Tiedon janoa

Olen toisen vuoden kirjastoalan opiskelija Keudasta Keravalta ja olen maaliskuun puolesta välistä saakka ollut työssäoppimassa Tukholmankadun kirjastolla. Saatuani mahdollisuuden kirjoittaa tähän blogiin, en ensimmäiseksi ajatellut päätyväni kirjoittamaan elokuvista, vaikka ne ovatkin rakas harrastukseni. Korkeakoulukirjaston perimmäinen tarkoitushan on tarjota tietoa, ei niinkään viihdettä ja taidetta. Tiedonjanoa tasapainottaa kuitenkin kulttuurinnälkä  - en siis kirjoitakaan elokuvista oivina reitteinä tiedonlähteille, vaan pakoreitteinä niistä. Koostinkin pienen vinkkilistan elokuvista, joissa käsitellään Tukholmankadulla opiskeltavia aloja.   Tartunta (2011) Steven Soderberghin ohjaama kolmen vuoden takainen pandemiakuvaus on yksi laajimmin aihetta käsittelevistä elokuvista viimevuosina. Nimekkään ja laajan näyttelijäkaartin tähdittämä elokuva käsittelee aihetta niin tavallisen maallikon, hoitajan kuin poliitikkojenkin näkökulmasta. Sen kylmän toteava ja aihetta laajasti käsittelevä sävy luo hyytävän realistisen ja uskottavan tunnelman elokuvalle.       Bringing Out The Dead (1999) Nicolas Cage ambulanssihoitajana on miehen nykyuraa seuranneille kova paikka. Huoli on aiheeton, koska miestä ohjasi viisitoista vuotta sitten Martin Scorsese. Ahdistunutta ja kuolleiden potilaitten haamuja näkevän hoitajan tarina ei Tartunnan tavoin ole helppo saati kevyt, mutta se on Scorsesen klassikkojen tavoin väkevä kuvaus miehestä, joka ei voi oikein hyvin.         Junior (1994) Jottei vinkit menisi liian vakaviksi ja synkiksi, niin vedetään mukaan kevennys. Arnold Schwarzeneggerin pahamaineisen komediauran ehkä yksi pahamaineisimmista elokuvista ei tule koskaan jäämään historiaan muuna kuin kuriositeettina, jossa mies tulee raskaaksi. Tätä miestä sitten näyttelee Arska lähinnä karjuen ja naamaansa väännellen. Hoitotieteellisestikin elokuvan esittämät ajatukset ovat niin paksua huttua, että niiden tarjoama arvo on vain huumoriin liittyvää.       Derek (2012-)  Aidosti hyvää ja hoitotieteellisestäkin näkökulmasta kiinnostavaa komediaa joutuu etsimään tv:stä. Siksi teenkin pienen poikkeuksen ja suosittelen tv-sarjaa. The Officesta parhaiten tunnetun Ricky Gervaisin Derek käsittelee hänen itsensä näyttelemän, lievästi kehitysvammaisen Derekin elämää vapaaehtoisena avustajana brittiläisessä vanhainkodissa. Siinä missä hänen aiemmat tuotantonsa ovat keskittyneet myötähäpeähuumorin ryöstöviljelyyn ja päähahmoillensa ilkkumiseen, on Derek paljon lämpimämpi ja sydämellisempi. Sarjan anti ei jää pelkästään huumoriin vaan se on yllättävänkin kantaaottava vanhustenhoitoon liittyvien yhteiskunnallisten ongelmien käsittelyssä.       Sicko (2007) Viimeisenä on pakko nostaa esiin Michael Mooren vuonna 2008 tekemä dokumentti Sicko, joka keskittyy Yhdysvaltojen terveydenhuollon ongelmiin. Näkökulma on mooremaiseen tapaan varsin yksipuolinen, mikä voi häiritä kriittisempiä katsojia. Silti se on edelleen yksi ainoista dokumenteista, jossa maan ongelmallinen vakuutussysteemi otetaan kriittisen katselun alle ja tuodaan esiin vaihtoehtoisia menetelmiä sen tilalle.       Lauri

Hei, onko sulla jotain omaa lukulaitetta? Ootko lukenu e-kirjoja? Tunnetko ebraryn?   Seison iPad kädessä ja vieressäni on kärryllinen kirjoja. Toisella puolellani on pöytä täynnä e-kirjamainoksia. Pöydän takana seisoo kollega kannettavan tietokoneen kanssa. Olemme mukana Leppävaaran kampuksen Hyvinvointi ja turvallisuus -tapahtumassa. Naapuripöydissä toiminnastaan on kertomassa mm. terveydenhoitaja, pappi ja turvallisuuspäällikkö. Mukana on myös SPR, Seta, Nyyti ja useita muita yhdistyksiä.   Opiskelijoita pysähtyy kohdalleni. Useimpien kanssa jutellaan pitkään e-kirjojen ja painettujen kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Näytän iPadilta mitä e-kirjoja olen ladannut itselleni ebrarystä. Muutama opiskelija toteaa, että kynnys e-kirjan lataamiseen on aika korkea. Itse asiassa niin korkea, että he eivät ole ladanneet yhtään kirjaa.   Päivän aikana tulee kaikenlaisia kysymyksiä. Joihinkin osaan vastata, toisinaan käännyn kollegan puoleen. Tajuan, että en minä näihin kaikkiin kysymyksiin olisi voinut mitenkään varautua. Välillä joudun toteamaan, että en minäkään ihan kaikkea tiedä, vielä. Päivästä jää kuitenkin innostunut olo: Olipas kivaa tavata asiakkaita kirjaston ulkopuolella! Ja olihan se myös hyödyllistä.   Tällaisia kysymyksiä saimme kuulla: Paljonko ebrary-kirjoja on? Mitä alaa ebraryssä on eniten? Mitä ebrary-kirjalle tapahtuu, kun laina-aika on ohi? Miten ebrary-kirjan laina-aikaa pidennetään? Pitääkö mennä ebraryn kautta vai onnistuuko suoraan Bluefire Readeristä? Adobe id. Mikä se on? Mistä QR-koodi lukijan saa? Toimiiko se Lumia-tabletilla? Miten onnistuu Android-laitteelle lataaminen?   Kaisu

  Kirjastoilla on pitkät perinteet monenlaisesta yhteistyöstä. Toista kirjastoa ei nähdä kilpailevana toimijana vaan yhteistyökumppanina. Yhteistyötä tehdään muun muassa kirjastosektoreittain, yksittäisten kirjastojen kesken, alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa.   Esimerkki alan epävirallisemmasta verkostoitumisesta on Oppiva Kirjasto -verkosto, joka syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain! Metropoliasta verkostossa on aktiivisesti mukana kolme kirjastolaista.   Oppiva Kirjasto -verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. Tähän mennessä verkosto on järjestänyt työpajatyyppisiä seminaaripäiviä Vantaalla, Tampereella ja Turussa - ja seuraavaksi toivottavasti Mikkelissä. Myös erilaisia vierailukäyntejä on järjestetty, seuraava vierailu on suunnitteilla Lahden suunnalle Fellmanniaan ja Tiedepuistoon. Myös muunlaista toimintaa suunnitellaan. Vinkki: kannattaa seurata ainakin verkoston Facebook-sivuja ja wikiä.   Oppiva Kirjasto -verkoston kantava ajatus on käyttäjäkeskeisessä ajattelu. Siinä kaiken toiminnan suunnittelun ja kehittämisen lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Käyttäjää ei haluta nähdä vain vastaanottavassa roolissa vaan aktiivisena kumppanina. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille halutaan antaa mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa.   Miten tätä toimintaa sitten käytännössä tehdään? Perinteisten kyselytutkimusten sijaan pyritään käyttäjiä ymmärtämään muunlaisilla keinoilla. Menetelmiä tähän on monenlaisia ja monen tasoisia: asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnoinnista erilaisiin osallistaviin työpajoihin. Työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida - menetelmissä vain taivas on rajana. Tai resurssit. Jos ei suuriin hankkeisiin ole resursseja, voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!   Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Kirjastomaailmassa tutuin näistä lienee palvelumuotoilu, jonka taustalla on perinteisesti muotoilussa käytetyt menetelmät: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisää tietoa Oppiva Kirjasto -verkostosta: Kirjastokaistan video OK-verkostosta Oppiva Kirjasto -verkoston wiki Oppiva Kirjasto Facebookissa Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto)