, jolla hahmottaa minkälaisia ajatuksia ohjauksesta ja neuvonnasta on. Samalla myös täsmentyi, mitä ohjauksella ja neuvonnalla missäkin ympäristössä tarkoitetaan ja mikä niissä koetaan oleellisimmaksi. Käymämme keskustelut ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa vahvistivat dialogisen kohtaamisen merkitystä kehittämistyön alkumetreiltä lähtien. Tunnustelukierroksella etsitään myös kumppanuuden edellytyksiä. Niitä tarvitaan, jotta on mahdollista herättää uudistamisen tahtoa ja uudistua yhdessä (4). Ohjaukseen ja neuvontaan liittyvässä kehittelyssämme yhtenä keinona tähän oli se, että keskusteluja käytiin mahdollisten kehittämiskumppaneiden omissa toimintaympäristöissä. Se tarjosi keskusteluille rauhallisen ja turvallisen ympäristön, joka korosti asiakkaiden ja heidän kanssaan toimivien ammattilaisten ohjauksen ja neuvonnan asiantuntemusta. Keskusteluissa keskeistä oli kohtaamisen vuorovaikutuksellisuus, joka syntyi vapaamuotoisen mutta samalla ennalta sovitun teeman ympärillä käydyssä keskustelussa (katso 5). Tämä loi sopivan pohjan sille, että tapaamisessa oli tilaa kokemuksien kertomiselle sekä omien ajatusten ja toiveiden esiin tuomiselle. Ne myös mahdollistivat tarkastella, onko kehittämiselle luotavissa yhteistä suuntaa ja tahtoa. Huoneentaulu tuleville kehittämiskierroksille Alkuvaiheen rämpiminen tarjosi oivan mahdollisuuden pysähtyä miettimään miten kehittämiskumppanuuksien virittelyä kannattaa tehdä. Kirjasimme huomiot huoneentauluksi, jota on helppo vilkaista kehittämisajatusten herätessä: Virittäydy yhteiskehittämiseen tyhjentämällä pää tietämisestä Anna tilaa heille, joilla asiasta on ensi käden tietoa. Anna ideoiden syntyä vuorovaikutuksessa Sovi ensitapaamiselle tila, joka on turvallinen eikä aseta lisäpaineita. Kysy, ole avoin ideoille ja ihmettele Kirjoittajat Heli Määttänen (sosionomi YAMK, AmO, työnohjaaja) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin osaamisalueella sosiaalialan koulutusohjelmassa (AMK) Niina Pietilä (VTL, työnohjaaja, ammatillinen opinto-ohjaaja) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa. Kirjoittajat ovat mukana Hytke-hankkeessa asiantuntijoina. Hytke – Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi. Lähteet Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. (finlex.fi) Karinen, R. & Luukkonen, T. & Oosi, O. 2020. Maahanmuuttajien matalan kynnyksen ohjaus- ja neuvontapalvelut (PDF). Selvityksen loppuraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:27. Beresford, P. 2008 Service user values for social work and social care. Teoksessa A.Barnard., N.Horner. & J.Wild (toim.) The value base of social work and social care. Maidenhead, England: McGraw-Hill Education, 83-96. Sipari, S. & Helenius, S. & Vänskä, N. & Foster, R. & Salonen, A.O. 2022. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. 24(4), 10-27. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus  

Lue lisää

Onnistuneen opinnäytetyön resepti
http://Pöydällä%20tiramisu-leivonnan%20aineksia.
11.5.2023
Niina Pietilä, Miia Ojanen, Saila Nevanen & Katja Ihamäki

Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon sisältyy 30 opintopisteen opinnäytetyö. Vaikka tutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on jo aiempaa kokemusta opinnäytetyön kirjoittamisesta, ei uuden opinnäytetyöprosessin loppuun saattaminen ole aina yksinkertainen yhtälö. Haasteena on pitkän prosessin ja laajan sisällön koossa pitäminen. Opinnäytetyössä ei ole kyse vain opiskelu- tai ajattelutaitojen osoittamisesta, vaan se antaa hyvät mahdollisuudet kehittää näitä taitoja edelleen. Itse opinnäytetyön voi väittää olevan varsinainen taitojen jalostuksen aarreaitta. Tämä ilouutinen voi kuitenkin olla työn tahmeassa vaiheessa laiha lohduke. Hakala (1) kirjoittaa opinnäytetyön tekemisen valmistelevan työelämän vaatimuksiin kuten ongelmanratkaisuun, lähdekritiikkiin ja tietojen ja taitojen laaja-alaiseen soveltamiseen. Opinnäytetyön myötä harjoitellaan transversaaleja taitoja, joilla tarkoitetaan yleisiä oppimisen ja ajattelun taitoja, jotka luovat pohjan elinikäiselle oppimiselle (2). Vaatimukset eivät ole mitättömiä, mutta Hakala lohduttaa opinnäytetyöntekijää sillä, ettei opinnäytetyön tekeminen ole sen kovempaa työtä kuin esimerkiksi halonhakkuu (1). Onnistuneen reseptin perusta luodaan taitoja tunnistamalla Halusimme ITSHEC –hankkeessa tarjota sosiaalialan YAMK-tutkintoa suorittaville ja opinnäytetöidensä kanssa hikoileville opiskelijoille välineen, jolla he voisivat jo prosessin alussa pysähtyä miettimään opinnäytetyössä tarvitsemiaan taitoja. Tavoitteena on, että väline toimii sekä opiskelijoiden yksilöllisen opinnäytetyöprosessin että vertaistyöskentelyn tukena opinnäytetyön eri vaiheissa. Myös opinnäytetyön ohjaaja voi saada arvokasta tietoa opiskelijoiden yksilöllisistä ohjauksen ja tuen tarpeista. Halonhakkuun sijaan valitsimme arkiseksi verrokiksi leipomisen. Sen voi tehdä jo olemassa olevaa reseptiä noudattaen, mutta usein olosuhteet tai omat mieltymykset houkuttelevat muuttamaan valmista reseptiä. Reseptissä keskeisessä osassa ovat transversaalit taidot. Ne eivät ole sidoksissa vain tiettyyn ammattiin tai tehtävään vaan ovat siirrettävissä tehtävästä toiseen (3). Transversaalit taidot on ITSHEC-hankkeessa jaoteltu kolmeen pääluokkaan: kriittinen ja luova ajattelu ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset- ja tunnetaidot oppimaan oppiminen (2). Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opinnäytetyön suunnittelu aloitetaan heti ensimmäisinä opiskelupäivinä. Reseptin kirjoittamisen alussa opiskelijoita pyydetään muistelemaan aiempaa opinnäytetyön prosessia ja tekijöitä, jotka muistuvat mieleen merkityksellisinä opinnäytetyön valmiiksi saamisen kannalta. Menneen kokemuksen onnistumisen muistelu ei ole sattumanvarainen valinta, vaan tavoitteena on auttaa opiskelijaa hyödyntämään jo hyväksi koettuja, omaa oppimista tukevia toimintoja. Tämä tukee opiskelijan kykyä itsensä johtamiseen sekä auttaa tarkastelemaan, mitkä ovat juuri häntä eteenpäin auttavia toimia ja tavoitteita (4). Aloitetaan vatkaus, eikä unohdeta vaniljatankoa Onnistuneen opinnäytetyön reseptin laatiminen aloitetaan kokoamalla yhteen keskeiset ainesosat, joita opiskelija tunnistaa aiemmista oppimiskokemuksista sekä reflektoimalla työssä tarvittavia keskeisiä taitoja. Opiskelijoita muistutetaan, ettei paras lopputulos synny ensimmäisellä kokeilulla. Reseptiä testataan ja kehitetään kokeilun perusteella. Tämä testaaminen sekä tarpeelliset muutokset ainesosiin ja niiden välisiin suhteisiin sekä leivontatapahtumaan vertautuu yksilölliseen opinnäytetyöprosessiin, joka on harvoin suoraviivainen, vaikka prosessin vaiheita voidaankin erotella. Yksilöllisten tekijöiden sekä olosuhteiden vaikutuksesta muovautuvat opinnäytetyöprosessit edellyttävät opiskelijoilta jatkuvaa reflektointia. Keskeistä on oman työskentelyn vahvuuksien sekä kehittämisen tarpeiden tunnistaminen työskentelyn eri vaiheissa. Reseptin toimivuuden arvioimiseksi sekä parantamiseksi opiskelijoita ohjataan prosessin aikana tarkastelemaan, mitkä reseptiin valitut ainesosat ovat olleet olennaisia, mitä uusia aineksia on otettu käyttöön ja millaisessa suhteessa niitä on opinnäytetyöprosessissa hyödynnetty. Reflektointi on jatkuva prosessi, jota opiskelijaa ohjataan harjoittamaan vastuullisesti läpi koko opinnäytetyön. Tuloksena on yksilöllisesti ja yhteisöllisesti päivittyvä taitoresepti, jota opiskelija tarkastelee ja soveltaa opinnäytetyön vaiheissa. Toimivan reseptin laatimisessa toisten leipureiden kokemukset sekä reseptien jakaminen on arvokasta. Vertaistuen ja -ohjauksen on havaittu tukevan opiskelijoita opinnäytetyöprosessin aikaisessa oppimisessa (5). Siksi prosessin tueksi on kehitetty pienryhmissä tapahtuva vertaistyöskentely. Vertaiskeskustelujen tavoitteena on yhteisesti tunnistaa ja jakaa opinnäytetyöprosessissa tarpeellisia taitoja ja tietoja. Opiskelijoita ohjeistetaan kirjaamaan tunnistettuja taitoja sekä reseptien jakamisessa leipureilta toisille siirtyneitä ainesosia. Koristellaan hedelmäkakku, napsitaan kuvia ja herkutellaan Kuten projektit yleisesti, myös opinnäytetyöt saavuttavat päätöksensä. Prosessin päättyessä on hyödyllistä pysähtyä arvioimaan mennyttä ja pohtia opitun merkitystä oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Opiskelijoita ohjataan tunnistamaan sekä arvioimaan opinnäytetyöprosessin aikana hyödynnettyjä transversaaleja taitoja sekä niiden suhteita prosessissa: Miten resepti on muuttunut matkan aikana? Mitä olen oppinut? Opitun reflektointia tukee kokemusten jakaminen vertaisoppijoiden kesken. Opiskelijoita ohjataan lisäksi tarkastelemaan, miten opinnäytetyön tekeminen on vahvistanut työelämävalmiuksia. Keskeistä on arvioida, miten prosessissa kehittyneistä taidoista ja tiedosta voidaan hyötyä ammatillisessa työssä. Opinnäytetyön merkityksestä asiantuntijaosaamisen sekä työprosessien kehittymiselle on olemassa näyttöä (6, 7). Tavoitteena on, etteivät opinnäytetyön aikana jalostuneet reseptit jää pölyttymään taitojen aarreaittaan, vaan niiden pohjalta kehitetään uusia, eri ainesosia yhdisteleviä sovelluksia oman asiantuntijuuden ja ammatillisen työn tueksi opinnäytetyöprosessin päättymisen jälkeenkin. Kirjoittajat Niina Pietilä on sosiaalityöntekijä (VTL) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa lehtorina sosionomi- ja sosionomi YAMK-tutkinnossa. Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi- ja sosionomi YAMK –tutkinnossa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä. Saila Nevanen (KT, FM) työskentelee yliopettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän on perehtynyt lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyviin työalueisiin ja ohjaa opinnäytetöitä sekä sosionomi- että sosionomi YAMK –tutkinnoissa. Katja Ihamäki (FM, VTT) työskentelee lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hän opettaa yhteiskuntatieteitä, ohjaa harjoitteluja ja opinnäytetöitä sekä sosionomi- että YAMK-tutkinnossa. Lähteet Hakala, J.T. 2022. Hyvä, parempi, valmis. Opinnäytetyöopas ammattikorkeakouluille. Gaudeamus. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide (handle.net). Barcelona: ITSHEC; 2022, 7–20. Tynjälä, P., Virtanen, A., Klemola, U., Kostiainen, E., & Rasku-Puttonen, H. 2016. Developing social competence and other generic skills in teacher education: applying the model of integrative pedagogy. European Journal of Teacher Education, 39(3), 368–387. Kantola, J. 2020. Kaksi tarinaa gradun tekemisestä – Itsensä johtamisen näkökulma. Teoksessa H. Katajamäki (toim.), Tieteellinen kirjoittaminen tiedeyhteisössä. VAKKI, 40–54. Suhonen, M., Kaakinen, P., Kaasila, R. & Sarenius, V-M. 2015. Yhteisöllinen oppiminen pro gradu –tutkielmien pienryhmäohjauksessa. Yliopistopedagogiikka 22 (1), 12–19. Kotila, H., Vanhanen-Nuutinen, L., Mäki, K., Lagstedt, A., Taanila, A. & Aura, P. 2022. Opinnäytetyön koettu hyöty ammattikorkeakoulun alumnien arvioimana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24 (1), 12–26. Rissanen, R. 2003. Työelämälähtöinen opinnäytetyö oppimisen kontekstina: fenomenografisia näkökulmia tradenomin opinnäytetyöhön. Väitöskirja, Tampereen yliopisto.

Lue lisää

Tulevaisuussuuntautunutta ohjausta yksilöllisesti
18.3.2021
Eija Raatikainen, Eeva Sinisalo-Juha & Johanna Sova

”Nuoruus on taitojen ja kykyjen kehittämisen aikaa ja on tärkeää, että helsinkiläisnuorilla on yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa ja kehittää itseään monipuolisesti. Helsingin kaupungin tehtävänä on tuottaa sellaisia palveluja, jotka edistävät nuorten hyvän elämän kehitystä sekä mahdollistavat taitojen ja kykyjen käyttöä." (1) Helsingissä kaupungin sisällä on alueittaisia eroja nuorten työllisyydessä ja työttömyydessä. Nuorista 20-29 -vuotiaiden työttömyysaste on korkein itäisessä ja alhaisin eteläisessä suurpiirissä. Vieraskielisillä nuorilla työttömyys on yleisempää. Etenkin koronan vaikutuksesta työttömyysluvut ovat korkeat. Helsingin seudulla oli syksyllä 2020 lähes 11 000 työtöntä nuorta. (2) Nuorten palvelujen kompastuskivet Nuorten työllistämisen edistäminen edellyttää useiden eri palvelujen yhteensovittamista, mikä joskus lisää epäselvyyttä siitä, kuka on nuoresta viime kädessä vastuussa. Esimerkiksi ”julkishallinnolta edellytetään vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä laaja-alaista lähestymistapaa, jossa huomioidaan työllistymisen tuen lisäksi terveydelliset, psykososiaaliset ja taloudelliset asiat” (3). Tällöin saatetaan olettaa, että vain nuori yksin ottaa vastuun työllistymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tämä on kuitenkin selvästi ristiriidassa sen kanssa, että juuri haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta edellytetään moninaisia taitoja palveluviidakossa (4) selviämiseksi. Nuorille suunnattujen palveluiden kompastuskivenä voi osaltaan olla myös nuoruuden kehityksen monivaiheisuuden ja kokonaisvaltaisuuden ymmärtäminen. Esimerkiksi Marcian (5) mukaan nuoruuden tärkeään etsikkoaikaan liittyy nuoren mahdollisuus tutkia ja kokeilla erilaisia asioita ja rooleja, ja lopulta löytää ne, joihin hän voi sitoutua (6), (7), (8). Yleisesti ottaen, nuorille kohdennettujen palveluiden haasteena pidetään niiden oikea-aikaisuutta (9) katkonaisuutta (10) tai ongelmalähtöisyyttä (11). Esimerkiksi Ohjaamo-toiminnalla on etsitty ratkaisuja nuorten palveluiden saavutettavuuteen nuorilähtöisesti ja nuoria stigmasoimatta (12). Myös Työllisyyden kuntakokeilujen valtakunnallisena tavoitteena on edistää nykyistä tehokkaampaan työttömien työnhakijoiden (myös nuorien) työllistymistä, koulutukseen ja palveluihin ohjautumista sekä luoda uusia ratkaisuja osaavan työvoiman saatavuuteen (13). Nuorten kanssa työskentelevillä työntekijöillä olisi hyvä olla kohtaamis- ja motivointitaitoja, nuorten kokonaisvaltaisen tilannearvioinnin sekä palveluihin kiinnittämisen ja sitouttamisen (10) taitoja. Uusia ohjauksen keinoja ja työvälineitä jalkautuvaan nuorisotyöhön Futu-hankkeessa testataan auton käyttöä jalkautuvassa nuorisotyössä. Valo-Valmennusyhdistys ry:llä käytössä oleva tila-auto toimii turvallisena kohtaamispaikkana jalkautuvassa nuorisotyössä. Sen avulla helpotetaan hankkeen kohderyhmän nuorien liikkumista palveluihin, esimerkiksi silloin kun kotoa poistuminen on muutoin haastavaa. Autosta on saatavilla ohjaajien aikaa, välipalaa ja mahdollisuus käyttää mobiililaitteita, esimerkiksi oman elämäntilanteen arvioinnin tueksi ja sopivien palveluiden löytämiseksi. Tällä hetkellä FUTU-auton käyttö ei ole täysimääräistä, mutta koronarajoitusten hellittäessä päästään aloittamaan suunniteltu toiminta. Tuolloin Valo-Valmennusyhdistyksen ohjaajat liikkuvat Futu-autolla Itä-Helsingissä tarjoten kohderyhmälle edellä kuvattua palvelua. Nyt poikkeusaikana jalkautuvaa työtä tehdään jalkaisin ja tulevaisuussuuntautunutta ohjausta (14), (15), (16) toteutetaan viikoittain digitaalisesti Nuorisotakuutalon Discordin Tulevaisuustorstaissa. Discord on monipuolinen yhteisöpalvelu, jossa nuoret tekevät  tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen harjoituksia ja havainnoivat tulevaisuuttaan eri näkökulmista. Tulevaisuustorstaissa on tähän mennessä käsitelty itseä menneessä peilattu menneitä kokemuksia nykyhetkeen annettu itselle kiitosta koetuista kokemuksista, niistä oppimisesta ja positiivista muutoksista. Tämä on mahdollistanut myös tulevaisuuden hahmottamisen myönteisemmin. Tulevaisuuden hahmottaminen mahdollistuu luovan, rohkean, positiivisen, mutta myös realistisen ajattelun avulla. Lähteet Hyvinvointitilastot.fi Nuorten hyvinvointikertomus.fi Saikku, P. (2018) Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä (helda.helsinki.fi). Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Gissler M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (2018) (toim). Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018 (PDF) (julkari.fi) Marcia, J. (2002) Identity and Psychosocial Development in Adulthood. Identity: An International Journal of Theory and Research 2(1), 7 - 28. Helve, H., Côté, J., Synarenko, A., Sinisalo-Juha, E., Mizokami, S., Roberts, S. E., Nakama, R. (2017) Identity Horizons among Finnish Post-Secondary Students: A Comparative Analysis. International Journal of Identity, 17:3, 191 - 206. Côté, J. & Levine, C. (2002) Identity, Formation, Agency, and Culture. A Social Psychological Synthesis. New York: Pcychology Press. Bryant, L. & Williams, C. 2020. Place and space in social work. Qualitative Social Work, Vol. 19(3) 321–336 (journals.sagepub.org). Toiviainen, S. (2019) Suhteisia elämänpolkuja. Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura ry, julkaisuja 217. Määttä, M. & Määttä, A. (2015) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Peltola, M. & Moisio, J. (2017) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palveluko - kemuksia koskevaan tietoon. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto /Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 190. Määttä, M. & Souto, A.-M. (2019) Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo. Nuorten ohjaus ja palvelut integraatiopyörteessä. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura ry, Julkaisuja 154. Työllisyyspalvelut (hel.fi).  Ojanen, M. 2021. Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on tarve poikkeuksellisena aikana ja sen jälkeen. Tikissä-blogi. Raatikainen, E. 2020. Toivoa huomiseen - uskallusta tulevaan. Tikissä-blogi. Piekkari, J. 2020. Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen. Tikissä-blogi. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluvat kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eeva Sinisalo-Juha on koulutukseltaan nuorisotyön & nuorisotutkimuksen YTM. Hän työskentelee nuorisotyön ja seikkailukasvatuksen parissa Humak-ammattikorkeakoulussa ja on käynnistämässä Futua 2020 asiantuntijana Valo-Valmennusyhdistyksessä. Johanna Sova on koulutukseltaan kasvatuspsykologi (KM) ja hän toimii Valo-Valmennus ry:n asiantuntijana. Lisätietoa FUTU-hankkeen sivuilta Valo-valmennuksen sivustolta Nuorisotakuutalon sivustolta

Lue lisää

Ohjaaja ja ryhmä auttavat oppimaan
9.10.2018
Anita Ahlstrand & Päivi Rahmel

Jokaiselle meistä on tärkeää saada tulla huomioiduksi omana ainutlaatuisena itsenään. Ryhmässä toimiminen ja siitä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne edesauttavat ihmisen kokemusta omasta arvokkuudestaan.  Siten toimiva ryhmä voi tukea esimerkiksi ihmisen motivaatiota uuden oppimiseen. Toimiva ryhmä ei kuitenkaan aina synny itsestään. Ammattitaitoinen ryhmän ohjaaja tukee ryhmän muodostumista ja toimintaa. Tässä blogissa pureudumme tarkemmin siihen, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ryhmä luo tunteen kuulumisesta johonkin Jotta ihminen voi hyvin, tarvitaan toimintaa ja vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Tunne yhteenkuulumisesta syntyy, kun ihminen tuntee itsensä tärkeäksi osaksi ryhmää tai yhteisöä. Kokemus siitä, että on tullut huomioiduksi omana itsenään, on tärkeässä roolissa tasapainoisen identiteetin muodostumisen kannalta. Yhteenkuuluvuuden tunne auttaa ihmistä luomaan kuvaa itsestään toimintakykyisenä ja pystyvänä yksilönä. Ryhmän koheesion ollessa vahva ryhmä pystyy myös hyödyntämään jäsentensä vahvuudet ja yhteisen potentiaalinsa parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjaajan merkitys ryhmässä Osallistuminen johonkin toimintaan, vaikka yhdessä pelaamiseen, ei kuitenkaan automaattisesti tue yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä. Ohjaaja voi tukea ryhmän toimintaa ja jatkuvaa  ryhmäytymistä. On tärkeää ymmärtää, että uusi ryhmä hakee muotoaan jonkin aikaa ja suhteet ryhmässä elävät ja muuttuvat jatkuvasti. Ohjaaja voi myös tukea suhteiden syntymistä ja muuntumista ryhmän työskentelyn edetessä. Ryhmän toiminta luo vähitellen erilaisia rooleja ja sääntöjä. Ryhmä myös muokkaa jäsentensä käyttäytymistä ja toimii eräänlaisena oman toiminnan ja vuorovaikutuksen peilinä mahdollistaen jäsentensä kehittymistä. Ryhmäprosessista huolehtiva ohjaaja on tietoinen näistä muutoksista ja auttaa ryhmäläisiäkin tunnistamaan toimintansa sääntöjä, omia roolejaan ja niiden muutoksia ryhmässä. Ohjaajaa tarvitaan ryhmän tukena monellakin tapaa, erityisesti turvallisuuden tunteen luomisessa ja tavoitteellisen toiminnan luotsaamisessa. Myös toiminnan arvioinnissa tai ristiriitatilanteiden selvittämisessä ohjaajan on hyvä olla aktiivisesti mukana. Ristiriitoja ei tarvitse pelätä. Ne vievät ryhmän toimintaa eteenpäin, jos ne osataan kohdata. Usein auttaa pelkkä kuuntelu ja jännitteen toteaminen. Ryhmä ratkoo itse tilanteita, ja kun ristiriidat on tunnistettu, ne saavat olla olemassa ja ihmiset voivat ilmaista niiden herättämiä kokemuksia. “Onko pakko osallistua” Ryhmän ohjaamisen haasteena on se, että kaikki eivät innostu kaikesta eivätkä välttämättä osallistu toimintaan samalla tavalla. “Onko pakko osallistua” on kysymys, joka esitetään varmasti jokaiselle ohjaajalle. Tässä ei ole kyse siitä, että oma ohjaus olisi epäonnistunut, vaan ryhmäläisten tulisi voida osallistua toimintaan eri tavoin. Jo ryhmän toiminnan seuraaminen sivusta aktivoi ihmisen aivoja. Sivustaseuraaja eläytyy monella tapaa toisten tekemiseen ja aivot ikään kuin virittyvät ja valmistautuvat osallistumiseen. Siten sivusta seuraajakin osallistuu omalla tavallaan toimintaan. Joku ryhmästä voi myös tarvita enemmän aikaa alkuun pääsemiseen ja mukaan tulemiseen. Riittävän ajan antaminen tukee ihmisen motivaatiota ja sitoutumista toimintaan. Kun on mahdollisuus onnistua ryhmässä, kokea yhdessä toimimisen iloa ja vaikuttaa toiminnan kulkuun, vahvistuvat ryhmän ja sen jäsenten motivaatio ja yhteiseen toimintaan sitoutuminen. Kepeli-harjoitteet tukevat ryhmän muodostumista Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Kepeli-hankkeessa on kehitetty harjoitteita, jotka perustuvat vuorovaikutteiseen, elämyksiä ja kokemuksia painottavaan toimintaan. Niillä voidaan mainiosti tukea ryhmän muodostumista, kehittymistä  ja uuden toimintakulttuurin luomista. Keholliset ja pelilliset harjoitteet auttavat tutustumaan toisiin ja ymmärtämään erilaisuutta sekä luomaan turvallista ilmapiiriä. Harjoitteiden avulla voidaan myös ennakoida jännitteiden syntymistä ja ilmaista omia tunteita sekä opetella tunnistamaan toisten tunnetiloja.  Yli 100 erilaista Kepeli-harjoitetta löydät sivulta http://kepeli.metropolia.fi/harjoitteita/ Suosittelemme tutustumaan myös näihin ryhmän ohjaamisesta ja käyttäytymisestä kertoviin postauksiin: Minna Lamppu: Ryhmänohjaus ja pedagoginen ammattitaito - yhteisiä löytöretkiä Tämä blogipostaus on julkaistu ensimmäisen kerran Kepeli-hankkeen omassa blogissa Kirjoittajat: Anita Ahlstrand LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina Liikkuminen ja toimintakyky sekä Sosiaalinen hyvinvointi osaamisalueilla. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista. Päivi Rahmel KM,TO, psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP, työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa kulttuuripalveluiden lehtorina. Hänellä on pitkä kokemus ryhmälähtöisten ja toiminnallisten työtapojen ohjaamisesta erilaisissa pedagogisissa ympäristöissä  ja organisaatioiden kehittämiskonteksteissa. Hänen intohimon kohteenaan ovat ihmiset ja heidän luovien mahdollisuuksiensa kätilöinti draamallisten ja tarinallisten työtapojen äärellä. Lähteet: Lehtonen, H. 2006. Keinot käyttöön arjen areenoilla. Helsinki: Suomen Mielenterveysseura. Honneth, A. 2012. The I in We. Studies in Theory of Recognition. Cambridge: Polity. Müller, K. 2007. Aivokutinaa. Helsinki: Työterveyslaitos. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sajaniemi, N., Suhonen, E. , Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PK-kustannus.

Lue lisää

Tunteet opetuksen ja ohjauksen kontekstissa korkeakoulussa
13.3.2018
Eija Raatikainen

Tunnetaidot kuuluvat asiantuntijuuteen Esimerkiksi ”Simulaatiot ohjaustilanteissa”, ”Omat kokemukset harjoitteluista”, ”Pienryhmäkeskustelut case:n avulla” tai ”Opettamalla tunteidensäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla” voisivat olla metropolialaisten, haaga-helialaisten ja laurealaisten ohjauksen ammattilaisten (n=34) tarjoamia keinoja siihen, miten korkeakouluopiskelijoita voitaisiin entistä paremmin tukea tunnistamaan tunteitaan opetuksen ja ohjauksen kontekstissa.[1] Näitä erilaisia opiskelijoiden tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan liittyviä keinoja ohjauksen ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille Tutu-hankkeeseen liittyvässä kyselyssä.[2] Hankkeen alustavien tutkimustulosten mukaan korkeakouluopiskelijat puhuvat tunteistaan hyvin vaihtelevasti; toiset avoimesti, toisten ollessa hyvin sulkeutuneita. Tämä ei ole mikään yllätys, opiskelijat ovat erilaisia, niin kuin tunteista puhumisen kulttuurit ja opiskeltavat korkeakoulun eri alat. Mutta onko siis tunteista puhumattomuudessa enemmän kyse ”opitusta käyttäytymismallista” vai ”välttämiskäyttäytymisestä”, kuten eräs kyselyyn osallistunut ohjauksen ammattilainen asian oivallisesti asian ilmaisi, vai jostakin muusta? Kiinnostavaa on myös kysymys siitä miksi, miten ja missä opiskelijoiden olisi sitten hyvä saada puhua tunteitaan? Toisin sanoen, miksi korkeakouluopiskelijoita tulisi tukea substanssiosaamisen kehittymisen lisäksi tunnetaitojen kehittymisessä? Miksi tunnetaidot ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämätaitoja, vai ovatko ne? Tunnetaidot korostuvat muuttuvassa maailmassa Tulevaisuuden työelämässä sanotaan menestyvän sen, jolla on hyvät tunnetaidot (esim. Rantanen 2017). Myös Euroopan Unionin määrittelemät transversaaliset taidot[3] tuovat esille tunnetaitojen merkityksen osana asiantuntijuutta.  Vaikka työn ja työnteon mielekkyys onkin mittausten mukaan tasapainossa ensimmäisen kerran lähes kahteenkymmeneen vuoteen, niin kuitenkin työpaikkakiusaamisen työpaikoilla on havaittu kasvaneen. (Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018). Työntekijöiden tunnetaidot voivat parhaimmillaan ehkäistä töissä loppuunpalamista ja väsymistä sekä turhia ristiriitoja. Tulevaisuuden työssä korostuvat vuorovaikutus ja yhteistyötaidot (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta). Kuormittumisen hallinnantaito onkin nimetty yhdeksi työelämän tulevaisuuden taidoksi (Tulevaisuuden työelämätaidot 2016). Tunteilla on yhteys ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen (Benny Ze’ev 2010, 42–45; Grandey 2008), joten niiden vaikutuksesta on hyvä olla tietoinen, jotta pystyy toimimaan rakentavasti itselle merkityksellisissä tunnetilanteissa. Taito vaatii myös kyky hyväksyä vallitseva tunnekokemuksensa (emotionaalinen minäpystyvyys) (Saarni 2000). Ilman mentalisaatiota ihmisen on vaikea ennakoida omia ja toisen reaktioita sekä säädellä omia tunnetilojaan (Larmo 2010). Tunnistamattomista tunteista - tunteista puhumiseen Tutu-hankkeen kyselyssä korkeakoulujen ohjauksen ammattilaiset ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille huolen siitä, että ”opiskelijoiden saattaa olla hankala yhdistää tunteitaan ja niiden syy- ja seuraussuhteistaan” tai siitä kuinka ”tunteet ”purskahtavat” ulos vaikkapa turhautumisen tai uupumuksen yhteydessä.” Lisäksi opiskelijoiden tunnistamattomien tunteiden kuvattiin tulevan myös epäsuorasti esille esimerkiksi fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, univaikeuksina tai väsymyksenä. ”Osa opiskelijoista ei tunnista omia tunteitaan, opetan heille tunteiden tunnistamista” tai ”Autan ohjaajana opiskelijaa tunnistamaan tunteita, jotta se helpottaisi oman tarinan ymmärtämisessä ja käsittelyssä”. Vastauksista selvisi myös se, että kahden kesken tunteista puhuttiin helpommin kuin suurryhmässä. Ohjauksen ammattilaiset korostivat turvallisuuden ja luottamuksen merkitystä, jolloin tunteista puhumisen koettiin onnistuvan suurryhmässäkin. ”Jos ilmapiiri on salliva ja ryhmä on luotettava, opetuksessa puhutaan tunteista vapautuneemmin”, ”Jotkut opiskelijat kertovat suoraan tunteistaan—, mikä edellyttää luottamuksen syntymistä” tai ”Opiskelijat puhuvat usein hyvin avoimesti, sillä kahdenkeskiset tilanteet ovat luottamuksellisia”. Luottamuksen onkin todettu viime vuosina kehittyneen korkeakouluopiskelijoilla (18-24v.) positiiviseen suuntaan (European Quality of Life Survey 2016). Erityisesti positiivisten tunteiden on todettu edesauttavan luottamuksen kokemista (Dunn & Schweitzer 2005). Kukaan vastaajista ei tuonut esille sitä, ettei tunteista kannattaisi puhua tai että ne veisivät liikaa aikaa esimerkiksi substanssiosaamisen kehittymiseltä — päinvastoin, sillä esimerkiksi empaattisen kohtaamisen on todettu vähentävän loppuun palamista (Wagman, Geiger, Shockley & Segal 2014). Myöskään ei ole samantekevää, millainen tunneilmasto ympärillämme on, sillä tunteilla on tapana tarttua (Goleman 2011, 55). Tunnetaitoja tulee ja voi kehittää ja vaalia myös korkeakoulukontestissa. Ne ovat keskeinen osa asiantuntijuutta alalla kuin alalla, mahdollistaen jaetun asiantuntijuuden ja yhdessä luomisen muuttuvassa maailmassa. Lähteet Dunn, J.R. & Schweitzer, M. 2005. Feeling and Believing: The Influence of Emotion on Trust. Journal of Personality and Social Psychology 88 (5), 736-748. European Quality of Life survey 2016. Overview report. Eurofound.europa.eu. Goleman, D. 2011. Aivot ja tunneäly. Uusimmat oivallukset. Tallinna Raamatutrukikoja OU. Grandey, A.A. 2008.  Emotions at Work: A Review and Research Agenda. In (eds.) Barlin, J. & Cooper C.L. 2008. The SAGE Handbook of Organizational Behavior. 235- 262. SAGE Publications. London. Larmo, A.2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim/126. 616–22. Saarni, C. 2000. Emotional Competence. A Develomental Perspective. Teoksessa R. BarOn & J. D. A. Parker (eds.) The Handbook of Emotional Intelligence. Theory, Development, Assessment, and Application at Home, School, and in the Workplace. 68–91. San Francisco: Jossey-Bass. Tulevaisuuden työelämässä menestyy se, jolla on hyvät tunnetaidot, sanoo psykologi – Näin kehität tunnetaitojasi. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005521510.html. 15.1.2018. Tulevaisuuden työelämätaidot 2016. Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja. 13a/2017. Valtioneuvoston kanslia. Wagman, M.A., Geiger, J.M., Shockley C. & Segal, E.A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60 (3), 201- 209. Aiheeseen liittyviä aikaisemmin julkaistuja blogeja: Isacsson, A. 2017. Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/ 16.3.2017. Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen.  https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ 30.3.2017 Isacsson, A. 2017. In the future IQ is simply https://esignals.haaga-helia.fi/2017/12/01/in-the-future-iq-is-simply-not-enough/1.2.2018 Raatikainen, E.2017. Työelämä muuttuu, SOTE  -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/ Raatikainen, E.2017. Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä.https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/11/01/sosiaalialan-ylempi-amk-opiskelija-transversaalisten-taitojensa-vastuullinen-kehittaja/ -- [1] Voimaannuttavista tunnekokemuksista ja keinoista niiden tukemiseksi voi lukea lisää seuraavasta blogissa. [2]  Tutu -hankkeessa (Wihuri rahoitus) selvitetään korkeakouluopiskelijoiden tunteiden merkitystä opiskelussa ja muun muassa sitä miten opiskelijat puhuvat tunteistaan ohjaus ja opetustilanteissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljäkymmentä (n=34) ohjauksen ammattilaista Haaga-Heliasta, Metropoliasta ja Laureasta. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla (Braun & Clarke 2008)  

Lue lisää

Onko opinnäytetyön ohjauksessa pelisääntöjä?
placeholder-image
7.6.2016
Pirjo Koski

Ohjaan Metropolia ammattikorkeakoulussa  tutkintoon johtavassa koulutuksessa kätilö-, terveydenhoitaja- ja sairaanhoitaja- sekä ylemmän ammattikorkeakouluopiskelijoiden opinnäytetöitä.  Tutkintoon johtavassa koulutuksessa opinnäytetyön laajuus on 15 opintopistettä ja ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa 30 opintopistettä. Metropolia ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tavoitteena on kehittää ja osoittaa opiskelijan valmiuksia soveltaa tietojaan ja taitojaan opintoihin liittyvässä kehittämistehtävässä. ”Metropoliassa Tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoiminta on yhdistetty opetukseen ja opiskelijoilla on hyvät mahdollisuudet lähteä mukaan erilaisiin työelämäyhteistyötä ja opetusta yhdistäviin TKI-projekteihin”. Laurean ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön tavoitteena on, että opiskelijat osaavat tutkimuksellisesti kehittää työelämää ja tuottaa uusia ratkaisuja tuotteina, toimintamalleina tai työkulttuurina. Etsin internetistä google- haulla tietoa suomalaisten ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ohjauksesta ja etenkin ohjauksen pelisäännöistä.  Ohjauksen pelisäännöt löytyivät, mutta löysin myös muuta mielenkiintoista hiukan hajallaan olevaa opinnäytetyöskentelyä ja ohjausta tukevaa aineistoa. Opinnäytetyön ohjauksen pelisäännöt löytyivät Kajaanin ammattikorkeakoulun sivuilta.  Pelisäännöt kirjoitetaan ohjaussopimukseen ja niiden avulla  varmistetaan, että ohjaajilla ja opiskelijalla on yhteinen käsitys opinnäytetyön tavoitteesta ja tarkoituksesta. Pelisääntöjä noudattamalla opinnäytetyö valmistuu sovitussa ajassa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu on julkaisut  opinnäytetyön ohjaajan käsikirjan, jonka tarkoituksena on tukea ohjaajia opinnäytetyön ohjaukseen liittyvissä kysymyksissä erityisesti opinnäytetyössä käytettyjen menetelmien osalta sekä jakaa ohjauksessa käytettyjä hyviä käytäntöjä. Hämeen ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun Kudos nimisessä yhteistyöhankkeessa, on koottu ylempää AMK-tutkintoa suorittaville opiskelijoille materiaalipankki, jsota löytyy tietoa opinnäytetytön lähtökohdista ja ohjauksesta sekä mm. videot tekniikan, liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön ohjaukseen. Videoita on tehty myös opinnäytetöiden metodologisia ratkaisuista sekä opiskelijan näkökulmasta ohjaukseen. Metropolia ammattikorkeakoulussa on tuotettu  julkaisu ”Yhdessä kehittäen. Koulutuksen ja työelämän yhteistyön haasteita”, jossa paneudutaan ammattikorkeakoulun työelämäyhteistyön sekä tutkimus- ja kehitystyön haasteisiin oppimisen siirtovaikutuksen näkökulmasta. Opinnäytetöiden kehittämisen valtakunnallisessa verkostohankkeessa  on julkaissut ohjaajien tueksi ”Opinnäytetyön ohjauksen laatusuositukset”, jotka perustuvat tietoon, kokemukseen ja tarkkaan harkintaan. Laatusuositusten tavoitteena on kehittää, yhtenäistää ja tehostaa opinnäytetyöprosessia sekä vahvistaa opinnäytetyökulttuuria ammattikorkeakoulussa. Sivustolta löytyy myös julkaisu ”Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö kehittämiskohteena. Käytännön kokemuksia ja perusteltuja puheenvuoroja”. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut Arcada, Diak, Humak ja Metropolia ovat muodostaneet ihmistieteiden eettisen toimikunnan, jonka tehtävänä on muun muassa arvioida ennakolta ja antaa lausuntoja ammattikorkeakouluissa tehdyistä tutkimuksista. Opinnäytetyön raportoinnissa käytetään kunkin ammattikorkeakoulun luomaa kirjallisten töiden ohjetta. Hyväksytyt opinnäytetyöt julkaistaan ammattikorkeakoulujen yhteisestä Theseus - verkkopalvelusta. Koska opinnäytetyöt ovat merkittävä osa ammattikorkeakoulun tutkimus-,  kehittämis-ja innovaatiotoimintaa (TKI)  ammattikorkeakoulut ovat tuottaneet  kukin erikseen tai yhteistyössä toistensa kanssa runsaasti tietoa ohjauksen tueksi sekä nuorisoasteen että ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelijoille ja ohjaajille. Ohjeiden tavoitteena on auttaa ammattikorkeakoulun opiskelijoita tekemään laadukas ja omaa ammatillista kehittymistä tukeva opinnäytetyö.  Ohjeet tukevat opinnäytetyöprosessia alkaen aiheen valinnasta ja opinnäytetyöskentelyä tukevista opinnoista päättyen valmiin työn julkaisuun ja kypsyysnäytteeseen.

Lue lisää