Tiedon janoa

Osallistuin kesäkuun alussa mielenkiintoiseen tiedon visualisoinnin koulutukseen amk-kirjastolaisille. Päivä kokosi yhteen viestintätehtävissä työskenteleviä ympäri Suomea Helsinkiin Arcada-ammattikorkeakoululle. Markku Tähtinen ja Päivi Keränen Metropolia Amk:sta kouluttivat, järjestelyistä vastasi Amkit-konsortion viestintäryhmä. Kiitos kaikille!     Tyvestä puuhun - perusasiaa visualisoinnista   Lähdimme matkaan aivan perusteista - ja hyvä niin. Tiedon visualisoinnilla tarkoitetaan alkujaan ei-kuvallisen tiedon esittämistä tunnistettavan ja ymmärrettävän kuvan avulla. Visualisoinnin onnistumisessa olennaista on mielenkiintoisen näkökulman löytäminen ilmiöön sekä sitä parhaiten kuvaavien mittarien valinta. Pelkistämällä ja tiivistämällä tieto tuodaan miellyttävästi esille ja se on helppoa omaksua.   Näkö on ihmisen aisteista hallitsevin ja elinympäristömme tulvii kuvallisia ärsykkeitä. Tiedon visualisointi pyrkiikin nostamaan olennaisina pidetyt asiat informaatiotulvasta esiin. Ihmisellä on taipumus nähdä sarjoja ja toistuvuutta. Huomiokyky kiinnittyy tietoon, joka on jonkinlainen poikkeus. Näitä asioita voidaan ja kannattaa käyttää hyväksi pakattaessa tietoa kuvalliseen muotoon infograafeiksi.   Kahlasimme ripeästi läpi erilaisia tapoja tuoda tieto kuvallisesti esille. Visualisoinnit tasapainoilevat yleensä kahden peruskuvatyypin välillä. Ikoninen kuva muistuttaa mahdollisimman paljon nähtyä ja onkin ymmärrettävä erilaisista taustoista tuleville näkijöille. Skemaattiseen kuvaan taas on lisätty ei-näkyvää informaatiota - siksi se pystyy selittämään esim. syy- ja seuraussuhteita, mutta se myös vaatii näkijältään enemmän.     Näkyvyyttä ja uskottavuutta infografiikalla   Sinänsä trendikkäällä tiedon visualisoinnilla on varsin pitkät historialliset juuret: esimerkiksi edelleen käytössä olevat pylväsdiagrammit ja aikajanat otettiin käyttöön jo 1700-luvulla. Tiedon kuvaamisen tavat ja tekniikat ovat toki lisääntyneet ja kehittyneet ajan kuluessa. Yksi eloisimpia ja mielenkiintoisimpia päivän aikana nähtyjä esimerkkejä oli ruotsalaisen professori Hans Roslingin esitys hyvinvoinnin kasvusta.  Vaikka esityksen onkin tuottanut laajempi työryhmä, voin vain ihailla Roslingin heittäytymistä asiansa esittämiseen. Enemmän tätä myös kirjastotyöhön!   Pomminvarmoja patenttiratkaisuja ei valitettavasti ole oikean visualisointitavan valintaan. Aiheen lisäksi käytössä olevat resurssit vaikuttavat. Selkeän ja yksinkertaistetun esityksen taakse piiloutuu usein paljon aikaa ja raakaa työtä. Vähenevien resurssien aikana tämä voi tuntua kirjastoissa(kin) ylellisyydentavoittelulta. Nykymaailmassa hyvä grafiikka on kuitenkin jo uskottavuuskysymys - niinpä uskonkin myös kirjastoissa visuaalisuuteen käytetyn työajan satavan takaisin omaan laariin. Viestimme fyysisissä kirjastotiloissa ja verkossa jatkuvasti eri tavoin. Kuten joku työpajan osallistuja päivän päätteeksi totesikin, koulutus muutti käsitystä, mistä kaikesta työhömme liittyvästä voisikaan kertoa kuvin! Näkymä innostaa jos kohta musertaakin hiukan. Onneksi itse tekemisen lisäksi ja sijaan monialaisessa ammattikorkeakoulussamme voisi löytyä mielenkiintoisia yhteistyökumppaneita tällaisiakin projekteja toteuttamaan. Sulattelu jatkuu edelleen. Toisen puolen päivästä ideoimme ja harjoittelimme visualisointia käytännössä. Ilmaisella Piktochart-ohjelmalla syntyi monenlaisia häkkyröitä amk-kirjastoista kerätyistä tilastotiedosita. Hauskin ja samalla koskettavin oli mielestäni tämä:       Lisätietoa sekä mielenkiintoisia ja kauniita visualisointeja: informaatiomuotoilu.fi (mm. kirjastoaiheinen graafi: http://informaatiomuotoilu.fi/08_helmet_halutuimmat_tieto_final_web.jpg) gapminder.org eagereyes.org/   - Raisa

Sähköposti siivottu. Erinäisten järjestelmien sijaisuudet asetettu. Työpöytääkin raivattu, ainakin sen verran että mahtuu taas jatkamaan. Työlista elokuussa jatkettavista hommista tehty. Siihen kuuluvat ainakin blogijuttu pienen toimipisteemme muutoksista - ikäänkuin jatkona Annikan kirjoitukselle Agricolankadun uusista tuulista. Myös pari viikkoa sitten käydyistä ja koetuista Amk-kirjastopäivistä lohjennee ainakin yksi teksti. Sitä ennen suositan tutustumaan ainakin Päivi Ylitalo-Kallion tekemään mainioon koosteeseen tapahtumasta.   Metropolian kirjastossa on tapahtunut kuluneen kevään aikana paljon, monet projektit esim. verkkopalvelujemme parantamiseksi jatkuvat osin läpi kesän tai käynnistyvät uudelleen elokuussa pienen huilin jälkeen. Näistäkin lisää myöhemmin. Mutta: nyt alkaa loma!   Raisa    

Helmikuun opetuksettomalla viikolla Agricolankadun kirjastossa myllerrettiin kunnolla. Kirjahyllyt siirrettiin uuteen järjestykseen, automaatti vaihtoi paikkaa ja asiakaspalvelutiskiäkin käännettiin. Suurempi mullistus oli kuitenkin uuden RFID- tekniikan käyttöönotto. Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä RFID onkin jo tuttua, mutta Agricolankatu on ensimmäinen käyttäjä pienistä toimipisteistämme.  Uuden tekniikan vuoksi ennen kalusteiden siirtoa jokainen hyllyssä oleva ja kirjastoon palautuva kirja tarroitettiin uudelleen.     Uusia laitteita (automaattia ja asiakaspalvelupisteen lukijoita) varten toivottiin uusia kalusteita, mutta lopulta päädyttiin käyttämään vanhoja kalusteita. Niistä tulikin aivan hyvännäköisiä, kun laitetoimittaja paikkasi vanhojen isojen laitteiden jättämät jäljet. Uudet laitteet vievät paljon vähemmän tilaa, ja tuleehan niistä tietysti todella moderni ilme kirjastoon.     Mutta mitä se RFID tekee?   Teknisiin yksityiskohtiin menemättä RFID tarkoittaa käytännössä sitä, että kirjaan on liimattu tarra, jonka avulla lukulaite tunnistaa kirjan. Kirjastossa kutsumme näitä tarroja ”tägeiksi”. Enää ei siis tarvitse lukea viivakoodeja, mikä muun muassa tekee kirjojen käsittelystä ergonomisempaa. RFID on myös vähentänyt mukavasti turhia hälytyksiä, ja hälytysten oikeellisuus tai virheellisyys on nyt paljon helpompi selvittää. Toki osa aineistosta on yhä ”tägittämättä”, sillä muissa kirjastoissa pelataan vielä jonkin aikaa viivakoodeilla. Yhä on myös lainassa olevia kirjoja, jotka on lainattu ennen muutostöitä. Uusi lainaus- ja palautusautomaatti onneksi lukee myös viivakoodeja ja opastaa asiakasta tarpeen mukaan.     Itsepalvelu laajentaa aukioloaikaa   Muutaman viikon harjoittelun jälkeen laajennettiin aukioloaikoja itsepalvelumahdollisuudella. Toisin kuin Leiritiellä ja Vanhalla maantiellä, kirjastoon täytyy päästä itsepalveluaikoinakin ilman kulkutunnistetta, koska Agricolankadun opiskelijoilla ei sellaisia ole. Siksi itsepalveluaukioloa harkittiin tarkkaan. Aamuisin vahtimestari avaa kirjaston ovet ja sytyttää valot. Kirjaston henkilökunta on paikalla samaan aikaan kuin kirjasto aiemmin oli auki. Iltaisin vahtimestari käy sammuttamassa valot ja sulkemassa oven.   Kokemukset itsepalveluaukiolosta ovat olleet positiivisia. Opiskelijoita on silloin tällöin ollut kirjastossa aamuisin ennen yhdeksää, ja vielä useammin heitä jää kirjastoon puoli viiden jälkeen. Automaattiakin on näinä aikoina käytetty. Mitään väärinkäytöksiä ei ole tapahtunut ja toivottavasti ei tapahdukaan. Kevät on ollut hyvää aikaa kokeilla itsepalvelua, koska osa opiskelijoista on ollut työharjoittelussa eli kävijämäärät ovat olleet pienempiä. On jännittävää nähdä miten homma toimii syksyllä. Henkilökunnan kannalta on helpottavaa, että töistä lähtiessä ei tarvitse ajaa innokkaita opiskelijoita pois. Mukavaa on sekin, että uusi automaatti on paljon helppokäyttöisempi kuin vanha: asiakkaita ei juurikaan tarvitse neuvoa sen käytössä, toisin kun vanhan. Me täällä tiskin takana voimme nyt keskittyä tiedonhaussa opastamiseen.   Kesän aikana myös Sofianlehdonkadun ja Vanhan Viertotien kirjastot siirtyvät RFID-tekniikkaan. Tervetuloa nykyaikaan!   Annika H.