Avainsana: minno
Connecting Local Businesses to Expertise at Universities of Applied Sciences
One of the goals of the Research, Development, and Innovation (RDI) functions at Universities of Applied Sciences (UAS) is to connect the surrounding society to the outcomes of the work that they undertake. Each year many projects and research are started, continued and completed by UASs throughout Finland that can have a great impact on the surrounding local society. From the institutional perspective, it can be difficult to make the outcomes or relevance of these projects known outside of the institution in a coherent way. But the entire purpose of them is to improve society in some capacity. It is important that companies and organisations know that they can reach out to UAS institutions and figure out if there is anything that would help develop services, products, customer’s experience, or even processes. There are many ways to get connected to work that is happening in your local community. This post aims to list the most common ways that business, organisations, and even individuals with ideas can reach out to UASs to benefit from their research, development and innovation (RDI) work. There are also many different ways to benefit from this work. It can be on an individual level, unit level, or entire organisational level. This will depend on your own preference or capacity. Here are some ways that you or your organisation can connect with the university of applied science in your area (or beyond). Multi-disciplinary Innovation Projects It is becoming more common for institutions to create experiential learning in regards to different aspects of business development. This allows students to work with organisations and businesses to solve real problems. At Metropolia University of Applied Sciences there is MINNO (multi-disciplinary innovation) Projects. These are experiential courses available for all students to take. It is a course that consists of 10 ECTS for the students. But more importantly, it is the ability for organisations to connect with the institution and to bring challenges for a diverse group of students to work on. The MINNO Project was recently lauded by the World Economic Forum as one of their 13 Skills-First Lighthouses. “The Skills-First Lighthouse recognition is given for practical and innovative activities that benefit society and individuals by identifying, strengthening and articulating skills in a work-life context.” This will require your organisation to work together with the students to look for innovative solutions to the real problems you bring. If you want to consider putting your company forward to take part in MINNO, you can find more information about how to do it on the Metropolia website. Accessing Available Courses for Upskilling If there is a need or want to upskill individuals in an organisation, there are many courses available that have been created by the institutions from the work that has been completed in the Research, Development, and Innovation units and other units. These can be taken for free or with a small fee and cover a large range of topics. Most of the courses created by UASs come with academic credits attached but whether these are utilised or not is up to the individual. Metropolia UAS, Haaga-Helia UAS, and Laurea UAS work together under the 3UAS (or 3AMK in Finnish) brand and through this website, it is possible to access the courses that are available. There are courses at almost every institution in Finland. In the future, there will the possibility to also access courses that are given through the U!reka European University partners also. The extent of which will become clearer in the next year or two. While the MINNO project has companies working with groups of students on real business problems, there are many individual courses or even mini-courses that can be taken by anyone. In 2023, Metropolia launched the Service Design Sprint MOOC (Massive Online Open Course) which is available to anyone at anytime. It is free of charge and, if desired, can earn the participant 2 ECTS credits. This course will guide the participant through the process of using service design to solve business problems. It will also show you how it is possible to do this in a rapid and controlled manner. Because this course is available any time and for anyone, it could easily be done in someone’s free time or sponsored by a company with time given to complete the course. Open University For many years, open university courses have been available for anyone to take. This has not changed. In fact, open university courses from different educational institutions are becoming increasingly popular. It is important to note that the ‘open university’ in Finland is not one thing (like it is for example in the UK), each institution has its own version and these must be searched individually on each institution’s own portal. Live Cohort Courses Another way to access knowledge and upskilling opportunities is to join specific offerings through individual projects themselves. The Luovi project is a great example of how individuals and companies or organisations can take part in what is happening in their local UAS. Luovi is a set of trainings and upskilling for individuals working in the creative sector. It covers general working skills but in entrepreneurship, sustainability, digital skills, marketing, and branding. These skills are to support those in the creative sector who need to upskill in these areas. The other benefit of this kind of course is networking. You will get to meet people who are in similar or adjacent fields as yourself and create a community around the skills you learn. This is just one example of this kind of course. Contact the UAS near you to see if there are any courses that you could take part in. Connecting With Classes An additional, yet more informal, way to interact with the UAS expertise is to connect with lecturers of certain classes that are teaching what you are interested in. This can help provide the students with real cases with real organisations. For example, a small company (~6 employees) from the food industry connected with a lecturer in a marketing class to help them to explore some possibilities for market expansion. The company did not have enough staff, expertise, or financial resources to achieve usable results on their own, so they provided the problem to the students and allowed them to work on this real case and provide some real results for the company. Connecting with Collaborative Platforms Metropolia UAS has three innovation hubs which encompass seven collaborative platforms where collaboration is essential. The Hubs cover three thematic areas that are important to the institution: Clean and Sustainable Solutions Smart and Creative City Future Proof Health and Wellbeing Companies or organisations who work in these thematic areas are welcome to contact the Hubs and Collaborative Platforms. More information is available on each of their webpages: Carbon Garage - supports companies with their green transition and bringing sustainability solutions into action. CuWeRe - aims to build a more meaningful cultural wellbeing field in Finland and beyond. Garage - includes the Robo Garage and the AIoT Garage where they offer a physical location, resources, and equipment for quick and longer experiments as well as large-scale implementation projects. Helsinki XR Center - is the largest innovation, development and startup center in the Nordics dedicated to Extended Reality (XR) technologies. Metropolia Workshop - (the Koskelo Workshop) is a flexible project workshop for automotive and mechanical engineering research, development and innovation (RDI) projects. Along with students and expert staff, they can implement projects from small-scale testing to larger projects. SmartLab - this smart home platform allows technologies, interfaces, and practices to be tested and developed and can be used to develop user-friendly solutions that serve housing. Urbanfarmlab - consists of show-room and co-working space as well as controlled indoor farming spaces for technical and other pilots including generating new business models, indoor farming technologies and solutions. There are many different opportunities to collaborate with your local Universities of Applied Sciences as business owners or organisations. You can do small projects, individual professional development, and even larger business and product or service development projects. The first step is to determine what is the scope of the development you are wanting or willing to commit to. Then to search through the University of Applied Sciences website that you want to work with to see what options might be available. There will always be someone on the other end that will help to find the right people to collaborate with. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta!
Einstein ajatteli, että opettamisessa tärkeintä ei ole faktojen välittäminen vaan sellaisen hiljaisen tiedon välittäminen, jonka varaan oppilaat rakentavat koko loppuelämänsä (1). Muistamme todennäköisesti lapsuudestamme, kun vanhempamme ja isovanhempamme jakoivat ”vanhan kansan tietoa”. Sitä tietoa, kuinka maakellarin kansi jätetään mökillä auki talveksi homeen estämiseksi, miten pääskysten lentokorkeudesta voidaan päätellä seuraavan päivän poutasää, tai miten saunan lämmityksestä nousevan savun liike kertoo ilmanpaineesta. Omasta lapsuudestani muistan, että mummo tunnisti leivinuunissa olevien ruisleipien olevan valmiita pelkän hajun perusteella, tietämättä leivinuunin tarkkaa lämpötilaa tai kokeilemalla ruisleipiä haarukalla. Onko tuo taito hiljaista tietoa, vai kenties intuitiota, jonka olen joskus kuullut olevan tiivistynyttä kokemusta? Tunnistammeko nykypäivän hiljaista tietoa ja kuinka välitämme sen toisille? Miten saamme hiljaisen tiedon esiin? Hiljaista ja avointa tietoa Hiljaisen tiedon käsitteen luojan, Michael Polanyin mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen lausua” (2). Hiljainen tieto tunnistetaan tärkeäksi tietolähteeksi joskus liian myöhään, esimerkiksi työntekijän eläköityessä, kun joku aiemmin hyvin sujunut prosessi takkuaa. Valveutuneissa organisaatioissa hiljaista tietoa kerätään ja jaetaan − se tehdään näkyväksi. Mutta kerätäänkö hiljaista tietoa sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät vielä ole ikänsä tai kokemuksensa puolesta meritointuneet hiljaisen tiedon lähteeksi? Hiljaista tietoa pohdittaessa on hyvä puhua myös avoimesta tiedosta. Katsoin avoimen tiedon määritelmän avoimen tiedon lähteestä, Wikipediasta. Sen mukaan avoimella tiedolla viitataan ”digitaalisessa muodossa oleviin sisältöihin ja dataan, joita kuka tahansa voi vapaasti ja maksutta käyttää, muokata ja uudelleen jakaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen” (3). On ehkä tässä kohtaa myös hyvä tarkentaa datan ja tiedon eroja: tieto muodostuu erilaisista datakokonaisuuksista, mutta pelkkä yksittäinen data ei välttämättä muodosta selitettävää tietosisältöä. Lisäksi dataan liitetään muun muassa käsitteet big ja small data. Avoimesta tiedosta käytetään tieteessä nimitystä open access, jolla halutaan varmistaa, että tieto eli tutkimukset ovat kaikkien saatavilla ja esteettömästi luettavissa, tulostettavissa ja kopioitavissa käyttöoikeuslisenssien määrittelemällä tavalla. Meille metropolialaisille avoin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarkoittaa erityisesti vastuullista tiedon ja osaamisen tehokasta välittymistä oppijalta toiselle. Haluamme edistää avointa toimintakulttuuria, tutkimusaineistojen ja -menetelmien sekä julkaisujen avoimuutta sekä avointa oppimista. (4) Euroopan komission mukaan avoimen tieteen tulee olla ”niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä” (5). Hiljainen tieto hiipii esiin dialogissa Hiljainen tieto kaipaa psykologisesti turvallista ilmapiiriä tullakseen esiin, sillä sen sanoittamiseen ja tietoon itsessään saattaa liittyä pelkokertoimia: epävarmuutta, häpeää ja pelkoa. Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä kokemuksia voidaan jakaa esimerkiksi dialogiringissä. Dialogiin kuuluu neljä perusperiaatetta, jotka voidaan jakaa dialogitimantin muotoon. Avoimuus: kerron avoimesti ja sydämestäni, mitä ajattelen. Kuuntelu: kuuntelen aidosti toista ja olen läsnä. Odotan vuoroani: en puhu päälle ja annan toiselle tilaa. Jäävään itseni ennakkoluuloista: en tee oletuksia etukäteen ja kunnioitan toisten näkemyksiä sekä mielipiteitä, vaikka ne eroaisivat omistani. (6) Dialogin ja keskustelun isoin ero on se, että keskustelun tavoite on kulkea kohti ratkaisua ja sinne pyritään pääsemään erilaisia vaihtoehtoa eliminoimalla. Dialogin suunta taas katsoo taaksepäin: tavoitteena ei niinkään ole löytää ratkaisua, vaan rikastuttaa omaa ja muiden ajattelua jakamalla omia kokemuksiaan ja kuulemalla toisten. Dialogin avulla voidaan jakaa monipuolisesti kokemuksia, rikastuttaa osallistujien ajattelua, mahdollistaa vertaisoppiminen ja fasilitoida hiljaisen tiedon esiintuloa. Lisäksi, oman puheenvuoron validointi muiden kuulijoiden läsnäolon ja hyväksynnän kautta lisää hyvän kierrettä kertoa samankaltaisia asioita uudestaan. Kun tiimioppimista saadaan synnytettyä monialaisissa tiimeissä, jaetaan myös valtava määrä sellaista tietoa, johon Wikipedia ei ulotu. Hiljaisen tiedon pankki Metropoliassa on lähes 17 000 hiljaisen (opiskelija)tiedon lähdettä, sekä yli tuhat ammattilaista eri tehtävissä. Se tarkoittaa, että meillä on aivan valtavasti tietoa työelämässä tapahtuvista asioista harjoittelujen kautta, opiskelijan kohtaamista arjen haasteista opintojen ja muiden velvollisuuksien yhdistämisessä, erilaisten oppijoiden erityispiirteistä, ja opetusvinkeistä, joilla saadaan synnytettyä mielekästä oppimista ja pitovoimaa opintoihin. Perustimme omassa tiimissämme hiljaisen tiedon pankin, jonne keräämme anonyymisti eri tilanteissa havainnoituja juttuja, kokemuksia tai sananparsia asiakkailtamme − olisiko tässä hyvä soveltaa myös Metropolian avoimen datan periaatteita ja saattaa hiljainen tieto kaikkien saataville, sillä näitä tiedonmurusia - dataa - yhdistelemällä saatamme huomaamattamme tuottaa kaikille hyödyllistä tietoa joka auttaa arjen työssä navigointia? Opiskelijoiden arvokkaita näkemyksiä keräämme systemaattisesti MINNO-opintojaksoilla. Lisäksi helposti toteutettava hiljaisen tiedon jakamisen paikka olisi esimerkiksi harjoittelujen jälkeinen dialogirinki, joissa jaetaan juuri koetut opit ja kopit − myös ne hyvät jutut. Hiljaisten tiedonmurujen jakaminen kaikkien kompetenssin kohottamiseen tai sanojen ja tekojen kautta reagointi esimerkiksi opiskelijahyvinvointia koskeviin teemoihin tulee olla systemaattista. Psykologisen turvallisuuden edistämisen ja säilyttämisen näkökulmasta tietoon reagointi, sen validointi, on myös tärkeää, sillä Einsteinin pohdintoihin nojaten, olemmehan kaikki ikuisia oppijoita! Kirjoittaja Minttu Ripatti on MINNO®-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, kymmeneltä eri ammattialalta ja 15 eri työyhteisöstä hiljaista tietoa kerännyt omasta keramiikkapajasta haaveileva äiti. Lähteet Ma, Y. & Mukherjee, S. & Uzzi, B. 2020. Mentorship and protégé success in STEM fields (pnas.org). PNAS 117 (25). 14077-14083. Wikipedia: Michael Polanyi. Viitattu 12.12.2023. Wikipedia: Avoin data. Viitattu 12.12.2023. Näreaho, S. & Latvanen, J. & Päällysaho, S. 2022. Avoimuuden perusteet tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa - Opas ammattikorkeakoulujen toimijoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)28.4.2021/695. (eur-lex.europa.eu) Isaacs, W. 1999. Dialogue: The Art of Thinking Together. New York: Crown Currency.
Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana
Oppivan tiimin yksi tärkeimpiä peruspilareita on tiimin kompetenssin eli kaikkien sen jäsenten tietotaidon vahvistaminen monialaisen ajattelun avulla. Tiimin jäseniltä esiin tulevat monipuoliset näkökulmat, kriittinen ja luova ajattelu sekä sanoitettu hiljainen tieto syventävät innovaatioprosessissa syntyvää ratkaisua. Osallisuuden kokemukset opettavat tärkeitä, itsetunnistettavia työelämätaitoja − ratkaisemisen taitoja (1) tulevaisuuden kompleksissa, ei-lineaarisessa työelämässä monialaisia ongelmia ratkoville opiskelijoillemme. Monialaisuuden mahdollisuudet Oppimista tapahtuu tiedostamattamme työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Monipuoliset, tiedostetut tai tiedostamattomat näkökulmat ovat tärkeitä haasteiden ratkaisussa, ideoiden kehittämisessä sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä ja yhdistävien kokemusten löytymisessä, joiden avulla parhaimmillaan jaetaan ja pölytetään opiskelijoiden välisiä kulttuurisia ja sosiaalisia konventioita ja konstruoidaan ymmärrystä erilaisuuden mahdollisuuksista. Tämä on tärkeä näkökulma monialaisuuden näkökulmasta mutta myös kansainvälisten osaajien integroitumisessa; haluamme fasilitoida orgaanisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken lisätäksemme yhteistä ymmärrystä vahvistavaa dialogia. Innovaatioiden kehittämisessä oleellista on ratkaistavan haasteen ja ratkaisun käyttäjä- ja kokijaryhmien aito ymmärtäminen − ilman tätä ymmärrystä ratkaistaan väärä asia. Moniammatillisuus, -näkökulmaisuus, -kulttuurisuus ja -puolisuus eivät poissulje syväosaamisen tärkeyttä vaan mahdollistavat sen ymmärtämistä ja tiedon implementointia − innovointia − eri alojen kesken. Monialaisuuden mahdollistaminen Miten mahdollistetaan monialaisen tiimin oppiminen ja erilaisten näkökulmien esiintulo? Google toteutti vuosina 2012−2016 Project Aristotle -projektin tahtonaan selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat toimivan ja kyvykkään tiimin. Satojen tiimien syväanalyysin pohjalta tärkeimmäksi tekijäksi nousi psykologinen turvallisuus. Seuraaviksi tärkeimpinä mainittiin luotettavuus, selkeys ja rakenne, merkitys, ja vaikuttavuus (2). Terminä psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että on turvallista ottaa erilaisia riskejä esimerkiksi tiimissä: ilmaista mielipiteensä, huolensa ja ideansa sekä pyytää apua ja palautetta ilman pelkoa nöyryytetyksi, hylätyksi tai rangaistuksi tulemisesta. Psykologisesti turvallisessa tiimissä on turvallista ottaa riskejä, tehdä virheitä ja puhua virheistä (3). Metropoliassa on tehty jo pitkään systemaattista työtä innovaatiotoiminnan parissa. Moniammatillinen MINNO® kerää vuosittain satoja opiskelijoita innovoimaan yhdessä. Koko Metropolian laajuinen ponnistus on hieno mahdollisuus varmistaa opiskelijoillemme laadukas oppimiskokemus. Projektien opeilla yrityskumppanimme ja tulevat työelämän organisaatiot saavat osaavia, innostuneita ja kehityskyvykkäitä ajattelukumppaneita, metropolialaisia, ratkomaan kompleksisia haasteita talouskasvua ja kestävää (työ)elämää turvaamaan, huomioiden itseohjautuvuus- ja projektitaidot, joiden avulla hybridimallin opinnot, työharjoittelut ja kansainvälistä osaamista vahvistavat virtuaali- tai läsnävaihdot sujuvat ketterämmin. Opiskelijan kehittyvän itsetunnon, ammattitaidon ja minäpystyvyyden vahvistaminen psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä mahdollistaa eri elämänkokemuksella ja eri tutkinto-ohjelmissa opiskelevien yksilöiden taitojen sekoittumisen, kun tiimin jäsenet uskaltavat ideoida rohkeasti tietotaitonsa pohjalta. Niistä rakentuu yhteisiä ideoita eri näkökulmien ohjaamina sekä ketterää kokeilemista ilman pelkoa ”nolaamisesta”. Valmiimpi tiimi tuottaa myös valmiimpaa ajattelua projektien hanke- ja yrityskumppaneillemme sekä työelämää rohkeasti uudistavia ammattilaisia eri aloille. Monialaisuudesta vipuvoimaa työmarkkinoille ”Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön”, toteaa SITRA vuoden 2021 elinikäisen oppimisen raportissaan (4). World Economic Forumin 2023 selvityksen mukaan työikäisistä 44 % eli kuusi kymmenestä tarvitsee ydintehtävän perusosaamisen muuttamista seuraavan viiden vuoden aikana (5), joista tärkeimmäksi uudistuvan oppimisen taidoksi on nimetty luova ajattelu. Meillä osaamisen rohkealla uudistajalla ja kestävän tulevaisuuden rakentajakorkeakoululla on tässä(kin) valtava mahdollisuus, jopa velvollisuus, toimia monialaisuuden inklusiivisena maaperänä, luovan ajattelun vahvistajana ja tiedonjyvän istuttajana. Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät, U!REKA-puheenjohtajuus, vahva toimialaosaaminen ja toimintakulttuurimme ovat jo syvällä meissä. On tärkeää ymmärtää, millaisia kumulatiivisia vaikutuksia toiminnallamme on. Nähkäämme tämä mahdollisuutena. Tiimioppimisen syväosaajan Veijo Hämäläisen sanoja lainaten, ”aina tulee aika, kun kaikki kasvaa, vaikka ei kasvattaisikaan”. Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropoliassa vasta aloittanut, MINNO® innovaatio-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, lukion aikoinaan kesken jättänyt ja pitkälle aikuisuuteen kilpaurheillut vatsastapuhuva työmatkapyöräilyyn hurahtanut äiti. Lähteet Vehkaperä, U. 2022. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, Kaisa & Vuorijärvi, Aino & Pakarinen, Saila & Elomaa-Krapu, Minna (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 96–100. The New York Times 2016. What Google learned from it´s quest to build the perfect team. Viitattu 18.09.2023 Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: Wiley & Sons. SITRA 2021. Millä suosituksilla? − Kohti elinikäisen oppimisen Suomea (PDF). Viitattu 18.09.2023 World Economic Forum 2023. The Future of Jobs -raportti. (weforum.org) Viitattu 18.09.2023
Innovaatiopodcasteja tekemässä
Kammiossaan tyytyväisenä häärivä tutkija, kehittäjä tai asiantuntija ei ole ulkomaailmalle olemassa. Syrjässä pysyminen voi olla oma valinta. Mikäli haluaa, että työn hedelmät päätyvät hyötykäyttöön, asiantuntijan on julkaistava tuloksia. Perinteisesti tämä on tarkoittanut tuloksista kirjoitettujen artikkelien tarjoamista tieteellisiin lehtiin ja painettuihin teoksiin. Kuitenkin, mitä arvovaltaisempiin julkaisuihin tutkija halajaa, sitä kovempaa kilpailu on, ja sitä hitaampia tiedon julkaisemisen prosessit ovat. Kaikkea korkeakoulussa syntyvää osaamista ei tarvitse viestiä akateemisia kanavia pitkin. Tässä kirjoituksessa kerron, minkälaista on kehittää podcast-sarjaa innovaatiotoiminnalle. Tiedon jakaminen eri alustoilla palvelee erilaisia yleisöjä Digitaaliset työkalut ja alustat ovat luoneet uusia mahdollisuuksia saada julki kehittämistuloksia, esitellä osaamista tai kertoa erilaisista yhteistyömuodoista. Tällaiset välineet ovat käteviä tilanteissa, joissa tavanomaiset julkaisutavat tai sisällön vertaisarviointi eivät ole tarkoituksenmukaisia. Podcastit, eli verkossa kuunneltavissa olevat ohjelmat ja ohjelmasarjat, ovat vähitellen syrjäyttämässä perinteisempiä medioita, jopa kokonaisia radiokanavia. Podcastien tuottaminen on periaatteessa helppoa: käsikirjoituksen lisäksi tarvitaan vain jokin äänentallennusväline. Jakeleminen taas on erilaisten alustojen, kuten Spotifyn tai Youtuben kautta vaivatonta ja nopeaa. Puhevirtaa ja viihteellistä sisältöä voi olla helppoakin tuottaa. Mutta mitä pitää ottaa huomioon, kun sisällön on tarkoitus informoida tarjolla olevista korkeakoulun yhteistyömuodoista, kuten innovaatioprojekteina toteutettavista, monialaisista opinnoista? Selkeä viesti ei sisällä korkeakoulujargonia Vanha sanonta ”ken härjillä kyntää, se härjistä puhuu”, kuvaa nasevasti, miten jonkin asian parissa paljon tekevä tuo mielenkiintonsa kohteena olevan asian mielellään keskusteluihin mukaan. Innovaatioiden kanssa toimiva mielellään johdattaa keskustelua innovaatiotoimintaan. Asiantuntijan osaaminen saattaa olla huippuluokkaa, mutta samalla hän voi olla tekemisissään niin syvällä, että asian tiivistäminen voi olla haasteellista. Ulkopuolisille viestittäessä on tärkeää olla selkeä. Voi olla haastavaa huolehtia siitä, etteivät asiasisällöt hämärry. Innovaatiopodcast tukee työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä Metropolian monialaiset innovaatio-opintojaksot eli MINNOt tuovat yhteen eri tutkintojen opiskelijoita ratkaisemaan yritysten ja muiden organisaatioiden esittämiä kysymyksiä ja haasteita. Jokainen Metropolian perustutkinto-opiskelija osallistuu Innovaatioprojektiin opintojensa aikana. Onnistuneesta projektista voi aueta polku myös opiskelijan omaan yrittäjyyteen. Metropolian Turbiini-kampushautomo eli inkubaattoritoiminta tarjoaa MINNO-lähtöisille yritysideoille ponnahduslaudan. MINNO-toiminta on oppimistoimintaa, mutta myös työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä. Vaikka MINNO ei ole maksullista palvelutoimintaa, se on yksi Metropolian kumppaneille ja sellaisiksi kaavailluille tarjottava palvelu. MINNO on esimerkki siitä, miten tehokasta eri alojen opiskelijoiden yhteen tuominen ja ajattelun potentiaalin valjastaminen visaistenkin ongelmien ratkaisuun parhaimmillaan olla. Onnistuessaan MINNO toimii myös hyvänä alkuna mahdolliselle syvemmälle yhteistyölle työelämän ja oppilaitoksen välillä. Jotta projekti voi onnistua, sen pitää olla tuotteena kunnossa. Ennen kuin MINNO-projektissa päästään alkuun, kumppanille viestittävän sisällön pitää olla ymmärrettävä. Yleisimpiä kysymyksiä, joita minulle on kuluneiden vuosien aikana käymissäni kymmenissä keskusteluissa mahdollisten MINNO-kumppaneiden kanssa esitetty, ovat olleet Sopiiko esittämämme haaste tähän projektiin? Mitä yhteistyö edellyttää yritykseltämme; pitääkö meidän itse osallistua jotenkin? Millainen on aikataulu ja milloin on valmista? Millaista lopputulosta voimme odottaa? Maksaako MINNO jotakin? Kysymykset ovat sellaisia, että ne voivat helposti jäädä MINNO-projektin tilaajan kanssa syvemmin käsittelemättä, koska ne ovat asian kanssa työskentelevien mielestä ehkä itsestäänselvyyksiä. Kehittelemmekin nyt Innovaatiopodcastia, jossa kysymme esimerkiksi Miten MINNO ja Metropolian Turbiini-kampusinkubaattorin välistä synergiaa voitaisiin vahvistaa? Miten opiskelijatiimit voivat paremmin hyödyntää projekteissa syntyneitä tuloksia esimerkiksi oman yritystoimintansa lähtökohtana? Miten teemme MINNO-projektien hyödyt työelämälle entistä selkeämmiksi Miten mahdollistamme uusia kumppanuuksia Metropolian kanssa? Innovaatiopodcastin ensisijaisena tavoitteena on olla selkeä ja informatiivinen. Sanoman tulee olla niin kirkas, että podcastin kuuntelija voi ilman aiempia taustatietoja vaikkapa innostua hahmottelemaan omaa projektihaastettaan Metropolialle. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Miten saada kotihoitoon pitovoimaa?
Osaavan työvoiman saaminen ja pitäminen kotihoidossa on ajankohtainen haaste niin julkisella kuin yksityisellä sektorillakin. Vanhuspalveluissa on tällä hetkellä paljon henkilöstövajetta. Alan vetovoimaisuus on heikentynyt ja moni alalla työskentelevä pohtii, vaihtaako raskaan ja eettisesti kuormittavan työn kevyempään. Tilannetta ei paranna se, että samaan aikaan julkinen kuva vanhuspalvelujen tilasta näyttäytyy julkisuudessa negatiivisessa valossa. Miten sitten lisätä veto- ja pitovoimaa? Tässä blogissa tarkastellaan kotihoidon pitovoimaa ja tekijöitä, jotka tukevat kotihoidon yrittäjän työvoiman saatavuutta. Kolmasosa vanhuspalveluissa työskentevistä hoitajista toimii kotihoidossa (1). Kotihoidossa työskentelee pääsääntöisesti lähihoitajia, terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia, joista suurimman ryhmän muodostavat lähihoitajat. Työ on usein yksinäistä, vaativaa ja edellyttää osaamista ja kykyä itsenäiseen päätöksentekoon. Mia Roos ja kumppanit (2) ovat tehneet lähihoitajien työnkuvasta ja työn vetovoimatekijöistä kirjallisuuskatsauksen. Sen mukaan työntekijöiden veto- ja pitovoimaa lisäävät lähihoitajien työn arvostus joustavat toimintatavat työnkuvan optoimointi osallistava kehittäminen Kirjallisuuskatsauksen mukaan lähihoitajat toimivat myös mentoreina uusille työntekijöille, opettaen niin lähihoitajia kuin sairaanhoitajiakin. Pitovoimaa etsimässä Ongelmallista ilmiötä pyritään aktiivisesti ratkaisemaan erilaisilla toimenpiteillä ja hankkeilla. Työterveyslaitoksella on käynnissä Hyvä veto -hanke, jossa kehitetään toimintamallia hyvinvoinnin sekä vanhustyön arvostuksen ja vetovoimaisuuden parantamiseksi. Malli koostuu eettisestä organisaatiokulttuurista, valmentavasta johtamisesta sekä nuorten kokeneiden työntekijöiden yhteistyöstä (3). Työhyvinvointi on nostettu yhdeksi tärkeäksi pitovoimaa lisääväksi tekijäksi. Työnantajan panostus työntekijöiden työhyvinvointiin vähentää työn kuormittavuutta ja lisää sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointia. Hyvä veto -hankkeessa on laadittu tätä varten politiikkasuositukset Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin, joka sisältää seitsemän tutkimukseen ja asiantuntijatietoon perustuvaa suositusta (4). Vetovoimainen vanhustyö -hankkeessa on kehitetty työyhteisöille Vetovoiman itsearviointi -työkalu (5), jonka avulla yritys tai työyhteisö voi itse arvioida omaa toimintaansa. Työkalu sisältää laaja-alaisesti tietoa pito- ja vetovoimatekijöistä sekä mahdollistaa arvioimaan ja kehittämään oman työyhteisön tilannetta. Työkalu auttaa tiedostamaan näihin liittyviä tekijöitä, sekä antaa vinkkejä ja hyviä käytäntöjä hyödynnettäväksi työyhteisön pito- ja vetovoiman kehittämisessä. Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hankkeessa kotihoidon kanssa tehtyjen keskustelujen pohjalta on tunnistettu tarvetta mentorointimallin kehittämiselle kotihoitoon. Mentorointimallia ja -opasta pilotoidaan syksyn 2022 aikana (6). Valmistuessaan se voi tukea myös pienyrittäjiä toiminnan kehittämisessä. Opiskelijat ideoivat ratkaisuja kotihoidon pien- ja mikroyrityksille Dallaten - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin - hankkeessa mukana olevat hoiva-alan yrittäjät ovat tunnistaneet omassa arjessaan työvoiman veto- ja pitovoiman haasteet. Valjastimme syksyllä 2022 ratkaisujen tuottamiseen mukaan kaksi Metropolian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaisen innovaatioprojektin (MINNO) tiimiä. Opiskelijatiimit ideoivat keinoja haasteeseen kahdesta näkökulmasta: Miten kotihoidon palveluja tarjoavat yritykset saisivat paremmin työntekijöitä palvelukseensa? Miten lisätä työvoiman pitovoimaa kotihoidossa? Opiskelijatiimeille annettu haaste oli tarkoituksellisesti mittasuhteiltaan suuri, joka antoi heille mahdollisuuden lähteä ideoimaan ilman ennakkorajauksia. Tarkoitus oli etsiä vetovoimaa lisääviä ratkaisuja erityisesti pienen, yksityisen kotihoidon palvelua tarjoavan yrityksen näkökulmasta. Opiskelijat perehtyivät kotihoidon pien- ja mikroyritysten keskeisiin ongelmiin haastattelemalla kotihoidon palveluja tarjoavaa yrittäjää sekä pohtimalla ryhmän kesken opiskelijoiden omia havaintoja kotihoidon työstä. Haastattelun ja pohdintojen kautta tunnistettiin seuraavat ongelmat, jotka vaikuttavat negatiivisesti kotihoidossa työskentelevien hoitajien pitovoimaan: työyhteisön puuttuminen yksinäinen työ arvostuksen puute suuri vastuun määrä Opiskelijat nostivat ideoinnin keskiöön työyhteisöllisyyden puutteen ja lisäksi he perehtyivät siihen, mitä alan työntekijät arvostavat, ja mikä saa heidät pysymään ja viihtymään työssään. Voisiko mentorointi lisätä pitovoimaa kotihoitoon MINNO-projektitiimi lähti useiden ideoiden jälkeen pohtimaan sitä, miten mentorointia voisi hyödyntää lisäämään kotihoidon pitovoimaa. Opiskelijat toteuttivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille kyselyn kartoittaakseen sitä, mikä luo pitovoimaisen työpaikan ja kokisivatko vastaajat hyötyä mentorointimallista pitovoimaa lisäävänä toimintana. Opiskelijoiden lisäksi he haastattelivat myös pienyrittäjää, joka toi esiin työntekijöiden kokemuksen siitä, että työyhteisön muodostuminen kotihoidon toiminatympäristössä voi olla haaasteellista työn liikkuvan luonteen vuoksi tuoden erilaisia haasteita työyhteisöön. Pienyrittäjän näkökulmaa pyrittiin hyödyntämään, jotta malli soveltuisi kotihoidon mikro- ja pienyrittäjien työympäristöön. Tiimi jalosti mentorointimallia siten, että se lisäisi kokeneiden työntekijöiden kokemaa arvostusta (7). Opiskelijat päätyivät työstämään sitä, miten mentorointimallin avulla voisi laajemmin tutustuttaa myös työntekijöitä toisiinsa.Opiskelijat kokivat mentorointimallin mielekkääksi, jota hyödyntämällä työyhteisöön pääseminen myös helpottuisi ja työskentelyn alun jännitys vähenisi.Opiskelijat kuvasivat jatkojalostetun mentorointimallin tavoitteeksi juurruttaa mentorointimalli arkeen niin, että myös uudet työntekijät voivat tulla tulevaisuudessa mentoreiksi. Heidän mukaansa tämä onnistuu parhaiten kun työntekijä saa ensin itse hyvät valmiudet työhösä huolellisen perehdytyksen ja omakohtaisen mentoroinnin myötä. Opiskelijoiden tuottama Mentorointimalli-video YouTubessa MINNO-opiskelijoiden tuotokset kotihoidon veto- ja pitovoimaan Dallaten-verkkosivulla Innovaatioprojektit: Veto- ja pitovoima 2022 (dallaten.fi). Niin julkinen sektori kuin yritykset ja yhdistyksetkin etsivat keinoja lisätä kotihoidon veto- ja pitovoimaa. Nähtäväksi jää, mitä keinoja meneillään olevat hankkeet ja kehittämistyöt onnistuvat tähän tuomaan. Myös pienyrittäjän kannattaa näitä seurata, sillä sieltä voi löytyä hyviä käytänteitä sovellettavasi oman yrityksen toimintaympäristöön. Ideoidun ratkaisun takana opiskelijat Projektissa mukana olevilla opiskelijoilla ei ollut aiempaa kokemusta projektityöskentelystä. Kaikki mukana olleet olivat terveydenhoitotyönalan opiskelijoita. Erityisen opettavaista oli kokea, minkälaista projektityöskentely on. Mielenkiintoa lisäsi mahdollisuus olla osana kehittämässä omaa alaa ja mahdollisesti tulevaisuuden työpaikkaa. Opiskelijat esittivätkin projektin päätteeksi toiveensa tulevaisuuden työnantajilleen - toivomme näkevämme mallin käytössä tulevaisuudessa. Kirjoittaja Hannele Hokkanen (TtM, Tuotekehittäjä EAT, Sh) on lehtori, joka työskentelee Dallaten hankkeessa ja Seniorit Tikissä hankkeessa vanhustyön asiantuntijana. Tämän lisäksi hän ohjaa ja koordinoi monialaisia innovaatioprojekti opintoja Sosiaali- ja terveysalalla. Hänen opetusalaansa kuuluvat myös Gerontologisen hoitotyön opetus ja sen kehittäminen. Lähteet Alastalo, Hanna & Kehusmaa, Sari 2021. Vanhuspalvelujen tila toukokuussa 2021. Verkkojulkaisu julkaistu 3.9.2021 Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (slideshare.net). Viitattu 10.11.2022 Roos, M. ym. 2022. Lähihoitajien työnkuva ja työn vetovoimatekijät sosiaali- ja terveysalalla - inteatiivinen kirjallisuuskatsaus. Hoitotiede 34 (3) (uef.fi). Viitattu 14.11.2022 Työterveyslaitos 2022. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palvelussa - Hyvä veto. (ttl.fi) Työterveyslaitos 2022. Politiikkasuositus: vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin (ttl.fi) Vetovoiman itsearviointi -työkalu (vetovoimainenvanhustyo.fi) Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon (samk.fi) Kuntatyö 2030. Mentorointi kotihoidossa. (kuntatyo2030.fi) Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote, Mikkeli. 28.9.2021. Viitattu 10.10.2022 Työterveyslaitos 2020. Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa Hyvä veto -hanke https://www.ttl.fi/tutkimus/hankkeet/henkiloston-saatavuuden-ja-alan-vetovoimaisuuden-turvaaminen-iakkaiden-palveluissa-hyva-veto Viitaattu 11.11.2022 Työterveyslaitos. Politiikkasuositus: Vanhustyön eettinen kuormitus vähenee panostamalla työhyvinvointiin https://www.ttl.fi/tyoelaman-suunta/politiikkasuositukset/politiikkasuositus-vanhustyon-eettinen-kuormitus-vahenee-panostamalla-tyohyvinvointiin viitattu 6.11.2022 Veto- ja pitovoimaa kotihoitoon -hanke https://vetojapitokotihoito.samk.fi/ Viitattu 12.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö -hanke. https://vetovoimainenvanhustyo.fi/ Viitattu 5.11.2022 Vetovoimainen vanhustyö. Vanhustyön vetovoima malli https://vetovoimainenvanhustyo.fi/vanhustyon-vetovoimamalli/ Viitatattu 3.11.2022
Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina
Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi. Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan? Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1). Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2). Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5). Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä. Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä. Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen. Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen. Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6): Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit Esimieheltä saatava tuki Kehittämistoimintaan kannustava infra Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9): suunnittele toteuta tarkista korjaa. Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3). Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta. INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä. INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn. Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa. Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti: Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita. Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi. INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein. Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen. Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa. Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti. INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille. MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan. MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle. Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa. INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä. Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään? MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa. Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä. 5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen - video 5T-raportoinnista Youtubessa. Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa. Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen. Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille? Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi. Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen. Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin. KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa) KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa) INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen. Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta "Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko he oikeasti opiskelijoita?" “Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla” “Työpajat kiva tapa työskennellä” “Työpajat kiva tapa työskennellä” INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin: "Oppi etenemään työyhteisö edellä" "Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti" "Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista" Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista. Kirjoittaja Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa Lähteet Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Korhonen-Mönkkönen, T. 2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42 Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF) Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., , Talvitie, J., Manu, S., Tommi T., Haavisto, I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF). Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF) Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.
Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä
Voidaanko sisäilmasta oireileva ihminen kohdata tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ja talotekniikan yhteisenä sisäilmapartiona? Mitä se vaatii ja miten se toteutetaan jo kyseisten alojen ammattikorkeakouluopintojen aikana, yhteisesti tarjottuna palveluna? Tässä blogikirjoituksessa avaamme, kuinka Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan sekä talotekniikan opiskelijat löivät hynttyyt yhteen ja lähtivät yhdessä etsimään uusia ratkaisuja herkkään ja arkaluontoiseen aiheeseen. Sisäilman merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille Hyvä sisäilma tukee ihmisen toimintakykyä ja terveyttä ja sillä on merkittävä vaikutus niin työtehoon, hyvinvointiin kuin viihtyvyyteenkin. Moni suomalainen on kokenut tai kokee sisäilmaoireita ja oireilee nimenomaan työpaikalla, jopa kolme kertaa useammin kuin kotona. Suomessa on jo pitkään pyritty vähentämään altistumista sisäilman epäpuhtauksille, Tavoitteena on ollut taata ihmisille terveellinen ja turvallinen ympäristö muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä panostamalla ohjeistuksiin, ennaltaehkäisevään työhön sekä rakennusten korjaukseen. Sisäilmaoireilu nähdään edelleen keskeisenä ympäristöterveydellisenä haasteena. (1) Sisäilmaongelmat ovat oireileville ihmisille raskaita monella tapaa, sekä välillisten taloudellisten ongelmien että moninaisten yksilöllisten oireiden vuoksi. Ihmiset oireilevat monin eri tavoin erilaisille altistumisille, joten syy-seuraussuhdetta on vaikea todentaa. Tänä päivänä ei siis vielä tiedetä mistä eri tekijöistä erilaiset terveysvaikutukset aiheutuvat. Se kuitenkin tiedetään, että esim. rakennusten kosteusvauriot ovat yksi syy hengitystieoireiden ja astman aiheuttajiin. (2) Yleisimmät koetut olosuhdehaitat työpaikoilla ovat tunkkainen ja kuiva ilma, riittämätön ilmanvaihto, veto ja epämiellyttävät hajut. Nämä oireiden aiheuttajat eivät siis sisällä ilmaan kuulumattomia haitallisia aineita, vaan pääosin koostuvat eroista lämpötilassa, kosteudessa, hiilidioksidipitoisuuksissa ja ilman liikkeessä. Yleisimpiä oireita ovat nenän, silmien ja kurkun ärsytysoireet sekä väsymys. (3) Oireiden vähättely turhauttaa sisäilmaongelmista kärsiviä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla mahdollistetaan ihmisen hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden ja toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Pitämällä huolta olosuhteista luodaan myös mahdollisuuksia edistävälle toiminnalle. (4) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on asiakkaan kohtaamisella suuri merkitys. Sisäilmasta oireileva ihminen on voinut kokea vähättelyä sekä kyseenalaistamista ja on voinut turhautua siitä, ettei koe saavansa apua ongelmaansa eikä häntä oteta tosissaan. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokoamat onnistuneen asiakaskohtaamisen kulmakivet toimivat peruspilareina ihmistä arvostavaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen sekä antaa vinkkejä mahdollisten haastavien tilanteiden hoitamiseen. Opiskelijat kannustavatkin miettimään ennen ensimmäistä asiakastapaamista, minkälaista palvelua juuri sinä pitäisit hyvänä ja minkälaista palvelua ja kohtaamista arvostat. Monialainen innovaatioprojekti mahdollistaa uudet näkökulmat Syksyllä 2021 päätimme toteuttaa jo aiemmin kahvipöytäkeskustelusta alkunsa saaneen yhteisen haaveemme Metropolian talotekniikan ja sosiaali- ja terveysalan yhteisestä monialaisesta innovaatioprojektista eli MINNOsta. Lähdimme haastamaan opiskelijoita innovoimaan sisäilmaongelmiin monialaista palvelua, joka voitaisiin toteuttaa oppimisen yhteydessä. Haasteeseen tarttuneet opiskelijat opiskelevat talotekniikan, toimintaterapian, terveydenhoitajan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmissa. Metropolian Myllypuron kampuksella vuonna 2020 toimintansa aloittanut oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä toimi tämän MINNO-projektin työelämäkumppanina. Ongelman määrittelystä kohti ratkaisukeskeistä ajattelua Monialaisen opiskelijaryhmän yhteistyössä on tärkeää, että ryhmä kokonaisuutena osaa hyödyntää yhteiseen haasteeseen kaiken ryhmän sisältä löytyvän tiedon sekä erilaiset vahvuudet. Ryhmämme päätti luoda koko projektin tavoitteeksi vankan ja tukevan pohjan palvelulle ja jättää pilotoinnin suosiolla seuraaville MINNO-projektiryhmille. Aiheen arkaluonteisuudesta ja herkkyydestä tietoisina, opiskelijat kartoittivat sisäilmaongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja monesta eri näkökulmasta: Miten oirekartoitukset tehdään ja mitä niissä tulee ottaa huomioon. Tähän luotiin haastattelupohja, johon sosiaali- ja terveysalan opiskelijat toivat asiakaslähtöisyyttä sekä oireiden kartoittamista ja talotekniikan opiskelijat mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Minkälaista kuormitusta/epätasapainoa/epäpuhtauksia sisäilmassa on ja miten niitä mitataan. Onko aiempaa yhteyttä oireiden ja altistumisten välillä, ja mitkä ovat suurimpia oireiden aiheuttajia. Tämän perusteella voidaan tehdä mittaussuunnitelma ja pyrkiä löytämään yhteys ilman, että kaikkia mahdollisia tekijöitä tarvitsee mitata ja tutkia. Monet tekijät ovat riippuvaisia vuodenajasta ja muutoinkin hetkellisiä. Mittausryhmä siis tietää, että tietyt mittaukset voivat olla nopeita, kun taas toiset saattavat olla viikkojen tai jopa kuukausien mittaisia. Mistä sisäilmakartoitukset ja oirekartoitukset Suomessa rakentuvat Mitä tietoa löytyy sisäilmasta oireilevien kohdatuksi tulemisen kokemuksesta Millainen monialainen palvelu edistäisi sisäilmasta oireilevan terveyttä ja hyvinvointia, vahvistaisi ihmisen kokemusta kuulluksi ja huomioisi ongelman kokonaisuutena. Syntyi palvelun ensimmäinen prototyyppi, HyMy-kylän Sisäilmapartio, jonka tarkoituksena on kartoittaa sisäilmaongelmia ja tuoda apua oireilevalle ihmiselle kokonaisvaltaisesti, kattaen ihmisen somaattisten oireiden kartoituksen, psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen, kiireettömän kohtaamisen sekä rakennuksen sisäilman tutkimisen haastattelussa tehdyn oirekartoituksen perusteella. Opiskelijoiden kokemukset monialaisesta projektista kannustavat jatkamaan MINNO-projektin alku tuntuu opiskelijoista usein siltä kuin heitettäisiin suoraan syvään päätyyn ilman pelastusrengasta. Haaste on ympäripyöreä, suunta sumuinen eikä ohjaavat opettajat anna selkeää toimeksiantoa. Sisäilmaongelmaan pureutuessaan opiskelijaryhmämme kokosi ilmiöön liittyvää faktatietoa, tutkimuksia, raportteja, kokemuksia, polkuja ja prosesseja, ja muodostivat yhteisen pöydän ideoinnille ja tulevan prototyypin rakentumiselle. He seilasivat edestakaisin omasta poterosta yhteiseen pöytään, ihmettelivät ja oivalsivat. Opiskelijat kokivat, että olivat oppineet toisen alan opiskelijoilta uutta näkökulmaa sekä joutuneet ravistelemaan omia ajatuksiaan ja asenteitaan. MINNO-projekti haastoi heitä ottamaan vastuuta, olemaan oma-aloitteisia ja luomaan yhteiset pelisäännöt entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Aikataulujen yhteensovittaminen, etätyöskentely sekä rajallinen aika aiheuttivat projektin aikana haastetta. Kokonaisuutena projektiryhmä koki onnistuneensa taustakartoituksen ja perustan luomisessa palvelun edelleen konseptoinnille. MINNO-projektiryhmä oivalsi, miten tärkeää on sisäilmaongelmassa ottaa huomioon kokonaisuus: sisäilmasta oireileva ihminen ja hänen oireensa, henkilökohtaiset kokemuksensa ja tarpeensa tilat ja ympäristöt, ja ajankohdat, joissa ihminen oireilee oireiden perusteella luotu yhteys mahdolliseen sisäilmaongelmaan ja sen perusteella tehty mittaussuunnitelma Prototyypistä kohti pilottia Palvelun prototypointia jatketaan tänä keväänä rakennustekniikan opiskelijoiden projektina. Heidän tarkoituksensa on tutkia rakenteita ja mahdollisia ulkoisia oireiden aiheuttajia. Syksyllä 2022 kaikki sisäilmaongelmaan liittyvien MINNO-projektien tuotokset kootaan yhteen ja lähdetään uuden MINNO-projektiryhmän kanssa rakentamaan varsinaista palvelupilottia. Tähän on tarkoitus löytää työelämän yhteistyökumppani, jonka kanssa Sisäilmapartio-toimintaa lähdetään pilotoimaan. Mitä ohjaavat opettajat oppivat? Yhtä lailla ohjaavina opettajina olimme uuden äärellä oppimassa ja kasvattamassa ymmärrystämme. Uusien ihmisten kanssa työskentely on aina avartavaa ja haasteen ihmettely yhdessä opiskelijoiden kanssa on aina eri menetelmien hyödyntämisen ja ohjausosaamisen vuoristorataa. Ohjaavana opettajana on osattava antaa tilaa ja aikaa opiskelijoiden hämmennykselle, hapuilulle ja lopulta oivallukselle. On annettava tilaa myös ohjaavalle kollegalleen, hyväksyä erilaiset tavat ohjata, ottaa oppia ja hyödyntää yhteisiä vahvuuksia ja osaamisen monimuotoista kirjoa. Yhteinen matka on se, joka opettaa uudella tavalla, joka kerta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampusta toimii ihmislähtöisen osaamisen keskittymänä, jossa kehitetään hyvinvointia ja rakennettua ympäristöä yhdessä. Kampuksella toimii kiinteistö- ja rakennusalan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Kampus on avoin ja yhteinen kaikille, ja mahdollisti meidänkin kohtaamisen ja yhteisen kahvipöytäkeskustelun. Yhdistimme onnistuneesti tekniikan puolen yksi oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan -ajattelumaailman sosiaali- ja terveysalan asiakaslähtöiseen tapaan kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti ja voimavaralähtöisesti. Tästä on hyvä jatkaa. Kirjoittajat Anita Ahlstrand (LitM, väitöskirjatutkija DPNurs Turku) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjänä. Hänellä on pitkäaikainen kokemus monalaisesta ja työelämälähtöisestä yhteiskehittämisestä, innovaatiopedagogiikasta, tuotekehittämisestä ja ketterästä kokeilukulttuurista. Aamos Lemström (DI) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella ja toimii vuorovaikutuksen sekä opetuksen kehittämisen parissa. Aamos on osaamisalueensa MINNO-koordinaattori. Lähteet Pekkanen, J., Jousilahti, P. & Laatikainen, T. 2019. Sisäilmaan liitetty oireilu. Teoksessa P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, K. Sääksjärvi & S. Koskinen (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti : 2018_004, 90-91. Hengitysliitto. 2020. Kodin kosteusvauriot & terveys - opas arjen tueksi. 1. painos. Kodin kosteusvauriot & terveys – opas arjen tueksi (PDF, hengitysliitto.fi) Luettu 15.3.2022. Hengitysliitto. Sisäilmasta oireilu. Luettu 15.3.2022. Vaarama, M., Karvonen, S., Kestilä, L., Moisio, P. & Muuri, A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Leppänen, R. & Räsänen, I. 2021. Sisäilmapartio MINNO-projektin portfolio. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita – TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1
Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on muun muassa antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi tehtävänä on harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä samalla edistää elinikäistä oppimista (1). TKI-toimintaan integroidulla oppimisella (TKIO) tarkoitetaan tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen toimivaa kokonaisuutta. Tämän ajattelumallin mukaan oppiminen ja opetus tapahtuvat työelämäyhteydessä todellisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemisessa, jossa huomioidaan avoimen TKI-toiminnan ja avoimen oppimisen molemmat näkökulmat. Metropolia Ammattikorkeakoulussa käynnistetyn tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ja oppimisen integraation tavoitteena on rakentaa avointa oppimisen toimintakulttuuria, jossa opiskelijat, korkeakoulun henkilöstö ja yhteistyökumppanit oppivat yhdessä (2). Tässä blogimerkinnässä kerromme sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulmasta DALLATEN - Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeeseen integroidusta innovaatioprojektiopintojaksosta syksyllä 2021. Yhteiskehittäminen tuottaa uutta tietoa ja käytännön ratkaisuja Avoin yhteistyö ja yhteiskehittäminen tarkoittavat avoimen oppimisen näkökulmasta toimintaa ihmisten ja instituutioiden välillä, erilaisia käytäntöjä ja osaamista jakamalla. Yhdessä kehittämisen prosessia ja tuloksia tehdään näkyväksi tuottamalla niistä avointa tietoa esimerkiksi julkaisutoiminnan avulla. Avoimen TKI-integroidun oppimisen ytimessä ovat avoin yhteistyö avoin oppiminen avoin tieto avoin toimintakulttuuri (3, 4) Yhdessä kehittämisen perusedellytyksiin kuuluvat luottamus, motivaatio sekä sitoutuminen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja yhteistyöhön (5). Innovaatioprojektiopinnot TKIO-toiminnan areenana Metropoliassa monialaiset innovaatioprojektit nähdään yhtenä keskeisenä tapana toteuttaa työelämäyhteistyötä (6). Innovaatioprojektit voivat toimia myös perustana syvemmälle jatkuvaan tutkimus-, kehitys-, ja innovaatioyhteistyölle. Metropoliassa innovaatioprojekteja toteutetaan monialaisina MINNO-projekteina (6): Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Innovaatioprojektin tilaaminen voi käynnistyä lähettämällä alustavan haasteajatuksen sähköpostitse Metropoliaan. Työelämässä tai hankkeessa syntyvää haastetta voidaan lähteä jalostamaan yhdessä keskustelemalla ja työstämällä siitä innovaatioprojektiopintoihin sopiva haastekuvaus. Projektihaasteen ympärille pyritään kokoamaan opiskelijoita monesta eri tutkinnosta, jossa tiimin jäsenet eivät yleensä ole toisilleen entuudestaan tuttuja. Opiskelijat harjoittelevat MINNO-projektissa hanketoimintaa, innovointia ja luovaa ongelmanratkaisua todellisten haasteiden parissa (7). Innovaatio-osaamiselle on tunnistettu olevan tarvetta myös tulevaisuuden työelämätaitona. Osaamisen ennakointi -foorumi on nimennyt vuotta 2035 kohti tulevaisuuden työelämässä tarvittaviksi taidoiksi innovaatio-osaamisen, luovuuden sekä asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaamisen (8). Koen, että tätä taitoa tarvitsevat tulevaisuuden työntekijöiksi valmistuvien opiskelijoiden lisäksi myös me jo työelämässä toimivat. Innovaatio-opinnot näkyvät monen ammattikorkeakoulun opinnoissa ja niitä toteutetaan myös ammattikorkeakoulujen yhteisinä innovaatioprojekti opintoina esimerkiksi 3AMK-yhteenliittymän opinnoissa (9). Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista. Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (10). MINNO-projektin tuotokset ovat aina julkisia, joka voi tuoda haasteita erityisesti silloin, jos tilaaja kokee tiedon julkisuuden ongelmalliseksi. Tämä on harvoin ongelma, kun kyseessä on julkisin varoin rahoitettu hanke. Siksi onkin tärkeää, että projektista tehdään jo alkuvaiheessa erillinen sopimus tilaajan kanssa. Opiskelijan ohjattu innovaatio-osaamisen kasvu Hanketoiminta, jossa työelämä on vahvasti mukana, mahdollistaa opiskelijoille aidon oppimisympäristön, jossa opiskelijat pääsevät mukaan yhdessä kehittämiseen. Innovaatio-opintojakson aikana opettajan ohjauksessa opiskelijat oppivat tunnistamaan ryhmässä tapahtuvan osaamisen lisäksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tulevaisuusorientaatio taitojen luovan ajatteluprosessin sosiaalisten prosessien hallinnan kehittämisprojektin hallinnan sisällön osaamisen konkretisoinnin ja implementaation taitojen merkityksen oman innovaatiokompetenssin kehittymisessä (11). Opettaja ohjaa innovointia hanketoimeksiannon mukaisesti Opettajana minulle TKIO-toiminta tarkoittaa mahdollisuutta olla mukana yhdistämässä TKI-ympäristöjä oppimisympäristöiksi innovaatioprojektiopintojen ja hankkeissa toimimisen kautta. Toimiminen erilaisissa rooleissa TKIO-toiminnassa on näyttäytynyt myös mahdollisuutena toimia itseä kiinnostavissa hankkeissa, joissa yhdistyy työelämän, eri korkeakoulujen ja opiskelijoiden osaaminen. Opettajana roolini oli kahdenlainen; toimin opiskelijoiden projektin ohjaajana ja toisaalta myös hankeessa vanhustyön asiantuntijan ja projektiaiheen työstäjän roolissa. Ohjaajan roolissa keskeistä oli toisaalta auttaa opiskelijoita etenemään kohti opintojakson tavoitteiden toteutumista ja toisaalta luoda innostava ja turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat tuoda esiin ajatuksiaan, luovuuttaan ja rohkaistua toimimaan myös oman mukavuusalueensa ulkopuolella. TKIO-toiminnassa on tärkeää mahdollistaa yhdessä kehittämisen paikkoja hanketoimijoiden kanssa. Näin varmistetaan, että projekti tuottaa hyötyä hankkeelle. Ohjaaja auttaa opiskelijoita näkemään niin projektiryhmän työn ja tuotoksen merkityksen osana hankekokonaisuutta kuin myös jokaisen henkilökohtaisen innovaatiokompetenssin kehittymisen. Opiskelijat ongelmanratkaisijoina Dallaten-hankkeeseen tilattiin monialainen MINNO-projekti, jonka aiheena oli ”Tule ideoimaan keinoja, miten hankkeessa saadaan aidosti asiakaslähtöisyys toteutettua? Mitkä ovat iäkkäiden näkemykset/toiveet/ajatukset palveluista, joita ei ole tai, joita pitäisi kehittää enemmän heitä palveleviksi ja heidän näköiseksi”. Syksyn aikana kaksi opiskelijatiimiä lähti ratkomaan haastetta yhdessä hanketoimijoiden kanssa. Opiskelijoiden projektityön ohjaaja roolin lisäksi olen myös yksi hanketoimijoista. Tässä roolissa olen voinut hyödyntää omaa osaamistani ja verkostojani. Erityisen arvokkaana koen yhteistyön hankkeessa toimivien, eri alojen ja eri ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden kanssa. Yhdessä tekeminen, keskustelut ja työpajat kehittävät omaa osaamista, haastavat katsomaan asioita erilaisista näkökulmista ja etsimään yhteisiä toimintatapoja ja näkökulmia hankkeen tavoitteiden mukaisesti yhdessä tekemisen kautta. Syyslukukaudella 2021 yhdessä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa selvitimme ja innovoimme, mitkä ovat iäkkäiden näkemykset Dallaten-hankkeen esittämään haasteeseen. Opiskelijaryhmän tehtävänä oli keksiä keinoja asiakaslähtöisyyden toteutumiseen ikäihmisten liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Kuka osaisi kertoa iäkkäiden tarvitsemista palveluista paremmin, kuin iäkkäät itse? Ei kukaan. Opiskelijaryhmämme päätti ideointivaiheen jälkeen jalkautua ja kysyä asiaa suoraan kohderyhmältä. Opiskelijat valmistelivat kysymykset ja testasivat niitä ensin ryhmänjäsenten omilla iäkkäillä omaisilla. Heiltä saadun palautteen ja vastausten perusteella tehtiin pientä hienosäätöä kysymyksiin ja päätettiin lähteä tapaamaan ikäihmisiä sinne, missä he itse liikkuvat ja viettävät aikaa. Alueellinen rajaus kohdistui Myllypuroon. Paikalliset verkostot mukana kehittämistyössä Opettajan vihjeestä opiskelijaryhmä otti yhteyttä Myllypuron eläkkeensaajien yhdistykseen, ja heidät kutsuttiin viikoittaiseen tapaamiseen Myllypuron kirkolle. Yhteislauluhetken jälkeen päästiin keskustelemaan aiheesta lukuisien ikäihmisten kanssa. Yllätykseksemme kirkolle oli saapunut noin 40 henkeä, mahtavaa! Uskomme, että keskusteluhetki oli antoisa niin meille opiskelijoille, kuin näille ikäihmisillekin. Kolmas tempaus oli opiskelijoiden järjestämä tilaisuus Metropolian Myllypuron kampuksella. Tapahtuma oli suunnattu yli 65-vuotiaille ja siihen oli jaettu kutsuja paikallisesti ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa tarjottiin glögiä ja pipareita, sekä mahdollisuus testata puristusvoimaa. Kysyttäessä ikäihmisiltä millaisia palveluja he haluaisivat, mainittiin muun muassa tuolijumppaa ja muuta ohjattua liikuntaa tietokoneopetusta kotiin kulttuuripalveluita lähemmäs kotia Myös kuntosalille ja liikuntapuiston kuntoilulaitteisiin toivottiin ohjausta. Yksi vastaaja toivoi reippaampaa liikuntaa yli 70-vuotiaille, koska iäkkäiden ryhmissä ei ole riittävästi haastetta, eikä aina haluaisi olla nuorempien ryhmissä ryhmän vanhin. Muutama vastaaja toivoi mahdollisuutta kangaspuilla kutomiseen. Yksi vastaaja toivoi eri aiheisia keskustelukerhoja, joissa saa olla eri mieltä muiden kanssa ja erimielisyydet hyväksytään. Ikäihmiset mainitsivat nuoruuden harrastuksina erilaiset liikuntaharrastukset, mutta useampi mainitsi myös käsitöiden tekemisen. Nykyisinä harrastuksina kerrottiin olevan muun muassa erilaiset kulttuuriharrastukset kuten teatteri, laulukuoro, lukeminen sekä erilaiset kerhot ja yritystoiminta. Liikuntaa kyselyyn vastanneet kertoivat harrastavansa toimintakykynsä mukaan. Liikuntamuodoiksi mainittiin muun muassa sauvakävely, asahi, vesiliikunta ja kuntosali. Osa kertoi käyvänsä Myllypuron Liikuntamyllyssä järjestettävissä Seniorisäpinöissä, jossa on ohjattua liikuntaa. Elämäntilanne vaikuttaa palvelujen käyttämiseen Harrastusten estäviksi tekijöiksi haastatellut mainitsivat koronan aiheuttamien rajoitusten lisäksi huonon liikuntakyvyn ja terveyden sekä motivaation puutteen. Jos läheinen ihminen, jonka kanssa oli aiemmin harrastanut, oli kuollut, tuntui harrastuksen jatkaminen yksinään vaikealta. Palvelujen pitäisi olla lähellä, koska kauemmas lähteminen tuntuu hankalalta tai ei onnistu. Joihinkin liikuntaryhmiin täytyy ilmoittautua netissä ja jos tällaisia taitoja tai laitteita ole, on se hankalaa. Taloudellinen tilanne vaikuttaa, kulttuuritapahtumissa kävisi enemmän, jos siihen olisi varaa. Suurin osa vastaajista kertoi haluavansa harrastaa ryhmässä ja jossain muualla kuin kotona. Korona on eristänyt ikääntyneitä kotiin, joten nyt lähdettäisiin mielellään muiden ihmisten pariin niin kauan kuin toimintakykyä riittää. Ryhmä myös motivoi ja innostaa liikkumaan. Palvelujen kehittämiskohteeksi mainittiin esteettömyys, toiveena oli myös, että harrastusten vetäjät olisivat koulutettuja nimenomaan ikääntyneiden ohjaamiseen. Esimerkiksi kuntosalilla ohjaajan tulisi tietää mitkä liikkeet ja laitteet tukisivat parhaiten ikääntyneiden toimintakykyä ja terveyttä. Yksi vastaaja toivoi, että ikääntyneiden jumpissa ei soitettaisi ”stereotyyppistä vanhusten musiikkia”. Opiskelijoiden työ kehitystehtävän parissa päättyy innovaatio-opintojakson päättyessä. Tulosten siirtäminen hanketyöhön tai innovaatioiden muu hyötykäyttö jää tällöin hanketoimijoiden vastuulle. Lähteet Ammattikorkeakoululaki. Metropodia: Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O= totta? 2021. Avoin TKIO oppimisen viitekehyksenä. Teoksessa Avoin TKI-integroitu oppiminen - toimintamallit ja hyvät käytänteet. 2021. Aino Helariutta, Minna Fred, Helena Kangastie, Maija Merimaa & Seliina Päällysaho (toim.) Fred, M., Helariutta A. & Kangastie, H. 2021 Avoimen TKI-integroidun oppimisen viitekehys (PDF) Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. (PDF) 4Front Helmikuu 2020. Metropolia: Innovaatioprojekteissa etsitään käytännön ratkaisuja työelämän tarpeisiin. Järvinen, J. & Rantavuori, H. 2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksi (PDF) 3AMK Intensive courses. 2021.https://www.3amk.fi/en/studies-in-english/intensive-courses-2/ Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15. Hero. L-M. (2019) Learning to develop innovations. Individual competence, multidisciplinary activity sustems and students experience. Annales univesitatis Turkuensis. 475, Finland. Kirjoittajat Hannele Hokkanen TtM, Sh, lehtori, Sosiaali- ja terveysalan innovaatioprojekti koordinaattori. Hän toimii Dallaten-hankkeessa asiantuntijana. Monialainen ja innovatiivinen työskentelystä sekä vanhustyön kehittäminen ovat hänen innoittajiaan. Seitsemän bioanalytiikan, ensihoidon, sairaanhoidon, sosionomi tutkinto-ohjelmien opiskelijaa osana 10 op innovaatioprojektiopintojaan. Lisätietoja Kiinnostuitko MINNO-innovaatioprojektien mahdollisuuksista? Tilaajana voi toimia yritys, julkisen tai kolmannen sektorin toimija tai hanke. Käynnistä innovaatioprojekti kanssamme, lähetä alustava haasteajatus sähköpostitse minno@metropolia.fi
Yritysyhteistyö innovaatio-opinnoissa
Ammattikorkeakouluopiskelijoiden tutkintoihin kuuluu paljon oman alansa teoriaa ja vielä enemmän tiedon soveltamista käytäntöön. Tavoitteena on antaa vastavalmistuneille paitsi tutkintotodistus ja ammatillinen osaaminen omalla alallaan, myös valmiuksia työelämän kehittämiseen. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden työelämäyhteistyön yhtenä muotona ovat innovaatio-opinnot, jossa eri alojen yritykset antavat opiskelijaryhmille konkreettisia kehittämishaasteita. Innovaatioprojektit eivät ole alihankintaa, vaan opintoprojekti, jonka tulokset eivät ole etukäteen tiedossa. Innovaatioprojektien avulla opiskelijat pääsevät harjoittelemaan hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä matalalla riskillä. Onnistunut yhteistyö syntyy kokemuksen kautta Opiskelijoilla on yleensä taito tarkastella asioita täysin erilaisin silmin verrattuna yrityskumppaneiden edustamalla alalla toimiviin, vakiintuneisiin asiantuntijoihin. Parasta antia osallistujille onkin nähdä opiskelijoiden innostuneisuus ja kiinnostus innovaatiotyössä käsiteltyjä aiheita kohtaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun monialaiset innovaatio- eli MINNO -projektit ovat kaikille opiskelijoille pakollisia opintoja, jossa yhdistetään oppiminen tuotekehitys- ja innovaatioprosessiin. Erilaiset projektit antavat mahdollisuuden avoimeen vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön. Mukaan tulevat työelämäkumppanit voivat luottaa siihen, että laajan innovaatio-opintojakson ohjaus hoidetaan ammattimaisesti. Silti ensi kertaa mukaan tulevat yritykset eivät välttämättä osaa arvioida, mihin opiskelijoiden innovaatiotyö johtaa. Kysymyksiä saattaa tulla siitä, kuinka paljon yrityksen työaikaa tarvitaan haasteen ratkaisun etenemiseen, kuinka lennokkaasti opintojen puitteissa uskalletaan innovoida tai ehditään paketoida valmista ratkaisua. Oppilaitosten ja yritysten työskentelyn rytmit eroavat suuresti toisistaan. Ammattikorkeakoulujen ajanlasku kulkee lukuvuosissa, yritysten vuosineljänneksissä. Jotta yritykset saadaan mukaan kehittämishaasteiden antajiksi, tehdään paljon valmistelua ja ennakkotyötä. Vakiintuneita yhteistyökumppaneita kertyy onnistuneiden yhteisten kokemusten kautta. Seitsemän viikon innovaatio-opintojakson aikana syntyvät innovaatiot eivät vielä ole valmiita tuotteita, harvemmin täysin valmiita prototyyppejäkään. Parhaiden innovaatioiden jatkokehittely voi edetä esimerkiksi seuraavassa innovaatioprojektissa tai yritys voi ottaa vastuulleen innovaation jatkokehittelyn edistämisen omassa organisaatiossaan. Innovaatioprojekteja ajatellen on hyvä huomioida, että projekti tulisi olla määritelty jo alussa riittävän tarkasti ja tiiviisti, jotta seitsemässä viikossa saadaan aikaan toimivia ratkaisuja. Opiskelijoiden oivalluksista innovaatioihin Metropolian älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymän kautta syksyn 2019 MINNO-opintojakson toteutukseen löytyi useita yhteistyökumppaneita. Osallistuvien yritysten tietoon mahdollisuus hyödyntää opiskelijatiimejä innovaatiotyössä oli saatettu jo keväällä 2019, kun Jätkäsaari Smart Mobility -hanke järjesti innovaatiotyöpajan yhteistyöyrityksilleen. Työpajassa kehitettiin aiheita innovaatioprojekteille liikkumisteeman ympäriltä. Työpajan päätteeksi yritykset saivat valita projektin, johon lähtevät mukaan työelämäkumppaniksi. Ennakkoluulottomasti kyytiin hyppäsivät liikenteen alalla toimivat yritykset Veho, Rolan ja Samocat Sharing Oy. Sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmien opiskelijoista koostunut opiskelijajoukko pääsi näin ratkomaan yritysten antamia, erilaisia liikkumisen alan haasteita. Useimmille opiskelijoille erilaiset liikkumisen palvelut eivät olleet tuttuja entuudestaan projektin alkuvaiheessa. Meillä kaikilla on kuitenkin tarve liikkua, huolimatta esimerkiksi iästä, sukupuolesta tai digitaidoista. Sen vuoksi liikkumisen tulisi olla tasa-arvoista kaikille ihmisille myös liikenteen palvelutarjonnan näkökulmasta. Tulevaisuuden liikenne luo uudenlaisia mahdollisuuksia yhä monipuolisemmille liikkumispalveluille. Innovaatioprojekteja aloitettaessa koettiin suurena mahdollisuutena, että eri alojen opiskelijat paneutuivat liikkumispalveluiden haasteisiin. Opiskelijat loivatkin lopulta kymmenen erilaista innovaatiota yritysten esittämien haasteiden pohjalta. Yhteistyössä syntyneet innovaatiot yllättävät Työelämäkumppanien edustajat olivat innovaatioprojektien tuloksia kuullessaan aidosti hämmästyneitä opiskelijatiimien innovatiivisuudesta ja saivat kokemuksen, joka kannustaa tekemään yhteistyötä jatkossakin. Muutamasta projektista onnistuttiin saamaan konkreettisia jatkotoimenpiteitä työelämäkumppaneiden kanssa. Kaikkien projektien tulokset ovat jalostettavissa uusiksi, kehitettäviksi palveluiksi - tai ainakin ovat aihioita sellaisille. Tulevaisuuden liikkumisratkaisut, autojen yhteiskäyttöisyys ja liikenteen yhteiskäyttöpalvelut olivat teemoina Vehon projekteissa. Projektin tuotoksena opiskelijat synnyttivät esimerkiksi seuraavia innovaatioita: Palkitseminen vihreistä valinnoista. Veholle kehitetty palkitsemisjärjestelmä, jossa palkitaan kuluttajat tai yritykset kevyen liikenteen tai joukkoliikenteen valinnoista. Autojen vertaisvuokraussovellukset. Niiden avulla tuodaan esimerkiksi liftaus 2020-luvulle. Työpaikkakyyditykset yksityisautoilun vähentämiseksi. Autojen yhteiskäyttöisyys lähtee liikkeelle aina yksilön valinnoista. Parhaimmillaan myös työnantajat tukevat toiminnallaan työntekijöidensä työmatkailua, tarjoamalla työpaikkakyydityksiä. Samalla heillä on mahdollisuus parantaa omaa työnantajaimagoaan. Liikkumispalveluiden tavoitettavuuden parantaminen kaupungin laitamille oli yhden innovaatioprojektin aiheena. Tavoitteena oli kehittää innovaatioita ja ratkaisuja viiden erilaisen opiskelijaryhmän voimin. Seuraavia innovaatioita syntyi: Samocat Sharing Oy:lle toteutettu projekti, jossa yrityksellä oli valmiina konkreettinen tarve saada sähköpotkulaudat liikenteeseen myös Tuusulan ja Keravan alueille. Opiskelijaryhmä toteutti projektissa kartoituksen asemien paikoista. Kimpassa -sovellus, jossa keskityttiin autojen yhteiskäyttöisyyteen ja pyrittiin ratkomaan aikaisemmissa vastaavan tyylisissä kokeiluissa havaittuja ongelmia ja haasteita. Parempi reitti, jossa haastettiin nykyiset jo olemassa olemat reittisovellukset palvelemaan yhä monipuolisemmin ja yhtenäisemmin, jotta asiakkaan on mahdollista valita hinnan ja matkan pituuden perusteella parhaiten soveltuva reitti. Palvelua olisi mahdollista kehittää edelleen esimerkiksi hiilijalanjälkimittarin avulla Superliityntä, joka kannustaa ihmisiä jättämään autonsa kauemmaksi keskustasta tarjoamalla erilaisia palveluita liityntäpysäköinnin yhteyteen aina perinteisistä pysäköinti- ja huoltoasemapalveluista aina erilaisiin kauppakassi- ja mukavuuspalveluihin. HSL Move -sovellus, esittelyvideo Youtubessa. Sovellus, jossa on mahdollista kerätä pisteitä ja ansaita pieniä palkintoja siirtämällä kaupunkipyöriä asemilta toiselle. Kirjoittaja on Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkö Metropoliassa ja on työssään vahvasti tekemisissä ammattikorkeakoulun hanketoiminta-opiskelija-yritysyhteistyön käytäntöjen kehittämisessä. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkönä. Koulutukseltaan hän on insinööri (YAMK). Vapaa-aika kuluu perheen kanssa ja omakotitaloprojektia viimeistellen.
Imuroin merkityksiä MinnoFestissä
Kampus valuu kaupunkiin Myllypurossa. Opiskelijat esittelivät innovaatioprojektejaan rakenteilla olevan Myllypuron kampuksen naapurissa Liikuntamyllyssä. Minäkin lähdin maaliskuun puolivälissä kaikille avoimeen MinnoFest-tapahtumaan. Päätin imuroida paikan päällä merkityksiä. Valitsin lähteä nuuskimaan, mikä opiskelijoiden mielestä innovaatioprojektissa tuntuu merkitykselliseltä. Kiersin ständiltä toiselle ja kysyin: ”Mikä sinulle on merkityksellistä innovaatioprojektissasi tai täällä MinnoFest-tapahtumassa?” Mikä on innovaatioprojekti? Eri koulutusalojen opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat ideoivat ja toteuttavat 10 opintopisteen innovaatioprojektin, jossa yhdessä löydetään työelämän ja asiakkaiden todellisiin tarpeisiin uudenlaisia ratkaisuja. Sain kiehtovia vastauksia. Tuntuuko sinustakin, että nämä voisivat olla syitä, miksi innovaatioprojekteja kannattaa korkeakoulussamme tehdä yli tuhat joka vuosi? Ei tehdä projektia projektin vuoksi: tulee sairaalaan oikeasti käyttöön. Aidosti olemme monialainen seitsemästä tutkinto-ohjelmasta. Tällaista ei ole tehty aiemmin. Aidosti menee toteutukseen. Emme ole tehneet vain opintopisteitä. Oppiminen toisilta. On saanut promota omaa työtä. Toimintaa, joka tulee sekä yhteisön että tilaajan tarpeeseen. Ilo ollut löytää oikeasti tosi upeita ideoita. Konkreettisesti suunniteltu tarpeeseen. Kohtaaminen, lähimmäisen auttaminen ja hyväntekeväisyys. Kimmoke asennemuutokseen, että saadaan pelillisyyttä sosiaalityöhön. Pääsee vaikuttamaan tulevaisuuden ratkaisuihin istumisen vähentämiseksi. Vapaaehtoisten voimavarojen ja osaamisten kartoitus. Tämä on jatkumo innovaatiolle: virtuaalitaulu Laakson sairaalan kuntoutusosastolle. Terveys- ja hyvinvointierojen vähentäminen sekä yhteiskunnalliset säästöt. Eri alojen yhteistyön sujuminen. Tuonut moniammatillista näkökulmaa. Tiimityö ja hyvä yhteishenki International group from different subjects. Saa uusia näkökulmia ja ideoita. Tutustuu uusiin ihmisiin. Antaa valmiuksia löytää ratkaisuja MinnoFest-tapahtuman päättyessä jututan vielä hoitotyön tutkinto-ohjelman lehtoria Hannele Hokkasta, joka purkaa tapahtumaa. Hokkasen mielestä parasta innovaatioprojekteissa on se, että ”opiskelijat ovat saaneet tehdä aitoa yhteistyötä työelämän kanssa. Se kasvattaa opiskelijoiden vastuunottoa ja antaa heille valmiuksia jatkossakin työelämässä löytää uudenlaisia ratkaisuja. Sekä saavat opin, että myös opiskelija voi oikeasti vaikuttaa asioihin!” Kuulemani kaikki merkitykset tulevaisuuden tekijöiltä jättivät minuun toiveikkaan jäljen. Kun kiinnostuit, lue aiheesta lisää: Metropolian innovaatio-opintojen tuloksena tukea nuorille äideille Innovaatioprojekteista MinnoFest vieraili Myllypurossa Minuutin video MinnoFestistä Tutustu Myllypuron kampukseen
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.