Ihminen edellä kohti kestävää tulevaisuutta

15.12.2020
Anna-Maria Vilkuna

Koronakriisi on luonut epävarmuuden tilan, ja tulevaisuuden kehityssuunnat ovat tavallista enemmän auki. Nyt meillä on mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen ja tehdä valintoja, jotka rakentavat aidosti kestävään kehitykseen perustuvaa maailmaa.

Sitra on koronakriisin aikana päivittänyt Megatrendit 2020 -katsaustaan. Katsauksessa on otettu tarkasteluun aikaisemmin tunnistettujen megatrendien väliset jännitteet. Ne ovat kohtia, joissa tulevaisuus on enemmän auki ja joihin on mahdollista vaikuttaa.

Yksi tunnistettu jännite on vallan ja osallisuuden välillä. Osallistava demokratia on Sitran mukaan haastettuna eri puolilla maailmaa. Demokratian lisäksi koronalla on vaikutuksia

  • ekologiseen jälleenrakentamiseen
  • väestöön
  • eriarvoistumiskehitykseen
  • talouden uudistumiseen
  • teknologian mahdollisuuksiin ja uhkiin.

”Vanhat ajattelu- ja toimintamallit eivät enää riitä maailman kompleksisuuden hallintaan”, todetaan Sitran päivitetyssä katsauksessa. Tarvitsemme toivoa ja laajaa joukkoa ihmisiä käymään tulevaisuuskeskustelua, joka käydään dialogissa ja yhdessä ratkaisuja etsien.

Kompleksisissa haasteissa tarvitsemme erityisosaamista monialaiseen ja monimuotoiseen yhteistoimintaan. Merkittävä toimintakulttuurinen muutos on osallistamisen sijasta tavoitella kaikkien osallistumista.

Osallistuva tutkimuskumppanuus

Osallistuva tutkimusote vahvistaa kaikkien tutkimustoimintaan kytkeytyvien osapuolten eli tutkijoiden, kumppaneiden ja kohderyhmien välistä

  • yhteistoimintaa
  • sitoutumista
  • aktiivista toimijuutta.

Osallistuva tutkimuskumppanuus tekee mahdolliseksi osallistua meitä itse kutakin koskettaviin päätöksiin ja suunnitteluprosesseihin. Asia on merkittävä, koska kehittämistyö voi liittyä arkeemme, työhömme tai elinympäristöömme. Yrityksien toiminnalle se tarkoittaa, että asiakkaat ja käyttäjät otetaan mukaan tuotekehitysprojekteihin niiden valmisteluvaiheesta alkaen.

Metropolia Ammattikorkeakoulussa on toteutettu useita tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio (TKI) -hankkeita, joissa on tunnistettu koko kehittäjäyhteisö ja annettu sen toimijoille täysivaltainen jäsenyys hankkeen eri vaiheissa. Tässä pari esimerkkiä:

  • Kuntoutusalalla osallistuvaa tutkimuskumppanuutta on tarkasteltu REcoRDI-hankkeessa, jossa kehitetään yhdessä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa tiekarttaa ja vuorovaikutteista alustaa kuntoutuksen soveltavaan tutkimukseen. Hankkeen huomioita ovat, että osallistuvassa tutkimusotteessa on keskeistä alkumetreiltä lähtien rakentaa yhteistä ymmärrystä verkostoissa ja aidoissa kumppanuuksissa. Projektipäällikkö Salla Sipari toteaa, että osallistavan tutkimuskumppanuuden periaatteita ovat vastavuoroisuus, yhdenvertaisuus kohtaamisessa, avoimuus ja luottamus.
  • Hankkeissa on muun muassa hyödynnetty muotoiluajattelulle ominaista empatiaa, johon liittyvät menetelmät voivat tukea erilaisten toimijoiden ajatusmallien hahmottamista. Näin on tehty Augmented Urbans -hankeessa, jossa on vahvistettu kaupunkilaisten osallisuutta oman elinympäristönsä suunnittelussa. Keskinäisen luottamuksen vahvistumisen lisäksi on löytynyt uusia näkökulmia, jotka perinteisemmillä tiedonkeruumenetelmillä olisivat voineet jäädä huomaamatta. Tämä on myös yksi tapa vahvistaa kaupunkien kykyä selvitä ennakoimattomissa muutoksissa ja kehittyä yhä kestävämmiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina myöntänyt ammattikorkeakouluille erillisrahoitusta vahvistamaan TKI-toiminnan vaikuttavuutta ja laatua. Tämän vuoden hankehaussa Metropolia menestyi hankkeella Creating Wellbeing in Daily Life Through Inclusive RDI. Kolmivuotinen hanke käynnistyy 1.1.2021. Sen tavoitteena on tulevaisuusorientoitunut TKI-toiminta, joka perustuu osallistuvan tutkimuskumppanuuden edelleen kehittämiseen ja vahvistamiseen Metropoliassa ja koko yhteiskunnassa.

Maailman monimutkaistuessa ja monimuotoistuessa tarvitaan vahvaa yhteiskehittäjyyttä. Tällöin TKI-toiminnan tulee antaa kaikille osallisille mahdollisuus tuoda mukaan omat tarpeensa, tavoitteensa ja osaamisensa TKI-prosessiin kaikissa sen vaiheissa.

Ihminen edellä

Metropolian TKI-toiminnassa toimintaperiaatteena on ”ihminen edellä”. Toimintatapa merkitsee sitä, että asetamme ihmisten ja yhteiskunnan kestävään kehitykseen perustuvan hyvinvoinnin työmme keskiöön. Tämän teemme osallistuvalla tutkimusotteella. Kyse on meidän hyvinvointimme lisäksi mitä suuremmassa määrin myös tulevien sukupolvien hyvinvoinnista.

Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät ovat Metropolian toimintatapa suunnata asiantuntemustamme niihin yhteiskuntamme tarpeisiin, joihin voimme ja haluamme vaikuttaa. Innovaatiokeskittymien kautta myös liitymme kehittäjäyhteisöihin ja luomme uusia. Näin toteutamme TKI-toiminnan tiekartan 2030 tavoitteita.

Innovaatiokeskittymä-toimintamallissa periaatteena on, että sovellamme laajaa teknologiaosaamistamme innovaatiotoiminnan mahdollistajana ja nostamme kaikessa toiminnassamme ihmisen keskiöön.

Teknologian sovellusosaamisessa olemme pitkällä. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2018 Metropolialle myöntämällä TKI-toiminnan erillisrahoituksella olemme käynnistäneet Helsinki XR Centerin toiminnan. Lisäksi olemme avanneet kampuksille teknologiaosaamiseemme perustuvia yhteistyöalustoja, kuten Business Avenue ja älykotien kehitysalustan SmartLab. Seuraava vaihe innovaatiokeskittymä-toimintamallimme kehittämisessä on ihminen edellä -ajattelun ulottaminen kaikkeen TKI-työhömme.

Pandemia on osoittanut, kuinka meidän jokaisen arkinen elämä voi muuttua. Olemme riippuvaisia toisistamme ja kestäviin ratkaisuihin tarvitaan eri toimijoiden aitoa yhteistyötä. Nyt on entistä merkityksellisempää, että kykenemme yhdessä luomaan yhteistä ymmärrystä, oppimaan ja tuottamaan kestävään kehitykseen perustuvia ratkaisuja. Itse kullakin on oikeus osallistua TKI-toimintaan, joka koskettaa häntä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Creating Wellbeing in Daily Life Through Inclusive RDI Opetus- ja kulttuuriministeriö Osallistuva tutkimuskumppanuus TKI-toiminta

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Dialogeilla vaikuttavuutta kehittäjäkumppanuuteen
1.3.2024 Rehablogi
Projektin käynnistäminen kehittäjäkumppanuudessa vaatii tietoista päätöstä hylätä vanhat toimintamallit ja lähteä toimimaan itselle uudella tavalla. Avainasemassa ovat yhdessä käydyt dialogit, joiden kautta ymmärrys toisen näkökulmasta ja yhteisestä aiheesta syvenevät. Tässä blogissa kuvataan kokemuksia dialogeista ja niiden vaikutuksia kehittäjäkumppanuuden rakentamisessa. Projektitoimijat Emmi Pohjolainen ja Elisa Johansson kertovat Minä merkitsen -projektin rakentamisesta saavutettavilla dialogeilla. Merkityksellisten aiheiden tunnistamiseksi ja arjessa hyödyllisen tiedon tuottamiseksi tarvitaan vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa aiheeseen liittyvien eri toimijoiden – tutkijoiden, kehittäjien, ammattilaisten, kuntoutujien, päätöksentekijöiden ja niin edelleen – välillä (esim. Laajalahti & Laaksonen 2023). Tähän tarpeeseen on kehitetty osallistuvaa tutkimuskumppanuutta, joka on uudenlaista yhdessä muotoutuvaa toimintakulttuuria tutkimus- ja kehittämistoiminnassa (Sipari ym. 2022: 9). Osallistuvaa tutkimuskumppanuutta on sovellettu käytäntöön eri konteksteissa (Hytke 2024; Sipari ym. 2022: 44). Alku aina hankalaa? “Olin mukana osallistuvan tutkimuskumppanuuden kehittävässä koulutusprosessissa keväällä 2021 ja yhdistelin kumppanuusajattelua omaan toimintatapaani kuntoutuksessa (SCA™). Paloin halusta lähteä kokeilemaan osallistuvaa tutkimuskumppanuutta käytännössä. Halusin, että projekti starttaisi oikeasti puhtaalta pöydältä, mutta sen käynnistys tuntui kuitenkin haastavalta. Miten saada projektiryhmä kasaan, kun oikeastaan mitään projektia ei vielä ollut olemassa?”, Elisa   Osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallin (Sipari ym. 2022: 16–17) mukaisesti yhteistoimintaa lähdettiin rakentamaan alusta lähtien dialogien eli vastavuoroisten ja avointen yhteiskeskustelujen avulla. Projektiin ja sen aloitusdialogiin kutsuttiin merkityksellisestä arjesta kiinnostuneita aivovamman tai aivoverenkiertohäiriön saaneita henkilöitä sekä neurologisen kuntoutuksen ammattilaisia. [caption id="attachment_3299" align="alignnone" width="602"] Kuvio 1. Kutsulla haettiin osallistujia käynnistämään yhdessä projektia (Osallistava arki -projekti, Aivovammaliitto 2022).[/caption] Perinteiseen tutkimus- ja kehittämisprosessiin verrattuna osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa painottuu alkuvaihe, jossa kumppanuutta rakennetaan. Ratkaisevaa on se, miten kumppaneita kutsutaan ja miten heidät tavoitetaan. (Lehtonen ym. 2020; Sipari ym. 2022: 18–22.) Emmille ja monille muille kumppaneille Elisan aloite oli mukaansa kutsuva.   Emmi näki Aivoituksen sivuilla ilmoituksen Osallistava arki -projektista (kuvio 1) ja se puhutteli häntä. Häntä innosti perinteisen vertaistuen sijaan se, että projektissa pääsisi kuulemaan myös ammattilaisten ajatuksia vammautuneiden arjesta ja miten muut vammautuneet kokevat vertaisensa. Aiempi kokemus Emmillä oli se, että hän oli arvioitava osapuoli, jonka tilannetta asiantuntijat pohtivat.   “Projektissa vahvistui tunne, että kerrankin myös meidän vammautuneiden ajatuksia kuultaisiin ja mekin saisimme puheenvuoron, tasavertaisina.”   Kulje yhdessä, jos haluat mennä pitkälle   Keskeisessä osassa kumppanuuden käynnistämisessä ja yhteisen projektin rakentamisessa ovat olleet Erätauko-keskusteluina käydyt dialogit (Erätauko-säätiö). Dialogit ovat toteutuneet etäyhteydellä, jolloin osallistuminen on ollut mahdollista eri puolelta Suomea. Projektin dialogeissa on huomioitu alusta lähtien saavutettavuus ja esteettömyys, jotta kaikki projektitoimijat voivat kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Emmin ja Elisan kokemusten mukaan dialogit ovat mahdollistaneet tutustumista ja oppimista erilaisten näkökulmien jakamisen kautta. Se on vahvistanut kumppanuutta ja antanut suuntaa projektille. (Helenius & Johansson & Pohjolainen 2024.)   Projektin edetessä rikkautena keskusteluissa on ollut ihmisten erilaiset taustat ja se ettei keskustelijan titteli ole ollut olennaisinta vaan itse keskusteltava asia. Kasvotusten, etänäkin kuvayhteyden avulla, käytävän keskustelun konkreettisia etuja on, että keskustelijat kohtaavat myös sanattomalla viestinnällä: eleet, ilmeet ja kehonkieli tuovat oman lisänsä keskusteluun.   “Vaikka prosessi on vienyt aikaa, välillä juminutkin, on ollut suuri rikkaus, että asioita on tuumittu monelta eri kannalta, ja ihan yllättäviäkin asioita on voinut tulla esiin. Se ettemme aluksi rajanneet aihetta liian tarkkaan, mahdollisti eri tulokulmat asioihin.”   Projektin alussa saavutettavuutta ja esteettömyyttä huomioitiin konkreettisilla keinoilla, kuten tapaamisen aikatauluilla ja jaetulla valkotaululla, johon kirjoitettiin ydinsanoja kaikkien nähtäville. Nämä vahvistivat toimijoiden luottamusta toisiinsa ja tekivät näkyväksi yhteisen halun onnistua. Yhteisymmärryksen kasvaessa jäivät monet alun keinot turhiksi tai muuttuivat huomaamattomaksi osaksi keskustelua.   “Dialogit lisäävät ymmärrystä aivan toisella tavalla sen sijaan, että lukisit esimerkiksi paperilta tilastoja vammautuneiden arjesta. Hyvässä keskustelussa paljon sanomatontakin voi välittyä, kun ilmapiiri on avoin.”   Eteenpäin, sanoi mummo lumessa…   Kumppanuudessa rakentuvalla projektilla on monia mahdollisuuksia, mutta uudenlainen toiminta voi kohdata haasteita perinteisiin nojaavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa (vrt. Kulmala & Spisák & Venäläinen 2023). Yhdessä tehtävän tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähestymistavat yleistyvät, ja samalla suhtautuminen osallistuviin ihmisiin muuttuu siten, että heidät ymmärretään oman elämänsä asiantuntijoina ja tasavertaisina kumppaneina tutkijoiden ja kehittäjien kanssa. Tällöin tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähtökohtana ovat ihmisten itse määrittämät haasteet ja ongelmat, tutkimus- ja kehittämistoiminnalle asetetut toiveet ja tavoitteet sekä kumppanuuteen perustuva yhteistoiminta. Tätä kautta vahvistuu sellaisen tiedon tuottaminen, jolla on oikeasti merkitystä ihmisten arjessa.   “Jostain syystä yhteistoimintaan ja kehittäjäkumppanuuteen suhtaudutaan vielä hieman samoin kuin erilaisuuteen yleensäkin. Projektia pidetään kiinnostavana ja sen esiin tuomia asioita kuunnellaan, mutta muutoksia tai muokkauksia omassa ajattelu- tai toimintatavassa ei kuitenkaan olla vielä valmiita tekemään.”    Arvotamme ihmiset herkästi asiakas-asiantuntija-rooleihin, ja toisten näkemyksillä on enemmän painoarvoa. Aitoa kumppanuutta ja merkityksellistä yhteistoimintaa voidaan rakentaa vain tunnustamalla jokaisen arvokas asiantuntijuus. Siksi tarvitaan vanhojen mallien ja toimintatapojen ravistelua.   “Osallistuminen avoimeen dialogiin tuo uuden toimintatavan hyödyt esille. Se voi avartaa näkökulmia ja voi saada muuttamaan omia toimintatapoja.”   Dialogit toimivat linkkeinä ja kohtaamispisteinä, jotta kaikkien osapuolten ääni saadaan yhdenvertaisesti esille ja huomion arvoiseksi. Yhteisymmärrys mahdollistaa suoran tiedon vastavuoroisen viestimisen. Päästessämme toimimaan suoran tiedon – emme oletuksen – varassa, pystymme oikaisemaan monet mutkat ilman että jätämme tärkeitä asioita huomioimatta. Dialogeissa keskustelun lopputulosta ei myöskään määritellä etukäteen, jolloin voi päästä kiinni uuteen tietoon ja oivalluksiin. Mitkä mahdollisuudet meillä onkaan ratkaista asioita, kun teemme sen yhdessä keskustellen.   Minä merkitsen -projekti järjestää kansallisten dialogien (www.kansallisetdialogit.fi)  yhteisteemoihin liittyviä avoimia keskusteluja. Jos dialogiin osallistuminen tai kuulijaksi tuleminen kiinnostaa, katso tulevat keskustelumme (www.intonaattorit.fi/kalenteri  ) ja liity mukaan. Projekti ottaa mielellään vastaan myös kommentteja, yhteistyöehdotuksia tai toivottaa tervetulleiksi uusia projektitoimijoita. Ole yhteydessä ilman mitään kynnystä! (info@intonaattorit.fi)    Lähteet   Erätauko-säätiö.   Helenius, Sari & Johansson, Elisa & Pohjolainen, Emmi 2023. Dialogit kumppanuudessa. Tulevaisuusareena-podcast. MetroPodia.   Hytke 2024. Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä.   Kulmala, Meri & Spisák, Sanna & Venäläinen, Satu 2023. Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press.   Laajalahti, Anne & Laaksonen, Vilja 2023. Tutkittu tieto käyttöön: Miten lisätä tutkitun tiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa? Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti, 19(1), 82–92.   Sipari, Salla & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista & Helenius, Sari & Väisänen, Sara & Harra, Toini 2023. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-332-9   SCA™ -tekniikka.   Kirjoittajat   Emmi Pohjolainen, varhaiskasvatuksen opettaja KM, sivutoiminen tuntiopettaja, Aammattiopisto   Elisa Johansson, puheterapeutti FM, asiantuntijayrittäjä, Intonaattorit Oy Erityisosaamisena Kanadan Afasiainstituutin SCA™-keskustelun tukitekniikka (Supported Conversation for Adults with Aphasia, Aphasia Institute), joka on toiminut perustana dialogin muokkaamisessa kommunikatiivisesti saavutettavaksi ja esteettömäksi.   Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, lehtori ja projektitoimija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Tulevaisuudenkuntoutus.fi – yhdessä rakentuvasta TKI-yhteisöstä inspiraatiota ja parviälyä
25.5.2020 Rehablogi
Kuntoutuksen soveltavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tehtävänä on vastata monialaisen kuntoutuksen kehittämistarpeisiin ja edistää kuntoutustoimintaa, joka vahvistaa ihmisten toiminta- ja työkykyä ja hyvinvointia arjessa. REcoRDI-hankkeessa tulevaisuuden kuntoutuksen TKI-toimintaa kehitetään yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa.   Kuntoutuksen hyvässä käytännössä on keskeistä luotettavan tiedon sekä ammattilaisten, kuntoutujien ja läheisten asiantuntijuuden hyödyntäminen, jotta voidaan luoda kuntoutujan yksilölliseen tilanteeseen, tarpeeseen ja toimintaympäristöön sopivia ratkaisuja (Paltamaa ym. 2011). Tavoitteena kuntoutuksen yhteistoiminnassa on kuntoutujalle merkityksellisen tavoitteen saavuttaminen (Autti-Rämö ym. 2016). Kyse on tällöin tutkitun tiedon hyödyntämisestä ja soveltamisesta yksilöllisesti ja yhdessä kuntoutujan ja/tai läheisten kanssa.   Tutkitun tiedon määrä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja joidenkin arvioiden mukaan vuosittain julkaistaan jopa 2,5 miljoonaa tieteellistä artikkelia (Ware & Mabe 2015). Tutkimusten kautta syntyvä uusi ymmärrys sekä yhteiskunnan jatkuva muutos haastavat kuntoutuksen ammattilaisia käytäntöjen alituiseen uudistamiseen. Keskeistä on tutkitun tiedon saavutettavuus, hyödynnettävyys ja merkityksellisyys, jotta kuntoutuksen käytänteiden uudistaminen voi nopeissakin muutoksissa pohjautua luotettavaan ja kuntoutujien tarpeita palvelevaan tietoon.   Kevään 2020 korona-viruksen aiheuttama epidemia ja sen myötä otettu harppaus digiratkaisujen ja etäkuntoutuksen toteuttamiseen osoitti, kuinka valtavan nopealla vauhdilla käytäntöjen uudistamisen tarpeeseen voidaankaan joutua.   TKI-toiminta kehittyy kuntoutusymmärryksen mukana   Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tehtävänä on käytäntöjen kehittäminen tutkimustietoa hyödyntämällä ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistymiseksi (Stucki ym. 2007). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaa samoin kuin kuntoutusjärjestelmää on kuvattu Suomessa pirstaleiseksi ja hajanaiseksi (Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017). Tämä on haastanut yhdenvertaisen ja laadukkaan kuntoutuksen toteutumista sekä kuntoutuksen tutkimustiedon hyödynnettävyyttä ja sovellettavuutta arkisessa kuntoutustoiminnassa.   Toisena haasteena kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, kuten muussakin kuntoutuksessa, on taipuminen ketterästi yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin ja toimijoiden mahdollisuudet kokeilevaan, innovatiiviseen ja ratkaisusuuntautuneeseen monialaiseen kehittämistoimintaan verkostoissa. Tulevaisuudessa pirstaleisesta ja hajanaisesta kuntoutuksen tutkimustoiminnasta edetään kohti verkostomaista TKI-toimintaa (Stucki ym. 2007; Rantakokko ym. 2019).   Kuntoutusymmärrys on kehittynyt tunnistamaan kuntoutujat ja heidän läheisensä asiantuntijoina ja aktiivisina toimijoita kuntoutumisessa (Järvikoski 2011; Reunanen 2017). Saman suuntaisesti sekä kuntoutuksen että kuntoutumisen asiantuntijoiden toimijuuden mahdollistaminen on keskeistä tulevaisuuden kuntoutuksen TKI-toiminnassa. Mahdollistamalla kuntoutujien, läheisten ja ammattilaisten osallistumista kuntoutuksen TKI-toimintaan, voidaan varmistua tutkimustiedon merkityksellisyydestä ja sovellettavuudesta työelämän toimijoiden ja kuntoutujien tarpeisiin arjessa (Domeq ym. 2014; Camden ym. 2015).   Tutkimustiedon soveltamista ja hyödyntämistä kuntoutuksen käytännöissä auttaisi esimerkiksi ymmärrys siitä, mitkä tutkimusaiheet ovat merkityksellisiä kuntoutujien toimintakyvyn edistymiseksi arjessa, sekä yhteinen näkymä mm. siitä, mitä edellytyksiä kuntoutuksen soveltavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan toteuttaminen laadukkaasti ja osallistumista mahdollistaen vaatii.   Yhteinen verkkoalusta kuntoutuksen soveltavaan TKI-toimintaan   Metropolian ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteisen REcoRDI-hankkeen tarkoituksena on kehittää kuntoutuksen monialaista soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Kolmivuotinen hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja toteutuu vuosina 2019–2022. (Rantakokko ym. 2019.)   Yhtenä REcoRDI-hankkeen kehittämistehtävänä on rakentaa Tulevaisuudenkuntoutus.fi – digitaalinen alusta, jossa mahdollistuu kuntoutuksen TKI-toimijoiden verkostoituminen. Siten alusta toimii kuntoutusalan ammattilaisten, opettajien, opiskelijoiden, tutkijoiden, kehittäjien ja kuntoutujien yhteisenä vuorovaikutteisena kohtaamispaikkana, jossa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen ideoita, toimintaa ja osaamista voi jakaa, rikastuttaa ja yhdessä kehitellä.   Alustan tarkoituksena on myös edistää kuntoutuksen soveltavan TKI-toiminnan laadukasta toteuttamista sekä tutkimustiedon hyödyntämistä ja hyödynnettävyyttä kuntoutuksen käytännöissä.   Alustan käyttäjälähtöinen kehittäminen   Tulevaisuudenkuntoutus.fi-alusta kehitetään yhdessä käyttäjien kanssa. REcoRDI-hankkeessa toteutuu tilaisuuksia ja työpajoja, joissa alustan sisältöä ja toiminnallisuuksia rakennetaan erilaisia tarpeita huomioiden.   Lähemmäs 150 kuntoutuksen asiantuntijaa osallistui maaliskuussa Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry (VLK) ja REcoRDI-hankkeen yhteistyössä järjestämään ”Lasten ja nuorten kuntoutuksen järjestäminen”- seminaariin. Seminaarissa osallistujat kirjasivat ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mikä innostaisi käyttäjäksi tulevaisuudenkuntoutus.fi- alustalle ja mitä he toivoivat alustan sisältävän. Ajatuksien keräämisessä hyödynnettiin Flinga-sovellusta, johon osallistujat pystyivät kirjaamaan nimettömästi omia ajatuksiaan ja näkemään myös muiden kirjauksia.   Kuviossa 1 on yhteenveto osallistujien ajatuksista tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustalle innostavista toiminnoista ja sisällöistä. Tuloksia hyödynnetään REcoRDI-hankkeessa alustan kehittelyssä. [caption id="attachment_2616" align="alignnone" width="1088"] Kuvio 1. Lähes 150 asiantuntijan näkemykset tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustan käytöstä[/caption] Tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustalta toivottiin helppokäyttöisyyttä, visuaalisuutta, esteettömyyttä ja selkeyttä. Keskeinen ja toistuva toive oli mahdollisuus löytää uusinta, helposti saavutettavaa ja ymmärrettävää tutkimustietoa kuntoutuksesta suomen kielellä. Alustalle olisi hyvä koota kuntoutuksen eri hankkeet Suomessa, kansalliset ja kansainväliset kuntoutustapahtumat sekä väitöstilaisuudet mahdollisuuksien mukaan etäyhteyksin ja verkkoon striimattuna.   Seminaariin osallistujat toivoivat alustalta mahdollisuutta vahvistaa yhteisöllisyyttä kuntoutuksen verkostoissa. Kuntoutuksen rajapintojen ja asiantuntijoiden kohtaaminen ja verkostoituminen monialaisesti katsottiin synnyttävän uudenlaista parviälyä, joka edistää tulevaisuuden hyvää kuntoutusta ja yhteistä ymmärrystä. Toiveissa oli alusta, jolla jakaa hyviä käytänteitä, luotettavaa tietoa sekä kokemuksia ja näkemyksiä monialaisella kuntoutuksen kentällä. Alustalla tulisi olla mahdollisuus opiskella ja keskustella tutkitun tiedon soveltamisesta käytännön tilanteissa ja kuntoutujien erilaisiin tarpeisiin. Lähialueiden toimijoita haluttiin koota yhteen ja tulevaisuuden kuntoutusta sekä kuntoutuspalveluita haluttiin kehittää vuorovaikutuksessa.   Ammattilaiset halusivat myös tulevaisuudessa lisää mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan.   VLK:n verkostoseminaarin osallistujien ajatuksista voidaan huomata, että kuntoutusosaamista halutaan vahvistaa yhä enemmän verkostoissa ja mahdollistaen eri toimijoiden moninäkökulmaista kehittämistä yhdessä. Tulevaisuudessa onnistuneen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä kuntoutuksen uudistamisen menestyksen avain onkin juuri siinä, miten onnistumme valjastamaan eri osaamisen, voimavarat ja asiantuntijuuden alueellisissa ja valtakunnallisissa verkostoissa yhteisten asioiden kehittämisen äärelle.   Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen   REcoRDI-hankkeessa jatketaan tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustan kehittämistä seminaareissa ja työpajoissa kuluvan vuoden aikana. Kesäkuussa 2020 toteutuu Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen -webinaari, jossa käsitellään tuloksia kuntoutuksen tutkijoille suunnatusta kyselystä ja tarkastellaan yhdessä kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tulevaisuutta.   Lämpimästi tervetuloa webinaariin 4.6 klo 14–16. Webinaarin ohjelma on kuvassa 2, ilmoittautuminen ja lisätietoja täältä. [caption id="attachment_2623" align="alignnone" width="682"] Kuva 2. Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen -webinaarin ohjelma[/caption]   Kirjoittajat:   Anna Kaipainen on fysioterapeutti, lymfaterapeutti ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelman opiskelija Nea Vänskä toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa kuntoutuksen YAMK-tutkinnossa ja fysioterapian AMK-tutkinnossa sekä tutkijana REcoRDI-hankkeessa.     Lähteet:   Autti-Rämö, I., Salminen, A.-L., Rajavaara, M., Ylinen, A. (toim.) 2016. Kuntoutuminen. Duodecim.   Camden, C., Shikako-Thomas, K., Nguyen, T., Graham, E., Thomas, A., Sprung, J., Morris, C., Russell, D.J. 2015. Engaging stakeholders in rehabilitation research: a scoping review of strategies used in partnerships and evaluation of impacts, Disability and Rehabilitation 37 (15): 1390–1400.   Domecq, J.P. et al. 2014. Patient engagement in research: a systematic review. BMC Health Services Research 14: 89.   Järvikoski, A. 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö 43.   Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.   Paltamaa, J., Karhula, M., Suomela-Markkanen, T., Autti-Rämö, I. (toim.) 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Kelan tutkimusosasto, Helsinki.   Rantakokko, M., Sipari, S., Paltamaa, J., Malinen, K., Korniloff, K., Harra, T., Vänskä, N., Lehtonen, K. 2019. REcoRDI. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3): 44–48.   Reunanen, M. A. T. 2017. Toimijuus kuntoutuskokemusten kerronnassa ja fysioterapian kohtaamisissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 349.   Sipari, S., Mäkinen, E. 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6/2012.   Stucki, G., Reinherdt, J.D., Grimby, G., Melvin, J. 2007. Developing “human functioning and rehabilitation research” from the comprehensive perspective. J Rehabil Med 39: 665–671.   Ware, M., Mabe, M. 2015. The STM Report An overview of scientific and scholarly journal publishing. STM, Hague.