Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: kriisi

Yrittäjä jatkuvan epävarmuuden keskellä
16.9.2021
Päivi Rahmel

"Tämä on ollut pahempi kuin 90-luvun lama, sillä silloin me olimme kaikki yhdessä. Nyt monet joutuivat yksin eristyksiin ja toisesta ihmisestä tuli sinulle vaarallinen." Tämä lausahdus hätkäytti, pysäytti ja herätti minut tajuamaan pandemiavuoden haastavuutta entistä syvemmin. Monet yrittäjät eivät vain menettäneet työtänsä ja toimeentuloansa. He menettivät päivittäisen työrytmin, monet työpaikan johon mennä ja kauheinta kaikessa oli se, että he menettivät myös ihmiset ympäriltään. Nyt elämme syksyä 2021 ja epävarmuus jatkuu. Kuka jaksaa, kuka kaatuu, mitä kuitenkin mahdollistuu. Kriisissä reagoiminen ja toimintakyvyn säilyttäminen Nykyinen traumaan liittyvä tietous havahduttaa siihen todellisuuteen, miten voimakkaasti ihminen voi tällaisiin tilanteisiin reagoida ja miten fyysisiä, tahdosta riippumattomia nämä reagoimismallit ovat. Henkilökohtainen taustamme ja sen turvallisuus vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, miten säilytämme toimintakykymme meitä haastavissa tilanteissa (Manner, 2018, Odgen 2001, Van Der Kolk 2014). Epävarmassa tilanteessa sietoikkunaksi kutsuttu toimintakyvyn alue on eri laajuinen eri ihmisillä. Toinen pystyy toimimaan rauhallisesti ja tarkoituksenmukaisesti paineenkin alla. Toinen saa elimistöltään niin suuren hälytyksen vagus-hermonsa ja aivorakenteensa toiminnan kautta, että hän alkaa välittömästi taistella, paeta tai lamaantua. Tämän hermon vaikutus ihmiseen on siis automaattinen, eikä ihminen voi hallita sen toimintaa. Hätätilaa voi kyllä vakauttaa, kun tuntee itseään, tunnistaa omia reagointitaipumuksiaan ja tietää, mikä kaikki rauhoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoa ja siten sopivaa vireystilaa. (Van Der Kolk,2014) Selviytymistavoiksi tunnistetaan Odgen (2001) ja Van Der Kolk (2014) mukaan: Sosiaalinen liittyminen Alkukantaiset toiminnat (taistele jos voit ja pakene jos selviytymismahdollisuuksia ei ole) Jähmettyminen ja luovuttaminen Yrittäjän tukena menneestä tulevaan Metropoliassa on alkanut Laurea ammattikorkeakoulun vetämänä uusi Toivo@Tee -niminen hanke uusmaalaisten pienyrittäjien avuksi koronasta selviytymiseen. Yrittäjän tueksi on tarjolla erilaisia työskentelykanavia, joista yrittäjät voivat valita itselleen ja yritykselleen sen toipumis- tai kehittämisvaiheeseen parhaiten sopivan teeman. Kutsumme näitä kanavia Campeiksi, eräänlaisiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön leireiksi, joiden tavoitteena on tarjota räätälöityä, yksilöllistä vertaistuen voimaa verkostoitumisen tuomia mahdollisuuksia tietoa, taitoa uuden osaamisen luomiseksi. Istun uuden kollegan kanssa Teams-istunnossa haastattelemassa hankkeeseen ilmoittautunutta pienyrittäjää. Tavoitteenamme on kuulla hänen kokemustaan siitä, minkä äärelle korona hänet vei ja toi ja minkälaista tukea hän kokee tarvitsevansa selviytyäkseen ja palataksensa tulevaisuuteen. Tuo haastatteluhetki, yrittäjän tarpeiden tarkastelu, on Need Campiksi kutsuttu vaihe. Se avaa yrittäjälle mahdollisuuden tulla kuulluksi henkilökohtaisen tilanteensa kanssa, ja saamalla he saavat tietoa tarjolla olevan tuen vaihtoehdoista. Valittavissa on In Crisis -niminen prosessi, joka auttaa akuutissa tai vielä tuntuvassa kriisissä olevia yrittäjiä käsittelemään kohdalle sattunutta kriisiä ja tukee heitä kulkemaan pahoista paikoista uudistuviin tarinoihin. Työskentelyssä kokemuksia ja ilmiöitä tarkastellaan narratiivisesta näkökulmasta ja silloin pyritään luomaan hankalista kokemuksista ehjää tai eheytyvää tarinaa. Samalla rakennetaan myös uudistumisen polkua niin yrittäjälle kuin yrityksellekin. In Crisis -työskentely on tuonut esille äkillisen muutoksen tuoman järkytyksen vaikutuksia ja ihmisten erilaisia tapoja reagoida vaikeassa tilanteessa. Kriisistä selviytymisen jälkeen tutkitaan, mitä on sen jälkeen. Post Crisis tarjoaa, kiihdytystä kriisistä eteen päin ja Pre Crisis avaa ikkunoita tulevaisuusajatteluun ja sen välineisiin. Tavoitteena on rakentaa osaamista, jonka avulla voi tulevaisuudessakin kohdata ennalta arvaamatonta. Näiden kokonaisuuksien kautta tavoitteenamme on tukea uuden alun mahdollistumista ja uusien toimintatapojen ja -taitojen syntymistä yrittäjien arkeen. Pyrimme takomaan ja taikomaan kriisiä uudeksi mahdollisuudeksi. Me haluamme toivoa ja tehdä konkreettisesti yhdessä yrittäjien kanssa hienon paluun uuteen tulevaisuuteen. Sosiaalinen liittyminen väylänä uuteen Hankkeemme pyrkii toiminnallaan mahdollistamaan sosiaalista liittymistä muihin yrittäjiin ja tarjoamaan taisteluvälineitä uuden osaamisen muodossa. Ne yrittäjät, jotka kykenevät hakemaan apua, ovat hyvässä asemassa, he pystyvät toimimaan. Kukaan heistä ei ole lamaantunut eikä luovuttanut, vaan monet uskovat tulevaisuuteen ja luovat jo uusia mahdollisuuksia. Osa yrittäjistä on turhautunut siitä, että hankala-aika yhä pitkittyy ja tuo tullessaan odottamattomia uusia ongelmia, kuten ravintola-alan työvoimapulan. Eräskin yrittäjä huokaili tapaamisessamme, että ensin joutui irtisanomaan työntekijöitä ja nyt ei meinaa löytää edes tiskaria, saati sitten ravintolapäällikköä pieneen ravintolaansa. Näyttää kuitenkin siltä, että yrittäjät ovat sitkeää joukkoa ja monet ovat laajentaneet omaa sietoikkunaansa yrittäjän elämään kuuluvan epävarmuuden kanssa jo aiemmin. Selviytymisen edellytykset ovat olemassa, mutta tukea tarvitsee tämä sitkeä yrittäjien lajityyppikin. Onnea vai onnettomuutta, kuka sen tietää Vanhassa kansantarussa kerrotaan iäkkäästä miehestä, joka menetti monia asioita, joita kylän asukkaat päivittelivät milloin pahoitellen, milloin onnitellen onnesta tai onnettomuudesta, joka vanhusta oli kohdannut. Vanhus vastasi näiden tapahtumien päivittelyihin toistamiseen: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Pitkän tapahtumaketjun viimeiset vaiheet kertovat siitä, miten karannut hevonen palasikin villihevoslauma mukanaan ja rikastutti vanhusta merkittävästi. Kyläläiset päivittelivät vanhuksen onnea, johon kuului tuo tuttu vastaus: Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa. Seuraavana päivänä vanhuksen poika lähti ratsastamaan uudella hevosella. Hän putosi hevosen selästä ja satutti itsensä pahasti. Kyläläiset riensivät jälleen päivittelemään vanhuksen huonoa onnea ja vanhus vastasi päivittelyihin jälleen kerran: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Seuraavana päivänä kylään saapui armeijan edustajat, jotka hakivat nuoria miehiä alkavaan sotaan. Vanhuksen poikaa ei vammojen vuoksi kelpuutettu. Tämä ajatus siitä, mitä mistäkin seuraa voinee kannustaa meitä tässäkin tilanteessa, jossa moni kokee menettäneensä paljon. Mitä, jos sanoisimme itsellemme vanhuksen tavoin: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Me voimme asennoitua niin, että kaikesta elämässä tapahtuvasta, voi seurata myös hyvää. Oma luottamukseen tarttuva asenteemme on ratkaiseva voimavara mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Edellä kuvatun tarinan kuulin Yrittäjäpäivässä muutoksesta kertovalla Ulrika Björkstamin (2021) luennolla. Omaan mieleeni tämä tarina tuo vahvan muistutuksen siitä, miten elämä on perusluonteeltaan hallitsematonta. Vika ei ole vain minussa tai juuri minun elämässäni, jos asiat keikahtavat kurjaan suuntaan. Tilanteisiin vaikuttaa kompleksiset ja syy-yhteyksiltään moninaiset tekijät. Ne voivat aina tuottaa myös hyviä käänteitä. Omaa asennettamme voimme kasvattaa elämään ja tulevaisuuteen luottavaksi. Asennetta, joka rohkenee luottaa siihen, että aina voi tapahtua myös jotakin yllättävää hyvää. Sen ilmestymiseen voi luottaa, sen näyttäytymistä kannattaa havainnoida ja kun se kohdalle osuu, on tärkeää tarttua toimeen. Rajoitusten auetessa rohkeat korjaavat potin Keväällä 2021 piti helpottaa. Ehkä se helpotus häämöttää juuri nyt syksyllä 2021, ehkä ei vielä silloinkaan. Mikä maailma meitä odottaa? Meillä ei ole paluuta siihen, joka on jo kadonnut. Meillä on mahdollisuus palata tulevaisuuteen, jonka voimme jälleen tehdä yhdessä. Yllättävintä lienee se, että me emme tiedä, mikä on se uusi. Me kuitenkin luomme sen. Kannattaa valita jotakin uutta. Jotakin, mitä todella haluat tehdä ja johon uskot. Toivo@Tee kulkee tällä matkalla yrittäjien kumppaneina ja etsii uutta voimaa siitä, mikä vielä äsken tuntui tuhoavan kaiken. Luodaan jotakin, mitä ilman koronaa ja emme olisi koskaan osanneet löytää. Herätään henkiin, ei jäädä odottamaan. Uudet mahdollisuudet ovat jo tulossa. Rohkeat korjaavat potin. Ei ensimmäiset, vaan nopeat kakkosena liikkeelle lähtevät, sanoi Markus Pölönen Helsingin yrittäjien seminaarissa keväällä 2021 tulevaisuuden mahdollisuuksia visioidessaan. Hän kertoi, miten historian saatossa suuret liikahdukset ovat lähteneet liikkeelle pienistä uusista teoista. Joku huomasi teon mielekkyyden ja jatkoi ideaa eteenpäin. Ensimmäinen ei tehnyt asiasta ilmiötä, sen teki vasta toinen. Ollaan siis hereillä, reagoidaan pieniin uusiin asioihin ja kehitellään niitä nopeina kakkosina eteenpäin. Lähteet Björkstam, U. (2021). Muutos: Mielen vahvuus. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Manner, J. 2018. Teoksessa: Organisaatio prosessina, artikkelissa Konfliktinavigointi. Jyväskylä. Metanoia. Pölönen, P. (2021). Tulevaisuus: Huomisen yrittäjä. Yritystä Stadiin 25.5.2021 Van Der Kolk, B. (2014). Jäljet kehossa. Suom. Hartikainen,T. Helsinki. Viisas elämä. Odgen, Minton, Pain (2006). Trauma ja keho. Helsinki. Traumaterapiakeskus. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolia AMK:n kulttuuripalveluiden lehtori. Oppimisen, tarinallisuuden, taiteellisten työtapojen kokenut kouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja. Toivo@Tee-hankkeessa hän toimii In Crisis Campin vastuuvetäjänä.

Lue lisää

On luovuuden aika
12.5.2020
Juha Järvinen

Kuluneen huhtikuun puolivälissä tuli kuluneeksi 50 vuotta kuuluisan Apollo 13 -avaruuslennon dramaattisista vaiheista (Nasa.gov), jotka olivat johtaa kolmen astronautin kuolemaan. Tapahtumaketjun ytimessä oli tekninen vika, jonka seurauksena aluksessa tapahtui räjähdys, joka teki kuuhun suunnitellun laskeutumisen mahdottomaksi. Maassa ollut lennonjohto oli lähes mahdottoman tehtävän edessä: miten pelastaa 336.000 kilometrin päässä avaruudessa oleva miehistö? Kaiken kukkuraksi operaation vaativuutta lisäsi se, että miehistö joutui poistumaan aluksen ohjaamiseen tarkoitetusta komentomoduulista ja käyttämään pelastautumiseen kuumoduulia. Se oli suunniteltu vain kuuhun laskeutumiseen. Pahinta oli, että kuumoduulin ilmansuodattimet eivät olleet riittävät astronauttien kotimatkaa varten. Muutamassa tunnissa hiilidioksiditasot nousisivat vaaralliselle tasolle ja miehistö olisi vaarassa tukehtua omaan hengitykseensä. Komentomoduulissa oli tehokkaat ilmansuodattimet, mutta niitä ei voisi suoraan liittää kuumoduulin ilmanpuhdistusjärjestelmään erimuotoisten liittimien takia. Tiukassa paikassa Ed Smylie, miehistön elintoimintojen valvontayksikön päällikkö lennonvalvontakeskuksessa ideoi vajaassa tunnissa suodattimiin ratkaisun, joka olisi toteutettavissa avaruusaluksesta löydettävissä olevien tarvikkeiden, kuten ohjekirjan kansipahvin palojen ja ilmastointiteipin avulla. Hieman kärjistäen, hän keksi, miten yhdistää ilmatiiviisti nelikulmainen kappale pyöreään reikään. Aiemmin varsin näkymätöntä työtä tehnyt henkilö nousi ratkaisevaan rooliin: hän teki äärimmäisessä paineessa nopean, oivaltavan, innovatiivisen tuloksen ja pelasti astronauttien hengen. Innovaatiotoimintaa vai leikkauksia Tiukka paikka on nytkin, kun maailmanlaajuinen pandemia kurittaa yhteiskuntia. Luoville, hyödyllisille ja raikkaille ratkaisuille sekä Ed Smylien kaltaisille tekijöille on nyt tilausta. On ymmärrettävää, että toiminta käännetään säästöliekille, kun taloudelliset edellytykset yrityksen pyörittämiseen alkavat heikentyä. Lukemattomille yrityksille kyse on nenän pitämisestä pinnan yläpuolella. Mutta haasteellinen aika voi olla myös tilaisuus kokeilla jotakin uutta. Mitä voitaisiin tehdä toisin? Mihin kaikkeen tuotanto taipuu ilman kalliita muutoksia? Esimerkkeinä vaikkapa juomayritykset, jotka ovat pikavauhtia muuntaneet tuotantonsa käsidesin valmistukseen. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Isompi kysymys on kuitenkin, mitä tapahtuu kriisin jälkeen? Palataanko entiseen ja jatketaan tutun ja turvallisen tuotteen vääntämistä? Vai otetaanko rohkea sivuaskel, mietitään, miten varaudutaan muuttuneen maailman tarpeisiin? Yritykset, jotka nyt leikkaavat tuotekehityskuluista eivät nimittäin tule kriisistä ulos terveempinä. Ehkä jopa päinvastoin. Sen sijaan, että lopetettaisiin taloutta ”turhaan” rasittava tutkimus- ja kehitystoiminta vähäksi aikaa, yrityksissä olisi syytä katsoa, miten kriisin jälkeistä aikaa voisi ennakoida. Kaiken ei välttämättä tarvitse edes maksaa paljon. 2000-luvun alussa olin mukana Sitran rahoittamassa projektissa, jossa tutkittiin, miten muotoilua hyödynnettiin mm. konepajateollisuudessa ja miten se oli yrityksien tuotekehitykseen tullut. Projektista julkaistua englanninkielistä raporttia (PDF) varten tehdyissä haastatteluissa selvisi muun muassa, että 1990-luvun talouslaman aikoihin oli myös niitä yrityksiä, jotka kaikkein synkimmällä hetkellä ymmärsivät varautua tulevaan ja hyödyntää uutta osaamista. Muokattiin tuotteita, kehitettiin uutta, pyydettiin muotoilijat apuun. Jotkut näin toimineista firmoista selvisivät huomattavasti paremmin, kuin ne, jotka päättivät olla hissukseen. Jotkut jopa lähtivät kriisin jälkeen sellaiseen nousuun, että kilpailijoidenkin oli arvioitava tilanne uudestaan. Vaikea aika on mahdollisuus myös korkeakoulujen kanssa tehtävälle yhteistyölle. Ylimääräistä aikaa voi nyt käyttää uusien asioiden kehittämiseen yhdessä. Tuoreita ajatuksia, uusia hyödynnettäviä innovatiivisia tuloksia, asiantuntijoita, osaajia, virkeitä ja nuoria voimia, kaikkea on tarjolla. Keskellä syvintä kriisiäkin kannattaa varautua olemaan parikin askelta edellä. Joskus tämä kaikki nimittäin päättyy. Maailma tuskin on silloin enää entisensä, ja ne, nyt vielä ehkä tuntemattomat, joilla on nopeasti tarjolla jotakin uutta ja ennakkoluulotonta, ovat voittajia. Muut joutuvat noutamaan takkinsa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.  

Lue lisää