Avainsana: kampus

Kampus yritysyhteistyön raja-alueena

http://Nuoria%20henkilöitä%20nojailee%20rivissä%20seinään,%20keskimmäisellä%20läppäri%20kädessä,%20seinässä%20graafisia%20kuvioita.
9.2.2023
Timo Nykopp

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tapahtuu alueellisesti vaikuttavissa kumppaniverkostoissa. TKI-toiminnan yhtenä tehtävänä on kehittää ratkaisuja elinkeino- ja työelämän tarpeisiin. TKI-hankkeissa tehtävä työ tähtää esimerkiksi siihen, että alueellista kilpailukykyä tuetaan. Se voi käytännössä tarkoittaa yritystoiminnan hautomojen ja kiihdyttämöjen perustamista tai kytkösten luomista eri toimijoiden välille. Näistä kytköksistä syntyy eläviä yhteisöjä ja verkostoja, joissa niin vakiintuneet kuin uudet toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten tällaisen ekosysteemin kehittymistä voidaan tukea ammattikorkeakoulun toiminnalla. Miten kampukselle rakennetaan yrittäjyyttä tukeva yhteisö? Kun rakennamme modernia yhteisöä, sitä voidaan tarkastella monelta eri tulokulmalta. Miller ja Acs (1) tuovat esiin kiinnostavan vertauksen. Korkeakoulun kampus on mahdollista nähdä modernina raja-alueena, yrittäjämäisenä ja mahdollistavana yhteisönä. Yrittäjyyshengessä ja pioneerihengessä on paljon samaa. Molemmat korostavat vapautta, tarvetta pärjätä ja resursseja näiden tarpeiden toteuttamiseen. Molempiin liittyy myös toive menestyksestä ja oman paikan löytämisestä. Korkeakoulun kampus voidaan nähdä uutena raja-alueena, jossa vapaana olevia resursseja, kuten oli aikanaan Yhdysvaltojen suuressa lännessä. Kampuksilla on saatavilla osaamispääomaa, opinnollista vapautta ja erilaisia ihmisiä. Näistä voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja kehittyä uutta yritystoimintaa. Erona menneeseen länteen on, että korkeakoulun raja-alue on rakentamisprosessin lopputulos. Yrittäjähengen synnyttäminen vaatii rakenteita, joiden kautta luodaan mahdollisuus raja-alueen kaltaisen tilan syntymiseen. Näitä toimenpiteitä on yrittäjyyden opettaminen, laaja kurssitarjonta opiskelijoiden yrittämisen tukeminen ja Chicagossa yrittäjyyskeskuksen luominen. Metropoliassa tätä raja-aluetta rakennetaan Turbiinin yrittäjyyskoulutuksen avulla. Sen avulla on mahdollista oppia taitoja, joilla yrittäminen onnistuu. Minnot, monialaiset innovaatioprojektit, opettavat yhteistä ongelmanratkaisua. Erilaiset yhteiskehittämisen tilat, kuten XR-Center tai Urbanfoodlab taas tarjoavat fyysisiä ympäristöjä, missä kehittää liiketoimintaa eteenpäin. Turnerin rajateoriassa ekosysteemi on toistuva prosessi Miller ja Acs tarkastelevat kampusta Frederick Jackson Turnerin rajateorian kautta ja tuovat esiin, että kampus täyttää Turnerin määritelmän raja-alueesta, jossa on saatavilla pääomia, vapautta ja diversiteettiä. Yhdessä nämä luovat mahdollisuuksia, tukevat yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta. Turner ymmärtää raja-alueen enemmän toistuvana prosessina kuin fyysisenä tai maantieteellisenä paikkana. Hänen ekosysteeminsä otti ”nälkäisiä” ihmisiä, antoi heille vapauden ja resursseja ja kun raja-alue sulkeutui niin sieltä tuli kunnianhimoinen ja nouseva ihmistyyppi sekä talous. Tämä katsantokanta on hyvin amerikkalainen ja sen soveltaminen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan on tehtävä varoen, mutta se tarjoaa kiinnostavan ja laajan kulttuurisen kehikon, jonka kautta voidaan tarkastella korkeakoulun yrittäjyysekosysteemiä. Miller ja Acs tuovat esiin, että yksinkertaisimmillaan yritysekosysteemi on nippu yksittäisiä toimijoita, joita hallitaan siten että yritystoiminta on mahdollista. Yritysekosysteemin käsitettä on avattu laajemmin sarjan muissa osissa. Moderni kampus voidaan nähdä paikkana, jossa opiskelijoilla on taloudellisia resursseja, tutkimusta sekä teknologiaa, lahjakkaita ihmisiä sekä huomattava määrä opintosuoritusten ulkopuolisia toimintamahdollisuuksia. Kun yrittäjän ajatellaan olevan toimija, joka yhdistelee erilaisia resursseja luodakseen lisäarvoa, voidaan nähdä, että oppilas voi kulkea lukuisia erilaisia polkuja yrittäjyyteen. Edellytykset menestyvälle yritysekosysteemille Chicagon mallilla Miller ja Acs tutkimuskohteena oli Chicagon yliopisto. Se on kehittänyt yritysekosysteemiään, omaa raja-aluettaan, jo vuodesta 1994. Silloin luotiin yrittäjyyden professuuri, jolle saatiin 1,5 miljoonan dollarin lahjoitus. Tämän jälkeen luotiin yrittäjyyskursseja, joita ei koordinoitu sen tarkemmin New Venture Challenge, joka on yrityskilpailu opiskelijoille ARCH Ventures, sijoitusrahasto, joka liittyy yliopiston älylliseen ja tutkimukselliseen omaisuuteen. Sijoitusrahaston luomisen myötä fokus vaihtui nopeasti yrittäjyyden taitojen opettamisesta yritysten rakentamiseen ja kehittämiseen. Seuraava vaihe oli yrittäjyyskeskuksen luominen kampukselle, joka koordinoi kaikkea yrittäjyyteen liittyvää yliopistolla. Keskus on saanut huomattavia taloudellisia lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Keskuksen missio on neliosainen: kehittää kokeellisia ohjelmia tukemaan perinteisempää opetustoimintaa sponsoroida ja tukea huippututkimusta tukea opiskelijoita, opettajia ja henkilökuntaa aloittamaan ja kasvattamaan yrityksiä kehittää sekä paikallista että globaalia yritysekosysteemiä. Koulu tarjoaa useita kymmeniä erilaisia kursseja, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja useilla näistä kursseista opiskelijat yhytetään start up-yrityksiin, tutkijoihin sekä yritysten ja sosiaalisten organisaatioiden johtajiin. Laaja kurssitarjonta on koettu olennaiseksi, jotta luodaan mahdollisimman paljon yrittäjyysmahdollisuuksia opiskelijoille. He tukevat vaihtomahdollisuuksia, tukea kampuksen ulkopuolisiin ideakilpailuihin, tiloja opiskelijoiden pitämille tilaisuuksille, yhteistyön innovaatio hubeihin sekä yhteydet useisiin sijoitusrahastoihin. Kirjoittajat tuovat esiin myös, kuinka yliopisto on kasvattanut vahvoja ja kehittyviä suhteita kampuksen ulkopuolella toimiviin yhteisöihin. Yritysekosysteemin kehittyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista Miller ja Acs kertovat, että yliopisto on rakentanut yrittäjyyden koulutusta ja yritysekosysteemiä jo 90-luvulta alkaen. He ovat rakentaneet alustoja, verkostoja ja muita resursseja, jotka ovat mahdollistaneet nopeasti kasvavien yritysten syntymisen kampukselta. Vaikka tulokset eivät ole suoraan siirrettävissä, niistä voidaan nähdä moniulotteisen hallinnon, avoimuuden ja toiminnan jakautumisen laajasti ympäri yliopiston olleen tekijöitä opiskelija perustajien vetämän yritysekosysteemin kasvuun. On myös syytä ottaa huomioon kaikki ne tekemiset ja ohjelmat, jotka ovat päättyneet ja epäonnistuneet. Kohteena ollutta Chicagon yliopistoa on myös onnistanut siinä, että sen käyneet ovat olleet halukkaita tukemaan yritysekosysteemin syntyä lahjoittamalla sekä aikaansa, rahaansa tai osaamistaan sen kasvattamiseen. Heillä on toimiva prosessi, vahva tuki, toimivat siteet kampuksen ulkopuolelle ja selkeä fokus opiskelijoihin. Esimerkki on kiinnostava kohde myös siksi, että heillä ei ole insinöörikoulutusta, vaan he ovat rakentaneet toimivan ekosysteemin ilman suoraa teknistä osaamista. He ovat sen sijaan keskittyneet tarjoamaan kokeellista opetusta ja laajat suhteet kampuksen ulkopuolella olevaan maailmaan, huolimatta heidän pääainevalinnastaan tai suuntautumisestaan. Tällä pohjalta huipulle tavalla on onnistuttu luomaan suurta menestystä. Suuri joukko opiskelijoita, joista osa tulee liiketalouden puolelta, kasvavat resurssit ja kurssitarjonta innovaatioissa ja yrittäjyydessä sekä vapaus etsiä ja löytää näitä resursseja ovat auttaneet Chicagon yliopistoa luomaan maailmanluokan yritysekosysteemin. Voisiko start-up -hub edistää Vantaan kilpailukykyä? Meidän hankkeemme, My Business Hub-kaupunginosan kilpailukyvyn kehittäjänä , voidaan nähdä lähtölaukauksena kahteen suuntaan: se tarjoaa selkeän tien Vantaan kaupungin start-up hubin ja ekosysteemin aloittamiseen. Käytännössä kaupungin kannattaisi valita joku sen alueella toimivista korkeakouluyksiköistä ja aloittaa rakennustyö yhdessä. Korkeakoulun tehtäviin kuuluu hautomo - eli inkubaatiopolun rakentaminen omien vahvuuksien varaan. Kiihdyttämö, mikäli sellainen halutaan kehittää, voi olla myös toisessa ympäristössä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset Vantaalla, irti korkeakoulusta oleva start up-toiminta on todella haastava saada pyörimään. Toinen, hankkeen varsinainen tavoite, on yrittäjien yhteisön rakentaminen, ja siihen hanke tulee tarjoamaan toimivan alustan sekä toimintamallin. Tämän käytännönläheisen tavoitteen voi rikastaa ajattelemalla myös laajemmin, hakien vertauskuvia historiasta. Kirjoittaja Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa. Lähde Miller D., Acs Z. 2017. The campus as an entrepreneurial ecosystem: The University of Chicago. Small Business Economics volume 49, pages 75–95. (Springer.com)

Kampuskehittäminen – uusia näkökulmia

27.3.2018

Korkeakoulujen fyysisen ja sosiaalisen sijainnin merkitys kaupunkisuunnittelussa on kasvamassa oppilaitosten roolin laajentuessa yhä vahvemmin aluetta kehittäviksi innovaatioympäristöiksi. Korkeakoulujen kampuskehittäjät ja kaupunkisuunnittelijat voivat yhdessä kehittää parempia kampuksia ja kaupunkeja. Muun muassa kansainvälinen kampuskehittämisguru, Delft University of Technologyn professori Alexandra den Heijer on kehittänyt malleja ja teorioita, joilla yliopistot ovat suunnitelleet ja toteuttaneet kampusstrategioitaan ja siten edistäneet kaupunkisuunnittelua. Hänen missionaan on tukea korkeakouluja ja muita organisaatioita niiden kiinteistöjä koskevissa päätöksissään, jotta saataisiin inspiroivia, mielekkäitä, toimivia, edullisia, resurssitehokkaita ja kestävän kehityksen mukaisia rakennettuja ympäristöjä.  Tarkemmin den Heijerin ajatuksia kaupunkikehittämisestä voi seurata hänen blogistaan Managing the university campus sekä kirjasta Dreams and Seeds. Oppeja kampusten kehittämiseen muista maista Live Baltic Campus -hankkeessa tuotiin yhteen kuuden Itämeren kaupungin – Helsingin, Riian, Tarton, Turun, Tukholman ja Uppsalan – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät. He jakoivat kokemuksiaan ja oppivat yhdessä. Testialustoina toimivat kumppaneiden omat kampuskehittämiskohteet, ja päämääränä oli tarkastella, miten maiden välinen (cross-border) yhteistyö voisi edistää kaupunkien ja kampusten kehittämistä paikallisen työn lisänä. Alueidenvälinen yhteistyö antoi suunnittelijoille ja kehittäjille paljon erilaisia, uusiakin näkökulmia. Yksi tärkeä oppi yhteistyöstä oli se, että vaikka yksi ratkaisu on toimiva yhdessä kaupungissa, ei ratkaisu välttämättä ole toteuttamiskelpoinen tai sopiva toisessa kaupungissa. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri tämän ansiosta – kaupunkisuunnittelijat ja kampuskehittäjät rohkaistuivat katsomaan asioita eri näkökannalta ja uudistamaan itsestäänselvyyksinä pitämiään asioita. Live Baltic Campus -hankkeen tuloksena todettiinkin, että maiden rajat ylittävä (cross-border) kampuskehittämisverkosto toimii oppimisalustana kaupunkikehittäjille ja kampuskehittäjille metodien ja näkökulmien luomiseen mahdollistaa yhteistyöverkostojen kautta syntyviä uusia projekteja. Niiden synnyttämät tulokset ovat konkreettisesti kampuksen lähialueen asukkaiden ja yritysten hyödynnettävissä, esimerkiksi tarjottavina palveluina tai kaupunkia elävöittävinä projekteina. Hanke osoitti, että maiden välinen yhteistyö kaupunki- ja kampuskehittämisessä tuottaa erinomaisia tuloksia ja on kannattavaa. Paikalliset toimet tuottivat konkreettisia tuloksia Konkreettisesti yhteistyön tuloksena syntyi monenlaista alueellista vaikuttavuutta: Riiassa pidetty, Schmaeling-konferenssin yhteydessä järjestetty Livable City Forum nosti korkeakoulujen arkkitehtuurin latvialaisten kaupunkisuunnittelijoiden tietoisuuteen. Tarton yliopiston tutkimustyön tulokset ja löydökset on sisällytetty uuteen Tarton yleiskaavaan ja Maarjamõisa-kampusalueen suunnitelmaan. Yhteistyö kaupunkisuunnitteluyksikön ja yliopiston välillä on tiivistynyt. Tukholman yliopiston Albano-kampuksen yhteiskehittelyprosessi ja sosiaali-ekologinen muotoilulähtökohta ovat inspiroineet kaupunkisuunnittelijoita kestävään ja ilmastomuutosten suhteen palautumiskykyiseen kaupunkikehittämisen. Uppsalan yliopisto käynnisti hankkeessa Kollaboratoriet Uppsala -yhteisötilan (http://www.kollaboratorietuppsala.se/en/) toiminnan, joka jatkuu vuoden 2018 loppuun – ja ehkä pidemmällekin. Polacksbacken-kampuksen sidosryhmäanalyysi puolestaan hyödyttää sekä kaupunkisuunnittelijoita että yliopistoa kampuksen kehittämistyössä. Metropolia Ammattikorkeakoulu on hyödyntänyt alueellisesta yhteistyöstä hankittua tietämystä ja loi uuden Kaupunkia muotoilemassa -opintomoduulin Muotoilun ylempään amk-tutkintoon, joka käynnistyi syksyllä 2017. Yhteistyö synnytti Metropoliassa myös uusia TKI-hankkeita. Helsingissä kehitettiin Metropolian tulevan Myllypuron kampuksen toimijayhteisöä, ja työ jatkuu: Metropolia, Helsingin kaupunki ja Kaupunkiakatemia seuraavat yhteistyössä Myllypuron kehitystä seuraavan 10 vuoden aikana. Lisäksi Metropolia, kaupunkisuunnittelijat ja paikalliset asukkaat vievät eteenpäin hankkeessa Myllypurolle luotuja visioita. Lue aiheesta lisää Neljälle kampukselle -blogista. Kampuskehittäminen on yksi Metropolia Ammattikorkeakoulun vahvuuksista, jonka ympärille on muotoutunut useita muitakin kehittämishankkeita, mm. vuosina 2013 - 2015 toteutettu Hybridikampus-hanke. Hankkeessa koottiin osallistavan suunnittelun menetelmillä yhteistyössä Helsingin Myllypuron ja Arabianrannan asukkaiden, alueen yrittäjien, muiden palveluntarjoajien sekä opiskelijoiden kanssa tarpeita ja ideoita kampussuunnittelun tueksi. Live Baltic Campus Live Baltic Campus (http://livebalticcampus.eu/) oli Metropolian koordinoima EU:n Central Baltic -hanke, joka toteutettiin 2015 - 2018. Live Baltic Campus oli Latvian, Tarton, Tukholman, Turun ja Uppsalan yliopistojen ja Metropolian sekä Helsingin kaupungin ja Riga Planning Regionin yhteistyötä. Live Baltic Campus oli kampuskehittämistä yhteiskehittämisen keinoin muotoiluajattelua ja -menetelmiä hyödyntäen. Live Baltic Campus oli kestävän kaupunkisuunnittelun kehittämistä. Tutustu hankkeen julkaisuihin http://livebalticcampus.eu/results/ Lähteet Delft University of Technology, Alexandra den Heijer https://www.tudelft.nl/en/staff/a.c.denheijer/ Schewenius M., Keränen P., al Rawaf R. (Eds.)., (2017). Dreams and Seeds: The role of campuses in sustainable urban development, Stockholm Resilience Centre and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. URN: ISBN:978-952-328-055-7 (Theseus: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-055-7) Kirjoittaja Katariina Saarela toimi Live Baltic Campus -hankkeen projektituottajana.