Tiedon janoa

Hei, onko sulla jotain omaa lukulaitetta? Ootko lukenu e-kirjoja? Tunnetko ebraryn?   Seison iPad kädessä ja vieressäni on kärryllinen kirjoja. Toisella puolellani on pöytä täynnä e-kirjamainoksia. Pöydän takana seisoo kollega kannettavan tietokoneen kanssa. Olemme mukana Leppävaaran kampuksen Hyvinvointi ja turvallisuus -tapahtumassa. Naapuripöydissä toiminnastaan on kertomassa mm. terveydenhoitaja, pappi ja turvallisuuspäällikkö. Mukana on myös SPR, Seta, Nyyti ja useita muita yhdistyksiä.   Opiskelijoita pysähtyy kohdalleni. Useimpien kanssa jutellaan pitkään e-kirjojen ja painettujen kirjojen hyvistä ja huonoista puolista. Näytän iPadilta mitä e-kirjoja olen ladannut itselleni ebrarystä. Muutama opiskelija toteaa, että kynnys e-kirjan lataamiseen on aika korkea. Itse asiassa niin korkea, että he eivät ole ladanneet yhtään kirjaa.   Päivän aikana tulee kaikenlaisia kysymyksiä. Joihinkin osaan vastata, toisinaan käännyn kollegan puoleen. Tajuan, että en minä näihin kaikkiin kysymyksiin olisi voinut mitenkään varautua. Välillä joudun toteamaan, että en minäkään ihan kaikkea tiedä, vielä. Päivästä jää kuitenkin innostunut olo: Olipas kivaa tavata asiakkaita kirjaston ulkopuolella! Ja olihan se myös hyödyllistä.   Tällaisia kysymyksiä saimme kuulla: Paljonko ebrary-kirjoja on? Mitä alaa ebraryssä on eniten? Mitä ebrary-kirjalle tapahtuu, kun laina-aika on ohi? Miten ebrary-kirjan laina-aikaa pidennetään? Pitääkö mennä ebraryn kautta vai onnistuuko suoraan Bluefire Readeristä? Adobe id. Mikä se on? Mistä QR-koodi lukijan saa? Toimiiko se Lumia-tabletilla? Miten onnistuu Android-laitteelle lataaminen?   Kaisu

  Kirjastoilla on pitkät perinteet monenlaisesta yhteistyöstä. Toista kirjastoa ei nähdä kilpailevana toimijana vaan yhteistyökumppanina. Yhteistyötä tehdään muun muassa kirjastosektoreittain, yksittäisten kirjastojen kesken, alan järjestöjen ja yhdistysten kautta sekä erilaisissa virallisissa ja epävirallisissa verkostoissa.   Esimerkki alan epävirallisemmasta verkostoitumisesta on Oppiva Kirjasto -verkosto, joka syntyi muutamien käyttäjäkeskeisestä kehittämisestä innostuneen kirjastolaisen spontaanista yhteistyöstä keväällä 2011. Aiheeseen tuntui olevan kiinnostusta kirjastoissa laajemminkin, mutta menetelmistä ja muiden kokemuksista oli vähänlaisesti tietoa. Asialle piti tehdä jotain! Metropoliasta verkostossa on aktiivisesti mukana kolme kirjastolaista.   Oppiva Kirjasto -verkoston tavoitteena on tukea kirjastopalvelujen kehittämistä jakamalla kokemuksia ja ideoita käyttäjäkeskeisistä ja -lähtöisistä menetelmistä sekä erilaisista toimintamuodoista. Tähän mennessä verkosto on järjestänyt työpajatyyppisiä seminaaripäiviä Vantaalla, Tampereella ja Turussa - ja seuraavaksi toivottavasti Mikkelissä. Myös erilaisia vierailukäyntejä on järjestetty, seuraava vierailu on suunnitteilla Lahden suunnalle Fellmanniaan ja Tiedepuistoon. Myös muunlaista toimintaa suunnitellaan. Vinkki: kannattaa seurata ainakin verkoston Facebook-sivuja ja wikiä.   Oppiva Kirjasto -verkoston kantava ajatus on käyttäjäkeskeisessä ajattelu. Siinä kaiken toiminnan suunnittelun ja kehittämisen lähtökohta on käyttäjien tarpeet ja toiveet. Käyttäjää ei haluta nähdä vain vastaanottavassa roolissa vaan aktiivisena kumppanina. Uudenlaisille ajatuksille ja ideoille halutaan antaa mahdollisuus syntyä vuorovaikutuksessa.   Miten tätä toimintaa sitten käytännössä tehdään? Perinteisten kyselytutkimusten sijaan pyritään käyttäjiä ymmärtämään muunlaisilla keinoilla. Menetelmiä tähän on monenlaisia ja monen tasoisia: asiakkaiden/käyttäjien toiminnan havainnoinnista erilaisiin osallistaviin työpajoihin. Työpajat, draamamenetelmät tai suunnittelupelit, joita voi loputtomasti soveltaa ja varioida - menetelmissä vain taivas on rajana. Tai resurssit. Jos ei suuriin hankkeisiin ole resursseja, voi tehdä pieniä juttuja aina kun ehtii: laittaa fiilispurkki palvelutiskille, havainnoida kun on hetki aikaa, olla utelias, kysellä!   Käytännössä käyttäjäkeskeisestä toiminnasta puhutaan monilla erilaisilla termeillä vähän näkökulmasta ja taustasta riippuen: käyttäjäkeskeinen suunnittelu, käyttäjälähtöinen suunnittelu, asiakaskeskeinen suunnittelu, palvelumuotoilu, käyttäjäkokemus(suunnittelu), käytettävyys(suunnittelu), HCI (human-computer interaction). Kirjastomaailmassa tutuin näistä lienee palvelumuotoilu, jonka taustalla on perinteisesti muotoilussa käytetyt menetelmät: puhumisen kulttuurista siirrytään tekemisen ja kokeilemisen kulttuuriin. Muotoilussa työskennellään perinteisesti mallikappaleiden ja prototyyppien kanssa, suunnittelu etenee kokeilujen kautta. Uskalletaan yrittää ja erehtyä.   Päivi Ylitalo-Kallio   Lisää tietoa Oppiva Kirjasto -verkostosta: Kirjastokaistan video OK-verkostosta Oppiva Kirjasto -verkoston wiki Oppiva Kirjasto Facebookissa Oppiva Kirjasto Twitterissä (@OppivaKirjasto)  

    ”Informaatiolukutaito on kuollut, eläköön Informaatiolukutaito”. Tähän lausahdukseen tiivistyy pitkälti se yleinen keskustelu, jota käytiin informaatiolukutaidosta (IL) ensimmäisessä European Conference on Information Literacy (ECIL) -tapahtumassa Istanbulissa lokakuussa 2013.       Kolmeen päivään oli pakattu paljon asiaa aamusta iltaan. IL:a käsiteltiin esityksissä jopa hengästyttävän monesta näkökulmasta. Näitä olivat mm.   • Teoreettiset tutkimukset IL:sta • Kansainväliset ja kansalliset poliittiset linjaukset IL:sta • Kansalaisuus ja digitaalinen kuilu • IL työelämässä ja ihmisten arjessa • Pelillisyyden hyödyntäminen IL:n opetuksessa • Parhaat käytänteet IL:n opetuksessa • Opetus ja IL • IL ala-asteikäisille • IL korkeakouluissa • IL verkko-opetuksena jne.       Esitysten yhteydessä kuultiin myös pieniä opillisia kiistoja. Pitäisikö meidän puhua informaatiolukutaidosta vai media- ja informaatiolukutaidosta? Tai onko IL kaikkien lukutaitojen ylle levittäytyvä sateenvarjo vai vain yksi lukemisen taito medialukutaidon, visuaalisen lukutaidon, pelilukutaidon, translukutaidon jne. joukossa? Yhteisesti hyväksyttiin kuitenkin mielipide, että IL on muutoksessa ja sen tulisi olla kehittyvä käsite aina vain nopeammin muuttuvassa tieto- ja teknologiaympäristössä.   Esityksiä kuunnellessa tein huomion, että tiedonhaun ja IL:n opetuksen integroiminen muuhun opetukseen näyttää olevan kansainvälinen ongelma. Opetuksen kanssa tehtävä yhteistyö on kaikkialla hyvin paljon kirjastohenkilöstön omien yksittäisten kontaktien varassa. Jos löydät yhdenkin asiasta innostuneen opettajan, voit edistää IL:a hänen kanssaan, mutta se ei välttämättä leviä koko laitoksen tai koulutusohjelman yhteiseksi toimintatavaksi. Tulin myös siihen tulokseen, että meillä tehdään erinomaista työtä IL:n parissa. Voisimme tarjota seuraavaan ECIL-konferenssiin best practice -osioon esityksen milloin vain. Työn alla oleva IL:n opetuksen konseptointi vaikuttaa lupaavalta ja meillä on hyviä kokemuksia opettajan kanssa yhdessä vedetyistä tunneista.   Ensimmäinen ECIL-konferenssi avasi silmät sille, kuinka monimuotoista on kansainvälinen keskustelu IL:n ympärillä. Se osoitti myös sen, miten suomalaisessa keskustelussa ja uusissa informaatiolukutaidon suosituksissa on jääty 2000-luvun alun tapaan käsittää IL hyvin kapea-alaisesti tutkimusta myötäileväksi prosessiksi ja tekstipohjaisen tiedon jäsentämisen välineeksi. Se on myös sitä, mutta nyt informaatiomaisemaa pitäisi jo osata käsitellä ja ymmärtää paljon monimuotoisemmin ja laajemmin.     Voit tutustua aiheeseen tarkemmin Kreodin jutussa. Valtaosa konferenssin esityksistä on luettavissa verkossa.   Hellevi