Avainsana: Robotti
Tappaako tekoäly hoivatyön inhimillisyyden?
Katoaako ihmisyys kun robotit ja tekoäly ottavat jalansijaa hoitoalalla ja osallistuvat yhä enemmän hoitotyön sosiaaliseen puoleen? Onko robotin empatia ja tuki samanarvoista kuin ihmisen? Robottien ja tekoälyn hyödyntämisellä työssä ja työpaikoilla tavoitellaan tehokkaampaa ja turvallisempaa tapaa tehdä töitä. Hoitotyössä robotteja on tarkoitus erityisesti hyödyntää mekaanisiin ja fyysistä rasitusta tuottaviin työtehtäviin. Robottien hyödyllisyys esimerkiksi lääkeannosteluissa ja tavaroiden kuljetuksessa on selkeä, sillä ne vapauttavat henkilökuntaa muihin työtehtäviin. Tekoäly tekemässä päätöksiä hoitotyössä puolestaan nähdään vielä osittain uhkana. Muilla osa-alueilla tekoälyyn ja sen tekemiin päätöksiin luotetaan, esimerkiksi karttasovellusten reittivalinnoissa tai hakukoneiden tuloksissa, sillä usein ei tiedetä päätösten olevan peräisin tekoälyltä. Miten käy ihmisyyden, kun robotit tulevat? Hoitotyössä tekoäly ja robotiikka nähdään usein ihmisen kaltaisena ja piirteet omaavana robottina, joka toimii yhtenä hoitajista tehden samoja työtehtäviä ja päätöksiä kuin hekin. Kuitenkaan tekoäly ei nauti samanlaista luottamusta kuin hoitajat. Hoitotyössä tekoäly ja koneet nähdään usein uhkana ihmisyydelle ja viemässä potilailta kosketuksen muihin ihmisiin. Uskonnonfilosofian dosentti, akatemiatutkija Aku Visala [2] on pohtinut seuraavaa: “Jos ulkoistamme huolenpidon ja hoivan koneille, riistämme itseltämme ja toisiltamme moraalisen kasvun ja sitoutumisen mahdollisuuden. ” Vievätkö koneet todellakin meiltä mahdollisuuden välittää ja ottaa kontaktia vai voiko asiaa ajatella toiselta kantilta? Kun palvelurobotit hoitavat fyysistä työtä vaativat välttämättömyydet, jää hoitajalle tai läheiselle aikaa kohdata ihminen ihmisenä, ei potilaana. Kun ei tarvitse huolehtia siitä, miten aika riittää hoitotoimenpiteiden suorittamisen lisäksi myös keskusteluun ja kanssa oloon, voimme olla todella läsnä. Miten voisimme tuomita mahdollisuuden saada huomiota ja läheisyyttä vaikka “vain” koneelta? Jos ihminen kokee tämän itselleen riittäväksi, eikö jokaisella ole oikeus tehdä päätös omalla kohdallaan? Olisiko todella eettisempi ratkaisu vaatia vanhusta istumaan yksin hoivakodissa, koska vaihtoehtona olisi tarjota “empatian ja välittämisen simulaatiota, ei aitoa välittämistä”? Vähentääkö se fakta, että koneen välittäminen on simulaatiota, sen arvoa? Lopulta kuitenkin koneen antama empatia on meidän teknologiaa kehittävien ihmisten empatiaa. Yksilöityä hoitoa robottien turvin Monelle vanhukselle saattaisi olla jopa helpompaa antaa koneen hoitaa tietyt työt, kuin antaa intiimiä kanssakäymistä vaativat tehtävät läheiselle. Oman toimintakyvyn heikkeneminen on oletettavasti monelle vanhukselle haastavaa hyväksyä, jolloin esimerkiksi palvelurobotiikan käyttö hoitotyössä tulisikin olla aina kohdennettua. Tällöin pystymme ottamaan huomioon kunkin potilaan tarpeet ja toiveet. Olisiko siis väärin tarjota yksinäiselle vanhukselle tekoälyä pitämään seuraa, kun hän on yksinäinen tai kaipaa tekemistä? Löytyyhän tekoälyä esimerkiksi peleistä. Pelit mielletään usein nuorten ihmisten hauskanpidoksi, mutta miksi niistä eivät voisi myös vanhukset nauttia? Tekoäly voi esimerkiksi esiintyä pelikaverina. Monissa peleissä tekoäly toimii vastustajana, kuten esimerkiksi shakissa, joka haastaa loogista ajattelukykyä. Kuntoutusmuotona peli varmasti lisäisi motivaatiota ja aktivoisi vanhusta saavuttamaan omat henkilökohtaiset sekä terveyteen liittyvät tavoitteet. Yksinäiselle vanhukselle pelillä voi olla suuri vaikutus hänen mielialaansa ja vireyteen, eikä muuta tekoälyä silloin vaadita hoitotyön tukena. Miten tekoäly terveydenhoitoaloilla tulee vaikuttamaan insinöörien ja hoitajien työhön tulevaisuudessa? Saadaanko uusista innovaatioista tarpeeksi jossain kohtaa, vai voidaanko miettiä, kuinka pitkälle tekoäly kehittyy kyseisellä alalla? Tekoäly tulee mahdollistamaan uusia menetelmiä niin hoito- kuin tekniikan alalla. Jatkuvasti kehittyvä teknologia ja uudet mahdollisuudet johtavat myös jatkuvasti uusien eettisten pohdintojen äärelle. Kun teknologia kehittyy, täytyy tekijänkin kehittyä eikä jäädä jälkeen. Tulevaisuus on täynnä uhkia ja mahdollisuuksia, ja niistä on opittava kehittymään aina nykypäivän tilanteesta parempaan suuntaan. Lähteet: Valpe, K. 29.1.2019. Ihmisten hyvinvointi keskiössä Tekoäly terveydenhuollossa -loppuseminaarissa. Verkkosivusto. Saatavana osoitteessa <https://jyunity.fi/wp-content/uploads/2019/01/kansansairaudet_1240x600-1024x496.jpg> Luettu 24.9.2021 Rautio, Pekka. 2.5.2018. ”Kun tekoäly kehittyy, ihmisen konemaisuus on suurempi ongelma kuin koneiden ihmismäisyys”. Verkkosivusto. Saatavilla osoitteessa <https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus/kun-tekoaly-kehittyy-ihmisen-konemaisuus-suurempi-ongelma-kuin-koneiden-ihmismaisyys> Luettu 22.9.2021 Pixabay. TheDigitalArtist. 10.4.2018. Verkkosivusto. Saatavilla osoitteessa <https://pixabay.com/fi/photos/yhteys-k%c3%a4si-ihmisen-robotti-3308188/> Luettu 24.9.2021 Kirjoittajat: Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Emilia Larmala, Laura Mikluha, Miika Honni ja Nina Lamponen Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista.
Avustajarobottien aika – autuus vai anarkia?
Terveydenhuollon avustajaroboteista kaavaillaan tulevaisuudessa hoitajapulan ratkaisijoita, vanhusten piristäjiä ja liikuntarajoitteisten uusia jäseniä. Robottien yleistymisen esteenä on ollut vaikeus saada niistä yhtä monipuolisia ja taitavia kuin ihmishoitajat. Kuitenkin myös yksinkertaisemmista avustajaroboteista voi olla suuri apu potilaan itsenäisyyden säilymisen ja arjen sujumisen kannalta. Tulevaisuuden terveydenhuollossa tulemme kulkemaan vääjäämättä kohti teknologisesti kehittyneempää suuntaa, jossa tekoälyä ja robotiikkaa hyödynnetään yhä enenevissä määrin. Avustajarobottien kehitystyössä pyrkimykset ovat jalot ja usko robottien tuomaan autuuteen on kova. Kehitystyön tiimellyksessä saattaa kuitenkin unohtua yksi tärkeä seikka, nimittäin kyberturvallisuus. Miksi kyberturvallisuus sitten tulisi nostaa prioriteetiksi avustajarobotteja suunniteltaessa? Otetaan esimerkiksi Robotemi Globalin kehittämä avustajarobotti Temi. Temi on terveydenhuollon käyttöön soveltuva erilaisia sensoreita, tekoälyä, koneoppimista ja ääniohjausta hyödyntävä robotti. Temissä havaittiin haavoittuvuuksia, jotka mahdollistivat videopuheluiden vakoilun, puheluiden salakuuntelun ja jopa robotin etäohjauksen ilman käyttäjän tunnistusta.(2) Kuinka moni olisi valmis ottamaan tällaisen robotin kotiinsa, tietäen että se on altis kyberhyökkäyksille? Tavallisten ihmisten kiinnostus kyberturvallisuutta kohtaan vaihtelee ja monet asennoituvat “ei minulla ole mitään salattavaa” -ajattelutapaan. Toiset taas kiristävät foliohattuaan aina tiukemmalle tällaisten tapausten tullessa ilmi ja kieltäytyvät kaikesta uudesta teknologiasta. Mutta entäpä jos avustajarobotti onkin käytössä terveydenhuollon yksikössä, jossa se voi kohdata satoja potilaita päivittäin? Tällöin robottiin kohdistuva kyberhyökkäys on laajuudeltaan paljon suurempi ja voi saada huomattavasti enemmän vahinkoa aikaan. Kuka kantaa vastuun näiden robottien turvallisuudesta? Avustajarobottien turvallisuus vanhusten hoidossa Kuvitellaan skenaario, jossa avustajarobotti on vanhuksen kotona. Tällainen on varsin yleistä jo nykypäivänä, mutta erona tulevaisuuden robotteihin on se, että ne toimivat usein hoitohenkilökunnan apulaisena sen sijaan, että ne toimisivat yksittäin hoitotehtävissä. (3) Nykyajan avustajaroboteilla on rajoituksia siinä, minkälaisia liikkeitä ne pystyvät tekemään. Jotkin niistä eivät edes kykene ottamaan kiinni mistään. Tulevaisuudessa jo olemassa olevia malleja luultavasti kehitetään yhä enemmän ihmismäisiksi ulkonäöltään. Tähän on syynä sekä robotin liikkumisen ja toiminnallisuuden että myös luotettavuuden parantuminen. Erään tutkimuksen mukaan ihmiset ottivat jumppaohjeita vastaan suuremmalla motivaatiolla jokseenkin ihmismäiseltä robotilta, kuin ruudulla olevalta tekstiltä. (3) Nämä asiat mielessä pitäen minkälaisia riskejä tulevaisuuden avustajaroboteilla voisi sitten olla? Vanhuksen kotona yksinään olevia etäyhteydellä kaapattuja robotteja voitaisiin käyttää esimerkiksi varastamiseen. Robotin ominaisuuksista riippuen voitaisiin varastaa joko suoraan rahaa vanhusten kotoa, tai mikäli robotti on suunniteltu tarkkailemaan ympäristöään esimerkiksi kameran avulla, voivat myös luottokorttitiedot päätyä vääriin käsiin. Myös identiteettivarkaus on riskinä tulevaisuudessa, kun robotit pystyvät havainnoimaa ympäristöään. Kyberrikollisuuden lisääntyessä vanhusten tulee olla paljon paremmin tietoisia nykytekniikasta. Robotiikan lisääminen vanhusten hoitoon saattaa aiheuttaa heille enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksi idea voisi olla, että robotteja käytettäisiin ainoastaan sellaisten vanhusten hoidossa, jotka ymmärtävät kyseisen robotin vaarat. Tällöin hoitohenkilökunta voisi keskittyä sellaisten vanhusten hoitoon, jotka eivät tiedä tekniikasta mitään. Valmius tulevaisuuteen On luonnollista olettaa, että avustajarobottien yleistyessä näiden laitteiden tietoturvaa koskevat vaatimukset ja säädökset kehitettäisiin vastaamaan teknologisen kehityksen mukanaan tuomia uusia uhkia. Kuitenkin esimerkiksi Vastaamoon kohdistuneen tietomurron jälkeen on julkisuudessa herännyt kysymyksiä terveydenhuollon digitalisoitumisen haittapuolista ja siitä kuinka näihin ongelmiin on varauduttu(5). Vastaavia tapauksia on Suomessa olleet myös esimerkiksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin 2015(7), HUS:iin 2016(6) ja Turun yliopistolliseen keskussairaalaan 2017(8) kohdistuneet kiristyshaittaohjelma-hyökkäykset, jotka koskettivat kymmeniä tuhansia tiedostoja potilastietojärjestelmien tietokannassa tai häiritsivät useita sairaalan lääkintälaitteita ja niihin liittyviä tietokoneita. Jopa kotitalouksien puolella erilaisia älykkäitä tietoverkkoon kytkettyjä kodinkoneita on jo käytetty osana palvelunestohyökkäystä, lähettämään roskapostia tai kuuntelemaan käyttäjiään heidän tietämättään.(4) Tällaiset laitteet ovat kuitenkin huomattavasti yksinkertaisempia kuin tekoälyn ohjaama avustajarobotti, eivätkä siis aiheuta niiden käyttäjälle kovin suuria vaaroja. Kodin avustajarobotit ovat tällä hetkellä myöskin niin harvinaisia, että niihin ei ole välttämättä vielä syytä kehittää keinoja murtautua. Kuitenkin älylaitteiden määrän kasvaessa, kasvaa myös niiden tietomurtoriski ja kyseisten laitteiden monimutkaistuessa on laitteiden valmistajien varauduttava yhä monimutkaisempiin tietoturvauhkiin. Tämä myös edellyttää tehokasta ja nopeaa toimintaa lainsäädännön ja valvovien viranomaisten puolelta, jotta näiden laitteiden valmistajilta pystytään vaatimaan asianmukaista suhtautumista kyseisiin ongelmiin ja niiden ennakointiin. On vaikea sanoa mikä määrä laitteen kehitykseen käytettävästä rahasta olisi valmistajan syytä sijoittaa tietoturvaan tai minkälaisia vaatimuksia lainsäädännön puolelta olisi yrityksille syytä esittää, kun kaikkia näiden laitteiden mahdollistamia uusia uhkia ei välttämättä edes voida ennustaa. Erinnäisten hyökkäysten tullessa julki on helppo kritisoida toimien tehottomuutta ja olla valmis heittämään näiden teknologioiden mahdollisuudet pois liian riskialttiina toteuttaa. Ehkä onkin hyvä muistaa, ettei ajatus avustajarobotin roolista tärkeänä ja turvallisena vanhushoidon apuvälineenä tai yhtä olennaisen kodinkoneena kuin jääkaappi nykyään, ole mahdoton. On kuitenkin selvää, että tämän tilanteen saavuttamiseksi on kuljettava vielä pitkä matka. Lähteet: Seppälä Antti. Robottien piti poistaa ikäihmisten hoitajapula ajat sitten – Tutkija: "Lakattaisiinko toistelemasta, että niillä ratkaistaan hoivantarpeet". 27.5.2020. Yle Uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-11370380 Osborne Charlie. Black Hat: Hackers can remotely hijack enterprise, healthcare Temirobots. 6.8.2020. ZDNet. https://www.zdnet.com/article/black-hat-healthcare-senior-living-temi-robots-can-be-hijacked-remotely-by-hackers/ Särkikoski, Tuomo; Turja, Tuuli; Parviainen, Jaana. Robotin hoiviin? — Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan. 2020. Rauhala Terhi. Älykoti tarjoaa turvaa, vapautta ja itsenäisyyttä. 25.10.2019. Avain. https://www.avainlehti.fi/alykoti-tarjoaa-turvaa-vapautta-ja-itsenaisyytta/ Tuomisto Emmi. Terveydenhuollon tietoturva vaatii petraamista - Kustannukset nousevat myös varmasti. 21.12.2020. Mediuutiset. https://www.mediuutiset.fi/uutiset/terveydenhuollon-tietoturva-vaatii-petraamista-kustannukset-nousevat-myos-varmasti/ad89706d-e86f-4bfc-beed-0ca6dbe3306f Juha Rissanen, Verkkorikolliset tunkeutuvat sairaalan verkkoon, lukitsevat tiedostoja ja vaativat rahaa - Ovatko tietoni turvassa? 29.5.2016 https://yle.fi/uutiset/3-8904018 Tietokonevirus torjuttu sairaanhoitopiirin tietoverkossa, 11.3.2015, muokattu 29.12.2015 https://www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/media-tiedotteet-viestinta/tiedotteet/Sivut/tietokonevirus-torjuttu.aspx Tuomas keränen, WannaCry-haittaohjelma löytyi TYKS:sta https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/wannacry-haittaohjelma-loytyi-tyks-sta/ Kuvalähde Piqsels, vapaan käyttölisenssin kuva https://www.piqsels.com/en/search?q=robot Kirjoittajat: Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Aku Korhonen, Ella Lonka ja Joel Saarinen. Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista.
Lähtisitkö robotin hoiviin?
Ihmisen ja robotin välinen suhde on muuttunut aikojen kuluessa. Työkoneesta ja työkaverista on vähitellen kehkeytynyt palvelija, apuri ja kumppani. Alkujaan tuotantolinjoihin kytketyt teollisuusrobotit toimivat raskaissa töissä ja vapauttivat työntekijät ylivoimaisten ruumiillisten ponnistelujen ikeestä. Ihminen painoi ne napista käyntiin, monitoroi niiden käyttäytymistä ja huolsi niitä silloin tällöin. Askel kohti ihmisen ja robotin lähempää tuttavuutta otettiin, kun teollisuusrobottien suoja-aidat korvattiin optisilla antureilla. Teollisuusrobotit muuntuivat yhteistyöroboteiksi: ne eivät enää tarvinneet erillisiä häkkejä tai alueita toimiakseen, vaan sensorien kautta toteutetut turvatoimet tekivät ne helpommin lähestyttäviksi. Nyttemmin palveluroboteiksi kutsuttuja teollisuusrobottien jälkeläisiä on otettu avuksi esimerkiksi kirurgiaan, sairaalalogistiikkaan ja lääkejakeluun sekä päivittäisiin toimiin, kuten nostamiseen, kantamiseen siivoamiseen, syömiseen ja peseytymiseen. Sosiaaliset robotit puolestaan on tarkoitettu inhimillisen kanssakäymisen tueksi, seuraksi ja viihdykkeeksi. Sosiaalinen palvelurobotti pystyy oppimaan ja kykenee vuoropuheluun. Suuria odotuksia on ladattu robotteihin, jotka soveltuvat oma- ja monitoimisesti ihmisen tehtäviin ja olemaan suorassa kontaktissa asiakkaiden kanssa. Ihmisen suhde robotteihin on muuttumassa radikaalisti verrattuna teollisuusrobotteihin − pian robotit monitoroivat käyttäytymistä ja huoltavat ihmistä kokoaikaisesti. Samalla ne saattavat vapauttaa työntekijät mahdollisten hankalien ihmiskontaktien ikeestä. Tuotantolinjalta kosketustuotantoon Ihmisen ja robotin välisen suhteen kehitys muistuttaa hämmentävästi suden kesyttämistä pedosta seurakoiraksi. Aikaisemmin vain joidenkuiden hallittavissa olevasta ja varottavasta ”konehirviöstä” on vähitellen muotoutunut turvallinen ja lähes jokaiseen kotiin sopiva lemmikki, kuten vaikkapa robottiruohonleikkuri tai hyljerobotti Paro. Lienee syytä kysyä, mitä vaikutuksia on sillä, että aikaisemmin tehokkaaseen teollisuustyöhön kehitetyt ajatusmallit ja niiden pohjalta tuotetut teknologiat levittäytyvät hoivan piiriin, jossa keskeistä ei ole tavaroiden tuotanto vaan inhimillinen kosketus. Miten ihmisten välinen hoivasuhde ja hoivahenkilökunnan ammatti-identiteetti muuttuvat, jos ja kun aikaisemmin ihmisen antama hoiva toteutetaankin kokonaan tai osittain teknologian avulla? Vastauksia edellisiin kysymyksiin kannattaa etsiä Tuomo Särkikosken, Tuuli Turjan ja Jaana Parviaisen toimittamasta artikkelikokoelmasta Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan (Vastapaino 2020). Kirja tarkastelee palvelurobotiikan mahdollisuuksia ja uhkia tulevaisuuden hoivapalvelujen järjestämisessä, ja se perustuu Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamaan tutkimushankkeeseen ”Robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus” (ROSE-hankkeen kotisivut) vuosilta 2015−2021. Kirja koostuu kuudesta laajasta artikkelista, joissa käsitellään muun muassa erilaisten palvelurobottien periaatteita, käyttökelpoisuutta ja hyväksyttävyyttä. Lopussa on lisäksi monipuolinen robotisaatiosanasto. Ketä kuunnellaan? Robotteja on nykyään joka paikassa, joten niihin tottuminen on tarkoituksenmukaista ja tarpeellista. Suunnitelmien mukaan robotit pitävät tulevaisuudessa huolta vanhuksista, ja yhä useampi sairaalapotilas tulee kohtaamaan sosiaalisen robotin hoitonsa aikana. Tulevaisuusnäkymän vuoksi robotit olisi hyvä kotoistaa hyvissä ajoin osaksi yhteiskuntaa ja tehdä ne niin arkipäiväisiksi, ettei niihin kohdistu pelkoja tai ennakkoluuloja siinä vaiheessa, kun kohtaamisen aika koittaa. Aivan selvää ei kuitenkaan ole, kenen ehdoilla hoivarobotiikkaa kehitetään. Päättääkö sen suunnittelusta ja käyttöönotosta esimerkiksi palveluntuottaja, hoitohenkilökunta vai asiakas? Paljon vaikuttaa se, miten teknologian hyödyntämiseen hoiva-alalla suhtaudutaan: nähdäänkö robotiikan muuttavan yhteiskuntaa ja hoiva-alaa omaehtoisesti ja vääjäämättä vai lähdetäänkö siitä, että teknologiaa kehitetään sosiaalisten ja inhimillisten tarpeiden mukaan. Kuinka paljon robotit muuttavat hoiva-alaa ja hoiva-ala robotteja? Palvelurobottien kehittymisen yhteydessä meidän tulee tarkistaa käsityksiämme paitsi roboteista myös itsestämme, sillä kaikenlainen vuorovaikutus muuntaa kaikkia vuorovaikutukseen osallistuvia. Käsitys ihmisyydestä ja jopa elämästä tulee kenties muuttumaan. Robotin hoiviin? on tärkeä kirja. Se tuo esille yhteiskuntatieteellisiä ja filosofisia näkökulmia, jotka helposti jäävät liian vähälle huomiolle robotisaatiosta käytävässä keskustelussa. Jos asioita tarkastellaan vain teknologian kehittämisen ja talouden lainalaisuuksien vinkkelistä, moni inhimillisen todellisuuden osa-alue jää kartoittamatta. Ihmisen ja robotin välisissä suhteissa kaikki niihin liittyvät näkökulmat ovat tarpeen, jotta on mahdollista ymmärtää, mistä pohjimmiltaan on kysymys ja mihin olemme menossa. Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. pasi.lankinen@metropolia.fi +358 40 678 4866 Metropolia University of Applied Sciences Finland
Viekö Nao hoitajien työpaikat?
Saimme projektiksi suunnitella ja toteuttaa Naolle messukäyttöön soveltuvan ohjelmiston, jonka tarkoituksena olisi demonstroida robotiikan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla. Suunnittelutyö toteutettiin yhteistyössä SoTe-alan opiskelija Suvikki Honkkilan kanssa. Projektin tarkoituksena oli esitellä robottia ja sen toimintoja mahdollisimman laajasti sekä tuottaa koulutusmateriaalia SoTe-alan opintoihin robotiikkaan liittyen. Kahdessa viikossa toteutimme ohjelmiston, jolla robotti kykenee käymään kevyttä keskustelua, on puheohjattava ja osaa esimerkiksi ohjata lyhyen taukojumpan. Huomion keskipisteessä Nao-robotti pääsi tositoimiin apuvälinemessuilla Tampereella marraskuussa 2019. Messupäivä piti meidät esillepanijat kiireisinä, sillä robotti oli varsinainen vetonaula ja messukävijät viihtyivät hellyttävän ‘’maskotin’’ parissa. Oli mielenkiintoista nähdä robotiikan kiinnostavan ihmisiä myös SoTe-alan puolella, ja toiveemme olikin, ettei robotti kiinnostaisi ihmisiä vain sen hauskojen letkauksien ja temppujen takia. Messuilla pääsimme keskustelemaan eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Hienointa oli se, että useat heistä katsoivat robottia ja sen tarvetta uniikista näkökulmastaan. Osalle robotti oli se ‘’tv:stä tuttu’’, osalle tuttu taas koulumaailman harjoituksista, joko opettajan tai opiskelijan näkökulmasta. Toisille taas robotti oli täysin uusi tuttavuus, ja juuri nämä keskustelut antoivat kaikista eniten, sillä oli mielenkiintoista kuulla, mitä robotilta odotettiin ja mihin niitä toivottuja ominaisuuksia kaivattiin. Asentohoitoa, vai kuitenkin vitsi ja taukojumppa? Kävijöiden odotukset robottia kohtaan tuntuivat olevan erittäin korkealla, jopa verrattavissa fiktioon tai elokuviin. Monet kävijät lähestyivät usein robottia esittelijöiden sijaan saapuessaan messupisteelle. Tästä voisi päätellä ihmisten toivovan robotilta sujuvaa kommunikointia ja kanssakäymistä. Robotin oletettiin kykenevän suorittamaan hoitajan tehtäviä, jopa korvaavan tämän täysin. Jotkut kyselivät myös robotin kyvykkyydestä suorittaa asentohoitoa tai nostamaan kaatuneita vanhuksia lattialta ylös. Oletukset johtivat usein erittäin hyviin keskusteluihin robottien todellisista kyvyistä ja mahdollisuuksista käytännön sovelluksissa. Robotti on omien näkemyksemme mukaan tällä alalla enemmän työkalu kuin työntekijä. Sitä voidaan hyödyntää erilaisten harjoitteiden ohjaamiseen, kuten Naomme taukojumppa, tai kielen opiskeluun sanatasolla, varhaiskasvatuksen leikkeihin, asioiden opettamiseen esimerkkien kautta, laulattamiseen ja muistiharjoituksiin. Kaikkea tätä emme kyenneet messuolosuhteissa Naolla demonstroimaan, mutta robottimme valikoimaan kuului kuitenkin taukojumppa, vitsin kerronta, vuorovaikutus ja sen kautta piristäminen, ilmakitaran soittaminen ja sanalliset aktiviteetit. Taukojumppa oli näistä ylivoimaisesti hauskin ja huomiota herättävin, ja yllätykseksemme ihmiset lähtivät epäröimättä mukaan Naon ohjaamaan jumppaan. Haasteita käytännön sovelluksissa Ongelmiakin robotin kanssa oli, ja ne ilmenivät hyvin messuympäristössä. Naolle akilleenkantapää on puheentunnistus, etenkin messuympäristössä, missä taustahälinä häiritsi robotin puheentunnistusta. Puheentunnistuksen ongelmat saattavat olla myös hyvin oletettavia esimerkiksi vanhusten parissa työskennellessä. Robotti vaatii selkeää puhetta ja suomen kieli on monimuotoisuuden vuoksi myös itsessään haasteellinen puheentunnistukselle. Tämän tyyppiset ongelmat asettavat todelliset haasteet robottien käytölle SoTe-alalla. Tulevaisuudessa näihin saadaan varmasti toimivia ratkaisuja, mutta Naon ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystä palkkakuittia odotellessa. Kirjoittajat: Sami Häkkinen, Perttu Laakso ja Jere Vepsä ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun automaatiotekniikan neljännen vuoden opiskelijoita.
Hyvinvointiteknologiapäivä Ruiskadun kampuksella Turussa
Miina Sillanpään päivänä 1.10.2020 Turun ammatti-instituutin Ruiskadun kampuksella toteutettiin hyvinvointiteknologian tapahtumapäivä, joka oli suunnattu opiskelijoille ja opetushenkilökunnalle. Toteutuksen monipuolisen kattauksen mahdollistivat Turun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden ja vapaa-aika toimialan sekä kolmannen sektorin toimijoiden lisäksi ne yritykset ja yritysten edustajat, jotka ovat Roboreel-hankkeen yhteistyökumppaneina osallistuneet yritysvalmennukseen tai oppilaitoksen ja yrityksen yhdessä toteuttamaan kokeiluun. Nämä yrityskumppanit ovat Aistipaja Resonoiva Oy, Evondos Oy, Fysioline Oy, Meditas Oy, Menumat Oy, Motivire Oy, Robotie Oy, Interfii Oy ja JOKOJO Oy ja SeniorTek Oy. Tapahtumapäivä toteutettiin hyvinvointiteknologiaa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa edistävien hankkeiden yhteisvoimin. Tällaisia hankkeita Roboreelin lisäksi ovat HyGGe, 365/12 Aina avoin ammatillinen oppilaitos sekä Roboboost. Yritysedustajien laite-esittelyt toteutuivat Ruiskadun kampuksen Oppimossa. Samaan aikaan kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja koulutalon auditoriossa. Hankkeiden synergiaetuna saimme tapahtumapäivän rakentamiseen ja tekniikastakin vastaamaan avuksi tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto-opiskelijoita Juhannuskukkulan koulutalolta. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opiskelijat olivat mukana päivän käytännön järjestelyissä sekä roolihahmoina turvateknologiaa havainnollistavassa simulaatiossa. Laite-esittelyissä esillä kuntoutus ja turvallisuus Pienryhmittäin opettajansa johdolla koulutalossa liikkuvat opiskelijat saivat kuulla teknologisista ratkaisuista kuntouttavassa hoitotyössä. Aistipaja Resonoiva Oy:n edustaja Mirja Linjama kertoi äänituntumateknologiasta asiakastyössä Humu- ja Taikofon-laitteiden avulla sekä siitä, miten erilaisten aistitilojen avulla asiakkaille voidaan tarjota rauhoittavia ja rentouttavia kokemuksia kuntouttavassa työssä. Evondos Oy:n Eetu Tanninen perehdytti opiskelijoita lääkerobotin toimintaan ja siihen, miten osalla kotihoidon asiakkaista voidaan robotin avulla toteuttaa onnistunut lääkehoito. Samalla hoitajan aikaa vapautuu asiakkaan kohtaamiseen. Fysioline Oy:n Kimmo Korkola puhui tavoitteellisesta kuntoutuksesta ja siitä, miten teknologian avulla riittävillä toistomäärillä voidaan varmistaa esimerkiksi tasapainoa edistävä ja ylläpitävä kuntoutus. Fyysisen harjoittelun ja kokonaisvaltaisen hyvinvointivalmennuksen näkökulmaa valotti myös Motivire Oy:n Markus Hytti tuoden opiskelijoille kokeiltavaksi InBody-mittauslaitteen. Liikunnallista kokemusta opiskelijat saivat kokeilla myös Meditas Oy:n toimittamilla MotoTiles-liikuntalaatoilla, joiden käyttöä oli opastamassa Turun kaupungin lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapeutti Jani Seppä. Terveellisen ja onnistuneen ravitsemuksen merkitystä hyvinvoinnin tärkeänä peruspilarina oli avaamassa Menumat Oy:n Kati Nousiainen, ja Menumatin herkullista ateriaa pääsi ehkä joku opiskelijoista päivän aikana maistamaankin. Turvateknologian mahdollisuuksista ikäihmisten kotihoidossa oli kertomassa SeniorTek Oy:n Pasi Nurmela, joka havainnollisti koulutalomme simulaatiotilassa KukkaTolppa-laitteen toimintaa. Mukana havainnollistamisessa oli kaksi ”pirteää senioria” eli viimeisen vuoden opiskelijaa. He olivat kuvitteellisina ikäihmisinä muuttaneet uuteen asuntoon, jossa oli asennettuna myös turvallisuutta edistävää teknologiaa, asukkaan liikettä ja aktiivisuutta seuraava SeniorTek Oy:n KukkaTolppa. Opiskelijat ja opettajat saivat viereisessä luokassa opastusta datan havainnointiin ja sen merkityksiin ikäihmisten turvallisuuden ja toimintakyvyn tukemisessa. Edison-palvelurobotti tervehti iloisesti tapahtumapäivän vierailijoita Robotie Oy:n Tiina Källin ja JOKOJO Oy:n Juho Vainion ohjaamana. Edisonin avulla jätettiin opiskelijoille teknologiapäivän hengessä myös haaste: millaisissa asiakastilanteissa he palvelurobottia käyttäisivät ja millaisia ohjelmia tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat voisivat siihen kehittää yhdessä ohjelmistoyritysten kanssa? Puheenvuoroja ja vastakaikua Oppimon laite-esittelyjen lisäksi auditoriossa pidetyt asiantuntijapuheenvuorot valottivat kuulijoille hyvinvointiteknologian hyötyjä niin fyysisessä asiakastyössä kuin etäkuntoutuksessakin. Vallitsevasta tilanteesta johtuen valtaosa kuulijoista seurasi esityksiä etäyhteydellä. Samoin asiantuntijoista osa oli tapahtumapäivässä mukana etäyhteydellä. Yleisölle streamatut puheenvuorot ovat katsottavissa osoitteessa https://www.polkuammattiin.fi/ Tapahtumapäivästä saatiin paljon positiivista palautetta opiskelijoilta ja myös opettajilta. Se, että päivän anti koettiin positiivisena ja teimme sen yhteisvoimin yritysten, kolmannen sektorin toimijoiden, Turun kaupungin ja hankkeiden kanssa, lämmittää hankkeessa kehittämistyötä tekevän opettajan mieltä. Siksipä loppuun lainaan Miina Sillanpään mietettä: ”Jokaiselle ihmiselle tekee hyvää, kun hän saa nähdä ja kuulla, että sydämen halulla tehty työ saa vastakaikua ja ymmärtämystä osakseen” Kirjoittaja Teija Sorri, ft, TtM, on Turun ammatti-instituutin lehtori ja työskentelee sosiaali- ja terveysalan perustutkinnossa kuntouttavan hoitotyön ja vammaistyön opetuksessa Ruiskadun kampuksella. Kuvat: Anne Aksentjev
Robotista on moneksi
Oulun Ammattikorkeakoulussa on tehty kevään 2020 aikana hyvinkin erilaisia robottikokeiluita. Yhteistyöyritysten toimiala oli laidasta laitaan, sillä mukana olivat jäkälään erikoistunut Polarmoss, hävikkiruokaa hyödyntävä Ciiyou sekä LED-valaisimia valmistava Greenled. Kokeilut olivat hyvin erilaisia keskenään, joten jokainen kokeilu vaati oman suunnittelunsa. Kaikissa oli kuitenkin tavoitteena helpottaa ihmisen fyysistä työtä tai jopa vapauttaa hänet tuottavampaan työhön yksinkertaisesta työvaiheesta. Jokaisella yrityksellä on ollut kiinnostusta robotiikkaan, ja sen käyttöönotto tulevaisuudessa nähdään liki välttämättömyytenä. Roboteille suunnitellut tehtävät määräytyivät yrityksen toiminnan mukaisesti: jäkäläsäkkien siirtely Polarmossilla, smoothiepikareiden täyttö Ciiyoulla sekä linssien asennus ja ruuvaus Greenledillä. Jokaisessa kokeilussa oli omat haasteensa, mutta robotti saatiin suorittamaan asetetut minimivaatimukset. Valitettavasti koronavirus esti kokeiluiden tekemisen oikeasti paikan päällä, joten oikeat tulokset jäävät hieman arvailujen ja laskujen varaan. Nyt kokeilut tehtiin Proof-of-Conceptina, eli prototyypin avulla todennettiin tuotantomenetelmän toimivuutta koulun laboratoriotiloissa ja robotin työkierto videoitiin yritykselle. Robottisolu palvelemaan yrityksen tarpeita Kokeiluihin suunniteltiin ja rakennettiin robottisolu. Robottisolun kokonaisuuteen kuului robotin lisäksi tarttujat ja työvaiheen vaatimat oheislaitteet. Polarmossilla jatkokäsiteltiin jäkälää ja robottisolun avulla korvattiin osa ihmisen tekemästä raskaasta työstä. Tässä tapauksessa solun oheislaitteisto koostui vain yksinkertaisista mekaanisista osista, kuten paineilmasylintereistä ja ohjauskiskoista. Greenledin kokeilun vaatima laitteisto oli jo hieman monimutkaisempi. Linssit poimittiin kuljetusalustaltaan alipaineella ja niiden asento tarkistettiin konenäön avulla, jotta ne saatiin robotilla asennettua oikeaan asentoon LED-kiskolle. Greenled on aikaisemmin ollut mukana OAMK:n POTKUA-hankkeessa ja saanut sitä kautta niin paljon hyötyä lean-filosofian saralla, että yritys päätti lahjoittaa kaksi automaattiruuvainta robottikäyttöä varten. Niiden ruuvit eivät kuitenkaan suoraan sopineet linssin ruuvausta varten, joten yritykselle näytettiin vain, miten ruuvaus yleisesti sujuu robotilta – ja sujuihan se! Haaveissa olisi vielä päästä kokeilemaan robottia tuotantolinjan kyljessä, jotta robotti nähtäisiin tositoimissa. Usean työvaiheen yhdistäminen https://youtu.be/W_dr2NnSOWg Teknisesti haastavin ja mielenkiintoisin robottikokeilu oli Ciiyoun smoothientäyttö eli ”SmoothBot”. Haasteita aiheutti pikareiden poimiminen yksitellen, sillä ne tulevat sisäkkäin torneissa. Suunnittelua helpotti huomattavasti internetistä löytynyt kupinerottelija, jonka oli tehnyt nimimerkki ThatRobotGuy. Tätä ajatusta hieman jatkojalostettiin ja yksinkertaistettiin vastaamaan robottisolun tarpeita. Siinä askelmoottori liikuttaa erottelijaa kammen avulla siten, että pikaritornista tipahtaa yksi pikari kerrallaan alla olevaan tarttujaan. Askelmoottoria ohjaa uStepper-askelmoottoriohjain, joka keskustelee robotin kanssa ja johon on kytketty raja-anturi erottelijan sijainnin varmistamiseksi. Erottelijan toimintaa voi tarkkailla alla olevasta videosta. Pikarin kantta varten suunniteltiin painin, joka painaa kannen tasaisesti pikariin kiinni. Kansi poimitaan mukaan Schmaltzin alipainekehittimen avulla, joka ei vaadi erillistä paineilmaa. Edullisempi ratkaisu olisi käyttää perinteistä paineilmatoimista ejektoria, mutta näin elintarvikekäytössä alipainekehitin on hygieenisempi puhtaamman ilman ansiosta. Itse smoothien annosteluun on useita eri tapoja: painovoimaa hyödyntävä hana, kauha tai pumppu. Hanassa voidaan hyödyntää määrän tarkkailussa aikaa tai kapasitiivista anturia, joka tunnistaa nestepinnan tason kupin läpi. Pumpussa voidaan edellä mainittujen lisäksi hyödyntää kierroslukumäärää. Meidän käyttöömme valikoitui peristalttinen pumppu sen hygieenisyyden vuoksi. Siirrettävä aine on kosketuksissa vain käytettävän letkun kanssa, joten pumppukaan ei sotkeudu tai vaadi pesua. Pikarin täyttöä vahdittiin kapasitiivisella anturilla, joka tarkkaili nestepinnan tasoa. Greenledin tuotantopäällikkö Reima Ollila oli erittäin innostunut robotin toiminnasta, mutta koronarajoitusten takia emme saaneet mennä paikan päälle kokeilemaan solua. Polarmossin tapauksessa nähtiin ihan paikan päälläkin, mihin robotti kykenee. Siinä sovelluskohteessa kuitenkin todettiin, ettei robotti ainakaan sellaisenaan ole paras mahdollinen ja robotin käyttöönotto vaatisi isoja muutoksia koko tuotannon alkupäässä. Samalla vaivalla tuotanto olisi mahdollista uusia kokonaan niin, ettei robottia tarvitsisi ollenkaan. Jokainen projekti kartuttaa osaamista Kaikki projektit olivat hyvin mielenkiintoisia ja tarjosivat uudenlaisia haasteita. OAMK on nyt viiden vuoden aikana tehnyt noin 50 projektia robottien parissa, ja nämä olivat oiva lisä kartuttamaan osaamista. Yhteistyötä haluttaisiin jatkaa molemminpuolisesti tulevaisuudessakin, ja kaikilta löytyisi mielenkiintoisia aiheita esimerkiksi opinnäytetöiksi. Halu olisi päästä kokeilemaan Ciiyoun ja Greenledin robottisoluja oikeastikin tuotannossa, mutta koronan takia ei tiedetä, milloin se olisi mahdollista. Nyt kaivattaisiin uusia yhteistyöyrityksiä ja haasteita hankkeen loppuajalle. Kirjoittaja Toni Autio työskentelee projektipäällikkönä Oulun ammattikorkeakoulussa Roboreel- ja TEHOJA-hankkeissa.
Logistiikka-automaatiojärjestelmää kehittämässä
Digitaalisen suunnittelualan yritys Protacon Technologies Oy (nyk. Pinja Group) aloitti kehitysprojektin Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa Roboreel-hankkeessa. Projektin aiheena oli suunnitella logistiikka-automaatiojärjestelmä verkkotilauksien käsittelyn nopeuttamiseksi. Tavoitteena oli kehittää järjestelmä, joka Omron LD -mobiilirobotteja hyödyntäen noutaa tilatut tuotteet varastosta sekä toimittaa ne tilauksen käsittelijälle. Tarve projektissa kehitettävän järjestelmän luomiseksi on syntynyt globaalin kilpailun seurauksena. Sisälogistiikan tehostaminen vähentää yrityksen sisäisiä kustannuksia ja nostaa näin yrityksen kilpailukykyä nykyajan globaalissa markkinataloudessa. Protaconin tavoitteena järjestelmän kehittämiseksi oli myös markkinointiviestinnällinen hyöty, sillä järjestelmä tulee olemaan esitys- ja markkinointikäytössä esimerkiksi messutapahtumissa. Projektissa onnistuttiin kehittämään suunnitelman mukainen järjestelmä, jossa voidaan verkkosovelluksella luoda tilauksia sekä tilausjonoja, jotka saatavilla oleva robotti ottaa tehtäväkseen. Jos robotteja on toimettomana, ne menevät automaattisesti latauspisteelle. Kun tilaus on suoritettu, tieto siitä tallennetaan palvelimen historiatietoihin. Ohjelmointia ja simulointia Projekti koostui kolmesta osasta, joihin osallistui seitsemän opiskelijaa. Osat olivat projektin hallinta, ohjelmointi sekä simulointi ja kartoitus. Projektin hallinnan kannalta työnjako ja roolitus onnistui siten, että kaikki tehtävät työt tuli jaettua ja niitä oli suorittamassa useampi henkilö. Tärkeää oli myös huolehtia, että kukaan ei jää yksin ongelmien kanssa vaan niitä ratkotaan yhdessä. Viikkopalavereissa tuotiin myös ongelmia ilmi ja kävi ilmi, että tiimi oli nohevasti porukalla miettinyt niihin ratkaisuja. Ohjelmoinnissa useat erilaiset rajapinnat ja ohjelmointikielet toivat ylimääräisiä haasteita projektin suoritukseen. Tämäkään projekti ei yllätyksiltä välttynyt. Muun muassa Omronin robottirajapinta vaati toimiakseen ohjelmistokomponenttikirjasto .NET frameworkin eikä tukenut .NET Core frameworkia. Monesti projektiin kuin projektiin mahtuu jonkin verran yllätyksiä matkalle. Välttämättä niistäkään monet eivät liity pelkästään ohjelmointiin vaan niitä voi tulla myös mekaniikan, kaupallisten asioiden tai vaikkapa sairastelujen johdosta. Protacon-projektin osalta opiskelijatiimi selviytyi hienosti haasteista ja sai niistä huolimatta loppua kohden otettua alkuperäisen aikataulun kiinni. Simulointi- ja kartoitustyössä mekaniikka tai toisen valmistajan laitteet tuovat monesti ylimääräisen kompleksisuuskerroksen projektiin. Simuloinnissa luotiin työpisteistä 3d-malli ja tuloksena saatiin tiedosto, joka näyttää mobiilirobotin toiminnan virtuaalisesti vihivaununa. Kartoitusvaiheessa luotiin robotin muistiin kartta ”todellisesta maailmasta” eli tässä tapauksessa automaatiolaboratorion käytävistä. Joskus laitteiden kanssa saattaa käydä ilmi, että niillä ei voikaan tehdä ihan kaikkea, mitä oli suunniteltu. Protacon-projektissa robotin kanssa pärjättiin hyvin pienistä haasteista huolimatta. Robottia hieman tuunattiin, lisättiin kuittauspainike ja simulointikin onnistui. Toimivan järjestelmän kehittämisen lisäksi keskeistä opiskelijaprojektissa oli myös tutustuminen digitaalisen alan työhön. Tilaajan edustaja kiteytti asian oppimisenkin kannalta osuvasti. ”Kokonaisuutena homma meni todella hienosti ja saatiin aikaan mitä haluttiinkin, vaikka tehtävä ei ollut helpoimmasta päästä ja matkassa oli sitä sun tätä niin kuin aina näissä meidän alan hommissa.” Kuva: Simulointi käynnissä, vihivaununa toimiva robotti on toimittanut tarvikkeet työpisteelle. (Visual Components) Kirjoittaja: Timo Tuominen työskentelee automaatiotekaniikan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Koronteeni paljasti heikkoutemme
Siis karanteeni, mutta koronasta johtuva eli hiukan samoin kuten aikoinaan jenkkien suosima TomKat (Tom Cruse ja Katie Holmes - TomKat). Uusimaa vaikeni. Hetkeksi. Rajat sulkeutuivat. Hetkeksi. Liikenne pysähtyi. Hetkeksi. Ympäristö kiittää. Mutta vain hetken? Mutta edelleenkään emme saa kokoontua fyysisesti ja turvavälit pitää pitää. Sen me suomalaiset toki osaamme, vaikka olemmekin yrittäneet siitä poisoppia eurooppalaistumisen myötä. Nyt Eurooppa suomalaistuu. Tilaus-toimitusketju meni uusiksi Usein sanotaan, että ketju on juuri niin heikko kuin sen heikoin lenkki. Tämä pitää paikkansa etenkin tilaus-toimitusketjussa, oli se sitten fyysisiä tuotteita, palveluita, prosessi tai muuta toimintaa. Jos yksi kriittinen osa puuttuu, lopputuotetta (lue myös palvelu tai tapahtuma) ei saada valmiiksi. Eikä tämän puutteen tarvitse olla ketjun samassa haarassa, kuin missä itse sijaitsee. Vähän niin kuin urheilussa. Ei riitä, että oikean jalan polvi on hyvässä kunnossa ja toimii loistavasti, jos vasemman jalan nivelsiteet ovat rikki. Silloin kokonaissuoritus ei toimi. Korona muuttaa ketjua. Se on jo selvä. Toimittajat ja näiden toimittajat halutaan lähelle. Ja kaikki muutkin kriittiset toimijat. Tai ainakin langan päähän varustettuna riittävällä tiedonsiirtokapasiteetilla ja luotettavilla laitteilla. Ehkä tulevaisuudessa hinta ei enää ratkaisekaan kaikkea. Tulee uusia kriteereitä. Toimittajan ja yhteistyökumppanin valinnassa yhdeksi tekijäksi nousee varmasti ’coronaproof’. Kun haetaan EFQM-palkintoa (European Foundation for Quality Management) ja tuomaristo tutkii prosesseja, ’corona process’ managementin osuus tulee luultavasti mukaan - se on riskien hallintaa. Tuloksia on toki lyhyellä aikavälillä vaikea mitata, mutta itse kriisin keskellä varautuminen punnitaan. Se tarkoittaa teknologiaa, prosesseja, ihmisiä ja etenkin plan B:tä, C:tä, D:tä, E:tä jne. Kuten vanha sanonta kuuluu: ”sinulla ei ole suunnitelmaa, ellei ole suunnitelma B:tä”. Nyt tarvitaan myös näiden varasuunnitelmat - skenaariot. Roboreel auttaa muuttamaan suunnan ja varautumaan tulevaan ”Jos et tiedä missä olet, on aivan sama, minne menet.” Opin tämän suunnistaessani, kun eksyin Jukolan viestissä. Sama pätee liiketoiminnassa. Nyt ei tiedetä aivan missä ollaan ja mikä on maailma koronan jälkeen. Monet sanovat, että se on muuttunut. Tulemme puhumaan ajasta ennen koronaa ja sen jälkeen. Ja me vanhemmat muistelemme aikaa koronan aikana, kun elelimme koronteenissa. Roboreelin yhteistyöyrityksissä on jo saatu tuloksia, jotka voivat auttaa varautumaan koronan seuraavaan aaltoon, joka varmasti tulee. Roboteilla voimme ajaa miehittämättömän toisen tai kolmannen vuoron. Robotit voivat auttaa hoitokotien henkilöstövajausahdingossa. Robotit voivat suorittaa osan puhelinpalvelusta, jolloin henkilöstö voi keskittyä oleelliseen tai monimutkaisempiin töihin. Me olemme itsekin oppineet etenkin Roboreelin haastatteluissa. Se, mikä ennen vaati lähipalaveria, voidaan hyvinkin tehdä etänä - jopa mökiltä. Alkuvaikeuksien jälkeen Zoom, Teams ja muut sovellukset alkavat vaikuttaa jopa mukavilta ja säästävät aikaa. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Palvelukseen halutaan robotti – etenkin nyt
Työt seisovat. Yhteiskunta seisoo. Työntekijät ovat kotona. Kaikki ovat kotona. Tarvitaan robotti, cobotti, hobitti tai joku tahansa, joka tekee työt virusfree… Mitätön seisautti yhteiskunnan Asia, jota emme näe, sekoitti meidät. Näin usein on. Koronavirus osoitti ja osoittaa vielä pitkään yhteiskuntamme haavoittuvuuden ja valmistautumattomuuden - ja samalla toimintakyvyn. Se tulee osoittamaan myös tulevan kehityksen suunnan. Mihin meidän tulee panostaa ja mitä miettiä? Tämän tutkimuksen aika ei ole ihan vielä, mutta se tulee pian. Hoidetaan aluksi kriisi pois päiväjärjestyksestä ja sitten mietitään, kuinka varautua seuraavaan. Seuraava kriisi tulee kuitenkin, mutta voimme olla paremmin valmistautuneita siihen. Antakaamme roboteille tilaisuus Yksi ratkaisu tai helpotus ongelmaan on aivan varmasti automaatio ja robotiikka. Roboreel-hankkeessa voimme tutkia myöskin tätä. Emme sinällään itse koronavirusta ja sen vaikutuksia, mutta välillisesti sitä, kuinka pitää rattaat pyörimässä 24/7. Se on samalla varautumista uuteen vastaavaan. Robotti ei välitä fyysisistä viruksista. Se voi jopa desinfioida itsensä automaattisesti. Autonomiset kuljettimet tulevat arvoon arvaamattomaan, kun ihmiskontakteja halutaan välttää suojellaksemme niitä, joiden vastustuskyky on heikoin. Tällöin robottikäsi on tervetullut asia. Siihen voi luottaa. Me voimme tutkia ja esittää vaihtoehtoja Korona antaa meille Roboreel-hankkeessa myös uutta ajateltavaa. Se antaa malleja, joihon kannattaa panostaa ja joita meiltä vielä puuttuu. Digital Twin -ajattelu, jossa kohteesta luodaan kolmiulotteinen digitaalinen malli, voisi olla hyvä pohja 3D-virtuaaliopetukselle ja -palavereille. Autonomiset ajoneuvot toimisivat osana ruoka-, lääke- ja muuta jakelua. Jos pelkäämme kontakteja, kuskiton vaihtoehto on paras. Aivastelematon cobotti on kivampi kaveri kuin aivastava kaveri vierellä. Ja toisaalta, jos itse aivastelee cobottia päin, se ei välitä. Kun robotit jatkavat toimintaansa, BKT:kaan ei laske niin nopeasti kuin nyt näyttää tapahtuvan. Ehkei kotoa käytävä e-urheilu olekaan enää niin hullu ajatus. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Teollisuus 4.0:n lyhyt oppimäärä
Jussi Marttisen teoksen Palvelukseen halutaan robotti. Tekoäly ja tulevaisuuden työelämä (Aula & Co 2018) otsikko on paljon puhuva mutta samalla osin kyseenalainen. Se niputtaa yhteen hengenvetoon kaksi asiaa – robotit ja tekoälyn –, joita olisi oikeastaan hyvä tarkastella erikseen. Niin kirja tekeekin. Marttinen esittelee kirjassaan historiallisen katsauksen ja nykytila-analyysin meneillään olevasta, teollisuus 4.0:ksi kutsutusta teollisesta vallankumouksesta. Ensimmäinen teollinen vallankumous toi maailmaan mekanisaation eli erilaiset koneet ja laitteet, toinen vallankumous puolestaan liukuhihnan ja massatuotannon. Kolmannen teollisen vallankumouksen saivat aikaan muun muassa tietokoneet ja ohjelmoitavat logiikat. Kukin vallankumous on vaikuttanut työhön ja työntekoon. Jokaiseen murrokseen on liittynyt huolta työn riittävyydestä ja työntekijöiden kohtalosta. Niin on nykyäänkin. Teollisuus 4.0:n uudet teknologiat eivät ole niinkään fyysisiä laitteita sinänsä, vaan pikemminkin aineettomia, uudenlaisia ilmiöitä, kuten pilvipalvelut, tekoäly, big data ja esineiden internet, itseohjaavat autot, 3D-tulostus, nanoteknologia ja lisätty todellisuus. Ne vievät aikaisemmat vallankumoukset entistä pidemmälle, mikä on saanut yhteiskunnallisista vaikutuksista aikaan laajamittaisen mediakeskustelun. Muutokset tuntuvat olevan entistä nopeampia, ja niiden nostattamat uhkakuvat näyttävät toisinaan mahdollisuuksia suuremmilta. Ei syytä teknopessimismiin Marttinen kirjoittaa viidestä eri -saatiosta, jotka ovat parhaillaan meneillään ja joiden vaikutukset limittyvät, vaikka niiden painopisteet vaihtelevatkin: aiheena ovat automatisaatio, robotisaatio, digitalisaatio, tekoälysaatio ja mcdonaldisaatio. Viimeksi mainittu lienee sanana oudoin. Se tarkoittaa palveluiden muuttumista itsepalveluksi mm. automaation lisääntyessä. Aikaisemmin palvelutyöntekijän tekemä työ muuttuu näin asiakkaan itsensä hoitamaksi. Jokaisessa luvussa käsitellään puheena olevan ilmiön uhkia ja mahdollisuuksia, ja jokaisen luvun lopussa Marttinen kiteyttää kunkin aiheen hyvät puolet tietolaatikkoon otsikolla ”Hyviä syitä olla murehtimatta X:stä”. Automaatio pikemminkin muuttaa töiden sisältöä kuin aiheuttaa niiden katoamista. Robotiikan kehitys puolestaan saattaa tehdä koneet aikaisempaa riippuvaisemmiksi ihmisistä eikä päinvastoin. Digitalisaation saralla Suomella on maailmankin mittakaavassa yhdet parhaista edellytyksistä kääntää ilmiö eduksi. Tekoäly toimii parhaiten ihmisten kanssa yhteistyössä, mikä sekin avaa ovia uudenlaisille työtehtäville. Teknopessimismiin ei Marttisen mukaan ole syytä eikä oikein varaakaan. Aikaisemmat teolliset vallankumoukset ovat osoittaneet monet pelot turhiksi, ja ilman niiden luomia uusia keksintöjä maailma olisi jäänyt junnaamaan paikoillaan. Sen sijaan että uhrattaisiin energiaa automaatio- tai robotiikkamörköjen taivasteluun, olisi parempi ryhtyä minimoimaan katoavien ja maksimoimaan syntyvien työpaikkojen määrää, jotta teollisuus 4.0:n yhteisvaikutus olisi mahdollisimman edullinen. Tieteiskirjailija William Gibson on ilmaissut Marttisen käsittelemän asiakokonaisuuden napakasti: ”Tulevaisuus on jo täällä – se on vain epätasaisesti jakautunut”. Yksi Roboreel-hankkeen tavoitteista on juuri tämä: jakaa tulevaisuutta tasaisemmin ja auttaa yrityksiä kehittämään uusia tuotteita ja palveluja teollisuus 4.0:n -saatioiden kiehtovassa maailmassa. Näin on mahdollista luoda tulevaisuuden asiakaskokemuksia jo tänään – nopeammin, paremmin ja korkeammalle kurottaen! Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.