Resilienssi, itsetuntemus ja näkökulman vaihto
Informaatiotulvan hallinta voi olla tänä päivänä melko suuri haaste, sillä propagandan ja aktuaalisen tiedon erottaminen toisistaan on vaikeaa. Valeuutisten erottaminen provokatiivisesta toiminnasta voi olla jopa mahdotonta. Viime aikoina onkin sosiaalisessa mediassa jaettu vinkkejä siitä, kuinka erottaa valeuutinen oikeasta uutisesta. Usein sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää, mutta uutisten suhteen useampi samansisältöinen uutisointi voi olla keino varmentaa tiedon oikeellisuutta. On arvokasta löytää keinot mielensä rauhoittamiseen. Näetkö ankan vai pupun? Yllä oleva piirroskuva on klassinen esimerkki siitä, kuinka ihmisen tunnetila tai ympäristö voi vaikuttaa siihen, havaitseeko katsoja kahta eläintä esittävästä kuvasta mielestään pupun vai ankan (1). Kuinka voi antaa veden valua ankan selästä? Miten ollaan resilienttejä informaation tukahduttavalle vaikutukselle? Mikäli uutisvirtaa tai somea seuraa hyvin aktiivisesti, voi olla, että niiden sisältö saa tarpeettoman suuren merkityksen arjen ajattelussa ja tunnetiloissa. Kuormittumisen säätelyä on hyvä tarkkailla. Olisi hyvä miettiä, mitä jatkuvan sisältövirran seuraamisella hakee takaa, tai mitä tarkoitusta se palvelee. Meillä on joka hetki mahdollisuus vaikuttaa omiin tunteisiimme ja ajatteluumme Mikäli huomaa oman ahdistuksen lisääntyvän, kannattanee sosiaalisen median ja uutisten seuraaminen jättää vähemmälle. Ahdistuksen kuopasta ylös pääsyyn on monia keinoja ja kukin löytää ne itselleen sopivimmat: joillakin se on juttelu ystävien kanssa, toisilla luonnossa kulkeminen tai urheilu. Itsensä ja tuntemustensa kuulostelu kuitenkin kannattaa ja johtaa usein muutenkin parempaan itsetuntemukseen. Läsnäoleminen omassa kehossa ja ajattelun tasaaminen rauhallisen hengityksen avulla ovat hyviä keinoja tyynnyttää laukkaavaa mieltä, koska miksi et tekisi niin? Murheessa vellominen ei muuta tosiasioita, mutta helposti lamaannuttaa ja estää omaa toimintaa. Toiminnan ja lamaantumisen vaihtelun voimakkuus voi näkyä resilienssinä. Sillä tarkoitetaan henkistä kapasiteettia, jonka avulla ihminen pystyy, usein tiedostamattomasti, hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen hyvinvointiaan erilaisissa tilanteissa. Resilienssin merkitys nousee esille erityisesti yllättävissä ja vaikeissa tilanteissa, jotka haastavat ihmisen totutut toimintamallit ja ajatukset (2), jota on mahdollisuus myös itse kasvattaa. Ajatteluaan voi herätellä näkökulman vaihtamisella Näkökulman vaihtamisen taito voi auttaa huomaamaan, etteivät asiat olekaan niin yksioikoisia. Silloin voi huomata, että jossain vaikeassa ja hankalassa seikassa tai tilanteessa, on jokin hyvä puoli (tai sitä voi yrittää etsiä). Huomio hyvästä voi auttaa työskentelemään hankalan asian eteen tai sen parissa. Usein sanotaan, että kun huomaa ne asiat, jotka ovat jo hyvin, huonompien asioiden merkitys vähenee. Priorisoiminen hyvään ja toimivaan voivat toimia myös vipuvartena vaikeiden asioiden työstämisessä ja lisätä motivaatiota. Hyvän näkeminen ja siihen keskittyminen ei siis välttämättä tarkoita pään pistämistä positiivisuuden pensaaseen. Se voi tarkoittaa, että löytää itsestään ne voimavarat ja vahvuudet, joilla asioiden ja hyvinvoinnin eteen jaksaa kamppailla. Näkökulman vaihtamista voimavaroihin ja vahvuuksiin harjoitellaan yhdessä myös Katse tulevaisuuteen -hankkeessa, jotta yritysten resilienssi vahvistuisi. Kirjoittaja Helena Miettunen (FT, lastenpsykiatria FM, logopedia KM, kasvatuspsykologia) on Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori ja tutkintovastaava sekä Katse tulevaisuuteen - hankkeen asiantuntija. Lähteet Joseph Jastrow, 1900, Fact and Fable in Psychology (archive.org). Houghton, Mifflin and Co, s. 294-296.) Mitä resilienssi on? | Helsingin yliopisto (helsinki.fi) Kirjallisuutta Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin (2017). Isomäki, H. & Uusitalo, N. Gummerus. Deception in psychology: moral costs and benefits of unsought self-knowledge. Bortolotti L, Mameli M.Account Res. 2006 Jul-Sep;13(3):259-75. doi: 10.1080/08989620600848561.PMID: 17124761 Elämän tarkoitus, suuntana merkityksellinen elämä (2020) Martela, F. Gummerus. Hyvinvointia mielelläsi. Arvoista suunta elämäntapamuutokseen. (2020) Tevanlinna, A. Atena. Joustava mieli. Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. (2013) A. Pietikäinen, Duodecim. Miksi aivot sanovat ei? Opi uusi tapa ajatella (2015) Lappalainen, M. Minerva-kustannus. Näkökulman vaihtamisen taito (2011). Mattila, A.S. WSOY, Business pokkarit. Omaa tehtävää etsimässä (2019). Pajunen, R. Otava. Positiivisen psykologian voima (2015). Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) PS-kustannus. Työkirja, työelämän vallankumouksen perusteet (2012). Tuominen, S. & Pohjakallio, P. WSOY. Viisas mieli (2019). Opas tunnesäätelyvaikeuksista kärsiville. Sadeniemi, M., Häkkinen, M., Koivisto, M., Ryhänen, Te. & Tsokkinen, A-L. Duodecim.
Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita
Sairaanhoitajakoulutuksessa kansainvälisten opiskelijoiden määrä on huimassa kasvussa. Taustalla vaikuttaa koko maailmaa ravisteleva sairaanhoitajapula. Tarve työperäiselle maahanmuutolle ja uusille osaajille on suuri terveysalalla. Uuteen maahan muutto, uuden kielen opettelu ja opintojen aloittaminen korkeakoulussa voivat olla opiskelijoille suuria haasteita, joihin tarvitaan tukea. Kansainvälistymisen haasteisiin on tarjolla monia ratkaisuja Uuteen yhteiskuntaan integraatiota, suomen kielen oppimista ja korkeakouluyhteisöön kiinnittymistä tukeva toiminta on tärkeää ja se auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan. Vastaavasti tutkimukset osoittavat, että suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden monikulttuurinen osaaminen, kulttuurinen kompetenssi, on heikohkolla tasolla. Kulttuurisen kompetenssin kehittymistä edistää eri kulttuurien edustajien kanssa säännöllinen kanssakäyminen ja vieraiden kielten puhuminen.(1) Metropolia pyrkii vastaamaan sairaanhoitajapulaan ja -koulutuksen kansainvälistymisen haasteisiin monin tavoin, muun muassa Tokasa-hankkeen toiminnalla, jossa kehitetään ja pilotoidaan toiminnallisesti kaksikielinen maahanmuuttajille suunnattu sairaanhoitajakoulutus. (2) Kyseessä on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama pilotti, joka on osa Työ- ja elinkeinoministeriön Talent Boost -ohjelmaa. Sen yksi tavoite on koulutusperäisen maahanmuuton ja kansainvälisten opiskelijamäärien lisääminen, panostaen heidän asettautumiseen ja integroitumiseen Suomeen. (3) Sairaanhoitajakoulutuksen tilauskoulutusryhmillä, joiden opiskelijat tulevat pääasiassa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta. Metropolian kansainvälisellä akatemialla (MIA), jolla pyritään kokoamaan suomen- ja englanninkielisissä tutkinnoissa opiskelevat sairaanhoitajaopiskelijat yhteen mahdollistaen molemminpuolisen oppimisen ja kaikkien opiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin tukemisen. Metropolian kansainvälisen akatemian MIA:n toimintaa kehitettiin opiskelijalähtöisesti Miten siis voitaisiin saattaa yhteen suomalaisia ja kansainvälisiä opiskelijoita, tukea opiskelijoiden integraatiota ja hyvinvointia sekä mahdollistaa molemminpuolinen oppiminen? Tätä kysymystä pohtivat Metropolian moniammatillisen innovaatioprojektin (MINNO) monikulttuurisessa opiskelijatyöryhmässä 17 sosiaali- ja terveysalan eri tutkintojen opiskelijaa yhteensä 10 eri kansallisuudesta. Yhteisen kehittämishaasteen tavoitteena oli löytää ja konseptoida erilaisia ratkaisuja MIA:n toimintaan. Opiskelijat suorittivat projektinsa englannin kielellä. Opiskelijoista muodostui kolme tiimiä, jotka kaikki tarttuivat samaan haasteeseen. Pienryhmät ideoivat projektin alussa 20-25 ehdotusta, joista kukin ryhmä valitsi viisi esitettäväksi. Tämän jälkeen jokainen ryhmä valitsi yhden aiheen, jota kehitettiin ja konseptoitiin projektin ajan. Ryhmä 1 ideoi kansainvälisten opiskelijoiden podcastin ”The overly caffeinated student” (4). Podcast-sarjan tarkoituksena oli käsitellä kansainvälisiä opiskelijoita käsitteleviä aiheita teemoittain sekä tarjota tietoa ja tukea opiskelijalähtöisesti pilke silmäkulmassa. Ryhmä koki tärkeänä, että kansainvälisille ja suomalaisille opiskelijoille on tarjolla ajankohtaisia aiheita käsittelevä podcast englanniksi. Podcast-sarjan ensimmäinen osa julkaistaan keväällä 2022. Ryhmä 2 kehitti neljän viikon mittaisen aktiviteettisarjan ”Speak up and frame it!” (5), jota voidaan hyödyntää erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiovaiheessa. Aktiviteettisarja koostuu viikoittaisista toiminnallisista tapaamisista, joihin liittyy yhteistä luovaa tekemistä, keskustelua ja kielten oppimista. Ryhmä koki, että suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden opintojen alkuvaiheen yhteiset aktiviteetit lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta, auttavat opiskelijoita tutustumaan toisiinsa sekä rohkaisevat opiskelijoita luomaan sosiaalisia kontakteja ja käyttämään eri kieliä. Speak up and frame it! -aktiviteettisarjaa pilotoidaan syksyllä 2022 uuden aloittavan ryhmän orientoivissa opinnoissa. Ryhmä 3 kehitti draamaopetusperustaisen ratkaisun, jossa draaman keinoin harjoitellaan yhdessä erilaisia tilanteita (6). Ryhmä kehitti keinoja opetuksen tuomisesta lähelle käytäntöä. Ryhmä koki, että draaman käyttö opetuksessa toisi käytäntöjen ja kielen oppimisen vuorovaikutteiseksi ja helpottaisi työelämään siirtymistä. Draamaa on myös helppo varioida erilaisiin tilanteisiin ja eri opintojaksoille. Edellä mainittujen ratkaisujen lisäksi kaikilla ryhmillä oli lukuisia muitakin kehityskelpoisia ideoita, kuten mobiilisovelluksen kehittäminen suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden kommunikoinnin ja tiedon välittämisen tueksi sekä kansainvälinen teemakahvila. Sosiaalista kanssakäymistä, tukea ja kotikansainvälistymistä tarvitaan Opiskelijat innostuivat projektista ja sitoutuivat työskentelyyn täysillä. Opiskelijoiden vahva viesti oli se, että MIA:n suunniteltu toiminta oli heidän mielestään äärimmäisen tärkeää ja tarpeellista. He olisivat itse toivoneet vastaavanlaista tukea opintojensa aikana, erityisesti alkuvaiheessa. Aiheen tärkeydestä kertoo paljon myös se, että lähes kaikki projektissa olleista opiskelijoista olivat halukkaita jatkamaan toiminnan kehittämistä vastikkeettomasti vapaa-ajallaan. On korkeakoulun ja korkeakouluyhteisön vastuulla huolehtia myös kansainvälisten opiskelijoiden hyvinvoinnista ja tukemisesta opintojen aikana. Tähän kuuluu normaalia opinto- ja uraohjausta laajemmin myös integraatiossa, kielen oppimisessa ja arjen haasteissa tukeminen sekä vertaistuen alustojen mahdollistaminen. Korkeakoulun vastuulla on tarjota myös suomalaisille opiskelijoille mahdollisuuksia kotikansainvälistymiseen ja kulttuurisen kompetenssin kehittämiseen. Erityisesti koettiin tarvetta matalan kynnyksen vertaistuelle eli toivottiin mahdollisuutta esittää niin sanottuja ”tyhmiä kysymyksiä” suomalaisille opiskelijakollegoille. Opiskelijoiden ideoima mobiilisovellus olisi oiva alusta tähän. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal toimii Tokasa-hankkeessa vastaten arviointitutkimuksesta sekä teemavastaavana Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kulttuurisesta kompetenssista. Heini Maisala-McDonnell toimii kansainvälisissä ja suomenkielisissä monialaisissa innovaatioprojekteissa opettajana. Hän ohjaa eri toteutuksilla kansainvälisiä opiskelijoita heidän opinnoissaan sekä opinnäytetöissään. Päivi Rimpioja toimii Tokasa-hankkeen projektipäällikkönä ja Career Boost-maahanmuuttajasairaanhoitajien täydennyskoulutushankkeessa hoitotyön lehtorina Terveyden osaamisalueella. Lähteet Repo, H., Vahlberg, T., Salminen, L. & Leino-Kilpi, H. 2017. The Cultural Competence of Graduating Nursing Students. Journal of Transcultural Nursing. Tokasa-hankkeen sivu (tokasa.fi) Talent Boost -ohjelman sivut (tem.fi) Overycaffeinated Student Podcast (youtube.com) Speak up and frame it! (youtube.com) Drama Based Exercise (youtube.com)
Finding Real Problems to Solve All Around Us
We can spot service fails, gaps and different business problems all around us. Your and my everyday problems are someone else's business problems. This also includes us not being able to figure out how to engage with different organisations. Understanding design thinking and service design certainly helps identify and unpack variety of problems. Proactively acknowledging and pursuing societal problems is the role that the higher education sector should be playing. And it, of course, isn't only about creating long, drawn-out processes; it is about using our immediate expertise to facilitate moving forward. It isn't necessarily about doing something for somebody but with them or next to them as they do the work. So, this is also important capacity-building work. Lack of humanity or something else? I read an article on Yle News about the Finnish Blood Services and their challenge of a shortage of young men willing to donate various forms of human biological matter on October 18th 2021 . I was concerned by the assumptions used in the article, ”today's young people do not have the same enthusiasm for helping as those who have already retired”. This article sparked a visceral reaction in me because I knew that there was an actual process and method that I could rely on to find out the real reasons why young men are donating less than in the past. Assumptions on the demographic will drive all kinds of internal decisions to reach the preferred audience. These include marketing messages and channels, expectations or Key Performance Indicators (KPIs), and so on. There is any number of reasons why the demographic mentioned in the news article might not be donating. As a service designer, I know that the reasons could be a range of issues such as: not knowing there is a need for donations not knowing where such donations take place a fear of the biological matter donation process that the donation centers are not in any of the locations that these people frequent or any other issue we have not identified Basing decisions on insufficient assumptions is never a good strategy for success. They will only complicate the process and make it difficult to reach the target. Which, in this case, can be life-threatening. A need to go deeper The first part of any design approach must contain identifying the real problem, which is the only way to have a successful outcome. Service design, which is characteristic of deep customer research co-creation prototyping and testing can find the real problem in this situation. Assuming you know what the problem is (in this case, a lack of enthusiasm for helping), will make you only address this problem. But what if this isn't the real problem? When deep customer research is conducted, you will find out the real problem, not the assumed problem. This paragraph in the article proves my point, "Attempts have been made in recent years to increase the enthusiasm of more young men to donate blood, stem cells and sperm. The issue has been brought to the fore at various public events, trade fairs and educational institutions, including the use of celebrity influencers and even a heavy metal band.” By making assumptions about the problem before investigating it, they can be setting themselves up to be disappointed when any actions they conduct do not work. Role of higher education institutions This is the kind of problem in society that we, as a higher education institution, can help with. We have the knowledge, the tools, and the methods to help create real and lasting (and possibly life-changing) change. This is our role. In this case, I felt that I needed to figure out how I might help in this situation in a professional capacity. So I reached out to other institutions' experts to see how we might approach Blood Services (and possibly the Finnish Institute for Health and Welfare, THL) to propose a process that would help them identify the more profound issues. From this, we reached out and started a dialogue about how we might work together to tackle this significant local problem. This, I believe, is what we are here for - deepening connections between education, research and the wider society. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.