Tikissä

Yksilöt ja yhteisöt joutuvat elämänsä varrella kohtaamaan monenlaisia päätöksiä, joiden seurauksia ei voi etukäteen tietää. Osa näistä päätöksistä tulee yllättävistä olosuhteiden muutoksista, osa aikakauteen tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin liittyvistä vääjäämättömistä käänteistä ja osa omien tarpeiden luomista siirtymistä. Mitä päätöksiä olet itse tehnyt tai mitä tunnistat organisaatiosi tehneen? Mikä niihin johti ja mitä niistä seurasi? Lienee mielenkiintoista pysähtyä hetkeksi miettimään. Minkäänlaisten päätösten seurauksia ei voi kukaan tietää, vaikka ennakointi ja erilaiset tulevaisuuden skenaariot voivat antaa vaihtoehtoisia aavistuksia siitä, mitä voi tapahtua tehdyn päätöksen seurauksena. Niistä aavistuksista jotkin voivat toteutua ja osa muuntua yllättävillä tavoilla. Ihminen on usein turvaton näissä tilanteissa, mutta kukaan ei selviä kokonaan ilman siirtymiä tuntemattomaan. Joskus luopuminen entisestä on vaikeaa, joskus helpompaa. Asioita on päätettävä ja asioista on päätettävä, ja jotkin asiat päättyvät joskus lopullisesti, vaikkemme haluaisi niin tapahtuvan. Yhteiskunnallisten ilmiöiden havainnoinnista hankkeiksi Pitkän ammattikorkeakoulussa eletyn työuran aikana moni työntekijä on ehtinyt toimia monissa hankkeissa ja nähdä niiden toiminnan vakiintuvan, voimistuvan ja liittyvän yhä kiinteämmin yhteiskuntaamme kehittäväksi voimaksi. Tämä elävä yhteys koulun ulkopuoliseen elämään on mielestäni yksi huikea mahdollisuus ja ammattikorkeakoulun ominaislaatu, joka kehittyy koko ajan. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan todellinen voimavara yhteiskunnan yhteiseen kehittämiseen. Oppiminen ei vain koulua, vaan elämää varten toteutuu yhä konkreettisemmin Hanketoimijat havainnoivat koko ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä nähdäkseen asioita, joiden edistämistä se voisi tukea ja joiden edistämiseen se voisi tuoda osaamista ammattikorkeakoulun tuella. Tässä tekstissä on esillä aihe, joka on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen. Miten tukea ihmisten siirtymää uuteen elämänvaiheeseen jopa niin, että aiemmasta toimijasta voi tulla kohde tai niin, että iän tuoma kokemus voisi löytää uuden merkityksellisen tavan olla osa aktiivista yhteiskuntaa osallistumista. Ehkä tässä on jälleen uusi hankeaihio Metropolian aktiiviseen hanketoimintaan. Miten päättää koko elämää muuttavasta asiasta? Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka on tehtävä päätös siitä, milloin haluaa siirtyä eläkkeelle. Luonnollinen ja vääjäämätön päätös jokaiselle, joka on saanut elää näinkin kauan. Tämä hämmästyttävän merkittävä päätös koskee monia ikäluokkaani kuuluvia ihmisiä. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 1,65 miljoonaa eläkkeensaajaa (1). Pelkkää työeläkettä sai reilu miljoona. Työ- ja Kelan kansaneläkkeen yhdistelmää sai noin 480 000 ihmistä. Vuonna 2022 työeläkkeelle siirtyi 71 500 henkilöä, joista vanhuuseläkkeen sai 54 000. Edellisvuodesta eläkkeelle siirtyneiden määrä nousi 10 000 vakuutetulla. Lähes koko 10 000 henkilön joukko jäi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Suomessa jäi siis 54.000 ihmistä eläkkeelle vuonna 2022. Sama tahti jatkuu vielä vuosia. Päätös koskettaa siis todella monia ihmisiä. Kiinnostuuko minusta enää kukaan? Monet kysyvät, minkälaista elämä on sitten, kun en enää kuulu tuttuun yhteisöön eikä arkeani määrittele työtehtäväni? Kuka minä olen ja kuka minusta tulee, kun saan uuden nimityksen, eläkeläinen? Tulenko sivuutetuksi ja kiinnostuuko minusta enää kukaan? Miten rahat riittävät ja mikä täyttääkään elämäni? Onko minulla riittävästi läheisiä, vaan jäänkö yhtäkkiä yksin? Kenen kanssa voin keskustella näistä kysymyksistä, joiden ilmestymistä en oikein koskaan odottanut, enkä tajunnut niiden oikeasti koskettavan myös itseäni. Monet ihmiset ajattelevat, että eläkkeelle pääseminen on yhtä juhlaa ja siitä onni aukeaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja ennen kaikkea siitä, että saa päättää itse omasta ajankäytöstään. Monesti kuulee kerrottavan hauskoja juttuja, miten eläkkeelle jäänyt on niin kiireinen, ettei enää ymmärrä, miten on joskus työssä ehtinyt käymäänkään. Kenties näin ja jollakin toisella toisin päin. Elämän mielekkyys häviää ja elämänpiiri kapeutuu ja elämänilo surkastuu. Työuran päättäminen on yksi elämän suurista päätöksistä, joilla on ennakoimattomat seuraukset. Kaikille tässä tilanteessa oleville soisi mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja löytää jokin tapa hahmottaa omaa tarinaansa työnsä tekijänä. Uuteen siirtyminen on helpompaa, kun tiedostaa, missä sai olla mukana, mitä sai aikaiseksi ja mikä siinä kaikessa oli itselle tai jollekin toiselle tärkeää. Mitä kaikesta jää jäljelle, vai katoaako kaikki savuna tuuleen. Miten tehdä päätöksiä Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten kukin päätöksensä tekee ja siirtymisensä ajoittaa. Tuttuja vaikuttimia lienevät ainakin terveydentila, päätöksen vaikutus hyvinvointiin, työssä jaksamisen kokemukset, työyhteisön tarpeet omalle osaamiselleni, taloudelliset seikat, lapsien tai muiden omaan elämänpiiriin kuuluvien yhteisöjen tarpeet. Monenlaisten taustavaikuttimien seassa yksi tempaisee päätöksensä yhtäkkiä ja toinen pitkän pohdinnan tuloksena. Toinen kuulostelee tuntemuksiaan ja toinen miettii hartaasti kumpaankin vaihtoehtoon kuuluvia myönteisiä ja negatiivisia puolia ja tekee päätöksen vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara määrittelee blogissaan (1) eläkkeelle siirtymiseen kuuluvan neljä vaihetta, jotka kannattanee jokaisen työelämän muutosta suunnittelevan miettiä. Eläkesuunnitelmien tekeminen Eläkkeen hakeminen Luopuminen työroolista ja työyhteisöstä Sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen Vaikka seurauksia ei voi minkään päätöksen suhteen ennakkoon tietää, voi olla hyvä hahmottaa muutokseen liittyviä vaiheita edellistä jaottelua soveltaen. Tee suunnitelma, selvitä konkreettiset reunaehdot ja tiedosta, miten päätöksesi vaikuttaa ihmissuhteisiisi ja mitä unelmoit tulevaisuudelta. Eläkeelläkin osana työelämää Yhteiskunnallisessa keskustelussa tehdään tällä hetkellä tilaa eläkkeellä tehtävään osa-aikatyöhön, johon yllättävän monet palaavat levähdettyään hetken ja huomattuaan tulotason heikentymisen tuomat rajoitteet. Kolmas sektori toivoo joukkoonsa elinvoimaisia eläkeläisiä. On kiinnostavaa nähdä, mihin ikääntyneiden työelämä kehittyy ja kuinka monet meistä jatkavat palkka- tai vapaaehtoistyössä, vaikka eläkettä monet ovat odottaneet vuosikausia. Olennaista on kuitenkin löytää itsensä muunkin kuin työelämän kautta. Kuka minä olen, on hyvä kysymys muulloinkin, kuin jokin tärkeä on päättymässä. Kuka minusta tuli, on yhtä lailla merkittävä kysymys, kun siirtymä on jo mahdollistanut jotain uutta. Elämä uudistuu koko ajan ja suurten päätösten ja ennakoimattomien seurausten seassa, voi aina löytää jotain arvaamattoman arvokasta. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ihminen ja hänen päänsisäiset näytelmänsä. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja enne kaikkea osykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana. Lähteet Eläketurvakeskus, 2023. Eläkkeelle siirtymisaika (etk.fi) Saulivaara, S. 2023. Vanhuuseläkkeelle jäämisen neljä vaihetta (elo.fi).