Avainsana: innovaatio
Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää? Mistä aiheet tulevat? TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa. Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa? Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä. Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin. Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä. Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024! Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Miten tehostaa innovatiivista ajattelua mikroyrityksissä
Innovaatio saattaa kuulostaa ylimuodikkaalta tai juhlavalta ja olla alkutaipaleella olevalle ammatinharjoittajalle tai mikroyrittäjälle käsite, jota voi olla vaikea ajatella sovitettavaksi omaan liiketoiminta-ajatukseen. Tämä voi tulla eteen erityisesti silloin, jos kyseessä on ala, joka nojaa perinteisiin ja totuttuihin toimintatapoihin ja konkreettisiin ehkä pitkään muuttumattomina olleisiin työkaluihin tai vaikkapa käsityöhön. Innovaatiotoiminnan voi myös helposti mieltää toiminnaksi, jota vain suuret yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut voivat tehdä, koska niillä on siihen aikaa ja resursseja. Saatetaan ajatella, että koska pien- ja mikroyrityksien aika joka tapauksessa kuluu päivänpolttavien ongelmien tai vaikka tilauksien hoitamiseen, ei ylimääräiseen ajatteluun tai kehittämiseen löydy aikaa. Innovaatio on yleisesti ottaen kuitenkin vain ideasta konkretisoitunut, uusi, aiemmin tuntematon, keksinnöllinen tulos tai ratkaisu, jolla on markkinoita tai se voi muuten hyödyttää yhteiskuntaa tai käyttäjäänsä. Tärkeää on huomata, että määritelmä ei ota kantaa siihen, tuleeko innovaation olla sellainen, että se muuttaa maailmaa, lisää kilpailukykyä tai tuottaa valtavasti rahaa. Se voi tehdä sopivassa tilanteessa niitäkin. Mutta yhtä lailla innovatiivinen ajattelu voi merkitä jotakin pientä ja hyödyllistä, mutta joka edistää vaikkapa käsi- ja taideteollisuusalalla työskentelevän mikroyrittäjän arkea. Luova yrittäjyys pureutui innovaatioajattelun saloihin Metropoliassa vastikään käynnissä olleessa Luova yrittäjyys- opintojaksossa pohdittiin osallistujien kanssa, millaisia uusia lähestymistapoja oman yrittäjyyden tekemiseen tai uuden yrittäjyyden käynnistymiseen voi olla. Opintojaksolla tunnistettiin tehtävien ja yhteisten keskustelujen avulla omia vahvuuksia ja kehittämiskohteita ja pohdittiin, millaiset työkalut parhaiten hyödyttäisivät omaa yrittäjyyttä. Opintojakson kuluessa osallistujat tekivät myös Metropoliassa rakennetun palvelumuotoilun MOOC-kurssin (1), jonka avulla he saattoivat perehtyä muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteisiin. Millaisia konkreettisia keinoja on, jos kyseessä on erittäin pieni tai vasta alkava yritys? On ymmärrettävää, että mikroyrittäjä voi kokea olevansa liian ”tavallinen” ollakseen myös innovatiivinen kehittäjä. Toisaalta juuri innovatiivinen ajattelu, uuden luominen ja asioiden tarkasteleminen uudesta näkökulmasta on keskeistä, jos halutaan, että yritys ylipäänsä menestyy ja kasvaa. Vaikka pelkkä idea, mielessä muhiva ajatus ei ole vielä innovaatio, se voi olla sille hyvä alku. Ajattelua ja pohdintaa voi tehdä myös arkista asiakastyötä tehdessä! Ainakin seuraavia asioita kannattaisi pohtia sopivin väliajoin, ja peilata niitä oman yritystoiminnan kanssa: Minkä ongelman yritykseni palvelu tällä hetkellä ratkaisee? Mihin markkinoilla tai jossakin käyttäjäryhmässä olevaan haasteeseen tarjoan parannusta? Onko ongelma sellainen, että se kannattaa ratkaista? Kuka on tai olisi palveluni käyttäjä? Millä työkaluilla ratkaisen tätä ongelmaa, ja mitä muita tapoja voisi olla? Lista ei missään nimessä ole täydellinen, mutta oleellista on, että senhetkistä tai suunnitteilla olevaa toimintaa tarkastelee monista näkökulmista, koska jokin niistä voi tarjota myös tilaisuuden uudelle ja innovatiiviselle ratkaisulle. Metropolia Minno® pienenkin yrittäjän apuna Mikroyrittäjän ei myöskään tarvitse, uuden kehittämisidean tullessa kohdalle, ponnistella yksin. Metropoliassa on tarjolla palveluita, joiden avulla yrittäjä saa käyttöönsä vaikkapa opiskelijatiimin potentiaalin. Yksi tällainen työkalu on Metropolia Minno®. Opiskelijoiden tekemien projektien ajatus on yksinkertainen: opiskelijatiimi, joka on yleensä moniammatillinen, pyrkii löytämään yrityksen esittämään visaiseen kysymykseen, haasteeseen, uudesta näkökulmasta ongelmaa tarkastelevan ratkaisuehdotuksen. Työ on kokeneiden ammattilaisten ohjaamaa. Yrittäjä voi hyödyntää tulosta omassa kehittämistyössään, samalla, kun opiskelijatiimi oppii uusia työkaluja ongelmaratkaisuun. (2) Kaikki suuri alkaa ensin jostakin pienestä Mikroyrittäjä voi olla nykytilaansa aivan tyytyväinen, jos hän vaikkapa tekee yrittäjyyttään sivutoimisesti. Ja se hänelle suotakoon. Ketään ei ole tarpeen pakottaa kasvuun. Mutta toisaalta suuryritysten innovaatiotoiminnalle saattaa olla monesti enemmän esteitä ja hidasteita, kuin mikroyrittäjälle. Panoksena riskinotolle kun voivat olla osakkeenomistajien rahat tai työntekijöiden tulevaisuus. Siksi voisi ajatella, että mikroyrittäjällä on paremmatkin mahdollisuudet hyödyntää innovatiivista ajattelua. Hän voi ketterästi kääntää suuntaa, mikäli kokeilu ei toimi, ja pohtia jotakin muuta lähestymistapaa palvelunsa kehittämiseen. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet 1: Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä. 2: Lue lisää Metropolia Minno® -toteutuksista ja muista Metropoliassa yrityksille tarjolla olevista palveluista ja kehittämismahdollisuuksista Pamela Spokesin blogista (englanniksi)
Innovaatio voi olla pieni mutta suuri
Saksalainen Artur Fischer (1919-2016) oli monipuolinen, mutta ehkä vähemmän julkisuudessa tunnettu keksijä. Tuloksena ehtymättömästä kiinnostuksestaan ongelmanratkaisuun Fischer jätti hämmästyttävät 2252 patentti- ja hyödyllisyysmallihakemusta (1) Eräs hänen mainioista oivalluksistaan oli pieni keksintö, joka vaikutti rakennusteollisuuteen pysyvästi. Se oli seinätulppa, eli kansaomaisemmin proppu, joka on vuosikymmeniä helpottanut asennuksia, kodeissa vaikkapa taulun tai hyllyn ripustamista seinälle. Sille hän sai patentin vuonna 1958 (2). Innovaatio on uudiste, jolla ei ole mittakaavaa Innovaatiopuhe, jollaista tiedotusvälineissä monesti näkee ja kuulee, voi antaa innovaatiotoiminnasta kuvan, että ollakseen onnistunut innovaation tulee olla jollakin tavalla massiivinen tai läpimurto. Vaikkapa jokin tutkimus- tai kehitystulos, joka muuttaa suuryrityksen taloustilannetta radikaalisti tai ratkaisee jonkin ympäristöongelman. Totta on, että innovaatiot ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan esimerkiksi kestävämpiä tuotantotapoja ja energiaratkaisuja, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta. Ja jos suuria haasteita (Grand Challenges) onnistutaan ratkomaan, voimme olla pelkästään tyytyväisiä. Yhteiskunnat, elämänlaatu ja hyvinvointimme kohenee. Liioiteltu kuva saattaa paineistaa esimerkiksi korkeakoulumaailmassa työskentelevää tai opiskelevaa ajattelemaan, että omassa työssä syntyvissä tuloksissa ei voi olla mitään riittävän merkittävää, ”suurta”, joka täyttäisi innovaatioilta odotettavat juhlapuhetason kriteerit. Innovaatiolla ei kuitenkaan ole mittakaavaa. Innovaatio on uudiste, eli jokin entuudestaan tuntematon keksinnöllinen asia, jolle on olemassa hyödyntämisväylä. Ollakseen innovaatio tulos voi olla käyttökelpoinen ja hyödyllinen, vaikka se olisikin pieni, joko fyysisesti, tai keskittyen vain jonkin hyvin fokusoituun asiaan. Kunhan se on jotakin, joka ratkaisee jonkin ongelman uudella aiemmin tuntemattomalla tavalla. Tulosten tunnistamisessa on parannettavaa Korkeakoulutasolla innovaatiotoiminnan tehokkuutta lisää, kun ollaan paremmin selvillä, mitä kehitystyössä tapahtuu. Maailmanlaajuisen World Intellectual Property Organisation (WIPO) tilaston mukaan yliopistot jättivät Suomessa vv. 2020-22 vai noin 3% patenttihakemuksista (3) Patenttihakemusten määrä ei tietenkään kuvaa koko innovaatiomaastoa. Suuri osa korkeakouluissa ja yliopistoissa syntyvästä tulosaineistosta on sellaista, että sitä ei voisi suojata patentilla, vaikka sitä voisi muutoin hyödyntää. Mutta tilasto antaa viitteen siitä, että voi olla, että korkeakouluissa ja yliopistoissa kehitetyistä tuloksista osa jää sinälleen, koska niitä ei tunnisteta, tai niille ei löydetä hyödyntämistapaa. Yksi tapa kohentaa tilannetta on tehdä korkeakoululähtöisten tulosten, keksintöaihioiden ja jopa valmiiden keksintöjen etsimisestä mielekästä. Sitä voidaan ryydittää sopivilla taloudellisilla kannustimilla. Mutta erityisesti tarvitaan järkeviä polkuja siihen, miten kehittäjä voi paremmin hyödyntää tulosaineistoa. Keskeneräistä ideaa tai edes keksintöä, on tietenkin vaikea kaupallistaa ilman, että sen käyttökelpoisuudesta ja hyödyllisyydestä olisi jokin todiste. Pelkästä oivalluksesta tai jopa keksinnöstä on yleensä pitkä matka liiketoimintaan. Tarvitaan tuki-instrumentteja, joilla voidaan tarkastella ja mitata syntyneiden tulosten käyttökelpoisuutta ja tukea niiden jalostamista hyötykäyttöön, innovaatioiksi tai esimerkiksi pohjaksi yritystoimintaan. Tämä ei ole pelkästään korkeakoulujen sisäisten prosessien vastuulla. Innovaatiokentässä tarkkana Kaikki alkaa siitä, että tunnistaa ongelman, joka edellyttää ratkaisua. Ikkunoiden kaihtimet, jotka eivät pysyneet kiinni seinässä, saivat Artur Fischerin miettimään, miten kiinnityksen voisi tehdä paremmin. (4) Ongelman ratkaisusta, pienestä muovitulpasta syntyi loppujen lopuksi mittava tulos ja liiketoimintaa: kiinnitystarvikkeita valmistava globaali yritys. Siksi myös yksittäiset oivallukset, joissa voi olla innovaatio tai sen lähtökohta, tulee arvioida huolellisesti. Kukaan kun ei voi väittää tietävänsä etukäteen, miten arvokas jokin tulos voi olla, tai miten jokin pieni oivallus voi muokata arkeamme. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Saksan kansallisen patenttiviraston (DPMA) esittely Artur Fischeristä (dpma.de). Artur Fischerin patentti seinätulpalle (Patentti DE1038740) WIPOn (World Intellectual Property Organisation) tilasto (PDF) European Patent Office (EPO) esittely Artur Fischeristä (epo.org)
Ratkaisuja ongelmiin, joita ei ollut
Monille keksinnöt tarkoittavat suurista oivalluksista syntyneitä ratkaisuja, joista on seurannut historiallisia mullistuksia. Sellaisia, kuten kirjapainotaito, höyryvoima, hehkulamppu, lentäminen tai internet. Mutta, kun selailee patenttitietokantoja tai lukee keksinnöistä, voi havaita, että paljon on myös keksitty pelkästä keksimisen ilosta. Monasti on myös koetettu ratkaista ongelmaa, jota ei tosiasiassa ole ollut. Keksintöjen värikkäästä maailmasta löytyy lukemattomia esimerkkejä. Tässä muutama. Kekseliäästi kohtelias Vielä noin sata vuotta sitten länsimaissa hattu tai jokin päähine laitettiin aina päähän, kun lähdettiin ulos. Yhteiskuntaluokasta ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Paljain päin ei yleensä liikuttu. Vastantulijoita, myös tuntemattomia, tervehdittiin nostamalla hattua, tai ainakin koskettamalla sen lieriä. Mutta mikä avuksi, jos käsissä oli kantamuksia ja hatun nostaminen oli mahdotonta? Yhdysvaltalainen James C. Boyer tunnisti mielestään vakavan ongelman. Hän rakensi hatun sisään tulevan jousivoimalla toimivan koneiston. Se tukeutui päätä vasten metallisilla jaloilla. Jousi viritettiin, sitten vain hattu koneiston päälle ja ulos. Mekanismin avulla hattua saattoi nostaa ilman käsiä, kun päätä nyökäytti. Boyer jätti keksintönsä patenttihakemuksen 1897. 1 Boyerin patentti on hyvä esimerkki toimivasta keksinnöstä, jolla ei todennäköisesti ole edellytyksiä kaupallistumiseen. Hyödyntämisväylän puuttuminen tarkoittaa, että siitä ei tullut innovaatiota. Ainakin vaikuttaisi siltä, että keksintö ei jostakin syystä ole yleistynyt. Kyllä lähtee! Loishäätöä 1800-luvun tyyliin Menneinä aikoina huonon elintarvikehygienian takia monenlaiset loiset olivat ihmisten vitsauksina. Hienommallakin väellä saattoi suolistossa lymyillä valkoinen nauhamainen lapamato. Se oli kiusallinen, joskaan ei aina hengenvaarallinen vaiva. Tartunta saattoi tulla esimerkiksi huonosti kypsennetystä lihasta. Ongelma oli siis todellinen, mutta aikakauden lääkkeet olivat arveluttavia ja usein vaarallisempia kuin itse mato. 1800-luvun puolivälissä kekseliäs lääkäri Alpheus Myers tarkasteli asiaa toisesta näkökulmasta ja kehitteli ratkaisuksi pyydyksen. Se oli pitkän narun päässä oleva pieni metallinen putkilo. Putkessa oli jousella toimiva luukku, joka napsahtaisi kiinni, kun mato nappaa putken sisään asetetun maittavan syötin. Käyttö olisi yksinkertaista. Potilas nielaisee loukun naruineen ja jää muutamaksi päiväksi odottelemaan, että loukku ehtii suolistoon ja narussa tuntuu nykäisy. Sitten vain kiskotaan, kunnes loukku ja siinä kiipelissä oleva mato saadaan suun kautta ulos. Pelkästään koko ajatuksen kirjoittaminen tuntuu vatsaa vääntävältä, saatikka sitten kun loukku olisi aidosti käytössä, ja mato riippumassa toisessa päässä. Keksinnön mekaniikka kyllä toimi, mutta keksintö ei. Myers ehkä kuvitteli, että loinen olisi tiedostava olento, jolla olisi kyky liikkua suolistossa ja vatsassa ja tuntea houkutusta sille asetettuun syöttiin. Ilmeisesti patentti-insinöörikään ei tätä tiennyt, sillä Myers sai keksinnölleen patentin vuonna 1854. 2 Nykyään Myersin ratkaisu ei saisi patenttia. Keksinnön pitää toimia siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu. Lisäksi ihmisten ja eläinten kirurgista tai terapeuttista käsittelyä tai diagnoosia tarkoittavalle menetelmälle ei voi hakea patenttia. Kun valtio päätti tanssin tahdin Vuosina 1949-90 Euroopassa sijainnut DDR, Itä-Saksa, oli Neuvostoliiton tiukassa kontrollissa ollut valtio, jossa vapaasti muokkautuva länsimainen kulttuuri nähtiin yhteiskunnan yhtenäisyyttä vaarantavana tekijänä. 1950-luvun lopulla tuolloin vastikään Amerikassa syntynyt rock’and’roll tunkeutui Itä-Saksaan, maan kontrolloitujenkin rajojen yli. Viranomaiset tuohtuivat. Nuorten ei todellakaan ollut sopivaa vääntelehtiä dekadenteilla tavoilla, sillä heidän oletettiin pitävän katseensa tiukasti suunnattuna kohti kirkasta kommunistista tulevaisuutta. Yksilön vapautta ja hedonistisia nautintoja korostava tyyli ei jäykkään sosialistiseen yhteiskuntaan kuulunut. Jotta itäsaksalainen nuoriso saataisiin ruotuun, järjestelmä puuttui asiaan. DDR:n kulttuuriministeriön määräyksestä nuorisolle kehitettiin oma sosialistinen tanssityyli. Se sai nimekseen Lipsi (latinaksi Leipzig). Siinä parit liikkuivat - rokkitanssien sijaan - tiukasti määrätyssä askelkuviossa 6/4-tahtiin. Ja tietenkin ilman rokkiklubeista tuttuja villejä improvisoituja liikkeitä. Kapellimestari ja säveltäjä René Dubianski kirjoitti ensimmäiseksi hitiksi ajatellun kappaleen ”Lipsi Nr. 1”. DDR:n kulttuuriviranomaiset haaveilivat, että Lipsi olisi myös huikea vientituote, joka peittoaisi dekadentiksi ajatellun rockin suosion. Tanssi esiteltiin vuonna 1959 myös Leipzigin messuilla, jossa kansainväliselle yleisölle luotiin kuvaa edistyksellisen maan teknologiasta ja kulttuurista. 3 Lipsi-tanssille väitetään haetun jopa patenttia. Arkistoista ei tosin löydy tästä jälkeä. Ainakaan nykyisin tanssin askelkuviolle olisi hankalaa saada patenttia. Se todennäköisesti luokiteltaisiin taiteelliseksi luomukseksi, jota suojaa tekijänoikeus. Tai ehkä säännöksi älyllistä toimintaa varten, joka ei voi saada patenttisuojaa. Patentti tai ei, Lipsi epäonnistui. Itäsaksalainen nuoriso ei suostunut tanssimaan valtion tahtiin. Rockin riemu on rajaton ja Lipsi-projekti sen sijaan haudattiin vähin äänin. Muista kolme asiaa Keksiminen on hauskaa ja uuden luominen palkitsevaa. Mutta kehitystyössä on aina hyvä muistaa kolme perustavanlaatuista kysymystä: Olenko tunnistanut ongelman, joka kannattaa ratkaista? Onko esittämäni ratkaisu oikea ratkaisu tähän ongelmaan? Haluanko tosiaan ratkaista sen?4 Edellä kuvatut keksinnöt ja kehitelmät ovat sellaisia, että nämä kysymykset taisivat jäädä vähemmälle huomiolle. Joka tapauksessa ne osoittavat paitsi ihmismielen ehtymätöntä mielikuvitusta, myös, että ongelmia voi ratkaista monella tavalla. Monesti saattaa olla, että teknologia tai vielä vähemmän ideologia ei tuo ongelmaan toivottua ratkaisua. Ja aina kannattaa pitää mielessä, että pelkkä patenttiasiakirja ei tuota vielä mitään. Keksintö pitää voida hyödyntää. Vasta silloin ollaan innovaation äärellä. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Patentti CA56332, 17.5.1897: Saluting Device Patentti US11492, 14.11.1854: Tapeworm-trap Peter, B. (2022). To dance or not to dance? Aesthetic subversion of the body politic in the GDR. Popular Music History, 14(2), 183-197. Croll, A. & Peters, B. (2020) Lean Analytics. Use Data to Build a Better Startup Faster. O’Reilly, 36. (käännös JJ)
Ovatko innovaatio ja keksintö sama asia?
Työelämän arkikielessä vilisee erilaisia käsitteitä, joiden merkitystä ei välttämättä pysähdytä miettimään. Muodikkaat ilmaisut tulevat ja menevät. Tuotekehityksessä koetetaan ajatella laatikon ulkopuolelta, tai siis yritetään löytää epätavallisia ja käänteentekeviä ratkaisuja. Tuotesuunnittelusta lähtöisin oleva muotoilu-sana taas kattaa jatkuvasti laajenevan kentän erilaisia toteutumisen tapoja. Startupit vaikkapa hakevat tractionia, suomeksi huomiota, eli tuotteet tai palvelut synnyttävät riittävää tarttumapintaa kohderyhmässä. Se on liiketoiminnassa keskeinen asia. Juhlapuheissa ja päivänpolitiikassa kuulutetaan innovaatioita, eli uudisteita talouden kehittämiseen. Jotkut myös puhuvat, miten samaan tarvitaan inventioita, eli keksintöjä. Arjessa keksintö ja innovaatio siis vaikuttavat tarkoittavan samaa asiaa. Keksintöjen ja keksinnöllisten tulosten käsittelyn teknisempiä reunaehtoja kuten patentointia ja muita suojamuotoja olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani Keksijän muistilista ja Mikä suojamuoto mihinkin. Tässä blogimerkinnässä tarkastelen, miten keksintö ja innovaatio eroavat toisistaan. Mikä on keksintö? Kun työskennellään kehittämisen parissa, voi syntyä keksintö. Se on aina jotakin, joka on uusi, aiemmin tuntematon ratkaisu johonkin ongelmaan. Se voi olla tekninen, esimerkiksi jokin laite tai mekanismi, mutta se voi myös olla menetelmä tai käyttötapa. Keksiä-sanaa voi käyttää monella tavalla. Jotakin voi keksiä, hoksata, äkätä tai se voi olla päähänpisto. Tai vaikkapa hätävalhe, joka keksitään, jotta päästään pälkähästä. Keksiminen voidaan siksi helposti mieltää yhtäkkiseen tapahtumaan, jossa päähän pälkähtäneestä asiasta tulee itsessään jotakin merkityksellistä. Kuten sarjakuvahahmo Pelle Pelottomalle aina käy: hetkellinen älynväläys. Tarkalleen ottaen silloin kyse on vasta idean syntymisestä. Voi olla, että idea eli oivallus on sellainen, että siitä voi lähteä jalostamaan jotakin, josta sitten tulee jotakin keksinnöllistä. Ja jos keksintö on riittävän uusi, se voi olla patentoitavissa. Vaikka se ei olisi, se voi silti olla merkittävä kehitysaskel tai oivaltava ratkaisu johonkin tunnistettuun ongelmaan. Mutta sen jälkeen varsinainen työ vasta alkaa. Keksijänero Thomas A. Edisonin kuuluisa sanonta, nerous on 1% inspiraatiota ja 99% perspiraatiota, pitää useimmiten hyvin paikkansa. Ideasta on yleensä pitkä matka varsinaiseen keksinnölliseen tulokseen. Paperilla mikä tahansa uusi asia voi näyttää hyvältä. Mutta toimiiko se käytännössä? Millä edellytyksillä? Onko sille jokin hyödyntämisen tapa? Kuka sitä hyödyntäisi? Mikä on innovaatio? Keksinnöt ovat hieno asia. Kaiken takana on ihmismielen kyky kysyä, kyseenalaistaa ja ajatella uudella tavalla. Onnistuneen keksinnön tekijällä voi olla käsissään jotakin, joka on myös taloudellisesti tuottoisaa. Toisaalta, mikään keksintö ei itsessään tuota vielä mitään, olipa se patentoitu tai ei. Esimerkiksi patenttiviranomainen ei ota kantaa keksinnön taloudelliseen hyödyntämiseen. Patentin myöntämiselle riittää, että keksintö toimii oikein ja se täyttää muutenkin patentoitavuudelta vaadittavat kriteerit. Keksintöä pitää voida hyödyntää jossakin. Se on keskeisin asia matkalla keksinnöstä innovaatioksi. Hyödyntämistapa on useimmiten kaupallistaminen. Keksintöä jalostetaan, kunnes siitä saadaan myytävä tuote, tai muutoin rahallisesti kannattava, esimerkiksi jonkin prosessin uusi osa. Toisinaan keksinnön hyödyt ovat muualla, kuin välittömässä taloudellisessa edussa. Keksintö voi olla sosiaalinen, eli se ei välttämättä tuota suoraa rahallista etua, mutta hyödyttää yhteiskuntaa, jolloin aikaansaadut säästöt ovat välillisiä. Patentoimaton keksintö voidaan myös saattaa yleisön saataville, kenen tahansa hyötykäyttöön. Patentti voidaan tietenkin myös lisensoida tai myydä. Olipa hyödyntämistapa mikä tahansa, vasta, kun se on tunnistettu ja liitetty keksintöön, voidaan puhua innovaatiosta. Sama mutta eri Innovaatio ja keksintö eivät siis ole sama asia, mutta ilman toista ei voi olla toista. Kukaan ei estä käyttämästä näitäkään ilmaisuja ja käsitteitä arkikielessä haluamallaan tavalla. Jos käsitteistä halutaan hyödyllisiä, eli että niiden avulla voidaan määritellä asioita, esimerkiksi kehitys- ja tutkimustuloksia, on niiden sisältöön pureuduttava tarkemmin. Kun tulokset saadaan käyttöön, myös kehitystyöhön käytetyt resurssit voivat parhaassa tapauksessa maksaa itsensä takaisin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana
Oppivan tiimin yksi tärkeimpiä peruspilareita on tiimin kompetenssin eli kaikkien sen jäsenten tietotaidon vahvistaminen monialaisen ajattelun avulla. Tiimin jäseniltä esiin tulevat monipuoliset näkökulmat, kriittinen ja luova ajattelu sekä sanoitettu hiljainen tieto syventävät innovaatioprosessissa syntyvää ratkaisua. Osallisuuden kokemukset opettavat tärkeitä, itsetunnistettavia työelämätaitoja − ratkaisemisen taitoja (1) tulevaisuuden kompleksissa, ei-lineaarisessa työelämässä monialaisia ongelmia ratkoville opiskelijoillemme. Monialaisuuden mahdollisuudet Oppimista tapahtuu tiedostamattamme työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Monipuoliset, tiedostetut tai tiedostamattomat näkökulmat ovat tärkeitä haasteiden ratkaisussa, ideoiden kehittämisessä sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä ja yhdistävien kokemusten löytymisessä, joiden avulla parhaimmillaan jaetaan ja pölytetään opiskelijoiden välisiä kulttuurisia ja sosiaalisia konventioita ja konstruoidaan ymmärrystä erilaisuuden mahdollisuuksista. Tämä on tärkeä näkökulma monialaisuuden näkökulmasta mutta myös kansainvälisten osaajien integroitumisessa; haluamme fasilitoida orgaanisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken lisätäksemme yhteistä ymmärrystä vahvistavaa dialogia. Innovaatioiden kehittämisessä oleellista on ratkaistavan haasteen ja ratkaisun käyttäjä- ja kokijaryhmien aito ymmärtäminen − ilman tätä ymmärrystä ratkaistaan väärä asia. Moniammatillisuus, -näkökulmaisuus, -kulttuurisuus ja -puolisuus eivät poissulje syväosaamisen tärkeyttä vaan mahdollistavat sen ymmärtämistä ja tiedon implementointia − innovointia − eri alojen kesken. Monialaisuuden mahdollistaminen Miten mahdollistetaan monialaisen tiimin oppiminen ja erilaisten näkökulmien esiintulo? Google toteutti vuosina 2012−2016 Project Aristotle -projektin tahtonaan selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat toimivan ja kyvykkään tiimin. Satojen tiimien syväanalyysin pohjalta tärkeimmäksi tekijäksi nousi psykologinen turvallisuus. Seuraaviksi tärkeimpinä mainittiin luotettavuus, selkeys ja rakenne, merkitys, ja vaikuttavuus (2). Terminä psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että on turvallista ottaa erilaisia riskejä esimerkiksi tiimissä: ilmaista mielipiteensä, huolensa ja ideansa sekä pyytää apua ja palautetta ilman pelkoa nöyryytetyksi, hylätyksi tai rangaistuksi tulemisesta. Psykologisesti turvallisessa tiimissä on turvallista ottaa riskejä, tehdä virheitä ja puhua virheistä (3). Metropoliassa on tehty jo pitkään systemaattista työtä innovaatiotoiminnan parissa. Moniammatillinen MINNO® kerää vuosittain satoja opiskelijoita innovoimaan yhdessä. Koko Metropolian laajuinen ponnistus on hieno mahdollisuus varmistaa opiskelijoillemme laadukas oppimiskokemus. Projektien opeilla yrityskumppanimme ja tulevat työelämän organisaatiot saavat osaavia, innostuneita ja kehityskyvykkäitä ajattelukumppaneita, metropolialaisia, ratkomaan kompleksisia haasteita talouskasvua ja kestävää (työ)elämää turvaamaan, huomioiden itseohjautuvuus- ja projektitaidot, joiden avulla hybridimallin opinnot, työharjoittelut ja kansainvälistä osaamista vahvistavat virtuaali- tai läsnävaihdot sujuvat ketterämmin. Opiskelijan kehittyvän itsetunnon, ammattitaidon ja minäpystyvyyden vahvistaminen psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä mahdollistaa eri elämänkokemuksella ja eri tutkinto-ohjelmissa opiskelevien yksilöiden taitojen sekoittumisen, kun tiimin jäsenet uskaltavat ideoida rohkeasti tietotaitonsa pohjalta. Niistä rakentuu yhteisiä ideoita eri näkökulmien ohjaamina sekä ketterää kokeilemista ilman pelkoa ”nolaamisesta”. Valmiimpi tiimi tuottaa myös valmiimpaa ajattelua projektien hanke- ja yrityskumppaneillemme sekä työelämää rohkeasti uudistavia ammattilaisia eri aloille. Monialaisuudesta vipuvoimaa työmarkkinoille ”Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön”, toteaa SITRA vuoden 2021 elinikäisen oppimisen raportissaan (4). World Economic Forumin 2023 selvityksen mukaan työikäisistä 44 % eli kuusi kymmenestä tarvitsee ydintehtävän perusosaamisen muuttamista seuraavan viiden vuoden aikana (5), joista tärkeimmäksi uudistuvan oppimisen taidoksi on nimetty luova ajattelu. Meillä osaamisen rohkealla uudistajalla ja kestävän tulevaisuuden rakentajakorkeakoululla on tässä(kin) valtava mahdollisuus, jopa velvollisuus, toimia monialaisuuden inklusiivisena maaperänä, luovan ajattelun vahvistajana ja tiedonjyvän istuttajana. Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät, U!REKA-puheenjohtajuus, vahva toimialaosaaminen ja toimintakulttuurimme ovat jo syvällä meissä. On tärkeää ymmärtää, millaisia kumulatiivisia vaikutuksia toiminnallamme on. Nähkäämme tämä mahdollisuutena. Tiimioppimisen syväosaajan Veijo Hämäläisen sanoja lainaten, ”aina tulee aika, kun kaikki kasvaa, vaikka ei kasvattaisikaan”. Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropoliassa vasta aloittanut, MINNO® innovaatio-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, lukion aikoinaan kesken jättänyt ja pitkälle aikuisuuteen kilpaurheillut vatsastapuhuva työmatkapyöräilyyn hurahtanut äiti. Lähteet Vehkaperä, U. 2022. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, Kaisa & Vuorijärvi, Aino & Pakarinen, Saila & Elomaa-Krapu, Minna (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 96–100. The New York Times 2016. What Google learned from it´s quest to build the perfect team. Viitattu 18.09.2023 Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: Wiley & Sons. SITRA 2021. Millä suosituksilla? − Kohti elinikäisen oppimisen Suomea (PDF). Viitattu 18.09.2023 World Economic Forum 2023. The Future of Jobs -raportti. (weforum.org) Viitattu 18.09.2023
Kulttuuriset sillat ja kielelliset kohtaamiset innovaatioiksi
Äidinkieli, sydämen kieli ja juuret omassa kulttuuritaustassa ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja elämänlaadun lähteitä - erityisesti ihmisen ikääntyessä. Miten suomalaisen kulttuurin tuntemus ja kulttuurinen osaaminen voivat edistää ikääntyneiden hyvinvointia? Ikääntyessä ja erityisesti laitosmuotoiseen hoivaan siirryttäessä oma äidinkieli ja kulttuuri ovat tärkeitä turvallisen ja hyvinvointia edistävän ympäristön elementtejä (1,2). Annikki Arolan (3) väitöstutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että oman äidinkielen käyttämisen mahdollisuus ja yhteyksien säilyminen kotimaahan edistävät arjen merkityksellisyyden kokemusta ja sitä kautta hyvinvointia. Uusia innovaatioita hyvinvointiin moniammatillisissa opiskelijatiimeissä Jokaisen Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijan tutkintoon kuuluu innovaatio-opintoja (MINNO®-projekti). MINNO-projektissa työelämän edustajat esittävät ajankohtaisen haasteen, jonka opiskelijat ratkaisevat monialaisissa tiimeissä ja rajallisessa ajassa. Projekteissa kehitetään uusia tai uudistetaan olemassa olevia palveluita, menetelmiä tai tuotteita, tiiviissä yhteistoiminnassa työelämäkumppaneiden kanssa. Lukuvuonna 2022-23 Språk och kulturkompetens som brobyggare, Språkbroar -hankkeen toimijat haastoivat työelämäkumppanin roolissa opiskelijat etsimään konkreettisia ja raikkaita ratkaisuja suomalaisen kulttuurin tuntemuksen ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämiseksi ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Syksyn haasteessa oli mukana 26 opiskelijaa, joista muodostui kuusi ryhmää. Opiskelijoita oli sosiaalialan, toimintaterapian, kätilötyön, sairaanhoitotyön, apuvälinetekniikan, terveydenhoitotyön, bioanalytiikan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmista. Opiskelijaryhmien ratkaisut olivat: Suomi-sunnuntai sisältää vuoden jokaiselle kuukaudelle ehdotetun aktiviteetin materiaaleineen ja ehdotuksen tarjoilusta tilaisuuksissa. Muistojen iltamat -materiaali sisältää vinkkejä ja linkkejä suomalaiseen kulttuuriin. Se sisältää myös kuvavisan, muistelukortteja ja idean hyödyntää Google Maps - palvelua Suomen tuttujen paikkojen katselemiseen. Ystävyysvanhainkoti -konseptissa kuvataan suomalaisen ja ruotsalaisen hoivayksikön yhteydenpitoa ja toimintaehdotuksia tapaamisiin. Kulttuurinvaihto on toimintamalli opiskelijoiden vapaaehtoistyölle joko Ruotsissa tai etäyhteyksin. Äänitarinatoiminnassa mahdollistetaan oman tarinan kertominen ja tarinoiden kuunteleminen omalla äidinkielellä. Suomi uusin silmin -konsepti on suomalaista kulttuuria ja historiaa käsittelevän koulutuspaketin tuottaminen Ruotsissa opiskeleville hoitotyönopiskelijoille, opettajille ja vapaaehtoisille. Keväällä 2023 haasteita ratkottiin MINNO-projekteina uusien opiskelijoiden ja hankkeen työelämäkumppaneiden kanssa yhdessä. Tällä kierroksena syntyivät: Kuinkas sitten kävikään? -tarinatuokioiden ideana on palauttaa mieleen suomalaisia kansantarinoita, suomalaisen urheilun tähtihetkiä sekä tarinoita Suomen historian varrelta. Tarinoiden kuuntelemisen lisäksi tarinatuokioissa päästään yhdessä muistelemaan ja arvuuttelemaan, kun kesken tarinan tuleekin kysymys: ”kuinkas sitten kävikään?”. Nettikaveri (Onlinevän) on konsepti, jossa suomalaiset sote-alan opiskelijat ja Ruotsissa asuvat suomenkieliset ikäihmiset käyvät keskusteluja etäyhteydessä. Leikkipakki sisältää erilaisia suomalaisia perinneleikkejä, joiden kautta voidaan ylläpitää kaikenikäisten osallistujien kielitaitoa, muistella aiempaa elämää Suomessa sekä edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta yhdessä mukava tekemisen kautta. Muistelukortit puolestaan tukevat yhdessä muistelua tarjoamalla konkreettiset kortit muistelun tueksi. Kortit on jaettu eri teemojen mukaan ja ne sisältävät myös konkreettisia apukysymyksiä muisteluun. Hanketyö konkretisoituu opiskelijoille opintopisteinä ja uusina mahdollisuuksina Opiskelijat ovat olleet innostuneista annetuista MINNO-haasteista ja oppimistehtävistä. He ovat tarttuneet ripeästi annettuihin haasteisiin ja esitelleet uusia ratkaisuja. Uudet ideat ja konkreettiset välineet ovat otettavissa käyttöön hoito- ja kuntoutustyössä. Opiskelijoiden MINNO-töitä julkaistaan hankkeen kotisivuilla (kielijakulttuurihoitotyossa.fi), joiden uudistamisessa opiskelijat olivat vahvasti mukana. Metropolian Digitaalinen muotoilu -tutkinto-ohjelman opiskelijat päivittivät vanhat kotisivut uusiksi, ja nyt kotisivujen ilme on raikkaan moderni niin sisällöltään kuin kuvitukseltaan. Samalla opiskelijat saivat tuntumaa erilaisiin käytännön tilanteisiin, haasteisiin ja ratkaisumahdollisuuksiin. Språkbroar-hankkeessa edistetään kieli- ja kommunikaatiotaitoja sekä kulttuurista osaamista, asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Tarkoituksena on edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämistä ikääntyneiden hoito- ja kuntoutustyössä Ruotsissa. Yhteistyökumppanina hankkeessa ovat Tukholman Suomi-instituutti ja Gävlen kunta Ruotsissa. Hanke käynnistyi elokuussa 2021, ja tähän mennessä hankkeessa on valmistunut lukuisia ruotsin kielen opintoihin liittyviä oppimistehtäviä suullisen kielitaiton näyttöjä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen eli AHOT-prosessiin liittyvää osaamisen osoittamista sekä vapaasti valittavia opintoja. Hankkeessa on myös tuotettu opinnäytetöitä ja järjestetty ruotsin kielen vapaasti valittavia opintojaksoja. Elokuussa Tukholmassa järjestetyssä loppuseminaarissa oli hankkeen toimijoiden lisäksi mukana kymmenen hankkeessa mukana ollutta opiskelijaa esittelemässä hankeen tuotoksia suomenkielisten hallintoalueiden edustajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille. Loppuseminaarin oli osallistujia yli 50 Ruotsista ja Suomesta. Loppuseminaarissa konkretisoitui onnistunut yhteistoiminta hankkeen, työelämän, opiskelijoiden kesken asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kirjoittajat Katja Hämäläinen ruotsin ja englannin kielen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa projektipäällikkönä. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Miia Pulkkinen on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Raija Airaksinen-Björklund edustaa hankkeessa Suomen Tukholman-instituuttia. Lähteet Heikkilä K. 2004. The role of ethnicity in care of elderly Finnish immigrants. Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden (väitöskirja) Heikkilä, Kristiina & Sarvimäki, Anneli & Ekman, Liisa 2007. Culturally congruent care for older people: Finnish care in Sweden. Scandinavian Journal of Caring Science 21 (3). 354–361. Arola Annikki (2018). Capturing the experience of health among persons aging in a migration context. University of Gothenburg, Gothenburg, Sweden (väitöskirja).
Nostetta pääkaupunkiseudun innovaatiotoimintaan
Yhteiskehittäminen ja kumppanuus ovat olleet vahvasti esillä viime aikoina. Erilaiset verkostoitumistilaisuudet ovat vahvistaneet näkemystä, että pääkaupunkiseutu kiinnostaa nyt innovaatioympäristönä myös kansainvälisesti. Alueen toimijoiden yhteinen tahtotila innovaatiotoiminnan ja sen vauhdittaman kaupunkikehittämisen ja yrittäjyyden synnyttämiseen on selvästi vahvistunut. ”Innovaatiot, ne tehdään yhdessä” -toimintakulttuuri on nosteessa, minkä myös kansainväliset kumppanit huomaavat. Monilla alueilla ja aloilla tarvitaan silti yhä enemmän käytännönläheistä innovaatiotoimintaa, joka kannustaa yrityksiä ja muita toimijoita TKI-työhön. Tämä aktivointi on ammattikorkeakoulujen perustehtävää. Valtio vahvistaa alueellista innovaatiopolitiikkaa 2023 Muiden korkeakoulukaupunkien tavoin Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat solmineet Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) kanssa niin kutsutun ekosysteemisopimuksen (1), jonka tavoitteena on tukea globaalisti kilpailukykyistä TKI-toimintaa. Sopimuksen avulla vahvistetaan innovaatiotoiminnan ekosysteemejä eli tiivistetään toimijoiden välistä yhteistyötä, tunnistetaan osaamiskärkiä ja näin lisätään toiminnan vaikuttavuutta. Myös vuoden 2023 budjetilla valtio pyrkii aktivoimaan TKI-toiminnan kansainvälistymistä ja kasvua. Budjettiin on luvattu lisättävän 350 miljoonalla eurolla rahoitusvälineitä, jotka vahvistavat alueellista innovaatiopolitiikkaa (2): Business Finlandin TKI-avustusvaltuuteen pysyvä 63 miljoonan euron korotus ja veturiyritysrahoitukseen kertaluonteinen 60 miljoonan euron korotus 10 miljoonaa euroa uuteen alueellisen TKI-rahoituksen instrumenttiin Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyöhön viiden miljoonan euron korotus. Toimillaan valtio tukee kansallisen TKI-tiekartan 2030 (okm.fi) tavoitteita. Nyt esitetyt uudet panostukset ovat tervetulleita vahvistamaan korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten ja muiden TKI-toimijoiden yhteistyötä. Pääkaupunkiseudulla TKI-rahoituksen suuntaamista ohjaa Uusimaa-ohjelma 2022-2025 (3). Sen sisältämät Uudenmaan kehittämisen toimenpiteet tähtäävät ekologisesti kestävään taloudellisesti vastuulliseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen maakuntaan. Uudellamaalla on valtakunnallisesti erityisen vahvaa TKI-toiminnan osaamista rakentamassa hyvinvointia ja elinvoimaa resurssiviisaasti. Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli niin valtion kuin maakuntaliiton asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Metropolian TKI-toimijat olivat kesäkuussa näkyvästi läsnä Eurocities 2022 -tapahtumassa Espoossa (eurocities.eu) ja ensimmäisillä New European Bauhaus -festivaaleilla Brysselissä (neb-festival.eu). Pääkaupunkiseudun innovaatioekosysteemin neljä kärkiteemaa näkyvät Metropolian toiminnassa Valtion kanssa solmimaansa ekosysteemisopimusta Helsinki, Espoo ja Vantaa toteuttavat HEVI-innovations hankeportfoliolla (4), joka muodostuu neljästä kärkiteemasta. Metropolian strategian tavoitteet ja viiden innovaatiokeskittymän hankeportfoliot kytkeytyvät tiiviisti näihin kärkiteemoihin. Älykkäät ja kestävät kaupunkiratkaisut Pääkaupunkiseudun kaupungit tarjoavat kehitys- ja kokeiluympäristöjä, joita Metropolia on jo ollut kehittämässä esimerkiksi älykkään liikkumisen urbaanin ruoantuotannon ja energiatehokkaan rakentamisen ratkaisuissa. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa on keskeistä vahvistaa kaupunkilaisten osallisuutta, mikä korostui Eurocities 2022 tapahtuman puheenvuoroissa. Yhteiskehittämiseen Metropolialla on tarjota osallistava tutkimuskumppanuusmalli (5). Kun ratkotaan monimutkaisia ongelmia tai tutkitaan arjen merkityksellisiä asioita, tulee muistaa, että tutkijoiden lisäksi kaikilla ihmisillä on arvokasta asiantuntijuutta ja kokemusta siitä, mitkä asiat ovat arjessa tärkeitä tai mitkä asiat vaativat kehittämistä tai tutkimista. Tutustu YouTubessa Osallistuva tutkimuskumppanuus -videoon. Virallisena New European Bauhaus (NEB) -kumppanina Metropolia on eurooppalaisessa kumppaniverkostossa rakentamassa tulevaisuuden näkymiä ja toimintatapoja, jotka vauhdittavat kestävää elämäntapaa. Tästä esimerkkinä Metropolia esitteli NEB -festivaaleilla yhteiseurooppalaisen Augmented Urbans -hankkeen (augmentedurbans.eu) tuloksia. Ne kertovat, kuinka teknologiaa hyödyntäen voidaan vahvistaa kaupunkilaisten osallisuutta oman elinympäristönsä suunnitteluun. Hyvinvointi ja terveysteknologia Pääkaupunkiseudulla on merkittävää hyvinvointiin ja terveysteknologiaan liittyvää tutkimus- ja yritystoimintaa. Metropolia on kehittänyt Health Capital Helsinki -kumppanina teemaan liittyviä kehitys- ja kokeiluympäristöjä, kuten Metropolia Proof Health testaus- ja tutkimuspalvelut. Oppimisympäristöt ja digitaaliset ratkaisut Jatkuva oppiminen ja sitä tukevat digitaalisia ratkaisuja hyödyntävät oppimisympäristöt, ovat Metropolian strategian ytimessä. Digivisio 2030 - hankkeessa (digivisio2030.fi) Metropolia rakentaa muiden korkeakoulujen kanssa oppimisen tulevaisuutta. Uudet kampukset tarjoavat mahdollisuuden koulutusteknologiaan ja oppimisympäristöihin liittyvään kehitystyöhön, joka tukee uudenlaista, digitaalisten ratkaisujen tukemaa osaamista. Yleinen ekosysteeminen kehittäminen TKI-tiekartan 2030 (6) hengen mukaisesti Metropolia kehittää systemaattisesti ekosysteemimäiseen yhteistyöhön perustuvia kumppanuuksia. Vain kumppanuudessa voidaan luoda innovatiivisia ratkaisuja kompleksisessa toimintaympäristössämme. Hyviin aikomuksiin luottaen Metropolian on pitkäjänteisesti satsannut TKI-toiminnan edistämiseen kaikilla vastuualoillaan. Viime aikoina on erityisesti panostettu yrittäjyyspalveluihin ja innovaatioiden viemiseen käytäntöön osana pääkaupunkiseudun kampusinkubaatio-ohjelmaa. Turbiini -kiihdyttämötoiminta on laajentunut kaikille kampuksille tavoittaen eri alojen opiskelijat ja yhteistyökumppanit. TKI-toimijana Metropolia panostaa omiin vahvuuksiinsa ja tuo ne mukaan yhteiskehittämiseen. Käytännönläheisellä innovaatiotoiminnalla kannustetaan ja tuetaan yritysten, yhteisöjen ja kaupunkilaisten kehittämis- ja tutkimustarpeita ammattikorkeakoulun perustehtävän mukaisesti. Pääkaupunkiseudulla hyvässä nosteessa olevaa yhdessä tekemisen toimintakulttuuria tulee vaalia ja edelleen vahvistaa. Kuten Aalto -yliopiston hallituksen puheenjohtaja Mikko Kosonen totesi Eurocities 2022 -konferenssin paneelikeskustelussa, kumppanuuksia rakennettaessa tulee luottaa itse kunkin hyviin aikomuksiin. Näin voimme houkutella TKI-kumppaneiksemme yhä enemmän myös kansainvälisiä osaajia. Lähteet Työ- ja elinkeinoministeriö: ekosysteemisopimus (tem.fi) Valtioneuvoston tiedote: TKI-rahoituksen panostukset vahvistavat Suomea (valtioneuvosto.fi) Uudenmaan liitto: Uusimaa-ohjelma (2022-2025) (uudenmaanliitto.fi) Helsinki, Espoo ja Vantaa innovaatiot (hevinnovations.fi) Osallistuva tutkimuskumppanuus (hytke.fi) Työ- ja elinkeinoministeriö: Kansallinen TKI-tiekartta 2030 (tem.fi)
Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä
Voidaanko sisäilmasta oireileva ihminen kohdata tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ja talotekniikan yhteisenä sisäilmapartiona? Mitä se vaatii ja miten se toteutetaan jo kyseisten alojen ammattikorkeakouluopintojen aikana, yhteisesti tarjottuna palveluna? Tässä blogikirjoituksessa avaamme, kuinka Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan sekä talotekniikan opiskelijat löivät hynttyyt yhteen ja lähtivät yhdessä etsimään uusia ratkaisuja herkkään ja arkaluontoiseen aiheeseen. Sisäilman merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille Hyvä sisäilma tukee ihmisen toimintakykyä ja terveyttä ja sillä on merkittävä vaikutus niin työtehoon, hyvinvointiin kuin viihtyvyyteenkin. Moni suomalainen on kokenut tai kokee sisäilmaoireita ja oireilee nimenomaan työpaikalla, jopa kolme kertaa useammin kuin kotona. Suomessa on jo pitkään pyritty vähentämään altistumista sisäilman epäpuhtauksille, Tavoitteena on ollut taata ihmisille terveellinen ja turvallinen ympäristö muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä panostamalla ohjeistuksiin, ennaltaehkäisevään työhön sekä rakennusten korjaukseen. Sisäilmaoireilu nähdään edelleen keskeisenä ympäristöterveydellisenä haasteena. (1) Sisäilmaongelmat ovat oireileville ihmisille raskaita monella tapaa, sekä välillisten taloudellisten ongelmien että moninaisten yksilöllisten oireiden vuoksi. Ihmiset oireilevat monin eri tavoin erilaisille altistumisille, joten syy-seuraussuhdetta on vaikea todentaa. Tänä päivänä ei siis vielä tiedetä mistä eri tekijöistä erilaiset terveysvaikutukset aiheutuvat. Se kuitenkin tiedetään, että esim. rakennusten kosteusvauriot ovat yksi syy hengitystieoireiden ja astman aiheuttajiin. (2) Yleisimmät koetut olosuhdehaitat työpaikoilla ovat tunkkainen ja kuiva ilma, riittämätön ilmanvaihto, veto ja epämiellyttävät hajut. Nämä oireiden aiheuttajat eivät siis sisällä ilmaan kuulumattomia haitallisia aineita, vaan pääosin koostuvat eroista lämpötilassa, kosteudessa, hiilidioksidipitoisuuksissa ja ilman liikkeessä. Yleisimpiä oireita ovat nenän, silmien ja kurkun ärsytysoireet sekä väsymys. (3) Oireiden vähättely turhauttaa sisäilmaongelmista kärsiviä Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla mahdollistetaan ihmisen hyvinvoinnin, terveyden, osallisuuden ja toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen. Pitämällä huolta olosuhteista luodaan myös mahdollisuuksia edistävälle toiminnalle. (4) Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on asiakkaan kohtaamisella suuri merkitys. Sisäilmasta oireileva ihminen on voinut kokea vähättelyä sekä kyseenalaistamista ja on voinut turhautua siitä, ettei koe saavansa apua ongelmaansa eikä häntä oteta tosissaan. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokoamat onnistuneen asiakaskohtaamisen kulmakivet toimivat peruspilareina ihmistä arvostavaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen sekä antaa vinkkejä mahdollisten haastavien tilanteiden hoitamiseen. Opiskelijat kannustavatkin miettimään ennen ensimmäistä asiakastapaamista, minkälaista palvelua juuri sinä pitäisit hyvänä ja minkälaista palvelua ja kohtaamista arvostat. Monialainen innovaatioprojekti mahdollistaa uudet näkökulmat Syksyllä 2021 päätimme toteuttaa jo aiemmin kahvipöytäkeskustelusta alkunsa saaneen yhteisen haaveemme Metropolian talotekniikan ja sosiaali- ja terveysalan yhteisestä monialaisesta innovaatioprojektista eli MINNOsta. Lähdimme haastamaan opiskelijoita innovoimaan sisäilmaongelmiin monialaista palvelua, joka voitaisiin toteuttaa oppimisen yhteydessä. Haasteeseen tarttuneet opiskelijat opiskelevat talotekniikan, toimintaterapian, terveydenhoitajan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmissa. Metropolian Myllypuron kampuksella vuonna 2020 toimintansa aloittanut oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylä toimi tämän MINNO-projektin työelämäkumppanina. Ongelman määrittelystä kohti ratkaisukeskeistä ajattelua Monialaisen opiskelijaryhmän yhteistyössä on tärkeää, että ryhmä kokonaisuutena osaa hyödyntää yhteiseen haasteeseen kaiken ryhmän sisältä löytyvän tiedon sekä erilaiset vahvuudet. Ryhmämme päätti luoda koko projektin tavoitteeksi vankan ja tukevan pohjan palvelulle ja jättää pilotoinnin suosiolla seuraaville MINNO-projektiryhmille. Aiheen arkaluonteisuudesta ja herkkyydestä tietoisina, opiskelijat kartoittivat sisäilmaongelmaa ja mahdollisia ratkaisuja monesta eri näkökulmasta: Miten oirekartoitukset tehdään ja mitä niissä tulee ottaa huomioon. Tähän luotiin haastattelupohja, johon sosiaali- ja terveysalan opiskelijat toivat asiakaslähtöisyyttä sekä oireiden kartoittamista ja talotekniikan opiskelijat mahdollisia vaikuttavia tekijöitä. Minkälaista kuormitusta/epätasapainoa/epäpuhtauksia sisäilmassa on ja miten niitä mitataan. Onko aiempaa yhteyttä oireiden ja altistumisten välillä, ja mitkä ovat suurimpia oireiden aiheuttajia. Tämän perusteella voidaan tehdä mittaussuunnitelma ja pyrkiä löytämään yhteys ilman, että kaikkia mahdollisia tekijöitä tarvitsee mitata ja tutkia. Monet tekijät ovat riippuvaisia vuodenajasta ja muutoinkin hetkellisiä. Mittausryhmä siis tietää, että tietyt mittaukset voivat olla nopeita, kun taas toiset saattavat olla viikkojen tai jopa kuukausien mittaisia. Mistä sisäilmakartoitukset ja oirekartoitukset Suomessa rakentuvat Mitä tietoa löytyy sisäilmasta oireilevien kohdatuksi tulemisen kokemuksesta Millainen monialainen palvelu edistäisi sisäilmasta oireilevan terveyttä ja hyvinvointia, vahvistaisi ihmisen kokemusta kuulluksi ja huomioisi ongelman kokonaisuutena. Syntyi palvelun ensimmäinen prototyyppi, HyMy-kylän Sisäilmapartio, jonka tarkoituksena on kartoittaa sisäilmaongelmia ja tuoda apua oireilevalle ihmiselle kokonaisvaltaisesti, kattaen ihmisen somaattisten oireiden kartoituksen, psyykkisen hyvinvoinnin edistämisen, kiireettömän kohtaamisen sekä rakennuksen sisäilman tutkimisen haastattelussa tehdyn oirekartoituksen perusteella. Opiskelijoiden kokemukset monialaisesta projektista kannustavat jatkamaan MINNO-projektin alku tuntuu opiskelijoista usein siltä kuin heitettäisiin suoraan syvään päätyyn ilman pelastusrengasta. Haaste on ympäripyöreä, suunta sumuinen eikä ohjaavat opettajat anna selkeää toimeksiantoa. Sisäilmaongelmaan pureutuessaan opiskelijaryhmämme kokosi ilmiöön liittyvää faktatietoa, tutkimuksia, raportteja, kokemuksia, polkuja ja prosesseja, ja muodostivat yhteisen pöydän ideoinnille ja tulevan prototyypin rakentumiselle. He seilasivat edestakaisin omasta poterosta yhteiseen pöytään, ihmettelivät ja oivalsivat. Opiskelijat kokivat, että olivat oppineet toisen alan opiskelijoilta uutta näkökulmaa sekä joutuneet ravistelemaan omia ajatuksiaan ja asenteitaan. MINNO-projekti haastoi heitä ottamaan vastuuta, olemaan oma-aloitteisia ja luomaan yhteiset pelisäännöt entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Aikataulujen yhteensovittaminen, etätyöskentely sekä rajallinen aika aiheuttivat projektin aikana haastetta. Kokonaisuutena projektiryhmä koki onnistuneensa taustakartoituksen ja perustan luomisessa palvelun edelleen konseptoinnille. MINNO-projektiryhmä oivalsi, miten tärkeää on sisäilmaongelmassa ottaa huomioon kokonaisuus: sisäilmasta oireileva ihminen ja hänen oireensa, henkilökohtaiset kokemuksensa ja tarpeensa tilat ja ympäristöt, ja ajankohdat, joissa ihminen oireilee oireiden perusteella luotu yhteys mahdolliseen sisäilmaongelmaan ja sen perusteella tehty mittaussuunnitelma Prototyypistä kohti pilottia Palvelun prototypointia jatketaan tänä keväänä rakennustekniikan opiskelijoiden projektina. Heidän tarkoituksensa on tutkia rakenteita ja mahdollisia ulkoisia oireiden aiheuttajia. Syksyllä 2022 kaikki sisäilmaongelmaan liittyvien MINNO-projektien tuotokset kootaan yhteen ja lähdetään uuden MINNO-projektiryhmän kanssa rakentamaan varsinaista palvelupilottia. Tähän on tarkoitus löytää työelämän yhteistyökumppani, jonka kanssa Sisäilmapartio-toimintaa lähdetään pilotoimaan. Mitä ohjaavat opettajat oppivat? Yhtä lailla ohjaavina opettajina olimme uuden äärellä oppimassa ja kasvattamassa ymmärrystämme. Uusien ihmisten kanssa työskentely on aina avartavaa ja haasteen ihmettely yhdessä opiskelijoiden kanssa on aina eri menetelmien hyödyntämisen ja ohjausosaamisen vuoristorataa. Ohjaavana opettajana on osattava antaa tilaa ja aikaa opiskelijoiden hämmennykselle, hapuilulle ja lopulta oivallukselle. On annettava tilaa myös ohjaavalle kollegalleen, hyväksyä erilaiset tavat ohjata, ottaa oppia ja hyödyntää yhteisiä vahvuuksia ja osaamisen monimuotoista kirjoa. Yhteinen matka on se, joka opettaa uudella tavalla, joka kerta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampusta toimii ihmislähtöisen osaamisen keskittymänä, jossa kehitetään hyvinvointia ja rakennettua ympäristöä yhdessä. Kampuksella toimii kiinteistö- ja rakennusalan sekä sosiaali- ja terveysalan tutkinto-ohjelmia. Kampus on avoin ja yhteinen kaikille, ja mahdollisti meidänkin kohtaamisen ja yhteisen kahvipöytäkeskustelun. Yhdistimme onnistuneesti tekniikan puolen yksi oikea ratkaisu jokaiseen ongelmaan -ajattelumaailman sosiaali- ja terveysalan asiakaslähtöiseen tapaan kohdata ihminen kokonaisvaltaisesti ja voimavaralähtöisesti. Tästä on hyvä jatkaa. Kirjoittajat Anita Ahlstrand (LitM, väitöskirjatutkija DPNurs Turku) työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjänä. Hänellä on pitkäaikainen kokemus monalaisesta ja työelämälähtöisestä yhteiskehittämisestä, innovaatiopedagogiikasta, tuotekehittämisestä ja ketterästä kokeilukulttuurista. Aamos Lemström (DI) on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulun Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella ja toimii vuorovaikutuksen sekä opetuksen kehittämisen parissa. Aamos on osaamisalueensa MINNO-koordinaattori. Lähteet Pekkanen, J., Jousilahti, P. & Laatikainen, T. 2019. Sisäilmaan liitetty oireilu. Teoksessa P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist, K. Sääksjärvi & S. Koskinen (toim.) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti : 2018_004, 90-91. Hengitysliitto. 2020. Kodin kosteusvauriot & terveys - opas arjen tueksi. 1. painos. Kodin kosteusvauriot & terveys – opas arjen tueksi (PDF, hengitysliitto.fi) Luettu 15.3.2022. Hengitysliitto. Sisäilmasta oireilu. Luettu 15.3.2022. Vaarama, M., Karvonen, S., Kestilä, L., Moisio, P. & Muuri, A. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Leppänen, R. & Räsänen, I. 2021. Sisäilmapartio MINNO-projektin portfolio. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Onko sävellys innovaatio?
Vaikka musiikkiala on luovaa toimintaa, jossa improvisoidaan, sävelletään ja esiinnytään, ei innovaatio -käsite ole juurtunut musiikkialan arkiseksi käyttösanaksi. Vanhassa opinahjossani Sibelius-Akatemian opinnoissa ei juuri käytetty innovaatio-termiä opiskeluaikanani, vaikka myös musiikkialalla innovaatiot ovat moninaisia. Opettaessani innovaatioita Metropoliassa olen päätynyt usein pohtimaan, onko sävellys innovaatio? Ennen kuin sukellan sen pohdintaan, esittelen ensin joitakin musiikkialan innovaatioita. Musiikin innovaatioita Soittimia ja erilaisia äänentuottoatapoja ihminen on kehittänyt luultavasti läpi historiansa. Soittimia on siis kehitetty vuosituhansia, mutta teollinen vallankumous mahdollisti laadun paranemisen. 1800-luvulla syntyi myös uusia soitininnovaatioita, kuten esimerkiksi saksofoni ja harmonikka. (1, 2). Nuorisoliikkeen syntyminen 1900-luvulla on eräänlainen radikaali innovaatio, jossa yhtenä nuorison identiteettiä rakentavana tekijänä oli rock-musiikki ja laajentuva musiikkiteollisuus. Teknologinen kehitys 2000-luvulla on puolestaan muuttanut musiikin tuottamista jakelua ja kuluttamista monin tavoin (3).Vuonna 2001 iPod ja Spotify muuttivat musiikinkuuntelutottumuksiamme ja kirpputorit täyttyivät vanhan formaatin vinyyli- ja CD-äänitteistä. Musiikkia tehdään yhä enemmän tietokoneilla, in a box, kuten musiikkituotannossa puhutaan. Myös uusia ohjainlaitteistoja on kehitetty, kuten esimerkiksi Ableton Live -ohjelmistoon liitettävä Ableton Push -ohjain kuvassa 1. Merkittävä osa kuulemastamme radiosoittolistojen musiikista on jo tehty tietokoneella. Musiikkialan tuoteinnovaatioita tuotetaan teollisuuden puolella ja pääasiassa ulkomailla. Suomesta tulee joitakin laadukkaita kansainvälisen kynnyksen ylittäneitä tuotteita, kuten esimerkiksi Genelecin kaiuttimet tai Yousician-musiikkipalvelu (4). Myös soitinrakennuksen puolella on korkealaatuista, innovatiivista pientuotantoa esim. kitaroissa ja rummuissa (5, 6). Onko sävellys innovaatio vai keksintö? Johannes Pernaan artikkelissa Bessant & Tidin (7, 8) määritelmän mukaan ”innovaatio on prosessi, jossa tunnistetaan tarpeita ja mahdollisuuksia ja kehitetään niihin ratkaisuja, jotka levitetään tarvittaessa laajaan käyttöön”. Edellä mainitun määritelmän mukaan sävellys voinee siis olla innovaatio, koska säveltäjä tunnistaa tilaajan tarpeet ja kehittää niihin uusia sävelratkaisuja, jotka pyritään levittämään laajaan käyttöön. Pöytälaatikossa oleva sävellys on keksintö, mutta vasta käyttöönotettaessa se muuttuu innovaatioksi. Ollakseen olemassa, innovaatio edellyttää seuraavia tekijöitä: käyttöönottaja käyttöönotettava asia ja käyttöönottoprosessi (7). Sävellys paperilla ei kuitenkaan vielä ole innovaatio – vasta kun kuulijan aivot rekisteröivät korvan kautta tulevan äänen, muodostuu siitä musiikki-innovaatio ja vuorovaikutus- tai asiakaspalvelutilanne. Säveltäjä voi luoda esimerkiksi palvelumuotoiluprosessin (service design) mukaisesti popbiisin tai oopperateoksen, ja asiakas arvioi, onko hän valmis maksamaan tuotteesta. Prototyyppivaihe ja käyttöönotto Sävelen välittämisessä asiakkaan korvaan tarvitaan monia vaiheita: säveltämistä, sovittamista, soinnutusta ja orkestrointia. Onko paperilla oleva sävellys siis vain palvelutuotteen alkutila - onko se ainoastaan prototyyppi, vaikka sävellys on valmis? Kun sävellys on jumpattu hyvään muotoon, edessä on monia vaiheita ennen kuin lopullinen, brändätty musiikki-innovaatio hivelee kuulijoiden korvia konsertissa tai radiossa. Vaaditaan soitto-osaamista, orkesteria ja kapellimestaria. Lisäksi tarvitaan tuottajia, tilaa, akustiikkaa ja lipunmyyntiä. Konsertti tai radio- ja televisiotuotanto edellyttävät tiettyjä innovaatioita, jotka mahdollistavat alkuperäisidean lähettämisen eetteriin kuultavaksi. Monenlaista innovaatiota siis tarvitaan välittämään sävellys korvaasi. Luonteeltaan osa näistä innovaatioista on inkrementaalisia, eli niissä tehdään parannuksia olemassa oleviin tuotteisiin tai palveluihin. Suuria radikaaleja innovaatioita syntyy harvemmin – nykyään useissa tapauksissa kai digi-megatrendin aalloilla (9, 10 s.24). Koska radikaaleissa innovaatioissa kohteena on usein konseptit ja systeemit, niin onko uuden musiikkigenren synnyttäminen jo radikaali innovaatio (9)? Voisi olettaa, että vanha tutun kuuloinen sävelteos on ”vain” inkrementaalinen parannus vanhaan tuotteeseen. Radikaalilta kuulostava musiikkiteos voi olla jotain uutta, kuten Schönbergin 12-säveljärjestelmän teos Pirrot Lunaire (11), joka edustaa 1900-luvuna alun uutta radikaalia musiikkigenreä, dodekafoniaa. Dodekafonia syntyi Josef Matthias Hauerin radikaalista ideasta käyttää kaikkia 12 säveltä ”tasa-arvoisesti” -tonaalisessa musiikissa tietyt sävelet esiintyvät toisteisemmin kuin toiset, joka luo meille tutun länsimaisen harmoniakuulokuvan (12, 13). Lähteet Welch, K. D. 2020. Artikkeli. Popular Musical Instruments of the 18th & 19th Centuries. Battlefields.org -sivustolla. Lepistö, M. 2016. Lektio: Harmonikka ja Martin Paul 1800-luvun keskieuroopplaisina populaarikulttuurin vaikuttajina. Musiikinsuunta.fi -sivustolla. Teosto. Teosto ja innovaatiot -artikkeli Teoston sivustolla. Tamminen, M. 2021. Suomalaisyritys keräsi yli 20 miljoonan euron kasvupotin – Sijoittajana myös Amazonin rahasto. 29.4.2021, Kauppalehden sivustolla. Suomen Soitinrakentajien kilta ry. 2021. Verkkoartikkeli: Kilta mukana Helsinki Tonefest 2020 tapahtumassa. Luthier.fi -sivustolla. Järvinen, M. 2017. Suomalainen kitaraseppä Kari Nieminen valmistaa Ron Woodin kitarat. Seura-lehden sivustolla. Pernaa, J. 2013. Innovaatioiden määrittely ja kehittäminen. Ajatuksia 12.5.2013. Peda.net -sivustolla. Bessant, J. & Tidd, J. (2009). Managing Innovation: Integrating Technological, Market and Organizational Change (4. painos). Chichester: John Wiley & Sons Ltd. Innopakki. 2012. Innopakki. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. Lappeenrannan teknillisen yliopiston sivusto. Vehkaperä, U.,Pirilä, Roivas, M. 2013. Innostu ja Innovoi. Käsikirja innovaatioprojektiopintoihin. (PDF) Shoenberg, A. Pierrot Lunaire op 21: Spotity-musiikkipalvelu. Sopraano: Christine Schäfer. Ensemble Intercontemporain. Pierre Boulez. Open.spotify.com -sivustolla. Koskinen, J. 2009. Schönberg ei ollutkaan dodekafonian isä. Ylen sivustolla. Pohjannoro, H. 2008. Tonaalisuus-verkkoartikkeli. Musiikin historiaa. Sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmä, Taideyliopiston sivustolla. Kirjoittaja Jukka Väisänen työskentelee Metropolian musiikin tutkinnossa lehtorina tutkintovastaavana (YAMK). Päätehtävinään Jukka ohjaa opinnäytetöitä ja innovaatio-opintoja, mutta repertuaariin kuuluu myös pianonsoiton opetusta ja tutorointia. Työn lisäksi elämään sisältöä tuovat perhe, ystävät ja harrastukset. Jukka tanssii ja valmentaa tanssiurheiluseura Cavalierissä sekä soittaa pianoa ja harmonikkaa Bilebändi Autoradiossa. Kiinnostuksen kohteita ovat myös matkailu, remontointi, lukeminen ja sijoitustoiminta. ”When duty calls, we react, when bunk calls, we relax.” – Petri Linja-Aho
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.