Tekijä: vierailija
Älykkäästi kohdennettua potilasohjausta kehittämässä
Älykäs tekoälytehostettu potilasohjaus on yksi terveydenhuollon digitalisaation uusimmista ilmiöistä. Siihen kuuluvat esimerkiksi chattibottien, äänibottien ja antropomorfisten eli ihmisenkaltaisten digitaalisten avattarien hyödyntäminen[1]. Palvelujen saatavuuden, oikea-aikaisen tarjoamisen ja optimaalisen kohdentamisen kannalta on tärkeää löytää älykkäästä potilasohjauksesta eniten hyötyvät kohderyhmät ja kohdentaa uusia palveluratkaisuja heille. Koska teknologinen kehitys on viime vuosina ollut ällistyttävän nopeaa, älykkäät palvelut voivat mullistaa potilasohjausta erityisesti ennaltaehkäisevän työn ja hoitoon ohjaamisen osalta. Älykkäiden palvelujen kehittämisen ja onnistuneen käyttöönoton kannalta kohderyhmän osallistaminen on merkittävässä roolissa. Varhaisessa vaiheessa osallistettu asiakas motivoituu ja sitoutuu helpommin valmiin palvelun käyttöön kuin pelkkää palvelua käyttävä yksilö. Älykkään potilasohjauksen tekniset ratkaisut Älykäs potilasohjaus voidaan ymmärtää monella tavalla, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan tekoälytehostettuja digitaalisia ratkaisuja, jotka avustavat potilasta hänen hoitopolkunsa eri vaiheissa. Älykkäät ratkaisut pyrkivät jäljittelemään ihmisten välistä vuorovaikutusta eri viestintämuotojen, kuten kirjallisen, suullisen ja visuaalisen viestinnän avulla.[2] Uusimmat tekoälyratkaisut eivät pelkästään luota ennalta laadittuihin vastausprotokolliin, vaan antavat yksilöityjä ehdotuksia käyttäjän toimien ja vuorovaikutuksen perusteella. Käytännössä älykkäät ratkaisut ovat kehittyneitä ohjelmistosovelluksia, jotka hyödyntävät erilaisia tekoälytekniikoita, kuten koneoppimista, luonnollisen kielen käsittelyä ja data-analytiikkaa. Ne ovat suunniteltu ymmärtämään vuorovaikutusta, tulkitsemaan ihmisen antamia komentoja ja vastaamaan niihin asianmukaisesti, mikä mahdollistaa myös monimutkaisempia, päättelyä ja ennustamista edellyttäviä tehtäviä.[3] Tekstiä ymmärtävien chattibottien[4] rinnalle on viime vuosien aikana tuotu myös ääntä ymmärtäviä botteja. Näiden älykkäiden äänibottien (voicebots) avulla käyttäjä voi navigoida vuorovaikutteisessa järjestelmässä omalla kielellään ja äänellään. Enää ei tarvitse kuunnella esimerkiksi puhelimen eri näppäimiin liittyviä numerovalintoja, vaan järjestelmän kanssa voi vuorovaikuttaa suoraan puhumalla.[5] Vaikka teknisiä ratkaisuja on jo runsaasti olemassa, niiden soveltava käyttö suomalaisessa terveydenhuollossa on vielä vähäistä. Maailmalla älykkäistä boteista etsitään apua esimerkiksi elämäntapamuutosten ja terveyttä edistävän käytöksen tueksi. Näissä yhteyksissä ne voivat auttaa saavuttamaan terveyskäyttäytymistavoitteet tarjoamalla reaaliaikaista palautetta ja tukea, mikä parantaa käyttäjien sitoutumista ja motivoitumista haastavaan pitkäkestoiseen muutokseen. Älykkäiden palvelujen kohdentaminen Tekoälyyn perustuvan potilasohjauksen kehittäminen edellyttää teknologian hyödyntämistä yksilöllisesti, vuorovaikutteisesti ja tutkittuun tietoon perustuen. Älykkäiden terveysratkaisujen kohdentamisen kannalta tärkeää on tunnistaa korkean riskin ja hyödyn asiakkaat ja kohdentaa palveluja resurssitehokkaasti oikealle kohdejoukolle. Tehokkaamman kohdentamisen myötä terveydenhuollon painopistettä voidaan kääntää reaktiivisesta hoitamisesta yhä enemmän ennaltaehkäisevään työhön. Älykkään ohjauksen kohdentamisen tueksi asiakkaita voidaan profiloida tarvelähtöisesti esimerkiksi keräämällä demografisia tietoja, terveys- ja käyttäytymistietoja sekä tietoja mieltymyksistä, elämäntapatekijöistä ja ympäristömuuttujista. Näiden tietojen perusteella voidaan kehittää ja kouluttaa laadukkaita ja tarkoitukseen soveltuvia tekoälymalleja. Koneoppimista hyödyntävät tekoälyjärjestelmät voivat analysoida kerättyjä tietoja ja tunnistaa riskitekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi diabetekseen, sydänsairauksiin ja syöpään. Lisäksi ne voivat arvioida yksilön todennäköisyyttä sairastua ja tarjota terveydenhuollon ammattilaisille käyttökelpoista tietoa potilaiden tulevaisuudesta. Tunnistamalla korkean riskin ja hyödyn potilaita terveydenhuollon tarjoajat voivat toteuttaa varhaisen puuttumisen strategioitaan entistä aikaisemmin. Näihin kuuluvat esimerkiksi yksilölliset hoitosuunnitelmat, elintapojen muutosohjelmat ja taudin etenemisen yksilöllinen seuranta.[6] Älykkäiden palvelujen haasteita Vaikka teknologinen kehitys on jo pitkällä, tekoälytuetussa potilasohjauksessa on tunnistettu merkittäviä haasteita, joista seuraavassa muutamia esimerkkejä: Älykkyyden taso haastaa tekoälyjärjestelmien kykyä osallistua monimutkaisiin keskusteluihin ja vaikuttaa kykyyn tuottaa asiakkaan tarvetta palvelevia yksilöllisiä vastauksia. Empatian ja tunneälyn puute haastaa käyttäjien sitoutumista ja tyytyväisyyttä tekoälybottien käyttöön. Vaikka empatiaa on yritetty sisällyttää näihin ratkaisuihin, ne eivät kovin hyvin tunnista vuorovaikutuksen emotionaalista kontekstia. Potilastietojen käsittely, tietoturva ja tietosuoja. Kyvyttömyys tarkasti tunnistaa potilaan kiireellistä hoitoa vaativaa tilaa. Mahdollisuus epäasianmukaisiin terveysnevoihin ja siihen liittyvään hoidon viivästymiseen tai komplikaatioihin. Älykkäiden ratkaisujen lääketieteellinen kouluttaminen ja validointi on vielä keskeneräistä, mikä herättää huolta niiden luotettavuudesta. Tekniset ongelmat, kuten tietojärjestelmien ja laitteiden yhteensopimattomuus voivat heikentää tekoälyratkaisujen tehokkuutta. Tutkitun tiedon ja luotettavan näytön puute hidastaa tekoälyratkaisujen käyttöönottoa. Tutkittua tietoa on todella vähän, tehdyissä tutkimuksissa otoskoot ovat pieniä ja interventioiden kestot lyhyitä, minkä vuoksi tulokset eivät ole yleistettävissä[7]. Älykkään ohjauksen kehittämisen tueksi Myös asiakaslähtöisestä kehittämisestä puhutaan paljon. Käytännössä sillä tarkoitetaan sitä, että kehitteillä olevat palvelut suunnitellaan ja toteutetaan vastaamaan asiakkaan tarpeita ja toiveita. Asiakas nähdään aktiivisena toimijana, ja hänen kokemuksiaan hyödynnetään kehittämisen kaikissa vaiheissa palvelujen ideoinnin, suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin tukena.[8] Kehittäminen etenee tyypillisesti vaiheittain, ja sen tukena voi hyödyntää esimerkiksi PDCA-mallia (plan-do-check-act)[9]. Suunnittele (Plan) Tee taustakartoituksia ja systemaattisia tiedonhakuja ilmiön ja olemassa olevan näytön kartoittamiseksi. Analysoi olemassa olevia ratkaisuja ja tarkastele aikaansaatuja vaikutuksia. Tee asiakastutkimus loppukäyttäjiä kuulemalla kyselyjen tai haastattelujen avulla. Määritä selkeät tavoitteet, suunnittele ja kehitä ensimmäinen prototyyppi keräämääsi aineistoon perustuen. Tee (Do) Toteuta ohjausbotin kehitys suunnitelman mukaisesti. Ota loppukäyttäjät mukaan käytettävyyden testaukseen ja kerää laajasti palautetta eri menetelmillä. Tarkista (Check) Arvioi käyttäjien palautteita ja tyytyväisyyttä kyselyjen ja haastattelujen avulla. Arvioi ohjausbotin suorituskykyä, käyttöä ja mahdollisten ongelmien määrää. Tarkista järjestelmätekniset yksityiskohdat ja mahdollinen integrointi olemassa oleviin järjestelmiin. Toimi (Act) Tee tarvittavat muutokset palautteiden ja käytettävyystestauksen perusteella. Lisää ja parantele ominaisuuksia. Integroi kehitetty ohjausbotti osaksi olemassa olevia järjestelmiä.Toista kehittämisen PDCA-sykli säännöllisesti. Pidä loppukäyttäjä, asiakas tai potilas jatkuvasti mukana ja varmista, että kehitettävä palvelu vastaa oikeasti heidän tarpeitaan. Lähteet [1] Anisha SA, Sen A, Bain C. 2024. Evaluating the Potential and Pitfalls of AI-Powered Conversational Agents as Humanlike Virtual Health Carers in the Remote Management of Noncommunicable Diseases: Scoping Review. J Med Internet Res, 26:e56114.[2] Aggarwal A, Tam CC, Wu D et al. 2023. Artificial Intelligence-Based Chatbots for Promoting Health Behavioral Changes: Systematic Review. J Med Internet Res, 24;25:e40789.[3] Tudor Car L, Dhinagaran DA, Kyaw BM, et al. 2020. Conversational Agents in Health Care: Scoping Review and Conceptual Analysis. J Med Internet Res, 7;22(8):e17158.[4] Aggarwal A, Tam CC, Wu D et al. 2023. Artificial Intelligence-Based Chatbots for Promoting Health Behavioral Changes: Systematic Review. J Med Internet Res, 24;25:e40789.[5] Genesys. 2024. What is a voicebot?[6] Sandeep, R. 2024. Employing AI to Generate Ideas in Education. The Key to Entrepreneurial Innovation, Chapter 4. IGI Global Platform.[7] Bachina L & Kanagala A. 2024. Health revolution: AI-powered patient engagement. J Med Internet Res, 26:e56114;1.[8] Virtanen M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus - Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. ISBN 978-952-328-349-7. Metropolia Ammattikorkeakoulu.[9] PDCA. Wikipedia.
Digikyvykkyydet osaksi terveydenhuollon arkea
Digitaalinen osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen ovat yhä tärkeämpiä maailmanlaajuisesti, kun terveydenhuoltojärjestelmät hyödyntävät ja ottavat käyttöön erilaisia digitaalisia teknologioita. Terveydenhuollon ammattilaisten tulee olla valmiita työskentelemään erilaisissa digitaalisissa ympäristöissä ja sopeutumaan erilaisiin teknologisiin kehityksiin. Digitaaliset kyvykkyydet tehostavat terveydenhuollon prosesseja, potilasturvallisuutta ja potilaiden hoitoa erilaisten työkalujen, kuten sähköisten terveystietojen, etäterveyden alustojen ja mobiilisovellusten avulla. Ammattilaisten on monipuolisesti hyödynnettävä näitä työkaluja parantaakseen potilaiden hoitotuloksia ja tehostaakseen terveydenhuollon toimintaa. Digikyvykkyyksien kehittäminen tuleekin ottaa osaksi kaikkien terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa ja strategisia suunnitelmia. Digitaaliset kyvykkyydet Digikyvykkyyksillä eli digitaalisilla kyvykkyyksillä tarkoitetaan niitä valmiuksia ja taitoja, joita yksilöt ja organisaatiot käyttävät hyödyntämään digitaalisia teknologioita tehokkaasti erilaisissa toimintaympäristöissä. Digikyvykkyydet ovat sekä teknisiä että ei-teknisiä taitoja, joita tarvitaan digitaalisessa maailmassa toimimiseen. Digikyvykkyydet koostuvat muun muassa teknisestä osaamisesta, kuten tietotekniikka ja tietojär-jestelmäosaamisesta, tietojenlukutaidoista, ongelmanratkaisutaidoista ja oppimiskyvyistä.1 Näin ollen digitaalinen kyvykkyys voidaankin nähdä laajempana käsitteenä kuin digitaalinen osaaminen. Digikyvykkyydet liittyvät myös vahvasti tietoturvallisuuden huomioimiseen. Digitaalisten terveystietojen yleistyessä terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava taidot hallita ja analysoida suuria tietomääriä, heidän tulee esimerkiksi ymmärtää tietosuoja- ja turvallisuusmääräykset potilastietojen turvaamiseksi. Myös digitaalinen viestintä on osa digikyvykkyyttä ja sillä on keskeinen rooli nykyaikaisessa terveydenhuollossa.2 Esimerkiksi sairaanhoitajat ovat usein vuorovaikutuksessa potilaiden, kollegoiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa erilaisten digitaalisten kanavien kautta. Tehokkaat viestintätaidot näissä digitaalisissa kanavissa ovat olennaisia osia laadukkaan hoidon tarjoamiseksi. Lisäksi ammattilaisten tulee olla tietoisia digitaalista terveyttä ympäröivästä sääntelystä, kuten tietosuojaa, telelääketieteen ja lääkinnällisten laitteiden sääntelyä koskevista laeista. Näiden määräysten noudattaminen varmistaa digitaalisten teknologioiden vastuullisen käytön terveydenhuollossa. Jokaisen ammattilaisen on lisäksi ymmärrettävä kuinka he voivat varmistaa digitaalisen tiedon korkean laadun ja siten tiedonlukutaito ja tiedonhallinta ovat olennainen osa terveydenhuollon ammattilaisten digitaalista osaamista.3 Digikyvykkyydet valtaavat nopeasti alaa Nykyajan terveydenhuolto on vahvasti riippuvainen digitaalisista teknologioista potilaiden hoidossa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja hallinnollisissa tehtävissä. Terveydenhuollon ammattilaisten on oltava taitavia integroimaan digitaalinen teknologinen osaaminen tehokkaasti omiin käytäntöihinsä ja organisaatioiden on maksimoitava teknologian mahdollisuudet parantaakseen potilaiden hoitoa.4 Terveydenhuollon digikyvykkyydet ovat kehittyneet merkittävästi viime vuosina ja ne ovat osaltaan tehostaneet hoitoprosesseja sekä parantaneet potilaskokemusta. Digikyvykkyyksien ja digitaalisen terveysteknologian kehitys ovat tulevaisuudessa todennäköisesti entistä suuremmassa roolissa osana terveydenhuoltoa.5 Kiinassa tehty poikkileikkaustutkimus osoitti lääketieteen opiskelijoiden tietoisuuden digitaalisesta terveydestä olevan korkea ja heille oli yleistä käyttää digitaalisia terveysteknologioita jokapäiväisessä elämässään. Opiskelijat uskoivat, että digitaalisten terveysteknologioiden käytöllä on paljon etuja lääketieteessä ja he olivat halukkaita käyttämään digitaalisia terveyspalveluita.6 Digitalisaatio vaatii kuitenkin muutoksia terveydenhuollon toimintatavoissa ja käytännöissä7. Tutkimuksissa on osoitettu, että digitaalisten teknologioiden käyttöönotto vaikuttaa positiivisesti hoidon laatuun. Digitaalinen teknologia ja kyvykkyys käyttää sitä parantaa tuottavuutta ja optimoi terveydenhuollon ammattilaisten ajankäyttöä.8 Lisäksi tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisen osaamisen arviointia, joka organisaatioiden tulisi varmistaa. Ammattilaisten digitaalisen osaamisen parantaminen on tärkeää. Sitä voitaisiin tukea ajas-ta ja paikasta riippumattomilla oppimisratkaisuilla, joita voitaisiin kohdentaa soveltaen eri osa-alueisiin ku-ten digitaalisten valmiuksien kehittämiseen. Digitaaliset oppimisratkaisut voivat parhaimmillaan tarjota aiempaa enemmän joustavuutta, tehokkaampaa viestintää ja osallistumismahdollisuuksia.9,10 Digikyvykkyyksien kehittäminen Digikyvykkyyksien jatkuva kehittäminen on ensiarvoisen tärkeää vaikuttavan digitalisaation toteutumiseksi. Organisaatioiden kyky kehittää ja toteuttaa digitaalisia strategioita ja kyky johtaa muutosta erityisesti digita-lisaation suhteen on erityisen tärkeää niitä käyttäville ammattilaisille, mutta myös digitalisaation tuomasta muutoksesta hyötyville asiakkaille. Uraauurtavat terveysteknologiat luovat uusia ja edistyksellisiä terveydenhuoltopalveluita ja –ratkaisuja, joiden toteutumiseksi tarvitaan systemaattisia toimia. WHO11 suosittaa seuraavia toimia digitaalisten terveysstrategioiden ja kyvykkyyksien kehittämiseksi kehitetään yleismaailmallinen strategia digitaalisen terveyden edistämiseksi, jonka mukaisesti edistetään digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä ja tuetaan terveys- ja hyvinvointitavoitteiden saavuttamista kehitetään menetelmiä tiedon hallitsemiseksi ja jakamiseksi sekä jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä uusista menetelmistä ja tekniikoista. Kerätään näyttöä ja kokemuksia digitaalisesta terveydestä eri maissa ja yhteisöissä autetaan maita luomaan tietokeskuksia tautien seurantaan ja varmistetaan, että epidemioiden ja hätätilanteiden aikana voidaan tehdä oikea-aikaisia ja tietoon perustuvia päätöksiä koordinoidaan maiden ja sidosryhmien toimia globaalien, alueellisten ja kansallisten haasteiden ja mahdollisuuksien edessä ja tunnistetaan ja hallitaan riskejä sekä viestitään niistä vähennetään digitaalisten teknologioiden käytön uhkia ja parannetaan terveyttä sekä pyritään saavuttamaan terveyteen liittyvän kestävän kehityksen tavoitteet.12 Digikyvykkyyksien kehittämiseksi tarvitaan ammattilaisten sitoutuneisuutta ja motivaatiota sekä terveydenhuollon organisaatioiden tukea. Organisaatioiden tulee kiinnittää huomiota työpaikan sosiaaliseen ympäristöön ja luoda myönteinen ilmapiiri digitalisaation herättämien tunteiden parantamiseksi. Uuden teknologian onnistunut käyttöönotto vaatiikin sekä organisaation että työntekijöiden panosta. Digikyvykkyyksien johtaminen lisää luottamusta terveydenhuoltoon Teknologian nopean kehityksen vuoksi terveydenhuollon ammattilaisten on sitouduttava elinikäiseen oppimiseen pysyäkseen ajan tasalla uusista digitaalisista työkaluista ja tekniikoista. Digitaalisen osaamisen jatkuva ammatillinen kehittyminen on keskeistä, jotta voidaan tarjota potilaille korkeatasoista hoitoa. Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi sairaanhoitajilta vaadittava elinikäinen oppiminen ja digitaalisen osaamisen kehittäminen ei vaikuta vain hoitajiin vaan koko osastoon. Oppimista tukeva ympäristö on välttämätön edellytys uusien taitojen oppimiselle ja kehitykselle.13,14 Digikyvykkyyksien johtaminen on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Organisaation johdon on paitsi tuettava jatkuvaa oppimista, myös strategisesti suunniteltava, miten digitaalisia taitoja kehitetään osana koko henkilöstön osaamista. Tarvitaan sellaisen kulttuurin luomista, jossa digitaaliset innovaatiot ja yhteistyö korostuvat. Selkeiden digitaalisten tavoitteiden asettaminen on tärkeää, kuten koulutusten ja resurssien suuntaaminen niille osa-alueille, jotka parhaiten tukevat organisaation päämääriä. Johdon rooli on varmistaa, että organisaatiolla on tarvittavat resurssit ja että henkilöstö kokee itsensä motivoituneeksi ja tuetuksi uusien teknologioiden omaksumisessa. Digitaalinen osaaminen myös edistää yhteistyötä sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten sekä teknologian ja datatieteen asiantuntijoiden välillä. Tieteidenvälinen tiimityö yksilö-, ryhmä- ja organisaatiotasolla on välttämätöntä digitaalisten innovaatioiden hyödyntämiseksi, jotta voidaan parantaa terveydenhuollon toimintaa15. Digitaalisten teknologioiden käyttöönotto ja integrointi olemassa oleviin järjestelmiin ja palveluihin kansallisella tasolla vaativat maailmanlaajuista ohjausta, koordinointia ja erilaisten työkalujen käyttöönottamista16. Digitaalisen osaamisen omaksuminen ei ole pelkästään teknisten taitojen hallitsemista, vaan kyse on myös terveydenhuollon ammattilaisten ammatti-identiteetin muokkaamisesta. Omaksumalla erilaiset digitaaliset innovaatiot vastuullisesti ammattilaiset voivat vahvistaa rooliaan luotettavina terveydenhuollon tarjoajina nopeasti kehittyvässä terveydenhuollon ympäristössä. Esimerkiksi Suomessa terveydenhuollon digitalisaatioon liittyviä teemoja voi opiskella useassa korkeakoulussa sekä tutkintoon johtaen että eri pituisina täydennyskoulutuksina. Kirjoittajat Terhi Reddington on kätilö, joka valmistuu syksyllä 2024 Metropolia Ammattikorkeakousta digitaalisten palvelujen asiantuntijaksi (YAMK) sosiaali- ja terveysalalla. Hänen tavoitteenaan on yhdistää käytännön kokemuksensa kätilönä erilaisiin kehittyviin digitaalisiin ratkaisuihin ja edistää terveydenhuollon palveluita. Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta. Lähteet 1 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 2 Fitzpatrick, P.J. 2023. Improving health literacy using the power of digital communications to achieve better health outcomes for patients and practitioners. Frontiers in Digital Health, 5: 1264780. 3 Foadi, N. & Varghese, J. 2022. Digital competence – A Key Competence for Todays and Future Physicians. Journal of European CME, 11: 1. 4 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 5 Senbekov, M. et al. 2020. The Recent Progress and Applications of Digital Technologies in Healthcare: A Review. International Journal of Telemedicine and Applications. 6 Ma, M., Li, Y., Gao, L. et.al. 2023. The need for digital health education among next-generation health workers in China: a cross-sectional survey on digital health education. BMC Medical Education, vol. 23, pp. 1-11. 7 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation. A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 8 Kraus, S., Schiavone, F., Pluzhnikova, A. & Chiara Invernizzi, A. 2021. Digital transformation in healthcare: Analyzing the current state-of-research. Journal of Business Research. 9 Konttila, J., Siira, H., Kyngäs, H., et al. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. Journal of Clinical Nursing, 28: 745– 761. 10 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 11 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 12 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025. 13 Mlambo, M. & Silen, C. & McGrath, C. 2021. Lifelong learning and nurses’ continuing professional development, a metasynthesis of the literature. BMC Nurs, 20: 62. 14 Kennedy, S. & Yaldren, J. 2017. A look at digital literacy in health and social care. British Journal of Cardiac Nursing, 12: 9. 15 Krause-Juttler, G. & Weitz, J. & Bork, U. 2022. Interdisciplinary Collaborations in Digital Health Research: Mixed Methods Case Study. JMIR Hum Factors. Apr-Jun; 9(2): e36579. 16 World Health Organization (WHO). Global strategy on digital health 2020-2025.
Tulevaisuuden osaaminen, ennakointi ja yhteiskehittäminen opetussuunnitelmamuutoksia vauhdittamassa
Opetussuunnitelman tulee vastata tulevaisuutta ennakoiviin osaamis- ja työelämätarpeisiin. Metropolian kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella vuoden 2023 aikana tehdyn opetussuunnitelmatyön pilotin tavoitteet olivat kunnianhimoiset: tehdä uusi opetussuunnitelma, jonka lähtökohtia ovat tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimukset, osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen, erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luominen ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen. Monialaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun mission – osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja – lisäksi opetussuunnitelmatyötä ohjasivat seuraavat pedagogiset linjaukset: oppijalähtöisyys, ilmiölähtöisyys, monimuotoisuus ja avoimuus. Osaamisperustaisuus pohjautuu eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen, jonka pohjalta kuvataan, mitä tutkinnon, oppimäärän tai osaamiskokonaisuuden suorittanut tietää, ymmärtää ja osaa tehdä.1 Metropolian opetussuunnitelman kehittämistyön taustalla on tunnistettu tarve digitaalisuuden ja kestävyysosaamisen kasvattamiselle2 sekä moninaisten opiskelijoiden joustavien opintopolkujen ja ristiinopiskelun mahdollistaminen. Kuntoutus ja tutkiminen osaamisalueen pilotointi halukkuuteen vaikutti myös osaamisalueen sisäinen muutostarve yhdenmukaistaa osaamisalueen kahdeksan eri tutkinnon toimintaa ja vähentää historian saatossa muotoutuneita mikro-organisaatiokulttuureita. Seuraavassa kerromme, miten syksyllä 2024 käyttöön otettavaa opetussuunnitelmaa rakennettiin tunnistamalla osaamisalueen sosiaali- ja terveysalan tutkintojen yhteistä ammatillista tietopohjaa ja tulevaisuusorientoituneita osaamistavoitteita. Kuvaamme myös, miten jatkuvan kehittämisen ja parantamisen malli ohjaa opetussuunnitelmien uudistamispilottia. Tulevaisuuden yhteiset osaamiskuvaukset opetussuunnitelmatyön keskiössä Kaikkia osaamisalueen tutkintoja koskeneessa opetussuunnitelmatyössä tavoiteltiin Metropolian tutkintorakenneuudistuksen mukaista opetussuunnitelman rakennetta, jossa ovat näkyvissä Metropolia-tasoiset yhteiset opinnot sosiaali- ja terveysalan tutkinnoille yhteiset opinnot ja ammattialakohtaiset opinnot. Näiden lisäksi kuntoutuksen eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian tutkinnoissa tavoiteltiin kaikille yhteisen kuntoutusosaamisen tunnistamista ja uuttamista yhteisiksi opintojaksoiksi. Opetussuunnitelmatyössä erityistä huomiota kiinnitettiin sosiaali- ja terveysalan koulutuksen kehittämistä ohjaaviin suosituksiin. Niissä korostuu tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavan osaamisen lisäksi vaade vahvistaa kaikkia alan ammattilaisia koskevaa yhteistä tietoperustaa. Tämän nähdään toteutuvan yhdenmukaistamalla opetussuunnitelmien sisältöjä yhteiseksi tunnistetun osaamisen osalta ja kehittämällä ammattikorkeakoulupedagogiikkaa siten, että se mahdollistaa osaamisen rakentumista yhdessä oppien3,4. Yhteisten sosiaali- ja terveysalan opintojen suunnittelua ja sisällön rakentamista ohjasivat useat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamistarpeita ennakoivat dokumentit5,6,7,8,9,10. Näissä dokumenteissa kuvataan eri näkökulmista kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tarvitsemaa yhteistä osaamista. Sitä vahvistamalla tuetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamistavoitteiden toteutumista ja toimintakulttuurin muutosta. Tunnistettuja yhteisiä osaamisia ovat muun muassa asiakaslähtöisyysosaaminen ohjaus-, neuvonta- ja palvelujärjestelmäosaaminen lainsäädännön tuntemus ja eettinen osaaminen näyttöön perustuvan toiminnan osaaminen kestävän kehityksen mukainen ympäristöosaaminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen työntekijyysosaaminen viestintäosaaminen monialainen yhteistyöosaaminen. Opetussuunnitelmien uudistamistyössä huomioitiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) päivittyneet suositukset kaikille koulutuksille ja tutkinnoille yhteisistä kompetensseista. Arenen (2022) nimeämien yhteisten kompetenssien on tarkoitus luoda perustaa työelämässä toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle. Niitä ohjataan soveltamaan opetussuunnitelmatyössä, osaamisprofiilien laadinnassa ja osaamisen arvioinnissa11. Edellä mainittujen kehittämiskohteiden lisäksi sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä otetaan huomioon uudenlaisten koulutusjatkumojen, jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien ja joustavien opintopolkujen kehittäminen12. Näitä periaatteita tähdennetään myös Metropolian strategiassa 2021–203013 sekä Metropolian pedagogisissa linjauksissa14. Osaamisalueen opetussuunnitelmatyössä tämä kaikki näkyi esimerkiksi usealle tutkinnolle yhteisten väyläopintojen rakentamisessa ja erilaiset oppijat huomioivien toteutussuunnitelmien kehittämisessä. Lisäksi huomiota kiinnitettiin opintojaksojen sisälle sijoittuvien pienempien osaamiskokonaisuuksien rakentamiseen. Pienempien osaamiskokonaisuuksien tarjoaminen myös muille kuin tutkinto-opiskelijoille mahdollistaa koko elämänkaaren läpi jatkuvan osaamisen kehittämisen. Oppija voi halutessaan poimia yksittäisiä opintoja oman osaamisen päivittämiseksi tai täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen. Yhteiskehittäminen haastaa ja palkitsee Opetussuunnitelmien uudistamistyön pilottiin oli nimetty tutkinnoittain ops-vastaavat, joilla oli erikseen resursoitua työaikaa tehtävään. Osa tutkinnoista jakoi annetun tehtävän ja työajan kahden ops-vastaavan kesken. Työskentelyä edistivät kaksi fasilitaattoria, jotka aikatauluttivat ja palastelivat koko uudistamistyön osiin. Fasilitaattorit toivat tutkimuksellisia dokumentteja ja tausta-aineistoa ops-vastaavien työn tueksi, sekä johtivat prosessia kokonaisuudessaan eteenpäin. Ops-vastaavien tehtävänä oli edistää tutkintojen asiantuntijoiden omaa kehittämistyötä tutkintojen omissa kokouksissa. Opetussuunnitelman uudistaminen työryhmän työskentelyn osalta toteutui ops-vastaavien itsenäisenä, työpareittain tai pienryhmittäin sekä koko työryhmän kesken tehtynä työnä. Koko työryhmän yhteiset tapaamiset rytmittivät työskentelyä luoden sille raamit ja työskentelyn osatavoitteet. Prosessi lähti liikkeelle yhteisen ymmärryksen luomisesta. Oltiinhan tekemässä muutosta, joka vaikuttaisi jokaisen kahdeksan tutkinnon opetussuunnitelmiin ja sitä kautta käytännön arkeen tutkinnoissa. Elimme sisältövaatimusten kannalta myös muutoksen hetkessä: samaan aikaa olivat valmistumassa Opetus – ja kulttuuriministeriön ja Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeiden loppuraportit Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen15 sekä Kuntoutuksen koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisfoorumi (KunFo)16. Yhteisten opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen rakentaminen käynnistyi kokoamalla yhteen keskeiset koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen uudistamista ja tulevaisuuden osaamista määrittelevät dokumentit. Näiden dokumenttien pohjalta työparit sanoittivat tulevaisuuden osaamistarpeita konkreettisiksi osaamiskuvauksiksi ja sisällöiksi. Kaikille sote-ammattilaisille yhteistä osaamista sanoittamalla pystyttiin tunnistamaan ja muodostamaan mielekkäitä ja tarkoituksenmukaisia viiden opintopisteen laajuisia opintojaksokokonaisuuksia. Tämän työskentelyn rinnalla työstettiin jo aiemmin yhteisinä opintoina toteutuvia opintojaksoja, joiden sisältöjen päivitystarpeita tarkasteltiin suhteessa aiemmin mainittuun kirjallisuuteen. Tähän päivittämistyöhön kutsuttiin mukaan kyseisten opintojen opettajat. He osallistuivat myös uusien opintojaksojen osaamistavoitteiden ja sisältöjen muotoiluun tarkoituksenmukaisiksi koetuissa työvaiheissa. Opintojaksojen työversioita reflektoitiin, muovailtiin ja parastettiin ops-vastaavien yhteisissä työpajoissa syksyn 2023 aikana. Työskentelyn loppuvaiheessa uusien opintojaksojen osaamistavoitteita ja sisältöjä peilattiin jälleen kirjallisuuteen. Tällä pyrittiin varmistamaan se, että uudet opintojaksot kattavat kirjallisuudessa kuvatun tulevaisuutta ennakoivan yhteisen osaamisen osa-alueet. Yhteisten opintojaksojen työskentelyn rinnalla kaikki tutkinnot toteuttivat itsenäisesti omaa opetussuunnitelmatyötään. Työskentelyssä huomioitiin ammattialakohtaiset opetussuunnitelman päivitystarpeet sekä uusien yhteisten opintojaksojen vaikutukset opetussuunnitelman rakenteeseen ja sisältöihin. Yhteiskehittämistä edistivät monet yhteensovitetut tekijät yhteisen ymmärryksen luominen koko prosessin ajan: mihin pyrimme, mitä teemme, miksi, millä aikataululla ja kenen toimesta fasilitaattorien tietoperustainen ops-työn johtaminen monitasoinen ja monialainen työskentely ops-kehittämisen ryhmässä, tutkintojen asiantuntijaryhmissä, pareina ja yksilöinä halu tehdä yhdessä ja sitoutuminen tavoitteelliseen tekemiseen tekemisen vastuutus ja aikataulutus. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ohjaavat opetussuunnitelmatyötä eteenpäin Metropoliassa laatu ohjaa kaikkea toimintaamme. Käytännössä työtä ohjaa jatkuvan kehittämisen tai parantamisen PDCA-malli, jossa toimintaa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan ja kehitetään spiraalimaisessa prosessissa.17 Arvioidessamme nyt pilottia tunnistamme niin onnistumista kuin edelleen kehitettävää osana koko Metropolian tutkintorakenneuudistusta. Alkuvaiheessa luonnollista muutosvastarintaa aiheuttivat tutulta mukavuusalueelta poistuminen eli kehittämisen kohteen muuttaminen oman tutkinnon opetussuunnitelmasta kohti laajempaa sote-ammattilaisten yhteistä osaamista sekä omista totutuista opintojaksototeutuksista luopuminen. Muutoksen tarvetta kyseenalaistettiin, kiire ja sitoutumattomuus yhteiseen tekemiseen näkyivät sekä vastustuksena että passiivisuutena. Yhteisen ymmärryksen jakamisella kehittämisessä päästiin eteenpäin. Ymmärryksen lisääntyessä annettiin myös tutkinnoille muutamia poikkeuslupia toteuttaa opetusta valitsemallaan tavalla, koska tutkintojen erilaisuus ja tutkintojen sisäiset kehittämistyöt niin vaativat. Selvänä kehittämiskohteena tunnistimme ohjeistusten selkeyden ja oikea-aikaisuuden merkityksen. Yhdessä keskustelun ja yhteisen ymmärryksen synnyttämisen merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa. Tässä vaiheessa pilotin lopputulemaa voi kiteyttää seuraavaan yhden tutkinnon ops-vastaavalta saatuun palautteeseen: ”Vaikeaa oli, mutta lopputulos on todella hyvä. Kyllä kannatti.” Työtä onkin hyvä jatkaa levittämällä pilotin tuloksia ja yhteiskehittämällä edelleen sote-alan yhteisiä opintoja Metropolian Terveyden ja Hyvinvoinnin osaamisalueiden asiantuntijoiden kanssa. Pilotin aikana tunnistettiin myös kuntoutuksen neljän tutkinnon eli apuvälinetekniikan, fysioterapian, jalkaterapian ja osteopatian yhteinen kuntoutuksen tietopohja. Toimintaterapiatutkinnon asiantuntijat arvioivat paraikaa, miten pilotissa tunnistettu yhteinen kuntoutuksen tietopohja näyttäytyy osana toimintaterapeuttitutkinnon uutta opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelmapilotin tavoitteista tulevaisuuden työelämän kompetenssivaatimusten huomioiminen ja osaamisalueen moniammatillisten voimavarojen yhdistäminen opetussuunnitelmatyössä toteutuivat pääsääntöisesti hyvin. Moniammatillisten voimavarojen hyödyntäminen erilaisilla painotuksilla toteutettavien opintopolkujen luomisessa ja vaihtoehtoisten suoritustapojen rakentaminen ovat käynnistyneet nyt keväällä konkreettisesti ensimmäisen vuoden opintojen toteutussuunnittelussa. Näiden arviointia jatkamme myöhemmin kuluvana vuonna, jolloin opiskelijapalautteet antavat meille arvokasta tietoa jatkuvan kehittämisen ja parantamisen polulla. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Maria Kruus toimii Metropoliassa lehtorina ja Kuntoutuksen tiimin tiimivastaavana. Maria on toiminut pitkään Metropoliassa, useissa eri tehtävissä. Lähiesimiehen tehtävät, ihmisten kohtaaminen, työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat Marian työskentelyn kulmakiviä. Heidi Stenberg toimii Metropoliassa Kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisaluejohtajana. Heidi on toiminut Metropoliassa useassa tehtävässä sekä asiantuntijana että johtajana. Heidi uskoo vahvasti yhdessä tekemisen voimaan, kuten myös siihen, että omalla innostumisella voi myös innostaa muita. Lähteet 1 Kokko, T. 2020. Osaamisperusteinen opetussuunnitelma tarjoaa joustavuutta toteuttamiseen. Hiiltä ja timanttia- blogi, 10.6.2020. 2 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 3 Raatikainen, E. & Pakarinen, S. 2022. Tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi kasvetaan yhdessä oppien. Teoksessa Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, S. & Elomaa-Krapu, M. 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Oiva-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 4 Hartikainen, K., Pakarinen, S. & Vuorijärvi, A. 2023. Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Matkalla monialaisuuteen 2/2. Sotemuotoilijat-blogi, 18.4.2023. 5 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 6 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Kärki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 7 Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 24/2019. 8 Laanterä, S. & Saunders, H. (toim.) 2020. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. Kirjallisuuskatsaus. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. 9 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 10 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 3:2019. Opetushallitus. 11 Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen: Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 22/2022. 12 Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. 13 Metropolia 2020. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Metropolia 2020. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Valtioneuvosto 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15. 16 Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. 17 Laatu Metropoliassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Palvelumuotoilusta monitahoiset hyödyt sotepalveluiden kehittämiseen
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat murroksessa sote-uudistuksen ja kiristyvän taloustilanteen takia. Asiakkaan rooli on muuttunut palvelunkäyttäjänä entistä aktiivisemmaksi toimijaksi valinnan vapauden lisäännyttyä. Palvelumuotoilu kehittämisen lähestymistapana on yksi oiva vaihtoehto uusien ratkaisujen kehittämiselle muutosten keskellä, koska se tarjoaa useita hyötyjä niin asiakkaille kuin organisaatioillekin. Palvelumuotoilu kehittämisen lähtökohdaksi Palvelumuotoilu on ihmislähtöinen ja osallistava kehittämisen lähestymistapa nykyisten ja uusien palvelujen kehittämistä varten. Sen tavoitteena on luoda selkeämpiä palvelukokonaisuuksia, parantaa asiakasvuorovaikutusta ja tuottaa palvelukokemuksia. Palvelumuotoilua voidaan hyödyntää asiakaslähtöisten yksilöllisempiä palveluiden kehittämisessä, koska kehittämistoimintaan osallistetaan mukaan asiakkaita aktiivisesti ja monipuolisesti eri kehittämismenetelmien avulla. Asiakas halutaan tuoda aidosti mukaan kehittämisprosessiin, jotta kehitettävää palvelua voidaan ymmärtää juuri hänen näkökulmastaan. Asiakasymmärryksessä korostuvat asiakkaiden tarpeet, toiveet ja arvot, jotka kiteytetään uuden tai päivitetyn ratkaisun kehittämiseksi. Asiakaslähtöisen ajattelutavan tulisi olla palvelujen järjestämisen ja kehittämisen lähtökohta. Vaikka asiakaslähtöisyydestä puhutaankin paljon, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että asiakas otettaisiin aidosti mukaan kehittämiseen. Organisaatioissa keskustellaan asiakkaista, mutta palveluiden kehittämiseen liittyvät päätökset saatetaan silti edelleenkin tehdä pelkästään organisaation omien näkökulmien, luulojen ja olettamusten perusteella1. ei pelkästään riitä, vaan mukaan on saatava laajasti myös kehittämisorganisaation ammattilaisia ja johtoa. Palvelumuotoilu onkin yhteinen oppimismatka, jossa yhdessä tekeminen ja yhteisen näkemyksen saavuttaminen vaativat aikaa, yhteisiä kohtaamisia ja vuorovaikutusta.2 Tällä hetkellä peruspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa, jossa on viisi tavoitetta palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen palveluiden monialaisuuden ja yhteentoimivuuden varmistaminen kustannusten nousun hillitseminen.3 Ohjelmassa tuodaan esille, että asiakkaiden osallistuminen palveluiden kehittämiseen on varmistettava tavoitteiden saavuttamiseksi4 , joiden tueksi palvelumuotoilulla olisi varmasti annettavaa. Asiakkaan oikeus osallistua palveluidensa kehittämiseen Perinteinen organisaatiolähtöinen kehittäminen on vallinnut pitkään julkisen sotealan palveluissa, joissa toiminta on yleisesti hyvin asiantuntijakeskeistä ja hierarkkista. Lisäksi organisaatioiden palveluja ohjaavat erilaiset säädökset, periaatteet ja arvoperusta.5 Viime vuosien aikana asiakkaan perinteinen rooli on ollut muutoksessa yksilön vastuun ja valinnan vapauden lisäännyttyä. Asiakas on yhä enemmän yksilö, jolla on oikeus osallistua hoitonsa suunnitteluun ja toteutukseen6,7. Osallistumisen edistäminen on organisaation velvollisuus8. Hyvinvointialueita koskevan lain (611/2021) mukaan asiakkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan9. Asiakkaat ja ammattilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että asiakas pitäisi ottaa enemmän mukaan palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen10. Palvelumuotoilu sopii hyvin palveluiden kehittämiseen sote-alalla ihmislähtöisen lähestymistavan ja alalla tapahtuvien jatkuvien muutosten takia. Muutokset vaativat yhteistyötä sekä uusia ajattelu- ja toimintatapoja11. Muutoksessa on keskeistä asiakaskokemuksen huomioiminen ja yhdessä tekeminen moniammatillisissa tiimeissä. Palvelumuotoilu pystyy haastamaan myös organisaatioiden perinteistä hierarkiaa ja siiloutumista.12 Asiakasymmärryksen lisäksi ammattilaisten kokemustieto ja asiantuntemus ovat tärkeitä palveluiden kehittämisessä. Ammattilaisten roolin tulisi muuttua muutoksen kohteesta enemmän aktiiviseksi kehittäjäksi. Silloin omaan työhönsä pystyisi myös vaikuttamaan ja oppimaan uusilla tavoilla. Vastuu aktiivisesta kehittäjäroolista ja sen tukemisesta on ammattilaisilla itsellään, mutta myös johtajilla ja organisaatioilla. Painopiste kehittämisessä on siirtymässä muodollisesta täydennyskoulutuksesta työpaikoilla tapahtuvaan yhteiskehittämiseen.13 Yhdessä asiakkaiden ja työyhteisön kanssa Palvelumuotoilun avulla saadaan laajasti asiakkaan ja organisaation äänet yhdessä esille. Kehittämisprosessiin osallistutaan tasavertaisessa yhteistyössä osallistavien kehittämismenetelmien avulla. Menetelminä voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisiä ideointityöpajoja, haastatteluja tai asiakasraateja. Asiakkaiden osallistuminen mahdollistaa organisaatioille asiakasymmärryksen saamisen. Sen lisäksi osallistuminen tarjoaa kokemukseni mukaan positiivisia kokemuksia ja hyötyjä kaikille osallistujille, niin asiakkaille, työyhteisölle kuin organisaatiollekin. Palvelumuotoilun hyötyjä asiakkaalle ovat kuulluksi tuleminen itsemääräämisoikeuden vahvistuminen vaikuttamismahdollisuudet palveluiden sisällön kehittämiseen ammatillisten käsitteiden ja käytäntöjen selkeytyminen palveluihin sitoutumisen ja asiakastyytyväisyyden vahvistuminen. Hyötyjä työyhteisölle ovat kuulluksi tuleminen arjen työrutiineista irtautuminen asiantuntijuuden huomioiminen palveluiden sisällöissä näkökulmien avartuminen asiakasnäkökulman ja laajemman ammatillisen näkökulman avulla palvelun kehittämiskohteiden tunnistaminen yhteistyön ja verkostoitumisen uudet mahdollisuudet työhön sitoutumisen vahvistuminen. Kohti kilpailukykyisempää liiketoimintaa Palvelumuotoilu edistää asiakaslähtöisempää toimintaa organisaatioissa. Parhaimmillaan asiakkaiden ja ammattilaisten vuorovaikutus, näkemykset ja osaaminen muuttavat kehitettävän palvelun lisäksi myös organisaation toimintatapoja entistä toimivammiksi. Hyötyjä organisaatiolle ja sen liiketoiminnalle ovat organisaatiokulttuurin muuttuminen entistä asiakaskeskeisempään suuntaan yhteisen vuorovaikutuksen ja ymmärryksen lisääntyminen asiakkaan palvelua kohtaan tunteman todellisen kiinnostuksen tunnistaminen uusien, vaihtoehtoisten ratkaisujen löytyminen kehittämisratkaisujen testaamisen mahdollisuus kohderyhmän kanssa ennen lopullista ratkaisua tuotteiden ja palvelujen laadun parantuminen organisaation osaamisen ja tietoperustan syventyminen työyhteisön vahvempi sitoutuminen organisaation toimintaan ja periaatteisiin asiakasymmärrykseen perustuvien parempien palveluiden luominen, mikä johtaaiiketoiminnan kasvun. Palvelumuotoilusta hyötyvät organisaatiot, jotka haluavat kehittää liiketoimintaansa nostamalla asiakaskokemuksensa ja yhteistyön eri toimijoiden välillä uudelle tasolle. Kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa, resursseja, osaamista ja kehittämismenetelmien tuntemista. Ennen kaikkea palvelumuotoilu vaatii kuitenkin organisaatiolta kannustavaa ilmapiiriä, jossa lähdetään yhdessä rohkeasti ja innostavasti tekemään, ideoimaan ja kokeilemaan. Kokemuksen karttuessa palvelumuotoilua voidaan hyödyntää seuraavissakin prosesseissa, jolloin kehittämisestä saadaan pitkäjänteistä ja säännöllistä toimintaa. Kirjoittaja Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle. Lähteet 1 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 2 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 3,4 STM 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020-2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 3. 5 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 6 THL 2022. Asiakasosallisuuden johtaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa. 7 Erkko, P, Eloranta, S & Vuolas, M. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityisyys palvelumuotoilun näkökulmasta. Talk-verkkolehti, HYVE – Health and Well-being. 20.8.2020. 8 THL 2023. Asiakasosallisuus palvelujärjestelmässä. 9 Laki hyvinvointialueesta 611/2021. Annettu Helsingissä 29.6.2021. 10 Weiste, E, Käpykangas, S, Uusitalo, L-L & Stevanovic, M. 2020. Being Heard, Exerting Influence, or Knowing How to Play the Game? Expectations of Client Involvement among Social and Health Care Professionals and Clients. International Journal of Environmental Research and Public Health 17 (16). 16: 5653. 11 Faust, J, Mager, B & Massa, C. 2023. Healthcare Complexity and the Role of Service Design in Complex Healthcare Systems. Teoksessa: Pfannstiel M.A. (toim.) Human-Centered Service Design for Healthcare Transformation. Springer, Cham. 12 Fry, K. 2017. Why Hospitals Need Service Design: Challenges and methods for successful implementation of change in hospitals. Norwegian University of Science and Technology. 13 Juujärvi, S, Sinervo, T, Laulainen, S, Niiranen, V, Kujala, S, Heponiemi, T & Keskimäki, I. 2019. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. THL – Päätösten tueksi 3/2019.
Pelaamalla magneettikuvantamisen taitajaksi
Lääketieteellisten kuvantamistutkimusten rooli sairauksien diagnostiikassa on merkittävä, ja erilaisten diagnostisten kuvausten kysyntä kasvaa koko ajan1. Vuonna 2021 Suomessa tehtiin 5.7 miljoona röntgentutkimusta ja toimenpidettä, joiden lisäksi 1.2 miljoonaa magneetti- ja ultraäänitutkimusta tai toimenpidettä. Erityisesti magneettitutkimusten määrä on kasvanut vuoteen 2018 verrattuna2, johtuen esimerkiksi laitteistojen suorituskyvyn ja kuvanlaadun teknisestä paranemisesta, laajenevista käyttömahdollisuuksista erilaisten sairauksien diagnostiikassa ja seurannassa sekä palvelutarpeiden ja -vaatimusten lisääntymisestä. Alan nopeatahtinen kehitys edellyttää myös ammattilaisten osaamisen jatkuvaa kehittämistä vaikuttavilla ja kustannustehokkailla menetelmillä. Tarvittavan osaamisen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi on perinteisen perehdyttämisen ja kouluttamisen avuksi kehitetty myös esimerkiksi pelillisiä ratkaisuja3,4. Magneettikuvantamisen osaamisvaatimukset Magneettikuvantaminen perustuu kudosten magneettisiin ominaisuuksiin. Tutkimus soveltuu erinomaisesti pehmytkudosten, nivelten, keskushermoston ja vatsan alueen kuvantamiseen, silloin kun kohde pysyy paikoillaan. Lisäksi se soveltuu hyvin toistuviin kuvantamistarpeisiin, kertyvän sädeannoksenvälttämiseksi. Tutkimus edellyttää potilaalta hyvää yhteistyökykyä, ahtaan kuvausputken, melun ja tutkimuksen keston (~30-60 min) vuoksi. Levottoman tai kivuliaan potilaan kuvaamiseen magneettitutkimus ei sovellu lainkaan ilman riittävää kivunlievitystä tai nukutusta.5 Euroopan röntgenhoitajayhdistyksiä ja alan ammattilaisia kouluttavia oppilaitoksia yhdistävä organisaatio European Federation of Radiographer Societies (EFSR) on määrittänyt magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien ydinosaamiseksi seuraavat aihealueet:6,7 fysiikka ja kuvanlaatu anatomia, fysiologia ja patologia potilaan psykososiaalinen hoitaminen riskienhallinta tekninen laadunvarmistus etiikka moniammatillinen työskentely henkilökohtainen ammatillinen kehittyminen toiminnan auditoiminen ja tieteellinen tutkimus. Käytännön työssä erityisen tärkeää on, että röntgenhoitaja hallitsee magneettikuvauksen fysikaaliset ja laitetekniset perusteet sekä osaa toimia turvallisesti.8 Röntgenhoitajien koulutukseen liittyvän perusosaamisen lisäksi kuvauksien suorittaminen voidaan opetella myös työelämälähtöisesti, jolloin täydennyskoulutusten järjestäminen ja hiljaisen tiedon siirtäminen korostuvat.9,10 Perehdyttämisen haasteet ja uudenlaiset mahdollisuudet Aiemman tutkimuksen mukaan11 röntgenhoitajakoulutuksessa on usein vain vähän aikaa erikoismenetelmien syvälliseen opetteluun, jolloin tiedollisen ja taidollisen osaamisen vahvistaminen jää työpaikkojen koulutus- ja perehdytyskäytänteiden harteille. Suurimmat perehdytyksen haasteet liittynevät tällä hetkellä rajallisesti käytössä oleviin resursseihin, osaavan henkilöstön riittävään saatavuuteen12 ja perehtymiseen käytettävissä olevaan aikaan. Henkilöstön riittämätön määrä tai muuten kuormittunut tilanne heijastelee väistämättä myös perehdytyskäytänteisiin ja perehdytyksen laatuun.13 Perinteisten, henkilökohtaiseen ohjaukseen perustuvien perehdytysmenetelmien rinnalle on viime vuosien aikana kehitetty uudenlaisia ratkaisuja, kuten virtuaalisia oppimisympäristöjä14,15 ja pelejä16,17, joissa työhön perehtyvät ammattilaiset voivat turvallisesti harjoitella kuvantamisen turvallisia käytänteitä, tutkimuksen teknistä suorittamista ja kanssakäymistä potilaan kanssa18. Pelillisyys osana työhön perehtymistä Pelillistämistä ja hyötypelejä käytetään terveysalan koulutuksessa koko ajan enemmän. Terveydenhuollossa hyötypeleillä (serious gaming) tarkoitetaan koulutukseen, terapiaan tai terveyden edistämiseen tarkoitettuja ratkaisuja, jotka hyödyntävät pelillisiä elementtejä, kuten palkitsemista ja haasteita. Pelillisten elementtien avulla voidaan opettaa ja oppia tietoja, taitoja ja ammatillisia asenteita sekä parantaa oppijoiden kokemaa tyytyväisyyttä.19 Pelillistämisen tarkoituksena on tarjota aktiivisia oppimiskokemuksia erilaisia ongelmanratkaisumahdollisuuksia riskitön harjoitteluympäristö joustavuutta ajankäyttöön ja riippumattomuutta sijaintiin.20 Pehkosen (2023)21 tutkimuksellisena kehittämistyönä toteutetussa pelillisessä perehdytysympäristössä (kuva 1) keskiössä olivat röntgenhoitajien magneettikuvantamisosaamisen ytimet, kuten röntgenhoitajien magneettikuvantamisen ydinosaamiset, kuten kuvan laatu, kuvantamislaitteen eri toiminnot, potilasturvallisuus, tekninen turvallisuus ja turvallisen lääkehoidon toteuttaminen. Seppo.io-alustalle kehitetyn perehdytyspelin koettiin olevan houkutteleva, kutsuva ja asiantuntijamainen. Sisältöjä räätälöimällä voidaan mahdollistaa yksilöllinen perehdytyskokemus osaamisen eri tasoilla oleville röntgenhoitajille. Pelillistämisen lisäksi tärkeää on, että työhön perehtyminen ja uuden oppiminen eivät nojaudu pelkästään pelillisten sovellusten itsenäiseen käyttöön, vaan ne monipuolistavat ja täydentävät perinteisiä perehtymisen menetelmiä, samalla tukien erilaisia oppijoita. Täysin kitkatonta toimintojen pelillistäminen tai pelillistettyjen ympäristöjen käyttöönotto ei kuitenkaan ole, koska niiden tulee todistaa toimivuutensa ja tehokkuutensa perehtymiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa soveltua kohderyhmälle ja olla helposti räätälöitävissä eri käyttäjäryhmille olla teknisesti helppokäyttöisiä ja täyttää käytettävyydelle ja tietoturvalle asetetut vaatimukset. Lisäksi toimivien ja hyväksyttävien ratkaisujen kehittäminen vaatii aikaa, rahaa ja osaamista. Innovatiivinen organisaatiokulttuuri ja henkilöstön utelias ja positiivinen asenne ovat myös pelillisten ratkaisujen onnistuneen käyttöönoton ytimessä. Kirjoittajat Sanna Tarvainen (os. Pehkonen) on digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK) ja Unilabsin palvelukoordinaattori. Hänen opinnäytetyönsä ”Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla” on valmistunut toukokuussa 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan koulutusyksiköstä. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalvelujen innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Smith-Bindman, R., Kwan, ML., Marlow, EC. Et. Al. Trends in use of medical imaging in US health care systems and in Ontario, Canada, 2000-2016. JAMA 322:843-56. 2 Ruonala, V. 2022. Radiologisten tutkimusten ja toimenpiteiden määrät vuonna 2021: Terveydenhuollon valvontaraportti. STUK-B: 295. 3 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 4 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 5 Syväranta, S., Vuorinen, A-M. ja Tokola, A. 2021. Radiologisen kuvantamisen perusteet. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 137(9):969-76. 6 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 7 EFSR. 2018. European Qualifications Framework (EQF) Level 6 Benchmarking Document. 2nd Ed. 8 Metropolia Ammattikorkeakoulu 2022. Opetussuunnitelmat. Potilas tietokonetomografiatutkimuksissa ja magneettikuvauksissa. 9 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 10 Moberg, K. 2013. Magneettikuvantamisessa työskentelevien röntgenhoitajien koulutuksen kehittämine heidän näkökulmastaan. Pro gradu- tutkielma. Terveystieteiden laitos. Oulun yliopisto. 11 Westbrook, C. 2017. Is there a relationship between how mri is learned and knowledge? Radiography, 23 Suppl 1. 12 Haajanen, E. 2023. Husin kuvantamisyksikkö ruuhkassa – 90 röntgenhoitajan paikkaa täyttämättä - Kaupunki | HS.fi Helsingin Sanomat 6.7.2023. 13 Nasturica, A. 2023. Röntgenhoitaja laadukkaana perehdyttäjänä radiologialla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Nieminen, M. & Kääriäinen, M. 2020. Patients', radiographers' and radiography students' experiences of 360° virtual counselling environment for the coronary computed tomography angiography: A qualitative study. Radiography (Lond)., 27(2):381-388. 15 Paalimäki-Paakki, K., Virtanen, M., Henner, A., Vähänikkilä, H., Nieminen, M., Schroderus-Salo, T. & Kääriäinen, M. 2023. Effects of a 360° virtual counselling environment on patient anxiety and CCTA process time: A randomised controlled trial. Radiography, 29, Suppl. 1: 513-523. 16 Cheng, Q., Ti, JP., Yu, WU., Oh, HP. & Sitoh, YY. 2022. Serious Games in Radiology Education: Building MR Safety Awareness. TAPS 7(2): 37-41. 17 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 20 Gentry, S., Gauthier, A., L'Estrade Ehrstrom, B. et. al. 2019. Serious Gaming and Gamification Education in Health Professions: Systematic Review. JMIR ;21(3):e12994. 21 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 22 Pehkonen, S. 2023. Magneettikuvantamisen perehdytyksen kehittäminen oppimispelin avulla. YAMK- opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Terveydenhuoltoa haastava häiriökysyntä
Häiriökysyntä on kiinnostava ilmiö tämän päivän terveydenhuollossa. Ilmiö herättää ajatuksia laidasta laitaan sekä alan ammattilaisissa että kansalaisissa. Monilla tuntuu olevan mielikuva ja käsitys siitä, mitä häiriökysynnällä tarkoitetaan, vaikka virallista määritelmää on vaikea löytää tai sitä ei oikeastaan edes ole. Häiriökysyntä tuntuu kuitenkin vahvasti liittyvän ajassamme vallitsevaan terveydenhuollon kriisiytymiseen ja sen laajoihin vaikutuksiin. Pohdimmekin tässä tekstissä, mitä kaikkea häiriökysyntä on, miten sitä voisi tunnistaa ja jopa paremmin hallita. Häiriökysyntä sotealalla – mistä on kyse? Häiriökysyntä on terveydenhuoltoon kohdistuvaa ylimääräistä kysyntää, joka yksinkertaistettuna johtuu siitä, että potilaan kysymä palvelu on toteutunut puutteellisesti – tai se ei ole toteutunut lainkaan. Jostain syystä potilas ei ole saanut asianmukaista palvelua oikeassa ajassa tai paikassa, tai ainakin hän kokee sen niin. Lisäksi hän voi olla tyytymätön palvelun laatuun1,2, minkä seurauksena hän päätyy kysymään palvelua toisaalta. Mikäli asiakkaan ongelmaa ei pystytä ottamaan hallintaan ensimmäisellä yhteydenotolla, voi syntyä terveydenhuoltoa tarpeettomasti kuormittavaa kysyntää hänen tehdessään toistuvia yhteydenottoja eri paikkoihin. Häiriökysyntä voi johtua järjestelmän tai prosessien haasteista, kuten esimerkiksi viivästyneestä tai virheellisestä diagnoosista. Monissa tapauksissa asiakkaan pitkittynyt tilanne voi johtaa siihen, että hän päätyy hakemaan lisähoitoa tai korjaavia toimenpiteitä toisaalta. Samaan tilanteeseen voivat johtaa myös haasteet hoitoon pääsyssä ruuhkautuneiden palvelujen3,4,5 tai pitkien jonojen6 vuoksi. Lisäksi häiriökysyntää voi syntyä tilanteissa, joissa henkilöstön työaikaa kuluu palvelun suorittamisen sijasta oikeiden palvelujen pariin ohjaamiseen,7 tai tilanteissa, joissa tutkimus suoritetaan väärin esimerkiksi puutteellisen potilasohjauksen vuoksi. Esimerkiksi kliinisessä laboratoriossa on arvioitu uudelleen otettujen näytteiden lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa. 8, 9 Yksinkertaistettuna voikin ajatella, että häiriökysyntä ilmiönä kuvastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintojen laatua ja poikkeamia siinä. Laatuhaasteet ja virheet häiriökysynnän aiheuttajina Sotepalvelujen kysyntä on viime vuosina huomattavasti kasvanut esimerkiksi väestön ikääntymisen, rakenteellisten muutosten ja koronapandemian aikaansaaman hoitovelan vuoksi. Hoitojonot ja takaisinsoittoon liittyvät ajat ovat pidentyneet; ensikontaktia tai ajanvarausta perusterveydenhuoltoon voi olla vaikea saada. Hyvinvointialueet ovat muuttaneet palvelujen rakenteita ja vaikuttaneet paikoin myös palvelujen saatavuuteen, mikä voi edesauttaa häiriökysynnän lisääntymistä. Pirkko Heinäsen (2023)10 opinnäytteenä tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan sotealalla häiriökysyntää aiheuttavat: organisaatio- ja palvelurakenteen puutteet ja organisaatioiden häiriötilanteet resurssien puute ja talouden asettamat raamit terveydenhuollon ylikulutus, kysynnän ja tarjonnan epäsuhta virheet ja palvelujen huono laatu puutteellinen palveluiden muotoilu henkilöstön osaamisen puutteet ja kommunikaation puutteet. Kaikessa laajuudessaan häiriökysyntä on ilmiö, jonka aiheuttamat haitat ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti hyvin merkittäviä. Häiriökysyntä inhimillisenä ilmiönä Prosessien ja toimivien palveluketjujen ohella häiriökysyntä on myös inhimillinen ilmiö, jota monesti ohjaa yksilön aito huoli omasta terveydestään. Onko esimerkiksi toisen asiantuntijan mielipiteen pyytäminen potilaan tai omaisten mielen rauhoittamisen lisäksi häiriökysyntää? Luoko oman terveyden lisääntynyt mittaaminen, monitoroiminen11 ja jopa diagnostisten testien käyttö tarpeetonta kysyntää, jos muuttuneiden arvojen vuoksi terveetkin henkilöt kysyvät terveydenhuollon palveluja enemmän? Luoko hyvätuloisen panostus omaan terveyteensä palvelujen saatavuuden epätasa-arvoisuuden lisäksi häiriökysyntää, jos varakkaat käyttävät esimerkiksi yksityisiä palvelutarjoajia ohituskaistana? Johtaako yksityisen sektorin lisääntynyt kysyntä terveydenhuollon niukkojen resurssien kohdentumiseen pääasiassa markkinatalouden sääntöjen perusteella, jolloin alun perinkin niukka työvoima siirtyy sairaudenhoidosta maksullisten terveyden edistämisen palvelujen tuottamiseen, henkilöstöä enemmän kuormittavasta kolmivuoroisesta sairaiden hoitamisesta? Onko sopivaa käyttää yksityisen sektorin etävastaanottoa ajanvarauksen ohituskaistana esimerkiksi hammashoitoon, kuten Tuija Huupposen (2023)12 tutkimuksessa nousi esiin, vai onko tässäkin kyseessä terveydenhuoltoa kuormittava häiriökysyntä, joka edelleen johtaa jonojen pitenemiseen? Resurssien kohdentumisen lisäksi yksityisen palvelun käyttäminen ohituskaistana haastaa palvelujen tasa-arvoista saatavuutta, josta myös Shadia Raskin (2023)13 kolumnissaan kirjoittaa. Varmaa on se, että kyseistä ohituskaistaa palvelutarjontaan tullaan hyödyntämään niin pitkään kuin se on mahdollista. Yksilön tarve ja hänen käytössään olevat resurssit ohjaavat kysyntää erittäin tehokkaasti, varsinkin oman terveydentilan ollessa kyseessä. Keinoja häiriökysynnän hallintaan Palvelujen suunnittelussa ja niiden poliittisessa ohjauksessa tulisi ottaa huomioon myös häiriökysynnän vähentäminen. Ilmiön tutkimiseen tulisi käyttää resursseja ja saatuja tuloksia hyödyntää palvelujen kehittämisessä14,15. Häiriökysynnän torjuminen terveydenhuollossa edellyttää monia erilaisia strategioita, joilla pyritään vaikuttamaan häiriökysyntää aiheuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi: Virheiden ehkäiseminen näyttää olevan yksi tehokas tapa vähentää häiriökysyntää. Vaaratapahtumailmoitusjärjestelmä (HaiPro), hoitoilmoitusrekisteri (Hilmo) ja erilaiset laadunvarmistus- ja akkreditointijärjestelmät16 ovat laajasti käytössä ja antavat työn tueksi konkreettisia välineitä. Virheettömien järjestelmien yhtenä tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisimman hyvä ja turvallinen hoito heti ensimmäisestä kontaktista lähtien. Henkilöstön osaamisella on merkittävä rooli häiriökysynnän torjumisessa. Osaamisen jatkuvalla kehittämisellä lisätään henkilöstön tietoisuutta, edistetään ammattitaidon ylläpitämistä ja terveydenhuollon korkeaa laatua17. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa18 säädetään hyvinvointialueen velvollisuudesta seurata sen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ammatillista kehittymistä. Tehokas viestintä ja laadukas potilasohjaus19 ovat tärkeitä potilasta hoitavien ammattilaisten kesken. Oikean ja merkityksellisen tiedon tarjoaminen potilaille ja heidän perheilleen voi auttaa välttämään väärinkäsityksiä ja vähentämään tarpeetonta kysyntää. Aidon asiakasosallisuuden mahdollistaminen ja palautteen kerääminen voi auttaa tunnistamaan järjestelmän ja prosessien heikkouksia ja auttaa niiden kehittämisessä. Toimiakseen tämä kuitenkin edellyttää aidon osallisuuden ja kohderyhmän kuulemisen mahdollisuuksia.20 Jatkuvan parantamisen kulttuurin kehittäminen ja siihen kannustaminen voivat tukea virheiden vähentämistä ja edelleen vähentää häiriökysyntää. Parannustoimenpiteiden tunnistamiseksi ja prosessien kehittämiseksi hyödynnetään monissa paikoissa ketterään uudistumiseen perustuvaa Lean-ajattelua21. Myös sen yhtenä tavoitteena on virheiden vähentäminen. Tämä kaikki häiriökysynnästä tiedetään nyt, mutta miltä näyttääkään tulevaisuus? Voisiko nyt kovasti puhututtavilla tekoälyratkaisuilla tai digitalisaation muilla ratkaisuilla olla rooli häiriökysynnän tunnistamisessa ja hallinnassa, esimerkiksi hoitoon pääsyn nopeuttamiseen, diagnostisiin viiveisiin, ensikontaktin laatuun tai tehokkaaseen viestintään liittyen? Se jää nähtäväksi. Kirjoittajat Pirkko Heinänen on sairaanhoitaja ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen opiskelija (YAMK) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Keusotessa ICT-projektipäällikkönä. Heinäsen opinnäytetyö ”Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus” valmistui toukokuussa 2023. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja kehittämistyötä. Lähteet 1 Walley P., Found, P. & Williams, S. 2019. Failure demand: a concept evaluation in UK primary care. International Journal of Health Care Quality Assurance. Bradford. 32(1): 21-33. DOI:10.1108/IJHCQA-08-2017-0159 2 Swan, Å., Sjöström, K., Isaksson, M. & Blusi, M. 2012. Hemtjänst – vad är viktigt för kunden? Rapport 2012:10. Kommunförbundet FoU Västernorrland. 3 Karppi, T. 2023. 4 000 ihmistä jumissa terveydenhuollon takaisinsoittojonossa Espoossa ja Kirkkonummella – odotusaika jopa 10 päivää. Yle Uutiset. 4.1.2023. 4 HS Mielipide. 2023. Ajanvaraus terveyspalveluihin on vaikeaa. Luvattua takaisinsoittoa ei ole kuulunut. Helsingin Sanomat. 3.5.2023. 5 Karhu, O., Väisänen, R., Haajanen, E. ym. 2022. Selvitimme faktat: Päivystyksissä ympäri Suomen on jopa kaoottisen vaikeaa. Yle Uutiset. 14.12.2022. 6 Paukkeri, M. 2023. Professorit tarttuisivat rohkeasti ”pyhiin lehmiin” – näin asiantuntijat pelastaisivat julkiset terveyspalvelut. Yle Uutiset. 25.4.2023. 7 Hyytiälä, H. & Kekomäki, M. 2017. Kustannusten kasvu johtuu järjestelmän häiriöstä. Lääkärilehti. 8 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T. ym. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 9 Juvonen, J. & Virtanen, M. 2023. Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä. Sotemuotoilijat-blogi. 2.5.2023. 10 Heinänen, P. 2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollossa – kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 11 Hallamaa, T. 2023. Teknologia mullistaa terveydenhuollon, ja suomalaisyhtiö Ouralla voi olla siinä merkittävä rooli: "Paras lääkärikäynti on se, jota ei tarvitse tehdä". Yle Uutiset. 11.4.2023. 12 Huupponen, T. 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa : suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 13 Rask, S. 2023. Pohjevammani muistutti minua suomalaisen terveydenhuollon kipupisteestä. Yle Uutiset. 23.3.2023. 14 Heinänen, P. 2023. 15 Lehtoranta, J-K.2023. Häiriökysyntä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä : Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Pro-gradu. Vaasan yliopisto. 16 Kivivuori, S-M. 2019. Miksi erikoissairaanhoidon laatua tulisi akkreditoida kansainvälisesti? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 135(17):1559-61. 17 STM. 2023. Ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtäväjaon toimintamallien kehittämisessä. VN/3955/2023. 18 Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (612/2021). 19 Kääriäinen, M. 2017. Potilasohjauksen laatu: hypoteettisen mallin kehittäminen. Väitöskirja. Oulun yliopisto. 20 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus – Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 21 Heinänen, T. & Jokiniemi, T. 2020. Lean-ajattelu terveydenhuollon johtamisessa. Lääkärilehti. 20:1224-1229.
Kohti ikäystävällistä työelämää
Ikäystävällisyydellä tarkoitetaan kaikkia sellaisia työyhteisön käytäntöjä, joilla vahvistetaan eri-ikäisten työntekijöiden voimavarojen hyödyntämistä työelämässä. Ikäystävällisyys tarkoittaa ikääntyneiden työntekijöiden työkykyä tukevia käytäntöjä ja myös nuorempien työntekijöiden tarpeiden huomioimista. Ikäystävällisen työyhteisön haasteena on onnistunut ikäintegraatio eli miten saada eri-ikäiset työskentelemään tuloksellisesti ja motivoituneesti yhdessä huomioiden hiljaisen tiedon jakaminen1,2. Ikäystävällisyys-käsitteellä viitataan yhteiskunnan, palvelujen ja tuotteiden kykyyn vastata eri ikäryhmien tarpeisiin ja odotuksiin. Ikäystävällinen ympäristö huomioi eri-ikäisten ihmisten fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet ja mahdollistaa heidän osallistumisensa yhteiskunnan toimintoihin. Sukupolvien välisen yhteistyön onnistuminen poistaa ikäsyrjintää. Ikäystävällisyys suomalaisen työelämän kehittämishaasteena on merkittävä, koska tavoitteena on pitää työntekijät työelämässä mahdollisimman pitkään3. Samaan aikaan ikääntyvän työvoiman kanssa syntyvyyden määrä laskee ja haastaa huoltosuhteen. On havahduttu osaajakatoon. Jokaisesta sosiaali- ja terveysalan asiantuntijasta tulee pitää kiinni ja samalla vahvistaa alan veto- ja pitovoimaa. Työvoimaa tarvitaan myös maamme rajojen ulkopuolelta.4 Työyhteisömme muuttuvat väistämättä moninaisemmiksi. Työurien pidentäminen kuuluu Suomen hallitusohjelman tavoitteisiin, joihin tulee työelämän veto- ja pitovoiman kehittämisessä sitoutua5. Ikäystävällisyys on tärkeää, etteivät ihmiset eläköityisi työyhteisön haasteiden vuoksi liian varhain, vaan halu olla töissä säilyisi. Jos työyhteisössä on hyvä ilmapiiri, on ikääntyneiden työntekijöiden miellyttävämpi jatkaa pitkään työssä ja keikkailla eläkkeelle siirtymisenkin jälkeen. Kunnallisen eläkevakuutuslaitoksen selvityksen6 mukaan 28 % eläkeläisistä oli valmiita tekemään keikkatyötä eläkkeellä ollessaan. Kolme vahvinta motivaattoria tehdä palkkatyötä eläkkeen ohessa olivat: lisäansiot itsensä tunteminen tarpeelliseksi ja tunne siitä, että on vielä annettavaa työelämälle. Ikääntyneet työntekijät haluavat kokea työn merkityksellisyyttä vielä eläkkeellä, työyhteisön jäsenyys on monelle tärkeää. Myös lisäansiot ovat tervetulleita. Mikäli pystymme vahvistamaan eri ikäryhmien yhteistyötä, edistämme samalla ikäsyrjinnän vähenemistä. Ageismi työelämässä Ikä mainitaan syrjinnän kohteena tasa-arvolaissa. Syrjinnän kieltää myös työelämän lainsäädäntö7. Ikäsyrjintä on ikään perustuvaa ennakkoluuloisuutta ja eriarvoista kohtelua. Puhutaan myös ageismista. Ageismi voi tarkoittaa muihinkin kuin ikääntyviin kohdistuvaa syrjintää ja ilmetä vähättelevänä puheena tai syrjivinä käytäntöinä8,9. Ageismi jaetaan institutionaaliseen ageismiin, jolloin sillä viitataan esimerkiksi lainsäädännön ja palveluiden sisällä ilmenevään eriarvoisuuteen. Interpersoonallisella ageismilla viitataan ihmisten välisiin ennakkoluuloihin esimerkiksi ikääntyneiden kykyihin liittyen tai ulkoiseen olemukseen liittyen. Itse aiheutettu ageismi ilmenee, jos henkilö itse ajattelee ikääntymisen heikentävän hänen mahdollisuuksiaan vaikkapa osallistua tiettyyn harrastukseen10. Työelämässä ageismi voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen tai syrjäytymiseen. Myönteistä ageismia puolestaan on ikääntyneiden vahvuuksien korostaminen ja suosiminen esimerkiksi virkanimityksissä11,12. Myönteistä ageismia on myös toiminta, jossa seniorille, jolla on osaamista ja työkokemusta, annetaan mahdollisuuksia ja työaikaa nuorempien työntekijöiden perehdyttämiseen. Erilaiset mentoroivat roolit voivat olla myös esimerkkejä myönteisestä ageismista. Tarvitsemme työelämässä eri-ikäisten työntekijöiden vahvuuksien parempaa hyödyntämistä. Työelämän muotoilua ikäsyrjinnän torjumiseksi Mitä tarkoitammekaan, kun puhumme ikäsyrjintää vähentävästä työelämän muotoilusta? Muotoilu käsite tulee nykyisin vastaan monessa yhteydessä. Nyt muotoillaan myös työelämää ja uria. Kaikille näille muotoiluajattelun sovelluksille on ominaista kokeilemalla kehittäminen ja jatkuvan kehittymisen omaksuminen. On syntynyt uusia ammatteja: palvelumuotoilija, työelämän muotoilija sekä oppimisen muotoilija. Puhutaan myös työyhteisöjen ilmapiiri- tai tunnemuotoilusta. Työelämän muotoilun työkaluista esimerkkejä ovat erilaiset sertifikaatit, joilla haetaan ratkaisuja myös ikääntymisen haasteisiin. Great Place To Work -sertifiointi™ on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu tunnustus yrityksen hyvästä työntekijäkokemuksesta. Sertifiointi osoittaa, että työntekijät viihtyvät työpaikallaan ja luottavat työnantajaansa. Halutessaan työnantaja voi kohdentaa kysymyksiä myös ikäystävällisyyden teemaan. Puhtaasti ikäystävällisyyteen liittyviä sertifiointeja on jo käytössä. Esimerkiksi Iso-Britanniassa Center for Ageing Better13 ja Yhdysvalloissa Age-Friendly Institute14 myöntävät tietyn protokollan mukaisesti ikäystävällisen työnantajan sertifikaatin. Hakemusvaiheessa työnantajan tulee osoittaa esimerkiksi seuraavia asioita. Työnantaja: arvostaa työntekijöiden pätevyyttä, kouluttautumista ja heidän antamaansa työpanosta ylläpitää henkilöstöpolitiikkaa ja käytäntöjä, jotka tukevat yli 50-vuotiaita työntekijöitä pysymään työssä mahdollisimman pitkään arvostaa työntekijöidensä osaamista, kokemusta ja luotettavuutta sitoutuu työsuhteeseen pitkäjänteisesti, tarjoaa kehittymismahdollisuuksia, kilpailukykyisen palkan ja muita etuja yli 50-vuotiaille joustavuutta vahvistaen. Työelämän muotoilusta on kysymys myös silloin, kun työntekijän työtä muokataan esimerkiksi työkyvyn ollessa uhattuna. Ehkä tunnetuin malli on työyhteisöjen varhainen tuki, joka tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joilla edistetään työkykyä ja ehkäistään työkyvyn heikkenemistä. Varhainen tuki on henkilöstöhallinnon ja esihenkilöiden keskeisin työkalu työn muotoiluun. Tavoitteena on työkyvyn vahvistaminen, eläköitymisen estäminen ja sairauspoissaolojen vähentäminen15. Varhaisen tuen kehittäminen kohti ikäystävällisyyden huomioimista kehittämisen välineenä on tulevaisuutta. Ajattelumme harhat eri-ikäisistä työntekijöistä Entäpä jos osaisimme paremmin hyödyntää eri ikäryhmien välistä yhteistyötä ja osaamisen jakamista vahvuusperustaisesti työyhteisöissä? Voiko esimerkiksi vahvan työkokemuksen omaavalla olla takataskussaan jo resilienssiä ja hiljaista tietoa, joita he voisivat tarjota nuorempien työntekijöiden hyödyksi? Voisiko nuoremmalla työntekijällä puolestaan olla vastaavasti enemmän digiosaamista, jonka jakaminen vastalahjana työyhteisön hyödyksi olisi luontevaa? Tunnistamme työelämässä myös kognitiivisia vinoumia suhteessa eri-ikäisiin työntekijöihin16. Puhuessamme ikäystävällisyydestä työelämässä teemme samalla työtä näiden ajattelun vinoumien poistamiseksi. Osa ajattelun harhoistamme juontaa kauas menneeseen, esimerkiksi eliniän nousu on muuttanut käsitystämme siitä, minkä ikäinen luokitellaan ikääntyneeksi. Vielä jokunen vuosikymmen sitten viisikymppinen sai kiikkutuolin lahjaksi työnantajalta. Miltä se tuntuisi tänä päivänä? Vastaavasti nuoristakin työntekijöistä on olemassa voimakkaita stereotypioita, kuten esimerkiksi omien ehtojen liiallinen korostaminen työelämässä. Terveellä itsetunnolla ja kriittisellä ajattelulla varustettu nuori voi kohdata odottamattomia haasteita työelämässä, kun hän ilmoittaa oman näkemyksensä suoraan ja kumartelematta byrokratian kiemuraisia kuvioita. Jokaisen työyhteisön jäsenen on syytä tarkastella omia ajattelun harhojaan ja pohtia, miten ne vaikuttavat hänen omaan toimintaansa arjen tasolla. Tarvitaan myös työyhteisön yhteistä keskustelua. Luotaessa ikäystävällistä työpaikkaa: tunnustetaan ikääntyneiden työntekijöiden merkitys ja arvo sitoudutaan parantamaan 50- ja 60-vuotiaiden (ja sitä vanhempien) työelämää asennoidutaan ikäpositiivisesti – ollaan valmiita tukemaan ikääntyneiden pysymistä työelämässä esimerkiksi vahvistamalla uraohjausta ja huomioidaan eri-ikäiset tasa-arvoa, monimuotoisuutta ja osallisuutta edistävissä politiikoissa työpaikoilla. Ikäystävällisyyden toimenpiteet vaativat ennakoivaa asennetta organisaatioissa ja johtamisessa. Ikääntyvien työntekijöiden kanssa kannattaa keskustella varhain mahdollisuuksista jatkaa työelämässä. Tämä on myös suomalaisen yhteiskunnan etu. Ikääntyvä työvoima on mahdollistava resurssi työvoimapulassa, ja kehittämällä ikäystävällisyyttä saamme sen varmemmin hyödynnettyä. Avoin keskustelukulttuuri työuran eri vaiheista hyödyttää kaikkia. Ikääntyvä työntekijä näkee mahdollisuuksia jatkaa työssä. Nuoremmalle työntekijälle ikäystävällisyyden huomioiva työnantaja näyttäytyy vastuullisena. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) toimii johtamisen lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Lisäksi hän on väitöskirjatutkija, joka tutkii johtamisen näkökulmia työelämässä. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Liisa Nuutinen (TtM) toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Lisäksi hän on väitöskirjatutkija, joka tutkii vertaiskehittämisen mahdollisuuksia. Hänellä on monipuolista kokemusta kehittämisestä ja kouluttamisesta työelämän kontekstissa. Lähteet 1 Työturvallisuuskeskus. 2022. Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työyhteisössä. 2 Center for Ageing Better. 2023. Ageism. What´s the Harm? Exploring the damaging impact of ageism on individuals and society. 3 Tevameri, T. 2022. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoima ja yrityskenttä. 4 Kokkinen, L. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030. Skenaarioita suomalaisten työelämän kehityksestä. TTL julkaisuja. Puna-Musta, Tampere. 5 Valtioneuvosto. 2022. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019: Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. 6 KEVA. 2021. Eläketutkimus 2021. Eläkkeellä töissä. 7 Finlex.fi. Työturvallisuuslaki 738/2002. 8 Työturvallisuuskeskus. 2022. 9 Center for Ageing Better. 2023. 10 Center for Ageing Better. 2023. 11 Työturvallisuuskeskus. 2022. 12 Center for Ageing Better. 2023. 13 Center for Ageing Better. Becoming an age-friendly employer (ageing-better.org.uk). 14 Age-Friendly Institute. Certified Age Friendly Employer Program. 15 Komulainen, M. 2011. Aktiivinen tuki yhteistoiminnan työkaluna. Työturvallisuuskeskus. 16 Kohrman, D. B. 2013. As more workers age, bias and insecurity persist. Ageing Today 11–12:6
Uudenlaisia digitaalisia ratkaisuja vahvistamaan näytteenoton perehdyttämistä
Näytteenotto on yksi kliinisen laboratoriotyön merkittävimmistä kohdista, kun puhutaan potilaan oireiden tunnistamisesta, sairauksien diagnostisoinnista, hoidon määrittelystä tai hoitovasteen arvioinnista kliinisten laboratoriotutkimusten avulla1. Onnistuneen näytteenoton yhtenä kulmakivenä nähdään riittävä perehdytys, joka antaa näytteenottotyötä tekevälle tiedolliset ja taidolliset valmiudet laadukkaaseen toimintaan. Monissa organisaatioissa työhön perehtyminen järjestetään keskitetysti perinteisillä menetelmillä, kuten luento-opetusta ja kirjallisia perehdytysmateriaaleja hyödyntäen. Perinteisten ratkaisujen ohella on hyvä olla tietoinen, että näytteenottotyön perehdyttämisen tukena voisi hyödyntää myös digitaalisia ratkaisuja. Parhaimmilla näiden avulla voitaisiin vähentää perehdyttämisen kuormittavuutta ja parantaa laatua ja kustannustehokkuutta. Näytteenottotyön rooli diagnostiikassa Näytteenotto on kliinisen laboratorion kolmivaiheisen prosessin (preanalyyttinen, analyyttinen ja postanalyyttinen) ensimmäinen vaihe, joka sisältää monia ihmisen suorittamia työvaiheita, ja näin ollen se on myös prosessin virhealttein vaihe. Preanalyyttisiä virheitä ovat esimerkiksi virheellinen tutkimuspyyntö (sis. potilaan tiedot, pyynnön tehneen tahon tiedot, yhteystiedot, näytetyyppi, tarvittaessa yksilöity näytteenottokohta, pyydetyt tutkimukset, suunniteltu näytteenottoaika ja muut merkittävät tiedot) potilaan puutteellinen esivalmistelu tai puutteellinen ohjaus ennen tutkimukseen tuloa virheet potilaan tunnistamisessa ja näytteiden merkitseminen oikean potilaan näytetunnisteella virheellisesti suoritettu näytteenotto virheet näytteen käsittelyssä, kuljetuksessa tai säilytyksessä.2,3 Kliinistä näytteenottoa edellyttäviä tutkimuksia tehdään Suomessa vuosittain noin 70 miljoonaa kappaletta4. Preanalyyttisten virheiden osuus muodostaa 50—70 % kaikista laboratorioprosessissa sattuneista virheistä5. Näytteenottotyötä ohjaavat sekä kansalliset suositukset ja standardit6,7 että paikalliset käytänteet8, joihin perehtyminen muodostaa osan työtä tekevien henkilöiden toimenkuvaa ja joiden tulee aina olla laadukkaan laboratoriotyön perustana. Väärin otetut tai käsitellyt näytteet voivat johtaa diagnoosin tai hoidon viivästymiseen tai jopa väärään diagnoosiin9. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että laboratoriotutkimuksessa tapahtuneilla virheillä on yhteys noin puoleen perusterveydenhuollon hoitovirheistä. Samalla niiden on todettu aiheuttavan merkittäviä kustannuksia. Pelkästään uudelleen otettujen näytteiden on arvioitu lisäävän terveydenhuollon kustannuksia jopa 10 M€ vuodessa.10 Näytteenottotyön haasteet ja perehdytyksen nykykäytänteet Työskentely kliinisessä laboratoriossa on viime vuosien aikana kokenut rakenteellisia muutoksia työn automatisoinnista, analytiikan keskittämisestä, työvoimahaasteista ja toimenkuvien muuttumisesta johtuen. Julkisen alan eläkevakuuttaja Kevan mukaan kliinisen laboratorion ammattilaisia, bioanalyytikkoja puuttui vuonna 2022 lähes 800, joista puolet Uudeltamaalta11. Tästä johtuen näytteenottotehtävissä toimii runsaasti myös muita terveydenhuollon ammattilaisia ja perehdytyksen tulee keskittyä erityisesti heiltä puuttuvan näytteenottotyöhön painottuvan preanalyytisen vaiheen osaamisen vahvistamiseen. Virheiden onkin todettu liittyvän juuri näytteenottohenkilöstön puutteelliseen osaamiseen12, joskin ne ovat hallittavissa suorittamalla näytteenotto vakioidusti ja tarkasti laboratorioiden ohjeita noudattaen13. Monissa organisaatioissa perehdyttäminen näytteenottotyöhön toteutetaan keskitetyissä koulutuksissa, joissa tietopohja opiskellaan kirjallisesta materiaalista itsenäisesti tai yhteisissä tilaisuuksissa. Nykykäytänteiden lisäksi enemmän kaivattaisiin käytännön harjoittelua teoriaopetuksen rinnalle esimerkiksi simulaatioharjoitusten ja erilaisten käytännön harjoitteiden muodossa. Lisäksi esimerkiksi verkko-oppimisympäristöön laadittavilla materiaaleilla perehtyjän olisi mahdollista syventää tietojaan ja opetella ohjeiden hyödyntämistä joustavasti omassa aikataulussaan ja omiin tarpeisiinsa perustuen.14 Laadukkaasti ja systemaattisesti toteutettu perehdytys voikin parhaimmillaan vähentää preanalytiikan virheitä, parantaa potilasturvallisuutta ja tulosten luotettavuutta, vahvistaa henkilöstön motivaatiota ja sitoutumista työhön ja vahvistaa omaan työhön liittyvää hallinnan tunnetta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Näytteenottoon liittyvien laajojen asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia tärkeiden sisältöjen sisäistämiseen. Tämän lisäksi perehdyttämiseen tarvitaan lisää uudenlaisia toteuttamistapoja15. Innovatiivisia ratkaisuja perehdytyksen uudistamiseen Digitaaliset materiaalit ja 360-oppimisympäristöt Selkeitä hyötyjä perehdyttämiseen on saatu digitaalisista materiaaleista erilaisilla oppimisalustoilla. Teoriasisältöjen kerääminen yhteen paikkaan mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman joustavan ja vaiheittaisen perehtymisen monivaiheisiin prosesseihin. Digitaaliset materiaalit voivat sisältää tekstiä, kuvia, videoita, 360-ympäristöjä, testejä, audioita, kehittäjien mielikuvituksen ja teknisten taitojen mukaan. Digitaalisten sisältöjen suurin hyöty on mahdollisuus hyödyntää näitä oman aikataulun ja tarpeiden mukaan, toistot ja asiaan palaaminen mukaan lukien. Teknisesti tällaisten digitaalisten kokonaisuuksien kehittäminen on kohtalaisen helppoa ja edullista. Hyviä kokemuksia on Suomessakin saatu esimerkiksi histoteknologian16, mikrobiologian17 ja kliinisen fysiologian yhteyksissä18. Miksi ei siis myös preanalytiikkaan perehdyttäessä. Virtuaalitodellisuus ja haptiset laitteet Nykykäytänteisiin peilattuna uudenlaisia toteuttamistapoja ovat myös virtuaalitodellisuuden ja haptisten laitteiden käyttö, joskin niitä on maailmalla hyödynnetty jo pitkään. Näissä molemmissa kliinistä laboratoriotyötä ja näytteenottoa voidaan harjoitella todellisuutta mallintavissa tilanteissa. Virtuaalilaboratoriot19 tuovat mukanaan reaalimaalimaa simuloivat toimintaympäristöt ja haptiset laitteet20,21 , kuten käsivarsimannekiinit. Monesti oppimisen mahdollisuudet liittyvät näissä tapauksissa enemmän prosessien ja turvallisuusnäkökulmien hallintaan, eivät niinkään varsinaisten näytteenottotoimenpiteiden suorittamiseen. Näissä vaihtoehdoissa tyypillisesti haastavat englanninkieliset käyttöliittymät ja suomalaisista käytänteistä poikkeava terminologia, suomenkielisiä käyttöliittymiä on tosi vähän, jos lainkaan. Verrattaessa näitä menetelmiä22 perinteisiin, on aiemmissa tutkimuksissa saatu samankaltaisia tai positiivisempia hyötyjä23. Pelit ja mobiilisovellukset Pelillisyyden ja pelien soveltaminen kiinnostaa laajasti myös terveydenhuollon toimijoita. Näytteenoton opetteluun ja harjaantumiseen on kehitetty tietokonepelejä ja mobiiliapplikaatioita24. Pelien positiivisen houkuttelevuuden vastapainona, niitä monesti haastaa heikohko käytettävyys. Mikäli käyttöliittymä ei vastaa riittävästi reaalimaailman tilanteita ja perehtyjien tarvetta, pelit jäävät helposti pelaamatta. Samoin voi käydä, jos pelien hallittu käyttöönotto organisaatioissa sakkaa, esimerkiksi digitalisaatioon liittyvän muutosvastarinnan vuoksi. Lisäksi pelien kehittäminen erilaisten pelimoottorien päälle on todella aikaa vievää ja kallista. Vastaavasti mobiiliapplikaatioiden prototyyppien hinnat alkavat helposti kymmenistä tuhansista euroista. Tietoon perustuva perehdyttäminen Tietoon perustuva perehdytys on mielenkiintoinen ja yksinkertaisuudessaan jopa innovatiivinen ajatus. Tässä mallissa koulutusta kohdennetaan sitä erityisesti tarvitseville tarkkailemalla näytteenottotyössä sattuneita poikkeamia ja erityisesti uusintanäytteenottoon johtavien pyyntöjen määrää. Koulutustarvetta kuvaava suhdeluku lasketaan jakamalla uusintanäytteiden määrä otettujen näytteiden kokonaismäärällä25 , jonka perusteella korkeita suhdelukuja saavat ohjattaisiin saamaan pidempää ja syvempää perehdytystä. Myös tällä tavalla voitaisiin tarjota uudenlaisia yksilöllisiä mahdollisuuksia, perehtyjän henkilökohtaisista tarpeista riippuen. Kaikista teknisistä vaihtoehdoista huolimatta perehdyttämisessä on pitkälti kyse myös työyhteisöön ja sen toimintoihin perehtymisestä ja sosiaaliseen ympäristöön sulautumisesta, joita ei voi teknisillä ratkaisuilla hoitaa. Tärkeää on edelleen kohdata jokainen työhön perehtyjä yksilönä ja tarjota hänelle oppimista tukevaa sisältöä, hänelle sopivalla tavalla, kuitenkaan poissulkematta mahdollisuutta hyödyntää uudenlaisia menetelmiä perinteisten rinnalla. Monenlaisia tapoja yhdistelemällä perehdytys voidaan kokea entistä laadukkaampana ja sitouttavampana vaiheena uuden työn ja toimenkuvan vastaanotossa, samalla kun siihen liittyvä kuormitus niin perehdyttäjän kuin perehtyjänkin osalta laskee. Kirjoittajat Johanna Juvonen on bioanalyytikko (YAMK) ja osastonhoitaja HUS Diagnostiikkakeskuksessa. Hän on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen tutkinto-ohjelmasta huhtikuussa 2023. Hänen opinnäytetyönsä aiheena oli Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä - Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. Mari Virtanen on bioanalyytikko (AMK), yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet 1 Laitinen, P. 2017. Laboratorioalan tulevaisuuden visiointia. Moodi 1:18–19. 2 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. Hoitotyön suositus. Potilaan ohjaus laboratorionäytteenottoon. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä. 3 Suomen Bioanalyytikkoliitto ry 2022. Näytteenotto. 4 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 5 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 6 Hoitotyön tutkimussäätiö 2015. 7 Hoitotyön tutkimussäätiö 2021. Hotus-hoitosuositus. Onnistu laboratorionäytteissä – suositus tutkimusten valinnasta, potilaan tunnistamisesta ja ohjaamisesta. 8 HUSLAB. 2021. Preanalytiikan käsikirja. Julkaisematon dokumentti. 9 Lippi, G. von Meyer, A., Cadamuro, J. & Simundic, A-M. 2019. Blood Samply quality. Diagnosis. 6:25–31. 10 Haapala, A-M., Koskinen, M-K., Kouri, T., Lahdenperä, R., Laitinen, H., Muukkonen, L., Nikiforow, M., Paldanius, M., Saijonkari, M., Sopenlehto, K., Tick-Sinkkilä, T. & Tuokko, S. 2016. Suositus potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon perustuu tutkimusnäyttöön. Moodi 1:14–15. 11 Keva 2023. Kuntien työvoimaennuste: Hoitajapula kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. 12 Giavarina, D. & Lippi, G. 2017. Blood venous sample collection: Recommendations overview and a checklist to improve quality. Clinical Biochemistry. 50:568–573. 13 Brulin, C., Grankvist, K., Stenlund, H., Söderberg, J., Van Guelpen, B. & Wallin, O. 2010. Blood sample collection and patient identification demand improvement: a questionnaire study of preanalytical practices in hospital ward and laboratories. Scandinavian Journal of Caring Sciences. 24:581–591. 14 Juvonen, J. 2023. Preanalytiikan laatuvaatimusten toteutuminen näytteenoton keskitetyn perehdytyksen käyneillä. Näytteenottajien ja perehdyttäjien kokemuksia. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 15 Juvonen, J. 2023. 16 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Universitas Ouluensis D1455. University of Oulu, Faculty of Medicine, Research Unit of Nursing Science and Health Management. 17 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 18 Tuomola, K. 2020. Ubiikin 360° oppimisympäristön tekninen ja pedagoginen käytettävyys bioanalytiikan opinnoissa. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 19 Medical Laboratory Technology | Virtual Labs (labster.com) 20 Virtual Phlebotomy. Laerdal. 21 Scerbo MW, Bliss JP, Schmidt EA, Thompson SN. 2006. The efficacy of a medical virtual reality simulator for training phlebotomy. Hum Factors. 48(1):72-84. 22 Vidal, V., Ohaeri, B., John, P., Helen, D. 2013. Virtual Reality and the Traditional Method for Phlebotomy Training Among College of Nursing Students in Kuwait: Implications for Nursing Education and Practice. Journal of Infusion Nursing. 36(5): 349-355. 23 Kaplan AD, Cruit J, Endsley M, Beers SM, Sawyer BD, Hancock PA. 2021. The Effects of Virtual Reality, Augmented Reality, and Mixed Reality as Training Enhancement Methods: A Meta-Analysis. Hum Factors. 63(4):706-726. 24 Frøland, T.H., Heldal, I., Turid, A.B., Nygård, I., Sjøholt, G. & Ersvær, E. 2022. Digital Game-Based Support for Learning the Phlebotomy Procedure in the Biomedical Laboratory Scientist Education. Computers. 11(5): 59. 25 Shimono R, Akinaga R, Inaba N. 2019. Quality Improvement of Blood Drawing Through Targeted Training Using an Operation Support System. Stud Health Technol Inform. 21(264):1880-1881.
Miten vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa?
Matkalla monialaisuuteen 2/2
Ammattikorkeakoulujen tehtävä on kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita, joilla on työelämässä tarvittavaa ja sitä uudistavaa osaamista. Tulevaisuuden asiantuntijatyössä kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen ja sujuvan yhteistyön taidot korostuvat1. Jokaisella sosiaali- ja terveysalan asiantuntijalla tuleekin vahvan substanssiosaamisen rinnalla olla myös geneerisenä pidettyä osaamista kohdata tulevaisuuden haasteet ja toimia sujuvasti yhä verkostomaisemmin rakentuvassa työelämässä. Tämä osaaminen ei voi olla työntekijöiden substanssiosaamisesta irrotettua erityisosaamista tai vain yksittäisen ammattikunnan tai alan harteilla, vaan kuuluu kaikille. Kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisen taidoista – tai laajemmin monialaisesta yhteistyöosaamisesta – näyttää tulleen työelämän uusi musta, johon koko sosiaali- ja terveysalan koulutuksen on pukeuduttava. Kaksiosaisen tekstisarjamme Matkalla monialaisuuteen osassa 1 pohdimme, mitä kaikkea monialaistuminen edellyttää. Tässä osassa 2 taas tarkastelemme koulutuksen mahdollisuuksia tuottaa juuri sitä osaamista, jota sosiaali- ja terveysalan monialaistumisessa tarvitaan. Pyrimme tuomaan lyhyesti esiin, miksi ja miten ajattelu- ja toimintatavan – tai jopa paradigman – muutos on tarpeen tehdä alan koulutuksessa juuri nyt. Yksittäisistä toteutuksista yhteistyöosaamisen juonteeseen Viime vuosina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota sosiaali- ja terveysalan yhteisiin osaamistarpeisiin ja yhteistyössä tarvittavaan osaamiseen2,3,4,5. Alan koulutuksen järjestäjiä on myös kehotettu ottamaan nämä tarpeet huomioon koulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa6,7. Kehotus tuntuu aiheelliselta, sillä yhdessä eri ammattialojen opiskelijoiden kesken toteutetulla koulutuksella on osoitettu olevan merkittävä vaikutus opiskelijoiden yhteistyöosaamiseen8. Koulutusorganisaatiota edustavasta näkökulmastamme katsottuna pidämme sekä ammattikorkeakoulujen että yksittäisten opettajien tehtävää merkityksellisenä monialaisuuteen ja onnistuneeseen sosiaali- ja terveysalan integraatioon tähtäävässä muutoksessa. Työelämäläheinen orientaatio ja vastuu tulevaisuuden työelämän osaamisperustan rakentamisessa ohjaavat ammattikorkeakoulutuksen järjestäjiä uudistamaan opetussuunnitelmia, osaamistavoitteita ja koulutuksen järjestämisen tapoja. Keskeistä on toteuttaa monialaista yhteistyöosaamista vahvistavaa pedagogiikkaa, jossa oppiminen tapahtuu eri alojen opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ja yhdessä oppien9. Koulutuksen ja käytössä olevien pedagogisten menetelmien tulee perustua näyttöön ja tulevaisuuden työelämäosaamista ennakoiviin lausuntoihin. Monialaisen opetus- ja kehittämistyökokemuksemme perusteella koulutuksella on merkittävä rooli ylitettäessä käytännön yhteistyötä hankaloittavia raja-aitoja sosiaali- ja terveysalalla. Ammattialakohtaisesti järjestetty opetus ruokkii helposti opiskelijoiden, eli tulevaisuuden asiantuntijoiden, siiloutuneita ja aloittain eriytyneitä toimintatapoja. Mikäli koulutuksen aikana kasvaa asiantuntijoita, jotka ovat tottuneet toimimaan ja viestimään moniammatillisesti ja monialaisesti, on todennäköistä, että raja-aitoja ylläpitävä ja siiloutunut toimintatapa voidaan murtaa. Yksittäin toteutuvat moniammatilliset tai monialaiset oppimistilanteet opintojen aikana eivät kuitenkaan riitä työelämässä paljon kysytyn jaetun osaamisen rakentumiseen. Tarvitaan kokonaisvaltaista pedagogista lähestymistapaa, joka kartuttaa monialaisen yhteistyön osaamista tavoitteellisesti läpi opintojen. Alan koulutuksen toteutustapoja ja sisältöjä olisikin kehitettävä määrätietoisesti tutkinto- ja ammattirajat ylittäviksi kokonaisuuksiksi10,11, joissa yhdessä oppiminen on arkipäivää – yksittäisesti tai jopa satunnaisesti toteutettujen moniammatillisten tai monialaisten interventioiden sijaan. Etenkin monialaista yhteistyöosaamista ja kaikkien sote-ammattilaisten jaettua osaamista vahvistavat opinnot olisi perusteltua jäsentää juonnemaiseksi jatkumoksi12. Juonteen voi suunnitella kulkemaan läpi koko koulutuksen. Tällöin kaikille opiskelijoille karttuu yhteistä geneeristä osaamista esimerkiksi moniammatillisessa tiimissä toimimisesta yhteistyötä ohjaavasta lainsäädännöstä monialaisesta kirjaamisesta sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmästä tai paljon palveluita tarvitsevien ihmisten kohtaamisesta ja hoidosta. Ratkaisevaa on tarjota opiskelijoille mahdollisuuksia harjoitella monialaisen yhteistyön taitoja toistuvasti yhdessä ja työelämää vastaavissa, autenttisissa tilanteissa13. Yhdessä oppiminen johtaa itsensä ylittämiseen Monialaisen yhteistyöosaamisen taitojen ja sisältöjen oppiminen edellyttää pedagogisten käytäntöjen tarkastelua. Jo vuosia tutkijat ovat olleet kiinnostuneita siitä, mitkä pedagogiset menetelmät ovat vaikuttavimpia moniammatillisessa yhteistyössä tarvittavan osaamisen vahvistumisessa14. Menetelminä on käytetty muun muassa simulaatio-oppimista, asiakastapausten ratkaisemista, työpajatyöskentelyä ja roolipelejä15. Yhdenkään moniammatillista yhdessä oppimista tavoittelevan pedagogisen menetelmän ei ole kuitenkaan todettu olevan ylivoimaisesti vaikuttavin16. Ratkaisuna monialaisuuden vahvistamiseksi ja monialaisessa yhteistyössä tarvittavien taitojen oppimiseksi on tarjottu yhdessä oppimisen pedagogiikkaa. Tällaista pedagogista lähestymistapaa on kuvattu ja työstetty laveammin Monialaisten ratkaisujen työkirjassa, joka sisältää myös tapausesimerkin ja tehtäviä teemasta. Yhdessä oppimisen pedagogiikka mahdollistaa sekä toiminnan että oppimisen tavoitteiden sanoittamisen yhdessä. Se harjaannuttaa toimijoita sellaiseen kielelliseen ilmaisuun, joka on kaikkien ammattialojen opiskelijoille yhteistä. Yhteisen toiminnan aikana eri alojen opiskelijat ja muut verkoston jäsenet oppivat toisiltaan ja ratkaisevat monitahoisia haasteita.17 Yhdessä oppimisessa kiinnostavin ja keskeisin alue on se, mitä opiskelija tai muu toimija ei pysty tekemään täysin itsenäisesti, mutta johon hän oikeanlaisen ohjauksen ja toisen ammattilaisen tuen avulla yltää. Kannustavassa ja yhteistä tekemistä arvostavassa ilmapiirissä opiskelijat onnistuvat ylittämään itsensä ja oman osaamisensa rajat.18 Juuri tällaista yksilöiden ja yhteisöjen onnistumista monialaisella työskentelyllä tavoitellaan – ja koulutuksen tulisi mahdollistaa. Ratkaisut elävät tiimien monialaisessa yhteistyöosaamisessa Yhdessä oppimisen pedagogiikka auttaa tunnistamaan toisten oppimistilanteeseen osallistuvien vahvuuksia ja osaamista, joiden pohjalta rakennetaan ratkaisukeskeistä vuoropuhelua. Sen myötä voidaan löytää yhdessä rohkeutta muuttaa vakiintuneita toimintatapoja – ja edetä kohti aitoa monialaisuutta. Vuonna 2020 koostetussa Sote-osaamisen kompetenssikuvauksessa esitetään, että kaikille sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoille yhteisen osaamisen vahvistamisen menetelmäksi sopisi moniammatillinen tiimiharjoittelu. Tällainen harjoittelu tarkoittaa toimintaa, jossa alan ammatteihin opiskelevat ratkovat yhdessä aidossa työelämäharjoittelussa erilaisia asiakastilanteita.19 Tiimiharjoittelu innostaa yhteiseen tiedonrakenteluun substanssista sekä samalla reflektoimaan tiimin omaa toimintaa moniammatillisesta näkökulmasta. Tällainen toimintatapa edellyttää kuitenkin turvallista tunneilmapiiriä oppimistilanteessa sekä myötäelävän kohtaamisen taitoa. Yhdessä oppimisen pedagogiikan mukaan toimiessaan ohjaava opettaja tukee tiimiä ja sen jäseniä toisiaan arvostavassa ongelmaratkaisussa. Opiskelijalle taas on tärkeintä saada kokemusta myötäelävästä kohtaamisesta. Opettajan roolina on sanoittaa, reflektoida ja selkeyttää tämän ongelmanratkaisu- ja oppimistilanteen kulkua ja toimintaa siihen osallistuville, jotta opiskelija oppisi tiedostamaan ja myös käsitteellistämään myötäelävän kohtaamisen elementtejä.20,21 Tämäntyyppinen oppiminen ja työskentely ovat ajankohtaisia myös uusien monialaisten menetelmien ja työkalujen kehittymisen ja kehittämisen vuoksi. Monialaisen osaamisen uuttaminen osaksi opintoja vaatii valintoja Yhdessä oppimisen pedagogiikka ja monialaisen yhteistyöosaamisen juonteen uuttaminen osaksi opintoja vaativat konkreettisia tekoja ja toimintaympäristön, joka tukee täytäntöönpanoa. On mahdollista, että siirryttäessä kohti yhdessä oppimista on väistämätöntä tehdä useita toimijoita tai rakenteita vavisuttavia uudistuksia esimerkiksi opetussuunnitelmiin tai ammattialoittain eriytyviin opetuskäytänteisiin. Moniammatillisen koulutuksen toteuttamista ja opetussuunnitelmien integraatiota estäviä ja edistäviä tekijöitä on tutkittu viime aikoina varsin paljon22. Uudistuksen läpiviemiseen ja moniammatillisen koulutuksen implementaatioon on rakennettu myös erilaisia prosessikuvauksia ja malleja23,24 sekä täytäntöönpanoa helpottavia vinkkilistoja25. Emme siis suinkaan ole tilanteessa, jossa emme tietäisi, kuinka toimia tai mitä asioita on ratkaistava. Kyse on tavoitteellisen, yhdessä suunnitellun ja systemaattisen muutosprosessin läpiviennistä. Sen onnistumisen kannalta keskeinen menestystekijä on organisaation johdon ymmärrys johtaa ja ennen kaikkea mahdollistaa vaativaa ja vaikeaksikin koettua muutosvaihetta26. Kokoavasti voisi sanoa, että sosiaali- ja terveysalan koulutukselta odotetaan nyt määrätietoisuutta ja rivakkuutta työelämän uuden mustan päälle pukemisessa: monialaisen yhteistyön onnistumisen varmistamisessa osaamisen avulla. Kun pyrimme yhdessä löytämään ratkaisuja asiakkaiden arjen monitahoisiin tilanteisiin ja muihin sosiaali- ja terveysalalla ajankohtaisiin haasteisiin monialaista yhteistyötä vahvistamalla, ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus toimia prosessissa sekä veturina että työelämän kehittäjäkumppanina. Kuitenkaan se, mitä tapahtuu alan koulutuksessa, ei yksin riitä, vaan muutoksen on oltava samansuuntaista eri tasoilla: palvelutilanteiden ihmislähtöisesti rakentuvista kohtaamisista toimintaa ohjaavaan lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon saakka. Sosiaali- ja terveysalan onnistuneessa integraatiossa kyse on siis varsin kompleksisesta ilmiöstä, joka on hahmotettava systeemisesti ja ratkaistava monialaisesti. Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022). Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen, Saila Pakarinen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Saila Pakarinen on lehtori ja toimii HyMy-kylässä opiskelijoita innostaen ja kannustaen. Hän hyödyntää väitöskirjanprosessiinsa liittyvässä suunhoidon asiakastyössä myötäelävän kohtaamisen taitoja ja mahdollistaa myös opiskelijoille näiden taitojen harjoittelua. Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Opetushallitus 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. 2 WHO 2010. Framework for action on interprofessional education & collaborative practice. World Health Organization. 3 Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H, Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. 4 Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, T. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Päätösten tueksi 3/19.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 5 IPEC 2011. Core competencies for interprofessional collaborative practice: Report of an expert panel. Washington, D.C.: Interprofessional Education Collaborative. 6 European Commission 2018. Commissions staff working document accompanying the document communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European economic and social committee and the Committee of the regions on the digital education action Plan. 7 Kangasniemi ym. 2018. 8 Guraya S.Y. & Barr, H. 2018. The effectiveness of interprofessional education in healthcare: A systematic review and meta-analysis. The Kaohsiung Journal of Medical Sciences 34 (3), 160–165. 9 Barr, H., Ford, J., Gray, R., Helme, M., Hutchings, M., Low, H., Machin, A. & Reeves, S. 2017. Interprofessional Education Guidelines. 10 Barr ym. 2017. 11 WHO 2010. 12 Pihlaja, M. 2011. Osaamisen jäljillä. Juonneopetuksen suunnittelusta käytännön toteutukseen. Vaasan ammattikorkeakoulu, other publications C11. 13 Katisko, M., Kolkka, M. & Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillisuus ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa. Malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallitus. Tampere: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. 14 Fox, L., Onders, R., Hermansen-Kobulnicky, C., Nguyen, T-N., Myran, L., Linn, B. & Hornecker, J. 2018. Teaching interprofessional teamwork skills to health professional students: A scoping review. Journal of interprofessional care 32 (2), 127–135. 15 Fox ym. 2018. 16 Macías Inzunza, L., Rocco Montenegro, V., Rojas Reyes, J., Baeza Contreras, M., Arévalo Valenzuela, C. & Munilla González, V. 2020. Formation in Interprofessional Education in Nursing and Medical Students Globally. Scoping review. Investigación y Educación en Enfermería 38 (2), 6. 17 Karlgren, K., Lakkala, M., Toom, A., Ilomäki, L., Lahti-Nuuttila, P. & Muukkonen, H. 2020. To Assessing the learning of knowledge work competence in higher education – cross-cultural translation and adaptation of the Collaborative Knowledge Practices Questionnaire. Research Papers In Education 35 (1), 8–22. 18 Vygotski, L. S. 1978. Thought and Language. Cambridge: MIT Press. 19 STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen. Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 3. 20 Porath, C., Spreitzer, G., Gibson, C. & Garnett, F. 2012. Thriving at work: Toward its measurement, construct validation, and theoretical refinement. Journal of Organizational Behavior 33 (2), 250–275. 21 Spreitzer, G. & Porath, C. 2014. Self-determination as nutriment for thriving: Building an integrative model of human growth at work. The Oxford handbook of work engagement, motivation, and self-determination theory 90, 245–258. 22 Ks. esim. Wong P.S., Chen, Y.S. & Saw, P.S. Influencing factors and processes of interprofessional professional education (IPE) implementation. Medical Teacher 43 (1), 39–45. 23 Wong ym. 2021. 24 D’amour, D. & Oandasan, I. 2005. Interprofessionality as the field of interprofessional practice and interprofessional education: an emerging concept. Journal of Interprofessional Care 19 (1), 8–20. 25 Hill, E., Morehead, E., Gurbutt, D., Keeling, J. & Gordon, M. 2019. 12 Tips for developing inter-professional education (IPE) in healthcare. MedEdPublish 8 (1), 69. 26 Lawlis, T.R., Anson, J. & Greenfield, D. 2018. Barriers and enablers that influence sustainable interprofessional education. Journal of Interprofessional Care 28 (4), 305–310.
Mihin monialaisuutta tarvitaan, ja mitä sen toteutuminen edellyttää?
Matkalla monialaisuuteen 1/2
Maailma on kompleksinen kokonaisuus, ja sitä ilmentävät monimutkaiset ilmiöt koskettavat myös sosiaali- ja terveysalaa. Kompleksiset ilmiöt ja ongelmat ovat monitahoisuutensa vuoksi tunnetusti viheliäisiä (engl. wicked problems). Ne eivät ratkea suoraviivaisesti, vaan vaativat useiden asioiden samanaikaista huomioimista sekä toistuvaa yhdessä tekemistä ja oppimista. Esimerkkejä tämäntyyppisistä ilmiöistä ovat muun muassa nuorten lisääntyvä pahoinvointi ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen, jotka samalla antavat akuuttia kuvaa ajastamme1. Myös ihminen itsessään tulisi nähdä ja kohdata kompleksisena systeeminä. Kompleksiset ilmiöt vaativat useiden osapuolien samanaikaisia ja keskinäisriippuvaisia toimia, koska kukaan tai mikään taho ei yksin niitä pysty syvälläkään asiantuntemuksellaan selättämään. Ajattelua, toimintatapoja ja myös osaamista on siksi uudistettava rohkeasti ja yhdessä, jotta ratkaisujen syntyminen ylipäänsä olisi mahdollista. Hyvinvointialueilla ratkaisuja sosiaali- ja terveysalan kompleksisiin ongelmiin haetaan vilkkaasti muun muassa alueellisten kehittämishankkeiden kautta2. Konkreettisia kehittämiskohteita ovat esimerkiksi monialaisissa verkostoissa tuotetut, vaikuttavat ja kustannustehokkaat palvelukokonaisuudet, erilaiset moniammatilliset toimintamallit tai digipalvelut, joita alueille paraikaa rakennetaan. Väestön vanhetessa ja ikärakenteen muuttuessa asiakkaiden palveluntarpeet moninaistuvat, ja samalla huoltosuhde heikkenee. Haasteen kompleksisuutta lisäävät myös työvoiman saatavuus, henkilöstön jaksaminen sekä koko alaa vaivaava veto- ja pitovoimavaje. Palveluiden ja toiminnan kehittämisessä korostuvat arvot ihmislähtöisyydestä tai eri toimijoiden välisestä kehittäjäkumppanuudesta taas ovat osoittautuneet mutkikkaammiksi toteuttaa kuin puhua. Palvelua tarvitsevan ihmisen osallistaminen jää yhä usein esimerkiksi pelkkien asiakastyytyväisyyskyselyiden varaan, eikä niillä kateta koko kehittämisprosessia3. Kestävä ratkaisu akuuttiin tilanteeseen löytyy vahvistamalla monialaista yhteistyötä ja osaamista käytännön toiminnassa sosiaali- ja terveysalan toimijoiden ja organisaatioiden keskuudessa ja välillä. Vaikka velvoite monialaiseen yhteistyöhön on tunnettu molemmilla aloilla jo vuosia, on sen konkreettisessa toteuttamisessa edelleen haasteensa. Käytännössä sosiaali- ja terveysalan integraatio ja monialainen yhteistyö edellyttävät useiden eritasoisten tekijöiden samanaikaista huomioimista ja konkreettisia toimia niissä4. Tämän monialaisuuteen matkaavan tekstisarjamme ensimmäinen osa (1/2) keskittyy esittelemään näitä monialaisen toiminnan edellytyksiä eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamisen näkökulmasta. Tunnistettuja edellytyksiä ovat muun muassa ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä myötäelävä kohtaaminen yhteinen kieli ja käsitteistö yhteinen tavoitteiden määrittely ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen. Ihmisen ymmärtäminen kompleksisena systeeminä Sosiaali- ja terveysalalla ilmiöiden kompleksisuus ei rajaudu vain monitahoisiin prosesseihin, organisaatioihin tai palvelujärjestelmiin. Kompleksisuutta voi tarkastella yhtä lailla yksittäisen palveluja käyttävän asiakkaan tasolla. Myös ihmisen voidaan ajatella olevan kompleksinen systeemi. Ihmisen psykofyysinen kokonaisuus ja hänen hyvinvointinsa ovat monin tavoin uniikkeja. Hänen hyvinvointiinsa liittyvät haasteet eivät ole useinkaan selkeitä tai lineaarisia, vaan tukeminen niissä vaatii yleensä systeemistä eli kokonaisuudesta lähtevää hahmottamista. Tämä edellyttää esimerkiksi ihmislähtöisen lähestymistavan5 syvällistä ymmärrystä ja kykyä soveltaa sitä erilaisten ihmisten kanssa moninaisissa ympäristöissä. Monialaisessa yhteistyössä toteutettua ihmislähtöistä hoitoa6 on jo pitkään pidetty maailmanlaajuisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kultaisena standardina7. Se tarjoaa mahdollisuuden ihmisen tilanteen systeemiseen ja moninäkökulmaiseen tarkasteluun. Vaikka arvoina ja tavoitteina ihmislähtöisyys ja monialainen yhteistyö tunnistetaan ja tunnustetaan keskeisiksi toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi, ei niiden toteutuminen käytännössä ole yhtä yksituumaista. Ihmisen arkeen liittyvien monitahoisten ilmiöiden tarkastelussa tarvitaan kykyä hahmottaa hänen tilanteensa dynaamisuus ja siihen kietoutuvien muuttujien systeeminen vuorovaikutus. Myötäelävä kohtaaminen Yksilön tasolla monialaisessa yhteistyössä keskeistä on jokaisen toimijan kyky kohdata toinen arvostavasti ja myötäelävästi riippumatta siitä, missä roolissa hän työtehtävissään toimii. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, miten asiantuntijat tunnistavat toistensa osaamista ja arvostavat toistensa näkökulmia yhteisen toimimisen ja toiminnan kehittämisen mahdollistamiseksi. Keskeistä on myös yksilöiden aito kiinnostus verkoston muita toimijoita ja heidän asiantuntijuuttaan kohtaan sekä halu pyrkiä yhteyteen heidän kanssaan ja vaikuttaa heihin myönteisellä tavalla.8 Parhaimmillaan monialaisessa verkostossa toimivien yksilöiden välille rakentuu vastavuoroista emotionaalista tukea ja prososiaalista käyttäytymistä, jotka edistävät monialaisen verkoston jäsenten positiivista tunnetilaa toisiaan ja yhdessä työskentelyä kohtaan. Tämä kaikki taas heijastunee myönteisellä tavalla myös kohtaamisiin asiakkaiden kanssa. Yhteinen kieli ja käsitteistö Mistä puhummekaan, kun puhumme monialaisuudesta? Kompleksisten ilmiöiden ratkaiseminen monialaisessa yhteistyössä edellyttää yhteisen käsitteellisen maaperän rakentamista yhteisten sanojen ja yhteisen kielen avulla. Lähtökohtaisesti siis jo se, mitä monialaisuudella tarkoitetaan, saattaa tarvita sanoittamista. Kirjallisuudessa monialaisuus määritellään eri toimi-, tieteen- ja hallinnonalojen yhteistyöksi erona ammattiryhmien väliseen yhteistyöhön eli moniammatillisuuteen9. Usein käsitteitä käytetään kirjallisuudessa ja puheessa rinnakkain ja toistensa synonyymeina, ja niillä molemmilla tarkoitetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä10. Vaikka yksittäisissä tapauksissa eri tavoin käytetyillä käsitteillä ei tuntuisi olevan väliä, voi yhteisten sanojen ja kielen puute johtaa myös siihen, että eri alojen toimijat tai asiantuntijat eivät koe tulleensa ymmärretyiksi tai toisen osaaminen nähdään omasta näkökulmasta niin etäisenä, ettei yhteistyö viriä. Yhteisen käsitteistön puute voi vieraannuttaa toimijoita toisistaan ja estää hahmottamasta työskentelyn yhtymäkohtia tai jopa sitä, miten eri toimijat ylipäätään kytkeytyvät saman kompleksisen ilmiön tarkasteluun. Ilmiön yhteinen sanoittaminen sekä kaikille aloille ja toimijoille ymmärrettävän kielen käyttö auttaa toimijoita huomaamaan, miten omaa osaamista ja näkökulmia voi uuttaa mukaan ilmiön ratkaisemiseen. Yhteiselle merkitysneuvottelulle tutunkuuloisistakin mutta etenkin poleemisista käsitteistä täytyy siis yksinkertaisesti varata aikaa ja tilaa. Esimerkiksi käsitteen tarkastelu käyttöyhteydessään tapausesimerkin avulla on toimiva konkreettinen keino. Tämä osoittanee hyvin, minkä tyyppisistä perusasioista on toisinaan lähdettävä, jotta ratkaisut systeemisesti hahmottuviin ilmiöihin voivat alkaa muodostumaan. Yhteinen tavoitteiden määrittely Samaa ilmiötä voidaan siis sanoittaa eri tavoin riippuen siitä, minkä alan tai toimijan näkökulmasta sitä tarkastelee. Monialaisen yhteistyön onnistumisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa löytää jaettu ymmärrys ilmiöstä ja siihen kytkeytyvän toiminnan tavoitteista. Yhteisten tavoitteiden asettaminen auttaa nousemaan eri toimijoiden välille ajan saatossa syntyneiden erilaisten toimintakulttuurien synnyttämien siilojen yli. Ilmiön tarkastelu yhteistoimijuutta arvostavassa ilmapiirissä mahdollistaa työskentelyn, jossa pyrkimys yhteiseen tavoitteeseen laskee vaivihkaa eri toimijoiden välisiä raja-aitoja. Rinnakkaisen eri näkökulmista tapahtuvan tarkastelun sijaan tavoitetta lähestytään yhdessä – joukkueena. Tästä esimerkiksi sopii hyvin erilaisten asiakastapausten yhteinen käsittely konsultatiivisen työpajatyöskentelyn11 keinoin. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen Vaikka monialaisuuden mahdollisuudet kompleksisten ongelmien ratkaisijana tunnustetaan laajalti, tuntuu sen käytäntöönpano yhä varsin idealistiselta. Periaatteet, jotka ohjaavat organisaatioiden ja niiden prosessien suunnittelua, sisältävät yhtymäkohtia yli 100 vuoden takaisiin Frederick Taylorin oppeihin koneen kaltaisesti toimivista organisaatioista. Tällainen toimintatapa pyrkii vakioimaan työsuoritukset ja näin kaventamaan työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa keinoihin yltää haluttuun lopputulokseen.12 On toki myös mahdollista, että ihmistä ei ole luonnostaan luotu systeemiajattelijaksi. Vaatii huomattavasti enemmän ponnisteluja ymmärtää ja hahmottaa systeemisesti kompleksista maailmankuvaa ja monialaisia verkostoja kuin lineaarisia ja yksinkertaisia yksialaisesti tai yhden organisaation sisällä rakentuvia prosessikulkuja. Myös ihmisen luontainen tarve kontrolliin voi myötävaikuttaa hänen pyrkimykseensä vakioida ja yksinkertaistaa ilmiöitä ja prosesseja. Kompleksisten ilmiöiden monialaisessa ratkaisemisessa on kuitenkin kyse perustavanlaatuisesta ja systeemisestä ajatus- ja toimintatapojen muutoksesta sekä kaikille yhteisten tavoitteiden rakentumisesta. Pitkään vaikuttaneet toimijoiden, organisaatioiden tai tieteenalojen erilaiset käytännöt, toimintamallit ja rakenteet saattavat yhä näyttäytyä esteenä monialaisuudelle. Ne jarruttavat meitä näkemästä pidemmälle aikaan, jossa asiat ovat toisin. Yksilöt ja heidän osaamisensa, palvelut ja palvelujärjestelmät sekä niiden muodostamat laajemmat ekosysteemit eivät kehity, mikäli pidämme visusti kiinni aiemmin yksilöinä tai organisaatioina oppimistamme ajatus- ja toimintamalleista. Vasta kun rohkenemme kyseenalaistaa näitä pitkään vaikuttaneita kaavoja, voimme onnistua systeemisesti toimivan monialaisen verkoston rakentamisessa ja kompleksisten ilmiöiden ratkaisemisessa. Ajattelu- ja toimintatapojen päivittäminen on siis väistämätön osa ratkaisua. Matkalla monialaisuuteen on tekstisarja, jossa taustoitetaan sosiaali- ja terveysalan monialaistumista koskevia ehtoja ja edellytyksiä (osa 1) ja tarkastellaan koulutusta keinona vastata niihin (osa 2). Tekstit liittyvät läheisesti verkkojulkaisuun Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön (2022). Blogikirjoituksen laatijat Kaisa Hartikainen ja Aino Vuorijärvi ovat toimittaneet työkirjan yhdessä lehtori Saila Pakarisen ja innovaatiojohtaja Minna Elomaa-Krapun kanssa. Kirjassa monialaisuuteen liittyviä sisältöjä, käsitellään tätä kirjoitusta perusteellisemmin. Työkirjan tapausesimerkkien ja tehtävien avulla lukijalle tarjoutuu mahdollisuus työstää ja päivittää omaa ajatteluaan monialaisuudesta. Julkaisua käytetään Metropolian HyMy-kylässä perehdytys- ja opetusmateriaalina, ja se soveltuu laajemminkin aineistoksi sosiaali- ja terveysalan koulutuksiin. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen on lehtori ja Kuntoutuksen YAMK-tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Aino Vuorijärvi on yliopettaja ja ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä lingvistisen tekstintutkimuksen menetelmin väitellyt filosofian tohtori. Hän tekee työtään kielessä, joka on luontaisesti monialainen ja sellaisenaan erinomainen alusta yhteistyölle. Lähteet 1 Heinonen, O-P. & Hyytiälä, H. 2019. Viidakon rakentamisen vaikeus. MustRead. 2 Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. 3 Virtanen, M. 2022. Aito asiakaslähtöisyys ja asiakasosallisuus. Onko niitä digitaalisten palveluiden kehittämisessä? Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 95. 90–96. 4 Ks. lisää: Valentijn PP., Schepman SM., Wilfrid O., Bruijnzeels MA. 2013. Understanding integrated care: a comprehensive conceptual framework based on the integrative functions of primary care. International Journal of Integrated Care 13. 5 Brummel‐Smith, K., Butler, D., Frieder, M., Gibbs, N., Henry, M., Koons, E., Loggers, E., Porock, D., Reuben, D, Saliba, D., Scanlon, W., Tabbush, V., Tinetti, M., Tumlinson, A. & Vladeck, B. 2016. Person-Centered Care: A Definition and Essential Elements. Journal of the American Geriatrics Society (JAGS) 64. 15–18. 6 Huhtakangas M., Tuomikoski AM., Kyngäs H. & Kanste, O. 2020. Frequent attenders' experiences of encounters with healthcare personnel: A systematic review of qualitative studies. Nursing & Health Sciences 23 (1). 53–68. 7 Li, J. & Porock, D. 2014. Resident outcomes of person‐centered care in long‐term care: A narrative review of interventional research. International Journal of Nursing Studies 51. 1395–1415. 8 Juntunen, E., Pessi, AB., Aaltonen, T., Martela, F. & Syrjänen, T. Myötätunto ja merkityksellisyys työssä. Teoksessa A. B. Pessi, F. Martela & M. Paakkanen (toim.). Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä: PS-Kustannus. 104–122. 9 Lybeck, T. & Wallden, J. 2011. Nuorisolain muutokset – monialainen yhteistyö ja etsivä nuorisotyö. Teoksessa Aaltonen, K. (toim.). Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Helsinki: Tietosanoma Oy. 25–28. 10 Ks. lisää: Hartikainen, K., Vuorijärvi, A., Pakarinen, K.& Elomaa-Krapu, M. (toim.) 2022. Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. 11 Hartikainen, K. 2022. Konsultatiivisen työskentelyn malli sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 52. 12 The development of scientific management by Frederick Taylor. Creative safety supply.
Suun terveydenhuollon etäpalvelujen potentiaali esiin
Digitaalisten palveluratkaisujen ja erilaisten etävastaanottojen kehittäminen käy kiivaana sosiaali- ja terveyspalveluissa. Etäasiointi on paikasta riippumaton ja usein helppo, matalan kynnyksen palvelumuoto. Siinä digitaalisia alustoja hyödyntämällä painopistettä voidaan siirtää etänä toteutettaviin ennaltaehkäiseviin palveluihin, ja samalla kohdentaa terveydenhuollon henkilöresursseja niille potilaille, joilla on enemmän hoidon tarvetta1,2. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamista haastavat erityisesti sotealan henkilöstön riittävyys ja saatavuus3. Lisäksi tilanteeseen vaikuttavat väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeen lisääntyminen, heikentyvä huoltosuhde sekä väestön pakkautuminen kaupunkeihin, jolloin haja-asutusalueille jää vanhempaa väestöä, joilla on runsaammin myös hoidon tarvetta.4,5 Lisää terveydenhuollon nykyhaasteista ja mahdollisista ratkaisuista voit lukea aiemmasta Sotemuotoilijat-blogin julkaisusta, Hyvinvointialueiden digitalisaatio – pakko vai mahdollisuus? Keskeinen kysymys hyvinvointialueilla onkin, kuinka vastata lisääntyvään palvelukysyntään pienenevillä resursseilla. Sosiaali- ja terveysministeriön linjauksen mukaan digitalisaatio ja etäpalvelut ovat yksi ratkaisu6. Digitaaliset palvelut suun terveydenhuollossa Digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveydenhuollossa on askel kohti kattavampaa terveydenhuoltoa. Vaikka suun terveyden hoitaminen etänä tuntuu osittain vieraalta ajatukselta, etäyhteyksien välityksellä tarjotaan kuitenkin jo monenlaisia palveluja, kuten hoidon tarpeen ja kiireellisyyden arviointia äkillisten hammasvaivojen, esimerkiksi lohkeamien, säryn, turvotuksen, limakalvomuutosten ja hammastapaturmien osalta suun terveyteen liittyvien lääkkeiden määräämistä ja reseptien uusimista toimenpiteiden jälkihoitoa hammashoidon konsultaatioita hammashoitopelosta ja hoitovaihtoehdoista keskustelua sekä hoidon kulun selittämistä ajanvaraukseen ja hoitavan henkilöstön valintaan liittyviin kyselyihin vastaamista ja omahoidon ohjausta ja neuvonnan antamista.7,8 Etäpalvelujen käyttö ei ole ongelmatonta toimenpidekeskeisessä suun terveydenhuollossa. Kyseessä ei ole pelkästään tietotekninen muutos, vaan laajemmin toiminta- ja ajattelutapoja ravisteleva asia9. STM:n digitalisaatiolinjaus10 ja Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia11 korostavat alan ammattilaisten roolia etäpalvelujen käytössä. Ohjeistusten lisäksi henkilöstö tarvitsee uudenlaista kliinistä osaamista ja digitalisaatiota yhdistävää asiantuntijuutta, osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja etäpalvelujen toteuttamiseen. Etäpalveluista hyötyvät sekä potilaat että terveydenhuollon toimijat Terveydenhuollon etäpalvelujen tähän mennessä tunnistetut hyödyt liittyvät asiakkaisiin, potilaisiin ja terveydenhuollon henkilöstöön. Etäpalveluilla voidaan esimerkiksi nopeuttaa ja joustavoittaa hoitoon pääsyä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta asiakkaan fyysisestä sijainnista riippumatta säästää aikaa ja rahaa vähentämällä liikkumista palvelujen perässä parantaa palvelujen saatavuutta laajentamalla palveluvalikoimaa madaltaa palvelujen pariin hakeutumisen kynnystä parantaa hoitoon sitoutumista vähentää tietyissä tapauksissa fyysisiä hoitokäyntejä, samalla säästäen kustannuksia ja resursseja. Kaiken kaikkiaan terveydenhuollon etäpalvelut voivat tarjota merkittäviä etuja. Niitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntämällä voidaan edistää tehokasta ja vaikuttavaa terveydenhuoltoa. Ammattikunnan ääni toimintatapojen perustaksi Suun terveydenhuollossa etävastaanottojen hyödyntäminen näyttää kuitenkin olevan vielä sirpaleista. Suomalaisten suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä etävastaanotoista on tutkittu tiettävästi ensimmäisen kerran syksyllä 2022. Yhteensä 149 vastaajan aineiston pohjalta on saatu käsitys etävastaanottojen hyvistä puolista ja niihin liittyvistä huolista.12 Huupposen13 tekemän tutkimuksen mukaan etävastaanottojen etuihin lukeutuvat: potilaiden kokema hyöty, kun turha matkustaminen vastaanotolle vähenee ja heille aiheutuvat kustannukset pienenevät. potilaan ja hoitohenkilökunnan välinen viestintä paranee, mikä hyödyttää potilasohjausta ja neuvontaa. paikasta riippumattomana hoitomuotona ne sopivat erityisesti syrjäseudulla asuville. Vastaavasti etävastaanottojen esteinä nostettiin esiin: yhteensopimattomat laitteet ja ohjelmistot suun terveydenhuollon toimenpidekeskeisyys diagnostiset haasteet vuorovaikutukseen ja potilaan havainnointiin liittyvät haasteet etävastaanottojen käyttö ajanvarauskanavana huoli etävastaanottojen vaikutuksesta työpaikkoihin ja henkilökunnan toimenkuviin. Samansuuntaisia hyötyjä ja haasteita on nostettu esiin myös aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa 14,15,16,17,18,19,20. Toisin kuin näissä muissa tutkimuksissa, suomalaisista vastaajista vain pieni osa oli huolissaan potilaan suostumuksen saamisesta etäasiointiin. Tämä voinee kertoa siitä, että Suomessa on jo totuttu käyttämään sähköisiä alustoja, kuten esimerkiksi OmaKanta-palvelua. Pirstaleisista käytännöistä yhtenäisiin Huupponen21 on kiteyttänyt aineistonsa pohjalta suun terveydenhuollon etävastaanotoille parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Etävastaanotolla toimivimmiksi osa-alueiksi koettiin: hoidon tarpeen arviointi potilasohjaus neuvonta omahoidon ohjaus ja terveysneuvonta alle kouluikäisten lasten suun terveystarkastukset kontrollit, kuten oikomishoidon kontrollit ja jälkikontrollit lapsiperheiden ohjaus, erityisesti ensimmäistä lasta odottavien perheiden osalta. Toimivimmaksi palvelun tarjoamisen kanavaksi tutkimuksessa todettiin videovastaanotot. Muita vaihtoehtoja olivat puhelinvastaanotto, chat-palvelu ja mobiilisovellus tai pikaviestipalvelu. Etävastaanotot ovat erinomainen apukeino ennaltaehkäisevien palveluiden sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisessa. Niitä hyödyntämällä on mahdollista toteuttaa STM:n linjausta etäpalveluista terveyden ja hyvinvoinnin tukena, mutta uuden vastaanottomallin omaksuminen edellyttää tutkimuksiin pohjautuvia suosituksia ja ammattikunnan kuulemista. Suositus käytännön työn tueksi Jotta etävastaanotoista saataisiin oikeasti toimiva lisä palveluvalikoimaan, edellyttäisi se laajempaa selvitystä suun terveydenhuollon etävastaanottopalvelujen nykyisistä käytänteistä. Toteutettavan selvityksen pohjalta voitaisiin muodostaa toimintamallisuositus, joka hyödyttäisi niin hyvinvointialueita kuin yksityistä sektoriakin. Toimintamallisuosituksessa olisi hyvä ohjeistaa, mitä tehtäviä ja toimenpiteitä etävastaanotolle voidaan sisällyttää ja mihin tutkimuksiin tämä tieto perustuu. Selkeiden ohjeistusten avulla voidaan saada etävastaanottojen potentiaalia paremmin esiin. Samalla voidaan vähentää ammattikunnan huolta ja kannustaa etävastaanottojen käyttöön. Vahvasti nimittäin näyttää siltä, että asiakas on etäpalvelujen laajempaan hyödyntämiseen hyvinkin valmis. Kirjoittajat Tuija Huupponen on opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Hänen opinnäytetyönsä Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä on julkaistu maaliskuussa 2023. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet 1 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 2 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere. 3 STM 2023. Tiekartta 2022–2027: Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki. 4 Kestilä L & Karvonen S 2019. Johdanto. Teoksessa Kestilä, L. & Karvonen, S. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Teema 31. Helsinki. 9–23. 5,6 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 7 Hammashelppi.fi 8 Mehiläinen - Suun digiklinikka 9 Tilander A 2020. Hammaslääkärin etätyölle on paikkansa. Hammaslääkärilehti. 10 STM 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:5. Helsinki 2016. 11 STM & Kuntaliitto 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia 2020. Tampere. 12,13 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 14 Khokhar RA, Ismail WA, Sunny A, Shaikh GM, Ghous S, Ansari M, Zia SH, Arshad S & Alam MK 2022. Awareness regarding Teledentistry among Dental Professionals in Malaysia. BioMed Research International 2022. 15 Soegyanto AI, Wimardhani YS, Maharani DA & Tennant M 2022. Indonesian Dentists’ Perception of the Use of Teledentistry. International Dental Journal 72 (5). 674–681. 16 Chaudhary FA, Ahmad B, Javed MQ, Mustafa S, Fazal A, Javaid MM, Siddiqui AA, Alam MK & Ud Din S 2022. Teledentistry awareness, its usefulness, and challenges among dental professionals in Pakistan and Saudi Arabia. Digital Health 8. 17 Maqsood A., Sadiq MSK, Mirza D, Ahmed N, Lal A, Alam MK & Halim MSB. 2021. The Teledentistry, Impact, Current Trends, and Application in Dentistry: A Global Study. BioMed Research International 2021. 18 Abbas B, Wajahat M, Saleem Z, Imran E, Sajjad M, Khurshid Z 2020. Role of Teledentistry in COVID-19 Pandemic: A Nationwide Comparative Analysis among Dental Professionals. European Journal of Dentistry 14 (S1/2020). 19 Al-Khalifa KS & AlSheikh R 2020. Teledentistry awareness among dental professionals in Saudi-Arabia. PLoS ONE 15 (10). 20 Estai M, & Kruger E & Tennant M 2016. Perceptions of Australian dental practitioners about using telemedicine in dental practice. British Dental Journal 220 (1). 25–29. 21 Huupponen T 2023. Etävastaanotot suun terveydenhuollossa – Suuhygienistien, hammashoitajien ja hammaslääkäreiden kokemuksia ja mielipiteitä. Opinnäytetyö (YAMK). Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja
Terveydenhuollon etäpalveluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa “potilaan tutkiminen, diagnostiikka, tarkkailu, seuranta, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim. videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin” (Valvira 2022). Terveydenhuollon etäpalvelujen ja digitaalisten palveluratkaisujen kehittämistä on vauhdittanut kaikkia toimialoja koskeva digitalisaatio. Etäpalveluja kehitetään kiihtyvällä tahdilla niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannellakin sektorilla. Kehittämisen ajurina toimivat sekä tasapuolisesti saavutettavissa oleva palvelutarjonta että lisääntynyt kysyntä, johon yhtenä syynä voi nähdä älylaitteiden lisääntynen käytön. Tällä hetkellä yli 90 % suomalaisista 16–64-vuotiaista omistaa ja käyttää älylaitetta arjen toiminnoissaan (SVT 2021), miksei siis myös etävastaanottopalvelujen hyödyntämiseen. Etävastaanottopalvelujen kehittämistä voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi hyödyntämällä palvelumuotoilun ja muotoiluajattelun menetelmiä. Näitä tapoja avaamme tässä Hymy-kylän etävastaanoton kehittämistä käsittelevässä tekstissä. Palvelumuotoilun periaatteet kehittämisen perustana Yksi etänä toteutettavien palvelujen kehittämistrendi on palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen. Niillä tähdätään palvelujen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen yksittäisten prosessien kehittämisen sijaan. Palvelumuotoilulle ominaista on ennakoiva, tavoitteellinen ja käyttäjälähtöinen toiminta, joka samanaikaisesti vastaa sekä asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin että palveluntarjoajan liiketoiminnallisiin tavoitteisiin. Keskeistä kehittämisessä on muun muassa laajojen kokonaisuuksien jakaminen pienempiin osa-alueisiin, asiakasymmärryksen korostaminen eli mitä asiakas oikeasti hyötyy, toimivien ratkaisujen yhteistoiminnallinen kehittäminen, kehittämisen iteratiivisuus eli kehittämistoimien toistaminen niin kauan, kunnes laatu ja lopputulos ovat tavoitetasolla käytännönläheisten työskentelymenetelmien ja visuaalisuuden hyödyntäminen. Palvelumuotoilu on samalla sekä ajattelutapa että prosessi- ja työkaluvalikoima. (Tuulaniemi 2011 & Ahonen 2019.) HyMy-kylän etäohjauksen pilotti Kohti etäpalveluja ollaan menossa myös Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän hyvinvointi- ja terveyspalveluissa. Siellä etäkuntoutusta ja -ohjausta pilotoitiin keväällä 2021, kun koronaviruspandemia sulki korkeakoulun oppimisyksikköjä, joissa opintoihin liittyvää ohjattua harjoittelua tehtiin. Ohjauspilotti toteutettiin sekä pienryhmille että yksittäisille henkilöille suunnattujen etäpalvelujen muodossa, ja niitä tarjosi pieni joukko fysioterapian, osteopatian, sosiaalialan, terveydenhoitotyön ja toimintaterapian tutkinnoista. Pilotin aikana ohjausta järjestäneille opiskelijoille etäohjaustilanteita kertyi yhdestä kymmeneen. Pilotista kerättiin palautetta sekä opiskelijoilta, opettajilta että ohjaajilta. Palautteesta kävi ilmi, että ohjaustilanteiden koettiin kulkevan pääosin sujuvasti, kaksisuuntaisen interaktion merkitys korostui ja esimerkiksi videokuvayhteyttä vuorovaikutuksen osapuolien välillä pidettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi opiskelijat nostivat palautteessaan esiin toiveen etäpalveluosaamisen kartuttamisesta jo opintojen aikana. Etäpalvelujen hyödyntämiseen liittyykin monia eri näkökulmia: teknisestä osaamisesta verkkovälitteisen vuorovaikutuksen osaamiseen. Opiskelijalle tärkeää on muun muassa teknologiaosaamisen vahvistaminen, kuten esimerkiksi etäviestintävälineiden ja verkkokokousjärjestelmien käyttö, etäasiakaspalvelu- ja vuorovaikutusosaaminen valituissa kanavissa. Teknisen osaamisen lisäksi erityisesti vaikuttava vuorovaikutus etäyhteydellä toteutettuna edellyttää käyttäjältään uudenlaisia asenteita, ajattelun ja kohtaamisen tapoja (Meriläinen, Miettunen & Paalasmaa 2022). Riittävä etäasiakaspalveluosaaminen muodostaa pohjan laadukkaille ja turvallisille palveluille. Palvelujen tarjoajien lisäksi myös palvelujen käyttäjillä tulisi olla oikeanlaiset välineet, riittävä osaaminen ja halukkuus osallistua etäpalveluihin. Videoyhteyden avulla tarjotut etäpalvelut ovat tutkitusti lisänneet käyttäjien tyytyväisyyttä verrattuna pelkästään puhelimitse annettavaan ohjaukseen (Rush ym. 2021), ja niiden määrä onkin viime vuosina merkittävästi lisääntynyt (Kyytsönen ym. 2021). Etäpalvelujen innovointia HyMy-kylässä Pilotin jatkeeksi keväällä 2022 Metropoliassa toteutettiin monialainen innovaatioprojekti (Minno), jossa jatkettiin etävastaanottopalvelun ideointia ja innovointia opiskelijalähtöisesti. Projektin tavoitteena oli tuottaa työkaluja opiskelijoiden etävastaanottotyön tueksi. Kehittäjäkumppanina toimi KunTo-tiimi (Kuntoutuminen ja toimintakyky), jonka fokuksessa on HyMy-kylässä toimivien opiskelijoiden kuntoutusosaamisen vahvistuminen tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla. Innovaatioprojektiin osallistui monialainen ryhmä bioanalyytikko-, röntgenhoitaja-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita. Innovaatioprojektin aluksi opiskelijat määrittivät projektilleen kaksi kehittämiskohdetta: oppimista tukevan asiakaspalautteen kehittäminen ja etävastaanottotyötä tukevat tarkistuslistat. Yhteisten kehittämiskohteiden määrittämisen jälkeen työskentely eteni vaiheittain palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen. Yksinkertaistettuna palvelua voidaan kehittää esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta: määritä, tutki, ideoi, prototypoi, testaa, kehitä ja toimita. Tässä innovaatioprojektissa palvelumuotoilun prosessia hyödynnettiin soveltaen. Tutkimus- ja ideointivaihessa opiskelijat tutustuivat aiheeseen tutkitun tiedon avulla ja ideoivat erilaisia kehittämisen vaihtoehtoja. Opiskelijat tekivät toimintaympäristön kartoitusta ja keräsivät tietoa kehittämisen kohteena olevista teemoista. Määritettyjen kehittämiskohteiden osalta toinen ryhmä pohti oppimista tukevan asiakaspalautteen ja palautekyselyjen kehittämisen oleellisia asioita, kuten palautteen sisältöä ja toteutustapoja. Toinen ryhmä työsti ajatusta, miten opiskelija osaisi valmistautua etävastaanottoon, suoriutua etävastaanotosta ja tehdä tarvittavat tehtävät vastaanottotilanteen jälkeen ja minkälaisia työvälineitä tuekseen tarvitsisi. Ideointivaiheessa päädyttiin kehittämään tarkistuslistoja työskentelyn tueksi, ja niiden kehittämisessä huomioitiin opiskelijaan, asiakkaaseen, tiloihin ja tekniikkaan liittyviä tekijöitä. Tarkistuslistat ovat olleet terveydenhuollossa käytössä pitkään, ja niiden avulla pyritään minimoimaan riskien aiheuttajia, lisäämään asiakasturvallisuutta sekä tunnetta, että etävastaanoton järjestelyistä olisi asiakkaalle ja opiskelijalle mahdollisimman vähän haittaa. (Blomgren & Pauniaho 2014.) Tässä vaiheessa asiakkaiden ja palvelutarpeiden ymmärtäminen lisää todennäköisyyttä, että kehitetty palvelu vastaa käyttäjien todellisia tarpeita. Vaiheen lopuksi alustavat ideat esiteltiin HyMy-kylän kehittäjäkumppaneille, jotka myös hyväksyivät ne jatkotyöstöön. Tässä vaiheessa tehtiin myös projektisuunnitelma, joka auttoi hahmottamaan innovaatioprojektin kokonaisuutta. Prototypointi- ja testausvaiheessa tuotettiin erilaisia vaihtoehtoja eli prototyyppejä asiakaspalautteista ja tarkistuslistoista. Testausta tehtiin iteratiivisissa sykleissä, jolla tarkoitetaan erilaisten vaihtoehtojen tai mallien toistamista, kunnes saadaan riittävän hyvä tulos. Prototyypit visualisoivat vaihtoehtoisia lopputuotoksia ennen lopullista julkaisua. Tässä vaiheessa asiakaspalautteesta tuotettiin prototyyppejä, jotka voivat olla esimerkiksi sovellusten visuaalisia malleja eli mockupeja (kuva 1). Vaihtoehtoisissa prototyypeissä otettiin huomioon mm. millainen palaute olisi opiskelijan oppimiselle arvokasta minkälainen vastaustapa olisi asiakkaalle helppo voisiko palautetta antaa useammalla eri tavalla ja voisiko asiakas valita itselleen sopivan palautteenantotavan? Lisäksi tässä vaiheessa koottiin etävastaanottotyötä tekevälle opiskelijalle ennen – aikana – jälkeen-tarkistuslistat. Ennen vastaanottotilannetta keskiöön nostettiin tilaratkaisuihin, tekniikkaan, asiakastapaukseen ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä. Etävastaanoton aikana hyödynnettävään listaan nostettiin asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja viestintään, kirjaamiseen, yhteenvetoon ja vastaanoton lopettamiseen liittyviä asioita. Etävastaanoton jälkeen noudatettavaan listaan huomioitiin laitteistoon, ympäristöön ja opiskelijan toimintaa liittyviä asioita. Lisäksi tehtiin yksi lista ongelmatilanteita varten (kuva 2). Kehitä ja toimita -vaiheessa asiakaspalautteen kehittämisessä päädyttiin kolmeen vaihtoehtoiseen palautteenantotapaan, jotka olivat: välitön suullinen palaute etäohjauksen jälkeen, sähköinen palaute sähköpostitse tai palautekysely puhelimitse. Projektissa tuotetut tarkistuslistat viimeisteltiin ja liitettiin osaksi opiskelijoiden perehdytysmateriaali HyMy-kylässä. Kirjoittajat Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori (osteopaatti YAMK) Metropoliassa ja toiminut pitkään HyMy-kylässä harjoitteluohjaajana. Hän on ollut mukana useissa HyMy-kylän toimintoja kehittävissä innovaatioprojekteissa ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä. Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, uusien hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä. Lähteet Ahonen, A., Elo, A., Hurskainen, E., Huuskonen, V., Kilpinen, A., Nummila, K., Takala, N., Virtanen, T. & Vuorisalmi, T. 2022. Tarkistuslistat opiskelijalle. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ahonen, A. 2019. Palvelumuotoilu Sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Muutoksen voima Palvelumuotoilu SOTETM. Rihto Oy: Leppävesi. Annanolli, J., Jauhiainen, U., Jokinen, C., Mukku, S., Mustonen, M. & Tuuri, J. 2022. Palautekyselyvaihtoehdot. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Blomgren, K. & Pauniaho, S-L. 2014. Terveydenhuollon tarkistuslistat. Potilasturvallisuuden perusteet. E-kirja Duodecim Oppiportti.. Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, V., Aalto, A-M. & Mölläri, K. 2021. THL. Terveydenhuollon etäasioinnin trendit 2013-2020 Avohilmon aineistossa. Komssi, Titta & Peththahandi, Mirka 2021. Etäohjauksessa syntyy onnistumista ja oppimista – Oppeja HyMy-kylästä, osa 3. Hiiltä ja timanttia. Metropolian Blogit. Meriläinen, J., Miettunen, H. & Paalasmaa, P. 2022. Empatiaa hybridisti. Teoksessa: Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 95. Rush, KL., Seaton, C., Li, E, Oelke, ND & Pesut, B. 2021. Rural use of health service and telemedicine during COVID-19: The role of access and eHealth literacy. Health Informatics Journal 27 (2). STM. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus terveydenhuollossa annettavista etäpalveluista. SVT. Suomen virallinen tilasto 2021. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 13. Helsinki: Tilastokeskus. Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy. Valvira 2022. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Viitattu 8.2.2023.
Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä
Taide lisää viihtyvyyttä. – HyMy-kylän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella sijaitsevassa HyMy-kylässä on vuoden 2022 loppuun Rajapintoja-taidenäyttely, jossa on esillä akvarelleja ja runoja ihmisen luontosuhteesta ja ilmastotoimien terveyttä edistävistä vaikutuksista. Teokset ovat osa terveydenhoitaja Jenna Tonterin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä. Tutkinto-ohjelmassa Creativity and Arts in Social and Health Fields (Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla) on tutustuttu erilaisista näkökulmista taiteiden ja luovuuden merkitykseen ja tarpeellisuuteen sosiaali- ja terveysalan palveluissa sekä alan tutkimuksen osana. Tässä julkaisussa pohditaan kuvallisen taiteen merkitystä terveyspalveluiden odotustiloissa aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja HyMy-kylän asiakkaiden ja opiskelijoiden palautteen perusteella ja herätellään keskustelua taiteista osana asiakastyötä. Taiteen avulla viihtyvyyttä Terveyspalveluihin saavuttaessa aulat ja odotustilat ottavat tulijan vastaan. Niissä ihminen siirtyy toisenlaiseen rooliin asiakkaana, potilaana tai omaisena1. HyMy-kylän toimijat olivat jo pitkään pohtineet, miten odotustila voitaisiin luoda viihtyisämmäksi ja rennommaksi asiakkaille, ja lokakuusta alkaen odotustiloissa onkin ollut nähtävillä akvarelli- ja runonäyttely terveydenhoitaja Jenna Tonterin YAMK-opinnäytetyön teoksista. Värikkäissä teoksissa teemana on luonto, ja monet maalaukset ja runot käsittelevät ihmisen yhteyttä luontoon ja muuhun ympäristöön. Tunnelma on ehdottomasti muuttunut eloisammaksi ja kodikkaammaksi. – HyMy-kylän asiakas HyMy-kylän asiakkaiden sekä siellä toimivien opiskelijoiden kokemuksia taiteen esilläolosta HyMy-kylän odotustiloissa kartoitettiin lyhyillä kyselylomakkeilla avoimin kysymyksin. Kyselyihin vastasi anonyymisti yhdeksän asiakasta sekä kuusi opiskelijaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat ja viisi vastannutta opiskelijaa kokivat positiivisena taiteen tuomisen osaksi odotustiloja, yksi opiskelijoista ei ollut huomannut eroa tilan tunnelmassa taiteen tuomisen jälkeen. Odotustilojen kuvattiin olevan muun muassa aikaisempaa miellyttävämmät ja viihtyisämmät, kodikkaammat, tunnelmallisemmat, inhimillisemmät, rennommat ja eloisammat. Yhden asiakkaan mukaan taiteen tuomisen myötä tilat eivät olleet enää ”niin kylmät ja tavallisen odotustilamaiset, vaan kotoisammat”. Taiteen vaikutukset kokemuksiin ja tunnetiloihin terveyspalveluissa Odotusaulat voivat toisinaan olla paikkoja, joissa voi tulla esimerkiksi pitkästymisen, jopa pelon tai ahdistuksen tunteita. Erityisesti lapsille odotusaulat voivat merkitä pelkoa liittyen tuleviin toimenpiteisiin tai eroon vanhemmista2. Niin sanotut positiiviset häiriötekijät, kuten kuvataiteet osana terveydenhuollon tiloja, vähentävät tutkitusti stressiä ja ahdistusta, ja parhaimmillaan ne voivat jopa pysäyttää asiakkaan tai potilaan huolestuneen ajattelun3, 4. Taiteen katselu voi myös auttaa potilaan roolissa olevaa kokemaan hallinnantunnetta sekä helpottaa tilanteisiin sopeutumista. Eri taidemuotoja voidaan hyödyntää monipuolisesti luomaan miellyttävää ympäristöä terveyspalveluissa, esimerkiksi julistein, seinämaalauksin ja veistoksin tai käsitöiden, äänimaisemien ja videoteosten avulla5. Asiakkaani on usein taideteoksen luona istumassa, hän katsoo kuvaa ja selvästi rauhoittuu sen avulla. – Metropolian HyMy-kylän opiskelija Visuaaliset taiteet terveydenhuollon ympäristöissä voivat parantaa potilaiden kokemuksia terveyspalveluista6, 7, 8. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti luontoa kuvaavan taiteen on todettu vähentävän potilaiden kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta ja kivusta. Lisäksi päivystyksessä odottavien potilaiden käytöksessä huomattiin selkeä positiivinen muutos, kun odotustiloihin tuotiin luontoon liittyviä kuvia ja taidetta. Potilaat olivat rauhallisempia, keskustelivat enemmän keskenään, ja jonot odotustiskillä vähenivät. Lisäksi melutaso laski luontoaiheisten teosten esillä olemisen myötä9. HyMy-kylän asiakkaiden palautteesta nousi esiin, että taidetta oli ollut mukava katsella odotellessa, jolloin ”odotus sujui leppoisammin”. Lisäksi taiteen esille tuomisen jälkeen odotustiloja kuvailtiin sekä rauhoittavina että piristävinä. HyMy-kylän opiskelijoiden vastausten mukaan osa asiakkaista oli jäänyt katselemaan tauluja ja lukemaan tekstejä, ja erityisesti lasten oli havaittu kiinnittävän huomiota tauluihin. Yhden opiskelijan mukaan asiakas istui usein taideteoksen luona odottamassa katsoen kuvaa ja selvästi rauhoittuen sen avulla. Myös toinen opiskelija vastasi, että asiakkaat ovat mahdollisesti olleet rennomman oloisia taiteiden oltua esillä. Osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei ollut huomannut asiakkaiden olemuksessa tai toiminnassa muutoksia. Näitä kiva katsella odottaessa! – HyMy-kylän asiakas Ihmiset havainnoivat usein ympäriltään asioita, jotka vastaavat heidän tunnetilojaan. Esimerkiksi iloisina he huomaavat positiivisia asioita. Monitulkintaisen taiteen käyttöä on hyvä käyttää varauksella terveydenhuollon odotus- ja toimenpidetiloissa, etteivät ne vahvista voimakkaita negatiivisiksi koettuja tunnetiloja. Erään tutkimuksen yhteydessä huomattiin, että toisin kuin luontoteemaisen taiteen vähentäessä potilaiden kokemusta ahdistuksesta ja kivusta, abstrakti taide jopa pahensi oireilua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toinen tutkimus totesi yhdenpitävästi, että ihmiset valitsivat sairaalaympäristöön sopivaksi mieluummin luontoteemaisen taiteen kuin abstraktin taiteen. Kuitenkin abstraktiakin taidetta voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa, ja abstraktin taiteen avulla voidaan esimerkiksi päästä tietoisen läsnäolon tilaan, joka voi edistää mielen hyvinvointia10. Asiakkailta tuli positiivista palautetta taidenäyttelystä. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että asiakkaat vaikuttivat pitävän taiteesta: taideteosten esillä oloa oli kiitelty ja alkuperästä kyselty. Sekä asiakkaiden että opiskelijoiden palautteesta nousikin useita toiveita jatkuvista taidenäyttelyistä HyMy-kylän tiloissa. Erityisesti värikkäitä, näyttäviä ja isokokoisiakin teoksia toivottiin jatkossa esille poistamaan “kliinistä tunnelmaa”. Yhden asiakkaan palautteen mukaan maalausten lisäksi myös tekstiilitaide sopisi tiloihin hyvin. Taide ihmisten keskinäisen yhteyden muodostamisessa Terveydenhuollon ammattilaisen itse tekemät taideteokset tai käsityöt voivat olla potilaalle tai asiakkaalle merkityksellinen osa terveyspalveluiden kokemusta. Tutun terveydenhuollon ammattilaisen signeeraama valokuvateos tai maalaus odotustiloissa antaa ammattihenkilöstä uudenlaisen kuvan ja voi herättää uteliaisuutta ammattiroolin takana olevaa ihmistä kohtaan. Lisäksi taidenäyttelyt terveydenhuollon tiloissa voivat parhaimmillaan lisätä sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mikäli taide on työntekijöiden tai potilaiden tekemää, niistä voi oppia ihmisestä itsestään paljon sellaista, mitä muuten ei oppisi. Taiteen avulla voi myös kertoa tarinoita sekä ymmärtää omia kokemuksia ja tunteita11. Yhden opiskelijan palautteesta nousikin esiin toive HyMy-kylässä tapahtuvasta taidetoiminnasta, jossa opiskelijat voisivat ohjata vaikkapa lapsille työpajaa, jonka tuotoksista voitaisiin koostaa näyttely HyMy-kylän odotustilaan. Kaikki taide on aina hyvästä. – HyMy-kylän asiakas Taide tai luova toiminta voivat olla osana terveydenhuollon palveluita. Parhaimmillaan terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaiden kesken tuotettu taide voi luoda yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä ihmisten välille, parantaa asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluista ja sitoutumisesta hoitoon sekä lisätä henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja yhteishenkeä. Taidetyöpajoissa voi irtautua potilaan tai asiakkaan roolista. Asiakkaan tai potilaan roolissa taiteiden parissa voi halutessaan keskittyä vain käsillä tekemiseen ja samalla tuottaa jotain yhteistä ja olla osana yhteisöä. Toisaalta usein juuri se, että keskitytään taiteeseen ihmisten sijaan voi auttaa luomaan tilan, jossa on helppo keskustella henkilökohtaisasioista sekä luoda läheisiä suhteita muihin. Taiteen tekemisellä on myös positiivisia fysiologisia vaikutuksia terveyteen, kuten verenpaineen ja sykkeen aleneminen sekä ahdistuksen lievittyminen. Mikäli taidetyöpajoissa tehtyä taidetta laitetaan esille terveydenhuollon tiloihin, voivat myös muut asiakkaat ja potilaat parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta12. Jatkossa taiteen tekemiseen voitaisiin osallistaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät. Ihmislähtöinen kehittäjäkumppanuus tarkoittaa, että asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Ihmislähtöisessä toiminnassa toinen ihminen eli esimerkiksi asiakas kohdataan kunnioittavasti ja hänen kokemuksensa ja asiantuntijuutensa huomioiden 13, 14, 15. Näin saadaan arvokasta tietoa suoraan esimerkiksi siitä, miten asiakas kokee palvelun odotustilat ja millainen taide on asiakkaiden kokemuksen perusteella kyseiseen tilaan sopivinta. Taiteen avulla voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia terveydenhuollossa, niin odotustiloissa kuin osana terveydenhuollon toimintaa. Taide voi lisätä odotustilojen viihtyisyyttä, auttaa rauhoittumisessa ja tehdä odottelusta mukavampaa. Lisäksi osana terveydenhuollon toimintaa se voi luoda ihmisten välisiä yhteyksiä sekä auttaa tunteiden tunnistamisessa. Taide on best, rohkeasti vaan!! – HyMy-kylän opiskelija Kirjoittajat Jenna Tonteri valmistuu alkuvuodesta 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Creativity and Arts in Social and Health Fields (terveydenhoitaja YAMK). Hän on työskennellyt prevention eri tasoilla terveyttä edistävässä ja sairauksia ehkäisevässä terveydenhoitotyössä, sairaanhoitotyössä sekä kuntoutuksessa ja on kiinnostunut kehittämään osaamistaan kansanterveyden ja ympäristöterveyden näkökulmista sekä yhdistämään työhönsä taiteita ja luovuutta. Jenna Tonterin opinnäytetyö Illustrated Meanings of Climate Change Mitigation’s Co-benefits to Human Health. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän ohjaa opiskelijoiden harjoitteluja HyMy-kylässä sekä kehittää HyMy-kylän palveluita. Lähteet 1 Rollins J. 2021 'Purpose-Built' Art in Hospitals : Art with Intent, Emerald Publishing Limited. ProQuest Ebook Central. 2 Rollins, J. 2021. 3 Daykin, N., Byrne, E., Soteriou, T. & O'Connor, S. 2010. Using arts to enhance mental healthcare environments: Findings from qualitative research. Arts & health 2 (1), 33–46. doi:10.1080/17533010903031408 4 Nanda, U., Chanaud, C., Nelson, M., Zhu, X., Bajema, R. & Jansen, B. H. 2012. Impact of Visual Art on Patient Behavior in the Emergency Department Waiting Room. The Journal of emergency medicin, 43 (1), 172–181. doi:10.1016/j.jemermed.2011.06.138 5 Nanda, U. ym. 2012. 6 Cusack, P., Lankston, L. & Isles, C. 2010. Impact of visual art in patient waiting rooms: Survey of patients attending a transplant clinic in Dumfries. JRSM short reports 1 (6), 52–55. doi:10.1258/shorts.2010.010077 7 Daykin, N. ym. 2010. 8 Nanda, U. 2012. 9 Nanda, U. 2012. 10 Rollins, J. 2021. 11 Rollins, J. 2021. 12 Rollins, J. 2021. 13 Elomaa-Krapu, M., Ahlstrand, A. & Vehkaperä, U. 2021. HyMy-kylässä opitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä. AMK-lehti 3. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112557048. 14 Hand, C. & Raatikainen, E. 2022. Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-330-5. 15 Kuipers, S., Cramm, J. & Nieboer, A. 2019. The importance of patient-centered care and co-creation of care for satisfaction with care and physical and social well-being of patients with multi-morbidity in the primary care setting. BMC Health Serv Res. 19 (1), 13.
Mari Virtanen, päätoimittaja, yliopettaja TtT, terveysalan digitalisaatio
Aino Vuorijärvi, yliopettaja FT, suomen kieli ja viestintä
Salla Kivelä, yliopettaja TtT, tutkimus ja kehittäminen
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Sotemuotoilijat- blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Toimituskunta on toiminut blogin perustamisesta alkaen (15.8.22).
Haluatko julkaista Sotemuotoilijoissa? Lue kirjoittajaohjeet Drivessä ja ota yhteyttä toimituskuntaan
aluekehitys asiakaslähtöisyys asiantuntijaviestintä bloggaus digikliiniset digikliiniset asiantuntijat digitalisaatio etiikka etäpalvelu etävastaanotto HyMy-kylä hyvät käytänteet innovaatio-osaaminen kliininen asiantuntija kliininen asiantuntija digitaalisissa toimintaympäristöissä kuntouttava työtoiminta Metropolia Ammattikorkeakoulu moninaisuus NPT näyttöön perustuva toiminta näyttöön perustuvat toiminta osaaminen Osaaminen 2035 osaamisedellytykset osaamisvaatimukset palvelujen kehittäminen palvelumuotoilu sosiaali- ja terveysala sotemuotoilijat sotemuotoilu suun terveys tekoäly tekstitaidot terveyden edistäminen terveydenhuolto terveysinterventio tieteisfiktio TK-osaaminen TKI tulevaisuusajattelu tutkimuksellinen kehittäminen tutkimus- ja kehittämisosaaminen yamk yhteiskehittäminen yhteisöllinen kehittäminen