Sotemuotoilijat

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan palveluja ja rakenteita muotoilemassa

Vuosi: 2022

Digikliininen asiantuntija sotemuotoilijana
20.12.2022
Mari Virtanen

Mitä tekee digikliininen asiantuntija? Mihin hän työelämässä sijoittuu? Mitä hän osaa ja missä hän voi osaamistaan parhaiten hyödyntää? Kliininen asiantuntijuus + digitaaliset toimintaympäristöt = digikliininen asiantuntijuus  Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut kliininen asiantuntija voi toimia vaativaa osaamista edellyttävissä terveydenhuollon ja hoitotyön kehittämis- ja johtotehtävissä. Kliinisen asiantuntijuuden tutkinto-ohjelmassa kliininen osaaminen yhdistyy tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen. Eri oppilaitoksissa osaamista voi syventää esimerkiksi akuuttihoitotyön, mielenterveys- ja päihdetyön, palliatiivisen hoidon, omahoidon tukemisen, kansansairauksien hoitotyön, johtamisen tai terveysalan digitalisaation suuntaan, kunkin ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman mukaisesti.   Niin sanotun digikliinisen asiantuntijan YAMK-tutkinnossa yhdistyvät aiemmin hankittu kliininen asiantuntijuus ja tutkintoon sisältyvät uudet osaamiset terveysalan digitalisaatioon, digitaalisten palveluratkaisujen ymmärtämiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen liittyen. Tämä digikliiniseksi kutsuttu osaamisyhdistelmä muodostaa osaamisen perustan. Terveysalan digitalisaatiota tarkastellaan eri taustatutkintojen näkökulmista, kuten esimerkiksi sairaanhoitajan, suuhygienistin, bioanalyytikon, röntgenhoitajan, fysioterapeutin tai jalkaterapeutin. Keskittyminen digitalisaatioon ilmiönä mahdollistaa opiskelijaksi hakeutumisen monilla eri taustatutkinnoilla, samalla tukien moniammatillisen osaajayhteisön muodostumista.  Monet tutkinnosta valmistuvat tulevat toimimaan tulevaisuuden sotepalveluiden kehittäjinä, sotemuotoilijoina, viemällä tutkinnon mahdollistamaa laaja-alaista osaamista käytäntöön.  Digikliinisen asiantuntijuuden osaamisen ydin  Digikliinisen asiantuntijan osaamisessa korostuvat digitaalisten ratkaisujen, mobiilisovellusten, etä- ja virtuaalipalvelujen ja digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjausosaaminen sekä asiantuntijaosaamisen tuotteistaminen1. Toisin sanoen asiantuntijan tulee osata hyödyntää, kehittää ja arvioida digitaalisia palveluja erilaisilla päätelaitteilla, hyödyntää etäyhteyksiä ja virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia osana hoitoprosesseja ja organisaatioiden kehittämistä ja tehdä omaa osaamistaan näkyväksi huomioon ottaen tulevaisuuden tarpeet.   Digikliinisen asiantuntijan osaamisen sisällöllisiksi kärjiksi on tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulussa tunnistettu  sosiaali- ja terveysalan digitalisaatio ja digitaaliset palvelut  terveys- ja hyvinvointiteknologia, tekoäly ja robotiikka  palvelujen asiakaslähtöinen kehittäminen ja asiakasosallisuus  asiakkaiden ohjaaminen digitaalisissa ympäristöissä  laadun hallinta, kehittäminen ja johtaminen  digikliinisen asiantuntijan rooliin kasvaminen   digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen  tutkimuksellinen kehittäminen ja innovaatiotoiminta (kuvio 1).    1. Teknologia-osaaminen  Teknologia-osaaminen tarkoittaa työntekijän kykyä käyttää erilaisia teknologisia välineitä ja ratkaisuja osana omaa työtään, terveydenhuollon kontekstissa osana potilaan vaikuttavaa hoitoa.  Teknologisen osaamisen lisäksi digitaalisten ratkaisujen hyödyntämiseen liittyy eettistä osaamista, motivaatiota ja halua niiden hyödyntämiseen2,3.  Eittämättä digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen vahva perusta muodostuu juuri tämän osaamisen ympärille. Teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksien oivaltamisen lisäksi ytimessä ovat toimialalla tapahtuvat muutokset, kuten liiketoimintamallien ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, tulevaisuusvisiotkin. Monesti teknisten ratkaisujen kehittämisessä on enemmän kyse ajatusmallien muuttamisesta ja muutoksen johtamisesta kuin varsinaisesta teknisen osaamisen kerryttämisestä. Tärkeää on laaja-alainen ymmärrys nykyisistä ja tulevista mahdollisuuksista, joilla pyritään hyödyntämään viimeisintä teknologiaa osana potilaiden tehokasta ja turvallista hoitoa.   2. Digikyvykkyyksien kehittäminen ja johtaminen   Digikyvykkyyksien kehittäminen liittyy tiiviisti teknologiaosaamiseen ja osaamisen kehittämishalukkuuteen. Digikyvykkyyksillä tarkoitetaan toimijoilla olevia tietoja, taitoja ja asenteita, joiden avulla he voivat elää, tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan digitaalisiin toimintoihin.   Tunnistettu on, että digitaalisten taitojen hallinta myös terveydenhuollossa on välttämätöntä. Tutkimuksissa on osoitettu, että terveysalan opiskelijoiden digikyvykkyyksien kehittymistä on tuettu integroimalla digiosaamista tutkintojen opetussuunnitelmiin muutosten ollessa kuitenkin melko hitaita4,5. Lisäksi tiedetään, että digikyvykkyyksien kehittäminen ei välttämättä ole systemaattisia eikä se ilman tavoitteellista johtamista integroidu osaksi käytännön työtä.  Käytännössä digikyvykkyyksiä voidaan kehittää useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä monipuolisesti aiheeseen liittyvää koulutusta, jonka avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat oppia uusimpien työvälineiden ja järjestelmien käyttöä myös työelämässä toimiessaan  kehittämällä teknologista infrastruktuuria tarve- ja käyttäjälähtöisesti, jolloin digitaalisen ratkaisun loppukäyttäjä on osallisena kehittämis- ja käyttöönottoprosessien varhaisissa vaiheissa, jolloin myös kehitettyjen ratkaisujen käyttöönotto on helpompaa  lisäämällä yhteistyötä eri toimijoiden, kuten koulutusorganisaatioiden, työelämätoimijoiden, tutkimuslaitosten ja teknologiayritysten välillä, jolloin uusia innovaatioita ja mahdollisuuksia saadaan entistä tehokkaammin esille.  3. Eettinen osaaminen   Eettinen osaaminen tukee yhtä hoitotyön tärkeintä periaatetta: eettistä vastuuta potilaasta, hänen hoidostaan ja hyvinvoinnistaan. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet (2020)6 ohjaavat monien eri ammattiryhmien työtä, esimerkiksi suojelemaan ihmiselämää, yksilöllisesti edistämään potilaan hyvää oloa, tukemaan itsemääräämisoikeutta tai mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa. Yhä enenevissä määrin digitaalisiin kanaviin ja palveluratkaisuihin siirryttäessä eettisen osaamisen merkitys korostuu ja rooli muuttuu. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat, miten huomioida potilaan yksilölliset tarpeet, miten huolehtia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta, miten luoda avointa vuorovaikutusta ja keskinäistä luottamusta, kun toimintaympäristö on digitaalinen. Osittain jo perinteisten digitaalisten ratkaisujen lisäksi eettistä osaamista haastavat edelleen kehittyvät teknologiat, tekoäly, big data ja robotiikka, jotka ovat vasta saapumassa terveydenhuoltoon.   4. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen  Moniammatillinen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen (TKI) ovat tärkeitä työelämän kehittämisessä. TKI-osaamisen teemat on nostettu esiin esimerkiksi Opetushallituksen (2019)7 Osaaminen 2035 -raportissa ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen yhteisissä kompentensseissa (2022)8, jotka kuvaavat YAMK-tutkintojen suorittaneiden osaamisen tasoa. Näissä raporteissa esiin on nostettu muun muassa   asiakaslähtöisten palvelujen kehittämisosaaminen  innovaatio-osaaminen  tiedonhaku- ja arviointitaidot  tiedonhallinta- ja analysointitaidot  tulevaisuutta ennakoivien ratkaisujen kehittäminen eri TK-menetelmiä hyödyntäen.   Lisää TK-menetelmien roolista työelämälähtöisessa kehittämisessä voit lukea Mari Virtasen tekstistä Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022)9.    5. Vuorovaikututus- ja viestintäosaaminen  Monikanavainen asiantuntijaviestintäosaaminen kuuluu myös digikliinisen asiantuntijan profiiliin. Asiantuntijaviestinnän tarkoituksena on selkeästi ja ymmärrettävästi välittää tutkittuun tietoon perustuvaa luotettavaa tietoa ja näkemyksiä suurelle yleisölle, joka voi hyödyntää sitä edelleen omissa yhteyksissään. Monikanavaisesti viestintää voi toteuttaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, verkkosivuilla, lehtiartikkeleissa ja podcasteissä. Asiantuntijaviestintäosaaminen liittyy tiiviisti osaamisen näkyväksi tekemiseen ja asiantuntijaosaamisen tuotteistamiseen. Suunniteltu ja hyvin toteutettu asiantuntijaviestintä tukee sekä henkilöbrändin että organisaatiomielikuvien muodostumista, samalla avaten kanavan luotettavan tiedon levittämiseen.    Vuorovaikutusosaaminen sisältää taitoja kommunikoida selkeästi ja ymmärrettävästi sekä kuunnella ja ymmärtää erilaisten ihmisten näkökulmia, erityisesti digitaalisten palveluratkaisujen kehittämisessä. Se on digikliinisen asiantuntijan roolissa myös tärkeää.  Digikliininen sotemuotoilija työelämässä   Tällä hetkellä suuri osa Metropolia Ammattikorkeakoulun digikliinisistä asiantuntijoista sijoittuu tutkinnon tuottamaa osaamista vastaaviin tehtäviin, sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjiksi, sotemuotoilijoiksi. Sotemuotoilulla tarkoitan palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti niin, että ne vastaavat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita ja odotuksia.  Sotemuotoiluajatus kattaa digitaalisten palvelujen koko kokonaisuuden: sisältöjen, toiminnallisuuksien, tyytyväisyyden, käytettävyyden ja laadun kehittämisen. Uusiin tehtäviin työllistyneiden nimikkeitä ovat olleet esimerkiksi asiantuntija/erityisasiantuntija, suunnittelija/erityissuunnittelija, konsultti, projekti-, palvelu- tai asiakaspäällikkö, sovelluskehittäjä- tai asiantuntija. Tutkinnolla voi sijoittua myös osastonhoitajan, lehtorin tai yrittäjän tehtäviin (ks. kuvio 1). Sotemuotoilun näkökulmasta kiinnostavaa on seurata terveydenhuollon toimenkuvien ja roolien muodostumista digikliinisen asiantuntijan ydinosaamisen ympärille.  Uudenlaisista digitaalisista palveluratkaisuista hyvänä esimerkkinä ovat yksityisen sektorin digiklinikat, joissa asiakasta palvellaan mahdollisuuksien mukaan kokonaan etänä. Tällainen uudistunut työn tekemisen tapa mahdollistaa myös hoitohenkilökunnalle erilaisen työroolin, joita voisi terveydenhuollon kentällä ajatella laajemminkin. Samalla konseptilla tulevaisuudessa voisi nähdä esimerkiksi digitaalisen opettajan, perehdyttäjän tai potilasohjaajan roolit. Puhumattakaan mahdollisuuksista, joissa robotti voisi ottaa osan hoitajien kuormasta10.    Käytännössä uusien digitaalisten palvelujen käyttö ja digitaalisten työroolien haltuunotto kuormittavat kliinistä työtä tekevää henkilöstöä. Aiempien tutkimusten11 ja käytännön kokemusten perusteella tiedetään, että digitaalisten ratkaisujen haltuunotto oman työn ohella on haastavaa ja aikaa vievää. Hyvä ajatus voisi olla tulevaisuuden työroolien uudelleentarkastelu, jolloin osa kliinisistä asiantuntijoista voisi syventyä edelleen kliiniseen työn kehittämiseen, osa digitaalisten ratkaisujen asiantuntijoiksi.  Lisää tietoa digikliinisen asiantuntijan tutkinnosta voi etsiä Opintopolun kuvauksista 12 , Metropolia Ammattikorkeakoulun sivuilta ja digikliinisten opinto-oppaasta.   Lähteet  1 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 2 Konttila J, Siira H, Kyngäs H ym. 2019. Healthcare professionals’ competence in digitalisation: A systematic review. J Clin Nurs. 28:745–761. https://doi.org/10.1111/jocn.14710  3 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf) 4 Cummings E, Shin E, Mather C, Hovenga E. 2016. Embedding nursing informatics education into an Australian undergraduate nursing degree. Studies in Health Technology and Informatics 225, 329–333. https://doi.org/10.3233/978-1-61499 -658-3-329. 5 Risling T. 2017. Educating the nurses of 2025: Technology trends of the next decade. Nurse Education in Practice 22, 89–92. https://doi.org/10.1016/j.nepr.2016.12.007. 6 Sairaanhoitajat 2020. Sairaanhoitajan eettiset ohjeet. 7 Opetushallitus (OPH) 2019. Osaaminen 2035- Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019: 3. (pdf)  8 Arene 2022.  Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. 9 Virtanen M. 2022.  Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan (2022). 10 Ojanperä S. 2022. Hyvinvointialuejohtaja jakaisi hoitajien taakkaa roboteille ja muille ammattikunnille – ”Hoitotyössä olevien on arvioitava, minkä osan siitä voisi tehdä joku muu”. Uutiset 13.12.2022. Yle.  11 Brown J, Pope N, Bosco AM, Mason J, Morgan A. 2020. Issues affecting nurses' capability to use digital technology at work: An integrative review. J Clin Nurs. 29: 2801–2819. https://doi.org/10.1111/jocn.15321 12 Opintopolku https://opintopolku.fi/

Lue lisää

Kuvataiteen vaikutuksia terveydenhuollon odotustiloissa – kokemuksia HyMy-kylästä
30.11.2022
Jenna Tonteri ja Saila Pakarinen

Taide lisää viihtyvyyttä. – HyMy-kylän opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulun Myllypuron kampuksella sijaitsevassa HyMy-kylässä on vuoden 2022 loppuun Rajapintoja-taidenäyttely, jossa on esillä akvarelleja ja runoja ihmisen luontosuhteesta ja ilmastotoimien terveyttä edistävistä vaikutuksista. Teokset ovat osa terveydenhoitaja Jenna Tonterin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä. Tutkinto-ohjelmassa Creativity and Arts in Social and Health Fields (Luovuus ja taide sosiaali- ja terveysaloilla) on tutustuttu erilaisista näkökulmista taiteiden ja luovuuden merkitykseen ja tarpeellisuuteen sosiaali- ja terveysalan palveluissa sekä alan tutkimuksen osana. Tässä julkaisussa pohditaan kuvallisen taiteen merkitystä terveyspalveluiden odotustiloissa aiheesta kirjoitetun kirjallisuuden ja HyMy-kylän asiakkaiden ja opiskelijoiden palautteen perusteella ja herätellään keskustelua taiteista osana asiakastyötä. Taiteen avulla viihtyvyyttä Terveyspalveluihin saavuttaessa aulat ja odotustilat ottavat tulijan vastaan. Niissä ihminen siirtyy toisenlaiseen rooliin asiakkaana, potilaana tai omaisena1. HyMy-kylän toimijat olivat jo pitkään pohtineet, miten odotustila voitaisiin luoda viihtyisämmäksi ja rennommaksi asiakkaille, ja lokakuusta alkaen odotustiloissa onkin ollut nähtävillä akvarelli- ja runonäyttely terveydenhoitaja Jenna Tonterin YAMK-opinnäytetyön teoksista. Värikkäissä teoksissa teemana on luonto, ja monet maalaukset ja runot käsittelevät ihmisen yhteyttä luontoon ja muuhun ympäristöön. Tunnelma on ehdottomasti muuttunut eloisammaksi ja kodikkaammaksi. – HyMy-kylän asiakas HyMy-kylän asiakkaiden sekä siellä toimivien opiskelijoiden kokemuksia taiteen esilläolosta HyMy-kylän odotustiloissa kartoitettiin lyhyillä kyselylomakkeilla avoimin kysymyksin. Kyselyihin vastasi anonyymisti yhdeksän asiakasta sekä kuusi opiskelijaa. Kaikki kyselyyn vastanneet asiakkaat ja viisi vastannutta opiskelijaa kokivat positiivisena taiteen tuomisen osaksi odotustiloja, yksi opiskelijoista ei ollut huomannut eroa tilan tunnelmassa taiteen tuomisen jälkeen. Odotustilojen kuvattiin olevan muun muassa aikaisempaa miellyttävämmät ja viihtyisämmät, kodikkaammat, tunnelmallisemmat, inhimillisemmät, rennommat ja eloisammat. Yhden asiakkaan mukaan taiteen tuomisen myötä tilat eivät olleet enää ”niin kylmät ja tavallisen odotustilamaiset, vaan kotoisammat”. Taiteen vaikutukset kokemuksiin ja tunnetiloihin terveyspalveluissa Odotusaulat voivat toisinaan olla paikkoja, joissa voi tulla esimerkiksi pitkästymisen, jopa pelon tai ahdistuksen tunteita. Erityisesti lapsille odotusaulat voivat merkitä pelkoa liittyen tuleviin toimenpiteisiin tai eroon vanhemmista2. Niin sanotut positiiviset häiriötekijät, kuten kuvataiteet osana terveydenhuollon tiloja, vähentävät tutkitusti stressiä ja ahdistusta, ja parhaimmillaan ne voivat jopa pysäyttää asiakkaan tai potilaan huolestuneen ajattelun3, 4. Taiteen katselu voi myös auttaa potilaan roolissa olevaa kokemaan hallinnantunnetta sekä helpottaa tilanteisiin sopeutumista. Eri taidemuotoja voidaan hyödyntää monipuolisesti luomaan miellyttävää ympäristöä terveyspalveluissa, esimerkiksi julistein, seinämaalauksin ja veistoksin tai käsitöiden, äänimaisemien ja videoteosten avulla5.   Asiakkaani on usein taideteoksen luona istumassa, hän katsoo kuvaa ja selvästi rauhoittuu sen avulla. – Metropolian HyMy-kylän opiskelija Visuaaliset taiteet terveydenhuollon ympäristöissä voivat parantaa potilaiden kokemuksia terveyspalveluista6, 7, 8. Erään tutkimuksen mukaan erityisesti luontoa kuvaavan taiteen on todettu vähentävän potilaiden kokemusta stressistä, ahdistuneisuudesta ja kivusta. Lisäksi päivystyksessä odottavien potilaiden käytöksessä huomattiin selkeä positiivinen muutos, kun odotustiloihin tuotiin luontoon liittyviä kuvia ja taidetta. Potilaat olivat rauhallisempia, keskustelivat enemmän keskenään, ja jonot odotustiskillä vähenivät. Lisäksi melutaso laski luontoaiheisten teosten esillä olemisen myötä9. HyMy-kylän asiakkaiden palautteesta nousi esiin, että taidetta oli ollut mukava katsella odotellessa, jolloin ”odotus sujui leppoisammin”. Lisäksi taiteen esille tuomisen jälkeen odotustiloja kuvailtiin sekä rauhoittavina että piristävinä. HyMy-kylän opiskelijoiden vastausten mukaan osa asiakkaista oli jäänyt katselemaan tauluja ja lukemaan tekstejä, ja erityisesti lasten oli havaittu kiinnittävän huomiota tauluihin. Yhden opiskelijan mukaan asiakas istui usein taideteoksen luona odottamassa katsoen kuvaa ja selvästi rauhoittuen sen avulla. Myös toinen opiskelija vastasi, että asiakkaat ovat mahdollisesti olleet rennomman oloisia taiteiden oltua esillä. Osa kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei ollut huomannut asiakkaiden olemuksessa tai toiminnassa muutoksia. Näitä kiva katsella odottaessa! – HyMy-kylän asiakas Ihmiset havainnoivat usein ympäriltään asioita, jotka vastaavat heidän tunnetilojaan. Esimerkiksi iloisina he huomaavat positiivisia asioita. Monitulkintaisen taiteen käyttöä on hyvä käyttää varauksella terveydenhuollon odotus- ja toimenpidetiloissa, etteivät ne vahvista voimakkaita negatiivisiksi koettuja tunnetiloja. Erään tutkimuksen yhteydessä huomattiin, että toisin kuin luontoteemaisen taiteen vähentäessä potilaiden kokemusta ahdistuksesta ja kivusta, abstrakti taide jopa pahensi oireilua toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toinen tutkimus totesi yhdenpitävästi, että ihmiset valitsivat sairaalaympäristöön sopivaksi mieluummin luontoteemaisen taiteen kuin abstraktin taiteen. Kuitenkin abstraktiakin taidetta voidaan hyödyntää ihmisten hyvinvoinnin tukemisessa, ja abstraktin taiteen avulla voidaan esimerkiksi päästä tietoisen läsnäolon tilaan, joka voi edistää mielen hyvinvointia10. Asiakkailta tuli positiivista palautetta taidenäyttelystä. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että asiakkaat vaikuttivat pitävän taiteesta: taideteosten esillä oloa oli kiitelty ja alkuperästä kyselty. Sekä asiakkaiden että opiskelijoiden palautteesta nousikin useita toiveita jatkuvista taidenäyttelyistä HyMy-kylän tiloissa. Erityisesti värikkäitä, näyttäviä ja isokokoisiakin teoksia toivottiin jatkossa esille poistamaan “kliinistä tunnelmaa”. Yhden asiakkaan palautteen mukaan maalausten lisäksi myös tekstiilitaide sopisi tiloihin hyvin. Taide ihmisten keskinäisen yhteyden muodostamisessa Terveydenhuollon ammattilaisen itse tekemät taideteokset tai käsityöt voivat olla potilaalle tai asiakkaalle merkityksellinen osa terveyspalveluiden kokemusta. Tutun terveydenhuollon ammattilaisen signeeraama valokuvateos tai maalaus odotustiloissa antaa ammattihenkilöstä uudenlaisen kuvan ja voi herättää uteliaisuutta ammattiroolin takana olevaa ihmistä kohtaan. Lisäksi taidenäyttelyt terveydenhuollon tiloissa voivat parhaimmillaan lisätä sosiaalisia suhteita ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mikäli taide on työntekijöiden tai potilaiden tekemää, niistä voi oppia ihmisestä itsestään paljon sellaista, mitä muuten ei oppisi. Taiteen avulla voi myös kertoa tarinoita sekä ymmärtää omia kokemuksia ja tunteita11. Yhden opiskelijan palautteesta nousikin esiin toive HyMy-kylässä tapahtuvasta taidetoiminnasta, jossa opiskelijat voisivat ohjata vaikkapa lapsille työpajaa, jonka tuotoksista voitaisiin koostaa näyttely HyMy-kylän odotustilaan. Kaikki taide on aina hyvästä. – HyMy-kylän asiakas Taide tai luova toiminta voivat olla osana terveydenhuollon palveluita. Parhaimmillaan terveydenhuollon ammattilaisen ja asiakkaiden kesken tuotettu taide voi luoda yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä ihmisten välille, parantaa asiakkaiden kokemuksia terveyspalveluista ja sitoutumisesta hoitoon sekä lisätä henkilökunnan työtyytyväisyyttä ja yhteishenkeä. Taidetyöpajoissa voi irtautua potilaan tai asiakkaan roolista. Asiakkaan tai potilaan roolissa taiteiden parissa voi halutessaan keskittyä vain käsillä tekemiseen ja samalla tuottaa jotain yhteistä ja olla osana yhteisöä. Toisaalta usein juuri se, että keskitytään taiteeseen ihmisten sijaan voi auttaa luomaan tilan, jossa on helppo keskustella henkilökohtaisasioista sekä luoda läheisiä suhteita muihin. Taiteen tekemisellä on myös positiivisia fysiologisia vaikutuksia terveyteen, kuten verenpaineen ja sykkeen aleneminen sekä ahdistuksen lievittyminen. Mikäli taidetyöpajoissa tehtyä taidetta laitetaan esille terveydenhuollon tiloihin, voivat myös muut asiakkaat ja potilaat parhaimmillaan kokea yhteenkuuluvuutta, viihtyvyyttä ja turvallisuudentunnetta12.  Jatkossa taiteen tekemiseen voitaisiin osallistaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät. Ihmislähtöinen kehittäjäkumppanuus tarkoittaa, että asiakkaat otetaan mukaan kehittämään palveluita. Ihmislähtöisessä toiminnassa toinen ihminen eli esimerkiksi asiakas kohdataan kunnioittavasti ja hänen kokemuksensa ja asiantuntijuutensa huomioiden 13, 14, 15. Näin saadaan arvokasta tietoa suoraan esimerkiksi siitä, miten asiakas kokee palvelun odotustilat ja millainen taide on asiakkaiden kokemuksen perusteella kyseiseen tilaan sopivinta. Taiteen avulla voidaan saavuttaa monia positiivisia vaikutuksia terveydenhuollossa, niin odotustiloissa kuin osana terveydenhuollon toimintaa. Taide voi lisätä odotustilojen viihtyisyyttä, auttaa rauhoittumisessa ja tehdä odottelusta mukavampaa. Lisäksi osana terveydenhuollon toimintaa se voi luoda ihmisten välisiä yhteyksiä sekä auttaa tunteiden tunnistamisessa. Taide on best, rohkeasti vaan!! – HyMy-kylän opiskelija Kirjoittajat Jenna Tonteri valmistuu alkuvuodesta 2023 Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Creativity and Arts in Social and Health Fields (terveydenhoitaja YAMK). Hän on työskennellyt prevention eri tasoilla terveyttä edistävässä ja sairauksia ehkäisevässä terveydenhoitotyössä, sairaanhoitotyössä sekä kuntoutuksessa ja on kiinnostunut kehittämään osaamistaan kansanterveyden ja ympäristöterveyden näkökulmista sekä yhdistämään työhönsä taiteita ja luovuutta. Jenna Tonterin opinnäytetyö Illustrated Meanings of Climate Change Mitigation’s Co-benefits to Human Health. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri (KM) sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti moniammatillisen vuorovaikutuksen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden  kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Hän ohjaa opiskelijoiden harjoitteluja HyMy-kylässä sekä kehittää HyMy-kylän palveluita. Lähteet 1 Rollins J. 2021 'Purpose-Built' Art in Hospitals : Art with Intent, Emerald Publishing Limited. ProQuest Ebook Central. 2 Rollins, J. 2021. 3 Daykin, N., Byrne, E., Soteriou, T. & O'Connor, S. 2010. Using arts to enhance mental healthcare environments: Findings from qualitative research. Arts & health 2 (1), 33–46. doi:10.1080/17533010903031408 4 Nanda, U., Chanaud, C., Nelson, M., Zhu, X., Bajema, R. & Jansen, B. H. 2012. Impact of Visual Art on Patient Behavior in the Emergency Department Waiting Room. The Journal of emergency medicin, 43 (1), 172–181. doi:10.1016/j.jemermed.2011.06.138 5 Nanda, U. ym. 2012. 6 Cusack, P., Lankston, L. & Isles, C. 2010. Impact of visual art in patient waiting rooms: Survey of patients attending a transplant clinic in Dumfries. JRSM short reports 1 (6), 52–55. doi:10.1258/shorts.2010.010077 7 Daykin, N. ym. 2010. 8 Nanda, U. 2012. 9 Nanda, U. 2012. 10 Rollins, J. 2021. 11 Rollins, J. 2021. 12 Rollins, J. 2021. 13 Elomaa-Krapu, M., Ahlstrand, A. & Vehkaperä, U. 2021. HyMy-kylässä opitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhdessä. AMK-lehti 3. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112557048. 14 Hand, C. & Raatikainen, E. 2022. Ammattien välinen yhteistyöosaaminen ja sen arviointi sosiaali- ja terveysaloilla. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 89. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-330-5. 15 Kuipers, S., Cramm, J. & Nieboer, A. 2019. The importance of patient-centered care and co-creation of care for satisfaction with care and physical and social well-being of patients with multi-morbidity in the primary care setting. BMC Health Serv Res. 19 (1), 13.

Lue lisää

Hyvät tieteelliset käytänteet opinnäytteen perustana
31.10.2022
Mari Lehtori Virtanen

Olipa kerran opinnäytetyöntekijä, joka halusi tutkia digitaalisissa ympäristöissä toteutettavaa potilasohjauksen laatua. Aiheeseen liittyen hän toteutti itse tekemänsä kyselyn sosiaalisen median kanavissa. Näin tehtyään hän tallensi ja tulosti saamansa kertomukset paperille, jotka unohti kahvilaan pöytään siellä työskenneltyään. Huolimattoman käytöksensä vuoksi hän päätyi sepittämään tuloksia muistiinsa perustuen, osan jätti varmuuden vuoksi raportoimatta, koska ei ollut ihan varma. Tämän aineiston hän analysoi, veti johtopäätöksiä ja antoi loppuraportissaan suosituksia digitaalisen potilasohjauksen kehittämiseksi. Menikö joku vikaan?    Tämä tarina ei tietenkään ole tosi, vaan lähtökohta tälle tutkimusetiikkaa ja hyviä tieteellisiä käytänteitä kuvaavalle julkaisulle. Tarinan kautta on hyvä pohtia, mikä kaikki meni vikaan ja mitä onkaan hyvä huomioida tutkimuksia tai tutkimuksellisia opinnäytetöitä tehtäessä.  Hyvä tieteellinen käytäntö ja eettiset ohjeistukset  Yksinkertaistettuna hyvällä tieteellisellä käytännöllä tarkoitetaan sitä, että kaikki tutkimukseen liittyvät toimet tehdään tarkasti, luotettavasti ja läpinäkyvästi - aina orastavasta tutkimusideasta lopullisen tuotoksen raportointiin saakka.  Tutkimuseettisen neuvottelukunnan eli TENKin (2022) mukaan hyvä tieteellinen käytäntö sisältää muun muassa  tiedevilppiin, plagiointiin ja hyvän tieteellisen käytännön loukkauksiin liittyvät epäeettiset tai epärehelliset toimet ja niiden selvittämisen  ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohjeistukset   tutkimuksen tekijyyteen liittyvät asiat ja   tutkijoiden osaamisen esiintuomiseen soveltuvat luotettavat tavat, kuten esimerkiksi ansioluettelomallit.  TENKin ohjeet viitoittavat myös korkeakouluissa tehtäviä opinnäytetöitä. Lisäksi useat korkeakoulut ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene (2020) ovat julkaisseet eettisiä suosituksiaan, joiden lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaa runsas lainsäädäntö. Näitä ovat esimerkiksi   EU:n tietosuoja-asetus  tietosuojalaki   oikeus yksityisyyden suojaan  laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja  tekijänoikeuslaki.   Näiden suositusten ja ohjeistusten pohjalta myös tarinan opinnäytetyöntekijä lähtee tarkastelemaan tutkimusprosessiaan.   Eettiset valinnat käytännössä  Tutkimuseettisiä ja hyviä tieteellisiä käytänteitä voi tarkastella useasta eri näkökulmasta. Tieteellisestä näkökulmasta eettiset valinnat liittyvät kaikkiin uuden tiedon tuottamiseen liittyviin toimintoihin, ratkaisuihin ja päätöksiin. Tärkeää on, että tuotettu tieto on luotettavaa, toistettavaa ja läpinäkyvää. On hyvä huolehtia, että tuotettu tieto on tutkimusnäyttöön perustuvaa. Erityisen tärkeää tämä on tarkoituksellisesti harhaan johtavan tai mahdollisen väärän tiedon ja kulmikkaan uutisoinnin vastapainona. Tutkimustiedon kuluttajalle on tärkeää, että tieto on oikeaa ja siihen voi luottaa.   Menetelmällisesti tutkimusetiikka liittyy tehtyjen ratkaisujen oikeellisuuteen ja perusteltuun sovellettavuuteen, arviointiin ja pohdintaan siitä, että näin oikeasti on. Menetelmällisen eettisyyden näkökulmasta tärkeää on, että   tutkimus suunnitellaan, toteutetaan ja raportoidaan läpinäkyvästi kaikissa vaiheissa  raportoidaan se, mitä on tehty ja vain se mitä on tehty  tehdään perusteltuja valintoja avoimen tieteen edistämiseksi  merkitään lähdeviittaukset ja alkuperäiset tekijyydet asianmukaisesti  vältetään plagiointia ja suoria lainauksia ilman asianmukaisia merkintöjä ja  vältetään epäeettisiä toimintoja, kuten esimerkiksi paisuttelua, vääristelyä, sepittämistä tai virheellistä tulkintaa.  Hyvä tieteellinen käytäntö on läsnä koko tutkimusprosessin, kuten esimerkiksi opinnäytetyön, ajan. Tutkimussuunnitelma ja sen perusteella myönnetty tutkimuslupa muodostavat perustan kokonaisuudelle. Tutkimussuunnitelman tulee aina olla hyväksytty ennen työn toteuttamisvaiheeseen siirtymistä. Ennen hyväksyttyä tutkimuslupaa ei voi kerätä aineistoa eikä lähestyä tiedon antajaa millään tavalla, kuten esimerkkiopiskelijan tapauksessa näytti käyneen.   Inhimillisestä näkökulmasta pohdittavaa löytyy runsaasti. Miten eri ikäisiä, eri asemissa tai lähtökohdista tulevia ihmisiä voi tutkia tai miten heitä voi tutkimukseen osallistaa? Kuka voi tutkia, miten ja missä vaiheessa asiakasta voi lähestyä? Mitä tietoja voi kerätä ja miten kerättyä tietoa voi ja tulee käsitellä? Miten huomioidaan yksityisyyden suojaa, potilaan tai esimerkiksi lapsen oikeuksia?  Tutkittavan hyvä kohtelu, oikeuksien huomioiminen ja erityisesti tietoinen suostumus ovat usein keskiössä tutkittavaa lähestyttäessä. Osallistujalla tulee olla riittävät tiedot osallistumiseen tai osallistumatta jättämiseen. Tämä valinta ei voi vaikuttaa tutkittavan saamaan hoitoon tai kohteluun myöhemmin.  Mikäli osallistujista kerätään yksilöiviä henkilötietoja, kuten esimerkiksi nimi, ikä, kotiosoite, henkilötunnus, sähköpostiosoite, kuva tai ääni, tulee selkeästi etukäteen kuvata  mitä tietoja kerätään, miten ja miksi  kenellä on oikeus käsitellä tiedoista muodostuvaa rekisteriä ja  miten ja milloin kerätty aineisto aikanaan hävitetään.   Mikäli kerättävään aineistoon liittyy kuvia tai videota, tarvittavat kuvausluvat tulee myös huolehtia kuntoon. Mikäli lupaa aineiston tallentamiseen ja käyttöön ei ole, on se tutkimuseettisestä näkökulmasta tarkastellen arvoton. Erityisen arkaluonteisen aineiston osalta tarkentaviin ohjeistuksiin on syytä perehtyä huolella.   Kaikkiin tutkimuksiin tai kehittämishankkeisiin osallistuvilla henkilöillä on tietosuoja-asetuksen mukaisesti oikeus tulla unohdetuksi, mikä tarkoittaa sitä, että yksilöivien henkilötietojen osalta rekisteröidyllä on oikeus saada rekisterinpitäjä poistamaan itseään koskevat tiedot ilman aiheetonta viivytystä. Tämän vuoksi suositeltavaa on, että kerätään vain ne tiedot, mitkä perustellusti tarvitaan, ei sen enempää.   Hyvän käytänteen mukainen raportointi  Esimerkkiopiskelijan tapauksessa aineistoa ja siitä muodostunutta henkilörekisteriä käsiteltiin varomattomasti. Osa tuloksista sepitettiin ja jätettiin hävinneen aineiston vuoksi raportoimatta. Samalla syntyi mahdollisuus tulosten kaunisteluun ja omien arvovalintojen ujuttamiseen osaksi tulosten tulkintaa. Tämä ei ole eettisesti kestävää. Tehtyjen valintojen raportointi tulee olla avointa ja perustelujen luotettavia. Virheellinen analysointi ja tulkinta voi johtaa vääriin johtopäätöksiin ja vääriin toimiin työelämän toimintoja kehitettäessä.  Lisää eettisistä valinnoista ja hyvistä tieteellisistä käytänteistä   Kävimme keskustelemassa aiheesta kollegoiden, Antti Niemi ja Iira Lankinen, kanssa. Miten huomioin tutkimusetiikkaa ja tietosuojaa työelämän kehittämisessä-podcastin (23:19) voit kuunnella tästä 👍    Lähteet  Arene. 2020. Opinnäytetöiden eettiset suositukset.   EU:n tietosuoja-asetus. https://tietosuoja.fi/gdpr   Tietosuojalaki 2018/1050.  Laki yksityisyyden suojasta työelämässä 2004/759.   Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.   Tekijänoikeuslaki 1961/404.  TENK. 2022. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Ohjeet ja aineistot.    

Lue lisää

Suun terveyden palvelut osaksi kuntouttavaa työtoimintaa
20.9.2022
Kaisa Saderanta ja Mari Virtanen

Terveydenhuollon kansallisena tavoitteena on tarjota ennaltaehkäiseviä terveyspalveluita, kaventaa terveyseroja sekä kohdentaa palveluita niitä eniten tarvitseville. Tässä tekstissä näitä teemoja tarkastellaan suun terveydenhuollon palveluiden näkökulmasta. Suun terveyden osalta tiedetään, että haasteita esiintyy muita enemmän nuorilla aikuisilla ja toimeentulotukea saavilla. Lisäksi työttömät käyttävät vähemmän palveluita, vaikka hoidon tarvetta on enemmän kuin saman ikäryhmän työssäkäyvillä. Uudenlaisten palveluratkaisujen kehittäminen myös suun terveyden edistämiseksi on siksi  tärkeää. Tulisikin kehittää mahdollisimman kattavia ja kustannusvaikuttavia matalan kynnyksen ratkaisuja, jotka tukevat erityisesti työttömien nuorten aikuisten, syrjäytymisuhan alla olevien yksilöiden terveyttä. Nuorten asiakkaiden suun terveys Nuorten suun terveyttä koskevissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että suun itsehoidon toteuttaminen nuorilla aikuisilla on usein puutteellista tai sen tärkeyttä ei ymmärretä (mm. Koponen ym. 2019) suun terveyteen, terveyteen sekä terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat riskitekijät yleensä kasaantuvat (mm. Jääskeläinen ym. 2019) terveyden ja sairauksien kokeminen vaikuttavat nuorten elämänlaatuun (mm. Hult 2019) alhaisempi sosioekonominen asema vaikuttaa negatiivisesti suun terveyteen (Al-Sudani 2017; Arrica ym. 2017; Nyman ym.2017). Lisäksi on havaittu, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien palvelutarpeet eroavat saman ikäisiin työllisiin nuoriin verrattuna. Kuntouttavalla työtoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jota järjestetään työllistymisen ja elämänhallinnan tukea tarvitseville henkilöille. Uudenlaisen palvelumallin kehittäminen Opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääneille nuorille (16–29 vuotta) on kehitetty terveystarkastusten järjestämisen malli (Luukkainen 2016). Mallissa syrjäytymisuhan alla oleville nuorille järjestettiin maksuton terveydenhoitajan tekemä terveystarkastus osana etsivän nuorisotyön toimintaa. Terveystarkastusten liittäminen osaksi nuorille tarjottua toimintaa osoitti niiden merkityksen nuoren kokonaistilanteen hahmottamisessa erityisesti mielenterveyden, päihteiden käytön ja opiskelu- ja työkyvyn arvioimisen osalta. Luukkaisen (2016) toimintamallin ideologian pohjalta kehitettiin suun terveyden terveysinterventio (Saderanta 2022), jonka tavoitteena on edistää kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden suun terveyttä ja madaltaa palveluiden pariin hakeutumisen kynnystä. Uudenlaista palvelumallia kehitettiin terveysintervention kehittämisperiaatteiden perusteella (Saderanta 2022, mukaillen Araujo-Soares ym. 2018) ja se eteni käytännössä seuraavien vaiheiden mukaisesti (mukaillen Salonen ym. 2017): terveysintervention tarpeen havaitseminen ja tavoitteiden määrittäminen käyttäytymistieteellisen perustan ja ohjelmateorian määrittäminen terveysintervention sisällön suunnittelu käytännön toteuttaminen arviointi käytännön levittäminen. Kehittämistyön eri vaiheissa osallistettiin sekä suun terveyden että kuntouttavan työtoiminnan asiantuntijoita. Kehittämistyön tuotoksena toteutettiin nuorille kohdennettu hammashoidon teemapäivä osana kuntouttavan työtoiminnan työpajapäivää. Teemapäivä sisälsi suun terveyden tietoperustaista ohjausta ja yksilö- ja ryhmäkeskustelua. Osallistujia ohjattiin hampaiden itsehoitoon ja suun terveyttä edistäviin ravitsemuksellisiin  valintoihin. Osallistujilla oli mahdollisuus myös suun hoidon tarpeen arviointiin liikkuvassa hammashoitolassa. Asiakaslähtöisyys palvelun kehittämisen keskiössä Suun terveyttä edistävän terveysintervention suunnittelussa ja teemapäivän toteuttamisen keskiössä oli asiakaslähtöisyys. Kehittämistyön aikana havaittiin seuraavaa: Kohderyhmä voi kokea paikan päälle lähtemisen hankalana, ja se voi aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta. Siksi teemapäivä yhdistettiin jo tuttuun työpajatoimintaan. Optimaalisin aika kohderyhmän tavoittamiseksi on arkisin (ti–to) klo 9–15, joten teemapäivä ajoitettiin tähän aikaan. Puhelimessa puhuminen voi olla hankalaa ja aiheuttaa kohderyhmässä pelkoa ja ahdistusta, ja näin hankaloittaa palveluiden pariin hakeutumista. Siksi mahdollisuus suun hoidon tarpeen arviointiin ja mahdolliseen jatkohoitosuositukseen tehtiin mahdollisimman helpoksi ja tuotiin lähelle asiakasta. Kohderyhmän kokemuksista koottujen tietojen perusteella se hyötyi matalan kynnyksen palveluista työtoimintakeskuksessa ja helposta asiointikanavasta hammashoitolaan. Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään myös, että terveydenedistäminen ja terveysinterventiot edistävät niihin osallistuvan hyvinvointia, ja lisäävät edelleen työllistymisen mahdollisuuksia (mm. Hult 2019; Savola ym. 2005). Lisäksi asiakas- ja kohderyhmälähtöisesti suunnitellut ja toteutetut terveysinterventiot ovat edistäneet työttömien hakeutumista palveluiden pariin (Gabrys ym. 2013; Lappalainen 2017; STM 2013; STM 2020). Näiden huomioiden perusteella matalan kynnyksen suun terveyden palveluita tulisi jatkossa tarjota palveluiden tarpeessa oleville henkilöille niissä toimintaympäristöissä, missä he muutenkin ovat. Lisäksi tärkeää on kohderyhmän erityispiirteiden huomioiminen. Tulevaisuuden kohdennetut palvelut Tulevaisuuden palvelurakenteita kehitettäessä olisi tärkeää kohdentaa myös suun terveyden palveluita asiakkaiden tarpeet huomioiden. Matalan kynnyksen ratkaisujen kehittäminen ja palveluiden saatavuuden edistäminen voivat kaventaa terveyseroja. Monialainen yhteistyö uudenlaisten palveluratkaisujen kehittämisessä työtoiminnan nuorille asiakkaille lisää onnistumisen mahdollisuuksia sekä terveyden edistämisen että työllistymisen osalta. Matalan kynnyksen palveluiden järjestämiseen ei aina tarvita suuria investointeja liikkuviin hammashoitoyksiköihin tai digitaalisiin terveydenhuollon sovelluksiin. Kohdennettu suun hoidon tarpeen arviointi voidaan tehdä ketterästi kevyin varustein, vähimmillään peilin ja otsalampun kanssa siellä, missä palveluita tarvitsevat henkilöt ovat, samalla ohjaten heitä hakeutumaan tarpeen mukaiseen jatkohoitoon. Yksi hyvä ja kustannusvaikuttava tulevaisuuden vaihtoehto voisi olla suun terveyden teemapäivien järjestäminen osana kuntouttavaa työtoimintaa.   Kirjoittajat Kaisa Saderanta on valmistunut Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkinto-ohjelmasta Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK) keväällä 2022. Hän työskentelee Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymässä ICT-kehittämispäällikkönä. Hänen opinnäytetyönsä Kuntouttavan työtoiminnan nuorten asiakkaiden suun terveydenedistäminen – Terveysintervention kehittäminen on julkaistu toukokuussa 2022.   Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, tulevien hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.   Lähteet AI-Sudani F.Y.H. 2017. Employment status and its contribution in oral health-related behaviours and oral health. Väitöskirja. Kuopio. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2586-2 Araujo-Soares V, Hankonen N, Presseau J, Rodrigues A, Sniehotta FF. 2018. Developing behavior change interventions for self-manage-ment in chronic illness. An integrative overview. doi: 10.1027/1016-9040/a000330 Arrica M, Carta Giovanna, Cocco F, Grazia-Cagetti M, Sale S, Ierardo G, Strohmenger L, Ottolenghi L, Campus G. 2017. Does a social/behavioural gradient in dental health exist among adults? A cross-sectional study. doi: 10.1177/0300060516675682 Gabrys L, Michallik L,Thiel C, Vogt L, Banzer W. 2013. Effects of a structured physical-activity counseling and referral scheme in long-term unemployed individuals: a pilot accelerometer study. doi: 10.1080/08964289.2013.782852 Hult M. 2019. The work ability and health of unemployed persons. Väitöskirja. Kuopio. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-3165-8 Jääskeläinen T, Koponen P, Lundqvist A, Borodulin K, Koskinen S. 2019. Nuorten aikuisten terveys ja elintavat Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimuksen tuloksia. THL. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-319-9 Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Jääskeläinen T, Koskela T, Koskinen S. 2019. FinTerveys -tutkimuksen perustulokset 2019. Lappalainen, Kirsi 2017. Työttömien työelämävalmiuksien tukeminen – painopisteenä terveydenhuolto ja verkostoyhteistyö. Väitöskirja. Kuopio. Itä-Suomen yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2452-0 Luukkainen K. 2016. Opiskelu- ja työterveyshuollon ulkopuolelle jääneiden nuorten terveystarkastusten järjestäminen Tuusulassa –Toimintamallin kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. DIAK. Helsinki. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112918050 Nyman J, Arffman M, Keskimäki I. 2017. Toimeentulotuen asiakkaiden terveyspalvelujen käyttö Helsingissä vuonna 2014. https://doi.org/10.23990/sa.67761 Saderanta K. 2022. Kuntouttavan työtoiminnan nuorten asiakkaiden suun terveyden edistäminen: terveysintervention kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910516 Salonen K, Eloranta S, Hautala T, Kinos S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. ISBN: 9789522166494 (pdf) Savola E, Koskinen-Ollonqvist P. 2005. Terveyden edistäminen esimerkein – Käsitteitä ja selityksiä. Terveyden edistämiskeskuksen julkaisuja 3/2005. Helsinki. STM 2013. Suun terveyttä koko väestölle 2013. Suun terveydenhuollon selvitystyöryhmän kehittämisehdotukset. STM raportteja ja muistioita 2013:3. Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3643-0 STM 2020. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena - Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3782-6

Lue lisää

Työelämälähtöistä tutkimus- ja kehittämisosaamista toteuttamaan
25.8.2022
Mari Virtanen

Nykypäivän työelämässä palvelut, tuotteet, prosessit, yhteisöt ja yksilöt kehittyvät taukoamatta ja niitä kehitetään kiihtyvällä tahdilla.Tutkimus- ja kehittämisosaaminen on monen asiantuntijan työn keskiössä ja nostettu yhdeksi tulevaisuuden työelämän ydinkompetensseista. Se koskee työntekijöitä kaikilla toimialoilla, tekniikasta terveydenhuoltoon. On tärkeää, että myös sosiaali- ja terveysalan osaajilla on vahva tietoperusta tutkimuksellisesta kehittämisestä ja he hallitsevat menetelmälliset toteuttamistavat.   Alueellisesti vaikuttava kehittäminen Yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä on alueellinen vaikuttaminen, joka monesti konkretisoituu käytännön työelämään kytkeytyvänä kehittämisenä. Ammattikorkeakoulujen perustehtäviin on kirjattu, että “ammattikorkeakoulut harjoittavat opetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa, alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa”. (Ammattikorkeakoululaki 932/2014 .) Jo vuosikymmenien ajan tutkimus- ja kehittämisosaaminen, jatkossa TK-osaaminen, on muodostanut suuren osan ammattikorkeakoulututkintojen kokonaisuudesta. Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa se muodostaa reilun kolmanneksen  koko tutkinnon laajuudesta, kuuluen kaikille. Lähes kaikki ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa toteutettavat opinnäytetyöt kumpuavat alueellisen työelämän tarpeesta joko työelämäkumppaneiden tai opiskelijoiden itsensä esiinnostamina. Tämäntyyppinen toiminta mahdollistaa työelämän ja korkeakoulun saumattoman yhteistyön ja molemminpuolisen hyödyn. Alueellisen työelämän tarpeita voidaan lähestyä monista eri näkökulmista ja kehittämistä toteuttaa eri menetelmillä. Viime aikoina ansiokkaita opinnäytetöitä (YAMK) sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta on toteutettu esimerkiksi seuraavista aiheista suun terveyden etsivät palvelut – terveysintervention kehittäminen (Saderanta 2022) tietojärjestelmien käyttöönotto – tutkimuksellinen kehittämistyö (Alén 2021) bioanalytiikan perehdytys – toiminnallinen kehittämistyö (Reinikkala 2022) naistalon mobiilikäytettävyys – käytettävyystestaus (Park 2022). Näistä esimerkeistä on nähtävissä toiminnallisen ja tutkimuksellisen kehittämisen painopisteet, jotka tukevat loistavasti ammattikorkeakoulujen aluevaikuttamisen perustehtävää. Tehokkaan ja tuloksellisen aluevaikuttamisen näkökulmasta on tärkeää, että ammattikorkeakouluista valmistuneiden TK-osaaminen on työelämän vaatimuksia vastaavalla tasolla. Näyttöön perustuva toiminta Terveydenhuollossa kaikki tutkiminen ja kehittäminen on näyttöön perustuvaa toimintaa ja pohjaa aiemmin tutkittuun tietoon eli näyttöön. Täsmällisemmin ilmaistuna näyttöön perustuvalla toiminnalla tarkoitetaan tiedon tarpeiden tunnistamista, uuden tiedon tuottamista, olemassa olevan tiedon tiivistämistä, osoitetun näytön levittämistä ja hallittua käyttöönottamista. Näyttöön perustuvalla toiminnalla on tiivis yhteys tiedolla johtamisen ideologiaan, joka on entisestään vahvistunut viimeisten vuosien varrella ja noussut yhdeksi kiinnostavaksi ilmiöksi myös terveydenhuollon työyhteisöjen kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysalalla tapahtuvien suurten muutosten tukemiseksi on tärkeää, että kaikki tutkimuksellinen kehittäminen perustuu näyttöön ja systemaattisesti johdettuun toimintaan.  Tulevaisuuden työelämän osaamisen edellytyksiä Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisissä tuloksissa on tutkimus- ja kehittämisosaamisen eri näkökulmia nostettu edellytykseksi tulevaisuuden työelämässä toimimiseen. OPH:n (2019) Osaaminen 2035 -raportissa työelämän tärkeimmiksi geneerisiksi, toimialasta riippumattomiksi, osaamisiksi on listattu muun muassa. digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntäminen digitaalisten toimintojen hallinta ja ohjaaminen asiakaslähtöisten palveluiden kehittäminen innovaatiot henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen. Tulevaisuuden työelämässä on tärkeää, että jokaisen osaamisen taso on riittävä ja sen kehittymisestä huolehditaan tavoitteellisesti. Ammattikorkeakouluissa tutkimus- ja kehittämisosaaminen näkyy sekä henkilöstön että opiskelijoiden jokapäiväisissä toiminnoissa ja liittyy kaikkeen tekemiseen. Kävimme keskustelemassa aiheesta kollegoiden Antti Niemi ja Iira Lankinen kanssa Metropolia Ammattikorkeakoulun Digistudiossa. Oheisessa podcast-jaksossa syvennymme omien kokemustemme ja havaintojemme perusteella keskustelemaan, miksi tutkimus-, kehittämisosaaminen on terveysalalla tärkeää ja mihin TK-menetelmiä käytännössä tarvitaan (Virtanen, Niemi & Lankinen 2022). Oheinen podcast-jakso on ensimmäinen osa sarjasta TK-menetelmiä soveltamassa. Sarja on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan toimijoille, kehittäjille, tutkijoille ja kaikille niille, jotka toimivat nyt tai tulevaisuudessa tutkimisen tai kehittämisen parissa  tai ovat esimerkiksi käynnistämässä opinnäytetyötään osana korkeakouluopintoja. https://podcast.metropolia.fi/tk-menetelmia-soveltamassa-1-miksi-tk-menetelmien-osaaminen-on-tarkeaa/ Kirjoittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen.   Lähteet Alén, M. 2021. Uuden tietojärjestelmän onnistuneen käyttöönoton periaatteet : tutkimuksellinen kehittämistyö digitaalisessa terveyspalveluyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021100618390 Ammattikorkeakoululaki 932/2014. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932 OPH. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035 Park, T. 2022. Terveyskylän Naistalon mobiilikäytettävyystestaus ja käyttäjäkokemuksen arviointi. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205169697 Reinikkala, T. 2022. Digitaalisen koulutuskokonaisuuden kehittäminen kliinisen mikrobiologian päivystyslaboratorioon – toiminnallinen kehittämistyö. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204124966 Saderanta, K. 2022. Kuntouttavan työtoiminnan nuorten asiakkaiden suun terveyden edistäminen: terveysintervention kehittäminen. YAMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022051910516 Virtanen, M., Niemi, A. & Lankinen, I. 2022. TK-menetelmiä soveltamassa 1: Miksi TK-menetelmien osaaminen on tärkeää? Metropodia. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://podcast.metropolia.fi/tk-menetelmia-soveltamassa-1-miksi-tk-menetelmien-osaaminen-on-tarkeaa/  

Lue lisää

Sotemuotoilija tulevaisuuden palveluja kehittämässä
18.8.2022
Mari Virtanen

Minkälaisia ovat tulevaisuuden asiakasläheiset palvelut ja palveluratkaisut? Mitä on käyttäjälähtöisten palvelujen muotoilu ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen?  Miten uudenlaisia palveluita suunnitellaan asiakaslähtöisesti, kehitetään yhteisöllisesti, testataan ja käyttöönotetaan hallitusti? Miten tutkimuksellisen kehittämisen menetelmät toimivat korkeakouluyhteisössä, ja miten niitä sovelletaan uuden tiedon tuottamisessa?   Muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia etsii Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi Sotemuotoilijat – tulevaisuuden palveluja kehittämässä. Blogipostauksissaan asiantuntijat kehittävät ja innovoivat palveluita tutkimuksellisella otteella ja tuovat esiin uudenlaisia ratkaisuja.   Palvelumuotoilua monialaisesti Sotemuotoilijat-blogi on perustettu tarvelähtöisesti kesällä 2022. Tarve on noussut esiin monissa eri yhteyksissä, joissa tutkimuksellista kehittämistä ja soveltavaa tutkimusta on toivottu saatavan aiempaa näkyvämmin esille. “Erityisesti tarvetta tämäntyyppiselle julkaisukanavalle on nähty digitaalisten palveluiden kliinisten asiantuntijoiden tutkinto-ohjelmassa, monialaisesti hyvinvointi- ja terveyspalveluita tuottavassa HyMy-kylässä ja Metropolian monissa eri hankkeissa”, päätoimittaja Mari Virtanen taustoittaa. Blogin teemassa yhdistyvät sosiaali- ja terveysala sekä palvelumuotoilun ja soveltavan tutkimuksen ideologiat, ja se soveltuu erityisen hyvin moniammatillisen asiantuntijuuden julkaisukanavaksi. Sisältöä tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja opiskelijat, jotka tuovat näkyviin omia kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen.   Aiheita käsitellään monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, laajasti ja innovatiivisesti eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin.   Blogin kantavina teemoina tulevana lukukautena (2022–23) ovat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen hyödyntäminen tutkimuksellisessa kehittämisessä ja soveltavassa tutkimuksessa sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja arviointi Metropolian HyMy-kylän ja hankkeiden sotemuotoiluun liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit. “Oheisten teemojen lisäksi vallitseva tilanne, digitalisaation mahdollisuudet, työvoiman saatavuuteen liittyvä haasteet ja sote-palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille tulevat väistämättä näkymään myös sotemuotoilijoiden aihevalinnoissa”, Virtanen lisää. Toimituskunta esittäytyy Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa.   Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta Mari Virtanen, yliopettaja, terveysalan digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä Anita Ahlstrand, lehtori, HyMy-kylän palvelutoiminnan vetäjä   Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän  työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa. Anita Ahlstrand on lehtori (LitM) ja toimii palvelutoiminnan vetäjänä Metropolian oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylässä. Kylässä hän koordinoi operatiivisen toiminnan kehittämistä sekä hyvinvointi- ja terveyspalvelujen monialaista muotoilua. Ahlstrand on terveystieteen väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa, ja hänen tutkimusintressinsä keskittyvät haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden osallisuuden vahvistamiseen ja kehittäjäkumppanuuteen. Ihmislähtöisyys, innovatiivisuus ja luovat käytännön ratkaisut ovat hänelle kaiken toiminnan perusta. Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehdään valtavasti soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä, innovaatioitakin. Niihin tämä ja muut Metropolian toimitetut blogit avaavat uuden ikkunan. Blogin toimituskunta ottaa aiheeseen liittyvät julkaisut vastaan, joten jos haluat kirjoittajaksi, lue sotemuotoilijoiden kirjoittajaohjeet Drivessä ja lähesty päätoimittajaa sähköpostilla mari.virtanen@metropolia.fi Uteliaina ja innostuneina toivotamme sinut sotemuotoilijoiden matkaan. Tervetuloa!

Lue lisää