Tiedon janoa

Työskentelen kirjastossa. Se ei ole sattumaa. Niin - olen lukutoukka, kuten kunnon kirjastoihmisen kuuluu ollakin. Ja mitä näitä kliseitä nyt onkaan muun muassa silmälaseihin, nutturoihin ja penseään luonteenlaatuun liittyen. Informaatikon työssä yksi mieluisimmista asioista on minulle se, että pääsen välittämään tieteen ja taiteen hengentuotteita niitä etsiville käyttäjille. Edellinen korkealentoinen lause pitää käytännössä sisällään julkaisukentän seuraamista, asiakkaiden tiedontarpeiden tunnistamista ja ennakointia, aineiston valikoimista ja hankintaa sekä teosten luetteloimista kirjastotietokantaan. Ennen käyttöön ottamista painettuihin kirjoihin pitää lisäksi laittaa leimat, hälyttimet sekä viivakoodi- ja selkätarrat. Työvaiheita siis riittää ennen kuin kirja on päätynyt kirjakaupasta tai kustantajalta kirjaston hyllyyn.   Ei kuulosta jännittävältä, vai? Vaikka kokoelmien siirtymä painetusta elektroniseen vähentää huomattavasti rutiininomaista manuaalista työtä, en silti toivoisi täydellistä sähköistymistä. Painettu kirja on nimittäin hyvin viehättävä kapistus. Etenkin, jos siinä on kuvia. Kirjoja käsitellessä saa hyvän käsityksen paitsi oman työpaikkansa kokoelmista, myös siitä, mitä yleensä tutkitaan ja mistä kirjoitetaan. Kauniisti kuvitettuja kirjoja on mukava katsella ja toisinaan napata jokin kirja mukaan kotiin luettavaksi. Selailtavuus, konkreettisuus ja esinemäisyys ovat painetun kirjan ominaisuuksia, jotka viehättävät ainakin tätä kuluttajaa.   Kun puhutaan elektronisista aineistoista, kuulostaa joskus siltä kuin käyttötarkoitus olisi unohdettu kokonaan. Aineistot eivät ole homogeeninen massa, vaan erilaiset aineistot palvelevat eri käyttötarkoituksia. Elektronisten lehtien yleistyminen on parantanut tieteellisten tutkimusartikkeleiden saatavuutta ja lisännyt käyttöä. Myös kirjastohenkilökunta kiittää, kun fyysisille lehdille ei tarvitse enää loihtia loppumattomasti varastointitilaa. Samaten olisi pelkästään järkevää, että kurssikirjat hankittaisiin elektronisessa muodossa. Niitä käytetään paljon ja ne kuluvat. Paperikirjoja ei koskaan pystytä hankkimaan niin paljon, että jokainen kurssille osallistuva opiskelija saisi oman kappaleensa. Kenties tulevaisuudessa vielä näemme lisensiointimallin, joka mahdollistaa e-kurssikirjojen yhtäaikaisen käytön sadoille opiskelijoille.   Sen sijaan ainakin kaunokirjallisuudessa ja populaarissa tietokirjallisuudessa painetulla kirjalla tulee uskoakseni olemaan kysyntää vielä pitkään. Kirjastojen asiakastutkimukset puhuvat sen puolesta, että valtaosa asiakkaista valitsee mieluummin painetun kuin elektronisen version kirjasta. Toki asiakaskunnan mieltymyksissä on eroja esimerkiksi ikäryhmittäin, mutta painettu versio koetaan usein elektronista versiota käyttäjäystävällisemmäksi. Satoja sivuja sisältävä teos on mukavampi lukea paperilta kuin näytöltä, eikä teknisiä ongelmia tarvitse pelätä. Painetun kirjan ja kirjastojen kuolemasta on puhuttu jo pitkään, elämmehän teknologiauskovaista aikaa. Kovin radikaaleja muutoksia ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Kirjan käyttöliittymä keksittiin pari tuhatta vuotta sitten, ja se toimii edelleen.   Metropolian kirjastojen herkullisia uutuuksia voi bongata osoitteesta: http://www.pinterest.com/metropolialib   Anna-Sofia

  Mielipidekyselyissä kirjaston palveluihin ollaan yleisesti ottaen aika tyytyväisiä. Aukioloajat kuitenkin kuuluvat risujen kestosuosikkeihin: niitä halutaan pidemmiksi. Tähän haasteeseen päätettiin Leiritien kirjastossa vastata kokeilemalla itsepalveluaukioloa.   Kokeilu alkoi lokakuun alussa ja jatkuu vuoden loppuun. Kirjastossa voi arkisin jatkaa työskentelyä iltakahdeksaan saakka. Lauantaisin kirjastoon pääsee yhdeksän ja kolmen välillä. Asiakaspalvelupiste suljetaan kuten ennenkin: maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 18.30, tiistaisin ja torstaisin klo 17 sekä perjantaisin klo 15. Kirjastossa voi jatkaa työskentelyä, vaikka henkilökunta poistuu- kätevää, eikö? Itsepalveluaikoina kirjastoon pääsee kulkutunnisteella. Toistaiseksi pääsy on rajattu Leiritien opiskelijoihin ja henkilökuntaan.   Kirjasto päivitettiin keväällä RFID-aikaan, mikä osaltaan mahdollisti kokeilun aloittamisen. Kirjastossa on automaatti, jolla voi sekä lainata että palauttaa. Varausten nouto muutettiin itsepalveluksi jo muutama vuosi sitten. Ovessa on sähkölukko ja opiskelijoilla kulkukortit, joten siltäkin osin oli homma kunnossa. Valvontakameratkin oli jo asennettuina. Ja RFID:n avulla saamme selville hälyporttien hälytysten syyn sekä voimme vaikka seurata hälytyksiä etänä.   Itsepalvelu on lähtenyt käyntiin mukavasti, suuria ongelmia emme ole kohdanneet. Kun kirjasto on itsepalvelulla, asiakaspalvelupisteen eteen laitetaan seinämä, johon on koottu itsepalveluun liittyvää informaatiota. Itsepalveluaikoina kirjastossa voi Lainata ja palauttaa automaatilla Noutaa varauksia Käyttää kirjaston laitteita ja  tiloja Ensituntumalta vaikuttaa siltä, että eniten itsepalveluaikoina käytetään kirjaston tiloja, erityisesti kirjastossa olevia tietokoneita. Itsepalvelusta toivotaan palautetta. Sitä varten asiakaspalvelupisteelle laitetaan aina palautelaatikko ja siihen viereen valmis lomake, jolla palautetta voi antaa. Ja totta kai palautetta saa antaa myös vapaamuotoisesti! Palautetta ei ole vielä juurikaan tullut, joten ehkä voimme olettaa itsepalvelun sujuvan hyvin. Hiljaisuus kertoo tyytyväisyydestä?   Päivi Ylitalo-Kallio  

    Tulevaisuudessa Finna-hakupalvelu korvaa Metropolian kirjaston MetCatin ja Nelli -tiedonhakuportaalin. Finna otetaan käyttöön vaiheittain ja Metropolian kirjastossa valmistaudutaan paraikaa pystyttämään omaa käyttöliittymää.   Kansalliskirjaston tiedote 15.10.2013:   Finna kokoaa arkistojen, kirjastojen ja museoiden aarteet yhteen   Finna-hakupalvelu kokoaa Suomen arkistojen, kirjastojen ja museoiden aineistot ensimmäistä kertaa yhteen. Finnasta saa tiedon käytettävissä olevista aineistoista. Osaan digitoidusta sisällöstä Finna tarjoaa suoran pääsyn.   Finna on tarkoitettu kaikille tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville. Palvelusta löytyy sekä kokoelmien helmiä että uusimpia tutkimustuloksia. Museoesineiden ja taideteosten kuvia, digitaalisia asiakirjoja, kirjoja, karttoja ja viitetietoja voi tutkailla vaivattomasti juuri silloin, kun se itselle parhaiten sopii. Hakupalvelun tieto on luotettavaa ja ajantasaista, mistä pitävät huolen arkistojen, kirjastojen ja museoiden asiantuntijat. Finna toimii myös mobiililaitteilla.   Lokakuussa 2013 Finnassa on mukana kymmeniä arkistoja, kirjastoja ja museoita aineistoineen ja osa myös verkkopalveluineen. Uusia organisaatioita tulee mukaan Finna-palveluun vaiheittain, eli tulevaisuudessa voi tehdä hakuja nykyistä laajemmasta aineistosta.   Suomen arkistot, kirjastot ja museot ovat suunnitelleet Finnan yhteistyönä, ja hakupalvelun toiminnallisuudet ja hakuominaisuudet on tehty vastaamaan käyttäjien tarpeita. Kansalliskirjasto on hyödyntänyt avoimen lähdekoodin ohjelmistoja teknisessä toteutuksessa ja jatkaa Finnan kehittämistä käyttäjien palautetta kuunnellen.   Finna on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta.   Lisätietoja   Tietoa Finnasta -sivu Finna-hakupalvelussa: www.finna.fi   Jyväskylän yliopiston kirjaston beta-versio: https://jyu.finna.fi/   Päivi