Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Resilienssi lisää yritysten kehittymistä ja mahdollisuuksia
28.5.2019
Marjatta Komulainen

Organisaatioissa resilienssi tulee näkyväksi ihmistä arvostavassa kulttuurissa ja osallistavassa johtamisessa. Resilienssi (uudistumiskyky, muutosjoustavuus) on organisaatiolle myönteinen voimavara. Sen taustalla on ajatus organisaation aktiivisesta, jatkuvasta kehittymisestä ja kyvystä vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, jotka voivat olla yllättäviä. Resilienssi organisaatio kehittää uudistumiskykyään ja muutosjoustavuuttaan ennakoiden tulevaisuutta. Rakentamalla vuorovaikutteista organisaatiokulttuuria ei muodostu siiloja. Näin organisaation mahdollisuudet menestyä kasvavat. Organisaatioissa toimivat ihmiset on kohdattava tunteen tasolla. Vuorovaikutuksen tulee liittyä myös asioihin ja tilanteisiin, joita tuotamme kumppaniemme kanssa. Vuorovaikutus ja ennakointi ovat yhteistyötä On totta, että organisaation ilmapiiri, työhyvinvointi ja keskusteleva kulttuuri näkyvät ja heijastuvat asiakkaisiin. Kun organisaation johtamiskulttuuri on arvostavaa ja vuorovaikutusta riittävästi, se luo arvoa asiakkaille saakka.  Resilientti työyhteisö osaa katsoa tulevaisuuteen ja ennakoi sitä yhdessä. Ennakointi liittyy tyypillisimmin yrityksen ydintoimintaan tai asiakkaisiin. Resilienssiin kuuluu ympärille katsominen ja nähdyn pohjalta hahmoteltavat tulevaisuuden kehityspolut, skenaariot. Koko organisaation ennakointitaitoja voi lisätä esimerkiksi Sitran megatrendikorteilla tai muilla osallistavilla kehittämisen ennakointimenetelmillä.  Siiloutumisen tilalle kollektiivisen älyn hyödyntäminen Organisaatioita koskevat monet muutokset: suhdannevaihtelut, robotisaatio, digitalisaatio ja ilmastonmuutos. Haasteena ovat myös uudet tarpeet tuottaa palveluja asiakkaille. Parhaiten selviytyvät organisaatiot hakevat ratkaisuja vuorovaikutuksen ja yhdessä oppimisen avulla. Tavoitteena on ratkoa arkipäiväisiä asioita yhdessä. Vuorovaikutus lisää mahdollisuuksia muokata organisaatiokulttuuria, jossa siiloutuminen rikotaan. Vuorovaikutus hyödyntää työyhteisön kollektiivista älyä. Uudistumiskyky on erityinen voimavara sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksissa, joissa keskustellaan yhdyspintojen edistämisestä. Yhdyspinnoilla tarkoitetaan sellaisia palvelun tuottamisen alueita, joissa eri palvelun tuottajat kohtaavat suuren määrän asiakkaita. Yhdyspinnoilla palvelujen tuottajien on hedelmällisintä tehdä yhteistyötä ja varmistaa asiakaslähtöinen kehittäminen. Oman toiminnan arviointi on taitolaji Jatkuva oppiminen ja oman toiminnan arviointi suhteessa ympäristöön kuuluvat resilienssiä lisääviin taitoihin. Toiminta on tuottavaa, kun pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä oppimaan ja arvioimaan omaa toimintaa. Resilienssiä syntyy, kun tilannekohtaisten pikaratkaisujen lisäksi pysähdytään yhdessä analysoimaan ongelmia ja haetaan ratkaisuja osana yrityksen kokonaisuutta. Organisaation toiminnan kehittämisessä haastena ovat ennalta suunnitellulta työltä aikaa vievät tulipalojen sammuttamiset. Yhteiset kehittämistilaisuudet organisaation avuksi Resilienssi on käsite, josta puhutaan yritysten ja organisaatioiden ja johtamisen kehittämisen yhteydessä. Tuottavasti moninainen -hankkeessa rakennettu organisaatioiden kehittämisprosessi tarjoaa mahdollisuuden kehittää työyhteisön resilienssitaitoja. Kehittämisprosessin pajat tarjoavat mahdollisuuden tarkastella häiröitä tai sujumattomuuksia yhdessä. Lue lisää Tuottavasti moninainen -hankkeen kotisivuilta. Lähteet Jauhiainen, Minna. 2018. Organisaation resilienssi ja kestävä tuottavuus. Työelämän tutkimuspäivät. Työterveyslaitos. https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/organisaation-resilienssi-ja-kestv-tuottavuus Kirjoittaja Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters´ tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Lue lisää

Langat käsissä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa
21.5.2019
Outi Lemettinen

Mistä on hyvä hanke tehty? Miten projekti etenee ja mitkä ovat sen keskeisimmät askelmerkit? Projektisuunnittelijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa olen osallistunut hanketyöhön niiden valmistelusta päätösvaiheeseen saakka. Tässä blogimerkinnässä luon silmäyksen keskeisimpiin rakenteisiin, joiden hyvä hallinta luo tuen hanketyön onnistumiseen. Onnistunut hanke keskittyy sisältöön ja aitoon kehittämiseen.  Ajattele hanketta projektina Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hankkeisiin sopii hyvin projektitoiminnan yleinen kuvaus: projekti (1) on joukko resursseja ja ihmisiä, jotka on koottu tilapäisesti yhteen suorittamaan tiettyä tehtävää. Projektilla on ennalta sovittu budjetti ja aikataulu. Lisäksi projekti (2) on kertaluonteinen työponnistus ainutkertaisen tuotteen, palvelun tai lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vastakohtana projektille, prosessimuotoista työtä toistetaan määrättömiä kertoja. Yhtenä lain määräämänä tehtävänä korkeakoulut toteuttavat tutkimus- ja kehitystoimintaa. Siksi korkeakouluissa toteutetaan paljon TKI-hankkeita. Joskus hankkeita valmistelevat henkilöt saattavat olla myös eri henkilöitä kuin varsinaiset hankkeen toteuttajat. On erittäin tärkeää, että kaikki tieto siirtyy hankkeen valmistelijoilta tekijöille heti hankkeen alussa.  Siirtymistä edesauttaa, että varsinaiset hanketoimijat, tai ainakin osa heistä, on ollut jo hakemusvaiheessa mukana. Sopimukset ja rahoituspäätös antavat selkärangan toiminnalle Hanke alkaa varsinaisesti vasta rahoituspäätöksen jälkeen. Rahoituspäätös määrittelee hankkeen sisällön, aikataulun ja talouden. Jos tarvitaan muutoksia rahoituspäätöksessä määriteltyihin asioihin (sisältö, aikataulu tai talous), niistä pitää tehdä erillinen muutosehdotus rahoittajalle.  On luonnollista, että syntyy muutoksia, koska kyse on kehittämistyöstä, jonka etenemistä ja tarpeita ei voida aina täysin ennakoida etukäteen. Projektipäällikön ensimmäisiä tehtäviä on hoitaa sopimukset kuntoon. Yleensä tehdään jo hankkeen valmisteluvaiheessa aiesopimus (3) ja heti hankkeen alettua yhteistyösopimus, jossa määritellään sopijapuolten vastuut ja velvollisuudet. Yhteistyösopimuksessa sopijapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vastaamaan hankkeen toteutuksesta sopimuksen ja sen liitteiden mukaisesti. Hyvä projektiryhmä saa aikaan tuloksia Kun hankkeessa on mukana paljon eri toimijoita, pitää huolehtia tiedonkulusta. Kaikkien osapuolten tulee olla tietoisia, miten hanke etenee muissa mukana olevissa organisaatioissa. Isoissa hankkeissa säännöllinen tiedotus ja yhteispalavereiden merkitys korostuvat entisestään. Monipuolinen ja osaava tekijäjoukko takaa hankkeelle laadukkaan lopputuloksen. Projektipäälliköllä on keskeinen rooli hyvän hankkeen aikaansaamisessa ja onnistumisessa. Useasta kumppanista koostuvassa hankeyhteistyössä kullakin kumppanilla on oma projektipäällikkö, joka vastaa kumppanin projektiosuuden toiminnasta. Yksi kumppaneista on aina projektin pääkoordinaattori, jonka projektipäällikkö vastaa oman osuutensa lisäksi koko konsortion yhtenäisyydestä. Projektipäällikön osaaminen (4) voidaan jakaa ydinosaamiseen (projektiosaaminen), substanssiosaamiseen ja vuorovaikutus- ja johtamistaitoihin. Ydinosaaminen sisältää talousosaamisen (kustannukset), aikataulun, laajuuden ja valitettavan usein unohdetun laadun. Ydinosaaminen antaa vahvan pohjan menestyksekkäälle projektijohtamiselle, mutta ei pelkästään takaa onnistumista. Projektipäälliköllä tulee olla myös omaa substanssiosaamista eli toimialakohtaista osaamista sekä erinomaiset vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Milla Åman on paneutunut projektipäällikön rooliin Projektipäällikkö jyrää kaikki? -blogikirjoituksessassa (5). Viestinnällä tuloksiin Viestintä on avain siihen, että hankkeelle syntyy toimintaa ja hankkeessa kehitetyille asioille aitoa vaikuttavuutta. Viestinnän merkitystä ei voi liikaa painottaa. Hyvä ja monipuolinen hankeviestintä sekä -julkaisut lisäävät kaikkien hanketoimijoiden tunnettavuutta, parantavat mainetta, luotettavuutta, vaikuttavuutta ja brändimielikuvaa. Juurruttamalla (6) hankkeissa kehitetyt uudet asiat kääntyvät hankkeeseen osallistuneiden tahojen pysyväksi toiminnaksi. Juurruttaminen on muutosjohtamista, jonka tehokkaaseen luotsaamiseen kaivataan kaikkien hyviä ja huonoja kokemuksia, vinkkejä ja ideoita. Esimerkiksi Metropoliassa (7) on käynnissä noin 100 TKI-hanketta. Hankkeissa tehtävä viestintä perustuu yleensä julkaisu- ja viestintäsuunnitelmaan, joka määrittelee esimerkiksi hankkeissa käytettävät sosiaalisen median kanavat, hankkeen julkaisut, tapahtumat sekä muut ulostulot. Tärkeintä on aina ensin pohtia viestinnän kohderyhmä eli kenelle tieto on olennaista. Sen jälkeen, mistä kanavista hän tiedon löytää. Erilaiset työpajat ja seminaarit mahdollistavat laajemmat kohtaamiset. Esimerkiksi hankkeissa, joiden parissa olen työskennellyt, Valmentavasta valmiiksi ja Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien osaaminen käyttöön Suomessa, on luotu niiden kohderyhmien tarpeisiin omat, suomen- ja englanninkieliset nettisivut. Hankkeen eri ryhmien (ohjausryhmä, viestintäryhmä ja projektiryhmä) säännölliset kasvokkaiset ja digitaaliset kokoukset ja kohtaamiset ovat erinomaisia hankkeen sisäisen viestinnän toteuttamisessa. Varsinkin usean kumppanin ja monen työntekijän hankkeissa keskinäisen viestinnän toimivuus auttaa onnistumisessa. Yhteistyösopimuksessa määritellään usein ohjausryhmän tehtävät ja jäsenet. Ohjausryhmän jäsenillä on myös keskeinen tehtävä tiedottaa projektista ja sen tuloksista ja saattaa mahdolliset hyvät käytänteet laajempaan tietoisuuteen omille sidosryhmille. Arviointi on hyvän laadun tae Hanketta arvioidaan säännöllisellä palautteella, jonka perusteella voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä. Arvioinnilla varmistetaan projektin laadukas toteutus. Esimerkiksi Metropolia käyttää kehittämäänsä projektiarvioinnin 3x3-arviointimallia, jonka avulla arviointi on järjestelmällistä ja strukturoitua, mutta samalla hauskaa ja projektitoimijoiden työtä eri vaiheissa edesauttavaa. Raportointia tehdään tietyin väliajoin, rahoittajan ohjeiden mukaan. Väliraportointi antaa hyvän kokonaiskuvan ja kertoo mitä kaikkia eri toimenpiteitä on jo tehty hankkeen kokonaistavoitteen saavuttamiseksi. Vaikuttavuutta pitää mitata Hankkeen tulosten siirtäminen käytäntöön on erittäin tärkeää, jotta saadut tulokset jäävät elämään. Esimerkiksi Valmentavasta valmiiksi -hankkeessa on luotu maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen verkkototeutus (8), jota voidaan hyödyntää hankkeen päättymisen jälkeen. Vaikuttavuutta pitäisi voida mitata vielä esimerkiksi vuosi hankkeen päättymisen jälkeen, mutta se jää usein tekemättä, kun mittaamiseen ei ole resursseja käytössä hankkeen jälkeen. Valmentavasta valmiiksi -hankkeen vaikuttavuutta tullaan mittaamaan hankkeen päättymisen jälkeen Metropolian SIMHE toiminnan (9) kautta. Hankkeiden lopullisena päämääränä ei ole lisätä byrokratiaa ja hallintoa vaan asian, ilmiön tai toiminnan kehittäminen. Hyvän projektin avaimet ovat tässä, niillä avautuu ovia mielenkiintoiseen hankemaailmaan, jonka päämääränä on tuottaa elämään uusia hyviä asioita! Lähteet: Hartikainen, A., Kehitysprojektin prosessien kuvaus https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/90306/Antti%20Hartikainen.pdf?sequence=1&isAllowed=y Metropolia Ammattikorkeakoulu, Insinöörityö (luettu 26.4) Projektijohtamisen viisi haastetta https://projektipomo.com/2016/03/03/projektijohtamisen-viisi-haastetta/ (luettu 26.4) Aiesopimus - sitovuudesta ja sisällöstä https://www.kauppakamarilehti.fi/index.php/neuvontapalvelut/nain-tehdaan-aiesopimus-jolla-vahvistetaan-aikomus-tehda-sopimus/ (luettu 26.4) Projektipäällikön osaaminen ja taidot https://www.pasaati.com/blog/projektip%C3%A4%C3%A4llik%C3%B6n-osaaminen-ja-taidot (luettu 26.4) Projektipäällikkö jyrää kaikki? https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2019/02/26/projektipaallikko-jyraa-kaikki/ (luettu 26.4) Halonen, K. Juurruttamisen 4 V:stä; viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/2017_halonen_juurruttamisen_4vta_ERILLISJULKAISU.pdf Metropolia Ammattikorkeakoulu, Erillisjulkaisu (luettu 3.5) Metropolian TKI-hankkeet https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/ (luettu 26.4)   Maahanmuuttajien valmentava koulutus (verkkototeutus) https://www.valmentavakoulutus.fi/ (luettu 26.4) SIMHE-Metropolia https://www.metropolia.fi/tietoa-metropoliasta/simhe/ (luettu 26.4) Kirjoittaja Outi Lemettinen työskentelee Metropolian SIMHE-palveluissa projektisuunnittelijana. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri. Hänen perheeseensä kuuluvat puoliso ja aikuinen lapsi. Vapaa-aikanaan Outi matkustaa, lenkkeilee ja opiskelee espanjan kieltä.  

Lue lisää

Onko sairaanhoitajan ammatti kutsumusammatti?
16.5.2019
Anita Näslindh-Ylispangar

Kutsumukseen liitetään toisinaan negatiivinen stigma ja vahva stereotypia siihen, että kutsumustyötä tekevät eritoten naiset itseään säästämättä, laadusta tinkimättä hiljaisina puurtajina hoitotyössä vanhusten ja vammaisten parissa. Vuodesta toiseen terveys- ja sosiaalialalle hakeutuu uusia ja innokkaita opiskelijoita. Nuorten ohella hakijoiden joukossa on varttuneita opiskelijoita, jotka haluavat vaihtaa alaa ihmisläheiseen ja merkitykselliseen työhön. Voisiko kyseessä olla kutsumus vai motivaatio eheytyä ihmisenä? Tässä blogitekstissä luon katsauksia siihen, hakeudutaanko hoitoalalle kutsumuksen vai muiden syiden vuoksi. Ja mitä kutsumus oikeastaan tänä päivänä onkaan? Ajatuksia ja tutkimuksia kutsumuksesta Filosofi Viktor E. Frankl (1984) kuvaa olemassaolon eksistentiaalista tyhjiötä, täyttymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta tilanteissa, joissa ihminen on toimeton ja vailla merkityksellisiä ihmissuhteita. Sen sijaan ihminen kokee eheyttä ja hyvinvointia silloin kun hänellä on tarkoitus ja tehtävä, jonka vuoksi elää. Lähimmäisenrakkauteen liittyvät vahvasti kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet, jotka ovat eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia. Eräässä laadullisessa tutkimuksessa Malmin seurakunnassa (2003) vanhusasiakkaat (8) kuvasivat kutsumuksen työksi, joka tehdään ilolla niille ihmisille, jotka eniten tarvitsevat apua. Kutsumustyönä nähtiin konkreettiset arjen teot, talkoohenkisyys ja aito välittäminen. Seurakunnan diakoniatyöntekijät (8) puolestaan kokivat työllään olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja hyvään elämään. Eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia ovatkin kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet (Näslindh-Ylispangar, A. 2012, 2008, 2003). Kirjallisuuden mukaan kutsumus voidaan kokea myös työssäjaksamisen perustaksi: kun oman työn ydin tunnistetaan ja siihen fokusoidaan osaaminen ja kokemus. Kutsumukseen perustuva työ voi olla myös oman alan kehittämistyötä, joka on tieteellisesti ja ammatillisesti korkeatasoista ja josta saadaan asianmukainen palkka. Esteenä kutsumukseen perustuvaan työskentelyyn nähdään kuitenkin usein huono esimiestyö sekä niukat resurssit, jolloin työntekijät joutuivat liikaa keskittymään taloudellisiin tarpeisiin hengellisten tarpeiden sijaan. Kokevatko nykyiset sairaanhoitajaopiskelijat kutsumusta ammattiinsa? Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa (2018) selvitettiin terveyskäyttäytymisen ohella sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=800) kutsumusta ja motivaatiota sairaanhoitajan ammattiin. Tutkimus toteutettiin Pekingin-, Tokusiman, Colombon yliopistoissa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Motivaatiota/kutsumusta ammattiin hakeutumiseen kysyttiin laadullisessa kysymyksessä, johon opiskelijat vastasivat avoimina vastauksina. Metropolian sairaanhoidon opiskelijoista yli puolet (n=111) kuvasi motivaatiotaan/kutsumustaan hoitotyöhön siten, että heillä ei ollut varsinaista kutsumusta vaan he halusivat työllistyä. He kokivat myös persoonina soveltuvansa sairaanhoitajan kiinnostavaan ja inspiroivaan ammattiin. Osallistuneista opiskelijoista 14 käytti sanaa “kutsumus” kuvatessaan hoitotyön hakeutumistaan. ”...halusin tehdä työtä, jossa voin tehdä konkreettisesti hyvää. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt enemmän saattohoitotyötä. Tosin siinäkin voin toteuttaa kutsumustani…..” ”...koen sairaanhoitajan työn todellisena kutsumuksena ja nautin työstäni kovasti.” ” Saan iloa ja voimia jaksaa, kun autan muita….” ”Ainut vaihtoehto omaksi ammatiksi.” Aineistosta yleisimmäksi perusteeksi hoitotyöhön hakeutumisessa kuvattiin halua auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä (n= 32), toiseksi yleisin hakeutumisen peruste alalle oli ammattiin/ professioon liittyvä lähtökohta. Tärkeänä perusteena kuvattiin myös työn merkityksellisyyttä itselle ja/tai yhteiskunnalle (n=13). Muut kuvaukset liittyivät motivaation katoamiseen opiskelun aikana (n=10). Sairaanhoitajaopiskelijat toivat esille sen, että halusivat olla avuksi ja olla toisten tukena silloin kun sitä tarvitaan. Omassa työssään he edistävät myös ihmisten hyvinvointia merkityksellisellä tavalla.   Kutsumus on saanut uusia merkityksiä Aineistosta voi päätellä ainakin sen, että ehkä tänä päivänä kutsumus saa erilaisia merkityksiä: ihmisläheinen, konkreettinen ilolla tehty työ koettiin edelleen merkityksellisenä yksilölle ja yhteiskunnalle sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Kutsumustietoisuus tänään tarkoittanee hoitotyössä sitä, että tulevat sairaanhoitajat ovat tietoisia työtehtävästään, he arvostavat omaa työtään ja kehittävät sitä. Kutsumus ei välttämättä enää merkitse pelkästään halua tehdä hyvää ja auttaa, vaan myös monia muita asioita. Liittykö kutsumukseen hiljainen tieto ammattiylpeydestä vai ammatti-identiteetistä? Vahvaa kansainvälistä yhteistyötä Tutkimushanke (2017-2018) oli osana kansainvälistä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimusyhteistyötä, johon osallistuivat Metropolia ammattikorkeakoulu (Suomi),  Tokushiman yliopisto (Japani), International Institute of Health Science (Sri Lanka) sekä Pekingin Yliopisto, School of Nursing (Kiina). Kussakin maassa tutkittiin hoitotyön opiskelijoiden (N=800) terveyskäyttäytymistä sekä kutsumusta samalla terveyskäyttäytymisen mittarilla. Kukin kumppaniyliopisto haki itsenäisesti tutkimusluvat ja tutkimuksen eettisen arvioinnin omasta maastaan. Saadut tulokset julkaistiin itsenäisesti omassa maassaan, omalla kielellä. Tulokset esitettiin lisäksi Sri Lankassa konferenssijulkaisussa sekä esityksissä 11/ 2018. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta sekä Metropolia myönsivät tutkimussuunnitelman perusteella tutkimusluvan 6/2018, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtaja vuonna 12/ 2017. Kirjoittaja Anita Näslindh-Ylispangar (FT, TtM, erikoissairaanhoitaja-diakonissa) työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa palvelujohtajana. Mielenkiinnon kohteena hänellä ovat eettiset kysymykset johtamisessa, sotejohtamisessa, sekä väestön terveyskäyttäytyminen, vanhustyö että saattohoito.   Kirjallisuutta Ahokas A, Korhonen E-S, Rekola L, Näslindh-Ylispangar A (2018) Nursing Students’ Health Behaviour in Finland. BioInquirer Journal. The Official Publication of the International Institute of Health Sciences, Sri Lanka. November 2018, Volume 4, Issue I. Frankl VE. 1994. Ihmisyyden rajalla. Keuruu: Otava. Kettunen P. 2003. Hengellinen kokemus ja ihmisen kokonaisvaltaisuus. Teoksessa: Häyrynen S, Kotila H, Vatanen O. (toim). Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 361–379. Metzl J & Kirkland A. eds. 2010. Against Health. How Health Became the New Morality. New York: New York University Press. Näslindh-Ylispangar, A. (Director of the study), Korhonen, E-S. Ahokas, A. Rekola, L. Nursing  students’ health behaviour in Finland. SRI Lankan konferenssin abstrakti, marraskuu 2018. (IIIHS). Näslindh-Ylispangar A. 2003. Lähimmäisenrakkaus diakonisessa auttamistyössä. Diakonia-amk opinnäytetyö. Näslindh-Ylispangar, A. 2008. Men's Health Behavior, Helath Belives and Need for Health Counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. University of Helsinki. Department of General Practice and Primary Health Care. Academic Dissertation. Helsinki University Printing House. Näslindh-Ylispangar, A. 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen, Edita. Raatikainen R. 1997. Nursing care as calling. Journal of Advanced Nursing. 25; 6, 1111–1115. Sihvo J. Diakonia. 1969. Kutsumus ja ammatti. Porvoo: WSOY. Vieno, A., Villa, T. 2017. Opiskelijoiden hyvinvointitutkimukset.  Selvitys korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia koskevista valtakunnallisista tiedonkeruista Suomessa.  Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2017. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset