Avainsana: sotemuotoilu
Pelaamalla magneettikuvantamisen taitajaksi
Lääketieteellisten kuvantamistutkimusten rooli sairauksien diagnostiikassa on merkittävä, ja erilaisten diagnostisten kuvausten kysyntä kasvaa koko ajan1. Vuonna 2021 Suomessa tehtiin 5.7 miljoona röntgentutkimusta ja toimenpidettä, joiden lisäksi 1.2 miljoonaa magneetti- ja ultraäänitutkimusta tai toimenpidettä. Erityisesti magneettitutkimusten määrä on kasvanut vuoteen 2018 verrattuna2, johtuen esimerkiksi laitteistojen suorituskyvyn ja kuvanlaadun teknisestä paranemisesta, laajenevista käyttömahdollisuuksista erilaisten sairauksien diagnostiikassa ja seurannassa sekä palvelutarpeiden ja -vaatimusten lisääntymisestä. Alan nopeatahtinen kehitys edellyttää myös ammattilaisten osaamisen jatkuvaa kehittämistä vaikuttavilla ja kustannustehokkailla menetelmillä. Tarvittavan osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on perinteisen perehdyttämisen ja kouluttamisen avuksi kehitetty myös esimerkiksi pelillisiä ratkaisuja3,4. Magneettikuvantamisen osaamisvaatimukset Magneettikuvantaminen perustuu kudosten magneettisiin ominaisuuksiin. Tutkimus soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten, nivelten, keskushermoston ja vatsan alueen kuvantamiseen, silloin kun kohde pysyy paikoillaan. Lisäksi se soveltuu hyvin toistuviin kuvantamistarpeisiin, kertyvän sädeannoksenvälttämiseksi. Tutkimus edellyttää potilaalta hyvää yhteistyökykyä, ahtaan kuvausputken, melun ja tutkimuksen keston (~30-60 min) vuoksi. Levottoman tai kivuliaan potilaan kuvaamiseen magneettitutkimus ei sovellu lainkaan ilman riittävää kivunlievitystä tai nukutusta.5 Euroopan röntgenhoitajayhdistyksiä ja alan ammattilaisia kouluttavia oppilaitoksia yhdistävä organisaatio European Federation of Radiographer Societies (EFSR) on määrittänyt magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien ydinosaamiseksi seuraavat aihealueet:6,7 fysiikka ja kuvanlaatu anatomia, fysiologia ja patologia potilaan psykososiaalinen hoitaminen riskienhallinta tekninen laadunvarmistus etiikka moniammatillinen työskentely henkilökohtainen ammatillinen kehittyminen toiminnan auditoiminen ja tieteellinen tutkimus. Käytännön työssä erityisen tärkeää on, että röntgenhoitaja hallitsee magneettikuvauksen fysikaaliset ja laitetekniset perusteet sekä osaa toimia turvallisesti.8 Röntgenhoitajien koulutukseen liittyvän perusosaamisen lisäksi kuvauksien suorittaminen voidaan opetella myös työelämälähtöisesti, jolloin täydennyskoulutusten järjestäminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen korostuvat.9,10 Perehdyttämisen haasteet ja uudenlaiset mahdollisuudet Aiemman tutkimuksen mukaan11 röntgenhoitajakoulutuksessa on usein vain vähän aikaa erikoismenetelmien syvälliseen opetteluun, jolloin tiedollisen ja taidollisen osaamisen vahvistaminen jää työpaikkojen koulutus- ja perehdytyskäytänteiden harteille. Suurimmat perehdytyksen haasteet liittynevät tällä hetkellä rajallisesti käytössä oleviin resursseihin, osaavan henkilöstön riittävään saatavuuteen12 ja perehtymiseen käytettävissä olevaan aikaan. Henkilöstön riittämätön määrä tai muuten kuormittunut tilanne heijastelee väistämättä myös perehdytyskäytänteisiin ja perehdytyksen laatuun.13 Perinteisten, henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvien perehdytysmenetelmien rinnalle on viime vuosien aikana kehitetty uudenlaisia ratkaisuja, kuten virtuaalisia oppimisympäristöjä14,15 ja pelejä16,17, joissa työhön perehtyvät ammattilaiset voivat turvallisesti harjoitella kuvantamisen turvallisia käytänteitä, tutkimuksen teknistä suorittamista ja kanssakäymistä potilaan kanssa18. Pelillisyys osana työhön perehtymistä Pelillistämistä ja hyötypelejä käytetään terveysalan koulutuksessa koko ajan enemmän. Terveydenhuollossa hyötypeleillä (serious gaming) tarkoitetaan koulutukseen, terapiaan tai terveyden edistämiseen tarkoitettuja ratkaisuja, jotka hyödyntävät pelillisiä elementtejä, kuten palkitsemista ja haasteita. Pelillisten elementtien avulla voidaan opettaa ja oppia tietoja, taitoja ja ammatillisia asenteita sekä parantaa oppijoiden kokemaa tyytyväisyyttä.19 Pelillistämisen tarkoituksena on tarjota aktiivisia oppimiskokemuksia erilaisia ongelmanratkaisumahdollisuuksia riskitön harjoitteluympäristö joustavuutta ajankäyttöön ja riippumattomuutta sijaintiin.20 Pehkosen (2023)21 tutkimuksellisena kehittämistyönä toteutetussa pelillisessä perehdytysympäristössä (kuva 1) keskiössä olivat röntgenhoitajien magneettikuvantamisosaamisen ytimet, kuten röntgenhoitajien magneettikuvantamisen ydinosaamiset, kuten kuvan laatu, kuvantamislaitteen eri toiminnot, potilasturvallisuus, tekninen turvallisuus ja turvallisen lääkehoidon toteuttaminen. Seppo.io-alustalle kehitetyn perehdytyspelin koettiin olevan houkutteleva, kutsuva ja asiantuntijamainen. Sisältöjä räätälöimällä voidaan mahdollistaa yksilöllinen perehdytyskokemus osaamisen eri tasoilla oleville röntgenhoitajille. Pelillistämisen lisäksi tärkeää on, että työhön perehtyminen ja uuden oppiminen eivät nojaudu pelkästään pelillisten sovellusten itsenäiseen käyttöön, vaan ne monipuolistavat ja täydentävät perinteisiä perehtymisen menetelmiä, samalla tukien erilaisia oppijoita. Täysin kitkatonta toimintojen pelillistäminen tai pelillistettyjen ympäristöjen käyttöönotto ei kuitenkaan ole, koska niiden tulee todistaa toimivuutensa ja tehokkuutensa perehtymiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa soveltua kohderyhmälle ja olla helposti räätälöitävissä eri käyttäjäryhmille olla teknisesti helppokäyttöisiä ja täyttää käytettävyydelle ja tietoturvalle asetetut vaatimukset. Lisäksi toimivien ja hyväksyttävien ratkaisujen kehittäminen vaatii aikaa, rahaa ja osaamista. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön utelias ja positiivinen asenne ovat myös pelillisten ratkaisujen onnistuneen käyttöönoton ytimessä. Kirjoittajat Sanna Tarvainen (os. Pehkonen) on digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK) ja Unilabsin palvelukoordinaattori. Hänen opinnäytetyönsä ”Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla” on valmistunut toukokuussa 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusyksiköstä. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Smith-Bindman, R., Kwan, ML., Marlow, EC. Et. Al. Trends in use of medical imaging in US health care systems and in Ontario, Canada, 2000-2016. JAMA 322:843-56. 2 Ruonala, V. 2022. Radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrät vuonna 2021: Terveydenhuollon valvontaraportti. STUK-B: 295. 3 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 4 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 5 Syväranta, S., Vuorinen, A-M. ja Tokola, A. 2021. Radiologisen kuvantamisen perusteet. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 137(9):969-76. 6 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 7 EFSR. 2018. European Qualifications Framework (EQF) Level 6 Benchmarking Document. 2nd Ed. 8 Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022. Opetussuunnitelmat. Potilas tietokonetomografiatutkimuksissa ja magneettikuvauksissa. 9 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 10 Moberg, K. 2013. Magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien koulutuksen kehittämine heidän näkökulmastaan. Pro gradu- tutkielma. Terveystieteiden laitos. Oulun yliopisto. 11 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 12 Haajanen, E. 2023. Husin kuvantamisyksikkö ruuhkassa – 90 röntgenhoitajan paikkaa täyttämättä - Kaupunki | HS.fi Helsingin Sanomat 6.7.2023. 13 Nasturica, A. 2023. Röntgenhoitaja laadukkaana perehdyttäjänä radiologialla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Nieminen, M. & Kääriäinen, M. 2020. Patients', radiographers' and radiography students' experiences of 360° virtual counselling environment for the coronary computed tomography angiography: A qualitative study. Radiography (Lond)., 27(2):381-388. 15 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Vähänikkilä, H., Nieminen, M., Schroderus-Salo, T. & Kääriäinen, M. 2023. Effects of a 360° virtual counselling environment on patient anxiety and CCTA process time: A randomised controlled trial. Radiography, 29, Suppl. 1: 513-523. 16 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 17 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 20 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 21 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 22 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Sotemuotoilijat-blogi tulevaisuutta luotaamassa
Sotemuotoilijat-blogi yhdistää sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön ja tutkimuksellisen kehittämisen lukuvuosittain vaihtuvissa teemoissa. Teemoja tutkivat ja sisältöä blogiin tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja alan opiskelijat, jotka tuovat esiin omia näkemyksiään ja kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen. Ajankohtaisia vuositeemoja käsitellään blogissa monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, ja eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin. Lukuvuoden 2023-24 teemat Tulevaisuutta luotaamassa: uudet innovaatiot, tekoäly ja robotiikka Uudet innovaatiot avaavat uusia ovia myös sotealan toimintojen kehittämiselle ja kehittymiselle. Tekoälyn ja robotiikan teknologiset läpimurrot muuttavat toimialaa nopeasti. Perinteisten toimintatapojen rinnalle muodostuu uudenlaisia, vielä osin tuntemattomia älykkäitä ratkaisuja, joiden esiin tuomisessa Sotemuotoilijat-blogi on mielellään mukana. Sosiaali- ja terveysalan palveluja ja -rakenteita muotoilemassa Toimivat palveluratkaisut ja -rakenteet ovat avainasemassa terveyden ja väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Ihmiskeskeiset, tehokkaat ja arvoa tuottavat palveluratkaisut vastaavat yhä paremmin yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimuksellisen kehittämisen menetelmien ja ketterien kokeilujen avulla voidaan innovoida ja testata uusia ratkaisuja. Näiden töiden tuloksia julkaisemme mielellämme. Vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimassa Toimivan sotealan merkitys yhteiskunnalle on suuri, ja sen vaikutukset ulottuvat laajasti ihmisten elämään. Sotealan vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimalla voidaan esimerkiksi tunnistaa aiempaa tehokkaampia tapoja hyödyntää terveydenhuollon rajallisia resursseja, parantaa palvelujen saatavuutta tai tehostaa niiden tuloksellisuutta. Vaikutuksia arviomalla voidaan tarjota entistä laadukkaampia ja yhdenvertaisempia palveluja. Erilaisten hyvinvointi-indikaattorien, taloudellisen kestävyyden ja tiedolla johtamisen aiheet ovat tervetulleita. Oheisten teemojen lisäksi julkaistaan myös muita sotealan digitalisaatioon liittyviä aiheita. Muutoksia toimituskunnassa Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa, syksyllä 2022. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta ja teknisestä käytettävyydestä. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa. Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta (08/2023- ) Mari Virtanen, yliopettaja, terveyspalvelujen digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä Salla Kivelä, yliopettaja, tutkimus ja kehittäminen Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), pedagogi ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa. Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Blogin toimituskunta ottaa mieluusti vastaan teemoihin liittyviä julkaisuja, joten jos haluat mukaan lue sotemuotoilijoiden kirjoittajaohjeet Drivessä ja lähesty päätoimittajaa sähköpostilla mari.virtanen@metropolia.fi Uteliaina ja innostuneina toivotamme sinut sotemuotoilijoiden matkaan. Tervetuloa!
Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä
Häiriökysyntä on kiinnostava ilmiö tämän päivän terveydenhuollossa. Ilmiö herättää ajatuksia laidasta laitaan sekä alan ammattilaisissa että kansalaisissa. Monilla tuntuu olevan mielikuva ja käsitys siitä, mitä häiriökysynnällä tarkoitetaan, vaikka virallista määritelmää on vaikea löytää tai sitä ei oikeastaan edes ole. Häiriökysyntä tuntuu kuitenkin vahvasti liittyvän ajassamme vallitsevaan terveydenhuollon kriisiytymiseen ja sen laajoihin vaikutuksiin. Pohdimmekin tässä tekstissä, mitä kaikkea häiriökysyntä on, miten sitä voisi tunnistaa ja jopa paremmin hallita. Häiriökysyntä sotealalla – mistä on kyse? Häiriökysyntä on terveydenhuoltoon kohdistuvaa ylimääräistä kysyntää, joka yksinkertaistettuna johtuu siitä, että potilaan kysymä palvelu on toteutunut puutteellisesti – tai se ei ole toteutunut lainkaan. Jostain syystä potilas ei ole saanut asianmukaista palvelua oikeassa ajassa tai paikassa, tai ainakin hän kokee sen niin. Lisäksi hän voi olla tyytymätön palvelun laatuun1,2, minkä seurauksena hän päätyy kysymään palvelua toisaalta. Mikäli asiakkaan ongelmaa ei pystytä ottamaan hallintaan ensimmäisellä yhteydenotolla, voi syntyä terveydenhuoltoa tarpeettomasti kuormittavaa kysyntää hänen tehdessään toistuvia yhteydenottoja eri paikkoihin. Häiriökysyntä voi johtua järjestelmän tai prosessien haasteista, kuten esimerkiksi viivästyneestä tai virheellisestä diagnoosista. Monissa tapauksissa asiakkaan pitkittynyt tilanne voi johtaa siihen, että hän päätyy hakemaan lisähoitoa tai korjaavia toimenpiteitä toisaalta. Samaan tilanteeseen voivat johtaa myös haasteet hoitoon pääsyssä ruuhkautuneiden palvelujen3,4,5 tai pitkien jonojen6 vuoksi. Lisäksi häiriökysyntää voi syntyä tilanteissa, joissa henkilöstön työaikaa kuluu palvelun suorittamisen sijasta oikeiden palvelujen pariin ohjaamiseen,7 tai tilanteissa, joissa tutkimus suoritetaan väärin esimerkiksi puutteellisen potilasohjauksen vuoksi. Esimerkiksi kliinisessä laboratoriossa on arvioitu uudelleen otettujen näytteiden lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa. 8, 9 Yksinkertaistettuna voikin ajatella, että häiriökysyntä ilmiönä kuvastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen laatua ja poikkeamia siinä. Laatuhaasteet ja virheet häiriökysynnän aiheuttajina Sotepalvelujen kysyntä on viime vuosina huomattavasti kasvanut esimerkiksi väestön ikääntymisen, rakenteellisten muutosten ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan vuoksi. Hoitojonot ja takaisinsoittoon liittyvät ajat ovat pidentyneet; ensikontaktia tai ajanvarausta perusterveydenhuoltoon voi olla vaikea saada. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet palvelujen rakenteita ja vaikuttaneet paikoin myös palvelujen saatavuuteen, mikä voi edesauttaa häiriökysynnän lisääntymistä. Pirkko Heinäsen (2023)10 opinnäytteenä tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan sotealalla häiriökysyntää aiheuttavat: organisaatio- ja palvelurakenteen puutteet ja organisaatioiden häiriötilanteet resurssien puute ja talouden asettamat raamit terveydenhuollon ylikulutus, kysynnän ja tarjonnan epäsuhta virheet ja palvelujen huono laatu puutteellinen palveluiden muotoilu henkilöstön osaamisen puutteet ja kommunikaation puutteet. Kaikessa laajuudessaan häiriökysyntä on ilmiö, jonka aiheuttamat haitat ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin merkittäviä. Häiriökysyntä inhimillisenä ilmiönä Prosessien ja toimivien palveluketjujen ohella häiriökysyntä on myös inhimillinen ilmiö, jota monesti ohjaa yksilön aito huoli omasta terveydestään. Onko esimerkiksi toisen asiantuntijan mielipiteen pyytäminen potilaan tai omaisten mielen rauhoittamisen lisäksi häiriökysyntää? Luoko oman terveyden lisääntynyt mittaaminen, monitoroiminen11 ja jopa diagnostisten testien käyttö tarpeetonta kysyntää, jos muuttuneiden arvojen vuoksi terveetkin henkilöt kysyvät terveydenhuollon palveluja enemmän? Luoko hyvätuloisen panostus omaan terveyteensä palvelujen saatavuuden epätasa-arvoisuuden lisäksi häiriökysyntää, jos varakkaat käyttävät esimerkiksi yksityisiä palvelutarjoajia ohituskaistana? Johtaako yksityisen sektorin lisääntynyt kysyntä terveydenhuollon niukkojen resurssien kohdentumiseen pääasiassa markkinatalouden sääntöjen perusteella, jolloin alun perinkin niukka työvoima siirtyy sairaudenhoidosta maksullisten terveyden edistämisen palvelujen tuottamiseen, henkilöstöä enemmän kuormittavasta kolmivuoroisesta sairaiden hoitamisesta? Onko sopivaa käyttää yksityisen sektorin etävastaanottoa ajanvarauksen ohituskaistana esimerkiksi hammashoitoon, kuten Tuija Huupposen (2023)12 tutkimuksessa nousi esiin, vai onko tässäkin kyseessä terveydenhuoltoa kuormittava häiriökysyntä, joka edelleen johtaa jonojen pitenemiseen? Resurssien kohdentumisen lisäksi yksityisen palvelun käyttäminen ohituskaistana haastaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, josta myös Shadia Raskin (2023)13 kolumnissaan kirjoittaa. Varmaa on se, että kyseistä ohituskaistaa palvelutarjontaan tullaan hyödyntämään niin pitkään kuin se on mahdollista. Yksilön tarve ja hänen käytössään olevat resurssit ohjaavat kysyntää erittäin tehokkaasti, varsinkin oman terveydentilan ollessa kyseessä. Keinoja häiriökysynnän hallintaan Palvelujen suunnittelussa ja niiden poliittisessa ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös häiriökysynnän vähentäminen. Ilmiön tutkimiseen tulisi käyttää resursseja ja saatuja tuloksia hyödyntää palvelujen kehittämisessä14,15. Häiriökysynnän torjuminen terveydenhuollossa edellyttää monia erilaisia strategioita, joilla pyritään vaikuttamaan häiriökysyntää aiheuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi: Virheiden ehkäiseminen näyttää olevan yksi tehokas tapa vähentää häiriökysyntää. Vaaratapahtumailmoitusjärjestelmä (HaiPro), hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo) ja erilaiset laadunvarmistus- ja akkreditointijärjestelmät16 ovat laajasti käytössä ja antavat työn tueksi konkreettisia välineitä. Virheettömien järjestelmien yhtenä tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisimman hyvä ja turvallinen hoito heti ensimmäisestä kontaktista lähtien. Henkilöstön osaamisella on merkittävä rooli häiriökysynnän torjumisessa. Osaamisen jatkuvalla kehittämisellä lisätään henkilöstön tietoisuutta, edistetään ammattitaidon ylläpitämistä ja terveydenhuollon korkeaa laatua17. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa18 säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta seurata sen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä. Tehokas viestintä ja laadukas potilasohjaus19 ovat tärkeitä potilasta hoitavien ammattilaisten kesken. Oikean ja merkityksellisen tiedon tarjoaminen potilaille ja heidän perheilleen voi auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja vähentämään tarpeetonta kysyntää. Aidon asiakasosallisuuden mahdollistaminen ja palautteen kerääminen voi auttaa tunnistamaan järjestelmän ja prosessien heikkouksia ja auttaa niiden kehittämisessä. Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää aidon osallisuuden ja kohderyhmän kuulemisen mahdollisuuksia.20 Jatkuvan parantamisen kulttuurin kehittäminen ja siihen kannustaminen voivat tukea virheiden vähentämistä ja edelleen vähentää häiriökysyntää. Parannustoimenpiteiden tunnistamiseksi ja prosessien kehittämiseksi hyödynnetään monissa paikoissa ketterään uudistumiseen perustuvaa Lean-ajattelua21. Myös sen yhtenä tavoitteena on virheiden vähentäminen. Tämä kaikki häiriökysynnästä tiedetään nyt, mutta miltä näyttääkään tulevaisuus? Voisiko nyt kovasti puhututtavilla tekoälyratkaisuilla tai digitalisaation muilla ratkaisuilla olla rooli häiriökysynnän tunnistamisessa ja hallinnassa, esimerkiksi hoitoon pääsyn nopeuttamiseen, diagnostisiin viiveisiin, ensikontaktin laatuun tai tehokkaaseen viestintään liittyen? Se jää nähtäväksi. Kirjoittajat Pirkko Heinänen on sairaanhoitaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen opiskelija (YAMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Keusotessa ICT-projektipäällikkönä. Heinäsen opinnäytetyö ”Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus” valmistui toukokuussa 2023. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Walley P., Found, P. & Williams, S. 2019. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance. Bradford. 32(1): 21-33. DOI:10.1108/IJHCQA-08-2017-0159 2 Swan, Å., Sjöström, K., Isaksson, M. & Blusi, M. 2012. Hemtjänst – vad är viktigt för kunden? Rapport 2012:10. Kommunförbundet FoU Västernorrland. 3 Karppi, T. 2023. 4 000 ihmistä jumissa terveydenhuollon takaisinsoittojonossa Espoossa ja Kirkkonummella – odotusaika jopa 10 päivää. Yle Uutiset. 4.1.2023. 4 HS Mielipide. 2023. Ajanvaraus terveyspalveluihin on vaikeaa. Luvattua takaisinsoittoa ei ole kuulunut. Helsingin Sanomat. 3.5.2023. 5 Karhu, O., Väisänen, R., Haajanen, E. ym. 2022. Selvitimme faktat: Päivystyksissä ympäri Suomen on jopa kaoottisen vaikeaa. Yle Uutiset. 14.12.2022. 6 Paukkeri, M. 2023. Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Yle Uutiset. 25.4.2023. 7 Hyytiälä, H. & Kekomäki, M. 2017. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöstä. Lääkärilehti. 8 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T. ym. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 9 Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. Sotemuotoilijat-blogi. 2.5.2023. 10 Heinänen, P. 2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 11 Hallamaa, T. 2023. Teknologia mullistaa terveydenhuollon, ja suomalaisyhtiö Ouralla voi olla siinä merkittävä rooli: "Paras lääkärikäynti on se, jota ei tarvitse tehdä". Yle Uutiset. 11.4.2023. 12 Huupponen, T. 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 13 Rask, S. 2023. Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Yle Uutiset. 23.3.2023. 14 Heinänen, P. 2023. 15 Lehtoranta, J-K.2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä : Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Pro-gradu. Vaasan yliopisto. 16 Kivivuori, S-M. 2019. Miksi erikoissairaanhoidon laatua tulisi akkreditoida kansainvälisesti? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135(17):1559-61. 17 STM. 2023. Ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä. VN/3955/2023. 18 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). 19 Kääriäinen, M. 2017. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 20 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 21 Heinänen, T. & Jokiniemi, T. 2020. Lean-ajattelu terveydenhuollon johtamisessa. Lääkärilehti. 20:1224-1229.
Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä
Näytteenotto on yksi kliinisen laboratoriotyön merkittävimmistä kohdista, kun puhutaan potilaan oireiden tunnistamisesta, sairauksien diagnostisoinnista, hoidon määrittelystä tai hoitovasteen arvioinnista kliinisten laboratoriotutkimusten avulla1. Onnistuneen näytteenoton yhtenä kulmakivenä nähdään riittävä perehdytys, joka antaa näytteenottotyötä tekevälle tiedolliset ja taidolliset valmiudet laadukkaaseen toimintaan. Monissa organisaatioissa työhön perehtyminen järjestetään keskitetysti perinteisillä menetelmillä, kuten luento-opetusta ja kirjallisia perehdytysmateriaaleja hyödyntäen. Perinteisten ratkaisujen ohella on hyvä olla tietoinen, että näytteenottotyön perehdyttämisen tukena voisi hyödyntää myös digitaalisia ratkaisuja. Parhaimmilla näiden avulla voitaisiin vähentää perehdyttämisen kuormittavuutta ja parantaa laatua ja kustannustehokkuutta. Näytteenottotyön rooli diagnostiikassa Näytteenotto on kliinisen laboratorion kolmivaiheisen prosessin (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen) ensimmäinen vaihe, joka sisältää monia ihmisen suorittamia työvaiheita, ja näin ollen se on myös prosessin virhealttein vaihe. Preanalyyttisiä virheitä ovat esimerkiksi virheellinen tutkimuspyyntö (sis. potilaan tiedot, pyynnön tehneen tahon tiedot, yhteystiedot, näytetyyppi, tarvittaessa yksilöity näytteenottokohta, pyydetyt tutkimukset, suunniteltu näytteenottoaika ja muut merkittävät tiedot) potilaan puutteellinen esivalmistelu tai puutteellinen ohjaus ennen tutkimukseen tuloa virheet potilaan tunnistamisessa ja näytteiden merkitseminen oikean potilaan näytetunnisteella virheellisesti suoritettu näytteenotto virheet näytteen käsittelyssä, kuljetuksessa tai säilytyksessä.2,3 Kliinistä näytteenottoa edellyttäviä tutkimuksia tehdään Suomessa vuosittain noin 70 miljoonaa kappaletta4. Preanalyyttisten virheiden osuus muodostaa 50—70 % kaikista laboratorioprosessissa sattuneista virheistä5. Näytteenottotyötä ohjaavat sekä kansalliset suositukset ja standardit6,7 että paikalliset käytänteet8, joihin perehtyminen muodostaa osan työtä tekevien henkilöiden toimenkuvaa ja joiden tulee aina olla laadukkaan laboratoriotyön perustana. Väärin otetut tai käsitellyt näytteet voivat johtaa diagnoosin tai hoidon viivästymiseen tai jopa väärään diagnoosiin9. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että laboratoriotutkimuksessa tapahtuneilla virheillä on yhteys noin puoleen perusterveydenhuollon hoitovirheistä. Samalla niiden on todettu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia. Pelkästään uudelleen otettujen näytteiden on arvioitu lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa.10 Näytteenottotyön haasteet ja perehdytyksen nykykäytänteet Työskentely kliinisessä laboratoriossa on viime vuosien aikana kokenut rakenteellisia muutoksia työn automatisoinnista, analytiikan keskittämisestä, työvoimahaasteista ja toimenkuvien muuttumisesta johtuen. Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan mukaan kliinisen laboratorion ammattilaisia, bioanalyytikkoja puuttui vuonna 2022 lähes 800, joista puolet Uudeltamaalta11. Tästä johtuen näytteenottotehtävissä toimii runsaasti myös muita terveydenhuollon ammattilaisia ja perehdytyksen tulee keskittyä erityisesti heiltä puuttuvan näytteenottotyöhön painottuvan preanalyytisen vaiheen osaamisen vahvistamiseen. Virheiden onkin todettu liittyvän juuri näytteenottohenkilöstön puutteelliseen osaamiseen12, joskin ne ovat hallittavissa suorittamalla näytteenotto vakioidusti ja tarkasti laboratorioiden ohjeita noudattaen13. Monissa organisaatioissa perehdyttäminen näytteenottotyöhön toteutetaan keskitetyissä koulutuksissa, joissa tietopohja opiskellaan kirjallisesta materiaalista itsenäisesti tai yhteisissä tilaisuuksissa. Nykykäytänteiden lisäksi enemmän kaivattaisiin käytännön harjoittelua teoriaopetuksen rinnalle esimerkiksi simulaatioharjoitusten ja erilaisten käytännön harjoitteiden muodossa. Lisäksi esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön laadittavilla materiaaleilla perehtyjän olisi mahdollista syventää tietojaan ja opetella ohjeiden hyödyntämistä joustavasti omassa aikataulussaan ja omiin tarpeisiinsa perustuen.14 Laadukkaasti ja systemaattisesti toteutettu perehdytys voikin parhaimmillaan vähentää preanalytiikan virheitä, parantaa potilasturvallisuutta ja tulosten luotettavuutta, vahvistaa henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista työhön ja vahvistaa omaan työhön liittyvää hallinnan tunnetta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Näytteenottoon liittyvien laajojen asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tärkeiden sisältöjen sisäistämiseen. Tämän lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan lisää uudenlaisia toteuttamistapoja15. Innovatiivisia ratkaisuja perehdytyksen uudistamiseen Digitaaliset materiaalit ja 360-oppimisympäristöt Selkeitä hyötyjä perehdyttämiseen on saatu digitaalisista materiaaleista erilaisilla oppimisalustoilla. Teoriasisältöjen kerääminen yhteen paikkaan mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan ja vaiheittaisen perehtymisen monivaiheisiin prosesseihin. Digitaaliset materiaalit voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita, 360-ympäristöjä, testejä, audioita, kehittäjien mielikuvituksen ja teknisten taitojen mukaan. Digitaalisten sisältöjen suurin hyöty on mahdollisuus hyödyntää näitä oman aikataulun ja tarpeiden mukaan, toistot ja asiaan palaaminen mukaan lukien. Teknisesti tällaisten digitaalisten kokonaisuuksien kehittäminen on kohtalaisen helppoa ja edullista. Hyviä kokemuksia on Suomessakin saatu esimerkiksi histoteknologian16, mikrobiologian17 ja kliinisen fysiologian yhteyksissä18. Miksi ei siis myös preanalytiikkaan perehdyttäessä. Virtuaalitodellisuus ja haptiset laitteet Nykykäytänteisiin peilattuna uudenlaisia toteuttamistapoja ovat myös virtuaalitodellisuuden ja haptisten laitteiden käyttö, joskin niitä on maailmalla hyödynnetty jo pitkään. Näissä molemmissa kliinistä laboratoriotyötä ja näytteenottoa voidaan harjoitella todellisuutta mallintavissa tilanteissa. Virtuaalilaboratoriot19 tuovat mukanaan reaalimaalimaa simuloivat toimintaympäristöt ja haptiset laitteet20,21 , kuten käsivarsimannekiinit. Monesti oppimisen mahdollisuudet liittyvät näissä tapauksissa enemmän prosessien ja turvallisuusnäkökulmien hallintaan, eivät niinkään varsinaisten näytteenottotoimenpiteiden suorittamiseen. Näissä vaihtoehdoissa tyypillisesti haastavat englanninkieliset käyttöliittymät ja suomalaisista käytänteistä poikkeava terminologia, suomenkielisiä käyttöliittymiä on tosi vähän, jos lainkaan. Verrattaessa näitä menetelmiä22 perinteisiin, on aiemmissa tutkimuksissa saatu samankaltaisia tai positiivisempia hyötyjä23. Pelit ja mobiilisovellukset Pelillisyyden ja pelien soveltaminen kiinnostaa laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Näytteenoton opetteluun ja harjaantumiseen on kehitetty tietokonepelejä ja mobiiliapplikaatioita24. Pelien positiivisen houkuttelevuuden vastapainona, niitä monesti haastaa heikohko käytettävyys. Mikäli käyttöliittymä ei vastaa riittävästi reaalimaailman tilanteita ja perehtyjien tarvetta, pelit jäävät helposti pelaamatta. Samoin voi käydä, jos pelien hallittu käyttöönotto organisaatioissa sakkaa, esimerkiksi digitalisaatioon liittyvän muutosvastarinnan vuoksi. Lisäksi pelien kehittäminen erilaisten pelimoottorien päälle on todella aikaa vievää ja kallista. Vastaavasti mobiiliapplikaatioiden prototyyppien hinnat alkavat helposti kymmenistä tuhansista euroista. Tietoon perustuva perehdyttäminen Tietoon perustuva perehdytys on mielenkiintoinen ja yksinkertaisuudessaan jopa innovatiivinen ajatus. Tässä mallissa koulutusta kohdennetaan sitä erityisesti tarvitseville tarkkailemalla näytteenottotyössä sattuneita poikkeamia ja erityisesti uusintanäytteenottoon johtavien pyyntöjen määrää. Koulutustarvetta kuvaava suhdeluku lasketaan jakamalla uusintanäytteiden määrä otettujen näytteiden kokonaismäärällä25 , jonka perusteella korkeita suhdelukuja saavat ohjattaisiin saamaan pidempää ja syvempää perehdytystä. Myös tällä tavalla voitaisiin tarjota uudenlaisia yksilöllisiä mahdollisuuksia, perehtyjän henkilökohtaisista tarpeista riippuen. Kaikista teknisistä vaihtoehdoista huolimatta perehdyttämisessä on pitkälti kyse myös työyhteisöön ja sen toimintoihin perehtymisestä ja sosiaaliseen ympäristöön sulautumisesta, joita ei voi teknisillä ratkaisuilla hoitaa. Tärkeää on edelleen kohdata jokainen työhön perehtyjä yksilönä ja tarjota hänelle oppimista tukevaa sisältöä, hänelle sopivalla tavalla, kuitenkaan poissulkematta mahdollisuutta hyödyntää uudenlaisia menetelmiä perinteisten rinnalla. Monenlaisia tapoja yhdistelemällä perehdytys voidaan kokea entistä laadukkaampana ja sitouttavampana vaiheena uuden työn ja toimenkuvan vastaanotossa, samalla kun siihen liittyvä kuormitus niin perehdyttäjän kuin perehtyjänkin osalta laskee. Kirjoittajat Johanna Juvonen on bioanalyytikko (YAMK) ja osastonhoitaja HUS Diagnostiikkakeskuksessa. Hän on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen tutkinto-ohjelmasta huhtikuussa 2023. Hänen opinnäytetyönsä aiheena oli Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä - Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. Mari Virtanen on bioanalyytikko (AMK), yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet 1 Laitinen, P. 2017. Laboratorioalan tulevaisuuden visiointia. Moodi 1:18–19. 2 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. Hoitotyön suositus. Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. 3 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 2022. Näytteenotto. 4 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 5 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 6 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 7 Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus-hoitosuositus. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. 8 HUSLAB. 2021. Preanalytiikan käsikirja. Julkaisematon dokumentti. 9 Lippi, G. von Meyer, A., Cadamuro, J. & Simundic, A-M. 2019. Blood Samply quality. Diagnosis. 6:25–31. 10 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 11 Keva 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. 12 Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry. 50:568–573. 13 Brulin, C., Grankvist, K., Stenlund, H., Söderberg, J., Van Guelpen, B. & Wallin, O. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital ward and laboratories. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 24:581–591. 14 Juvonen, J. 2023. Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä. Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Juvonen, J. 2023. 16 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Universitas Ouluensis D1455. University of Oulu, Faculty of Medicine, Research Unit of Nursing Science and Health Management. 17 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Tuomola, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Medical Laboratory Technology | Virtual Labs (labster.com) 20 Virtual Phlebotomy. Laerdal. 21 Scerbo MW, Bliss JP, Schmidt EA, Thompson SN. 2006. The efficacy of a medical virtual reality simulator for training phlebotomy. Hum Factors. 48(1):72-84. 22 Vidal, V., Ohaeri, B., John, P., Helen, D. 2013. Virtual Reality and the Traditional Method for Phlebotomy Training Among College of Nursing Students in Kuwait: Implications for Nursing Education and Practice. Journal of Infusion Nursing. 36(5): 349-355. 23 Kaplan AD, Cruit J, Endsley M, Beers SM, Sawyer BD, Hancock PA. 2021. The Effects of Virtual Reality, Augmented Reality, and Mixed Reality as Training Enhancement Methods: A Meta-Analysis. Hum Factors. 63(4):706-726. 24 Frøland, T.H., Heldal, I., Turid, A.B., Nygård, I., Sjøholt, G. & Ersvær, E. 2022. Digital Game-Based Support for Learning the Phlebotomy Procedure in the Biomedical Laboratory Scientist Education. Computers. 11(5): 59. 25 Shimono R, Akinaga R, Inaba N. 2019. Quality Improvement of Blood Drawing Through Targeted Training Using an Operation Support System. Stud Health Technol Inform. 21(264):1880-1881.
Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää?
Matkalla monialaisuuteen 1/2
Maailma on kompleksinen kokonaisuus, ja sitä ilmentävät monimutkaiset ilmiöt koskettavat myös sosiaali- ja terveysalaa. Kompleksiset ilmiöt ja ongelmat ovat monitahoisuutensa vuoksi tunnetusti viheliäisiä (engl. wicked problems). Ne eivät ratkea suoraviivaisesti, vaan vaativat useiden asioiden samanaikaista huomioimista sekä toistuvaa yhdessä tekemistä ja oppimista. Esimerkkejä tämäntyyppisistä ilmiöistä ovat muun muassa nuorten lisääntyvä pahoinvointi ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen, jotka samalla antavat akuuttia kuvaa ajastamme1. Myös ihminen itsessään tulisi nähdä ja kohdata kompleksisena systeeminä. Kompleksiset ilmiöt vaativat useiden osapuolien samanaikaisia ja keskinäisriippuvaisia toimia, koska kukaan tai mikään taho ei yksin niitä pysty syvälläkään asiantuntemuksellaan selättämään. Ajattelua, toimintatapoja ja myös osaamista on siksi uudistettava rohkeasti ja yhdessä, jotta ratkaisujen syntyminen ylipäänsä olisi mahdollista. Hyvinvointialueilla ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan kompleksisiin ongelmiin haetaan vilkkaasti muun muassa alueellisten kehittämishankkeiden kautta2. Konkreettisia kehittämiskohteita ovat esimerkiksi monialaisissa verkostoissa tuotetut, vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelukokonaisuudet, erilaiset moniammatilliset toimintamallit tai digipalvelut, joita alueille paraikaa rakennetaan. Väestön vanhetessa ja ikärakenteen muuttuessa asiakkaiden palveluntarpeet moninaistuvat, ja samalla huoltosuhde heikkenee. Haasteen kompleksisuutta lisäävät myös työvoiman saatavuus, henkilöstön jaksaminen sekä koko alaa vaivaava veto- ja pitovoimavaje. Palveluiden ja toiminnan kehittämisessä korostuvat arvot ihmislähtöisyydestä tai eri toimijoiden välisestä kehittäjäkumppanuudesta taas ovat osoittautuneet mutkikkaammiksi toteuttaa kuin puhua. Palvelua tarvitsevan ihmisen osallistaminen jää yhä usein esimerkiksi pelkkien asiakastyytyväisyyskyselyiden varaan, eikä niillä kateta koko kehittämisprosessia3. Kestävä ratkaisu akuuttiin tilanteeseen löytyy vahvistamalla monialaista yhteistyötä ja osaamista käytännön toiminnassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa ja välillä. Vaikka velvoite monialaiseen yhteistyöhön on tunnettu molemmilla aloilla jo vuosia, on sen konkreettisessa toteuttamisessa edelleen haasteensa. Käytännössä sosiaali- ja terveysalan integraatio ja monialainen yhteistyö edellyttävät useiden eritasoisten tekijöiden samanaikaista huomioimista ja konkreettisia toimia niissä4. Tämän monialaisuuteen matkaavan tekstisarjamme ensimmäinen osa (1/2) keskittyy esittelemään näitä monialaisen toiminnan edellytyksiä eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamisen näkökulmasta. Tunnistettuja edellytyksiä ovat muun muassa ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä myötäelävä kohtaaminen yhteinen kieli ja käsitteistö yhteinen tavoitteiden määrittely ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen. Ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä Sosiaali- ja terveysalalla ilmiöiden kompleksisuus ei rajaudu vain monitahoisiin prosesseihin, organisaatioihin tai palvelujärjestelmiin. Kompleksisuutta voi tarkastella yhtä lailla yksittäisen palveluja käyttävän asiakkaan tasolla. Myös ihmisen voidaan ajatella olevan kompleksinen systeemi. Ihmisen psykofyysinen kokonaisuus ja hänen hyvinvointinsa ovat monin tavoin uniikkeja. Hänen hyvinvointiinsa liittyvät haasteet eivät ole useinkaan selkeitä tai lineaarisia, vaan tukeminen niissä vaatii yleensä systeemistä eli kokonaisuudesta lähtevää hahmottamista. Tämä edellyttää esimerkiksi ihmislähtöisen lähestymistavan5 syvällistä ymmärrystä ja kykyä soveltaa sitä erilaisten ihmisten kanssa moninaisissa ympäristöissä. Monialaisessa yhteistyössä toteutettua ihmislähtöistä hoitoa6 on jo pitkään pidetty maailmanlaajuisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kultaisena standardina7. Se tarjoaa mahdollisuuden ihmisen tilanteen systeemiseen ja moninäkökulmaiseen tarkasteluun. Vaikka arvoina ja tavoitteina ihmislähtöisyys ja monialainen yhteistyö tunnistetaan ja tunnustetaan keskeisiksi toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi, ei niiden toteutuminen käytännössä ole yhtä yksituumaista. Ihmisen arkeen liittyvien monitahoisten ilmiöiden tarkastelussa tarvitaan kykyä hahmottaa hänen tilanteensa dynaamisuus ja siihen kietoutuvien muuttujien systeeminen vuorovaikutus. Myötäelävä kohtaaminen Yksilön tasolla monialaisessa yhteistyössä keskeistä on jokaisen toimijan kyky kohdata toinen arvostavasti ja myötäelävästi riippumatta siitä, missä roolissa hän työtehtävissään toimii. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, miten asiantuntijat tunnistavat toistensa osaamista ja arvostavat toistensa näkökulmia yhteisen toimimisen ja toiminnan kehittämisen mahdollistamiseksi. Keskeistä on myös yksilöiden aito kiinnostus verkoston muita toimijoita ja heidän asiantuntijuuttaan kohtaan sekä halu pyrkiä yhteyteen heidän kanssaan ja vaikuttaa heihin myönteisellä tavalla.8 Parhaimmillaan monialaisessa verkostossa toimivien yksilöiden välille rakentuu vastavuoroista emotionaalista tukea ja prososiaalista käyttäytymistä, jotka edistävät monialaisen verkoston jäsenten positiivista tunnetilaa toisiaan ja yhdessä työskentelyä kohtaan. Tämä kaikki taas heijastunee myönteisellä tavalla myös kohtaamisiin asiakkaiden kanssa. Yhteinen kieli ja käsitteistö Mistä puhummekaan, kun puhumme monialaisuudesta? Kompleksisten ilmiöiden ratkaiseminen monialaisessa yhteistyössä edellyttää yhteisen käsitteellisen maaperän rakentamista yhteisten sanojen ja yhteisen kielen avulla. Lähtökohtaisesti siis jo se, mitä monialaisuudella tarkoitetaan, saattaa tarvita sanoittamista. Kirjallisuudessa monialaisuus määritellään eri toimi-, tieteen- ja hallinnonalojen yhteistyöksi erona ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön eli moniammatillisuuteen9. Usein käsitteitä käytetään kirjallisuudessa ja puheessa rinnakkain ja toistensa synonyymeina, ja niillä molemmilla tarkoitetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä10. Vaikka yksittäisissä tapauksissa eri tavoin käytetyillä käsitteillä ei tuntuisi olevan väliä, voi yhteisten sanojen ja kielen puute johtaa myös siihen, että eri alojen toimijat tai asiantuntijat eivät koe tulleensa ymmärretyiksi tai toisen osaaminen nähdään omasta näkökulmasta niin etäisenä, ettei yhteistyö viriä. Yhteisen käsitteistön puute voi vieraannuttaa toimijoita toisistaan ja estää hahmottamasta työskentelyn yhtymäkohtia tai jopa sitä, miten eri toimijat ylipäätään kytkeytyvät saman kompleksisen ilmiön tarkasteluun. Ilmiön yhteinen sanoittaminen sekä kaikille aloille ja toimijoille ymmärrettävän kielen käyttö auttaa toimijoita huomaamaan, miten omaa osaamista ja näkökulmia voi uuttaa mukaan ilmiön ratkaisemiseen. Yhteiselle merkitysneuvottelulle tutunkuuloisistakin mutta etenkin poleemisista käsitteistä täytyy siis yksinkertaisesti varata aikaa ja tilaa. Esimerkiksi käsitteen tarkastelu käyttöyhteydessään tapausesimerkin avulla on toimiva konkreettinen keino. Tämä osoittanee hyvin, minkä tyyppisistä perusasioista on toisinaan lähdettävä, jotta ratkaisut systeemisesti hahmottuviin ilmiöihin voivat alkaa muodostumaan. Yhteinen tavoitteiden määrittely Samaa ilmiötä voidaan siis sanoittaa eri tavoin riippuen siitä, minkä alan tai toimijan näkökulmasta sitä tarkastelee. Monialaisen yhteistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa löytää jaettu ymmärrys ilmiöstä ja siihen kytkeytyvän toiminnan tavoitteista. Yhteisten tavoitteiden asettaminen auttaa nousemaan eri toimijoiden välille ajan saatossa syntyneiden erilaisten toimintakulttuurien synnyttämien siilojen yli. Ilmiön tarkastelu yhteistoimijuutta arvostavassa ilmapiirissä mahdollistaa työskentelyn, jossa pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen laskee vaivihkaa eri toimijoiden välisiä raja-aitoja. Rinnakkaisen eri näkökulmista tapahtuvan tarkastelun sijaan tavoitetta lähestytään yhdessä – joukkueena. Tästä esimerkiksi sopii hyvin erilaisten asiakastapausten yhteinen käsittely konsultatiivisen työpajatyöskentelyn11 keinoin. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen Vaikka monialaisuuden mahdollisuudet kompleksisten ongelmien ratkaisijana tunnustetaan laajalti, tuntuu sen käytäntöönpano yhä varsin idealistiselta. Periaatteet, jotka ohjaavat organisaatioiden ja niiden prosessien suunnittelua, sisältävät yhtymäkohtia yli 100 vuoden takaisiin Frederick Taylorin oppeihin koneen kaltaisesti toimivista organisaatioista. Tällainen toimintatapa pyrkii vakioimaan työsuoritukset ja näin kaventamaan työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa keinoihin yltää haluttuun lopputulokseen.12 On toki myös mahdollista, että ihmistä ei ole luonnostaan luotu systeemiajattelijaksi. Vaatii huomattavasti enemmän ponnisteluja ymmärtää ja hahmottaa systeemisesti kompleksista maailmankuvaa ja monialaisia verkostoja kuin lineaarisia ja yksinkertaisia yksialaisesti tai yhden organisaation sisällä rakentuvia prosessikulkuja. Myös ihmisen luontainen tarve kontrolliin voi myötävaikuttaa hänen pyrkimykseensä vakioida ja yksinkertaistaa ilmiöitä ja prosesseja. Kompleksisten ilmiöiden monialaisessa ratkaisemisessa on kuitenkin kyse perustavanlaatuisesta ja systeemisestä ajatus- ja toimintatapojen muutoksesta sekä kaikille yhteisten tavoitteiden rakentumisesta. Pitkään vaikuttaneet toimijoiden, organisaatioiden tai tieteenalojen erilaiset käytännöt, toimintamallit ja rakenteet saattavat yhä näyttäytyä esteenä monialaisuudelle. Ne jarruttavat meitä näkemästä pidemmälle aikaan, jossa asiat ovat toisin. Yksilöt ja heidän osaamisensa, palvelut ja palvelujärjestelmät sekä niiden muodostamat laajemmat ekosysteemit eivät kehity, mikäli pidämme visusti kiinni aiemmin yksilöinä tai organisaatioina oppimistamme ajatus- ja toimintamalleista. Vasta kun rohkenemme kyseenalaistaa näitä pitkään vaikuttaneita kaavoja, voimme onnistua systeemisesti toimivan monialaisen verkoston rakentamisessa ja kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisessa. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen on siis väistämätön osa ratkaisua. Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022). Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä lehtori Saila Pakarisen ja innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä, käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Heinonen, O-P. & Hyytiälä, H. 2019. Viidakon rakentamisen vaikeus. MustRead. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 3 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. 90–96. 4 Ks. lisää: Valentijn PP., Schepman SM., Wilfrid O., Bruijnzeels MA. 2013. Understanding integrated care: a comprehensive conceptual framework based on the integrative functions of primary care. International Journal of Integrated Care 13. 5 Brummel‐Smith, K., Butler, D., Frieder, M., Gibbs, N., Henry, M., Koons, E., Loggers, E., Porock, D., Reuben, D, Saliba, D., Scanlon, W., Tabbush, V., Tinetti, M., Tumlinson, A. & Vladeck, B. 2016. Person-Centered Care: A Definition and Essential Elements. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS) 64. 15–18. 6 Huhtakangas M., Tuomikoski AM., Kyngäs H. & Kanste, O. 2020. Frequent attenders' experiences of encounters with healthcare personnel: A systematic review of qualitative studies. Nursing & Health Sciences 23 (1). 53–68. 7 Li, J. & Porock, D. 2014. Resident outcomes of person‐centered care in long‐term care: A narrative review of interventional research. International Journal of Nursing Studies 51. 1395–1415. 8 Juntunen, E., Pessi, AB., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Paakkanen (toim.). Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus. 104–122. 9 Lybeck, T. & Wallden, J. 2011. Nuorisolain muutokset – monialainen yhteistyö ja etsivä nuorisotyö. Teoksessa Aaltonen, K. (toim.). Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Helsinki: Tietosanoma Oy. 25–28. 10 Ks. lisää: Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, K.& Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. 11 Hartikainen, K. 2022. Konsultatiivisen työskentelyn malli sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 52. 12 The development of scientific management by Frederick Taylor. Creative safety supply.
Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin
Digitaalisten palveluratkaisujen ja erilaisten etävastaanottojen kehittäminen käy kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto. Siinä digitaalisia alustoja hyödyntämällä painopistettä voidaan siirtää etänä toteutettaviin ennaltaehkäiseviin palveluihin, ja samalla kohdentaa terveydenhuollon henkilöresursseja niille potilaille, joilla on enemmän hoidon tarvetta1,2. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat erityisesti sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus3. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen lisääntyminen, heikentyvä huoltosuhde sekä väestön pakkautuminen kaupunkeihin, jolloin haja-asutusalueille jää vanhempaa väestöä, joilla on runsaammin myös hoidon tarvetta.4,5 Lisää terveydenhuollon nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista voit lukea aiemmasta Sotemuotoilijat-blogin julkaisusta, Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? Keskeinen kysymys hyvinvointialueilla onkin, kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla. Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu6. Digitaaliset palvelut suun terveydenhuollossa Digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveydenhuollossa on askel kohti kattavampaa terveydenhuoltoa. Vaikka suun terveyden hoitaminen etänä tuntuu osittain vieraalta ajatukselta, etäyhteyksien välityksellä tarjotaan kuitenkin jo monenlaisia palveluja, kuten hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia äkillisten hammasvaivojen, esimerkiksi lohkeamien, säryn, turvotuksen, limakalvomuutosten ja hammastapaturmien osalta suun terveyteen liittyvien lääkkeiden määräämistä ja reseptien uusimista toimenpiteiden jälkihoitoa hammashoidon konsultaatioita hammashoitopelosta ja hoitovaihtoehdoista keskustelua sekä hoidon kulun selittämistä ajanvaraukseen ja hoitavan henkilöstön valintaan liittyviin kyselyihin vastaamista ja omahoidon ohjausta ja neuvonnan antamista.7,8 Etäpalvelujen käyttö ei ole ongelmatonta toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. Kyseessä ei ole pelkästään tietotekninen muutos, vaan laajemmin toiminta- ja ajattelutapoja ravisteleva asia9. STM:n digitalisaatiolinjaus10 ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia11 korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen käytössä. Ohjeistusten lisäksi henkilöstö tarvitsee uudenlaista kliinistä osaamista ja digitalisaatiota yhdistävää asiantuntijuutta, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja etäpalvelujen toteuttamiseen. Etäpalveluista hyötyvät sekä potilaat että terveydenhuollon toimijat Terveydenhuollon etäpalvelujen tähän mennessä tunnistetut hyödyt liittyvät asiakkaisiin, potilaisiin ja terveydenhuollon henkilöstöön. Etäpalveluilla voidaan esimerkiksi nopeuttaa ja joustavoittaa hoitoon pääsyä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta asiakkaan fyysisestä sijainnista riippumatta säästää aikaa ja rahaa vähentämällä liikkumista palvelujen perässä parantaa palvelujen saatavuutta laajentamalla palveluvalikoimaa madaltaa palvelujen pariin hakeutumisen kynnystä parantaa hoitoon sitoutumista vähentää tietyissä tapauksissa fyysisiä hoitokäyntejä, samalla säästäen kustannuksia ja resursseja. Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon etäpalvelut voivat tarjota merkittäviä etuja. Niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä voidaan edistää tehokasta ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa. Ammattikunnan ääni toimintatapojen perustaksi Suun terveydenhuollossa etävastaanottojen hyödyntäminen näyttää kuitenkin olevan vielä sirpaleista. Suomalaisten suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä etävastaanotoista on tutkittu tiettävästi ensimmäisen kerran syksyllä 2022. Yhteensä 149 vastaajan aineiston pohjalta on saatu käsitys etävastaanottojen hyvistä puolista ja niihin liittyvistä huolista.12 Huupposen13 tekemän tutkimuksen mukaan etävastaanottojen etuihin lukeutuvat: potilaiden kokema hyöty, kun turha matkustaminen vastaanotolle vähenee ja heille aiheutuvat kustannukset pienenevät. potilaan ja hoitohenkilökunnan välinen viestintä paranee, mikä hyödyttää potilasohjausta ja neuvontaa. paikasta riippumattomana hoitomuotona ne sopivat erityisesti syrjäseudulla asuville. Vastaavasti etävastaanottojen esteinä nostettiin esiin: yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot suun terveydenhuollon toimenpidekeskeisyys diagnostiset haasteet vuorovaikutukseen ja potilaan havainnointiin liittyvät haasteet etävastaanottojen käyttö ajanvarauskanavana huoli etävastaanottojen vaikutuksesta työpaikkoihin ja henkilökunnan toimenkuviin. Samansuuntaisia hyötyjä ja haasteita on nostettu esiin myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa 14,15,16,17,18,19,20. Toisin kuin näissä muissa tutkimuksissa, suomalaisista vastaajista vain pieni osa oli huolissaan potilaan suostumuksen saamisesta etäasiointiin. Tämä voinee kertoa siitä, että Suomessa on jo totuttu käyttämään sähköisiä alustoja, kuten esimerkiksi OmaKanta-palvelua. Pirstaleisista käytännöistä yhtenäisiin Huupponen21 on kiteyttänyt aineistonsa pohjalta suun terveydenhuollon etävastaanotoille parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Etävastaanotolla toimivimmiksi osa-alueiksi koettiin: hoidon tarpeen arviointi potilasohjaus neuvonta omahoidon ohjaus ja terveysneuvonta alle kouluikäisten lasten suun terveystarkastukset kontrollit, kuten oikomishoidon kontrollit ja jälkikontrollit lapsiperheiden ohjaus, erityisesti ensimmäistä lasta odottavien perheiden osalta. Toimivimmaksi palvelun tarjoamisen kanavaksi tutkimuksessa todettiin videovastaanotot. Muita vaihtoehtoja olivat puhelinvastaanotto, chat-palvelu ja mobiilisovellus tai pikaviestipalvelu. Etävastaanotot ovat erinomainen apukeino ennaltaehkäisevien palveluiden sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisessa. Niitä hyödyntämällä on mahdollista toteuttaa STM:n linjausta etäpalveluista terveyden ja hyvinvoinnin tukena, mutta uuden vastaanottomallin omaksuminen edellyttää tutkimuksiin pohjautuvia suosituksia ja ammattikunnan kuulemista. Suositus käytännön työn tueksi Jotta etävastaanotoista saataisiin oikeasti toimiva lisä palveluvalikoimaan, edellyttäisi se laajempaa selvitystä suun terveydenhuollon etävastaanottopalvelujen nykyisistä käytänteistä. Toteutettavan selvityksen pohjalta voitaisiin muodostaa toimintamallisuositus, joka hyödyttäisi niin hyvinvointialueita kuin yksityistä sektoriakin. Toimintamallisuosituksessa olisi hyvä ohjeistaa, mitä tehtäviä ja toimenpiteitä etävastaanotolle voidaan sisällyttää ja mihin tutkimuksiin tämä tieto perustuu. Selkeiden ohjeistusten avulla voidaan saada etävastaanottojen potentiaalia paremmin esiin. Samalla voidaan vähentää ammattikunnan huolta ja kannustaa etävastaanottojen käyttöön. Vahvasti nimittäin näyttää siltä, että asiakas on etäpalvelujen laajempaan hyödyntämiseen hyvinkin valmis. Kirjoittajat Tuija Huupponen on opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä on julkaistu maaliskuussa 2023. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet 1 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 2 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere. 3 STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki. 4 Kestilä L & Karvonen S 2019. Johdanto. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 31. Helsinki. 9–23. 5,6 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 7 Hammashelppi.fi 8 Mehiläinen - Suun digiklinikka 9 Tilander A 2020. Hammaslääkärin etätyölle on paikkansa. Hammaslääkärilehti. 10 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 11 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere. 12,13 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Khokhar RA, Ismail WA, Sunny A, Shaikh GM, Ghous S, Ansari M, Zia SH, Arshad S & Alam MK 2022. Awareness regarding Teledentistry among Dental Professionals in Malaysia. BioMed Research International 2022. 15 Soegyanto AI, Wimardhani YS, Maharani DA & Tennant M 2022. Indonesian Dentists’ Perception of the Use of Teledentistry. International Dental Journal 72 (5). 674–681. 16 Chaudhary FA, Ahmad B, Javed MQ, Mustafa S, Fazal A, Javaid MM, Siddiqui AA, Alam MK & Ud Din S 2022. Teledentistry awareness, its usefulness, and challenges among dental professionals in Pakistan and Saudi Arabia. Digital Health 8. 17 Maqsood A., Sadiq MSK, Mirza D, Ahmed N, Lal A, Alam MK & Halim MSB. 2021. The Teledentistry, Impact, Current Trends, and Application in Dentistry: A Global Study. BioMed Research International 2021. 18 Abbas B, Wajahat M, Saleem Z, Imran E, Sajjad M, Khurshid Z 2020. Role of Teledentistry in COVID-19 Pandemic: A Nationwide Comparative Analysis among Dental Professionals. European Journal of Dentistry 14 (S1/2020). 19 Al-Khalifa KS & AlSheikh R 2020. Teledentistry awareness among dental professionals in Saudi-Arabia. PLoS ONE 15 (10). 20 Estai M, & Kruger E & Tennant M 2016. Perceptions of Australian dental practitioners about using telemedicine in dental practice. British Dental Journal 220 (1). 25–29. 21 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus?
Vuoden 2023 alussa toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden ympärillä käydään vilkasta keskustelua. Toteutetun rakenneuudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen lakisääteisten tehtävien järjestämisvastuuta on siirretty noin 300 kunnalta 21 hyvinvointialueelle. (soteuudistus.fi.) Yksi paljon puhuttava osa uudistusta ovat digitaaliset palveluratkaisut, niiden alueellinen kehittäminen ja toteuttaminen. Samaan aikaan suuren soteuudistuksen kanssa terveydenhuollon toimintakenttää haastavat väestön ikääntyminen, henkilöstön väheneminen ja kustannusten nousu. Palvelujen takaamisen, tasa-arvoisen ja oikea-aikaisen saatavuuden turvaamisen osalta yksi keskeinen tekijä on se, että alueilla löydetään oikeat tekijät ja tarkoitukseen soveltuvat palveluratkaisut. Jos esimerkiksi perusterveydenhuoltoon ei löydy riittävästi henkilöstöä, palvelujen saatavuus vaikeutuu ja ihmiset päätyvät hoitopoluillaan vääriin paikkoihin, esimerkiksi kuormittamaan erikoissairaanhoitoa perustason terveysongelmien vuoksi. Perusteltua on kohdentaa kehittämisen painopistettä juuri perusterveydenhuollon palvelujen suuntaan, osana tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaa. Hyvinvointialueiden haasteita Tällä hetkellä terveydenhuollon keskeisimpiä haasteita ovat sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus (STM 2023) väestön ikääntymiseen liittyvä palvelutarpeen lisääntyminen syntyvyyden lasku ja huoltosuhteen muutokset terveyserojen ja tiettyjen sairauksien lisääntyminen sosiaalisen tuen tarpeen lisääntyminen palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja palvelujen laadun ja turvallisuuden korkean tason säilyttäminen. Koska haasteita on paljon, keskityn tässä julkaisussa digitalisaation tarjoamiin ratkaisumahdollisuuksiin. Hyvinvointialueiden digitalisaatio Hyvinvointialueiden digitaalista palvelutarjontaa kehitetään ja laajennetaan kaikilla alueilla, vaikka alueiden välillä onkin paljon eroja. Hyvinvointialueet tarvitsevat digitalisaatiota monilla eri osa-alueilla, jotta ne voivat tarjota parempia ja tehokkaampia palveluja kansalaisille ja samalla kehittää omaa toimintaansa. Monilla alueilla digitalisaatio nähdään palvelujen laadun ja tasa-arvoisen saatavuuden edellytyksenä (Satasote 2022; Kosonen 2022). Satasoten Kirsi Varhilan mukaan hyvinvointialueiden digitalisaatiohaasteiden parissa pärjätään ketterien kokeilujen ja avoimen uudistumismielen avulla (Satasote 2022). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tietojärjestelmien, verkkosivustojen, mobiilisovellusten, pilvipalvelujen, tekoälyn ja analytiikan vahvempaa hyödyntämistä. Teknologisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan avointa toimintakulttuuria, innovatiivisia ajattelu- ja toimintatapoja ja kehittämisresurssia. Tärkeitä sotealan digitaalisia kehittämisalueita tällä hetkellä ovat esimerkiksi: sähköiset terveyspalvelut: etävastaanotot ja etädiagnostiikka sähköiset reseptit ja reseptien uusiminen potilastietojen kansalliset arkistot ja tietojärjestelmien yhteensopivuus tietoturva ja tietosuoja tekoäly ja palvelurobotiikka IoT eli esineiden internetiin yhdistämisen ratkaisut esimerkiksi sensoreiden avulla palvelumuotoilu ja käyttäjälähtöinen kehittäminen ja digitaalisen transformaation ja muutoksen johtaminen. Sähköisiin asiointiin ja digitaalisiin palveluihin liittyy edelleen haasteita ja esteitä sekä henkilöstön että asiakkaiden osalta. Näiden ratkaisemiseksi on julkaistu valtakunnallisia strategioita ja tiekarttoja (STM 2023; Suomen kestävän kasvun ohjelma). Uunituoreessa STM:n (2023) henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden tiekartassa on nostettu esiin digitaaliset ratkaisut ja niiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyvä osaaminen sotehenkilöstön koulutusten sisältöjen kehittäminen ja riittävät koulutusmäärät työn organisoimisen uudistaminen teknologisten ratkaisujen nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen ja työssä jaksamisen parantaminen. Tiekartan visiona on “hyvinvoiva ja osaava ammattilainen oikeassa paikassa oikealla osaamisella”. Hyvinvointialueiden digiosaavat asiantuntijat Teknologisen kehityksen pyörteissä on tunnistettu, että kliinisen asiantuntijaosaamisen lisäksi käytännön kehittämistyössä tarvitaan myös digitaalisen transformaation ymmärtäjiä, visionäärisiä osaajia, jotka auttavat muuttamaan ja jalkauttamaan organisaatioiden strategisia digitalisaatiopyrkimyksiä. Tärkeää on, että hyvinvointialueilla yhdistyvät teknologinen tietämys ja sosiaali- ja terveysalan kliiniset erityispiirteet. Tässä työssä tarvittava osaaminen koostuu useista eri taidoista ja tietämyksen alueista, kuten mm.: teknologiaosaaminen ja digikyvykkyys eettinen osaaminen tietoturvan ja tietosuojan osaaminen asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen vastuullinen ennakointiosaaminen muutosjohtamisen ja toimintakulttuurin uudistamisosaaminen ja vuorovaikutus- ja viestintäosaaminen. Kliinistä asiantuntijuutta ja digitalisaatio-osaamista yhdistämällä muodostuu digikliinistä osaamista, josta voit lukea lisää Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana- julkaisusta (2022) ja esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulun Kliininen asiantuntija, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK)- sivuilta. YAMK-opiskelijat työelämän digitaalisten ratkaisujen kehittäjinä Työelämän toimintojen kehittämisen näkökulmasta uusien ratkaisujen innovointi ja ketterien kokeilujen tekeminen on tärkeää. Yhtenä voimavarana ja resurssina hyödynnetään ja voitaisiin enenevissä määrissä hyödyntää myös kliinistä asiantuntijuutta omaavia korkeakouluopiskelijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulun YAMK-tutkinnossa he ovat jo vuosia tätä kehittämistyötä tehneet ja saaneet merkittävän määrän alueellisia vaikutuksia kohdeorganisaatioidensa digitaalisiin toimintoihin. Kliininen asiantuntijuus, digitaalisten palvelujen asiantuntija (ylempi AMK) -tutkinnosta (opintopolku.fi) valmistuu vuosittain kymmeniä työelämää uudistavia opinnäytetöitä, joista muutamiin voit tutustua tässä. Nousiainen, V. 2019. Digihoitopolun asiakaskokemuskyselyn suunnitteluperiaatteet: Mitraaliläppäpotilaan digihoitopolku. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hongisto, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Varteva, S. 2020. Lapsen valmistaminen MRI tutkimuksiin pelillisen 360°- ohjaussovelluksen avulla. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Alen M. 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet: tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ekholm J. 2021. Lasta odottavalle perheelle suunnatut digitaaliset palvelut: Systemoitu kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Park T. 2022. Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lisää ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä löydät Theseuksesta (Theseus.fi). Pakko vai mahdollisuus? Yksi näkökulma digitalisaation laajempaan hyödyntämiseen on pakko, jonka edessä monista syistä näytämme olevan. Terveydenhuollon kantokyvyn, palvelujen saavutettavuuden ja henkilökunnan riittävyyden osalta teknologioiden hyödyntäminen on väistämätöntä esimerkiksi tehokkuuden, tuottavuuden ja tulevaisuuden kilpailukyvyn näkökulmista. Hyvinvointialueiden ratkaistavissa ovat esimerkiksi tulevaisuuden vaikuttavat, saatavat ja tasa-arvioiset lähipalvelut. Vaikka digitaalisten ratkaisujen kehittäminen on siirtynyt soteuudistuksen myötä hyvinvointialueiden vastuulle, paljon kehittämistä tehdään edelleen julkisilla varoilla. Mahdollista on, että alueellisesti kehitetyt innovaatiot ja vaikuttavimmat ratkaisut päätyvät aikanaan kaikkien kansalaisten käyttöön. Digitaalisten palveluratkaisujen avulla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaille, parantaa asiakaskokemusta, tyytyväisyyttä ja laatua. Vaihtoehtoisesti voidaan puhua myös potilaista ja potilaskokemuksesta. Suuri mahdollisuus liittyy ennaltaehkäisevien eli preventiivisen terveydenhuollon digitaalisten toimintojen kehittämiseen. Lähteet Punkari, P. 2023. Suomen suurimmalla hyvinvointialueella kovat säästöt edessä – kolmen vuoden ajan kuluja pitäisi leikata 20 miljoonan euron edestä joka vuosi. Yle Uutiset. Kosonen, S. 2022. Hyvinvointialueet tarvitsevat digityökaluja. Lääkärilehti. Satasote. 2022 Sote ja digitalisaatio – Uhka ja mahdollisuus. Satakunnan hyvinvointialue. Soteuudistus.fi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusohjelma STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki. Suomen kestävän kasvun ohjelma
Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja
Terveydenhuollon etäpalveluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa “potilaan tutkiminen, diagnostiikka, tarkkailu, seuranta, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim. videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin” (Valvira 2022). Terveydenhuollon etäpalvelujen ja digitaalisten palveluratkaisujen kehittämistä on vauhdittanut kaikkia toimialoja koskeva digitalisaatio. Etäpalveluja kehitetään kiihtyvällä tahdilla niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannellakin sektorilla. Kehittämisen ajurina toimivat sekä tasapuolisesti saavutettavissa oleva palvelutarjonta että lisääntynyt kysyntä, johon yhtenä syynä voi nähdä älylaitteiden lisääntynen käytön. Tällä hetkellä yli 90 % suomalaisista 16–64-vuotiaista omistaa ja käyttää älylaitetta arjen toiminnoissaan (SVT 2021), miksei siis myös etävastaanottopalvelujen hyödyntämiseen. Etävastaanottopalvelujen kehittämistä voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi hyödyntämällä palvelumuotoilun ja muotoiluajattelun menetelmiä. Näitä tapoja avaamme tässä Hymy-kylän etävastaanoton kehittämistä käsittelevässä tekstissä. Palvelumuotoilun periaatteet kehittämisen perustana Yksi etänä toteutettavien palvelujen kehittämistrendi on palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen. Niillä tähdätään palvelujen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen yksittäisten prosessien kehittämisen sijaan. Palvelumuotoilulle ominaista on ennakoiva, tavoitteellinen ja käyttäjälähtöinen toiminta, joka samanaikaisesti vastaa sekä asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin että palveluntarjoajan liiketoiminnallisiin tavoitteisiin. Keskeistä kehittämisessä on muun muassa laajojen kokonaisuuksien jakaminen pienempiin osa-alueisiin, asiakasymmärryksen korostaminen eli mitä asiakas oikeasti hyötyy, toimivien ratkaisujen yhteistoiminnallinen kehittäminen, kehittämisen iteratiivisuus eli kehittämistoimien toistaminen niin kauan, kunnes laatu ja lopputulos ovat tavoitetasolla käytännönläheisten työskentelymenetelmien ja visuaalisuuden hyödyntäminen. Palvelumuotoilu on samalla sekä ajattelutapa että prosessi- ja työkaluvalikoima. (Tuulaniemi 2011 & Ahonen 2019.) HyMy-kylän etäohjauksen pilotti Kohti etäpalveluja ollaan menossa myös Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän hyvinvointi- ja terveyspalveluissa. Siellä etäkuntoutusta ja -ohjausta pilotoitiin keväällä 2021, kun koronaviruspandemia sulki korkeakoulun oppimisyksikköjä, joissa opintoihin liittyvää ohjattua harjoittelua tehtiin. Ohjauspilotti toteutettiin sekä pienryhmille että yksittäisille henkilöille suunnattujen etäpalvelujen muodossa, ja niitä tarjosi pieni joukko fysioterapian, osteopatian, sosiaalialan, terveydenhoitotyön ja toimintaterapian tutkinnoista. Pilotin aikana ohjausta järjestäneille opiskelijoille etäohjaustilanteita kertyi yhdestä kymmeneen. Pilotista kerättiin palautetta sekä opiskelijoilta, opettajilta että ohjaajilta. Palautteesta kävi ilmi, että ohjaustilanteiden koettiin kulkevan pääosin sujuvasti, kaksisuuntaisen interaktion merkitys korostui ja esimerkiksi videokuvayhteyttä vuorovaikutuksen osapuolien välillä pidettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi opiskelijat nostivat palautteessaan esiin toiveen etäpalveluosaamisen kartuttamisesta jo opintojen aikana. Etäpalvelujen hyödyntämiseen liittyykin monia eri näkökulmia: teknisestä osaamisesta verkkovälitteisen vuorovaikutuksen osaamiseen. Opiskelijalle tärkeää on muun muassa teknologiaosaamisen vahvistaminen, kuten esimerkiksi etäviestintävälineiden ja verkkokokousjärjestelmien käyttö, etäasiakaspalvelu- ja vuorovaikutusosaaminen valituissa kanavissa. Teknisen osaamisen lisäksi erityisesti vaikuttava vuorovaikutus etäyhteydellä toteutettuna edellyttää käyttäjältään uudenlaisia asenteita, ajattelun ja kohtaamisen tapoja (Meriläinen, Miettunen & Paalasmaa 2022). Riittävä etäasiakaspalveluosaaminen muodostaa pohjan laadukkaille ja turvallisille palveluille. Palvelujen tarjoajien lisäksi myös palvelujen käyttäjillä tulisi olla oikeanlaiset välineet, riittävä osaaminen ja halukkuus osallistua etäpalveluihin. Videoyhteyden avulla tarjotut etäpalvelut ovat tutkitusti lisänneet käyttäjien tyytyväisyyttä verrattuna pelkästään puhelimitse annettavaan ohjaukseen (Rush ym. 2021), ja niiden määrä onkin viime vuosina merkittävästi lisääntynyt (Kyytsönen ym. 2021). Etäpalvelujen innovointia HyMy-kylässä Pilotin jatkeeksi keväällä 2022 Metropoliassa toteutettiin monialainen innovaatioprojekti (Minno), jossa jatkettiin etävastaanottopalvelun ideointia ja innovointia opiskelijalähtöisesti. Projektin tavoitteena oli tuottaa työkaluja opiskelijoiden etävastaanottotyön tueksi. Kehittäjäkumppanina toimi KunTo-tiimi (Kuntoutuminen ja toimintakyky), jonka fokuksessa on HyMy-kylässä toimivien opiskelijoiden kuntoutusosaamisen vahvistuminen tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla. Innovaatioprojektiin osallistui monialainen ryhmä bioanalyytikko-, röntgenhoitaja-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Innovaatioprojektin aluksi opiskelijat määrittivät projektilleen kaksi kehittämiskohdetta: oppimista tukevan asiakaspalautteen kehittäminen ja etävastaanottotyötä tukevat tarkistuslistat. Yhteisten kehittämiskohteiden määrittämisen jälkeen työskentely eteni vaiheittain palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen. Yksinkertaistettuna palvelua voidaan kehittää esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta: määritä, tutki, ideoi, prototypoi, testaa, kehitä ja toimita. Tässä innovaatioprojektissa palvelumuotoilun prosessia hyödynnettiin soveltaen. Tutkimus- ja ideointivaihessa opiskelijat tutustuivat aiheeseen tutkitun tiedon avulla ja ideoivat erilaisia kehittämisen vaihtoehtoja. Opiskelijat tekivät toimintaympäristön kartoitusta ja keräsivät tietoa kehittämisen kohteena olevista teemoista. Määritettyjen kehittämiskohteiden osalta toinen ryhmä pohti oppimista tukevan asiakaspalautteen ja palautekyselyjen kehittämisen oleellisia asioita, kuten palautteen sisältöä ja toteutustapoja. Toinen ryhmä työsti ajatusta, miten opiskelija osaisi valmistautua etävastaanottoon, suoriutua etävastaanotosta ja tehdä tarvittavat tehtävät vastaanottotilanteen jälkeen ja minkälaisia työvälineitä tuekseen tarvitsisi. Ideointivaiheessa päädyttiin kehittämään tarkistuslistoja työskentelyn tueksi, ja niiden kehittämisessä huomioitiin opiskelijaan, asiakkaaseen, tiloihin ja tekniikkaan liittyviä tekijöitä. Tarkistuslistat ovat olleet terveydenhuollossa käytössä pitkään, ja niiden avulla pyritään minimoimaan riskien aiheuttajia, lisäämään asiakasturvallisuutta sekä tunnetta, että etävastaanoton järjestelyistä olisi asiakkaalle ja opiskelijalle mahdollisimman vähän haittaa. (Blomgren & Pauniaho 2014.) Tässä vaiheessa asiakkaiden ja palvelutarpeiden ymmärtäminen lisää todennäköisyyttä, että kehitetty palvelu vastaa käyttäjien todellisia tarpeita. Vaiheen lopuksi alustavat ideat esiteltiin HyMy-kylän kehittäjäkumppaneille, jotka myös hyväksyivät ne jatkotyöstöön. Tässä vaiheessa tehtiin myös projektisuunnitelma, joka auttoi hahmottamaan innovaatioprojektin kokonaisuutta. Prototypointi- ja testausvaiheessa tuotettiin erilaisia vaihtoehtoja eli prototyyppejä asiakaspalautteista ja tarkistuslistoista. Testausta tehtiin iteratiivisissa sykleissä, jolla tarkoitetaan erilaisten vaihtoehtojen tai mallien toistamista, kunnes saadaan riittävän hyvä tulos. Prototyypit visualisoivat vaihtoehtoisia lopputuotoksia ennen lopullista julkaisua. Tässä vaiheessa asiakaspalautteesta tuotettiin prototyyppejä, jotka voivat olla esimerkiksi sovellusten visuaalisia malleja eli mockupeja (kuva 1). Vaihtoehtoisissa prototyypeissä otettiin huomioon mm. millainen palaute olisi opiskelijan oppimiselle arvokasta minkälainen vastaustapa olisi asiakkaalle helppo voisiko palautetta antaa useammalla eri tavalla ja voisiko asiakas valita itselleen sopivan palautteenantotavan? Lisäksi tässä vaiheessa koottiin etävastaanottotyötä tekevälle opiskelijalle ennen – aikana – jälkeen-tarkistuslistat. Ennen vastaanottotilannetta keskiöön nostettiin tilaratkaisuihin, tekniikkaan, asiakastapaukseen ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä. Etävastaanoton aikana hyödynnettävään listaan nostettiin asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja viestintään, kirjaamiseen, yhteenvetoon ja vastaanoton lopettamiseen liittyviä asioita. Etävastaanoton jälkeen noudatettavaan listaan huomioitiin laitteistoon, ympäristöön ja opiskelijan toimintaa liittyviä asioita. Lisäksi tehtiin yksi lista ongelmatilanteita varten (kuva 2). Kehitä ja toimita -vaiheessa asiakaspalautteen kehittämisessä päädyttiin kolmeen vaihtoehtoiseen palautteenantotapaan, jotka olivat: välitön suullinen palaute etäohjauksen jälkeen, sähköinen palaute sähköpostitse tai palautekysely puhelimitse. Projektissa tuotetut tarkistuslistat viimeisteltiin ja liitettiin osaksi opiskelijoiden perehdytysmateriaali HyMy-kylässä. Kirjoittajat Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori (osteopaatti YAMK) Metropoliassa ja toiminut pitkään HyMy-kylässä harjoitteluohjaajana. Hän on ollut mukana useissa HyMy-kylän toimintoja kehittävissä innovaatioprojekteissa ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, uusien hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet Ahonen, A., Elo, A., Hurskainen, E., Huuskonen, V., Kilpinen, A., Nummila, K., Takala, N., Virtanen, T. & Vuorisalmi, T. 2022. Tarkistuslistat opiskelijalle. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ahonen, A. 2019. Palvelumuotoilu Sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Muutoksen voima Palvelumuotoilu SOTETM. Rihto Oy: Leppävesi. Annanolli, J., Jauhiainen, U., Jokinen, C., Mukku, S., Mustonen, M. & Tuuri, J. 2022. Palautekyselyvaihtoehdot. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Blomgren, K. & Pauniaho, S-L. 2014. Terveydenhuollon tarkistuslistat. Potilasturvallisuuden perusteet. E-kirja Duodecim Oppiportti.. Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, V., Aalto, A-M. & Mölläri, K. 2021. THL. Terveydenhuollon etäasioinnin trendit 2013-2020 Avohilmon aineistossa. Komssi, Titta & Peththahandi, Mirka 2021. Etäohjauksessa syntyy onnistumista ja oppimista – Oppeja HyMy-kylästä, osa 3. Hiiltä ja timanttia. Metropolian Blogit. Meriläinen, J., Miettunen, H. & Paalasmaa, P. 2022. Empatiaa hybridisti. Teoksessa: Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 95. Rush, KL., Seaton, C., Li, E, Oelke, ND & Pesut, B. 2021. Rural use of health service and telemedicine during COVID-19: The role of access and eHealth literacy. Health Informatics Journal 27 (2). STM. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus terveydenhuollossa annettavista etäpalveluista. SVT. Suomen virallinen tilasto 2021. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 13. Helsinki: Tilastokeskus. Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy. Valvira 2022. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Viitattu 8.2.2023.
Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana
Mitä tekee digikliininen asiantuntija? Mihin hän työelämässä sijoittuu? Mitä hän osaa ja missä hän voi osaamistaan parhaiten hyödyntää? Kliininen asiantuntijuus + digitaaliset toimintaympäristöt = digikliininen asiantuntijuus Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut kliininen asiantuntija voi toimia vaativaa osaamista edellyttävissä terveydenhuollon ja hoitotyön kehittämis- ja johtotehtävissä. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelmassa kliininen osaaminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Eri oppilaitoksissa osaamista voi syventää esimerkiksi akuuttihoitotyön, mielenterveys- ja päihdetyön, palliatiivisen hoidon, omahoidon tukemisen, kansansairauksien hoitotyön, johtamisen tai terveysalan digitalisaation suuntaan, kunkin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti. Niin sanotun digikliinisen asiantuntijan YAMK-tutkinnossa yhdistyvät aiemmin hankittu kliininen asiantuntijuus ja tutkintoon sisältyvät uudet osaamiset terveysalan digitalisaatioon, digitaalisten palveluratkaisujen ymmärtämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyen. Tämä digikliiniseksi kutsuttu osaamisyhdistelmä muodostaa osaamisen perustan. Terveysalan digitalisaatiota tarkastellaan eri taustatutkintojen näkökulmista, kuten esimerkiksi sairaanhoitajan, suuhygienistin, bioanalyytikon, röntgenhoitajan, fysioterapeutin tai jalkaterapeutin. Keskittyminen digitalisaatioon ilmiönä mahdollistaa opiskelijaksi hakeutumisen monilla eri taustatutkinnoilla, samalla tukien moniammatillisen osaajayhteisön muodostumista. Monet tutkinnosta valmistuvat tulevat toimimaan tulevaisuuden sotepalveluiden kehittäjinä, sotemuotoilijoina, viemällä tutkinnon mahdollistamaa laaja-alaista osaamista käytäntöön. Digikliinisen asiantuntijuuden osaamisen ydin Digikliinisen asiantuntijan osaamisessa korostuvat digitaalisten ratkaisujen, mobiilisovellusten, etä- ja virtuaalipalvelujen ja digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjausosaaminen sekä asiantuntijaosaamisen tuotteistaminen1. Toisin sanoen asiantuntijan tulee osata hyödyntää, kehittää ja arvioida digitaalisia palveluja erilaisilla päätelaitteilla, hyödyntää etäyhteyksiä ja virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia osana hoitoprosesseja ja organisaatioiden kehittämistä ja tehdä omaa osaamistaan näkyväksi huomioon ottaen tulevaisuuden tarpeet. Digikliinisen asiantuntijan osaamisen sisällöllisiksi kärjiksi on tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tunnistettu sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio ja digitaaliset palvelut terveys- ja hyvinvointiteknologia, tekoäly ja robotiikka palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja asiakasosallisuus asiakkaiden ohjaaminen digitaalisissa ympäristöissä laadun hallinta, kehittäminen ja johtaminen digikliinisen asiantuntijan rooliin kasvaminen digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen tutkimuksellinen kehittäminen ja innovaatiotoiminta (kuvio 1). 1. Teknologia-osaaminen Teknologia-osaaminen tarkoittaa työntekijän kykyä käyttää erilaisia teknologisia välineitä ja ratkaisuja osana omaa työtään, terveydenhuollon kontekstissa osana potilaan vaikuttavaa hoitoa. Teknologisen osaamisen lisäksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyy eettistä osaamista, motivaatiota ja halua niiden hyödyntämiseen2,3. Eittämättä digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen vahva perusta muodostuu juuri tämän osaamisen ympärille. Teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksien oivaltamisen lisäksi ytimessä ovat toimialalla tapahtuvat muutokset, kuten liiketoimintamallien ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, tulevaisuusvisiotkin. Monesti teknisten ratkaisujen kehittämisessä on enemmän kyse ajatusmallien muuttamisesta ja muutoksen johtamisesta kuin varsinaisesta teknisen osaamisen kerryttämisestä. Tärkeää on laaja-alainen ymmärrys nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, joilla pyritään hyödyntämään viimeisintä teknologiaa osana potilaiden tehokasta ja turvallista hoitoa. 2. Digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen Digikyvykkyyksien kehittäminen liittyy tiiviisti teknologiaosaamiseen ja osaamisen kehittämishalukkuuteen. Digikyvykkyyksillä tarkoitetaan toimijoilla olevia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla he voivat elää, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan digitaalisiin toimintoihin. Tunnistettu on, että digitaalisten taitojen hallinta myös terveydenhuollossa on välttämätöntä. Tutkimuksissa on osoitettu, että terveysalan opiskelijoiden digikyvykkyyksien kehittymistä on tuettu integroimalla digiosaamista tutkintojen opetussuunnitelmiin muutosten ollessa kuitenkin melko hitaita4,5. Lisäksi tiedetään, että digikyvykkyyksien kehittäminen ei välttämättä ole systemaattisia eikä se ilman tavoitteellista johtamista integroidu osaksi käytännön työtä. Käytännössä digikyvykkyyksiä voidaan kehittää useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä monipuolisesti aiheeseen liittyvää koulutusta, jonka avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat oppia uusimpien työvälineiden ja järjestelmien käyttöä myös työelämässä toimiessaan kehittämällä teknologista infrastruktuuria tarve- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin digitaalisen ratkaisun loppukäyttäjä on osallisena kehittämis- ja käyttöönottoprosessien varhaisissa vaiheissa, jolloin myös kehitettyjen ratkaisujen käyttöönotto on helpompaa lisäämällä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten koulutusorganisaatioiden, työelämätoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiayritysten välillä, jolloin uusia innovaatioita ja mahdollisuuksia saadaan entistä tehokkaammin esille. 3. Eettinen osaaminen Eettinen osaaminen tukee yhtä hoitotyön tärkeintä periaatetta: eettistä vastuuta potilaasta, hänen hoidostaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet (2020)6 ohjaavat monien eri ammattiryhmien työtä, esimerkiksi suojelemaan ihmiselämää, yksilöllisesti edistämään potilaan hyvää oloa, tukemaan itsemääräämisoikeutta tai mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa. Yhä enenevissä määrin digitaalisiin kanaviin ja palveluratkaisuihin siirryttäessä eettisen osaamisen merkitys korostuu ja rooli muuttuu. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat, miten huomioida potilaan yksilölliset tarpeet, miten huolehtia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, miten luoda avointa vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta, kun toimintaympäristö on digitaalinen. Osittain jo perinteisten digitaalisten ratkaisujen lisäksi eettistä osaamista haastavat edelleen kehittyvät teknologiat, tekoäly, big data ja robotiikka, jotka ovat vasta saapumassa terveydenhuoltoon. 4. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen Moniammatillinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) ovat tärkeitä työelämän kehittämisessä. TKI-osaamisen teemat on nostettu esiin esimerkiksi Opetushallituksen (2019)7 Osaaminen 2035 -raportissa ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen yhteisissä kompentensseissa (2022)8, jotka kuvaavat YAMK-tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoa. Näissä raporteissa esiin on nostettu muun muassa asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen innovaatio-osaaminen tiedonhaku- ja arviointitaidot tiedonhallinta- ja analysointitaidot tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittäminen eri TK-menetelmiä hyödyntäen. Lisää TK-menetelmien roolista työelämälähtöisessa kehittämisessä voit lukea Mari Virtasen tekstistä Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022)9. 5. Vuorovaikututus- ja viestintäosaaminen Monikanavainen asiantuntijaviestintäosaaminen kuuluu myös digikliinisen asiantuntijan profiiliin. Asiantuntijaviestinnän tarkoituksena on selkeästi ja ymmärrettävästi välittää tutkittuun tietoon perustuvaa luotettavaa tietoa ja näkemyksiä suurelle yleisölle, joka voi hyödyntää sitä edelleen omissa yhteyksissään. Monikanavaisesti viestintää voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, lehtiartikkeleissa ja podcasteissä. Asiantuntijaviestintäosaaminen liittyy tiiviisti osaamisen näkyväksi tekemiseen ja asiantuntijaosaamisen tuotteistamiseen. Suunniteltu ja hyvin toteutettu asiantuntijaviestintä tukee sekä henkilöbrändin että organisaatiomielikuvien muodostumista, samalla avaten kanavan luotettavan tiedon levittämiseen. Vuorovaikutusosaaminen sisältää taitoja kommunikoida selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kuunnella ja ymmärtää erilaisten ihmisten näkökulmia, erityisesti digitaalisten palveluratkaisujen kehittämisessä. Se on digikliinisen asiantuntijan roolissa myös tärkeää. Digikliininen sotemuotoilija työelämässä Tällä hetkellä suuri osa Metropolia Ammattikorkeakoulun digikliinisistä asiantuntijoista sijoittuu tutkinnon tuottamaa osaamista vastaaviin tehtäviin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiksi, sotemuotoilijoiksi. Sotemuotoilulla tarkoitan palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia. Sotemuotoiluajatus kattaa digitaalisten palvelujen koko kokonaisuuden: sisältöjen, toiminnallisuuksien, tyytyväisyyden, käytettävyyden ja laadun kehittämisen. Uusiin tehtäviin työllistyneiden nimikkeitä ovat olleet esimerkiksi asiantuntija/erityisasiantuntija, suunnittelija/erityissuunnittelija, konsultti, projekti-, palvelu- tai asiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä- tai asiantuntija. Tutkinnolla voi sijoittua myös osastonhoitajan, lehtorin tai yrittäjän tehtäviin (ks. kuvio 1). Sotemuotoilun näkökulmasta kiinnostavaa on seurata terveydenhuollon toimenkuvien ja roolien muodostumista digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen ympärille. Uudenlaisista digitaalisista palveluratkaisuista hyvänä esimerkkinä ovat yksityisen sektorin digiklinikat, joissa asiakasta palvellaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan etänä. Tällainen uudistunut työn tekemisen tapa mahdollistaa myös hoitohenkilökunnalle erilaisen työroolin, joita voisi terveydenhuollon kentällä ajatella laajemminkin. Samalla konseptilla tulevaisuudessa voisi nähdä esimerkiksi digitaalisen opettajan, perehdyttäjän tai potilasohjaajan roolit. Puhumattakaan mahdollisuuksista, joissa robotti voisi ottaa osan hoitajien kuormasta10. Käytännössä uusien digitaalisten palvelujen käyttö ja digitaalisten työroolien haltuunotto kuormittavat kliinistä työtä tekevää henkilöstöä. Aiempien tutkimusten11 ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että digitaalisten ratkaisujen haltuunotto oman työn ohella on haastavaa ja aikaa vievää. Hyvä ajatus voisi olla tulevaisuuden työroolien uudelleentarkastelu, jolloin osa kliinisistä asiantuntijoista voisi syventyä edelleen kliiniseen työn kehittämiseen, osa digitaalisten ratkaisujen asiantuntijoiksi. Lisää tietoa digikliinisen asiantuntijan tutkinnosta voi etsiä Opintopolun kuvauksista 12 , Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilta ja digikliinisten opinto-oppaasta. Lähteet 1 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 2 Konttila J, Siira H, Kyngäs H ym. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 28:745–761. https://doi.org/10.1111/jocn.14710 3 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 4 Cummings E, Shin E, Mather C, Hovenga E. 2016. Embedding nursing informatics education into an Australian undergraduate nursing degree. Studies in Health Technology and Informatics 225, 329–333. https://doi.org/10.3233/978-1-61499 -658-3-329. 5 Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse Education in Practice 22, 89–92. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2016.12.007. 6 Sairaanhoitajat 2020. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. 7 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 8 Arene 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. 9 Virtanen M. 2022. Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022). 10 Ojanperä S. 2022. Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”. Uutiset 13.12.2022. Yle. 11 Brown J, Pope N, Bosco AM, Mason J, Morgan A. 2020. Issues affecting nurses' capability to use digital technology at work: An integrative review. J Clin Nurs. 29: 2801–2819. https://doi.org/10.1111/jocn.15321 12 Opintopolku https://opintopolku.fi/
Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä
Taide lisää viihtyvyyttä. – HyMy-kylän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella sijaitsevassa HyMy-kylässä on vuoden 2022 loppuun Rajapintoja-taidenäyttely, jossa on esillä akvarelleja ja runoja ihmisen luontosuhteesta ja ilmastotoimien terveyttä edistävistä vaikutuksista. Teokset ovat osa terveydenhoitaja Jenna Tonterin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä. Tutkinto-ohjelmassa Creativity and Arts in Social and Health Fields (Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla) on tutustuttu erilaisista näkökulmista taiteiden ja luovuuden merkitykseen ja tarpeellisuuteen sosiaali- ja terveysalan palveluissa sekä alan tutkimuksen osana. Tässä julkaisussa pohditaan kuvallisen taiteen merkitystä terveyspalveluiden odotustiloissa aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja HyMy-kylän asiakkaiden ja opiskelijoiden palautteen perusteella ja herätellään keskustelua taiteista osana asiakastyötä. Taiteen avulla viihtyvyyttä Terveyspalveluihin saavuttaessa aulat ja odotustilat ottavat tulijan vastaan. Niissä ihminen siirtyy toisenlaiseen rooliin asiakkaana, potilaana tai omaisena1. HyMy-kylän toimijat olivat jo pitkään pohtineet, miten odotustila voitaisiin luoda viihtyisämmäksi ja rennommaksi asiakkaille, ja lokakuusta alkaen odotustiloissa onkin ollut nähtävillä akvarelli- ja runonäyttely terveydenhoitaja Jenna Tonterin YAMK-opinnäytetyön teoksista. Värikkäissä teoksissa teemana on luonto, ja monet maalaukset ja runot käsittelevät ihmisen yhteyttä luontoon ja muuhun ympäristöön. Tunnelma on ehdottomasti muuttunut eloisammaksi ja kodikkaammaksi. – HyMy-kylän asiakas HyMy-kylän asiakkaiden sekä siellä toimivien opiskelijoiden kokemuksia taiteen esilläolosta HyMy-kylän odotustiloissa kartoitettiin lyhyillä kyselylomakkeilla avoimin kysymyksin. Kyselyihin vastasi anonyymisti yhdeksän asiakasta sekä kuusi opiskelijaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat ja viisi vastannutta opiskelijaa kokivat positiivisena taiteen tuomisen osaksi odotustiloja, yksi opiskelijoista ei ollut huomannut eroa tilan tunnelmassa taiteen tuomisen jälkeen. Odotustilojen kuvattiin olevan muun muassa aikaisempaa miellyttävämmät ja viihtyisämmät, kodikkaammat, tunnelmallisemmat, inhimillisemmät, rennommat ja eloisammat. Yhden asiakkaan mukaan taiteen tuomisen myötä tilat eivät olleet enää ”niin kylmät ja tavallisen odotustilamaiset, vaan kotoisammat”. Taiteen vaikutukset kokemuksiin ja tunnetiloihin terveyspalveluissa Odotusaulat voivat toisinaan olla paikkoja, joissa voi tulla esimerkiksi pitkästymisen, jopa pelon tai ahdistuksen tunteita. Erityisesti lapsille odotusaulat voivat merkitä pelkoa liittyen tuleviin toimenpiteisiin tai eroon vanhemmista2. Niin sanotut positiiviset häiriötekijät, kuten kuvataiteet osana terveydenhuollon tiloja, vähentävät tutkitusti stressiä ja ahdistusta, ja parhaimmillaan ne voivat jopa pysäyttää asiakkaan tai potilaan huolestuneen ajattelun3, 4. Taiteen katselu voi myös auttaa potilaan roolissa olevaa kokemaan hallinnantunnetta sekä helpottaa tilanteisiin sopeutumista. Eri taidemuotoja voidaan hyödyntää monipuolisesti luomaan miellyttävää ympäristöä terveyspalveluissa, esimerkiksi julistein, seinämaalauksin ja veistoksin tai käsitöiden, äänimaisemien ja videoteosten avulla5. Asiakkaani on usein taideteoksen luona istumassa, hän katsoo kuvaa ja selvästi rauhoittuu sen avulla. – Metropolian HyMy-kylän opiskelija Visuaaliset taiteet terveydenhuollon ympäristöissä voivat parantaa potilaiden kokemuksia terveyspalveluista6, 7, 8. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti luontoa kuvaavan taiteen on todettu vähentävän potilaiden kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta ja kivusta. Lisäksi päivystyksessä odottavien potilaiden käytöksessä huomattiin selkeä positiivinen muutos, kun odotustiloihin tuotiin luontoon liittyviä kuvia ja taidetta. Potilaat olivat rauhallisempia, keskustelivat enemmän keskenään, ja jonot odotustiskillä vähenivät. Lisäksi melutaso laski luontoaiheisten teosten esillä olemisen myötä9. HyMy-kylän asiakkaiden palautteesta nousi esiin, että taidetta oli ollut mukava katsella odotellessa, jolloin ”odotus sujui leppoisammin”. Lisäksi taiteen esille tuomisen jälkeen odotustiloja kuvailtiin sekä rauhoittavina että piristävinä. HyMy-kylän opiskelijoiden vastausten mukaan osa asiakkaista oli jäänyt katselemaan tauluja ja lukemaan tekstejä, ja erityisesti lasten oli havaittu kiinnittävän huomiota tauluihin. Yhden opiskelijan mukaan asiakas istui usein taideteoksen luona odottamassa katsoen kuvaa ja selvästi rauhoittuen sen avulla. Myös toinen opiskelija vastasi, että asiakkaat ovat mahdollisesti olleet rennomman oloisia taiteiden oltua esillä. Osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei ollut huomannut asiakkaiden olemuksessa tai toiminnassa muutoksia. Näitä kiva katsella odottaessa! – HyMy-kylän asiakas Ihmiset havainnoivat usein ympäriltään asioita, jotka vastaavat heidän tunnetilojaan. Esimerkiksi iloisina he huomaavat positiivisia asioita. Monitulkintaisen taiteen käyttöä on hyvä käyttää varauksella terveydenhuollon odotus- ja toimenpidetiloissa, etteivät ne vahvista voimakkaita negatiivisiksi koettuja tunnetiloja. Erään tutkimuksen yhteydessä huomattiin, että toisin kuin luontoteemaisen taiteen vähentäessä potilaiden kokemusta ahdistuksesta ja kivusta, abstrakti taide jopa pahensi oireilua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toinen tutkimus totesi yhdenpitävästi, että ihmiset valitsivat sairaalaympäristöön sopivaksi mieluummin luontoteemaisen taiteen kuin abstraktin taiteen. Kuitenkin abstraktiakin taidetta voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa, ja abstraktin taiteen avulla voidaan esimerkiksi päästä tietoisen läsnäolon tilaan, joka voi edistää mielen hyvinvointia10. Asiakkailta tuli positiivista palautetta taidenäyttelystä. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että asiakkaat vaikuttivat pitävän taiteesta: taideteosten esillä oloa oli kiitelty ja alkuperästä kyselty. Sekä asiakkaiden että opiskelijoiden palautteesta nousikin useita toiveita jatkuvista taidenäyttelyistä HyMy-kylän tiloissa. Erityisesti värikkäitä, näyttäviä ja isokokoisiakin teoksia toivottiin jatkossa esille poistamaan “kliinistä tunnelmaa”. Yhden asiakkaan palautteen mukaan maalausten lisäksi myös tekstiilitaide sopisi tiloihin hyvin. Taide ihmisten keskinäisen yhteyden muodostamisessa Terveydenhuollon ammattilaisen itse tekemät taideteokset tai käsityöt voivat olla potilaalle tai asiakkaalle merkityksellinen osa terveyspalveluiden kokemusta. Tutun terveydenhuollon ammattilaisen signeeraama valokuvateos tai maalaus odotustiloissa antaa ammattihenkilöstä uudenlaisen kuvan ja voi herättää uteliaisuutta ammattiroolin takana olevaa ihmistä kohtaan. Lisäksi taidenäyttelyt terveydenhuollon tiloissa voivat parhaimmillaan lisätä sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mikäli taide on työntekijöiden tai potilaiden tekemää, niistä voi oppia ihmisestä itsestään paljon sellaista, mitä muuten ei oppisi. Taiteen avulla voi myös kertoa tarinoita sekä ymmärtää omia kokemuksia ja tunteita11. Yhden opiskelijan palautteesta nousikin esiin toive HyMy-kylässä tapahtuvasta taidetoiminnasta, jossa opiskelijat voisivat ohjata vaikkapa lapsille työpajaa, jonka tuotoksista voitaisiin koostaa näyttely HyMy-kylän odotustilaan. Kaikki taide on aina hyvästä. – HyMy-kylän asiakas Taide tai luova toiminta voivat olla osana terveydenhuollon palveluita. Parhaimmillaan terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaiden kesken tuotettu taide voi luoda yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä ihmisten välille, parantaa asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluista ja sitoutumisesta hoitoon sekä lisätä henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja yhteishenkeä. Taidetyöpajoissa voi irtautua potilaan tai asiakkaan roolista. Asiakkaan tai potilaan roolissa taiteiden parissa voi halutessaan keskittyä vain käsillä tekemiseen ja samalla tuottaa jotain yhteistä ja olla osana yhteisöä. Toisaalta usein juuri se, että keskitytään taiteeseen ihmisten sijaan voi auttaa luomaan tilan, jossa on helppo keskustella henkilökohtaisasioista sekä luoda läheisiä suhteita muihin. Taiteen tekemisellä on myös positiivisia fysiologisia vaikutuksia terveyteen, kuten verenpaineen ja sykkeen aleneminen sekä ahdistuksen lievittyminen. Mikäli taidetyöpajoissa tehtyä taidetta laitetaan esille terveydenhuollon tiloihin, voivat myös muut asiakkaat ja potilaat parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta12. Jatkossa taiteen tekemiseen voitaisiin osallistaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät. Ihmislähtöinen kehittäjäkumppanuus tarkoittaa, että asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Ihmislähtöisessä toiminnassa toinen ihminen eli esimerkiksi asiakas kohdataan kunnioittavasti ja hänen kokemuksensa ja asiantuntijuutensa huomioiden 13, 14, 15. Näin saadaan arvokasta tietoa suoraan esimerkiksi siitä, miten asiakas kokee palvelun odotustilat ja millainen taide on asiakkaiden kokemuksen perusteella kyseiseen tilaan sopivinta. Taiteen avulla voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia terveydenhuollossa, niin odotustiloissa kuin osana terveydenhuollon toimintaa. Taide voi lisätä odotustilojen viihtyisyyttä, auttaa rauhoittumisessa ja tehdä odottelusta mukavampaa. Lisäksi osana terveydenhuollon toimintaa se voi luoda ihmisten välisiä yhteyksiä sekä auttaa tunteiden tunnistamisessa. Taide on best, rohkeasti vaan!! – HyMy-kylän opiskelija Kirjoittajat Jenna Tonteri valmistuu alkuvuodesta 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Creativity and Arts in Social and Health Fields (terveydenhoitaja YAMK). Hän on työskennellyt prevention eri tasoilla terveyttä edistävässä ja sairauksia ehkäisevässä terveydenhoitotyössä, sairaanhoitotyössä sekä kuntoutuksessa ja on kiinnostunut kehittämään osaamistaan kansanterveyden ja ympäristöterveyden näkökulmista sekä yhdistämään työhönsä taiteita ja luovuutta. Jenna Tonterin opinnäytetyö Illustrated Meanings of Climate Change Mitigation’s Co-benefits to Human Health. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän ohjaa opiskelijoiden harjoitteluja HyMy-kylässä sekä kehittää HyMy-kylän palveluita. Lähteet 1 Rollins J. 2021 'Purpose-Built' Art in Hospitals : Art with Intent, Emerald Publishing Limited. ProQuest Ebook Central. 2 Rollins, J. 2021. 3 Daykin, N., Byrne, E., Soteriou, T. & O'Connor, S. 2010. Using arts to enhance mental healthcare environments: Findings from qualitative research. Arts & health 2 (1), 33–46. doi:10.1080/17533010903031408 4 Nanda, U., Chanaud, C., Nelson, M., Zhu, X., Bajema, R. & Jansen, B. H. 2012. Impact of Visual Art on Patient Behavior in the Emergency Department Waiting Room. The Journal of emergency medicin, 43 (1), 172–181. doi:10.1016/j.jemermed.2011.06.138 5 Nanda, U. ym. 2012. 6 Cusack, P., Lankston, L. & Isles, C. 2010. Impact of visual art in patient waiting rooms: Survey of patients attending a transplant clinic in Dumfries. JRSM short reports 1 (6), 52–55. doi:10.1258/shorts.2010.010077 7 Daykin, N. ym. 2010. 8 Nanda, U. 2012. 9 Nanda, U. 2012. 10 Rollins, J. 2021. 11 Rollins, J. 2021. 12 Rollins, J. 2021. 13 Elomaa-Krapu, M., Ahlstrand, A. & Vehkaperä, U. 2021. HyMy-kylässä opitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä. AMK-lehti 3. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112557048. 14 Hand, C. & Raatikainen, E. 2022. Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-330-5. 15 Kuipers, S., Cramm, J. & Nieboer, A. 2019. The importance of patient-centered care and co-creation of care for satisfaction with care and physical and social well-being of patients with multi-morbidity in the primary care setting. BMC Health Serv Res. 19 (1), 13.
Mari Virtanen, päätoimittaja, yliopettaja TtT, terveysalan digitalisaatio
Aino Vuorijärvi, yliopettaja FT, suomen kieli ja viestintä
Salla Kivelä, yliopettaja TtT, tutkimus ja kehittäminen
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Sotemuotoilijat- blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Toimituskunta on toiminut blogin perustamisesta alkaen (15.8.22).
Haluatko julkaista Sotemuotoilijoissa? Lue kirjoittajaohjeet Drivessä ja ota yhteyttä toimituskuntaan
aluekehitys asiakaslähtöisyys asiantuntijaviestintä bloggaus digikliiniset digikliiniset asiantuntijat digitalisaatio etiikka etäpalvelu etävastaanotto HyMy-kylä hyvät käytänteet innovaatio-osaaminen kliininen asiantuntija kliininen asiantuntija digitaalisissa toimintaympäristöissä kuntouttava työtoiminta Metropolia Ammattikorkeakoulu moninaisuus NPT näyttöön perustuva toiminta näyttöön perustuvat toiminta osaaminen Osaaminen 2035 osaamisedellytykset osaamisvaatimukset palvelujen kehittäminen palvelumuotoilu sosiaali- ja terveysala sotemuotoilijat sotemuotoilu suun terveys tekoäly tekstitaidot terveyden edistäminen terveydenhuolto terveysinterventio tieteisfiktio TK-osaaminen TKI tulevaisuusajattelu tutkimuksellinen kehittäminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen yamk yhteiskehittäminen yhteisöllinen kehittäminen