Tiedon janoa

  Metropolian lipputangoissa liehuvat liput vaihtuivat uusiin, kun Metropolian visuaalinen ilme uudistettiin. Kirjastolaisten luovissa aivoissa virisi ajatus: ehkäpä vanhoille lipuille löytyisi uusiokäyttöä?   Kysyin Metropolian viestintäyksiköstä, onko vanhan ilmeen mukaisia lippuja enää tallessa ja olisiko niitä voinut kierrättää. Kirjasto tarvitsi kirjojen kuljetukseen soveltuvia laukkuja/pusseja ja olimme saaneet idean, että niitä voisi teettää vanhoista lipuista. Kierrätysmateriaaleista teettämällä tukisimme kestävää kehitystä ja säästäisimme rahaa. Tähän asti varatut ja palautetut kirjat ovat kulkeneet toimipisteestä toiseen paperipusseissa. Pussit eivät ole kovin kestäviä ja ne suljetaan niiteillä, joihin henkilökunta repii sormensa pusseja aukoessaan.   Valitsimme pussien tekijäksi kierrätysmateriaaleja hyödyntävät Uusix-verstaat. Uusix on käsityöpajojen yhteisö, joka järjestää kuntouttavaa työtoimintaa työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston työhönkuntoutusta. Kuntoutujien lisäksi verstailla työskentelee työkokeilijoita, työharjoittelijoita ja tukityöllistettyjä. Verstaiden vieressä Kyläsaaressa on Uusix kauppa, jossa myydään kierrätysmateriaaleista tehtyjä uniikkituotteita.   Mittailimme käyttämiämme paperipusseja ja postinkuljetuslaatikoita sekä neuvottelimme vahtimestareiden kanssa heidän toiveistaan kuljetuspussien suhteen. Pussien piti mahtua Itellan muovisiin kuljetuslaatikoihin ja olla helposti suljettavia. Lopulta sovin tapaamisen Uusix-verstaaseen ja pakkasin Metropolian vanhat liput matkaani. Verstaalla kävimme vielä läpi yksityiskohdat ja sovimme, että pussit tehdään kuntouttavana työtoimintana. Valmistus tapahtuu huolellisesti mutta hitaasti, koska kaikille ompelijoille opetetaan työvaiheet ja huolehditaan, että laadusta tulee tasaista.    Kaikkiaan Metropolian vanhoista lipuista tulee noin 90 postituspussia. Olemme saaneet ensimmäisen erän pusseja käyttöömme ja aika näyttää miten ne soveltuvat tehtävään. Tuntuu mukavalta, kun kirjastomme on pystynyt pidentämään käytöstä poistettujen lippujen käyttöikää ja on ollut mukana edistämässä kuntouttavaa työtoimintaa.   Tietoa Uusix-verstaista: http://uusix.fi/   Päivi Kumar

  Turkulaiset kirjastot ja Oppiva Kirjasto -verkosto järjestivät yhteistyössä Villisti ideoimaan - käyttäjät mukaan suunnitteluun -päivän Turun kaupunginkirjastossa 21.11.2013. Aamupäivän aikana kuultiin esityksiä yritysmaailmasta sekä innovatiivisesta ajattelusta ja tutustuttiin Turun alueen kirjastoissa jo toteutuneisiin käyttäjälähtöisiin projekteihin. Iltapäivän ohjelma rakentui työpajatyöskentelystä, jossa sai itse kokeilla kolmea erilaista kehittämismenetelmää: eläytymismenetelmää, tilasuunnittelua legojen kanssa sekä fokusryhmiä.   Storify-kooste päivän twiiteistä:   http://storify.com/paiviyk/villisti-ideoimaan-turussa-21-11-2013   Seminaarin järjesti Oppiva Kirjasto -verkosto yhteistyössä Turun kaupunginkirjaston, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Åbo Akademin, Turun ammattikorkeakoulun, Yrkeshögskolan Novian sekä Humakin kanssa.   Oppiva Kirjasto -verkoston wikiin >> Oppiva Kirjasto Facebookissa >> Oppiva Kirjasto Twitterissä >>   Päivi Ylitalo-Kallio   P.S. Storify-kooste näkyy parhaiten Firefoxilla. Voit myös käydä katsomassa sen Storifyssä.    

Opiskelijoista liikkuu monenlaisia urbaanilegendoja: Opiskelijat ovat diginatiiveja, jonka ansiosta he rakentavat taitavasti tietoa teksteistä, äänistä ja kuvista. Opiskelijat ovat multitaskaajia. He kykenevät tekemään monta asiaa yhtä aikaa. Opiskelijat kouluttavat itse itsensä, koska kaikki tieto löytyy netistä.   Onko näin? Olin kuuntelemassa kasvatustieteilijä Carita Kiilin esitelmää  ”Lukiolaisten tiedonhankintataidot nettimaailmassa”. Kiili vertasi diginatiiveja perhosiin, jotka pyrähtelevät informaatiosta toiseen. He reagoivat nopeasti aina uuteen eteen ilmestyvään ”kukkaan”. Näin ollen näillä perhosilla on hauras tietorakenne, koska he eivät malta pysähtyä, vaan siirtyvät koko ajan tiedosta toiseen.   Taitava multitaskaaja pystyy siirtymään sujuvasti mediasta tai tehtävästä toiseen. Mutta vaativien ajatteluprosessien kanssa on toisin. Kenenkään aivot eivät kykene suorittamaan useita vaativia ajatteluprosesseja yhtä aikaa.   Opiskelijat viettävät aikaa niiden asioiden parissa, joista he pitävät ja näissä asioissa voidaan sanoa, että kouluttavat itse itsensä. Mutta mikä on heille parasta ja hyödyllisintä? Opiskelijoilla ei ole asiantuntemusta päättää siitä, mitä he eivät tiedä ja mitä heidän pitäisi oppia.   Mikä avuksi?   Miten opiskelijat sitten saadaan pysähtymään tiedon äärelle? Kiili totesi, että nettisukupolvi tarvitsee tukea internetlukemisessa. Hän ehdottaa seuraavanlaisia keinoja, joilla internetlukemista voisi ohjata.   Tehtävien tulisi haastaa opiskelijoita ajattelemaan. Opiskelijoille pitäisi antaa esimerkiksi seuraavanlaisia tehtäviä: kiistanalaisen aiheen tutkiminen, ongelmanratkaisutehtävät, päätöksentekoa vaativat tehtävät sekä erityyppisten ja eri näkökulmista kirjoitettujen internetsivustojen sisältöjen vertailu.   Tehtävien tulisi ohjata syvälliseen informaation työstämiseen. Muuten käy niin, että opiskelijat vain toistavat löytämäänsä tietoa. Hyödyllisimpiä ovat tehtävät, joissa edellytetään useiden internetlähteiden yhdistämistä: tekstin, äänen, kuvan ja liikkuvan kuvan sekä lisäksi löydetyn yhdistämistä omaan aikaisempaan tietoon. Tärkeää olisi siis laatia sellaisia tehtäviä, joihin ratkaisu ei löydy yhdestä lähteestä.   Tehtävien tulisi myös rohkaista opiskelijoita kehittelemään ajatuksiaan yhdessä muiden kanssa. Kiilin tutkimuksen mukaan yhdessä lukeminen tuki syvällistä sisältöjen tarkastelua. Opiskelijoiden yhdessä lukemisen tavat kuitenkin vaihtelivat: Osa rakensi tietoa aktiivisesti yhdessä. Osa taas suosi yksilöllisempää lukemistapaa, jopa hiljaa lukemista.   Myös kirjaston koulutuksissa ja tiedonhankinnan ohjaamisessa olisi hyödyllistä tehdä internetlukemisen vaatimuksia näkyväksi. Onneksi internetlukemisesta on tulossa lisätietoa. Carita Kiili on kirjoittamassa aiheesta kirjaa yhdessä Leena Laurisen kanssa.   Kaisu