Minkälaisia ovat tulevaisuuden asiakasläheiset palvelut ja palveluratkaisut? Mitä on käyttäjälähtöisten palvelujen muotoilu ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuuteen? Miten uudenlaisia palveluita suunnitellaan asiakaslähtöisesti, kehitetään yhteisöllisesti, testataan ja käyttöönotetaan hallitusti? Miten tutkimuksellisen kehittämisen menetelmät toimivat korkeakouluyhteisössä, ja miten niitä sovelletaan uuden tiedon tuottamisessa?
Muun muassa näihin kysymyksiin vastauksia etsii Metropolia Ammattikorkeakoulun blogi Sotemuotoilijat – tulevaisuuden palveluja kehittämässä. Blogipostauksissaan asiantuntijat kehittävät ja innovoivat palveluita tutkimuksellisella otteella ja tuovat esiin uudenlaisia ratkaisuja.
Palvelumuotoilua monialaisesti
Sotemuotoilijat-blogi on perustettu tarvelähtöisesti kesällä 2022. Tarve on noussut esiin monissa eri yhteyksissä, joissa tutkimuksellista kehittämistä ja soveltavaa tutkimusta on toivottu saatavan aiempaa näkyvämmin esille.
“Erityisesti tarvetta tämäntyyppiselle julkaisukanavalle on nähty digitaalisten palveluiden kliinisten asiantuntijoiden tutkinto-ohjelmassa, monialaisesti hyvinvointi- ja terveyspalveluita tuottavassa HyMy-kylässä ja Metropolian monissa eri hankkeissa”, päätoimittaja Mari Virtanen taustoittaa.
Blogin teemassa yhdistyvät sosiaali- ja terveysala sekä palvelumuotoilun ja soveltavan tutkimuksen ideologiat, ja se soveltuu erityisen hyvin moniammatillisen asiantuntijuuden julkaisukanavaksi. Sisältöä tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja opiskelijat, jotka tuovat näkyviin omia kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen.
Aiheita käsitellään monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, laajasti ja innovatiivisesti eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin.
Blogin kantavina teemoina tulevana lukukautena (2022–23) ovat
tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-osaaminen ja sen hyödyntäminen tutkimuksellisessa kehittämisessä ja soveltavassa tutkimuksessa
sosiaali- ja terveysalan palveluiden ja palvelumallien innovointi, suunnittelu, kehittäminen, testaaminen ja arviointi
Metropolian HyMy-kylän ja hankkeiden sotemuotoiluun liittyvä yhteiskehittäminen, ketterät kokeilut ja sekä käytännön ratkaisuihin tähtäävät projektit.
“Oheisten teemojen lisäksi vallitseva tilanne, digitalisaation mahdollisuudet, työvoiman saatavuuteen liittyvä haasteet ja sote-palveluiden siirtyminen hyvinvointialueille tulevat väistämättä näkymään myös sotemuotoilijoiden aihevalinnoissa”, Virtanen lisää.
Toimituskunta esittäytyy
Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa.
Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta
Mari Virtanen, yliopettaja, terveysalan digitalisaatio
Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä
Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen.
Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa.
Anita Ahlstrand on lehtori (LitM) ja toimii palvelutoiminnan vetäjänä Metropolian oppimis- ja kehittämisympäristö HyMy-kylässä. Kylässä hän koordinoi operatiivisen toiminnan kehittämistä sekä hyvinvointi- ja terveyspalvelujen monialaista muotoilua. Ahlstrand on terveystieteen väitöskirjatutkijana Turun yliopistossa, ja hänen tutkimusintressinsä keskittyvät haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden osallisuuden vahvistamiseen ja kehittäjäkumppanuuteen. Ihmislähtöisyys, innovatiivisuus ja luovat käytännön ratkaisut ovat hänelle kaiken toiminnan perusta.
Metropolia Ammattikorkeakoulussa tehdään valtavasti soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä, innovaatioitakin. Niihin tämä ja muut Metropolian toimitetut blogit avaavat uuden ikkunan. Blogin toimituskunta ottaa aiheeseen liittyvät julkaisut vastaan, joten jos haluat kirjoittajaksi,
Mari Virtanen
on terveystieteilijä (TtT), opettaja ja post doc-tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan digitaalisten palveluratkaisujen vaikuttavaan kehittämiseen. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen. Ota yhteyttä
Mari Virtanen, päätoimittaja, yliopettaja TtT, terveysalan digitalisaatio Aino Vuorijärvi, yliopettaja FT, suomen kieli ja viestintä Salla Kivelä, yliopettaja TtT, tutkimus ja kehittäminen Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Sotemuotoilijat- blogin tekstit käsitellään toimituskunnassa ennen niiden julkaisua. Toimituskunta on toiminut blogin perustamisesta alkaen (15.8.22). Haluatko julkaista Sotemuotoilijoissa? Lue kirjoittajaohjeet Drivessä ja ota yhteyttä toimituskuntaan
Terveydenhuollon toimialan kehittyminen on dynaaminen prosessi, joka on välttämätön potilaille ja työssä toimiville asiantuntijoille kaikkialla maailmassa. Välttämätöntä se on myös terveydenhuollon kestävyydelle, saatavuudelle, turvallisuudelle ja laadulle.
Tässä moniulotteisessa kehittymisprosessissa koulutuksen ja jatkuvan oppimisen roolit ovat merkittävät. Liittämällä näyttöön perustuva tieto ja innovatiiviset opiskelu- ja opetuskäytänteet yhteen voidaan varmistaa, että eri tavoin saavutettu osaaminen vastaa organisaatioiden ja työyhteisöjen kehittyviä tarpeita. Vahvistamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua kouluttajien, tutkijoiden ja kentällä toimivien asiantuntijoiden välillä voidaan uutta tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia hyödyntää jatkuvaa oppimista tukevien kokonaisuuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Näyttöön perustuva tieto + teknologiset ratkaisut + pedagogiikka = innovatiiviset oppimisratkaisut
Terveydenhuollon koulutukseen ja koulutustarpeisiin liittyy monia isoja kysymyksiä.
Minälaista on tulevaisuuden työ ja miten koulutuksen järjestäjien tulisi tähän valmistautua?
Miten ratkaista sekä työvoiman että terveydenhuoltopalveluja käyttävien henkilöiden määrän lisääntymisen ja monimuotoisuuteen liittyvät haasteet?
Miten huomioida työssä hyödynnettävien teknologioiden kehittyminen ja käyttöönotettavien teknologisten opetusratkaisujen määrän lisääntyminen?
Näihin kysymyksiin etsitään joustavia ja monimuotoisia ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Erilaisten teknologioiden, virtuaalisten simulaatioiden, laajennettujen todellisuuksien ja tekoälytyökalujen integrointi koulutukseen antaa koulutuksen asiantuntijoille mahdollisuuden kehittää ja tuottaa, opiskelijoille mahdollisuuden osallistua entistä mukautuvampiin oppimistilanteisiin.
Yksi maailmanlaajuisesti arvostettu hoito- ja terveystieteiden koulutuksen yhteistyöfoorumi on NETNEP (Nursing Education In Practice)-konferenssi, joka tänä syksynä pidettiin Singapore Expossa. Konferenssin teemana oli From disruption to innovation in nursing and midwifery: Celebrating and driving outcomes through education. Konferenssissa kuultiin kymmeniä puheenvuoroja ja nähtiin satoja postereita. Tämä teksti perustuu konferenssin laajaan tieteelliseen sisältöön teemasta New technolgies, artificial intelligence, simulation and social media in teaching and practice.
Tekoäly kaiken keskiössä
Yksi tämän hetken kuumimmista ilmiöistä on generatiivinen tekoäly ja sen hyödyntäminen opettamisen ja oppimisen eri yhteyksissä. Koulutuksen näkökulmasta ilmiötä tarkasteltiin useissa puheenvuoroissa sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmasta. Sille esitettiin useita opetusta rikastavia käyttökohteita, kuten
tapaustyyppisten, reflektointia edellyttävien oppimistehtävien tuottaminen
monivalintakysymysten tuottaminen
arviointikehikkojen, kyselylomakkeiden ja mittareiden tuottaminen
palautteiden antaminen
kieliopin ja tekstien tarkistaminen
oppimistehtävien plagiointitarkistus
ohjaus- ja opetusvideoiden ja opetussisältöjen tuottaminen.1,2,3
Tekoälyn hyödyntämisen näkökulmasta tärkeänä pidettiin, että opetushenkilöstön osaaminen on ajantasaista ja että osaamisen kehittymistä tukevaa koulutusta, ohjeistusta ja käytännöllisiä esimerkkejä on riittävästi saatavilla4. Lisäksi peräänkuulutettiin avointa ja ajantasaista hoito- ja terveystieteiden tekoälyn opetuskäytön ohjeistusta5. Suomessa kaikille toimialoille soveltuvan kansallisen ohjeistuksen on tuottanut Arene (2024)6 ja se on avoimesti korkeakoulutoimijoiden hyödynnettävissä. Lisäksi monet korkeakoulut ovat julkaisseet omia ohjeistuksia henkilöstölle ja opiskelijoille. Kaikkien ohjeiden ja linjausten osalta tärkeintä on kuitenkin se, että ne otetaan korkeakouluyhteisöissä täysimääräisesti käyttöön ja kaikkien organisaation toimijoiden osaaminen saavuttaisi linjausten hyödyntämistä edellyttävän perustason.
Teknisten mahdollisuuksien ohella esiin nousivat eettiset näkökulmat. Tärkeänä pidettiin sitä, ettei tekoälyn oleteta korvaavan nykyisiä toimintoja, vaan enemmänkin nähtäisiin se mahdollisuutena opettamisen ja oppimisen rikasteena. Selvää oli myös se, että vaikka opiskelijat ohjeistetaan asianmukaiseen ja eettiseen käyttöön, käytännön haaste on se, että ohjeistuksesta huolimatta yksilöt ovat vastuussa uusien työkalujen eettisestä hyödyntämisestä.
Opiskelijoille tekoälytyökalut mahdollistavat nopean ja tehokkaan tavan ideoida ja tarkastella ilmiöitä eri näkökulmista. Lisäksi se voi avustaa tehtävien tekemisessä, vastausten tarkistamisessa ja tentteihin valmistautumisessa. Generatiivisen tekoälyn käytön on koettu lisäävän opiskelumotivaatiota, parantavan teknistä osaamista, opettavan kriittistä ajattelua ja valmistavan opiskelijoita työelämään. Lisäksi tekoälytyökalujen, kuten ChatGPT ja Copilot, käytöstä on koettu merkittävää etua tilanteissa, joissa opiskelukieli ei ole opiskelijan äidinkieli. Ylipäänsä esillä olleet tutkimukset raportoivat hyvin positiivisia asenteita sen käyttöä kohtaan, joskin lisätutkimusta peräänkuulutettiin. Eettisten haasteiden lisäksi käytön haittapuolena nähtiin tekoälytyökalujen mahdollinen hallusinointi tiedon tuottamisessa ja käyttäjien luovuuden ja kriittisen ajattelun väheneminen.7,8 Opiskelijoiden parissa esiin on nostettu huoli oman ajattelun laiskistumisesta ja tekoälyn tuottaman tiedon luotettavuudesta9.
"Tekoälyn hyödyntäminen on pedagogiikkaa". - Hui Xuan Yap
Laajennetut todellisuudet oppimisen rikastajina
Konferenssin innovatiivisimmasta annista vastasi Hybrid Intelligence -tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta oppimisen tukena. Hanke hyödyntää laajennettua todellisuutta, sensoriteknologiaa ja ihmisen ja koneen välistä vuorovaikutusta mittaamalla kognitiivisten muutosten lisäksi neurofysiologisia muutoksia, rekisteröimällä sydämen ja aivojen sähköistä toimintaa ja iholla tapahtuvia muutoksia. Mittaustulosten perusteella positiivisia vaikutuksia on saatu oppijoiden varmuuden lisääntymiseen, kuitenkaan lisäämättä heidän kokemaansa stressiä.10
Laajennetun todellisuuden ratkaisuista esillä olivat virtuaaliset simulaatiot ja virtuaalipotilaat, jotka mahdollistavat oppijoiden toimimisen ja virtuaalisten potilaiden hoitamisen ympäristöön sulautuvissa, immersiivisissä ympäristössä, älylaitteiden tai VR-silmikon välityksellä. Oppimiskokemukset näillä tekniikoilla ovat olleet varsin positiivisia verrattuna perinteisiin opetusmenetelmiin, joskin teknisten ratkaisujen käytettävyys on osin koettu haastavaksi.11,12
Vaikutuksista kohti vaikuttavuutta
Koulutuksen vaikuttavuus on monisyinen kysymys, jonka arvioiminen ja ymmärtäminen sisältää useita ulottuvuuksia13. Vaikuttavuustutkijoiden Kirkpatrickin (1998)14 ja Kaufmanin (1995)15 mukaan koulutuksen vaikutuksia tulee mitata useilla tasoilla ja eri toimijoiden näkökulmasta. Koulutusorganisaation näkökulmasta merkittävää on opiskelijoiden tyytyväisyys (taso I), muutokset tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa (taso II) ja opitun siirrettävyys oppilaitoksista työelämään ja ympäröivään yhteiskuntaan (taso III). Organisaatioiden näkökulmasta tärkeää on uusien oppien laajempi käyttöönottaminen osaksi toimintoja (taso IV) ja niiden pitkäaikaisvaikutukset esimerkiksi kustannusten laskuun ja muuhun resurssitehokkuuteen (taso V). Yhteiskunnalle merkittäviä ovat kansanterveydelliset vaikutukset (taso VI), joita voivat olla esimerkiksi positiiviset terveysvaikutukset, sairastavuuden väheneminen ja elämänlaadun parantuminen. Koulutusorganisaatioiden näkökulmasta vaikutusten ja vaikuttavuuden mittaamiseen parhaiten soveltuvat tasot I-III, joita voidaan arvioida esimerkiksi tiedollista tai taidollista osaamista ja tyytyväisyyttä arvioivilla mittareilla. Kyselyt, lomakkeet ja standardoidut testit tarjoavat tietoa, joilla voidaan arvioida koulutusten onnistumisia ja puutteita ja kehittää niitä edelleen.
Konferenssin annin perusteella innovatiivisten oppimisratkaisujen vaikutusten arviointiin hyödynnetään edelleen hyvin perinteisiä menetelmiä, kuten tieto- ja taitotestejä ja tyytyväisyyttä kuvaavia kyselyjä. Sen sijaan opitun siirtovaikutusta, uusien taitojen implementointia käytäntöön, resurssitehokkuutta tai kansanterveydellisiä vaikutuksia ei ole arvioitu lainkaan. Ne vaatisivat pitkäaikaisseurantaa ja kontrolloituja koeasetelmia ja nykyistä laajempia osallistujamääriä. Työelämään siirtyvien opiskelijoiden seuraaminen antaisi mielenkiintoista tietoa tietopohjan kasvamisesta käyttäytymismuutoksiksi ja edelleen väestöön kohdistuviksi terveysvaikutuksiksi. Tällainen laaja-alainen ja pitkäkestoinen arviointi on olennaista koulutusinnovaatioiden vaikutusten ymmärtämiseksi.
Lisäksi valikoimaan tarvitaan uudenlaisia arviointimenetelmiä arvioimaan tekoälyllä tuettua oppimista16,17, joihin toivottavasti palataan seuraavassa, vuoden 2026, konferenssissa. Tällä välin innovatiivisten ja vaikuttavien opetus- ja oppimisratkaisujen kehittäminen jatkuu maailmanlaajuisesti konferenssin pääpuhujan, Gemma Staceyn sanoin,
"Unlock the power of knowing what you don´t know."
Lähteet
1 Stratton-Maher, D. & Kelly, J. 2024. Embracing artificial intelligence to reimagine assessment to ethically accommodate ChatGPT in nursing education. Oral presentation. NETNEP2024.
2 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
3 Shin, S., Choi, J., Hong, E. et al. 2024. Development of Multiple-Choice Questions in Nursing Education Using Generative AI. Oral presentation. NETNEP2024.
4 Groeneveld, S., van Os-Medendorp, H., van Gemert-Pijnen, J. et al, 2024. Required competences of nurses working with artificial intelligence-based lifestyle monitoring in long-term care: a Delphi study. Oral presentation. NETNEP2024.
5 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
6 Arene. 2024. Arenen suositukset tekoälyn hyödyntämisestä ammattikorkeakouluille. Päivitetty 4.10.2024.
7 Zgambo, M., Costello, M., Buhlman, M. et al. 2024. Enhancing Academic Integrity in Higher Education: A Multi-phase Study on Students' Perceptions and Use of Artificial Intelligence. Oral presentation. NETNEP2024.
8 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
9 Summers, A., El Haddad, M., Prichard, R. et al. 2024. Generative AI, the views of students, markers and the Integrity Compliance Unit. Oral presentation. NETNEP2024.
10 Mikkonen, K., Kuivila, H., Pramila-Savukoski, S. et al. 2024. Enhancing Clinical Education: The Role of Human-Centered Extended Reality in Healthcare Student Learning. Oral presentation. NETNEP2024.
11 Ropponen, P., Tomietto, M., Pramila- Savukoski, S. et al. 2024. The impacts of educational interventions using VR simulations on nursing students’ learning. Oral presentation. NETNEP2024.
12 Mattson, K., Haavisto, E., Jumisko-Pyykkö, S. et al. 2024. Nursing students' experiences of empathy in a virtual reality simulation game: a descriptive qualitative study. Oral presentation. NETNEP2024.
13 Virtanen, M. 2018. The development of ubiquitous 360° learning environment and its effects on students’ satisfaction and histotechnological knowledge. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
14 Kirkpatrick, D. 1998. Another look at evaluating training programs. Alexandria, VA: American Society for Training & Development.
15 Kaufman, R., Keller, J., & Watkins, R. 1995. What works and what doesn’t: Evaluation beyond Kirkpatrick. Performance and Instruction, 35(2), 8-12.
16 Yap, H., Kwah, L. Zhou, Y.et al. 2024. A mixed methods study of undergraduate students’ attitudes and ethics towards the use of ChatGPT in learning and education. Oral presentation. NETNEP2024.
17 Ramjan, L., Drury, P., Glarcher, M. et al. 2024. Educator perspectives on the use of generative AI in nursing: Friend or foe? Oral presentation. NETNEP2024.
Ikääntyvän väestönosan kasvaessa myös Suomessa omaishoitajien ja epävirallisten omaishoitajien merkitys hoivan ja hoidon tarjoajina. Heidän työnsä tueksi uudet teknologiat ja älykkäät ratkaisut tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Tekoälyyn perustuvia ratkaisuja kehitetäänkin tukemaan ikääntyvien ihmisten terveyttä, toimitakykyä ja pitkäaikaishoitoa. Samalla niiden avulla pyritään parantamaan hoidon saatavuutta, lisäämään tehokkuutta ja vähentämään omaishoitajien kokemaa kuormitusta.1,2
Omaishoitajien ja epävirallisten omaishoitajien rooli
Nopeasti ikääntyvän väestön hoidon tueksi Suomessakin tarvitaan lisää omaishoitajia. Tällä hetkellä heitä on Punaisen Ristin mukaan yli miljoonaa, joista virallisesti tunnistettuja on noin 350 000. Näistä miljoonasta hoitajasta noin 700 000 on epävirallisia, jotka tarjoavat läheisilleen hoitoa ilman koulutusta tai palkkaa, tyypillisesti oman ansiotyönsä ohessa.3 Epävirallisen omaishoitotarpeen odotetaan edelleen kasvavan muuttuvaan väestörakenteeseen, terveydenhuollon toimintojen kehittämiseen, pitkäaikaishoidon politiikkaan ja kustannusten vähentämistarpeisiin perustuen4.
Euroopassa epäviralliset omaishoitajat vastaavat jopa 80 % pitkäaikaishoidosta, muodostaen merkittävän osan ikääntyneille ja vammaisille tarjottavista sote-palveluista. Arvioiden mukaan vuoteen 2060 mennessä epävirallisen hoidon uskotaan esimerkiksi Saksassa tarvitsevan 400 000 hoitajaa lisää, Alankomaissa 20 000 ja Espanjassa yli miljoona.5,6 Lisääntyneen kysynnän ja vähenevän tarjonnan odotetaan johtavan myös uudenlaisten teknologioiden ja älykkäiden terveyspalveluratkaisujen lisääntymiseen7.
Tärkeää on tukea omaishoitajien kokemaa fyysistä ja henkistä kuormitusta, sosiaalisen elämän kaventumista sekä kohdentaa lisää riittämättöminä pidettyjä tukipalveluja. Myös tähän tarkoitukseen tekoälyratkaisuilla on merkittävää potentiaalia, esimerkiksi hoidettavan terveydentilan valvomisen, lääkitysmuistutusten tarjoamisen tai hätätilannehälytysten osalta8.
Tekoälysovelluksia ikääntyville ja heidän hoitajilleen
Ikääntyvien potilaiden omaishoidon tueksi on esitelty esimerkiksi seuraavanlaisia ratkaisuja:
Keskusteluagentit (Conversational Agents, CAs), kuten Amazon Echo9 ja chatbot Charlie10, jotka on suunniteltu tarjoamaan seuraa ja edistämään ikääntyvien mielenterveyttä pelillistämisen ja aktiivisten ilmoitusten avulla. Nämä agentit voivat myös havaita ja raportoida potilaan käyttäytymistä ja seurata biometrisiä tietoja, kuten askelmäärää, kalorien kulutusta ja unta. Omaishoitajia keskusteluagentit voivat auttaa esimerkiksi muistuttamalla hoitotehtävistä tai tarjoamalla ennusteita hoidettavan käyttäytymistietoihin perustuen.
Älykotijärjestelmät (Ambient Assisted Living, AAL)
Älykotijärjestelmät hyödyntävät koteihin asennettuja ja/tai puettavia sensoreita ja koneoppimisen algoritmeja havaitakseen poikkeavuuksia hoidettavan käyttäytymisessä. Sensoreilla voidaan tunnistaa esimerkiksi kaatumisia ja muita vaaratilanteita. Erilaisia antureita voidaan asentaa oviin, ikkunoihin ja sähkölaitteisiin ja niiden avulla voidaan seurata liikettä, lämpötilaa ja ilman kosteutta.11 Älykotien sensorit voivat helpottaa iäkkäiden valvontaa etänä, tehdä havaintojen perusteella hätäilmoituksia ja ennen kaikkea vähentää omaishoitajien kokemaa huolta12.
Lisäksi Lotfi ym. (2017)13 ovat esitelleet älykotijärjestelmän, jonka toimintoja on kohdennettu omaishoitajien tueksi. Esimerkiksi ikääntyneen vessakäyntien lisääntyminen voi viitata tunnistettavaan terveysongelmaan, samoin kuin vähäinen vierailu keittiössä. Tällöin järjestelmä tarjoaa hoitajalle ohjeita ja suosituksia tilanteen tarkistamiseksi. Tällaiset havainnot vähentävät hoitajien huolta ja auttavat vähentämään omaishoitajien kokemaa stressiä ja kuormitusta. Tämä järjestelmä on yksi harvoista, joka ottaa huomioon myös omaishoitajan tarpeita ja pyrkii tukemaan heitä sekä hoidettavan auttamisessa että omassa jaksamisessaan.
Robotit voivat olla joko avustavia tai sosiaalisia robotteja. Ne voivat helpottaa omaishoitajien työtaakkaa seuraamalla hoidettavan liikkeitä, ilmoittamalla kaatumisista tai muista hätätilanteista14,15.
Muut omaishoitajille tarkoitetut älykkäät ratkaisut voivat kohdentua esimerkiksi:16
stressinhallitaan, auttamalla tunnistamaan poikkeamia ja mahdollisia virheitä
oikea-aikaiseen tiedonsaantiin, tarjoamalla yksilöllistä tietoa hoitoa koskevan päätöksenteon tueksi
koulutukseen ja osaamisen vahvistamiseen, tarjoamalla yksilöllistä sisältöä
henkilökohtaisen tuen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen sekä eristyneisyyden tunteen vähentämiseen
autonomisiin liikkumisratkaisuihin ja yhteiskyytipalveluihin.
Älykästä teknologiaa koskevia huolenaiheita
Haavoittuvassa asemassa oleville ikääntyville ja heidän hoitajilleen kohdennetuissa tekoälyratkaisuissa keskeisiä huolenaiheita ovat yksityisyys, tasa-arvoinen saatavuus, saavutettavuus, teknologian hyväksyttävyys, käyttöönottovalmius ja käyttöön motivoituminen.
Yksityisyys
Monet käyttäjät ovat huolissaan siitä, että heidän terveydentilaansa ja päivittäisiä toimintojaan seurataan erilaisten järjestelmien, sensoreiden ja antureiden avulla. Tämä voi herättää huolen yksityisyyden vaarantumisesta ja vähentää järjestelmien käyttöhalukkuutta.17
Tasa-arvoinen saatavuus ja digikyvykkyydet
Monilla ikääntyneillä ja heidän hoitajillaan ei sosioekonomisista syistä ole mahdollisuutta käyttää kehittynyttä teknologiaa, mikä johtaa digitaaliseen eriarvoisuuteen. Lisäksi heidän taidoissaan ja digikyvykkyyksissään saattaa olla suuria eroja, mikä voi edelleen haastaa ratkaisujen tehokasta käyttöä.18
Saavutettavuus, hyväksyttävyys ja käyttöönottovalmius
Saavutettavuuteen liittyvät haasteet voivat koskea sekä teknologian helppokäyttöisyyttä että esteettömyyttä. Monet ikääntyneet eivät ole teknologian käyttäjinä yhtä kokeneita kuin nuoremmat sukupolvet, mikä voi heikentää heidän valmiuttaan hyväksyä ja käyttää tekoälyyn perustuvia ratkaisuja. Teknologian täytyy olla intuitiivista ja helposti ymmärrettävää, jotta käyttäjät pystyvät hyödyntämään sitä täysimääräisesti. Kognitiiviset ja fyysiset rajoitteet tulee huomioida esimerkiksi yksinkertaistettujen käyttöliittymien ja mukautettujen käyttöohjeiden muodossa. Lisäksi järjestelmien hyödyntämiseen ja onnistuneeseen käyttöönottoon tarvitaan riittävästi koulutusta ja tukea.19
Ihmislähtöinen suunnittelu ja käyttöön motivoituminen
Monia teknologioita kehitetään edelleen ilman käyttäjien panosta, mikä voi johtaa tarpeisiin vastaamattomiin ja vaikeakäyttöisiin ratkaisuihin. Jotta käyttäjät sitoutuisivat pitkäjänteisesti, teknologian tuomat hyödyt, kuten turvallisuuden parantuminen tai itsenäisyyden lisääntyminen, on viestittävä selkeästi, jotta käyttäjät ottavat älykkään ratkaisun omakseen ja sitoutuvat sen pitkäaikaiseen käyttöön.20
Inhimillisyyden väheneminen
Älykäs teknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia ikääntyvien väestön omaishoidon tueksi, mutta sen menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää tasapainoa innovaatioiden ja inhimillisyyden välillä. Tärkeää on muistaa, että teknologian tarkoituksena on sujuvoittaa ja helpottaa toimintoja, tukea eri toimijoiden välsitä yhteistyötä, parantaa laatua ja laajentaa palveluvalikoimaa. Teknologian kehittyessä sote-alan ammattilaisten tehtävänä on varmistaa, että se palvelee kaikkia – ja luo entistä kestävämmän, turvallisemman ja inhimillisemmän tulevaisuuden.
Lähteet
1 Chen LK. Gerontechnology and artificial intelligence: Better care for older people. Archives of Gerontology and Geriatrics, 91:104252.
2 Loveys K, Prina M, Axford C et al. 2022. Artificial intelligence for older people receiving long-term care: A systematic review of acceptability and effectiveness studies. The Lancet Healthy Longevity, 3(4): e286–e297.
3 Suomen Punainen Risti. 2024. Omaishoito Suomessa.
4 European Commission. 2018. Directorate-General for Employment, Social Affairs and Inclusion and Zigante, V. Informal care in Europe – Exploring formalisation, availability and quality, Publications Office.
5 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. How Artificial Intelligence can support informal caregivers in their caring duties to elderly? A systematic review of the literature. AIXAS2023, November 6-9, 2023, Rome, Italy.
6 Pickard L and King D. 2012. Modelling the future supply of informal care for older people in Europe. In: Geerts J, Willemé P and Mot E (eds.). Long-Term Care Use and Supply in Europe: Projections for Germany, the Netherlands, Spain and Poland. ENEPRI research report 116: 76-106.
7 Ienca M, Jotterand F, Elger B, et al. 2017. Intelligent Assistive Technology for Alzheimer's Disease and Other Dementias: A Systematic Review. Journal of Alzheimer's Disease, 60(1):333.
8 Blackman S, Matlo C, Bobrovitskiy C et al. 2016. Ambient assisted living technologies for aging well: A scoping review. Journal of Intelligent Systems, 25(1): 55–69.
9 Park G, Robinson EL, Shalini S et al. 2020. Integrating voice-assisted technology with an in-home sensor system: Exploring the development of a participant-based design study, in Proceedings of the 14th EAI International Conference on Pervasive Computing Technologies for Healthcare, pp. 375–379.
10 Valtolina S and Marchionna M. 2021. Design of a Chatbot to Assist the Elderly. End-User Development. Lecture Notes in Computer Science, vol 12724. Springer, Cham.
11 Grgurić A, Mošmondor M and Huljenić D. 2019. The smarthabits: An intelligent privacy-aware home care assistance system. Sensors, 19(4): 907.
12 Bozdog A, Daniel-Nicusor T, Antal M et al. 2021. Human behavior and anomaly detection using machine learning and wearable sensors. IEEE17th ICCP, pp. 383–390.
13 Lotfi A, Langensiepen C, Moreno PA et al. 2017. An ambient assisted living technology platform for informal carers of the elderly. EAI Endorsed Transaction on Pervasive Health and Technology.
14 Kearney KA, Presenza D, Saccà F et al. 2018. Key challenges for developing a socially assistive robotic (sar) solution for the health sector. IEEE (CAMAD), pp. 1–7.
15 Wang RH, Sudhama A, Begum M et al. 2017. Robots to assist daily activities: Views of older adults with Alzheimer's disease and their caregivers. International psychogeriatrics, 29(1): 67–79.
16 Lindeman DA, Kim KK, Gladstone C et al. 2020. Technology and Caregiving: Emerging Interventions and Directions for Research, The Gerontologist, 60(Suppl 1): S41–S49.
17 Thordardottir B, Malmgren Fänge A, Lethin C et al. 2019. Acceptance and Use of Innovative Assistive Technologies among People with Cognitive Impairment and Their Caregivers: A Systematic Review. BioMed Research International, 6:9196729.
18 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. AI-Powered Solutions to Support Informal Caregivers in Their Decision-Making: A Systematic Review of the Literature. OBM Geriatrics, 7(4):262.
19 Thordardottir B, Malmgren Fänge A, Lethin C et al. 2019. Acceptance and Use of Innovative Assistive Technologies among People with Cognitive Impairment and Their Caregivers: A Systematic Review. BioMed Research International, 6:9196729.
20 Milella F, Russo DD and Bandini S. 2023. AI-Powered Solutions to Support Informal Caregivers in Their Decision-Making: A Systematic Review of the Literature. OBM Geriatrics, 7(4):262.
Kiinnostus terveyteen ja hyvinvointiin on seurannut ihmistä koko olemassaolomme ajan. Pyrkimys hyvään oloon on perusasia, jonka monesti huomioi viimeistään silloin, kun alkaa voida huonosti. Optimaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta tulisi muun muassa syödä ja liikkua monipuolisesti, nukkua tehokkaasti ja tarpeeksi sekä pitkäkestoista stressiä. Näiden terveyttä tukevien toimien tueksi on tarjolla runsaasti erilaisia digitaalisia apuvälineitä, jotka seuraavat, mittaavat ja analysoivat terveystekojamme ja elimistömme tilaa. Hyödyntämällä näiden digitaalisten apuvälineiden, laitteiden ja sovellusten tuottamaa tietoa tekoälyratkaisujen varantona, voidaan saada yksilön terveyttä edistäviä henkilökohtaisia suosituksia. Tällöin puhutaan yleisen (generative AI) tai ennustavan (predictive AI) tekoälyn sijasta suosittelevasta eli preskriptiivisestä (prescriptive AI) tekoälystä.1,2
Terveyssuositusten seuraaminen
Suositusten mukaisesti aikuisten (18–65-vuotiaat) tulisi viikossa harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa vähintään kaksi ja puoli tuntia ja lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa vähintään Tämän lisäksi tulisi ja liikuskella mahdollisimman paljon3,4. (Kuva 1.)
[caption id="attachment_1616" align="alignnone" width="468"] Kuva 1. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti.[/caption]
Istua ei saisi yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja, seisomaan pitäisi nousta muutaman kerran tunnissa. Portaita pitäisi käyttää mahdollisimman paljon ja työpaikalle olisi hyvä kävellä, jos se suinkin on mahdollista5
Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (2023)6 mukaisesti aikuisen tulisi syödä
vihanneksia, kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähintään 500–800 g / vrk
palkokasveja ja perunaa (merkittävänä osana ruokavaliota)
täysjyväviljaa 90 g/ vrk
pähkinöitä ja siemeniä, 30 g/ vrk
kalaa 300–450 g/ viikko
punaista lihaa alle 350 g/ viikko
vähärasvaisia tai rasavttomia maitovalmisteita 3,5–5dl/ vrk ja
kasviöljyjä vähintään 25 g/ vrk.
Lisäksi nukkua tulisi yksilöllisen tarpeen mukaisesti, joka aikuisilla vaihtelee kuudesta yhdeksään tuntia. Unen riittävän pituuden lisäksi huomiota tulisi kohdentaa sen laatuun: hyvässä unessa erilaiset vaiheet, kuten perusuni (NREM) ja vilkeuni (REM), vuorottelevat.7
Terveystekojen mittaaminen
Edellä mainitut terveyden peruspilarit – liikunta, ravitsemus ja uni – ovat myös mittaajien ja laitevalmistajien tähtäimessä. Esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden ja treenisessioiden mittaamiseen on maailmalla tarjolla satoja, jopa tuhansia, erilaisia vaihtoehtoja. Älykellot, -sormukset ja esimerkiksi lenkkitossuihin kiinnitettävät anturit mittaavat aktiivisuutta laitteen sisäisellä kiihtyvyysanturilla, joka tallentaa käden tai jalan liikkeitä. Rekisteröivän mittausdatan perusteella laite analysoi liikkeiden taajuutta, voimakkuutta ja säännöllisyyttä ja antaa lukemat, nykyään jo melkein aina, helppokäyttöiseen mobiiliapplikaatioon.
Unen mittaaminen on myös suosittua, ja sitä voi helposti tehdä aktiivisuusrannekkeilla, urheilu- ja älykelloilla. Luotettavimmin nämä unen mittaamisen välineet toimivat yöunen keston eri univaiheiden luotettavan tunnistamisen sijasta. Siihen tarvitaan tarkempia diagnostisia menetelmiä, kuten unipolygrafiatutkimus terveydenhuollon laboratoriossa. Älykellojen ja -sormusten mittaamat unen arvot kuitenkin antavat pohjan myös monille stressiä, palautumista ja jopa resilienssiä kuvaaville laskennallisille arvoille, joita monet mittaajat aktiivisesti seuraavat. Esimerkiksi laskennallisista arvoista älysormusvalmistaja kuvaa resilienssiä stressin ja palautumisen tasapainoksi, jonka laskennassa hyödynnetään resilienssin osatekijöiksi määriteltyjä tekijöitä: päiväaikainen stressi ja palauttava aika sekä unenaikaisen palautumisen arvot, kuten sykevälivaihtelu (HRV) ja leposyke.8
Haastavin mitattava näistä kolmesta lienee ravitsemussuositusten noudattaminen, vaikkakin myös ruokavalion seuraamiseen ja elämäntapamuutosten tukemiseen löytyy erilaisia sovelluksia. Ne kuitenkin lähes poikkeuksetta perustuvat käyttäjän omaan motivaatioon ja syötyjen kalorien kirjaamisaktiivisuuteen9, ei muun elämän ohella tapahtuvaan sujuvaan rekisteröintiin. Käyttäjän omien kirjausten perusteella sovellukset laskevat päivittäisen kalorimäärän ja antavat suosituksia esimerkiksi terveellisemmistä valinnoista. Pitkäaikaiseen käyttöön motivoituminen on kuitenkin monille suuri haaste.
Preskriptiivinen tekoäly terveyden edistämisen tukena
Preskriptiivinen eli suositteleva tekoäly tuo mielenkiintoisen näkökulman terveyskäyttäytymisen mittaamisen ja terveyttä edistävien henkilökohtaisten suositusten välille. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa terveyssuositukset perustuvat yksilön fyysiseen aktiivisuuteen, uneen ja ruokavalioon liittyviin mitattuihin ja kirjattuihin tuloksiin. Lisätään kuvitelmaan työterveyshuollossa analysoidut laboratoriotutkimustulokset ja muu käyttäjän kirjaama terveysdata, kuten paino ja verenpaine, viimeisen viiden vuoden ajalta. Lisäksi nippuun laitetaan ravitsemukseen liittyvät kulutustottumustiedot esimerkiksi kauppojen kanta-asiakasjärjestelmistä, mikäli syötyjen aterioiden aktuaalista dataa ei ole saatavilla. Tämän yhdistelmän perusteella annetaan yksilöllisiä terveyssuosituksia preskriptiivisen tekoälyn avulla.
Preskriptiivinen tekoäly ei pelkästään analysoi terveysdataa, vaan myös ehdottaa konkreettisia toimenpiteitä ja toimintasuunnitelmia terveydentilan parantamiseksi.
Tehostetaan kokonaisuutta edelleen lisäämällä tilastollinen eliniänodote ja arvio terveistä elinvuosista eri käyttäytymismalleille. Uskon, että motivoituminen terveystekoihin helpottuisi visuaalista mallia tai numeroita tarkastelemalla. Suositteleva tekoäly voisi toimia apuna hankaliin elämäntapamuutoksiin motivoitumisessa esimerkiksi lihavuuden tai tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoidossa.
Esimerkki on kuitenkin kuvitteellinen, eikä edellisen kaltaista tekoälyratkaisua ole vielä kehitetty, raportoitu tai se ei ole toistaiseksi osunut mittausdatan jalostamisesta terveyssuosituksiksi antaa kuitenkin suomalainen älysormus, Oura. Se arvioi sydämen terveyttä ja kardiovaskulaarista ikää10 rekisteröityjen arvojen perusteella ja tarjoaa viikoittaisia vinkkejä ja neuvoja esimerkiksi tyydyttyneiden rasvojen käyttöön, nukkumiseen ja verenkiertoelimistön hyvinvointiin liittyen. Kardiovaskulaarisen iän arvio perustuu valtimoiden läpi kulkevan pulssiaallon nopeuteen.
Hyötyjä ja haasteita
Yksilöllisten terveyssuositusten suosittelusta voisi olla hyötyä tilanteissa, joissa preskriptiivinen tekoäly
antaa yksilöllisiä terveyssuosituksia ja konkreettisia toimintaohjeita tunnistetun terveydentilan ja elämäntapojen perusteella
ottaa huomioon yksilöllisiä terveystavoitteita ja auttaa tekemään parempia valintoja
toimii virtuaaliassistenttina, joka motivoi henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa
antaa enemmän vastuuta valinnoista yksilölle itselleen ja tekee näkyväksi erilaisten terveystekojen merkityksen
toimii seurannan tukena yksilön ja terveydenhuollon toimijoiden välillä.
Suosittelevasta tekoälystä voisivat hyötyä esimerkiksi tyypin 2 liikuntaelinsairaat. Myös mielenterveyden haasteita kokevat, muita asiakas- ja potilasryhmiä unohtamatta. Preskriptiivinen tekoäly antaisi arvokkaan välineen sekä biohakkerin11 että perusterveen kansalaisen työkalupakkiin.
Käyttöä haastaviin asioihin nousevat samat tekijät kuin tekoälyn eettiseen hyödyntämiseen ylipäänsä, kuten
tietosuoja, tietoturva ja yksityisyydensuoja henkilökohtaisen terveystiedon käsittelyssä
yksilöllisen terveysdatan liikuttamiseen liittyvät säännökset. Terveysteknologiaa koskeva regulaatio ei tällä hetkellä mahdollista terveyssovellusten, -kellojen tai -sormusten mittausdatan siirtämistä potilastietojärjestelmiin
tekoälymallien kouluttamiseen liittyvät huolet: virheellisesti koulutettu tai vinoutunut malli voi antaa virheellisiä suosituksia ja edelleen johtaa jopa haitallisiin terveysvaikutuksiin
päätöksentekoon ja vastuisiin liittyvät kysymykset
uusien teknolgioiden käyttöönottoon ja henkilöstön kouluttamiseen liittyvät kustannukset.
Näiden lisäksi aiemmassa ChatGPT:n terveyskäyttöä käsittelevässä tutkimuksessa on todettu, että toistaiseksi tekoälymallit keskittyvät turvallisuuteen tehokkuuden sijasta, eivät pysty tarjoamaan reaaliaikaista tukea, yksilöllisesti personoituja sisältöjä eivätkä kaipaamaamme interaktiivisuutta kahden toimijan välillä12.
Kirjoittaja
Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta.
Lähteet
1 Marr, B. 2023. Generative, Predictive, Prescriptive AI: What They Mean For Business Applications.
2 Gofore. 2024. Tekoälyterminologia: generatiivinen vs. toiminnallinen tekoäly.
3 UKK-instituutti. 2024. Aikuisten liikkumisen suositukset.
4Leppäluoto, J., Ahola, R., Karl-Heinz Herzig, K-H. Ym. 2012. Aikuisten terveysliikunnan laadun ja määrän objektiivinen mittaaminen. Duodecimlehti, 2012;128(1):72-9.
5 UKK-Instituutti. 2024. Suositukset istumisen vähentämiseen.
6 Ruokavirasto. 2023. NNR2023 Pohjoismaiset ravitsemussuositukset.
7 Käypä hoito -suositus. 2023. Unettomuus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
8 Oura Health. 2023. Resilienssi – Oura-Tuki (ouraring.com).
9 Saastamoinen, A. 2016. Lähtevätkö kilot kännykällä? — vertailussa kolme sovellusta kolmelle eri laihduttajatyypille. Yle, Kuningaskuluttaja.
10 Oura Health. 2023. Cardiovascular Age – Oura Help (ouraring.com).
11 Soininen, M. 2017. Mitä teen, kun potilas on biohakkeri? Lääkärilehti, 14:72;915.
12 Dergaa, I., Saad, H., Omri, A. et al. 2024. Using artificial intelligence for exercise prescription in personalised health promotion: A critical evaluation of OpenAI’s GPT-4 model. Biology of Sport, 41(2).
Jos jonakin päivänä siirryt asumaan hoivakotiin, millaisen hoitajan toivoisit kohtaavasi? Entä millaisen hoitajan toivoisit läheisellesi tai itsellesi työkaveriksi? Lempeää hoitajaa voidaan kuvailla sydämelliseksi, myötätuntoiseksi, kiltiksi ja helläksi (Synonyymisanakirja). Nämä lempeän synonyymit kietovat ihmisen pumpuliin ja tekevät olon turvalliseksi ja mukavaksi, toisin kun lempeän vastakohtana olevat käsitteet armottomuus ja ankaruus. Lempeässä hoivassa hoitajan ja asiakkaan kohtaaminen on inhimillistä ja arvostavaa.
Terveydenhuoltolaissa (1326/2010 § 8) säädetään, että terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Tämän lisäksi toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992 § 3) säätää potilaan oikeudesta laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Laki siis määrittää lempeän hoidon raamit, mutta arvot antavat perustan arjen toiminnalle. Lempeässä hoivassa työntekijät ovat tunnistaneet omat arvonsa ja yhdessä määritelleet hyvän hoidon arvot, joihin kaikki sitoutuvat.
Lohdullista on, että arvostavaan kohtaamiseen ei tarvita lisäresursseja ja esimerkiksi liikuntatuokiot voi yhdistää ruokailutilanteisiin, jolloin ne voidaan toteuttaa mahdollisimman sujuvasti osana arkea.
Lempeä hoiva huomioi muistisairaan asiakkaan
Lempeä hoiva muistisairaiden hoidossa liitetään kirjallisuudessa läheisesti asiakaslähtöiseen hoitoon (person-centered care). Siinä korostuvat ihmisarvon kunnioittaminen ja ihmisen omat tarpeet hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa sekä näkemys siitä, että sairaudestaan huolimatta ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Sosiaali- ja terveysalalla tämä on toiminnan arvoperustaa.
Hoitotyön tutkimussäätiö teetti vuonna 2015 kyselyn hoitotyöntekijöille siitä, millaista hoitoa he toivoisivat itse, jos he ovat olisivat ikääntyneenä avun tarpeessa. Vastaukseksi saatiin, että ikääntyneiden hoidon toivottiin olevan yksilölliset tarpeet huomioivaa ja iäkästä kunnioittavaa. Näihin liittyvät hyvän hoidon periaatteiden toteutuminen, hyvä perushoito ja kuntouttava työote sekä iäkästä itseään tyydyttävä hoidon organisointi ja toteutus (Korhonen ym. 2015). Siis samoja asioita, joita asiakaslähtöisessä hoidossa yleisesti kuvataan.
Muistisairauteen sairastuneet ihmiset ovat sairauden edetessä erityisen haavoittuva asiakasryhmä, sillä heidän kykynsä pitää puoliaan heikkenee ja heidän tarpeensa tulevat hyvin moninaisiksi. Laadukkaan hoidon varmistamiseksi lääketieteellinen hoito ei yksin riitä, vaan sen lisäksi tarvitaan muita keinoja, joita hoitohenkilökunnalla on mahdollisuus käyttää työssään. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi luovien menetelmien hyödyntäminen, arvostava kosketus, tietoinen läsnäolo ja heijastava kuuntelu.
Huolimatta siitä, että hoidon lempeys tulisi näkyä jo lähtökohtaisesti kaikessa hoitoalan ammattilaisen tekemässä työssä, näin ei aina ole. Lempeän hoidon varmistamiseksi on jo tämän vuosituhannen alussa kehitetty Gentle Persuasive Approache -malli (GPA). Tämä yksilökeskeisen hoidon filosofiaan pohjautuva malli keskittyy ymmärtämään niitä taustalla olevia tekijöitä, jotka vaikuttavat hoidettavan ihmisen hyvinvointiin ja käyttäytymiseen (Schindel Martin ym. 2016). Jotta pystytään ymmärtämään toista ihmistä, hänen kanssaan täytyy luoda toimiva suhde. Tällaisen suhteen perusta rakentuu luottamukselle, kunnioitukselle ja moraalisille arvoille (McCormackin & McCancen 2010).
Mallissa (GPA) keskitytään ymmärtämään sekä hoitoympäristöön liittyviä tekijöitä että sosiaalisia ja fyysisiä tekijöitä, jotka aiheuttavat muistisairaassa ihmisessä epämukavuutta ja jotka voivat olla laukaisemassa epätoivottuja käytösoireita (Schindel Martin ym. 2016).
Lempeän hoivan osaajaksi voi kehittyä
Hoitotyötä tekevien osaamista ja työhön liittyviä valmiuksia kehittämällä voidaan paremmin vastata muistisairaan ihmisen tarpeisiin. Kehitettäessä asiakaslähtöisempää hoitoa täytyy ensin yhdessä pohtia työhön liittyviä vallitsevia arvoja, asenteita, käytäntöjä ja toimintatapoja ja sen jälkeen miettiä, mitkä asiat tällä hetkellä toimivat ja mitkä vaativat kehittämistä (Hung ym. 2018). Tämä edellyttää osaamisen lisäksi asiakasymmärrystä, kattavaa tietoa asiakkaista, heidän yksilöllisistä tarpeistaan ja tiedon hyödyntämistä palveluiden kehittämisen pohjana. Pelkkä tieto asiakkaasta ei siis vielä tarkoita asiakasymmärrystä (Virtanen ym. 2011).
On todettu, että muistisairaiden asiakkaiden kohdalla asiakaslähtöinen hoito vähentää sairastuneiden levottomuutta, käytösoireita ja masennusta sekä parantaa heidän elämänlaatuaan. Tähän tarvitaan kuitenkin henkilökunnalta riittävää osaamista ja sitä, että osaamisen kehittämiseen panostetaan (Sun & Myonghwa 2017).
Lempeä hoiva -hankkeessa kehitetään hoivatyöntekijöiden lääkkeettömän hoidon osaamista Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella Kauklahden elä ja asu -seniorikeskuksessa, Betesda-säätiön Palvelukoti Hopeassa ja Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella Palvelukeskus Hopeahovissa ja Marttilan hoivakodissa. Osaamisen kehittämiseen liittyy tiedon lisääminen eri menetelmistä, menetelmien kokeilu hoivakodin arjessa sekä niiden vaikutusten arviointi. Uuteen toimintakulttuuriin ja toisaalta jo käytössä olevien, toimivien menetelmien, vahvistamiseen pyritään yhdessä kehittämällä ja innostamalla tekemään arjesta kaikille osapuolille toimivampaa, turvallisempaa ja mielekkäämpää.
Lempeä hoiva on niin asiakkaiden, heidän läheistensä, kuin koko työyhteisön etu ja oikeus.
Kirjoittajat:
Carita Hand, terveysalan lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankeasiantuntijana Lempeä hoiva -hankkeessa.
Kati Ylikahri, terveysalan lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankeasiantuntija Lempeä hoiva -hankkeessa.
Lähteet
Hung, L., Son, C. & Hung, R. 2018. The experience of hospital staff in applying the Gentle Persuasive Approaches to dementia care. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing 14. https://doi.org/10.1111/jpm.12504 Viitattu 27.9.2023.
Korhonen, A., Holopainen, A., jylhä, V. & Siltanen, H. 2015. Hoitotyöntekijöiden käsityksiä ikääntyneiden hoitotyön nykytilasta. Raportti 1/2015. Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus). https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/04/hotusraportti-1-2015.pdf Viitattu 27.9.2023.
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992 § 3.
McCormack, B. & McCance, T. 2010. Person-Centred Nursing: Theory and Practice. Wiley-Blackwell, Oxford.
Schindel Martin L., Gillies L., Coker E., Pizzacalla A., Montemuro M., Suva G. & McLelland V. 2016. An education intervention to enhance staff self-efficacy to provide dementia care in an acute care hospital in Canada: A nonrandomized controlled study. American Journal of Alzheimer's Disease and Other Dementias 31 (8), 664–677.
Sun Kyung, K. & Myonghwa, P. 2017. Effectiveness of person-centered care on people with dementia: a systematic review and meta-analysis. Clinical interventions in aging 17;12, 381–397. doi: 10.2147/CIA.S117637 Viitattu 27.9.2023.
Synonyymisanakirja. https://www.synonyymit.fi/lempe%C3%A4 Viitattu 28.9.2023.
Terveydenhuoltolaki 1326/2010 § 8.
Virtanen, P., Suoheimo, M., Lemminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M. 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281. Tekes, Helsinki. https://www.businessfinland.fi/globalassets/julkaisut/matkaopas.pdf Viitattu 27.9.2023.
Haastan sinut, hoitotyön ammattilainen, miettimään suhtautumistasi ikääntyneisiin asiakkaisiisi ja heidän oikeuksiinsa.
Mitä mielikuvia sana ikääntynyt tai vanhus herättää sinussa? Miten asennoidut ikääntyneisiin? Näetkö heidät arvokkaina yksilöinä, täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä heidän ollessaan asiakkaana tai potilaana? Kuunteletko, kuuletko heitä? Annatko heidän itsensä päättää?
Mikä, kuka vanhus
Ikääntymiselle, vanhuudelle, on tieteessä paljonkin kuvauksia. Geriatria, vanhustenhoitoon erikoistunut lääketieteenala määrittelee vanhuuden raihnaisuudeksi, sairaudeksi tai toimintakyvyttömyydeksi (Karvonen-Kälkäjä 2012: 144). Vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta muutokset etenevät yksilöllisesti. Vanheneminen ei ole yksinomaan fyysisten muutosten sarja, vaan muutoksia tapahtuu myös psyykkisessä, kognitiivisessa ja sosiaalisessa tilassa. Fyysiset vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta niiden eteneminen on yksilöllistä ja näkyvät toiminnalliset haitat tulevat näkyviin vasta kun voimavarat ovat mittavasti alentuneet. (STM 2006: 16–17). Ikääntyminen on siis biologisperusteinen prosessi, jonka vaikutukset ovat laajat ja joka johtaa myös toimintakyvyn heikkenemiseen (Koponen 2003: 13).
Ikääntyminen on vääjäämätön, meitä kaikkia koskeva tosiasia. Tämä tosiasia auttanee ymmärtämään, että ikääntynyt ole vain vanhus, vaan elämänhistoriansa muokkaama, yhtä tärkeää elämänvaihettaan parhaillaan elävä ainutkertainen ihminen. Arvokas, mutta myös mahdollisten ikääntymismuutosten vuoksi haavoittuva ja tukea tarvitseva.
Itsemääräämisoikeus osana asiakaslähtöisyyttä
Sanna Järnström on väitöskirjassaan (2011) tarkastellut vanhuksen asemaa potilaana. Väitöskirjassaan hän määrittelee sosiaali- ja terveyspalveluihin normatiivisesti liitetyn asiakaslähtöisyyden periaatteen tarkoittavan työskentelyn tapaa, jossa lähdetään liikkeelle iäkkään yksilöllisistä tarpeista ja toiveista. Asiakaslähtöisyys on jaettu kolmeen pääulottuvuuteen:
Itsemääräämisoikeus
Osallistuminen ja tasavertainen vuorovaikutus
Tiedonsaanti
(Järnström 2011: 45–48.)
Lehto & Porrassalmi-Hintikka (2022) kokoavat blogissaan “ Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) ” huomionarvoisia ajatuksia opinnäytetyönsä tuloksista. Asiakaskokemus on lähellä asiakaslähtöisyyttä, tai sen jatke, kuten he kirjoittavat. Palvelutarpeenarviosta saatuja kokemuksia tutkineen opinnäytetyön tuloksissa korostui itsemääräämisoikeuden merkitys. Kokemus itsemääräämisoikeudesta nähtiin edellytyksenä positiiviselle asiakaskokemukselle. (Lehto & Porrassalmi-Hintikka 2022.) Itsemääräämisoikeuden toteutuminen on tärkeä osa asiakaslähtöistä toimintaa sekä sairaalassa että avopalveluissa – kaikissa palveluissa.
Asiakkaan ikä vs. Itsemääräämisoikeus
Ikäihmisten palvelujen laatusuositukseen (2008) on kirjattu arvot ja eettiset periaatteet palveluiden kehittämiselle. Yhtenä (ja ensimmäisenä!) ihmisarvoisen vanhuuden turvaavista lähtökohdista on itsemääräämisoikeus. (STM 2008:12). Tuoreemmassa, v. 2020 ilmestyneessä laatusuosituksessa muistutetaan palvelun toteuttamisen tapahtuvan ikäihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen (STM 2020: 45). Itsemääräämisoikeus voi kuitenkin toteutua vain, jos ikääntynyt pystyy tekemään tietoisia valintoja ja päätöksentekoa tuetaan antamalla tietoa ja muuta tukea. (STM 2008: 13.)
Sairaalassa asiakkaana ollessaan vanhus on sekä vanhus että asiakas. Vanhenemiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset rakentavat vanhuksesta ainutlaatuisen yksilön ja vaikuttavat asiakkuuteen. Ikääntymisen muutokset lisäävät vääjäämättä haavoittuvuutta. (Järnström 2011: 37.) Haavoittuvuutta, voimien heikkenemistä ei voi estää, mutta sitä voidaan tukea arvokkaasti (Räsänen 2011: 41).
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei ikääntyneiden hoitotyössä ole suinkaan itsestäänselvyys. Haurasta ja heikkoa ihmistä on helppo vahingoittaa ja loukata. Tätä riskiä tulisi välttää gerontologisen hoitotyön menetelmin - hoitotyön, jonka vaativuus näkyy eettisyydessä. Gerontologinen hoitotyö korostaa asiakaslähtöisyyttä, dialogista vuorovaikutusta ja luottamusta. Nämä ovat elämänlaadulle tärkeitä tekijöitä ja niiden kautta voidaan tukea ikääntyneen omaa elämänhallintaa ja hyvää elämää (Räsänen 2011: 41).
Palaan alussa antamiini haastekysymyksiin antamalla vastauksen, miten tukea itsemääräämisoikeutta. Vastaus löytyy läheltä: gerontologisen hoitotyön menetelmistä. Gerontologisen opin mukaisen, asiakaslähtöisen hoitotyön keskiössä on yksilöllinen, ainutkertainen, ikääntynyt omine voimavaroineen ja valintoineen (Räsänen 2017: 43). Meidän hoitotyön tekijöiden tulee muistaa se tärkein: tukea näitä voimavaroja ja oikeuksia, ei polkea niitä. Annetaan ikääntyneille ääni!
Kirjoittaja
Reeta Mäenpää, sairaanhoitaja (AMK) Metropolian vanhustyön (YAMK) opiskelija.
Lähteet
Järnström, Sanna 2011. “En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni” Etnograginen tutkimus asiakkuudesta ja asiakalähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.
Lehto, Salla & Porrassalmi-Hintikka, Jaana 2022. Mistä ikääntyneen kokemus palvelutarpeen arvioinnissa syntyy. Blogi. Saatavilla www-dokumenttina: Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) Viitattu 24.10.2022.
Karvonen-Kälkäjä, Anja 2012. Unohtuuko vanhus? : oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Väitöskirja. Vanhustyönkeskusliitto. Sastamala: Vanhustyön keskusliitto.
Koponen, Leena 2003. Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto.
Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopisto.
Räsänen, Riitta 2017. Hyvä työ- ja asiakaskäyttäytyminen. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.) 2017. Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Juva: PS-kustannus.
STM 2006. Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:30. Helsinki: Yliopistopaino.
STM 2008. Ikäihmisen palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2008: 3. Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen kuntaliitto. Helsinki: Yliopistopaino.
STM 2020. Laatusuositus ikäihmisen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Helsinki: AT-Julkaisutoimisto Oy.
Kokemus kohdatuksi tulemisesta on yksi tärkeimpiä arvoja palvelussa, ja kohtaamisen taito on terveys- ja hyvinvointipalveluissa ammattilaisen ydinosaamista. Sen toteutuminen edellyttää aitoa läsnäoloa, sillä iso osa viestinnästä välittyy muulla tavoin kuin puhumalla.
Kohtaaminen ei ole mahdollista ilman vuorovaikutusta (Virtanen 2017), eikä arvostava kohtaaminen ole mahdollista ilman asiakkaan ainutlaatuisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Asiakastilanteessa läsnäolo tarkoittaa tietoista havainnointia ja hyväksyvää suhtautumista tilanteeseen, katsekontaktia asiakkaaseen ja eleitä, joista se välittyy (Laitinen & Kemppainen 2010). Kun asiakas kokee tulevansa kuulluksi ja kohdatuksi arvokkaasti ihmisenä, yhdenvertaisena toisen kanssa, hänen on mahdollista tulla ymmärretyksi ja sen kautta osallistuvaksi (Kananoja 2017).
Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylässä asiakkaita kohdatessaan tulevat ammattilaiset oppivat kohtaamaan erilaisia asiakkaita yksilöllisesti ja arvostavasti. Samalla he kehittävät omaa vuorovaikutusosaamistaan. HyMy-kylän palveluissa käytetään ilmausta ihmislähtöisiset palvelut. Ihmislähtöisyydestä puhutaan, kun ihminen otetaan tasavertaisena toimijana mukaan toimintaan ja hänet nähdään oman elämänsä ja palveluiden käytön asiantuntijana (mm. WHO 2016).
Ihmislähtöisessä ajattelussa tarkastellaan yksilön ja hänen terveytensä ja hyvinvointinsa lisäksi laajasti niitä ympäröiviä toimijoita ja tekijöitä, jotka tulisi ottaa kohtaamistilanteessa huomioon.
Tässä blogikirjoituksessa haluamme herättää ajatuksia siitä, mitä ihmislähtöisyydellä tarkoitetaan ikäihmisen näkökulmasta. Tulisiko meidän huomioida ikäihmisille palveluita tarjotessamme jotain sellaista, mitä emme nyt ole tulleet ajatelleeksi?
Kohtaamistilanteen merkitys palvelussa
Ikääntyneet kokevat kodin ulkopuoliset sosiaaliset suhteet voimavaroja lisäävinä tekijöinä (Kariniemi ym. 2020). HyMy-kylässä asioivien ikäihmisten päivän ainoa sosiaalinen kontakti voi olla asiakaspalvelussa tapahtuva kohtaaminen, joten HyMy-kylän palveluilla voidaan siis edesauttaa ikäihmisten sosiaalisten kontaktien ja voimavarojen lisäämistä ja ennaltaehkäistä jopa syrjäytymistä.
Ikäihmisellä yksi kohtaamistilanne voi määrittää koko päivän kulkua ja sillä voi olla suuri merkitys hänen henkisiin voimavaroihinsa. Siksi kohtaamistilanteessa ei saa olla kiire. Kiire estää paneutumista ikääntyneen tilanteeseen, jolloin kokonaisvaltainen ymmärrys – samoin kuin voimavara- ja asiakaslähtöisyys – häviävät tilanteesta (Kariniemi ym. 2020). Kiireetön kohtaaminen saattaa kuitenkin olla haaste oman kiireisen työn keskellä. Se edellyttää tietoista pysähtymistä asian äärelle. Onnistunut kohtaaminen on taitoa kuunnella, eläytyä, nähdä, ymmärtää, olla läsnä, tukea, koskettaa ja välittää. Parhaimmillaan onnistunut kohtaaminen vahvistaa ikääntyneen voimavaroja ja vähentävät hänen haavoittuvuuden kokemustaan (Eloranta 2012).
Ikääntyneen asiakkaan kuulluksi tuleminen ja kohtaaminen auttaa havaitsemaan asiakkaan yksilölliset tarpeet ja elämäntilanteet, joiden avulla voidaan arvioida myös asiakkaan yksilöllistä tukea ja palveluntarvetta (Kariniemi ym. 2020). Mikäli asiakkaan tilanteen varsinaista haastetta tai sen vakavuutta ei osata tunnistaa riittävän tarkasti, asiakkaan hyvinvointia ei kyetä edistämään (Virtanen 2017).
Tunne, että tulee ikääntyneenäkin kohdatuksi asiakastilanteessa, on yksi tärkeimpiä arvoja palveluissa. Kohdatuksi tulemisen tunne lisää luottamusta palvelua tarjoavaa yritystä kohtaan, joten onnistuneella kohtaamisella varmistetaan myös palvelusuhteen jatkuminen (Niinistö-Mäkinen 2020).
Palveluiden näkökulmasta ikääntyneet arvostavat:
palvelualttiutta
ystävällisyyttä
ohjausta ja neuvontaa
kiireettömyyttä
asiakkaaseen keskittymistä
yksilöllisyyttä
joustavuutta sekä
kärsivällisyyttä (Niinistö-Mäkinen 2020).
Ikäihmislähtöisyyttä oppimassa
“Toista ihmistä ei voi kohdata, ellei näe häntä.”
(Hellsten Tommy 2020)
Selväksi on tullut, että ikääntyneet toivovat arvostavaa kohtaamista, kunnioitusta ja ihmisarvoista elämää (Tiilikainen ym. 2019). Ikääntyneen ihmisen arvostavan kohtaamisen perusta on hänen ainutlaatuisuutensa tunnistamisessa ja tunnustamisessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Kun tarjoamme palveluita, meidän tulisi tehdä se niin, että ikääntyvän itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys ja eheyden toteutuminen mahdollistuvat. Eettiset ja ihmisarvoon liittyvät asiat ovat vahvasti mukana ikäihmislähtöisissä palveluissa ja samalla ne vahvistavat opiskelijoilla siihen liittyvää osaamista.
Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän terveyspalvelut tarjoavat monenlaisia palveluja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Palveluita toteuttavat sosiaali- ja terveysalan opiskelijat opettajien ohjauksessa. Palvelutapahtuma on kokonaisuus, johon liittyy monia asioita, mutta ammatillinen ihmisen kohtaamisen taito on yksi tärkeimmistä opittavista asioista.
Ikäihmislähtöisen kohtaamisosaamisen kehittämiseksi kylä tarjoaa hyvän oppimisympäristön, sillä ikääntyneet asiakkaat käyttävät paljon palveluita. Kylä on ympäristönä myös paikka, jossa kohtaamiseen tarvittavaa erityisosaamista voi harjoitella turvallisesti opettajan ohjauksessa. (Metropolia AMK:n Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut.)
Kirjoittajat
Carita Hand, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys-osaamisalue, lehtori, TtM. Carita on kiinnostunut erityisesti ikäihmisiin ja pedagogiikkaan liittyvistä teemoista ja käyttää niihin liittyvää osaamistaan hyödyksi opetus- ja kehittämistehtävissä.
Hannele Hokkanen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys-osaamisalue, lehtori TtM. Kiinnostuksen kohteina Hannelella on ikääntyneisiin ihmisiin liittyvä kehittämistyö opetuksessa, hankkeissa ja verkostoissa. Hän toimii vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä ja Dallaten hankkeissa.
Mia Rosenström, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi-osaamisalue, lehtori vanhustyön tutkinto, TtM. Mia toimii vanhustyön asiantuntijana Elossa-hankkeessa.
Lähteet
Eloranta, S. 2012. Vanhustyö on kohtaamisia. Ikäinstituutti. Blogikirjoitus.
Hellsten, T. 2020. Ihmisen paikka elämänsä keskiössä. Blogikirjoitus.
Kananoja, A. 2017. Asiakastyön yleiset lähtökohdat sosiaalialalla. Teoksessa A. Kananoja, M. Lähteinen & Marjamäki, P. Sosiaalityön käsikirja. 4. uudistettu laitos. Tietosanoma Oy.
Kariniemi, Kirsi, Siira, Heidi, Kyngäs, Helvi & Kaakinen, P. 2020. ”Vanhakin on ihminen”. Ikääntyneiden kokemuksia vahvuuksistaan, voimavaroistaan ja kotihoidosta. Gerontologia 34 (1), 24–43.
Laitinen, M. & Kemppainen, T. 2010. Asiakkaan arvokas kohtaaminen. Teoksessa M. Laitinen, & A. Pohjola (toim.). Asiakkuus sosiaalityössä, 138–177. Gaudeamus.
Metropolia AMK:n Asiakaslähtöiset hyvinvointi ja terveyspalvelut.
Niinistö-Mäkinen, P. 2020. Muisti- ja ikäystävällinen Etelä-Pohjanmaa -hankkeen koonti eläkeläisryhmien vastauksista (1600 hlöä) vuosilta 2017–2019. Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistys Ry. Ylihärmä. Esitysdiat 10.8.2020.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2015: 3.
Tiilikainen, E., Hujala, A., Kannasoja, S., Rissanen, S. & Närhi, K. 2019. ”They’re always in hurry”. Older people’s perceptions of access and recognition in health and social care services. Health & Social Care in the Community 27 (4), 1011–1018.
Virtanen, H. 2017. ARVOSTAVA KOHTAAMINEN SOSIAALITYÖSSÄ. Autoetnografinen tutkimus palvelutarpeen arvioinnista. Pro gradu -tutkielma. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Jyväskylän yliopisto.
WHO 2016. Framework on integrated, people-centred health services. Report by the Secretariat A69/39.
WHO Age-Frendly in Practice.
Kommentit
Ei kommentteja