Avainsana: Eloisa
Voiko taide juurtua yrityksiin?
Miten ihmeessä uusi jää elämään? Erilaisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa syntyvien uusien ideoiden pelätään usein hautautuvan maan uumeniin hankkeen päättyessä. Monissa keskusteluissa esitetään kysymyksiä hankkeen merkityksestä ja vaikuttavuudesta sekä pohditaan keinoja uusien ideoiden juurruttamiseksi ja jatkuvuuden tukemiseksi. Mieleeni on jäänyt Katri Halosen (2017) hieno jäsennys kehittämisprosessin tulosten juurruttamisesta. Halonen on jäsentänyt uusien ideoiden kehittelyä neljän vaiheen kautta, joissa ensin luodaan jokin uusia ajatus, asia, toimintatapa tai käytänne. Ensimmäiseksi siitä pitää viestiä, jotta asiasta on mahdollisuus kuulla. Sen jälkeen asiaa tulee varioida eli kokeilla erilaisia toteutustapoja eri toimijoille sovellettuna, kunnes siirrytään kolmanteen eli valtavirtaistamiseen ja lopulta vakiinnuttamisen vaiheeseen. Hyvää käytännettä mahdollistamassa Kaikki alkaa Halosen mukaan toteamuksella, että vain hyvä käytänne voi juurtua. Alla olevassa kuviossa Halosen jäsennys hyvästä käytänteestä: Hankkeessa syntyneiden tulosten juurruttumista edistää se, että niille on aito tarve ja kysyntä näyttö toimivuudesta ja tuloksellisuudesta taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön ja toteuttaa siirrettävissä eri organisaatioihin, joilla on samankaltaisia tarpeita innostaa kehittämään omaan toimintaympäristöön soveltuvan version. Tällaista hyvää käytännettä on luotu Eloisa-hankkeessa, jossa yrityksille on tarjottu kolme kertaa kolmen tunnin valmennusta yritysten sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Erityinen painopiste on ollut taiteen tuominen yritysten hyvinvointi- ja kehittämistoimintaan. Yritykset ovat voineet valita haluamansa taidemuodon osaksi valmennusprosessia, jota on ohjannut ryhmien ohjaamisen ja soveltavan taiteen ammattilaiset hanketta toteuttaneista Laurea- ja Metropolia ammattikorkeakouluista. Valmentajilla on ollut kokemusta ja näkemystä taiteen liittämisestä ryhmän kehittämiseen. Eloisa-hankkeessa taiteen tekemiseen liitetyn valmennuksen tehtävänä oli liittää taidetyöskentelyt yhteisön kehittämiseen ja tarjota mahdollisuutta ajankohtaisista asioista puhumiseen. Pandemian jälkeisessä ajassa tämä yhteisön uudelleen rakentaminen oli erityisen tarpeellista, varsinkin niissä yrityksissä, joissa rajoitukset olivat johtaneet työntekijöiden sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamiseen. Käsitykset minusta ja meistä rikastuvat yllättävillä tavoilla Eloisa-hankkeessa kertyneen kehitystyön myötä on vakuututtu siitä, että taide voi tuoda erinomaisia mahdollisuuksia erityisesti hyvinvoinnin lisäämiseen. Taiteen kautta ja taidetta tekemällä yritysten henkilöstö voi nähdä toisensa uudella tavalla, liittyä toisiinsa ilman työn tuottamia vaateita ja hoksata yhteistyöstä ja omasta toiminnasta uusia näkökulmia. Tässä prosessissa vahvistuu myös yrityksen sosiaalinen pääoma eli henkilöstön liittyminen toisiinsa ja sitoutuminen yhteisen työn tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen. Parhaimmillaan taiteelliset työskentelyt rikastivat ihmisten käsityksiä itsestään ja omista kyvyistään. Aina on palkitsevaa huomata kykenevänsä johonkin yllättävään ja ymmärtää yhteisönsä monipuolisuutta, joka uusien ja yllättävien haasteiden myötä tulee esiin. Valmentajille ja taiteilijoille kiinnostava havainto oli yritysten arvostus laadukkaan taiteen tekemiseen. Osallistuneet halusivat tehdä oikeaa lasinpuhallusta, oikeaa keramiikkaa, oikeita tauluja, kunnollisia videoita ja niin edelleen. Mukaan tulleiden yritysten kautta mahdollistui myös erilaisten sovellusten kokeileminen, koska valmennukset räätälöitiin kullekin yritykselle tarkoituksenmukaisiksi. Sitä kautta pääsimme varioimaan kehittämäämme käytännettä yllä esitetyn mallin mukaisesti. Juurtumisen ääniä, vakiintumisen alkua Eloisa-hankkeen juurtumisen äänet kuuluvat ainakin Vuosaaren Aurinkolahdessa, Kiinteistövälitysyritys Asuntosataman ympäristössä. Hankkeessa mukana ollut yritys teki hankkeen valmennuksessa elokuvataiteen osaajan kanssa yritysvideon omasta toiminnastaan ja asunnonvälittäjän arjesta. Nyt toimitusjohtaja on palkannut kesätöihin 20 nuorta elokuvan tekoon heidän kehitysjohtajaksi nimeämästään Paavo-koirasta ja sen seikkailuista. Nuoria ohjaa hankkeessa tutuksi tullutta kuvaajaa ja editoijaa sekä kahta paikallista taiteilijaa. Palkkauksessa hyödynnetään Helsingin kaupungin nuorten työllistämistä tukevaa seteliä. Markkinointivoima on aika ilmeistä, kun 20 nuorta touhuaa alueella kyseisen firman nimissä. Kekseliäisyys on kiinnostavaa ja kiinnostavuus luo liiketoimintaa. Taide voi olla fiksu tapa tehdä yritystoimintaa näkyväksi ja luoda positiivista mielikuvaa liikkeen brändistä. Ottamalla taide mukaan, voi nauttia sen tuomasta luovasta vireestä. Valtavirtaistamisen aika On tärkeää, että levitämme tietoa hankkeessa kertyneistä kokemuksistamme. Kun innostava käytänne on valmiina tavoittamaan uusia yrityksiä ja yhteisöjä, seuraava kysymys onkin, miten se tapahtuu käytännössä. Kun yrityksillä herää kiinnostus, pitäisi löytää sopiva taiteilija ja saada yhteys vaivatta. Tämä vaihe on vielä kesken. Taide osana organsaatiota verkosto (TOO) tekee työtä vakiinnuttamisen puolesta omalla sarallaan ja jokainen kokemuksen saanut yritys tai asiaa tunteva valmentaja omallaan. Toivottavasti seuraava hanke vie myös asiaa eteen päin. Luovien toimintatapojen valtavirtaistuminen kuuluu osaksi aikamme kompleksisten ilmiöiden kanssa toimimista, koska taiteen toimintalogiikassa on jotakin samaa kuin tässä moninaisuudessa ja aikamme ennalta arvaamattomuudessa. Kirjoittaja Päivi Rahmel (KM, TO) Story, narratiivinen valmentaja WBSEC ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja. Päivi toimi hankkeessa kuuden yrityksen valmentajana yhteensä kuuden eri taiteilijan kanssa. Lähde Halonen, K.2017. Juurruttamisen 4 v:tä. Osuma hanke. Metropolia.
Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin
Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.
Aito kiinnostus aiheeseen ja sisällöllinen motivaatio avaa ovet oppimiselle
Tutkimuksen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen (TKIO) yhdistämisen mahdollisuuksista puhutaan ammattikorkeakouluissa. Toimivassa TKIO-kokonaisuudessa oppiminen ja opetus tapahtuu aidossa tilanteessa (1). Opiskelijat pääsevät käsittelemään todellisia haasteita ja osallistumaan aitoon toimintaan. Tässä blogikirjoituksessa kerromme onnistuneesta oppimiskokemuksesta, jonka motivaationa oli hanketapahtuman tuottaminen. Tutkimusta, kehittämistä, innovaatiotoimintaa ja oppimista käytännössä Hankkeissa on useimmiten tarkoitus kehittää uutta ja kokeilla uudenlaisia toimintatapoja. Siksi hankkeet tarjoavat hyvän mahdollisuuden toteuttaa TKIO-toimintaa. Hanketyöntekijät toimivat opiskelijoiden tukena ja fasilitoivat työskentelyprosessia, vaikka itse tehtävä olisikin opiskelijoiden vastuulla. TKIO:lla tavoitellaan ennen kaikkea yhdessä oppimista. Tämä toteutuu aktiivisessa vuorovaikutuksessa opiskelijan, opettajan ja työelämän kanssa. Keskeisintä TKIO-toiminnassa on oppimisen lisäksi uuden tiedon luominen ja sen vieminen edelleen käytäntöön. (1). Metropolian jokaisessa AMK-tutkinnossa suoritetaan kymmenen opintopisteen laajuisena innovaatioprojektiopintoja, joissa tavoitteina on muun muassa: kehittää vastuullisesti monialaisten toimijoiden kanssa innovatiivisia käytännöllisiä ja konkreettisia ratkaisuja, toimintatapoja, tuotteita tai palveluja, joilla vastataan metropolialueen monimuotoisiin tulevaisuuden tarpeisiin ja nykyisiin haasteisiin soveltaa projekti- ja verkostotyöskentelyä sekä omaa luovuuttaan ja osaamistaan alueellisessa, valtakunnallisessa tai kansainvälisessä kehittämistyössä Oppimisen motivaatiotekijät Engeström (2) on teoriassaan tuonut esille sisällöllisen motivaation rakentamisen merkityksen oppimiselle: ”Sisällöllinen opiskelumotivaatio syntyy, kun oppilas joutuu tiedostamaan ristiriidan, joka on hänen tietojensa ja taitojensa sekä hänelle asetettuun uuteen tehtävään liittyvien vaatimusten välillä”. Myös professori Lonka (3) tuo esille, että merkityksetön tieto katoaa mielestä, mutta merkityksellinen tieto muistetaan: ”olennaista oppimisessa onkin ihmisen oma, aktiivinen panos, kun hän pyrkii rakentamaan oppimastaan merkityksellisiä kokemuksia”. Oppimistehtävänä työhyvinvointitapahtuma yrittäjille Eloisa-hankkeessa hyödynnetään luovia menetelmiä ja taidetta edistämään työyhteisöjen toimintaa ja resilienssiä. Käytännössä tämä tapahtuu muun muassa tarjoamalla yrityksille mahdollisuuksia tarkastella yrityksessä tapahtuneiden muutosten tuomia haasteita. Hankkeen toiminta toteutuu vahvassa taiteilijayhteistyössä, valmennusten, erilaisten tapahtumien ja täydennyskoulutuksen kautta. Yhdeksi tapahtumaksi hankkeessa määriteltiin yrityksille suunnattu luova työhyvinvointipäivä. Tämän tapahtuman toteuttamiseen päätettiin rekrytoida mukaan monialaisen kulttuuri- ja hyvinvointialojen opiskelijaryhmän. Opiskelijoille kokemus oli merkityksellinen. Osallistuminen tämänkaltaiseen hanketoimintaan oli ainutlaatuista ja avartavaa. Saimme lukemattomasti uusia ajatuksia omaan ideapankkiimme tulevaisuuden työtämme ajatellen. Millaista oppimista syntyi? Engeströmin (2) mukaan hyvän oppimiskokemuksen myötä uusi sisäinen malli opittavasta aiheesta alkaa muodostumaan. Tässä tapauksessa opiskelijat saivat lisää osaamista itse aiheesta, eli työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttamisesta ryhmämuotoisesti, luovin ja toiminnallisin keinoin. Lisäksi heille alkoi muodostua aito ymmärrys siitä, mitä projektityö on, eli projektiosaaminen lisääntyi. Yhtenä oppina prosessista jäikin se, että heti alussa on hyvä pohtia konkreettisia välietappeja ja sitä, miten hyödyntää käytössä oleva aika optimaalisesti. Sisällöllinen motivaatio säilyi loppuun asti, mikä vaikutti oppimisen mahdollistumiseen. Lonka (2020) tuo teoksessaan Oivaltava Oppiminen esille, että meidän opettajien on erityisen tärkeätä pohtia, miten voidaan tukea opiskelijoita kohti joustavaa ja pohdiskelevaa toimintatapaa, kohtaamaan uutta tietoa ja työskentelemään ajattelunsa ylärajoilla. Lonka kannustaa meitä välttämään sellaista toimintaa, joka ohjaa opiskelijoita toistamaan jonkun muun esittämiä tietoja. TKIO-toiminta vastaa tähän tarpeeseen. Eloisa- hankkeen työhyvinvointipäivän suunnittelu ja toteutus on yksi käytännön esimerkki siitä, miten tämä on toteutettavissa. Hyvinvointitapahtuman tuotannon vaiheet Toimintaa ohjasivat hankkeen nimissä toimintaterapian lehtori ja musiikin lehtori. Kun tehtävä oli mahdollista suorittaa innovaatioprojektiopintona, se innosti opiskelijoita osallistumaan. Lopullinen opiskelijatiimi koostui kolmesta toimintaterapian, yhdestä fysioterapian ja yhdestä musiikkialan opiskelijasta. Opiskelijatiimin jäsenet olivat aidosti kiinnostuneita aiheesta. Näin ollen lähtökohdat sitoutumiselle ja yhteiskehittelylle olivat hyvät. Eloisa-hankkeen taustalla oleva ajatus työhyvinvoinnin lisäämisestä luovien menetelmien keinoin puhutteli meitä –pääsisimme yhdistämään omia kokemuksiamme ja tietouttamme ja muodostamaan niistä jotain uutta. Luovan työhyvinvointipäivän toteuttaminen oli opiskelijoille tehtävä, joka haastoi heidät ottamaan selvää asioista ja käyttämään aiemmin opittua tapahtuman suunnittelussa ja toteutuksessa. He toteuttivat yhteistyössä ideointi-, suunnittelu- ja toteutusvaiheet, mikä ylläpiti sisäistä motivaatiota loppuun asti. Ideointivaihe Uuden asian kehittäminen, tai innovointi, edellyttää aikaa ja luovuutta. Ideoinnissa on tärkeä, että tavoite on määritelty ja että on mahdollisuutta ideoida vapaasti ilman tiukkoja raameja. (4). Työhyvinvointipäivän suunnittelun käynnistyessä hanketyöntekijät toivat esille hankkeen ja tapahtuman tarkoituksen ja tehtävän tavoitteen. Sen jälkeen opiskelijat pääsivät ideoimaan. Sovimme, että kaikki ideat sanotaan ääneen: nyt jos koskaan olisi hyvä kokeilla villeimmiltäkin kuulostavia ideoita. Suunnittelu- tai kehittämisvaihe Idean jalostaminen käyttökelpoiseksi tuotteeksi ei ole yksiselitteinen asia. Kuten innovaatiokirjallisuudessa todetaan, "idean kehittäminen toimivaksi tuotteeksi tai palveluksi vaatiikin yllättäen kovaa ja kurinalaista työskentelyä" (4). Ajattelimme päivän toteuttamisen syntyvän kädenkäänteessä. Mutta kuinka väärässä olimmekaan! Hanketyöntekijät olivat tukemassa prosessia ja opiskelijoiden työskentelyä. Yhteisiä suunnittelupalavereita pidettiin prosessin eri vaiheissa. Myllypuron kampuksen tiloihin tutustuminen olikin todella tarpeellista. Vierailut tiloissa antoivat suunnitteluvaiheessa syntyneille ideoille sysäystä. Suunnittelu- tai kehittämisvaiheessa pitää huomioida muun muassa tarjolla olevat resurssit kuten aika, osaaminen, tilat ja rahallinen budjetti (5). Opiskelijat suunnittelivat ja toivat ajatukset ja ideat esille. Kokonaisvastuu ja hallinnolliset tehtävät olivat hanketyöntekijöillä. Opiskelijoiden tehtävänä oli luoda markkinointimateriaali ja tervetuloa-viestit saapumisohjeineen. Viimeinen rutistus tuli juuri ennen itse työhyvinvointipäivää. Silloin oli tärkeätä rakentaa tilat toimiviksi ja kokeilla käytännössä ideat ikään kuin kenraaliharjoituksen omaisesti. Oli myös tärkeätä miettiä, millaiset opasteet tarvitaan, jotta osallistujat löytävät mahdollisimman sujuvasti paikasta toiseen Metropolian isolla Myllypuron kampuksella. Tämä viimeinen vaihe ennen H-hetkeä yllätti opiskelijoita hieman, mutta he pysyivät innostuneena ja motivoituneena loppuun asti! Itse keskiviikkoista työhyvinvointipäivää ennen maanantaina ja tiistaina olimme Myllypurossa valmistelemassa huoneita. Teimme kaikki ympäripyöreää päivää…, mutta saimme kaiken kuntoon. Tulokset ja toteutus Tuloksena syntyi onnistunut työhyvinvointipäivä Eloisa-hankkeeseen osallistuville yrityksille. Päivän ohjelma oli kokonaisuudessaan suunniteltu ja toteutettu opiskelijavoimin. Ohjelmassa oli yhteinen aloitus ja lopetus koko ryhmälle, joiden välillä jakauduttiin pienempiin ryhmiin. Ryhmissä oli luovaa, toiminnallista ohjelmaa. Lisäksi fysioterapia-, jalkaterapia- ja osteopaatti opiskelijat toteuttivat lyhyitä hierontoja muun ohjelman lomassa. Osallistujien palaute on arvokasta Pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet osallistua päiväsaikaan järjestettyyn toimintaan on rajallinen. Paikalle saapui 13 yrityksien edustajaa. Osallistujilta pyydettiin palautetta päivän annista. Ohjelma oli osallistujien mielestä onnistunut. Myös ilmapiiri ja yhdessäolo saivat hyvää palautetta. Osallistujat totesivat vievänsä mukanaan työpaikoilleen muun muassa ”rennon olon”, ”hyvän ja eloisan mielen”, sekä ”muistijäljen hyvästä päivästä”. Luova toiminta tempasi mukaansa! Kirjoittajat Jennie Nyman, lehtori ja tiimivastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Koulutukseltaan toimintaterapian maisteri (Master of Medical Sciences in Occupational Therapy). Kiinnostunut työhyvinvoinnista, työkyvystä ja sen arvioinnista. Tanja Osorio, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Häntä kiinnostavia aiheita ovat mielenterveys ja anatomia. Kyseisen projektin myötä häntä alkoi myös kiinnostaa luovat terapiamenetelmät. Tanja kuvailee itseään uteliaana sekä ikuisena oppijana, ja hänen mottonsa onkin “kaikkea pitää kokeilla”. Aliina Mikkola, 3. vuoden toimintaterapiaopiskelija. Hän on kiinnostunut toimintaterapiasta, joka yhdistää luovuuden, liikkeen ja luonnon. Aliina on kiinnostunut tutkimaan vielä lisää ryhmissä tapahtuvaa toimintaa. Hän ajattelee, että yhteisöllisyyden lisääminen yksilökeskeisessä yhteiskunnassa olisi enemmän kuin tervetullutta. Lähteet Stenberg H. 2022. Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö- TKIO toimintaa käytännössä osa 2. Engeström Y. (1987). Perustietoa opetuksesta (PDF, helda.helsinki.fi) Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2007. Helsinki: Valtiovarainministeriö 1987. ISBN 951-859-511-9. Lonka K. (2020). Oivaltava Oppiminen. E-kirja. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Vehkaperä U, Pirilä K & Roivas M (toim.). (2013) Innostu ja innovoi. Käsikirja innovaatioprojektiopintoihin (PDF). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja 2013. OIVA-oppimateriaalit 1.
Vauhti kiihtyy, työnkuvat muuttuvat
Ammattikorkeakouluissa taotaan kuumaa rautaa ja tehtävänsä mukaisesti kehitetään työelämää oikein olan takaa. Hankkeita ideoidaan, valmistellaan, haetaan, toteutetaan ja arvioidaan kiihkeässä tahdissa yhdessä työelämäkumppanien kanssa. Muuttuvat toimenkuvat Hetkittäin hanketyön tuoma moninaisuus, kiihkeätempoisuus ja tarkka tavoitteellisuus raportointivelvoitteineen häkellyttää toimijansa. Joskus on vaikea jaksaa kaikissa erilaisissa hanketiimeissä säilyttää fokus ja mielenrauha, kun tehtävää on niin paljon ja se on niin moninaista. Toisinaan ehtii tunnistaa ja todeta, kuinka mahtavaa on saada tehdä vaihtuvaa ja usein suoraan kehittävän toiminnan ytimessä sykkivää työtä. Ammattikorkeakoulun lehtorin työnkuva on totisesti muuttunut. Juuri mikään ei jatku samanlaisena vuodesta ja lukukaudesta toiseen, vaan lähes kaikki opettajat ja koko henkilökunta elää jatkuvan organisoitumisen kuvioissa. Systeeminen ajattelu, jossa asiat kehkeytyvät moninaisten vaikutusten pyörteissä usein ennakoimattomastikin, on tullut uudeksi toiminnan paradigmaksi ja ajattelutavan perustaksi. Monet meistä ymmärtävät elämän luonteen juuri tällaiseksi jatkuvasti liikkeessä olevaksi prosessiksi, jolla on osin ennalta-arvaamaton luonne. Uudet mielenmallit ja työelämätaitojen muutos Muuttunut todellisuus herättää tarvetta uuteen ajatteluun ja uusiin toimintatapoihin. Uudessa sykkeessä ei selviä menneitä muistelemalla, kontrolliin keskittymällä eikä täydellisyyttä kiihkeästi tavoittelemalla. Virrassa uimiseen tarvitaan kykyä antautua reagoimaan ketterästi todellisuuteen liittymällä. Jatkuva havainnointi, reagointi ja spontaani tarkoituksenmukainen ongelman ratkaisu paljolti itseohjautuvissa tai yhteisohjautuvissa prosesseissa kysyy joustavuutta ja uudenlaisia sosiaalisia taitoja. Virtuaalinen todellisuus, sosiaalisten suhteiden vaihtuvuus saattaa kuluttaa, väsyttää ja vaikuttaa työhön sitoutumiseen. On tärkeää löytää niitä jatkuvuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä, jotka ylläpitävät työkykyä ja hyvinvointia. Uudet ja laajemmat ajattelun mallit saattavat auttaa mielekkyyden ja jaksamisen vaalimisessa. Kenties voin alkaa kokea liittyväni koko organisaatioon yhden työkaverin tai tiimin sijaan. Kenties voin nähdä työni osana suurempaa kokonaisuutta ja luon uudenlaista merkitystä sen kautta, miten itse määrittelen työni tarkoitusta. Esimerkkiä voi ottaa vanhasta tarinasta, jossa kerrotaan kahdesta kivenhakkaajasta, jotka vastatessaan kysymykseen mitä sinä teet, toinen vastaa hakkaavansa kiveä ja toinen rakentavansa temppeliä. Usein on mielekkäämpää ja energisoivampaa olla osa jotain suurempaa sen sijaan, että näkee vain konkreettisen tekemisen yksittäisen teon ja tuloksen. Koko maailma heiluu, yhteisö pitää paikoillaan Nyt kun koko maailman järjestys heiluu eikä edes ennen vakaana pidetty järjestys sotatoimien sopimuksista pidä paikkaansa on hämmentävää, on epävarmaa ja pelottavaakin miettiä tulevaisuutta. Mihin voi luottaa, mille perustalle voi toimiaan rakentaa ja minkä jatkuvuuteen voi tarttua? Ammattikorkeakoulu ja ennen kaikkea yritykset joutuvat uuden epävarmuusaallon sekaan. Juuri kun ollaan selviytymässä pandemian tuomasta ahdingosta, niin uusi ja hurja epävarmuuden aika alkaa. Voisi sanoa, huutaa tai laulaa Eino Leinon sanoin: ”koska tulee se suurin se suurin”. Siihen ei vastaustausta tiedä kukaan, mutta nyt on tämä päivä ja tämän päivän mahdollisuudet. Kaikessa moninaisen toiminnan ja kiihkeän muutoksen keskellä, nämä monet hankkeet, joista ammattikorkeakouluissa tehdään näyttävät sitä voimaa, joka yhteistyössä rakentuu ja yhteisöllisyydessä syntyy. Niistä yksi, Eloisa nimeltään tulee yritysten tueksi nimenomaan työyhteisöjen yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia tukemaan. Tämän Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukeman hankkeen ydinajatus sopii tähän heiluvaan aikaan paremmin kuin koskaan ajattelimmekaan. Mistä muusta me voisimme saada parempaa turvaa ja tuntuvampaa voimaa kuin toisistamme. Tämä hanke tuo myös taiteen ja luovuuden yhteisöjen avuksi. Senkin äärellä me voimme kysyä, mistä muusta me voisimme saada parempaa turvaa ja tuntuvaa voimaa, lohtuakin, kuin taiteesta. Se on ajatonta niin kun ihmisten kaipuu toistensa luo, se on usein sanatonta ja sanojen taakse ulottuvaa koskettamista, joka elää pandemiosta ja diktatuureista huolimatta. Se voi koskettaa ihmistä niihin syvyyksiin asti, joihin sanat eivät yllä. Yhteisöt ja taide yhdistyvät Eloisassa, vaikka maailma heiluu, työnkuvat muuttuvat ja tulevaisuus on täynnä ennakoimattomia käänteitä. Me luomme tarinaa, jossa yhteisöllisyys näyttää voimansa niin Ukrainassa kuin meidän pienemmissä haasteissammekin. Vaalitaan yhteisöllisyyden voimaa tässä hankkeessa ja omassa arjessamme. Kirjoittaja Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelujen ja musiikin lehtori, jonka erityisosaamista on yhteisöllinen ja kokemuksellinen oppiminen, soveltavan taiteen työtavat, luovien ryhmäprosessien ohjaaminen ja tarinallisuuden käyttö hyvinvoinnin rikastajana. Tutustu innostaviin hankkeisiin Eevi - Elpyminen, elinvoima ja verkostot luovilla aloilla (luovatverkostot.fi) Eloisa - Luovat menetelmät työyhteisön hyvinvoinnin ja resilienssin edistäjinä Toivo@Tee - Mikroyrittäjän hyvinvointi ja uusiutumisen mahdollisuudet kriisitilanteessa (yrityshyva10.fi) HYVIS (hyvis.fi) TARU - tarinallisuus opetuksen työvälineenä
Taiteilija yhteisöllisyyden rakentajana
Monilla työpaikoilla palataan lähityöskentelyyn pitkän etätyöajan jälkeen. Nekin, jotka ovat olleet myös työpaikoilla, ovat eläneet poikkeuksellisen vaiheen. Työpaikkojen ihmissuhteet ja yhteisöt ovat herkässä tilanteessa, kun uusi normaali alkaa ja yhteistyöhön luodaan uusia muotoja. Miten taide voi tukea elpymistä? Taiteen soveltaville mahdollisuuksille on paljon löytämätöntä tilaa. Taide voi tarjota yllätyksellisisä reittejä uusiin oivalluksiin ja toimintojen elävyyden rikastamiseen. Ihminen tarvitsee ihmistä Mikä taide voisi kutsua sinua uuteen ajatteluun ja yhteisölliseen kokemiseen? Missä yhteisössä sinä elät ja miten se etsii tietään erillään olon jälkeen? Ihminen tarvitsee ihmistä. Linjoilla olo kapeuttaa vuorovaikutusta ja saattaa ohjata pelkkään suorittamiseen. Kaikki työyhteisöt tarvitsevat enemmän. Ne tarvitsevat ihmisiä, jotka löytävät yhteyden toistensa kanssa ja spurttaavat johonkin uuteen, liittyvät elämän jatkuvaan uudistumiseen. Suomi on juuri tehnyt historiaa voittamalla olympiakultaa jääkiekossa. Tämä huikea teko mahdollistui joukkueen ja sen huikean valmentajan sanoin juuri yhteishengellä. Me teimme sen, ei kukaan yksin, vaan me kaikki yhdessä. Jalosen valmennuksen periaatteet voivat olla jokaisen yhteisön rakentamisen kulmakiviä. ”Meidän pitäisi ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin.” - valmentaja Jukka Jalonen. Jalosen teesit arkisesta johtamisesta tarkentavat sitä, millä tyylillä yhteistyötä kannattaa tehdä. Ota omaksesi, sillä nämä ajatukset vievät mitä tahansa yhteisöä eteenpäin: Jokaisesta haetaan aina vahvuuksia (ei heikkouksia) Onnistumiset nostetaan esille (ei virheitä) Itsetuntoa kehitetään edellisten kautta (jokainen luottaa itseensä) Näin jokainen haluaa auttaa muita ja tekee parhaansa ihan jokaisena hetkenä, väittää Jalonen. Uusi idea sytyttää Mitä, jos näkisit kaikkien opettelevan yhdessä jotain uutta ja sinulla olisi hetki aikaa katsella tuttuja tyyppejä jollain arjesta poikkeavalla tavalla? Voisi olettaa, että yhteinen tekeminen juuri siinä asiassa, mikä koetaan yhteisesti tärkeäksi ja yrityksen yhteistä toimintaa edistäväksi, luo myös intoa, hyvää mieltä ja lähentää ihmisiä uudella tavalla yhteen. Mitä tuumaisit, jos yhteisöönne tulisi ammattikuvaaja, joka ottaisi muotokuvat kaikista yhteisönne jäsenistä ja opettaisi kuvaamaan asiakkaita ennen ja jälkeen tarjotun kampaus- tai tatuointipalvelun? Mitä tuumaisit, jos olisit kiinteistönvälittäjä ja työkavereidesi kanssa opettelisitte tekemään TikTok-videoita sosiaalisen median markkinointia edistämään? Voisitko kuvitella, että pienen kaupan porukka opettelee lasinpuhallusta Suomenlinnan lasihytissä ja tuunaa samalla uusia värejä keskinäiseen vuorovaikutukseen ja toipuu vaarallisen ajan vaarallisesta työstä. Kaupassahan oltiin toiminnassa pandemian kaikkina aikoina, silloinkin kun ei vielä tiedetty, miten tauti tarttuu ja kuka siihen kuolee. Lienee tarpeellista huokaista yhdessä, me selvisimme. Runsas pöytä hyvinvoinnille Kevään myötä kehossa alkaa hetkittäin tuntua jokin uusi elävyys, jokin uusi energia. Huomaan kaipaavani jotain uutta ja vilahdan tutun vaatekaupan ovesta sisään ja ostan jotakin vihreää. Se on ihana villapaita, jonka väri ei muistuta koronasta, vaan jostakin kauniista, pehmeästä ja vasta tulossa olevasta. Työpaikallani on aloitettu uusi hanke, jonka nimi Eloisa sopii tuohon kevään herättämään ja mieleen virinneeseen elämän tunteeseen. Sitä energiaa tämä liikkeelle lähtenyt hanke haluaa tarjoilla pienille ja keskisuurille yrityksille koronan jälkeiseen yhteisöllisyyden elvytykseen. Eloisa tulee yrittäjien rinnalle yhteisöllisyyttä tukemaan ja sen erityisenä avauksena on taiteen tuominen osaksi yhteisöille tarjottavaa valmennusta. Eloisan tarjoukseen tarttuneet yrittäjät saavat kolme kertaa kolmen tunnin valmennuksen, jonka yhtenä toimijana on heidän itsensä valitsema taiteenlaji ja siihen rekrytoitu taiteilija. Yhteisövalmentajan rinnalle rekrytoidaan taiteilija, joka vastaa räätälöidysti yrityksen tarpeisiin ja toiveisiin. Yhteisövalmentajan tehtävänä on luoda valitun taiteilijan kanssa yhteistyössä kokonaisuus, joka vahvistaa yrityksen yhteisöllisyyttä jollakin uudella ja yritystä hyödyttävällä tavalla. Eloisan tarjoukset eivät jää tähän, vaan tarjolla on myös hyvinvoinnin mittausta, hyvinvointipäivä ja kolme isoa tapahtumakokonaisuutta, jonne kokoonnutaan kokemaan ja tutkimaan luovan työskentelyn hyvinvointivaikutuksia ja jossa rakennetaan taiteilijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä. Tapahtumissa kootaan yhteen yrityksille räätälöityjen valmennusten esiin nostamia kysymyksiä ja selviytymisstrategioita. Yhdessä päivitämme sitä, miltä yhteisöllisyys näyttää ja mitä sen vahvistaminen vaatii näiden outojen aikojen jälkeen ja uusien jo saavuttua. Kaikkea tätä lähestymme luovien työtapojen kautta ja elämme tässä ajassa uusin tavoin. Mukana on kahden ammattikorkeakoulun, Laurean ja Metropolian lehtoreiden, rekrytoitavien taiteilijoiden, valmentajien, palvelumuotoilijan, hyvinvoinnin asiantuntijan ja arvioinnin tekijän lisäksi joukko opiskelijoita, jotka luovat erityisesti hyvinvointiin liittyvää antia kokonaisuuteen. Meitä on siis harvinaisen moninainen joukko, yhteisö yrittäjien rinnalla yhteisöllisyyttä rakentamassa. Piinaavaan epävarmuuden jälkeen ja uusien uhkien varjossa on merkittävää tarjota runsasta pöytää ja luoda parempaa mieltä. Koko prosessin aikana kehitämme myös toimintatapoja, jotka voivat tulla yritysten toimintaan sinne jäädäkseen. Ennen kaikkea tavoittelemme merkityksellisen yhteyden rakentumista työntekijöiden välille ja heidän keskinäiseen vuorovaikutukseensa, sitä kautta vahvistamme myös koko työhön koettua merkityksellisyyttä. Tämän me-hengen rakentumiseen myös taide valmennuksen voimana on uusi mahdollisuus. Luovat työtavat tuovat hyvinvointia ja niitä Eloisa tarjoaa. Voimme pelata yhteiseen maaliin, rakentaa me henkeä ja tukea jokaisen yrityksenne työntekijän vahvuuksia yhteisen hyvän mahdollistamiseksi. Kirjoittaja Päivi Rahmel on soveltavan taiteen ammattilainen ja Metropolian pitkäaikainen lehtori, jonka erityisosaamista on erilaisten ryhmien yhteisöllisyyden rakentaminen ja vuorovaikutuksellisten, luovien prosessien luotsaaminen. Lähteet Jalosen lainaukset on poimittu nettikeskusteluista jääkiekon olympiavoiton jälkeen. -- Tutustu ja tule mukaan Eloisa-hankkeeseen.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.