Viestintä on vallankäyttöä – asiantuntija, tunne arvosi

http://Kuvassa%20syksyn%20paletissa%20pöydällä%20sinapinkeltainen%20kaulahuivi,%20muistikirja,%20punaiset%20lehdet,%20kahvijuoma%20valkoisessa%20posliinimukissa%20tassin%20päällä,%20kameran%20nahkakotelo
27.9.2022

Asiat, jotka saavat eniten tilaa julkisessa keskustelussa, muuntuvat hiljalleen yleisinä pidetyiksi totuuksiksi. Monimutkaistuvassa maailmassa on luontevaa kysyä juuri tiettyyn aiheeseen perehtyneen asiantuntijan mielipidettä. Asiantuntijalle voi kertyä julkista vaikutusvaltaa, etenkin, jos kilpailevia näkemyksiä ei tuoda esiin. Viestinnällä on aina merkitystä asiantuntijan työssä, vaikkei päätyisikään vaikuttamaan julkisuudessa. Asiantuntija, viesti reilusti Asiantuntija on työnimikkeensä takana kokonainen ihminen, oma persoonansa, joka toimii omalla tavallaan eri tilanteissa. Lähes poikkeuksetta asiantuntijan työhön kuuluu alaansa liittyvän tiedon jalostamista ja jakamista eri yleisöille. Ajatteluamme haastetaan aina, kun jokin yleisesti hyväksyttynä totuutena pitämämme asia muuttuu. Riippuen uuden tiedon merkityksestä vastaanottajalle, yleisö suhtautuu siihen uteliaana, innostuneena, välinpitämättömänä, tai jopa vastustellen. Asiantuntija voi kokea onnistumista, kun muutosvastarintaisetkin alkavat vähitellen sovitella uutta tietoa aikaisempien käsitystensä kanssa yhteen. Asiantuntija on silloin mahdollisesti käyttänyt valtaansa hyvin ja viestinyt vaikuttavasti. Asiantuntijan perehtyneisyyttä aiheeseensa harvoin kyseenalaistetaan. Silti, asiantuntijan työ- ja ajatteluprosessit ovat monitahoiset. Myös asiantuntijalla voi olla tiedostamattomia vinoumia, asenteita ja arvoja. Se on inhimillistä. Reilua yleisöä kohtaan on, että asiantuntija esittää avoimesti, mihin pohjaa omat näkemyksensä. Julkisessa keskustelussa yleisö päättää uskottavuuden Asiantuntijan luotettavuus punnitaan, kun hän esiintyy asiansa kanssa julkisesti. Kyseessä voi olla ammattilaisille suunnattu tapahtuma, perinteisessä mediassa esiintyminen tai sosiaalisen median päivitys. Yleisö voi asettua kannattamaan tai vastustamaan asiantuntijan viestiä, riippuen uskottavuudesta ja samaistuttavuudesta. Miten viestiä asiantuntijana aidosti, mutta uskottavasti julkisessa keskustelussa? Vakuuta tosiasioilla. Erota tosiasiat selkeästi omista mielipiteistäsi. Ole samaistuttava. Anna ihmisyytesi näkyä. Vältä spekulaatioita. On reilua kertoa, jos ei pysty ottamaan kantaa. Tunne yleisösi. Tiedä, kenelle olet viestimässä ja kohdenna viestisi kärki yleisön mukaan. Asetu yleisön asemaan. Mikä heille on oleellisinta tietoa? Kiteytä monimutkainen tieto yleistajuisempaan muotoon. Viesti selkeästi. Välttele kapulakieltä, piirrä selventävä kaavio, avaa kirjainlyhenteet. Asiantuntijan vastuu viestiä omista asiantuntijuuden alueensa asioista koskettaa monenlaisia yleisöjä. Ollakseen samaistuttava ja uskottava, on asiantuntijan samanaikaisesti tunnettava arvonsa ja kyettävä mukauttamaan viestintätyylinsä yleisön tarpeisiin. Viestintä on harjoitus, jossa kehittyy toistamalla Persoonasta riippuen olemme enemmän tai vähemmän avoimia haastamaan omia käsityksiämme vallitsevasta todellisuudesta. Tämä koskee niin asiantuntijaa joka viestii asioista, kuin yleisöä, jolle viesti on kohdistettu. On mahdollista, ettei yksi somepostaus tai aamutelevision haastattelu hetkauta yleisösi arkea mihinkään. Asiantuntijan on hyvä toistaa viestiään eri yhteyksissä, ennen kuin tekee liian hätäisiä johtopäätöksiä viestinnän vaikutuksesta. Sanoman levittäminen yhtä aikaa eri medioissa ja formaateissa lisää viestin tavoittavuutta. Viestinnän ajoittamisellakin voi taktikoida: jos jokin aihe on esillä julkisesti jo valmiiksi, siihen on mahdollista tarjota mukaan oma näkemyksensä. Mielipidekirjoitus, podcast, seminaaripuheenvuoro, haastattelu ammattilehdessä, tai paneelikeskustelu televisiossa ovat kaikki erilaisia viestintätilanteita. Asiantuntijan ja viestinnän asiantuntijan välisellä yhteistyöllä väline- ja kanavakohtainen tyylilajin löytäminen voi tehostaa viestiä entisestään. Mikään ei estä ottamasta johtavan asiantuntijan asemaa jostain vasta kehitteillä olevasta teknologiasta tai työmenetelmästä. Tilaisuus on vain tunnistettava ja hyödynnettävä! Kaikissa Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa toteutettavissa hankkeissa työskentelee asiantuntijoita. Hankkeissa tehdään tulevaisuuteen suuntaavaa kehittämistyötä. Monimutkaisista ilmiöistä ja uusista asioista viestiessä voi tuntua vaikealta viestiä, esimerkiksi vakiintuneen sanaston puuttumisen vuoksi. Mutta sen voi kääntää myös edukseen. On mahdollista toteuttaa vaikuttavaa asiantuntijaviestintää julkaisemalla hyvin esitettyä tietoa ja olemalla aktiivinen sosiaalisen median verkostoissaan. Lähteet Mielityinen, Ida 2022: Asiantuntija tietää, mutta saako hän myös tuntea? (aukeaa ihmisyydenmonetpuolet.com) Sopanen, Terttu 2019: Asiantuntijaviestinnän kolme myyttiä (aukeaa brunnen.fi) Mosander, Johanna 2021: Johtaminen on viestintää ja viestintä on vallankäyttöä (aukeaa lsr.fi) Asikainen, Martti 2022: Viestintäkö vallatonta vallankäyttöä (aukeaa esignals.fi) Salminen, Hanna 2019: Valtaa on, jos se otetaan (aukeaa viestijat.fi) Koppelo, Heli 2022: Kaiken pohjalla on ihmiskäsitys (aukeaa suomentyonohjaajat.fi)  

Hyödynnettävyys hanketyössä: kaupallistamisen haasteet

http://Nuolin%20koristellut%20rakennuspalikat%20muodostavat%20kehässä%20vaihe%20vaiheelta%20etenevän%20mallin,%20josta%20irtaantuu%20ulospäin%20yksi%20erivärinen%20nuoli,%20joka%20osoittaa%20eteenpäin
22.9.2022
Juha Järvinen

Tutkimus- ja hanketyössä tuloksille pyritään yleensä löytämään hyödyntämisväylä. Vähintäänkin asia kirjoitetaan hankkeen suunnitelmaan, jolloin asiaa voidaan edes jollakin tasolla käsitellä. Toisinaan itse kehittämistyö ja uuden löytäminen voi osoittautua niin makoisaksi, että tavoite voi hämärtyä. Harhapolut voivat nekin olla tuottoisia. Useimmiten ne eivät miellytä rahoittajia, varsinkin, kun historiasta tunnetut kehitystyön menestykselliset ”vahingot” eivät ole useimmat olleet erikseen rahoitettuja, vaan todellista sattumaa. Ja sitä ihmisen on vaikea jäljitellä. Projektin päätavoite on kuitenkin se, jonka pitää olla suunnannäyttäjänä, kun työtä tehdään. Kun perustutkimuksessa lähdetään tutkimaan jotakin visaista kysymystä, tavoitteena on uuden tiedon löytyminen. Silloin tulos voi olla, että tulosta ei saada. Tieteen näkökulmasta katsottuna sekin voi olla kiinnostavaa, vaikka se ei tuota tekijöilleen muuta kuin löytämisen ilon ja mahdollisuuden julkaisuun. Perustutkimuksen kovassa ytimessä hyödyntäminen voidaan nähdä kovin erilaisena, kuin soveltavassa kehittämistyössä, jossa tavoitteena saattaa lähtökohtaisestikin olla löytää jokin käyttöön otettava tulos. Mitä lähemmäksi tullaan kehittävää hanketta, sitä tavoitellumpaa on saada tehdystä työstä käyttökelpoisia tuloksia, ja sitä tärkeämpää hyödyntää niitä. Miksi tulosten hyödyntäminen on niin vaikeaa? Usein selitys on monien asioiden summa. Hankerahoitusinstrumentti saattaa olla sellainen, että tuloksien hyödyntyminen yhteiskuntaan perustuu niiden mahdollisimman laajaan levittämiseen. Jos tulos on vapaasti saatavilla ja periaatteessa siis kenen tahansa hyödynnettävissä, voi olla, että sen kiinnostavuus kaupallisessa mielessä on vähäinen, vaikka se muuten olisikin esimerkiksi yhteiskunnallisesti merkittävä. Kuka tahansa voi ottaa tällaisesta tuloksesta ”parhaat palat” ja muokata niistä mieleisensä tuloksen, jopa kaupalliseen käyttöön. Tai yhdistellä eri hankkeiden vapaita tuloksia uusiksi. Hankkeessa saattaa syntyä sellaisia tuloksia, jotka periaatteessa vastaavat esitettyjä tavoitteita. Tällöin voidaan todeta, että projekti on onnistunut, mutta sen tulosten hyödyntäminen on vaikeaa. Tyypillinen tilanne on se, että yhteistyössä kumppaniyrityksen kanssa tuloksena syntyy teknologiaa, joka itsessään on toimiva ja saa mahdollisesti jopa patenttisuojan, mutta ei silti ole houkutteleva hyödyntäjätahojen näkökulmasta. Matka tuloksen käyttöönottoon tuotteeksi voi olla liian pitkä - valmiin tuotteen aikaan saamiseksi tarvittaisiin kallista tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tai tulos voi olla kelpo teknologiaa, mutta se ei sovellu yrityksen tuotevalikoimaan. Totta on, että patentti on usein ainut tapa suojata jotakin uutta ja mielenkiintoista teknologiaa ja se voi olla myös arvokasta kauppatavaraa. Mutta käytännössä patentti on kielto-oikeus, jolla estetään jotakuta toista hyödyntämästä teknologiaa ilman patentinhaltijan lupaa. Lisäksi se on haltijalleen kallis kuluerä. Esimerkiksi korkeakoulujen patenttisalkkujen hallinnointi voi olla kalliimpaa kuin patenttien todellinen arvo myytäessä. Patenttiasiantuntijat eivät juurikaan ota kantaa keksinnön kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksiin, vaan tarkastelevat ainoastaan keksinnön keksinnöllisyyttä. Miten varmistaa, että hankkeen tuloksia hyödynnetään? Tulos voi myös olla liian edistyksellinen. Se voi olla teknisesti tai vaikkapa yhteiskunnallisesti merkittävä. Mutta olemassa oleva teknologia ei ole sen kanssa yhteensopiva, tai yhteiskunta ei ole sille valmis. Tällainen tilanne on itse asiassa hyvin yleinen: kehitetään jotakin, joka on toimivaa, mutta sen sovittaminen ympäröivään maailmaan on liian haasteellista. Mikä sitten avuksi, ettei työläästi hankitulla hankerahalla tuoteta jotakin, joka päätyy arkistoon tai työpajan hyllylle tai tietokoneen kovalevylle odottamaan hetkeä, jolloin tarkastelija voi vuosien kuluttua hymähtää vanhentuneille tuloksille? Hyvä lähtökohta on jatkuva projektin seuranta: tehtiinkö niitä asioita, joita alun perin on sovittu tai joita lähdettiin tavoittelemaan? mitä on tehtävä, jos tarvitaan korjausliikkeitä, jotta päästään oikealle reitille kohti sovittua tavoitetta? ovatko hankepartnerit samoilla linjoilla? ymmärretäänkö, mitä ollaan tekemässä? kuka tarkkailee työssä tehtäviä tuloksia, onko tiimissä joku, jonka tehtävänä on myös huolehtia siitä, että välitulokset tulevat kirjattua, koska niissä saattaa olla jonkin uuden kehittämistyön, jopa keksinnön siemen? ja onhan tulosten hyödyntämisoikeuksista sovittu asianmukaisesti? Viime kädessä kuitenkin kyse on siitä, että kehitetyille asioille ja tuloksille pitäisi olla jokin hyödyntämistapa, joka tuottaa käyttäjilleen jotakin uutta ja hyödyllistä hyvää, rahallista tai muuta, immateriaalista hyötyä. Silloin myös verorahoilla tuotettu tutkimus- ja kehitystyö kantaa parasta hedelmää. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista

http://Kaksi%20miestä%20kypärät%20päässä%20asentaa%20aurinkopaneelia%20paikoilleen
20.9.2022
Mari Suoheimo ja Antti Tohka

Euroopan unionin alueella tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ilman energiamarkkinoita lopullisesti muuttanutta sotaa Ukrainassakin eläisimme energia-alan muutoksen keskellä. Siirrymme aina vain vähemmän luontoa saastuttavia energiatuotantomuotoja kohti. Suomessa ollaan luopumassa fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, öljyä, turvetta ja maakaasua käyttävistä energialaitoksista. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että alan energia-alalla työskentelevät tulevat tarvitsemaan uudelleen- ja täydennyskoulutusta. missä osaaminen liittyy uusiin vihreämpiin tekniikoihin. Kerromme tässä blogikirjoituksessa, miten lähestymme jatkuvaa oppimisen haastetta energia-alalla. Osaamisen tarvekartoitusta palvelumuotoilun keinoin Palvelumuotoilu on palveluiden suunnittelua ja kehittämistä, joka on asiakaslähtöistä ja ihmisten tarpeisiin perustuvaa. Palvelumuotoilua voidaan toteuttaa tuplatimantin (1) menetelmällä (kuva 1), jossa on neljä vaihetta: A) löydä B) määritä C) kehitä D) tuota. Prosessi aloitetaan tavallisesti ongelman ymmärtämisellä (A löydä). Mukaan kutsutaan oleelliset sidosryhmät. Esimerkiksi haastatteluiden tai työpajatyöskentelyn avulla voidaan kartoittaa tarpeita, miten nämä ryhmät haluaisivat tai voisivat opiskella samalla, kun ovat töissä. Kerätystä datasta analysoidaan ja seulotaan olennaisimpia asioita, joihin olisi syytä keskittyä (B määritä). Näistä koostetaan ”design brief” eli muutaman lauseen kooste siitä, mitä aletaan jatkokehittämään. Seuraavassa vaiheessa kehitetään (C kehitä) konsepteja tai prototyyppejä oppimiskomponenteille, joita pyritään testaamaan mahdollisimman nopeasti. Testaamisen avulla saadaan tietää mahdolliset prototyypin ongelmat ja jatkokehittämään lopputuotetta iteratiivisesti paremmaksi (D tuota). Nopeat ja ketterät kokeilut takaavat sen, että kehittämisen resurssointi saadaan optimoitua. On tärkeää, että mahdolliset ongelmat tunnistetaan mahdollisimman varhaisemmassa vaiheessa. Sidosryhmät mukaan kehittämistyöhön Palvelumuotoilun prosessiin kuuluu, että kehittämiseen osallistuvat sidosryhmät tunnistetaan. Niiden määrittelemistä auttaa sidosryhmäkartoitus. Kartoituksella voidaan alustavasti löytää erilaisia käyttäjäryhmiä, joista jokainen ryhmä itsessään voi sisältää erilaisia käyttäjiä. Kuvassa 2 esimerkki käyttäjäryhmistä. Käyttäjäryhmistä voidaan luoda persoonakortteja, joiden avulla voidaan paremmin keskittyä kyseiseen ryhmään ja heidän tarpeisiin. Persoonakortit ovat kuvitteellisia, mutta niiden avulla on helpompi ymmärtää, mitä jokaisen eri ryhmän tarpeet ovat. Tarpeet vastaavat kysymyksiin siitä, mitä tai miten nämä käyttäjäryhmät voisivat opiskella, ja mitkä asiat ovat mahdollisia oppimisen esteitä. Nopeasti päivittyvää osaamista energia- ja talotekniikan ammattilaisille Energiamurroksen seurauksena energian tuotantorakenne muuttuu keskitetystä hajautettuun ja fossiilisten polttoaineiden käyttö pienenee. FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen tarkoitus on poistaa osaamisvajetta, jota on odotettavissa energia- ja talotekniikan aloilla energiamurroksen myötä. Hanke tarjoaa koulutusmahdollisuuksia Uudenmaan pienille ja keskisuurille (pk) yrityksille ja yrittäjille, jotta ne voivat toimia rajoitetuilla resursseilla tehokkaasti henkilökuntansa täydennyskoulutuksen edistämiseksi. Hankkeen avulla luodaan pk-yrityksille kohdennetun tarvekartoituksen perusteella digitaalisia mikro-oppimisen koulutuskokonaisuuksia. Niissä osaaminen kertyy pienemmistä osioista, jotka muodostavat laajempia osaamismoduuleja. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota palvelumuotoiluun. Aiemmissa vastaavissa hankkeissa on huomattu sen merkitys osaamisen täydentämisen onnistumiseksi. Alustava FrEE-hankkeen tarvekartoitus on osoittanut sen, että onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä digitaalisista koulutuksista helppokäyttöisiä, joustavia ja aikaan ja paikkaan sitomattomia. Koulutuksen rakenteen on oltava tarpeeksi kevyt. Mikro-oppimisen osasuorituksia täytyy voida tehdä lyhyessäkin ajassa, esimerkiksi työmatkan tai työajan hiljaisten hetkien aikana. Oppijan pitää voida seurata omaa kehittymistä. Esihenkilöinä toimivat ovat toivoneet voivansa seurata, miten kurssi työntekijöillä edistyy. Haastateltavat ovat nostaneet esiin myös oppimistoiminnan fasilitoinnin ja positiivisen ryhmäpaineen tärkeiksi. Tarjottavan koulutuksen on tarkoitus olla mahdollisimman hyödyllisiä monelle eri ammattikunnalle. Hankkeen aikana täytyy puntaroida, miten sisällöt ovat monistettavissa asiakkaan lähtötasosta ja tarpeista riippuen. Esimerkiksi, minkälaisilla nyansseilla sisältö lämpöpumppuihin liittyvässä asiassa sopisi niin myyjälle, ostajalle kuin kiinteistönhuoltajallekin. FrEE-hanke jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Kirjoittajat Mari Suoheimo toimi FrEE-hankkeen projektipäällikkönä 2021-2022 ja on tällä hetkellä töissä apulaisprofessorina Oslo School of Architeture and Design Oslossa. Palvelumuotoilun ammattilaisena ja tutkijana Suoheimo on kiinnostunut palvelumuotoilun sekä tuplatimantin tuomisesta uusille aloille. Tämän lisäksi hän on tutkinut kuinka palvelumuotoilu voi käsitellä ilkeitä ongelmia. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan näkemyksen mukaan energiamurros pääkaupunkiseudulla tapahtuu sellaisella nopeudella, että muutoksen mahdollistamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön. Osaamisvaje pitää taklata, jotta ilmastonmuutos voidaan taklata. Lähteet Design Council. (2019, September 10). What is the framework for Innovation? Design Council's evolved double diamond (designcouncil.org.uk) -- FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen sivut (lahienergia.org) jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Tarkoitus on myös liittää oppimiskomponentit laajempaan energiasiirtymää tukevaan koulutusverkostoon, tämän vuoksi sisällöt tuotetaan suomeksi, ruotsiksi ja valikoidusti myös englanniksi.