Tekijä: Eija Raatikainen
Virtuaalitodellisuuden tarinat terävöittävät transversaaleja taitoja
Transversaalit taidot ovat alalta toiselle siirrettävissä olevia taitoja, joita ihmiselle kehittyy läpi elämän erilaisissa toimintaympäristöissä. Transversaaleja taitoja voidaan kuitenkin myös oppia ja opettaa formaalissa koulutuksessa. Virtuaalitodellisuus (virtual reality, VR) on eräs tapa opettaa transversaaleista taitoja, tai ainakin tulla tietoiseksi niistä ja niiden kehittymismahdollisuuksista. Transversaalien taitojen yhteydessä puhutaan laaja-alaisista, geneerisistä tai pehmeistä taidoista [1]. Kyseessä ovat siirrettävissä olevat ja eri alat ylittävät taidot. Ne voidaan luokitella esimerkiksi seuraavasti: kriittinen ja luova ajattelu, ihmissuhde-, tunne- ja vuorovaikutustaidot ja oppimaan oppimisen taidot. Transversaaleja taitoja luokitellaan eri konteksteissa hieman eri tavoin [2]. Transversaalit taidot ovat tunnistettavissa myös osaksi ammatillista kehittymistä ja asiantuntijaksi kasvamista [3] sekä uraohjausta [4]. Niiden jäsentämiseksi on luotu erilaisia osaamiskuvauksia. Yksi jäsennys syntyi kansainvälisen ITSHEC Erasmus+ -hankkeen tuotoksena [3]. Miten tranversaaleja taitoja voi oppia ja opettaa? Erilaisin opetusmenetelmin voidaan tukea transversaalien taitojen oppimista ja kehittymistä. Niitä voidaan harjoitella monin eri tavoin ja erilaisia opetusmenetelmiä hyödyntäen. Esimerkiksi ITSHEC-hankkeessa käytettiin monipuolisesti erilaisia menetelmiä (problem-based learning, simulation, gamification, role-play, co-operative and collaborative learning, VR). Transversaalien taitojen tunnistamiseksi ja niiden kehittymisen tueksi on luotu pedagoginen viitekehys ja laadittu pedagogisia menetelmiä niiden harjoittamiseksi. ITSHEC-hankkeessa kehitettiin kolme avointa tarinaa, jotka toteutettiin VR-ympäristössä käytettäviksi. Ne nojautuvat edellä mainittuun pedagogiseen viitekehykseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle taidolle on luotu osaamiskuvaukset ja oppimistavoitteet (learning outcomes), kuten opetussuunnitelmissa. Näin ollen VR-kokemusta [5] voi peilata systemaattisesti kuvattuihin taitoihin, jolloin pedagoginen viitekehys toimii osaamisen sanottajana. VR monialaisena oppimisympäristönä transversaalinen taitojen oppimisessa VR-ympäristö tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden kokea realistinen ja ensimmäiseen persoonaan liittyvän oppimiskokemuksen. ITSHEC hankkeessa loimme kolme erilaista VR-tarinaa liittyen transversaaleihin taitojen oppimiseen sosiaali- ja terveysalalla. Tarinat noudattelevat pedagogista viitekehystä ja niiden osaamiskuvauksia. Transversaaleihin taitojen oppimiseen kehitetyt VR tarinat ovat interaktiivisia tarinoita sosiaali- ja terveysalan työympäristöstä, joissa opiskelijan tulee tehdä erilaisia päätöksiä näkemänsä ja kokemansa tilanteen perusteella. Päätökset määrittävät tarinan kulkua. Jokaisesta päätöksestä opiskelija saa välitöntä palautetta. VR tekee oppimisesta oikea-aikaista ja intensiivistä. Tunteet yhdistyvät päätöksentekoon. Kriittinen ja luova ajattelu Tässä tarinassa keskitytään nuoren koululaisen tilanteeseen, jossa on ollut runsaasti poissaoloja. Tarinassa on keskeistä moniammatillinen työote. Opiskelijat kohtaavat monimutkaisia ja toisistaan erilaisia skenaarioita, joissa heidän on tehtävä päätöksiä ongelman ratkaisemiseksi. Ihmissuhde- ja sosiaali-emotionaaliset taidot Tarinassa oppija kokee tilanteen asiakkaan tai potilaan näkökulmasta, jolloin erityisesti tunteiden merkitys nousee keskiöön. Tarina sijoittuu ensiapuun, mutta siinä tarvitaan moniammatillista tiimiä potilaan tilanteen ratkaisemiseksi. Tarinassa opitaan ennen kaikkea viestintää, empatiaa ja konfliktien hallintaa. Oppimaan oppimisen taidot Opiskelijalla on mahdollisuus ohjata oppimistaan päätöstensä ja tunteidensa avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelija voi milloin tahansa palata takaisin oppimiskokemuksen eri vaiheisiin ja muuttaa aikaisempia päätöksiään ja vertailla niiden seurauksia. Näin oppimaan oppimisen transversaalina taitona on läsnä jo itse oppimistilanteessa. Miten tuotettuja VR-tarinoita voi hyödyntää opetuksessa? Esimerkiksi sosiaalialalla virtuaalitodellisuutta on hyödynnetty monin tavoin [6][7]. Vaikka ITSHEC-hankkeen tarinat sijoittuvat pääasiassa sosiaali- ja terveysalan kontekstiin, voidaan niitä soveltaa muuallakin. VR-tarinoita hyödynnettäessä opetuksessa on tärkeää, että opiskelijat tietävät mitä he ovat oppimassa eli heille on kuvattu osaamistavoitteet. Lisäksi on tärkeä huomioida VR-tarinoiden jälkeinen loppureflektio, jossa opiskelijoiden kanssa käydään yhdessä koettua oppimiskokemusta keskustellen läpi, hyödyntäen pedagogista viitekehystä. Myös VR-tarinoiden herättämistä tunteista on hyvä keskustella. Opeteltaessa transversaaleja taitoja virtuaalitodellisuuden avulla, on opettajan tehtävänä auttaa opiskelijoita käsitteellistämään ja sanoittamaan koettu VR-tarina osaamiseksi ja auttaa hahmottamaan heitä sitä, mitä transversaaleja taitoja VR-tarinoita käytettäessä opittiin. Myös tarinoiden kriittinen katsominen ja niistä keskusteleminen avartaa ymmärrystä transversaaleista taidoista. Koska kyseessä on siirrettävissä olevat taidot, voivat tarinat avartaa ajattelua omasta osaamisesta, kun transversaaleja taitoja tarkastelee totutusta työ- ja toimintaympäristöstä poiketen. VR-tarinat vapaasti saatavilla Tarinat on kehitetty hankkeen moniammatillisessa opettaja- ja opiskelijatiimissä. Tarinat ovat vapaasti ladattavissa ja käytettävissä hankkeen verkkosivuilla (itshec.upf.edu). Niiden käyttöönoton helpottamiseksi on kirjoitettu käyttäjäohje. VR-tarinat ovat ladattavissa myös ITSHEC Immersive Learning -mobiilisovelluksen kautta: Google Play (Android) & App Store (iOS). Tarinoiden tuottamisesta vastasi aiheeseen erikoistunut yritys Immersium, Barcelonasta. Lähteet [1] Transversal knowledge, skills and competences | ESCO (europa.eu) [2] Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. Pedagogical framework. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7-20. [3] Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. (2021b). Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A. & Halonen, I (toim). Työn järjestyksiä. YFI -julkaisuja. 11. 2021. Luettu: 25.10.2022. [4] Pietilä, N. Transversaalit taidot osana uraohjausta. Uudistuva sosiaalialan osaaminen. Metropolian blogit, 15.6.2023. [5] Villarejo Muñoz L. Virtual reality environments for developing transversal skills. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 54-60. [6] M.Ángeles Minguela Recover, Hernández Lafuente, P. Mota Macias, J.M. (2021) Home Visit Training in Social Work with Virtual Reality. The Journal of Sociology & Social Welfare, 3/2021. XLVIII(3):53-73. [7] Pietilä, N, Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. (2023). VR todellisuuden hyödyntäminen opinnoissa tukee valmentautumista ennakoimattomiin asiakastilanteisiin. Uudistuva sosiaalialan osaaminen. Metropolian blogit, 7.2.2023.
Tunteet työelämässä – psykologista turvallisuutta edistämässä
Työelämä herättää monenlaisia tunteita (1 & 2). Tunteet vaihtelevat onnistumisen flow-tilasta turhautumiseen. Välillä tuntuu, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, kun taas toisinaan mikään ei ota onnistuakseen. Joskus työssä tunteiden kanssa saatetaan jäädä yksin. Tämä lisää riskiä uupumiseen ja työnmielekkyyden vähenemiseen. Epävarmuuden ja turvattomuuden tunteet lisääntyvät erityisesti arvaamattomuuden aikakaudella (3) ”Syyttelystä ja syyllisten etsimisestä ja puhumattomuudesta siirrytään osaamisen ja onnistumisten jakamiseen” (TIITU-tutkimusaineisto) Miten psykologisesti turvallinen tila rakentuu? Tunteet työelämässä kytkeytyvät paitsi työhön, myös työyhteisön ihmissuhteisiin ja vuorovaikutukseen. Kun ihmisten välillä vallitsee psykologinen turvallisuus, vuorovaikutus on mutkatonta ja avointa (4). Tällöin ihmisiä ei ohiteta tai tarkoituksenmukaisesti ymmärretä väärin, vaan ilmapiiri on myönteisesti virittynyt kohtaamisen tila, jossa uskalletaan olla keskeneräisiä ja tehdä virheitä. Toisin sanoen, keskenään erilaiset näkemykset asioista tai asioiden kulusta eivät psykologisesti turvallisessa tilassa johda sellaisiin tilanteisiin, joita ei voida lainkaan selvittää tai jotka jätetään kesken. Sen sijaan, psykologisesti turvallisessa tilassa toisistaan erilaiset näkemykset sallitaan (4). Yhteisen psykologisesti turvallisen tilan muodostaminen vaatii kaikilta sen osapuolilta tahtoa ja kykyä tarkastella omaa toimintaa, ajatteluaan ja tunteitaan uteliaasti, mutta myös kriittisesti. Kriittinen ja reflektoiva ajattelu sekä tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat taitoja (Transversal skills), joita tarvitaan psykologisesti turvallisen kohtaamisen tilan luomisessa. Niitä voi harjoitella (5). On haasteellista, jos ihminen ei tiedosta esimerkiksi asioille antamien vaikutelmien (impressions) vaikutusta itseensä, tunteisiinsa ja ajatteluunsa, sillä se voi pahimmillaan johtaa väärinymmärryksiin ja epärealistiin tulkintoihin tilanteesta. Kahnemanin (2002) (6) mukaan ihmisen asioille antamansa vaikutelmat ovat riippuvaisia hänen havainnoistaan ja ajattelustaan. Esimerkiksi se miten ihmisen havainnot ja ajatukset ovat negatiivisesti tunneperäisesti värittyneet, saattavat pahimmillaan olla esteenä psykologisesti turvallisen tilan luomisessa. Sen sijaan optimismi voi edistää psykologista turvallisuutta, sillä luottamus ihmisiin ja asioihin vuorovaikutustilanteessa syntyy Jonesin (1999) (7) mukaan optimistisesta asenteesta (an attitude of optimism). Se on ajatus siitä, että ihmisen hyvä tahto toisia kohtaan laajenee vuorovaikutukseemme hänen kanssaan (7). Yksinkertaisimmillaan hyvä tahto, uskallus myöntää virheet ja tarvittaessa pahoitella virhettä voivat edistää psykologista turvallisuutta. Kilpailun sijaan tavoitellaan ja tahdotaan kaikille osapuolille mahdollisimman hyvää. Aidosti yhteisöllinen tila voi olla parhaimmillaan myös psykologisesti turvallinen, ja psykologisesti turvallinen tila yhteisöllinen. Korteilla psykologista turvallisuutta jäsentämään Tutkimme Työsuojelurahaston tukeamssa Tiitu -hankkeessa psykologista ja emotionaalista turvallisuutta työssä. Tarkastelun kohteena olivat psykologisen, emotionaalisen ja fyysisen turvallisuuden rakentumista sekä niitä estäviä ja edistäviä tekijöitä sosiaali- ja terveys- sekä opetusalojen tiimeissä ja esihenkilötyössä. Tutkimustulostemme (8) mukaan psykologista ja emotionaalista turvallisuutta edistävät onnistunut vuorovaikutus toimivat rakenteet ennakoitavat prosessit yhteiset pelisäännöt mahdollisuus yhteiseen oppimiseen. Niitä vähentäviä tekijöitä ovat puolestaan negatiivinen vuorovaikutus ja työnorganisoitumiseen liittyvät puutteet, kuten ajan puute, epäselvyys työnjaosta ja rooleista, toimintatapojen epäjohdonmukaisuus, resurssien puute tai epäselvät vastuut. (7), (6). Psykologisesti turvallisen ilmapiirin rakentaminen voi olla haastavaa. Vaikka kyse on taidosta, ei aina edellä mainitut kyky, taito tai asenne, eikä edes hyvä tahto vie psykologisesti turvallisen tilan syntymistä eteenpäin. Parhaimmillaan psykologisesti turvallista tilaa ja siihen liittyviä siirrettävissä olevia taitoja (transversal skills) rakennetaan kaiken aikaa, niin työssä kuin vapaa-ajalla. Yksi menetelmä psykologisen turvallisuuden rakentamiseksi voi olla työskentelykortit. Loimme Tiitu -hankkeen kortit, jotka löytyvät oppaassa Ammatillinen tiimityö. Uusia näköaloja oppivan ja turvallisen tiimin kehittämiseen. Haaga-Helian julkaisuja (8). Lähteet Raatikainen, E. (2022a). Tunteiden jakaminen keventää työkuormaa - Uudistuva sosiaalialan osaaminen. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolian blogit. Raatikainen, E. (2022b). Psykologisen ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä – Uudistuva sosiaalialan osaaminen. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolian blogi. Järvensivu, A. (2023). Esipuhe teoksessa Gjerstad, Eevastiina, Nyberg, Crister, Otonkorpi-Lehtoranta, Katri & Raatikainen, Eija (2023) Ammatillinen tiimityö. Uusia näköaloja oppivan ja turvallisen tiimin kehittämiseen. Haaga-Helian julkaisuja, 8-9. Edmondson, A. (1999). Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–38. Raatikainen E, Rantala-Nenonen K. (2022), Pedagogical framework. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7-20. https://hdl.handle.net/10230/54598 Kahneman, D. (2002). Maps of bounded rationality: A perspective on intuitive judgement and choice. Jones, Karen (1996). Trust as an Affective Attitude. Ethics, Vol. 107, No. 1 (Oct., 1996), pp. 4-25. http://www.jstor.org/stable/2382241 Gjerstad, Eevastiina, Nyberg, Crister, Otonkorpi-Lehtoranta, Katri & Raatikainen, Eija (2023). Ammatillinen tiimityö. Uusia näköaloja oppivan ja turvallisen tiimin kehittämiseen. Haaga-Helian julkaisuja.
Psykologinen turvallisuus ja sen vahvistaminen työssä
Psykologinen turvallisuus on sitä, että ihmisillä on mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja esittää vaikeitakin kysymyksiä, ilman että hänet tyrmätään, ohitetaan tai häneen muutoin suhtaudutaan negatiivisesti. On kyse siitä, että ihmiset kunnioittavat toistensa osaamista, osoittavat kiinnostuneisuutta toisiaan kohtaan ja heidän aikomuksensa toisiaan kohtaan ovat myönteisiä (1). Turvallisessa tilassa saa ilmaista itseään ilman pelkoa. Psykologinen turvallisuus on luo vakaan pohjan uudistuksille ja muutoksille, koska sen vallitessa on mahdollista jakaa rohkeasti uusia ajatuksia ja asioita (2). Erityisesti keskusteluyhteys tai sen puute ovat avaintekijöitä psykologisen turvallisuuden vahvistamiseksi tai sen horjuttamiseksi. Psykologisesta turvallisuudesta työelämässä Työterveyslaitoksen tutkimuksen (2) mukaan suomalaisten palkansaajien kokemukset psykologisesta turvallisuudesta ovat muuttuneen positiivisempaan suuntaan viimeisen viidentoista vuoden aikana. Tällöin erityisesti miehet ja nuoremmat palkansaajat arvioivat psykologisen turvallisuuden tason korkeammaksi kuin naiset ja vanhemmat palkansaajat keskimäärin. Psykologista turvallisuutta voidaan myös tarkastella osana vaihtuvia yhteisöjä ja tiimejä. Tällöin esimerkiksi projektityössä yhteisöllisyyden rakentumisen on kuvattu rakentuvan tiiviin yhteistyön verkoston kanssa, myönteisen vuorovaikutuksen sekä projektipäällikön ihmisten johtamistaitojen myötä (3). Myöskään digitaalisessa ympäristössä toimiessa ei psykologista turvallisuutta saa ohittaa, sillä se vaikuttaa ihmisten työhyvinvointiin (4). Ratkaisuja psykologisesti turvallisen työelämän vahvistamiseksi Millaisia ratkaisuja Tiitu-hankkeen (5) tutkimukseen osallistujat (n=30) esittävät psykologisesti turvallisen työelämän vahvistamiseksi ja sen edellytysten rakentamiseksi työssään sosiaali-, terveys- ja opetusalalla? Teksti nojautuu eläytymismenetelmän yhteen osaan. Tutkimuksessa tuotiin esille monenlaisia ratkaisuja. Vastaukset olivat jäsennettävissä rakentavaan vuorovaikutukseen rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutostarpeisiin, psykologisen turvallisuuden luomiseksi ja vakauttamiseksi. Ratkaisutavoiksi ehdotettiin neuvottelua, pohtimista, ideointia ja dialogia. Konkreettisena ehdotuksena vuorovaikutuksen avulla ratkaistaviin asioihin tuotiin esille seuraavia asioita: kirjoitetaan asiat ylös muistiin, annetaan kysyä ja hyväksytään demokraattisesti yhdessä. Lisäksi tutkimusaineiston perusteella vuorovaikutuksen osalta ehdotettiin, että tilanteet ratkaistaan puhumalla ja kuuntelemalla tasapuolisesti, rauhallisesti ja ketään arvostelematta. ”Asiaa käydään läpi niin kauan, kunnes kenellekään ei jää olo, että asia jäisi kesken.” Rakenteellisia ja toiminnallisia muutostarpeita Rakentavan vuorovaikutuksen lisäksi vastaajat painottivat muutostarpeiden tunnistamisen ja jäsentämisen tärkeyttä. Edellisten lisäksi ennakoimalla, kuten ohjeita ja prosesseja parantamalla voitiin edistää psykologista turvallisuutta. Edellisten lisäksi toimivien käytäntöjen tunnistamista pidettiin tärkeänä tekijänä. Lopulta, asioiden ymmärrettävyyden parantaminen koettiin keskeisenä tekijänä parannettaessa psykologista turvallisuutta. ”Pyritään käymään läpi yhdessä kollegoiden kanssa tulevan päivän tilanne/opetus.” ”Toiminta systematisoidaan osaksi työyhteisön kulttuuria.” Miten yhteisö voi tukea psykologisen turvallisuuden toteutumista? Psykologinen turvallisuus työssä on systeeminen alati liikkeessä oleva yksilön, tiimin ja yhteisön välinen dynaaminen kokonaisuus. Sen mahdollistumiseen, tai toteutumattomuuteen, vaikuttuvat ihmisten väliset suhteet ja vuorovaikutus, mutta myös rakenteelliset ja toiminnalliset tekijät. Tämän lisäksi voidaan ajatella, että ihmisten aikomukset, tunteet ja asenteet heijastuvat tähän kokonaisuuteen. Työntekijöiden itsensä lisäksi myös esihenkilö voi edistää psykologisen turvallisuuden toteutumista työssä. Esimerkiksi Newmanin (2017) (8) mukaan esihenkilö edistää sitä osoittaa johtajuudellaan tukea, vaalia osaltaan tiimin jäsenten välisiä suhteita ja vaikuttaa tukea-antavasti myös organisaation eri käytäntöihin. Psykologinen turvallisuus Tiitu-hankkeen tutkimusorganisaatioissa tulee tarjoamaan käytännön ratkaisuja ja tutkittua tietoa tutkimusyhteisöjen käyttöön keväällä 2023 julkaistavassa loppuraportissa. Lähteet Edmondson, A. C. (1999). Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44, 350–383. Toivanen, M., Känsälä, M, Kalliomäki-Levanto, M, Kauppi, M., Tuomivaara, S., Yli-Kaitala, K. & Suorsa, T. (2021). Onnekkaat sattumat ja psykologinen turvallisuus uudistumisen lähteinä työpaikoilla. Työterveyslaitos. Helsinki. Kananen, A, Pehkonen-Karioja, P., Rantakokko, P. & Suhonen, M. (2015). Yhteisöllisyys terveysalan projekteissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 52, 118–129. Sjöblom K., Juutinen S. & Mäkikangas A. (2022). The Importance of Self-Leadership Strategies and Psychological Safety for Well-Being in the Context of Enforced Remote Work. Challenges, 13(1):14. Tiitu-hankkeen kotisivut (Työsuojelurahasto) Tiimit ja turvallisuuden rakentuminen ja kehittäminen sote- ja opetusaloilla (Tiitu) | Työsuojelurahasto (tsr.fi) Raatikainen, E. (2022a). Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä. Uudistuva sosiaalialan osaaminen blogi. Haettu 22.12.2022. Raatikainen, E. (2022b). Tunteiden jakaminen keventää työkuormaa. Uudistuva sosiaalialan osaaminen blogi. Haettu 22.12.2022. Newman, A., Donohue, R., & Eva, N. (2017). Psychological safety: A systematic review of the literature. Human Resource Management Review, 27(3), 521-535.
Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia – osa 3: Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen
Metropolia Ammattikorkeakoulun Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän toimiala on laaja ja se jakautuu neljään teemakärkeen. Tässä sarjassa esitellään innovaatiokeskittymän ja sen teemakärkien toiminnan lähtökohtia ja tuloksia käytännön hanketyöstä. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjen hankkeiden tavoitteena on tukea yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta, yksilön kokemusta joukkoon kuulumisesta ja yhteisön mukaan kutsuvuutta. Teemasalkun hankkeiden tavoitteena on tuottaa näitä edistäviä toimintamalleja, -menetelmiä ja uusia ratkaisuja sekä tutkimustietoa. Osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjen hankkeet edistävät yhteisöllisyyttä tarjoten mielekkäitä, merkityksellisiä ja yhteenkuuluvuutta mahdollistavia osallistumisen tapoja. Toimijuus myötävaikuttaa osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuuksiin, ehkäisee eriarvoistumista, osattomuutta ja näköalattomuutta. Kulttuurihyvinvointi on läpileikkaava teema. Osallisuuden käsite on moninainen Osallisuuden käsite on moninainen ja sitä lähestytään eri tieteenaloilla eri tavoin. Osallisuuden juuret ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa (1), ja sitä on sittemmin pidetty myös tärkeänä tekijänä osana aktivoivaa ja osallistavaa sosiaali-, terveys- ja työpolitiikkaa (2). Osallisuuden kokemiseen liittyy merkityksellisyys ja kokemus oman elämään vaikuttamisesta (3). Osallisuuden käsite on laajasti käytössä eri konteksteissa. Osallisuuden yhteydessä puhutaan myös osallistumisesta. Osallisuus nähdään yläkäsitteenä ja määritellään tunteeksi, jota osallistuminen toimintana voi saada aikaan (4). Osallisuus voidaan paikantaa esimerkiksi nuoren mahdollisuuksiin päätöksenteossa tai ikäihmisen (5) osalta. Sosiaalinen osallisuudella (social inclusion & exclusion) (1) tavoitellaan, laajasti ajatellen, yhteiskunnallista koheesiota, ihmisten mahdollisuutta yhteiskunnalliseen osallistumiseen, kansalaisoikeuksien vahvistamiseen sekä toisaalta myös köyhyyden, eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisyä. Jotta ihmisen osallisuus mahdollistuisi, vaaditaan yhteisöltä kykyä tunnustaa yksilö ainutlaatuisena ja arvokkaana yhteisön jäsenenä. Tällöin yhteisön on tarjottava jäsenilleen mahdollisuus toimia yhdessä muiden kanssa (6). Kun ihminen kokee olevansa omassa elämässään osallisena, hän ihminen tuntee olevansa arvostettu, kohdattu ja ymmärretty sekä hän pystyy ennakoimaan elämäänsä (7). Työelämäosallisuudella edistetään yksilön työllistymisvalmiuksia, kuntoutumista työmarkkinoille ja osallisuuteen sekä työmarkkinoiden toimintaan vaikuttamista (8). Kulttuurihyvinvointi tukee osaltaan ihmisen osallisuuden kokemusta osana moniammatillista yhteistyötä (9). Osallistuva tutkimuskumppanuus puolestaan tarjoaa tutkimuksessa mukanaoleville yhdenvertaisen mahdollisuuden osallistua tutkimusprosessin eri vaiheisiin (10). Mitä toimijuus tarkoittaa? Toimijuus on aloitteellista toimintaa, tunnetta ja tietoa, mutta myös kykyjä ja resursseja saada omassa elämässä muutosta aikaan. Toimijuus tarkoittaa myös mahdollisuuksia tehdä valintoja ja toimia niiden mukaan tietyssä ympäristössä, sen rakentuessa suhteessa ympäristöön (11). Yksilön omaa toimijuutta tarkastellaan osana ihmisen elämää monesta eri näkökulmasta, kuten esimerkiksi osana oppimisvaikeuksia (12). Toimijuutta tarkastellessa siihen kietoutuu myös ajallinen ja yhteiskunnallisen tilanteen ulottuvuus ja ihanteet (13). Esimerkiksi työelämäkontekstissa puhutaan tunnetoimijuudesta (14) tai ammatillisesta toimijuudesta (15). Ohjauksen kontekstissa toimijuus voidaan huomioida osana ohjattavan elämänkulkua (16), sen ollessa yhtä aikaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista (17). Osallisuus ja toimijuus kietoutuvat toisiinsa. Teemakärjen hanketyön hedelmiä Teeman hankkeissa on esimerkiksi Tuotettu uusi työmarkkinoille pääsyn malli nykyisten, tuettujen työllistämismuotojen ja avoimien työmarkkinoiden välimaastoon Puuttuva Pala -hankkeessa, tutustu myös Tuettu keikkatyö -verkkojulkaisuun. Kehitetty kaupunkisuunnistukseen pohjautuva oppimispeli, jota jota sovelletaan suomalaisissa oppilaitoksissa ja muissa kumppaniorganisaatioissa, esimerkiksi nuoren koulutuspolun löytämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen CONNEXT for Inclusion -hankkeessa Luodaan pedagoginen viitekehys ja käsikirja Transversaalien taitojen oppimiseksi ja opettamiseksi monialaisesti sosiaali- ja terveysalan työkentällä ITSHEC -hankkeessa. Analysoidaan kaupunkisosiaalityötä ja sosiaalisen tuen rakenteita ja yhteisöjä edistääkseen kestäviä ratkaisuja kaupungeille ja sen asukkaille Urban SOS - Kohti monialaista, osallistavaa, kestävää tulevaisuutta -hankkeessa. Tutkitaan emotionaalista-, psykologista- ja fyysistä turvallisuutta sosiaali-, terveys- ja opetusaloilla Tiitu -tutkimushankkeessa. SOPIVA - henkilökohtaisen budjetoinnin hankkeessa tehtiin alueellista työtä Etelä-Savon vammaispalveluissa ja kehitettiin valtakunnallisesti yhteisiä henkilökohtaisen budjetoinnin periaatteita ja toimintatapoja. Hankkeessa luotiin muun muassa uusi palveluntuottajan roolikartta (PDF / etela-savo.fi) Lue osallisuuden ja toimijuuden vahvistamisen teemakärjestä tarkemmin innovaatiokeskittymän sivulta. Kirjoittaja Eija Raatikainen (KT) on yliopettaja, projektipäällikkö ja Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen teemavastaava. Hän työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö sekä projektityöntekijänä että projektipäällikkönä. Lähteet Leemann, L., Kuusio, H. & Hämäläinen, R.-M. (2015) Sosiaalinen osallisuus. Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke (Sokra). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Keskitalo, E. & Karjalainen, V. (toim.) (2013) Kaikki työuralle! Työttömien aktivointipolitiikkaa Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Suomen yliopistopaino. Tampere. Kukkonen, M. & Isola, A.-M. (2021). Osallisuuden kokemus – ensimmäisiä koko aikuisväestöä koskevia tuloksia näkymä (journal.fi) Gerontologia, 35(1), 103–106. Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017) Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa (julkari.fi) Helsinki. THL. Työpaperi 33/2017, 23–31. (haettu 2.9.2021). Kukkonen, M. & Isola, A.-M. (2021) Osallisuuden kokemus – ensimmäisiä koko aikuisväestöä koskevia tuloksia näkymä (journal.fi) Gerontologia, 35(1), 103–106. Ryynänen, S. (2021) Osallisuus, toimijuus ja yhteisöllisyys. Puheenvuoro Innovaatiokeskittymän kehittäjäverkostossa “Osana ja mukana. Sosiaalipedagogiikka näkökulmana osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen” 4.2021. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019) Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus, 60–70, 141–143. Työelämäosallisuus - THL. Huhtinen-Hilden, L. (2021) Kulttuurihyvinvoinnin yhteistä ymmärrystä rakentamassa. (Tikissä). Lehtonen, K., Vänskä, N., Helenius, S., Harra , T., & Sipari, S. (2020). Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus, 43(3), 6–19. Nivala, E. (2020) Maahanmuuttajaopiskelijoiden sosiaalipedagoginen ohjaus vapaassa sivistystyössä (journal.fi) Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 21, 135–140. Korkeamäki, J. (2021). Oppimisvaikeudet, toimintavalmiudet ja toimijuus elämänkulussa: Tapaustutkimus aikuisten oppimisvaikeuksista (journal.fi) Aikuiskasvatus, 41(1), 6–17. Eteläpelto, A., Heiskanen, T. & Collin, T. Vallan ja toimijuuden monisäikeisyys (2011). Valta ja toimijuus Aikuiskasvatuksessa, 11-31. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Tampereen yliopisto. Vallan ja toimijuuden monisäkeisyys (PDF) Hökkä P., Ikävalko H., Paloniemi S., Vähäsantanen K. & Rantanen J. (2020) teoksessa Hökkä P., Ikävalko H., Paloniemi S., Vähäsantanen K. & Nordling, A. (toim.) (2020). Tunnetoimijuus ja sen tuki työssä (jyu.fi) Vähäsantanen, S., Hökkä, P., Paloniemi, K. & Eteläpelto, A. (2017) Ammatillinen toimijuus: Rakenne, mittari ja tuki. (jyu.fi) Vanhalakka-Ruoho, M. (2014) Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta? (journal.fi) Aikuiskasvatus, 34(3), 192–201. Vehviläinen, S., Souto, AM (2021) How does career guidance at schools encounter migrant young people? Interactional practices that hinder socially just guidance (springer.com). Int J Educ Vocat Guidance.
Strengthening youth’s trust in the future
According to OECD (2021), Finland is a high-trust society, ranking among the top performers among the OECD countries. In other words, trust is a meaningful phenomenon in Finnish society. What is trust? Trust can be seen as a simple, but also a complex phenomenon. Trust can be an approach, like an emotion, attitude, cognitive choice or even an unconscious issue, depending on theories. Thus, trust is based on individuals’ emotions, experiences, thoughts and attitudes; it can also be explored from a wider perspective, like from its relational character. There is evidence that Finnish people trust their families (as an institution) more than other institutions (1). In addition, young people also trust most people who are close to them. Trust in non-family members must be earned (2). However, there is evidence that if people just blindly trust anyone, it is likely that no one probably trusts them (3). Trust and youth guidance Improving youth’s trust in the future is important because trust has many positive consequences. It can strengthen young people's self-confidence in their own abilities, but also improve the ability to trust others. The Finnish Government (4, 5) considers guidance to be very important. It has been pointed out that there is a special need for guidance for those groups who are currently underrepresented in the participation in continuous education. Further, people must be able to trust in the future and their own opportunities, and feel to be part of the environment as a meaningful resource. (6) For example, some studies of adolescents' trust experiences (7) suggest that ‘Relationship Education’ programs can make a difference. They can enhance young people's understanding of and willingness to trust. In other words, trust can be learned, and it is never too late to learn to trust, even if it can be, in some cases, challenging. For example, Zitting (8) has pointed out that without peoples’ trust in public administration it is difficult to trust other people. This shows that ‘trust’ has its ‘to come full circle' effect. We cannot approach it from only one perspective, when a wider understanding of it is needed. Who am I? What am I able to do? What am I capable of achieving? These are the three main questions in the dialogue and guidance with young people in the FUTU project. Those questions are based on the theoretical understanding of the Social Pedagogical Approach to improve participation, agency and life management skills in everyday life practice. There is also an understanding of ‘future research' behind FUTU -projects’ understand of pedagogical guidance. Trust is one of the key elements, also to make the guidance relationship between a young person and an adult stronger. Successful guidance can empower and support participation and the feeling of meaningful belonging. In the FUTU project, we will improve future-oriented guidance to support the young people to see alternative ways to build a positive and realistic future. The aim is to see one’s own future as something that includes positive options and is worth striving. Additionally, we promote and support youth’s active participation. The pessimistic shortsightedness will be transformed into aims, inspiration and encouragement regarding the future. The young people will be empowered to plan their own future. According to some experts who took part in the FUTU project’s (9) digital training and workshops, trust as a part of youth guidance can be defined as follows: “...If the future feels scary ...the facilitator can set goals that can be achieved for the future and make a “plan” to achieve them step by step. The higher the probability that a young person achieves even a small part of the set goal, the more likely it is to build confidence in their own skills and help them achieve even bigger goals in the future.” “For example, ...do not promise uncertain things. Create a communal, supporting and open atmosphere.” “Time is actively and regularly allocated to conversations, rather than leaving the client to ‘separately hope for conversation time’." “Trust in the future can be increased in many different ways. If it is a matter of a young person's disbelief in themselves and their own actions, one can extract successes from the young person's own past and reflect them on the current situation: how have you succeeded in the past? What kind of things has it demanded?” To sum up, according to the Youth Act (10) the aim is to promote young people’s skills and capabilities to function in society, support their growth, independence and sense of community, and support young people’s growth and living conditions. Nevertheless, studies have found (11) that realization of inclusion of children and young people requires special skills and attitudes from service professionals. Even though there are a lot of experts and professionals with a big heart and strong empathy skills, this challenge cannot be bypassed. Professionals need to have an understanding of trust as an important element of supportive guidance relationships, as well as an empowerment element in youth’s life - ‘trust resource’. How Finnish society can support young people’s trust in the future? A successful restructuring of services needs a stronger climate of dialogue and trust between state, regional and local actors. (4, 5, 6). Additionally, OECD (12) supports Finland paying more attention to people who are at risk for ‘feeling left behind’. OECD encourages Finland to understand the expectations and perceptions of different groups of society with respect to transparency and participation. By understanding trust and its diverse nature, as well as the empowering nature of it, it can be utilized in guidance work to support young people in finding their own trust resources. By supporting young persons’ self-confidence, they can become more visible to themselves. It can make a difference while fighting giving up, hopelessness and pessimism in life. (2). In the best case, trust can increase trust and improve young people's hope for the future. Trust is a serious element to take into consideration, while developing, designing and creating new services, methods and tools for youth well-being, participation and their quality of life. References Simola J., Westinen J., Pitkänen V. & Heikkilä, A. (2021) Luottamusta ilmassa, mutta kuinka paljon? Tutkimus eri sukupolvien luottamuksesta yhteiskunnan instituutioihin. Raatikainen, E. & Poikolainen, J. (2020) Young men’s experiences of trust and distrust as a framework for their future. The Finnish Journal of Youth Research (“Nuorisotutkimus”) Vol 38, (2), 37–51. Frowen, I. (2005) Professional Trust. British Journal of Educational Studies 53(1), 34–53. Finnish Government (2020), 3.6 Fair, equal and inclusive Finland Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.6 Fair, equal and inclusive Finland (valtioneuvosto.fi) Finnish Government (2020), 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation, Government Programme, Finnish Government, Helsinki, 3.7 Finland that promotes competence, education, culture and innovation (valtioneuvosto.fi) McElroy-Heltzel, S.E., Jordan, T.R., Futris, T.G., Barton W.A., Landor, A.K. & Sheats, K.J. (2019) Sources of socialization for interpersonal trust: an exploration of low-income Black adolescents’ experiences, Journal of Youth Studies, 22:1, 124-137 Zitting, J. (2021) Luottamusta voi edistää parantamalla sosiaalista osallisuutta (DIAK.fi). Creating Positive Future - FUTU project. Creating Positive Future - FUTU | Metropolia UAS Youth Act (2017). Legislation - OKM - Ministry of Education and Culture, Finland Peltola, M. & Moisio, M. (2020) Ääniä ja äänettömyyttä palvelukentillä. Katsaus lasten ja nuorten palvelukokemuksia koskevaan tietoon. Nuorisotutkimusverkosto. OECD (2021) Drivers of Trust in Public Institutions in Finland. OECD Publishing, Paris. Creating Positive Future - FUTU | Metropolia UAS Means to achieve the project goal are promotion of future-oriented positive thinking, life management skills and ability to take action. In addition, the project can support the young people into further vocational training and transition into the job market.
Toivoa huomiseen – uskallusta tulevaan
”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.[1] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut. Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.[5] Itsestä riippumaton tulevaisuus Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. [6] Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi - tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.[9] FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle [10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa "Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas"[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa. Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? [12] Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien [13] tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020]. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF) Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu FUTU-hankkeen verkkosivut Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).
Tulevaisuutta rakennetaan tänään
Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantatutkimuksen mukaan [1] vuonna 1997 syntyneistä lapsista suurin osa voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia riskejä elämässään, sillä esimerkiksi psykiatrisen diagnoosin oli tutkimuksen mukaan saanut noin viidesosa (20,7 %). Myös rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %). Tulevaisuutta hahmottelemassa Nuori voi kokea tulevaisuuden innostavaksi ja kiehtovaksi — tai uhkaavaksi ja pelottavaksi. Ihminen yrittää kokemansa pohjalta sopeutua tulevaan tai toimia itse aktiivisesti toivomansa tulevaisuuden luomiseksi. (Rubin & Kaivo-Oja 2010.) Framerin (2003) tutkimuksen mukaan positiivisella asennoitumisella tulevaisuuteen on todettu olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon nuoret kokevat psykologisia ja sosiaalisia haasteita. Nuoret, jotka suhtautuvat tulevaisuuteen negatiivisesti kokevat enemmän haasteita. Nuoruuteen ja nuoren identiteetin muodostamisen kehitystehtävään liittyy oleellisesti tulevaisuussuuntautuneisuus (Future orientation). Tämä tarve tulevaissuuntautuneisuuteen on samansuuntaista kulttuurista tai yhteiskunnasta riippumatta (Framer 2003). Tulevaisuusorientaatiolla tarkoitetaan aktiivista ja tietoista tulevaisuuden haltuunottoa (Heinonen, Ruotsalainen & Kurki 2012). Tulevaisuuden ohjausmenetelmät ja välineet MOTIIVI-hankkeessa on kehitetty tulevaisuussuuntautuneita ohjausmenetelmiä yksilö- ja ryhmäohjauksen tarpeeseen. Tulevaisuusorientaatiota on lähestytty kolmen ohjaavan kysymyksen kautta. Nämä ovat "Kuka minä olen?", "Mitä minä osaan?" ja "Mihin minä pystyn?". Kysymykset sisältävät ajatuksen identiteettityöstä, itsensä hahmottamisesta suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan. ”Mitä minä osaan” -kysymyksellä herätellään ajattelemaan omia taitoja, myös sellaisia joista nuori ei välttämättä ole tietoinen, tai ei osaa nimetä niitä taidoikseen. Taidot tuodaan esille, ja ne integroituvat osaksi sitä, kuka minä olen. Minä pyritään näkemään positiivisessa, osaavassa valossa. Kysymys ”Mihin minä pystyn?” nostaa esille myös terveysnäkökulman. Mikä on toimintakykyni? Kuinka voin? Kuinka huolehdin terveydestäni, unesta, mielen hyvinvoinnista? Näiden kolmen kysymyksen valossa luodaan omaa suhdetta tulevaisuuteen. Minusta tulee pystyvä, osaava ja toimintakykyinen nuori, joka uskaltautuu hahmottelemaan tulevaisuuttaan. Nuori tarvitsee avukseen kunnioittavaa, aikaa-antavaa ja läsnä olevaa ohjausta (Raatikainen 2018a; 2018b). Hankkeessa kehitetyt (ryhmä)ohjausmallit mahdollistavat tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen ja vahvistavat ammattilaisten mahdollisuuksia tukea nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, terveyttä ja työelämävalmiuksia. Lisätietoja menetelmistä ja toimenpiteistä hankkeen webbisivuilta. Lähteet Framer, G. L. 2003. The Dimensionally of Youths’ Oriented Interest. Journal of Social Service Research, 29:2, 1 - 40. Heinonen, S., Ruotsalainen, J. & Kurki, S. 2012. Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. Tulevaisuuden tutkimuskeskus Tutu e-julkaisuja 4/2012. Turun Yliopisto. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. MOTIIVI - nuorten tulevaisuussuustyöskentelyn uudet menetelmät. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/motiivi/ Raatikainen, E.2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. Osoitteessa http://kohtaanuori.metropolia.fi/ . Luettu 2.6.2019. Raatikainen, E. 2018b. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 - Issue 3. Osoitteessa https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20.Luettu 11.4.2019. Tulevaisuusohjaus 2019. Osoitteessa http://tulevaisuusohjaus.fi . Luettu 11.5.2019. [1] ”Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle” https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y [2] (Social Work in the Digital Age - How Digital Developments and Digital Inequalities Shape Modern Discourse in Social Work Theory and Practic https://web.fhnw.ch/plattformen/hsa-summerschool)
Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajana
Luottamuksella on tunnistettavissa monia myönteisiä vaikutuksia. Se liittyy toimiviin ihmissuhteisiin, ihmisen kykyyn toimia osana ryhmää ja yhteisöä sekä luo ihmisten välille turvallisuutta ja ennustettavuutta. On myös osoitettu, että yhteisöissä, joissa ihmiset luottavat toisiinsa, kollektiiviset ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa (1). Luottamuksella on tärkeä asema myös nuorten aikuisten päivittäisessä vuorovaikutuksessa (2). Tutkimusten mukaan nuoret, jotka uskovat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun, ovat myös taipuvaisia myös luottamaan muihin ihmisiin (3). Valtaosa suomalaisista nuorista suhtautuu melko positiivisesti omaan tulevaisuuteen, vaikkakin nuorten optimismi on vähentynyt viime vuosina. Tyytyväisimmät suomalaiset nuoret luottavat siihen, että tulevaisuus on hyvä ja ihmiskunnalla on kykyä ja tahtoa ratkaista eteen tulevat ongelmat (4) . Mutta erityisesti poikien luottamus Suomen tulevaisuuteen asuinmaana ja kanssaihmisiin (3) sekä sosiaalinen luottamus (10) ovat heikentyneet. Juuri päättyvässä Matti - miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR) tutkittiin luottamuksen merkitystä nuorten miesten elämässä. Tässä blogitekstissä kerron, mitä tutkimuksessa löysimme. Luottamus pitää ansaita Matti-hankkeen aineisto kerättiin nuorten työpajoista sekä Ohjaamo-toiminnasta Helsingin ja Kouvolan alueelta*. Tulosten mukaan, Helsingin työpajojen [2] ja Kouvolan Ohjaamon nuorten luottamukselliset ihmissuhteet lisäsivät nuorten voimavaroja. Matti-hankkeen aineistossa luottamusta oli tunnistettavissa melko paljon, vaikkakin huomionarvoista oli se, että luottamus ei tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan ollut itsestään selvää, vaan se piti ansaita. Nuoret kuvasivat, että luotettavan ihmisen pitää osoittaa teoillaan ja puheillaan luottamuksen arvoisuutensa. “Eihän kehenkään voi luottaa näin vaan. Kyllähän se vaatii jonkun pohjan siihen.” “Koska ei ikinä pidä luottaa. Ei pidä ikinä luottaa vaan saman tien. Jos et sä tunne jotain ihmistä esimerkiks niin emmä ainakaa luota sen sanaan.” “En mä nyt mitään …sokeeta luottamus tyyliin kenellekään anna mut…” “En minä mihinkään vieraisiin ihmisiin ainakaan luota.” Se, että luottamus pitää ansaita, olikin yhteinen piirre tutkimukseen osallistuneille työpaja- ja Ohjaamo -nuorille. Tutkimuksen mukaan nuorilla oli elämässään merkityksellisiä ja voimavaroja lisääviä luottamuskokemuksia, mutta myös elämänlaatua heikentäviä epäluottamuskokemuksia. Epäluottamuskokemukset olivat vaikuttaneet heihin monin tavoin. Luottamukseen liittyy ihmisen välinen turvallisuus (5), kun taas epäluottamus voi johtaa epäilyyn, erillisyyteen ja turvattomuuteen (Troman 2000). Epäluottamuskokemukset eivät unohdu, mutta niistä voi selvitä Nuoruus nähdään elämänvaiheena, johon voi liittyä epäonnistumisia ja mokia, asioita, jotka ’ikään kuin’ voivat kuuluvat nuoruuteen. Epäluottamuskokemuksista selviytymiskeinoiksi nuoret toivat tutkimushaastatteluissa esille monia erilaisia keinoja. Pääasialliseksi selviytymiskeinoiksi kuvattiin kykyä nähdä maailma eri tavalla, kun ikää tulee lisää (7), vaikkakin myös itsensä suojeleminen ja huonojen ihmissuhteiden katkaiseminen koettiin tärkeäksi keinoksi selvitä aikaisemmista epäluottamuskokemuksista. “Siihen aikaan se oli tosi vaikeeta. Tuntu et kukaan ei välitä must. Mut, sit myöhemmin ku, tullu aikuiseks ja vielä joskus nuorena, vanhempana teininä silleen ni, alkoi olleen sillee et --mitä väliä sillä on, ne on vanhoi juttui ja, ihmiset muuttuu. Tietenkin just jossain yläasteella niin ihmiset käyttäytyy tosi, villisti kun kaikki hormonit hyrrää tälleen.” Bosin, Westenbergin, Dijkn ja Cronen (8) mukaan varhaisaikuisuuteen kuuluu se, että nuori oppii paremmin ymmärtämään myös muiden ihmisten erilaisia näkökulmia. Epäluottamuskokemukset jättävät jälkensä nuoreen, mutta eivät silti ole välttämättä esteenä paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Tähän tarvitaan ymmärtävää ohjausta ja luotettavaa aikuista. Nuoret tarvitsevat luottamusta tulevaisuuteensa rakentamiseen “– Kaikkihan me ollaan jouduttu -- eikä mua oo silleen kusetettu. —tilanteet joskus menee niin kun ne menevät mutta, ehdottomasti luotan ihmisiin ja, ihmiset on ollu jotenki ystävällisiä mua kohtaan, (-) elämän, mikä on tosi siistii (–)“ Vaikka epäluottamuskokemukset varjostaisivatkin nuoren elämää, ei luottamusta ole koskaan liian myöhäistä saavuttaa - vaikka haasteellista se voi ollakin. Tulevaisuus rakentuu onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Nuori saa luottamuksellisessa ihmissuhteessa myös epäonnistua, mutta häntä tuetaan jatkamaan elämässään eteenpäin. Luotettava aikuinen** auttaa nuorta elämässä hänen tulevaisuutensa rakentamisessa, sillä luottamus on tekijä, jonka avulla on mahdollisuus lisätä toivoa tulevaisuuteen (9). Luotettavalta aikuiselta se vaatii kärsivällisyyttä, kohtuullisiin odotuksiin vastaamista ja eläytymiskykyä nuoren tilanteeseen. Luottamuksellisen ihmissuhteen myötä nuoren itseluottamus saa myönteisen kasvualustan näkyväksi tulemisen ja luottamukseen liittyvän asioiden ennustettavuuden myötä. Kohtaa nuori - kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen Matti-hankkeen verkkojulkaisu Kohtaa nuori - kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen ilmestyi maanantaina 3.12.2018. Julkaisussa esitellään sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja sekä näkökulmia nuoren kuulemiseen ja vahvistavaan kohtaamiseen, joita voidaan soveltaa laajasti toimittaessa nuorten kanssa nuoriso-, kasvatus-, sosiaali- ja terveystyössä. Tutustu julkaisuun täällä >> Lähteet Ostrom, E. 2003. Towards a Behavioral Theory Linkin Trust, Reciprocity, and Reputation, in E.Ostrom and Walker, J. (eds). Trust & Reciprocity: Interdisciplinary lessons from Experimental Research, New York, NY: Russell Sage Foundation. Lee, N.C., Jolles, J. & Krabbendam, L. 2016. Social information influences trust behavior in adolescents. Journal of Adolescence 46, 66-75. Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa - Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf Salonen, A.O. & Konkka, J. 2016. Kun tyytyväisyys ratkaisee - nuorten suhtautuminen globaaleihin haasteisiin, käsitykset ihanne yhteiskunnasta ja toiveet omasta tulevaisuudesta, 137-159. Teoksessa Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa - Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf Yamagishi, T. 2011. Trust. The Evolutionary Game of Mind and Society. Springer. Troman, G. 2000. Teacher Stress in the Low-Trust Society. British Journal of Sociology of Education. 21(3):331-353. Sutter, M. & Kocher, M.G. 2007. Trust and trustworthiness across different age groups. Games and Economic Behaviour, 59, 364-382. Van den Bos, W., Westenberg, M., van Dijk, E., & Crone, E. A. (2010). Development of trust and reciprocity in adolescence. Cognitive Development, 25(1), 90–102. McGeer, V.2012. Trust, hope and empowerment. Australian Journal of Philosophy, 86:2, 237-254. Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet – Nuorisobarometri 2017 teemana on koulutus. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf * Matti - Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys- työpajoja. Pajojen tavoitteena oli löytää uusia sukupuolisensitiivia ohjausmalleja ratkaisuksi nuorten elämänhallinnan lisäämiseksi, työllistymiseen tai koulutuspolun löytämiseksi. Pajoihin osallistuneista nuorista, osallistui tutkimukseen (n=30). Tutkimusaineistoa Aineisto kerättiin työpajanuoria haastatellen (puolistrukturoitu haastattelu) vuosien 2017–2018 aikana Kouvolassa ja Helsingissä. Haastatteluihin osallistui Eija Raatikainen, Arja Liinamo, Jaana Poikolainen ja Teija Rautiola. Tutkimuksessa selvitettiin laajasti nuorten tilannetta moni menetelmällisesti ja -monitieteellisesti. Tämä blogi pohjautuu tutkimusintressiin nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamus kokemuksista ja yhteyttä nuorten tulevaisuususkoon. ** nuoret kuvasivat Matti -hankkeessa hankittussa aineistossa mm.työpajaohjaajia luotettaviksi aikuisiksi.
Opiskelijayhteisöä rakentavat, murentavat ja energisoivat merkitykselliset tunteet
Mitä haluamme viestittää tunteista toisillemme? Vai haluammeko kätkeä tunteemme? Millä tavalla kerromme tunteistamme? Millaista tunneilmastoa olemme osaltamme kertomisen tyylillämme luomassa? Miten tunteisiimme reagoidaan? Taistelijasta Tulevaisuuden rakentajaan Löysimme kolmen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden teksteistä [1] seitsemän erilaista tapaa kertoa merkityksellisistä tunnekokemuksista korkeakouluopintojen aikana. Opiskelijoiden tunnekuvaukset luokittuivat selviytyjän (oppijan), taistelijan-, kiitollisen-, tulevaisuussuuntautuneen-, epäammatillisen opettajan-, turhautuneen- ja pettyneentarinaan (ks. Taulukko 1). Kuvaukset liittyvät muihin opiskelijoihin, opettajiin, sekä esimerkiksi tietoteknisiin järjestelmiin - opintoja edistävinä tai hidastavina (tai mielipahaa aiheuttavina) asioina. Taistelijan tarinassa kertomukset liittyivät jonkin tilanteen voittamiseen tai positiivisen lopputuloksen saavuttamiseen. Kuvauksissa oli taisteluhenkeä. Tähän kuvaukseen liittyi myös epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kuvauksia. ”IT linjalle ei haluta opiskelijoita, joilta puuttuu Y- kromosomi.” Kiitollisen tarinassa puolestaan kuvailtiin vuosien varrella saatua tukea, jota saatiin muilta opiskelijoilta tai opettajilta. Tuki ja opiskelijan elämäntilanteen ymmärtäminen oli auttanut opinnoissa eteenpäin. ”Olin kiitollinen opettajalle, että hän jaksoi auttaa, vaikka selvästi hänenkin aikataulunsa oli yleensä todella kiireinen.” ”Yksi opettajista oli myötätuntoinen, pahoitteli asiaa ja sanoi että epäreilu juttu.” Tulevaisuutta rakentavien opiskelijoiden kertomuksissa kuvailtiin määrätietoista asennetta ja tulevaisuussuuntautuneita tekoja opintojen loppuun suorittamiseksi. Niissä opiskelijan hallinnantunne ja minäpystyvyys tulivat selväsi esille. Opiskelija kuvaili haasteellisia tilanteita, mutta samalla hänellä on selviä suunnitelmia siitä, kuinka hän aikoo edetä opinnoissaan. ”Tiedän mitä haluan, vaikka opettaja ei tietäisikään/antaisi selkeää vastausta.” The Story Description of Story 1. The survival- / learning story Attention was paid to coping with experience and learning about it for the future. 2. The warrior story A story of fighting against challenges as a winner. This also involved descriptions of injustice and fairness. 3. The appreciative story Were typically about help that was received from teachers or students. 4. The story of the future-oriented The student describes challenging situations, but at the same time he has clear plans how to proceed in his studies/a goal for future. 5. The story of lecturers’ unprofessionality Reflects how the teacher does not behave as expected from a teaching professional and how this generates negative emotions. The teacher's interaction skills or expertise in the field is weak, causing student distrust. 6. The story of the frustrated Depicts strong negative feelings, refers to similar past school experiences, and does not present ways to resolve the situation. 7. The story of the disappointment Disappointments are more related to current studies, and (related to students themselves, other people, or computer challenges and training systems.) Taulukko 1. Perustuu esitykseen “Between despair and joy – emotions as guides for lifelong learning” (Maria Ekström & Eija Raatikainen), joka pidettiin Wienissa (6th Teaching and Education conference 1.10.2018) Tunteisiin voi vaikuttaa -tunneviestintä kehittää emotionaalista kompetenssia Rantanen (2015, 17) muistuttaa, että tunteisiin vaikuttamiseen on olemassa monia keinoja, vaikkakin näitä keinoja ei systemaattisesti opeteta missään. Kyse ei ole suostuttelusta, houkuttelusta tai oman tahdon läpi saamisesta, vaan siitä, että hallitsee tunteet ja valjastaa niissä piilevän energian oman toiminnan käyttövoimaksi. Tunteisiin vaikuttamalla, voisimme ratkaista suotuisasti monta tilannetta. Millaisia keinoja opiskelijoilla sitten voisi olla tunteiden hallitsemiseksi ja niihin vaikuttamiseksi? Miksi tunteisiin ylipäätänsä pitäisi vaikuttaa? Rantasen (2015) mukaan tunteisiin vaikuttaminen voidaan jakaa kuuteen osaan 1a. Omien negatiivisten tunteiden käsittely 1b. Omien positiivisten tunteiden herättely 2a. Toisten ihmisten negatiivisten tunteiden kohtaaminen 2b. Toisten ihmisten positiivinen herättely (3a. Organisaation negatiivisten tunteiden kohtaaminen & 3b. Organisaation positiivisten tunteiden herättely ja vahvistaminen). Tunteisiin vaikuttaessa, on siis hyvä pohtia sitä kenen tunteista puhutaan, ja puhutaanko negatiivisten tunteiden käsittelystä vai positiivisten tunteiden herättelystä. Luokittelu on pelkistävä, mutta myös selkeä. Se on ensimmäinen askel tunteiden jäsentämiseksi. Tunteet jaetaan usein positiivisiin ja negatiivisiin, vaikkakin käytännön elämässä ne ovat vain suhteessa tiettyyn tilanteeseen, positiivisia tai negatiivisia. Ne eivät ole arvotettavissa olevia, vaan yhtälailla ”negatiiviset” tunteet sisältävä eteenpäin vievää energiaa, tai vastaavasti ”positiiviset” tunteet voivat hidastaa uudistamista. Merkityksellisintä lienee se, millaisen tunnejäljen (Emotional Footprintin) jätämme kohtaamisissa jälkeemme? Onko se negatiivinen vai positiivinen? Opiskelijoiden kohdalla tunteiden vaikuttamiseen ja niiden hallitsemiseen on monia perusteluja: opiskelija tunnistaa, hallitsee ja osaa hyödyntää tunteisiin liittyvää energiaa positiiviset tunnekokemukset opintojen aikana edistävät joustavuutta ja avoimuutta uudelle tiedolle (Bolte & Goschke 2010) opiskelija enemmän rakentaa ja ylläpitää yhteistyötä, kuin murentaa ja hajottaa yhteistyötä, kun tunteita osataan tunnistaa ja käsitellä tilanteeseen sopivalla tavalla tunnetaidot vahvistuvat käyttämään tunteita voimavarana myös tulevaisuudessa työelämään siirryttäessä (--> Emotionaalinen kompetenssi vahvistuu). → työssäjaksaminen ja työn hallintakyky kohentuu Positiivinen puhe luo positiivista tunneilmastoa On todettu, että jo pelkkä tunnetilan muuttaminen myönteisempään suuntaan lisää ihmisen luovaa ajattelua, sosiaalisuutta, parantaa immuunijärjestelmää sekä heikentää epäitsekkyyttä (Lyubomirsky, King & Diener 2005). Tunteilla on suuri merkitys opintoihin, motivaatioon, onnistumiseen ja hyvinvointiin (kts mm. myös Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016). Pitkään jatkuvien negatiivisten tunteiden on puolestaan osoitettu lisäävän sairastavuutta (Rantanen 2015, 22). Muun muassa nämä tekijät puoltavat vahvempien tunnetaitojen puolesta. Työurien pidentyessä ei ole merkityksetöntä millainen tunneilmasto työssä vallitsee. Opiskelijoiden opinnoissa etenemisen, ja jaksamisen, mutta myös myöhemmin työelämässä selviytymisen näkökulmasta on kiintoisaa kysyä sitä, jatkuuko opintojen aikana hyväksi koettu tunteista puhumisen tapa myös valmistumisen jälkeen työelämään siirryttäessä? Siirtyykö tunteista puhumisen tapa yhteisöstä toiseen vaihdettaessa, vai omaksummeko uudessa työyhteisössä sen tavan puhua (tai olla puhumatta tunteista?). Muuttuuko opintojen aikainen tunnepuhe automaattisesti positiiviseksi työelämään siirryttäessä, vai voiko sitä tunnetaitoja ja tunteista puhumisen tapaa tiedostaa ja harjoitella jo opintojen aikana? Keskeinen edellytys onnistuneille kohtaamisille on Taipaleen (2016) mukaan se, että kykenemme tavoittamaan muiden ihmisten tunteet sekä sen mitä he milloinkin aikovat ja ajattelevat. Kyse on hyvinvoinnista, työhön sitoutumisesta, mutta myös ihmisten suorituskyvystä; tyytyväiset työntekijät jaksavat työssään paremmin. Lähteet: Bolte, A., & Goschke, T. 2010. Thinking and emotion: Affective modulation of cognitive processing modes. In Towards a Theory of Thinking (pp. 261-277). Springer, Berlin, Heidelberg. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/kott2016 Lyubomirsky, S., King, L. & Diener, E. 2005. The Benefits of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success? Psychological Bulletin. Vol. 131, No. 6, 803– 855. Polkinghorne, D. E. 1988. Narrative Knowing and the Human Sciences. New York: State University of New York Press, Albany. Rantanen, J.2015. Vaikuta tunteisiin. Lisää voimaa tekemiseen. Talentum. Taipale, J. Empatia ja samaistuminen yhteisöjen perustana. 3/2016. Osviitta. [1] Teksti perustuu Wihurin rahaston Tunnetutkimukseen (2018), joka keskittyy merkityksellisten tunnekokemuksien tutkimiseen ja tunnetaitojen kehittämisen korkeakoulukontekstissa. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa sekä opinto-ohjaajilta että opiskelijoilta 3AMK-kontekstissa. Opiskelijat (n=43) kertoivat merkityksellisistä tunnekokemuksista ja -tilanteista, jotka liittyvät opintoihin. Tutkimuksessa käytettiin Critical Incident -menetelmää ja narratiivista lähestymistapaa (Polkinghorne 1988). Aineisto kerättiin osana Tutu -hanketta Metropoliasta, Laureasta ja Haaga-Heliasta keväällä 2017. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Lisäksi on kriittisesti hyvä muistaa myös se, että keräämämme tarinat olivat vain tiettynä hetkenä tuotettuja, ja siten opiskelijoilla on luonnollisesti monia erilaisia merkityksellisiä tunnekokemuksia. Ne eivät jää yhteen kertomisen tapaan.
Tunteet opetuksen ja ohjauksen kontekstissa korkeakoulussa
Tunnetaidot kuuluvat asiantuntijuuteen Esimerkiksi ”Simulaatiot ohjaustilanteissa”, ”Omat kokemukset harjoitteluista”, ”Pienryhmäkeskustelut case:n avulla” tai ”Opettamalla tunteidensäätelytaitoja systemaattisesti kaikilla kouluasteilla” voisivat olla metropolialaisten, haaga-helialaisten ja laurealaisten ohjauksen ammattilaisten (n=34) tarjoamia keinoja siihen, miten korkeakouluopiskelijoita voitaisiin entistä paremmin tukea tunnistamaan tunteitaan opetuksen ja ohjauksen kontekstissa.[1] Näitä erilaisia opiskelijoiden tunteiden tunnistamiseen ja hallintaan liittyviä keinoja ohjauksen ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille Tutu-hankkeeseen liittyvässä kyselyssä.[2] Hankkeen alustavien tutkimustulosten mukaan korkeakouluopiskelijat puhuvat tunteistaan hyvin vaihtelevasti; toiset avoimesti, toisten ollessa hyvin sulkeutuneita. Tämä ei ole mikään yllätys, opiskelijat ovat erilaisia, niin kuin tunteista puhumisen kulttuurit ja opiskeltavat korkeakoulun eri alat. Mutta onko siis tunteista puhumattomuudessa enemmän kyse ”opitusta käyttäytymismallista” vai ”välttämiskäyttäytymisestä”, kuten eräs kyselyyn osallistunut ohjauksen ammattilainen asian oivallisesti asian ilmaisi, vai jostakin muusta? Kiinnostavaa on myös kysymys siitä miksi, miten ja missä opiskelijoiden olisi sitten hyvä saada puhua tunteitaan? Toisin sanoen, miksi korkeakouluopiskelijoita tulisi tukea substanssiosaamisen kehittymisen lisäksi tunnetaitojen kehittymisessä? Miksi tunnetaidot ovat tärkeitä tulevaisuuden työelämätaitoja, vai ovatko ne? Tunnetaidot korostuvat muuttuvassa maailmassa Tulevaisuuden työelämässä sanotaan menestyvän sen, jolla on hyvät tunnetaidot (esim. Rantanen 2017). Myös Euroopan Unionin määrittelemät transversaaliset taidot[3] tuovat esille tunnetaitojen merkityksen osana asiantuntijuutta. Vaikka työn ja työnteon mielekkyys onkin mittausten mukaan tasapainossa ensimmäisen kerran lähes kahteenkymmeneen vuoteen, niin kuitenkin työpaikkakiusaamisen työpaikoilla on havaittu kasvaneen. (Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018). Työntekijöiden tunnetaidot voivat parhaimmillaan ehkäistä töissä loppuunpalamista ja väsymistä sekä turhia ristiriitoja. Tulevaisuuden työssä korostuvat vuorovaikutus ja yhteistyötaidot (Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta). Kuormittumisen hallinnantaito onkin nimetty yhdeksi työelämän tulevaisuuden taidoksi (Tulevaisuuden työelämätaidot 2016). Tunteilla on yhteys ihmisen toimintaan ja käyttäytymiseen (Benny Ze’ev 2010, 42–45; Grandey 2008), joten niiden vaikutuksesta on hyvä olla tietoinen, jotta pystyy toimimaan rakentavasti itselle merkityksellisissä tunnetilanteissa. Taito vaatii myös kyky hyväksyä vallitseva tunnekokemuksensa (emotionaalinen minäpystyvyys) (Saarni 2000). Ilman mentalisaatiota ihmisen on vaikea ennakoida omia ja toisen reaktioita sekä säädellä omia tunnetilojaan (Larmo 2010). Tunnistamattomista tunteista - tunteista puhumiseen Tutu-hankkeen kyselyssä korkeakoulujen ohjauksen ammattilaiset ja hyvinvoinnin asiantuntijat toivat esille huolen siitä, että ”opiskelijoiden saattaa olla hankala yhdistää tunteitaan ja niiden syy- ja seuraussuhteistaan” tai siitä kuinka ”tunteet ”purskahtavat” ulos vaikkapa turhautumisen tai uupumuksen yhteydessä.” Lisäksi opiskelijoiden tunnistamattomien tunteiden kuvattiin tulevan myös epäsuorasti esille esimerkiksi fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, univaikeuksina tai väsymyksenä. ”Osa opiskelijoista ei tunnista omia tunteitaan, opetan heille tunteiden tunnistamista” tai ”Autan ohjaajana opiskelijaa tunnistamaan tunteita, jotta se helpottaisi oman tarinan ymmärtämisessä ja käsittelyssä”. Vastauksista selvisi myös se, että kahden kesken tunteista puhuttiin helpommin kuin suurryhmässä. Ohjauksen ammattilaiset korostivat turvallisuuden ja luottamuksen merkitystä, jolloin tunteista puhumisen koettiin onnistuvan suurryhmässäkin. ”Jos ilmapiiri on salliva ja ryhmä on luotettava, opetuksessa puhutaan tunteista vapautuneemmin”, ”Jotkut opiskelijat kertovat suoraan tunteistaan—, mikä edellyttää luottamuksen syntymistä” tai ”Opiskelijat puhuvat usein hyvin avoimesti, sillä kahdenkeskiset tilanteet ovat luottamuksellisia”. Luottamuksen onkin todettu viime vuosina kehittyneen korkeakouluopiskelijoilla (18-24v.) positiiviseen suuntaan (European Quality of Life Survey 2016). Erityisesti positiivisten tunteiden on todettu edesauttavan luottamuksen kokemista (Dunn & Schweitzer 2005). Kukaan vastaajista ei tuonut esille sitä, ettei tunteista kannattaisi puhua tai että ne veisivät liikaa aikaa esimerkiksi substanssiosaamisen kehittymiseltä — päinvastoin, sillä esimerkiksi empaattisen kohtaamisen on todettu vähentävän loppuun palamista (Wagman, Geiger, Shockley & Segal 2014). Myöskään ei ole samantekevää, millainen tunneilmasto ympärillämme on, sillä tunteilla on tapana tarttua (Goleman 2011, 55). Tunnetaitoja tulee ja voi kehittää ja vaalia myös korkeakoulukontestissa. Ne ovat keskeinen osa asiantuntijuutta alalla kuin alalla, mahdollistaen jaetun asiantuntijuuden ja yhdessä luomisen muuttuvassa maailmassa. Lähteet Dunn, J.R. & Schweitzer, M. 2005. Feeling and Believing: The Influence of Emotion on Trust. Journal of Personality and Social Psychology 88 (5), 736-748. European Quality of Life survey 2016. Overview report. Eurofound.europa.eu. Goleman, D. 2011. Aivot ja tunneäly. Uusimmat oivallukset. Tallinna Raamatutrukikoja OU. Grandey, A.A. 2008. Emotions at Work: A Review and Research Agenda. In (eds.) Barlin, J. & Cooper C.L. 2008. The SAGE Handbook of Organizational Behavior. 235- 262. SAGE Publications. London. Larmo, A.2010. Mentalisaatio – kyky pitää mieli mielessä. Duodecim/126. 616–22. Saarni, C. 2000. Emotional Competence. A Develomental Perspective. Teoksessa R. BarOn & J. D. A. Parker (eds.) The Handbook of Emotional Intelligence. Theory, Development, Assessment, and Application at Home, School, and in the Workplace. 68–91. San Francisco: Jossey-Bass. Tulevaisuuden työelämässä menestyy se, jolla on hyvät tunnetaidot, sanoo psykologi – Näin kehität tunnetaitojasi. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005521510.html. 15.1.2018. Tulevaisuuden työelämätaidot 2016. Työolobarometri 2017 Ennakkotiedot. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä. 3/2018. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa. Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja. 13a/2017. Valtioneuvoston kanslia. Wagman, M.A., Geiger, J.M., Shockley C. & Segal, E.A. 2014. The Role of Empathy in Burnout, Compassion Satisfaction, and Secondary Traumatic Stress among Social Workers. Social Work Volume 60 (3), 201- 209. Aiheeseen liittyviä aikaisemmin julkaistuja blogeja: Isacsson, A. 2017. Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/ 16.3.2017. Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen. https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ 30.3.2017 Isacsson, A. 2017. In the future IQ is simply https://esignals.haaga-helia.fi/2017/12/01/in-the-future-iq-is-simply-not-enough/1.2.2018 Raatikainen, E.2017. Työelämä muuttuu, SOTE -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/ Raatikainen, E.2017. Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä.https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/11/01/sosiaalialan-ylempi-amk-opiskelija-transversaalisten-taitojensa-vastuullinen-kehittaja/ -- [1] Voimaannuttavista tunnekokemuksista ja keinoista niiden tukemiseksi voi lukea lisää seuraavasta blogissa. [2] Tutu -hankkeessa (Wihuri rahoitus) selvitetään korkeakouluopiskelijoiden tunteiden merkitystä opiskelussa ja muun muassa sitä miten opiskelijat puhuvat tunteistaan ohjaus ja opetustilanteissa. Tutkimukseen osallistui yhteensä neljäkymmentä (n=34) ohjauksen ammattilaista Haaga-Heliasta, Metropoliasta ja Laureasta. Aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla (Braun & Clarke 2008)
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.