Tartu terveyteen ja hyvinvointiin

Terveyserot eri sosioekonomisten ryhmien välillä ovat maailmanlaajuinen ongelma. Terveyserot aiheuttavat niin epätasa-arvoa, inhimillistä kärsimystä kuin ylimääräisiä kustannuksia ja myös elin- ja työvuosien menetyksiä sekä yksilö- että yhteiskuntatasolla. Vaikka Suomi on maailmanlaajuisesti arvioiden edistyksellinen hyvinvointivaltio, ovat terveyserot silti Suomessa Euroopan tasolla arvioiden suuret ja terveyseroja ei olla saatu kaventumaan viime vuosina. Meillä Suomessa eliniän odotteen ero alimpien ja ylimpien tuloryhmien on miehillä 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta. Taustalla sosiaaliset taustatekijät ja eriarvoisuus Maailman terveysjärjestö WHO pyrkii omilla toimillaan vähentämään terveyseroja maailmanlaajuisesti. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kanssa ovat eturintamassa tutkimassa ja kehittämässä toimia terveyserojen kaventamiseksi. Terveyseroihin liittyvää tutkimusta ja seurantaa on tehty pitkään niin maailmalla kuin Suomessakin. Yleisesti on tiedossa, että jos hyvinvointi- ja terveyseroja pyritään kaventamaan, on pyrittävä vaikuttamaan terveyserojen taustalla oleviin sosiaalisiin taustatekijöihin ja niissä vallitseviin eriarvoisuuksiin. Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat monitasoisia ja ne kytkeytyvät ammatti- ja koulutusryhmien erilaisiin elin- ja työoloihin, erilaiseen fyysiseen ja psykososiaaliseen kuormitukseen ja sukupolvienkin yli ulottuviin kulttuurisidonnaisiin käyttäytymismalleihin. Jo tehtyjen selvitysten perusteella tiedetään, että huono-osaisuus kasaantuu tietyille väestöryhmille ja tämä lisää sosioekonomisia terveyseroja.   Liian ilkeä ongelma ratkaistavaksi? Terveyserot ovat monisyinen ongelma. Aihetta kartoittaneissa tutkimuksissa ja artikkeleissa todetaan, että terveyserot johtuvat monesta tekijästä ja helppoa tai nopeaa tapaa ratkaista ongelmaa ei ole. Tällaisia monisyisiä ongelmia kutsutaan termillä ilkeä ongelma, englanniksi wicked problem. Ilkeille ongelmille on ominaista, että mikään tieteenala ei pysty yksin ratkaisemaan terveyseroihin liittyvää problematiikkaa, tarvitaan siis monitieteistä yhteistyötä. Tämä voi kuulostaa lannistavalta, mutta vaikka mitään yhtä yksittäistä, selkeää toimenpidettä tai toimintamallia terveyserojen kaventamiseksi ei ole löydetty, on kuitenkin kehitetty monia interventioita ja hankkeita, joilla pyritään kaventamaan sosioekonomisia terveyseroja. Suomessakin on viimeisen 20 vuoden aikana tehty paljon työtä terveyserojen kaventamiseksi. Näistä toimista huolimatta sosioekonomiset erot ovat edelleen kasvaneet. Terveyserot kasautuvat heikompiosaisiin väestöryhmiin Terveyseroille on tyypillistä, että ne toteutuvat säännönmukaisesti. Tämä tarkoittaa kärjistettynä sitä, että mitä alempi sosioekonominen asema ihmisellä on, sitä huonompi on hänen terveytensä. Sosioekonomisen aseman vaikutusta terveydentilaan kutsutaan termillä sosiaalinen gradientti. Gradientti tarkoittaa säännönmukaista tai asteittaista muutosta. Sosiaalinen gradientti näyttäytyy samanlaisena kaikkialla, myös hyvin erilaisten tulotasojen maissa. Sosioekonomisesti heikompiosaisiin väestöryhmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia eläkeläisiä, päihteiden käyttäjiä, mielenterveysongelmaisia ja työttömiä maahanmuuttajia. Ryhmän monimuotoisuuden takia terveyden edistämiseen suunnatut toimet eivät aina saavuta heitä kovin tehokkaasti. Yhdeksi tärkeimmistä terveyseroja selittävistä tekijöistä nousee aineelliset elinolot, jotka vaikuttavat epäsuorasti myös psykososiaalisten altisteiden ja terveyskäyttäytymisen kautta. Suurin osa ihmisistä tiedostaa mitä terveellisyys tai terveyttä edistävät elintavat tarkoittavat, mutta koska näitä terveyttä edistäviä toimintatapoja on sosioekonomisesti heikompiosaisissa väestöryhmissä pidetty vain keskiluokkaisen, valtaväestöön kuuluvien ihmisten normeina, ne eivät ole koskettaneet niitä, jotka ovat kokeneet kuuluvansa johonkin toiseen väestöryhmään. Tietyissä väestöryhmissä epäterveellisiksikin tiedetyt elintavat ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä ja osoitus ryhmään kuulumisesta. Tämä voi olla yksi syy siihen, kun erilaisia terveyden edistämisen interventioita arvioitaessa on huomattu, että usein interventioista hyötyvät eniten ne, jotka jo muutenkin kuuluvat korkeampaan sosioekonomiseen ryhmään. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ei siis tavoiteta edelleenkään yhtä hyvin. On jopa esitetty väitteitä, että terveyden edistämistoimet voivat lisätä terveyseroja tästä syystä.  Nykyiset toimintatavat eivät ole siis toimineet toivotusti, terveyserot ja koetun terveyden erot ovat edelleen säilyneet korkeina erilaisista toimista huolimatta.   Millä keinoilla terveyseroja voidaan torjua? Tutkijat ovat ehdottaneet erilaisia keinoja terveyserojen kaventamiseksi. Näitä voisi olla vaikuttaminen köyhyyteen, koulutukseen, työllisyyteen ja asumiseen sekä epäterveellisiin elintapoihin. Erityisesti vaikuttamalla tupakoinnin ja alkoholin käytön vähenemiseen vaikutetaan myös terveyseroihin. Takaamalla tasa-arvoiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille voidaan vähentää terveyseroja. Myös päivittäisen toimeentulon turvaaminen näyttää lisäävän heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien hyvinvointia. Osallisuuden lisääminen, sosiaalisten suhteiden merkityksen tiedostaminen ja luottamuksen parantaminen niin yhteiskuntaa kohtaan kuin ihmisten kesken voidaan nähdä yhtenä keinona kaventaa terveyseroja.  Yksilöiden osallisuuden ja yhteiskunnan rakenteiden välisen vuorovaikutuksen merkitys hyvinvoinnille ja terveydelle on erityisen merkityksellinen ja olisi tärkeä mahdollistaa kaikille väestöryhmille. Olennaista on, että ihmisten kykyä ylläpitää ja edistää omaa terveyttään pitää tarkastella siitä kontekstista käsin, jossa ihminen elää. Aiemmin ei olla osattu ottaa huomioon sitä, miten paljon terveyteen ja terveyskäsitykseen sekä identiteettiin vaikuttaa sekä sosioekonominen asema että se, mihin ryhmään ihminen itse kokee kuuluvansa. Eri väestöryhmien edustajia tulisikin kuunnella tarkasti terveyserojen kaventamiseen tähtääviä toimenpiteitä suunniteltaessa.   Miksi terveyseroja pitäisi kaventaa? Terveyseroja pidetään yleisesti epäoikeudenmukaisina. Inhimillisesti ajatellen olisi oikeudenmukaista, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elää hyvää ja tervettä elämää. Huono-osaisuus kuitenkin kasaantuu ja terveyserot heikentävät entisestään alempien sosioekonomisten ryhmien asemaa. Terveyserot aiheuttavat myös kansanterveydellisiä menetyksiä ja huomattavia taloudellisia kustannuksia yhteiskunnalle. Mitään joka tilanteessa toimivaa konseptia tai toimintatapaa vähentää sosioekonomisia terveyseroja ei ole löydetty. Edelleen tarvitaan lisää tietoa niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat terveyseroja ylläpitäviin taustatekijöihin. Myös uusia toimintamalleja ja interventioita tarvitaan, jotta terveyserot niin Suomessa kuin muualla maailmassa saataisiin kapenemaan. On selvää, että poliitikot ja päätöksentekijät tarvitsevat entistä ajantasaisempaa, tutkittua tietoa sekä toteutuneista toimenpiteistä, että niiden vaikuttavuudesta päätöksenteon tueksi. Myös koordinoitua yhteistyötä eri ministeriöiden ja kuntien eri hallintokuntien kesken pitäisi edelleen vahvistaa. Tarvitaan laajemmin yhteiskuntapolitiikkaa, joka vahvistaa erityisesti huono-osaisimpien väestöryhmien mahdollisuuksia, voimavaroja ja motivaatiota tehdä terveyttä edistäviä valintoja. Terveyseroihin voidaan ja pitää puuttua yhteiskuntapolitiikan keinoin niin meillä kuin maailmalla, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä ja seurantaa.   Kirjoittaja Katariina Ijäs on avoterveydenhuollossa terveysasemalla työskentelevä terveydenhoitaja (AMK), joka opiskelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa terveyden edistämisen tutkinto-ohjelmassa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.     Lähteet: Allen, Jessica J. – Marmot, Michael. 2014. Social Determinants of Health Equity. American Journal of Public Health. https://ajph.aphapublications.org/doi/abs/10.2105/AJPH.2014.302200. Berg, Noora. 2017. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti. No 54, sivut 159 – 164. <file:///C:/Users/katar/Downloads/63657-Artikkelin%20teksti-72100-1-10-20170511.pdf>. Dorling, H. – Ollerhead, L. - Kidgell, C. 2016. The NIHR public health research programme: intervention approaches to tackle health inequalities. Journal of Public Health. Vol 39, No. 4. 856 – 862. <https://academic.oup.com/jpubhealth/article-abstract/39/4/856/2631017>. Koponen, Päivikki – Borodulin, Katja – Lundqvist, Annamari – Sääksjärvi, Katri – Koskinen, Seppo, toim. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).  <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136223/Rap_4_2018_FinTerveys_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Lahelma, Eero. 2017. Sosioekonomiset terveyserot 100-vuotiaassa Suomessa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. No 54. 3 – 5. <file:///C:/Users/katar/Downloads/60619-Artikkelin%20teksti-65502-1-10-20170203.pdf>. Lahelma, Eero - Pentala, Oona - Helldán, Anni - Helakorpi, Satu - Rahkonen, Ossi. 2017. Koetun terveyden koulutusryhmittäiset erot ovat pysyneet tasaisen suurina. Lääkärilehti 25 – 32. Vsk 72. 1629 – 1634. <https://www-laakarilehti-fi.ezproxy.metropolia.fi/pdf/2017/SLL252017-1629.pdf>. Larivaara, Meri. 2016. Kärkihanke Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Hankesuunnitelma. Sosiaali- ja Terveysministeriö. < http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3832-8>. Maunu, Antti - Katainen, Anu -  Perälä, Riikka - Ojajärvi, Anni. 2016. Terveys ja sosiaaliset erot: mitä on tutkittu ja mitä tarvitsee vielä tutkia? Sosiaalilääketieteen aikakausilehti. No. 53. 189 – 201. < https://journal.fi/sla/article/view/59163>. Rotko, Tuulia - Aho, Timo - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2011. Kapeneeko kuilu? Tilannekatsaus terveyserojen kaventamiseen Suomessa 2007 – 2010. THL. < http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201205085122>. Rotko, Tuulia - Kauppinen, Tapani - Mustonen, Niina - Linnanmäki, Eila. 2012. Kuilun kaventajat, Kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelma 2008–2011 loppuraportti. THL. <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-671-7>. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2018. Terveyserojen kaventaminen, verkkosivut. <http://stm.fi/terveyserot> Teroka-hanke, verkkosivut. 2006. <http://www.teroka.fi/teroka/index_option_content_pcontent_1_task_view_id_38_Itemid_69.html>. THL (a). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, keskeisiä käsitteitä. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita>. THL (b). 2019. Hyvinvointi- ja terveyserot, verkkosivut. <https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/keinot>. THL. 2015. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa on poliittinen valinta. Terve Kunta-esite. <http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015111217152>. Tilles-Tirkkonen, Tanja - Mäki-Opas, Tomi - Vaarama, Marja - Lögren, Aija - Pentikäinen, Saara - Tiitinen, Sanni - Ilomäki, Sakari - Pihlajamäki, Jussi - Laitinen, Jaana. 2018. Uudet toimintamallit hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti. No 55. 364 – 369.  < https://doi.org/10.23990/sa.76541>. Varpio, Lara – Aschenbrener, Carol – Bates, Joanna. 2017. Tackling wicked problems: how theories of agency can provide new insights. Medical Education 51. 353 – 365. <http://dx.doi.org.ezproxy.metropolia.fi/10.1111/medu.13160>. Kuvat: Kuvapankki Pixabay. <www.pixabay.com>