Tiedon janoa

    ”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.       Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.   • Teoreettiset tutkimukset IL:sta • Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta • Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu • IL työelämässä ja ihmisten arjessa • Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa • Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa • Opetus ja IL • IL ala-asteikäisille • IL korkeakouluissa • IL verkko-opetuksena jne.       Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.   Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.   Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.     Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa. Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.   Hellevi

  Kirjastossa mietittiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, että verkkopalveluihin pitäisi saada integroitua asiakaspalvelu-chat. Muistaakseni alun perin ajatus tuli esille asiakkaiden kanssa pidetyissä tulevaisuustyöpajoissa, olisikohan vuosi ollut 2011. Aika pitkään asiaa kypsyteltiin ja viime kesänä päätettiin vihdoin ryhtyä tuumasta toimeen.   Ensimmäinen homma oli löytää kirjaston asiakaspalvelutarpeisiin soveltuva chat-sovellus. Muutamaa testattiin, Lynciäkin harkittiin. Valituksi tuli Zopim-palvelu, joka toimii verkkoselaimessa eikä vaadi mitään asennuksia. Asiakaspuoli on räätälöitävissä ja chat toimii myös mobiililaitteilla (tai ainakin iPadilla :)). Valintaan vaikutti myös se, että palvelua on käytetty Tampereen ammattikorkeakoulussa jo pidempään ja heillä oli siitä hyviä kokemuksia.   Chat-palvelu otettiin käyttöön vuoden alusta. Chat on ainakin nyt aluksi avoinna arkisin klo 10-14. Olemme lähteneet liikkeelle matalalla profiililla, sillä halusimme rauhassa testata myös sitä, millaisia haasteita chat-palveluun liittyy. Miten päivystysvuorot hoituvat vaihtoineen? Riittääkö yksi käyttäjätunnus? Kuinka hankalia tai helppoja asioita chatissa kysytään? Kauhuskenaario viidestä samanaikaisesta chat-asiakkaasta ei ole toteutunut, vaan chatissa on pääosin vielä ollut aika hiljaista.   Kirjaston henkilökunta päivystää chatissa kahden tunnin pätkissä. Chattiin tuleviin kysymyksiin vastataan mahdollisimman pian, asiakkaan odotusaika saisi olla mieluummin sekunteja kuin minuutteja. Muutenhan chat ei juuri tuo lisäarvoa verrattuna sähköpostiin. Onneksi chat-sovelluksessa on hyvä äänimerkki, joka kertoo, kun uusi kysymys tulee. Pitää vain muistaa laittaa koneen äänet päälle :).   Chat näkyy kirjaston asiakkaille tällä hetkellä kirjaston verkko- ja Tuubi-sivuilla. Se ei näy MetCatissa eikä Nellissä, joihin chatin asentaminen ei ihan niin helposti onnistukaan. Toivotaan, että kun MetCatin ja Nellin nykyiset käyttöliittymät korvautuvat aikanaan Finnalla, saamme asiakaspalveluchatin lisäosaksi kaikkiin kirjaston verkkopalveluihin.   Käypä kokeilemassa, vaikka kirjaston verkkosivuilla!   Päivi Ylitalo-Kallio

  Olemme saaneet Metropolian kirjastolle uuden mediatekniikan opiskelijoiden projektiopintojaksolla tekemän promootiovideon. Viime vuonna opiskelijoiden tekemä ensimmäinen kirjastovideo sai paljon myönteistä huomiota. Projekti oli hauska ja opettavainen, joten lähdimme erittäin mielellämme mukaan uudestaan.   Alkuun päästiin ideoimalla yhdessä   Ensin ideoimme uutta videota kirjaston viestintäihmisten kanssa. Pohdimme, että meidän mielestämme kirjasto on opintoja edesauttava paikka paikka jossa pystyy keskittymään viihtyisä sosiaalisten kohtaamisten paikka kaikkialla (mobiili, verkko, fyysinen tila)   Käyttäjän ääni kuuluviin   Uudessa videossa halusimme aitojen kirjastonkäyttäjien äänen kuuluviin. Toivoimme myös, että saisimme haastatteluvideon avulla esiin erilaisia tapoja käyttää kirjaston palveluita. Metropolian kirjaston päätehtävä on auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan ja siten myös tulevaisuuden työssään. Meille on tärkeää kuunnella asiakkaitamme ja muokata palveluitamme heidän toiveidensa ja tarpeidensa mukaisiksi.   Tekijät löytyivät ja projekti käynnistyy   Esittelimme idean kirjastovideosta opiskelijoille ja saimme tekijöiksi Velipekka Rahkolan, Rami Pulkan ja Niklas Törnblomin. Kirjastosta oli mukana itseni lisäksi Päivi Ylitalo-Kallio. Aloituspalaverissa sovimme, että haastattelut voisivat olla joko oikeita haastatteluja tai oikeiden haastattelujen pohjalta käsikirjoitettuja henkilökuvauksia.   Tekijät kävivät eri kirjastotoimipisteissä kuvaamassa ja haastattelemassa asiakkaita ja kirjaston henkilökuntaa. He saivat käyttöönsä myös asiakaskyselyjen tuloksia erilaisten kirjastonkäyttäjien profiloimiseksi.   Meistä oli tärkeää, että tekijät saivat tehdä videosta omannäköisensä. Luotimme siihen, että heidän visionsa ja osaamisensa kantaisi - olivathan he myös meidän kirjastomme käyttäjiä. Opiskelijat hankkivat itse haastateltavat ja näyttelijät sekä suunnittelivat kuvauspaikat ja videon kulun. Tapasimme syksyn mittaan säännöllisissä palavereissa, joissa käytiin läpi suunnitelmien ja videon etenemistä.   Valmista tuli   Viimein hieman ennen joulua video esitettiin kurssin päätöstapahtumassa ja nyt se on julkaistu sekä Metropolian, että kirjaston Youtube-kanavalla. Tässäkin projektissa oli ilo olla mukana. Pääsin tutustumaan mediatekniikan opetuksen sisältöihin ja opettajiin. Opin paljon myös projektinhallinnasta ja sain oivalluksia jota voin soveltaa omassa työssäni informaatikkona ja kirjaston viestintäkoordinaattorina.     Voit katsoa videon tästä:     Päivi Kumar