Avainsana: sosiaaliala

Sosiaaliala ja kestävä kehitys – Kestävää sosiaalialan työtä?

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 ja erityisesti sen 17 laajaa tavoitetta ovat ratkottavina kaikilla aloilla. Myös sosiaalialalla on pureuduttu kestävän kehityksen varmistamiseen. Tätä teemaa tarkasteltiin Sveitsin Muttenzissa kesäkuussa 2022 pidetyssä sosiaalialan  YAMK-tutkintojen kesäkoulussa (https://www.summerschool.hsa.fhnw.ch/). Huomio keskittyi erityisesti siihen, mitä kestävä kehitys sosiaalialan kannalta tarkoittaa. Ympäristöön liittyvät kriisit koskettavat erityisesti heitä, jotka ovat sosiaalisesti heikommassa asemassa. Kyse ei ole vain maiden sisällä tapahtuvista vaikutuksista, vaan kestävän kehityksen kysymykset ylittävät rajoja ja herättävät miettimään esimerkiksi siitä, miten valitut ratkaisut vaikuttavat eri ihmisryhmiin. Pyritäänkö edelleen mahdollisimman laajaan kulutukseen, modernisoimaan kulutushyödykkeitä ympäristöä paremmin säästäviksi vai tavoitellaanko globaalia tasa-arvoisuutta? Valinnoilla on merkitystä siihen, muuttuvatko yhteiskunnat tai maailma laajasti aiempaa epätasa-arvoisemmaksi vai ollaanko kehittyneissä maissa arjen merkittävän muutoksen edessä. (ks. esim. Hirvilammi 2015.) Mitä kestävä kehitys tarkoittaa sosiaalialalla? Kestävän kehityksen edellyttämiä muutoksia ovat pitkään hallinneet talouden ehdot. Tämä on hidastanut muutosvauhtia, vaikka tietoisuus kestävän kehityksen tarpeista on ollut olemassa. Osa ratkaisuista on niitä, joissa olemassa olevaa on tarpeen tarkastella uusin näkökulmin. Yksi kestävän kehityksen kannalta merkittävä voimavara ovat olemassa olevat yhteisöt, joilla on vahva vaikutus erityisesti paikallistason ratkaisuissa.  Osa yhteisöistä toimii jo kestävää kehitystä edistävällä tavalla esimerkiksi lähiympäristöä suojellen tai luomalla asukkaille kohtaamisen paikkoja. Yhteisöihin sisältyvä potentiaali on kuitenkin osittain piilossa, eikä sen valjastaminen kestävän kehityksen tarpeisiin aina onnistu yksinomaan yhteisön omin keinoin. Sosiaalialan toimijoille monet yhteisöt ovat tuttuja, ja he ovat tottuneet toimimaan erilaisissa verkostoissa, olemaan mukana toimintamallien kehittämisessä ja uusien kehittelyssä. (Dhananka 2022.) Sosiaalialan työlle on ominaista se, että työntekijät tuntevat alueen ja sen asukkaiden tarpeita. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että työntekijät asettuvat puhumaan asukkaiden puolesta, vaan sosiaalialan ammattilaisten tärkeä taito on innostaa ja tukea asukkaita toimimaan ja viemään eteenpäin heille tärkeitä asioita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa yhteiskehittäminen asukas- ja asiakasryhmien ja esimerkiksi työyhteisöjen kanssa ovat keskeinen osa tutkintoa. Opintojaksojen oppimistehtävät yhdistävät teoriatietoa käytännön tilanteisiin ja niiden kehittämiseen. Kestävän kehityksen edistämisen kannalta on välttämätöntä varmistaa, että sen keskeiset tavoitteet sisältyvät opintojen kehittämistehtäviin. Tämä tukee kestävän kehityksen levittäytymistä entistä selvemmin osaksi sosiaalialan asiantuntijoiden tekemän työn arkea. Kehittämistyössä on kuitenkin tarpeen olla kriittinen ja ammattilaisten on pysähdyttävä tarkastelemaan millaista kehitystä ja kehittämistä he työllään tukevat. Roger Green (2022) kuvasi sosiaalialan ammattilaisten tulevan pääsääntöisesti yhteisöjen ulkopuolelta, ja heidän on tärkeää miettiä tukevatko yhteisön jäseniä esimerkiksi hiljaisuuteen vai kriittisten äänien esiin tuomiseen. Yhtenä vaihtoehtona Green (2022) esitti sitä, että sosiaalialan ammattilaiset työskentelevät yhdessä sosiaalisten liikkeiden ja aktivistien kanssa. Tämä yhteistyö on sellaista, jota sosiaalialan YAMK-tutkinnossa on tarpeen tarkastella ja etsiä uudenlaisia yhteistyökumppaneita ja toiminta-areenoita. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opintoihin sisältyy erillisenä opintojakso, jolla opiskelija perehtyy erityisesti sosiaalialan viestintään ja vaikuttamiseen. Tällä opintojaksolla on mahdollista tehdä uudenlaisia avauksia ja kokeiluja kestävän kehityksen kysymysten parissa. YAMKin Kesäkoulussa rohkaistiin tarkastelemaan kriittisesti sosiaalialan omia työkäytäntöjä ja kyseenalaistamaan käytäntöjen lisäksi toimintatapoja ja politiikkaa. Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa opiskelijoita tuetaan kriittiseen ja rakentavaan tarkasteluun, jonka myötä avautuu mahdollisuuksia uusien toimintamallien muotoutumiselle. Vaikka alueellinen kehittämistyö onkin kestävän kehityksen kannalta merkittävää, on huomioitava myös globaali ulottuvuus. Kyse ei ole vain yksilöllisistä tai paikallisista ratkaisusta, vaan tehdyt valinnat voivat vaikuttaa ihmisiin ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumiseen maapallon toisella puolella. Kestävässä kehityksessä onkin tällöin kyse ihmisten välisen keskinäisen solidaarisuuden vahvistumisesta ja globaalista yhtenäisyydestä. Sosiaalityön ekososiaalisessa lähestymistavassa (Matthies & Närhi 2016 a,b)  ja vihreässä sosiaalityössä (Dominelli 2018) sosiaalinen oikeudenmukaisuus kytkeytyy ekologisen kestävyyden kysymyksiin. Ihmisoikeuksien toteutuminen on riippuvaista terveestä ympäristöstä. (Stamm 2022.) Sosiaalialan YAMK-tutkinnossa ihmisoikeuksiin liittyvät teemat ovat osa tutkinnon perustaa ja sosiaalialan työn lähtökohtia. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden työympäristössä Kestävä kehitys ja YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 on eri tavoin läsnä sosiaalialan ammattilaisten työympäristöissä. Esimerkiksi suomalaisessa varhaiskasvatuksessa kestävän kehityksen tavoitteita on huomioitu useiden vuosien ajan. Valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan kestävän elämäntavan periaatteita tunnistetaan ja noudatetaan niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan ja varhaiskasvatus luo siten perustaa ekososiaaliselle sivistyselle (Opetushallitus 2018). Sosiaalialan YAMK-opiskelijat Tuuli Häärä, Niina Eloranta ja Laura Hyytiä järjestivät Muttenzin kesäkoulussa työpajan kestävästä kehityksestä varhaiskasvatuksessa. He esittelivät kansainväliselle opiskelijaryhmälle Helsingin kaupungin päiväkotien Kettu-mallia, jossa tutustutaan kestävään elämäntapaan kettuperheen kanssa. Kettu-mallissa yhdistyvät ilmasto- ja ympäristökasvatus, tulevaisuudenlukutaito ja uutta luova oppiminen. Esimerkiksi Retki-ketun kanssa vahvistetaan luontosuhdetta, Taiteilija-ketun kanssa luodaan erilaisia tulevaisuuksia ja Keksijä-ketun kanssa tutkitaan kiertotaloutta. Kettu-malli on kehitetty yhdessä lasten kanssa ja sen lähtökohtana on YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma. (Helsingin kaupunki 2022.) Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus rakentaa ymmärrystään maailmasta oman päiväkotiyhteisönsä kanssa, mikä luo elinikäistä perustaa yhteisölliselle vuorovaikutukselle ja toiminnalle, myös kestävän kehityksen kysymyksissä. Työpajaan osallistuneet opiskelijat ja opettajat pääsivät myös harjoittelemaan Kettu-mallin soveltamista oman työympäristönsä näkökulmasta. Vaikka Kettu-malli on kehitetty päiväkoti- ja kouluikäisille, sen idean todettiin olevan sovellettavissa erilaisten asiakasryhmien kanssa sosiaalialalla, kun tavoitteena on tarkastella asiakkaiden kanssa kestävän kehityksen periaatteita monipuolisesti ja arjessa helposti lähestyttävällä, keveälläkin tavalla. Kestävä kehitys sosiaalialan YAMK-koulutuksessa Kestävän kehityksen näkökulma on huomioitu Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinnon koulutuksen sisällöissä useiden vuosien ajan, ja sitä terävöitettiin viimeisimmässä opetussuunnitelmauudistuksessa vuonna 2020. Sosiaalisesti kestävä kehitys on sosiaalialan työn keskiössä, mutta esimerkiksi ekologisen kestävyyden tavoitteet on huomioitu sosiaalialan työn orientaatioissa vuosikymmenien ajan muun muassa ekososiaalisen sosiaalityön muodossa. YAMK-tutkinnosta valmistuneella tulee olla ymmärrys kestävän kehityksen ajankohtaisista kysymyksistä ja kyky eritellä ja reflektoida niiden merkitystä omassa ammatillisessa toiminnassa, esimerkiksi pohtia, mitä on sosiaalialan asiantuntijuus vihreässä siirtymässä. Yhteiskunnallinen muutos ja muutostyö ihmisten kanssa ovatkin sosiaalialan työn ydintä. Kesäkoulussa käydyissä keskusteluissa nousi esiin kestävän kehityksen tavoitteiden moninaisuus ja se, kuinka ne kietoutuvat toisiinsa. Tämä edellyttää monipuolista ja -tieteellistä tietopohjaa sekä yhteistyötä eri alojen välillä. Kestävän kehityksen ratkaisut eivät ole vain yksittäisten ammattiryhmien käsissä, vaan ne vaativat entistä parempaa yhteistyötä ja kykyä etsiä ratkaisuja yli maa- ja ammattirajojen. Yhteistyön taitoja sosiaalialan ammattilaiset ovat päässeet harjaannuttamaan jo työelämässä, mutta sosionomi YAMK-opinnoissa heillä on mahdollisuus rakentaa entistä vakaampaa tieteellistä tietopohjaa ja luoda yhteyksiä sen ja käytännön ratkaisujen välille. Riittävän laajan tietoperustan ja innovatiivisen soveltamisen yhdistelmä ovat avaimia siihen, että sosiaalialalla kyetään vastaamaan aiempaa paremmin kestävän kehityksen edellyttämiin kehittämistarpeisiin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii Metropolian lehtorina sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa ja sosiaalialan YAMK-tutkinnon tutkintovastaavana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii lehtorina Metropolian sosiaalialan YAMK- ja AMK-tutkinnoissa sekä asiantuntijalehtorina sosiaali- ja pedagogiikan alan hankkeissa. Lähteet Dhananka, Swtha Rao 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa  6.6.2022. Dominelli, Lena (toim.) 2018. Routledge handbook of Green Social Work. England: Taylor & Francis. Green, Roger 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa 9.6.2022. Helsingin kaupunki 2022. Oppiminen - Kestävä Helsinki. https://kestava.helsinki/oppiminen/. Viitattu 20.9.2022. Hirvilammi, Tuuli 2015. Kestävän hyvinvoinnin jäljillä: Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Tampere: Juvenes Print. Matthies & Närhi 2016 a (toim.)  The Ecosocial Transition of Societies. The contribution of social work and social policy. London: Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315615912 Matthies & Närhi 2016 b. The ecosocial approach in social work as a framework for structural social work. International Social Work. Volume: 61 issue: 4, page(s): 490-502. https://doi.org/10.1177/0020872816644663 Opetushallitus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki 2019. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf Viitattu 19.12.2022. Stamm, Ingo 2022. Luento sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Muttenzissa  8.6.2022.

Kansainvälistä keskustelua maailmankansalaisuudesta ja kasvatuksesta

Sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa koulutetaan sosiaalialan ja hyvinvoinnin laaja-alaisia asiantuntijoita, jotka osaavat uudistaa ja johtaa asiakastyötä sekä kehittää sosiaalialan toimintakäytäntöjä ja palveluja yhteistyössä asiakkaiden, monialaisten verkostojen ja yhteisöjen kanssa. Kesäkuussa 2017 sosiaalialan opiskelijoita ja opettajia osallistui Artevelde University Collegen järjestämälle varhaiskasvatuksen kansainväliselle viikolle Gentissä Belgiassa. Viikon teemana tänä vuonna oli ”Education for Global Citizenship.” Vierailu sisälsi muun muassa workshop -työskentelyä (mukaan lukien opiskelijoiden oma workshop) ja tutustumiskäyntejä paikallisiin päiväkoteihin ja kouluihin. Kansainväliselle viikolle osallistuivat lastentarhanopettajat ja sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Tiina Lallukka, Saara Salo, Päivi Benjaminsson ja Outi Kakkonen, sekä lehtorit Saila Nevanen, Anna-Riitta Mäkitalo ja Sylvia Tast. Viikon keskeinen yhteinen kysymys oli, miten varhaiskasvatuksessa voidaan sisäistää sellaisia maailmankansalaisuuteen liittyviä teemoja kuten ilmastonmuutos, muuttoliikkeet, kansalaisuus, kestävyys, solidaarisuus tai rauha. Tapahtumaan osallistui varhaiskasvatuksen asiantuntijoita ja korkeakouluopettajia Belgian lisäksi Tanskasta, Saksasta, Hollannista, Sveitsistä, Englannista, Kreikasta, Ecuadorista ja Yhdysvalloista. Luennoilla ja workshopeissa käsiteltiin muun muassa varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, kulttuurien välisiä kompetensseja, lasten oikeuksia, lapsiperheiden köyhyyttä sekä kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa. Katse kohti sosiaalisesti kestävää kehitystä varhaiskasvatuksessa Metropolian sosiaalialan opiskelijoiden workshopissa ”Building Social Sustainability in Finnish ECEC” opiskelijat esittelivät suomalaista koulutusjärjestelmää sekä varhaiskasvatusta ja sen tavoitteita varhaiskasvatuslain ja uusien varhaiskasvatussuunnitelmien (otettiin käyttöön 1.8.2017) näkökulmista. Kestävän sosiaalisen kehityksen osalta on oleellista painottaa kasvatuksessa ja opetuksessa sitä, että yhä useammilla ihmisillä – taustastaan riippumatta - olisi mahdollisuus osallisuuteen ja omaan ainutlaatuiseen elämään. Ihmisoikeudet ovat siinä keskeisessä asemassa. Workshopissa opiskelijat keskusteluttivatkin osallistujia lasten oikeuksien toteutumisesta arjessa. Lisäksi pohdittiin, minkälaista tietoa, taitoa ja asenteita opettajalta edellytetään sosiaalisesti kestävän kehityksen opetuksessa, ja miten lapsia voi konkreettisesti ohjata ja opettaa osallisuuteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Esimerkkeinä kestävän kehityksen huomioimisesta suomalaisessa varhaiskasvatuksessa opiskelijat tarkastelivat Vihreä lippu -ohjelmaa sekä Aikamatkalla -projektia. Vihreä Lippu -ohjelma on päiväkotien, koulujen, oppilaitosten sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijoiden kestävän kehityksen ohjelma, ja se on osa kansainvälistä Eco-Schools -ohjelmaa. Aikamatkalla -projektin tavoitteena on lisätä lapsen ja perheen sosiaalista hyvinvointia omia juuria ja identiteettiä vahvistavan työskentelyn avulla. Projekti on osa Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimaa Emma & Elias – ohjelmaa, ja sitä toteutetaan päiväkotien kanssa. Workshopin kansainvälistä yleisöä kiinnostikin sukupolvien välisen vuorovaikutuksen huomioiminen varhaiskasvatuksessa. Yhteisiä kysymyksiä, erilaisia lähtökohtia Kansainvälisellä viikolla vieraat pääsivät tutustumaan myös kolmeen belgialaiseen päiväkotiin/kouluun, joissa oli 1-7 -vuotiaita lapsia. Vierailujen aikana oli mahdollista perehtyä belgialaiseen päivähoitoon ja käydä keskustelua sen pedagogiikasta ja toiminnasta. ”Opintomatka oli erittäin antoisa, ja workshopin pitäminen vahvisti luottoa omaan osaamiseen. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja kansainvälinen. Matkan parasta antia olivat myös keskustelut opiskelukavereiden/kollegoiden kanssa, kokemusten jakaminen ja reflektointi. Keskusteluista sai paljon ajattelemisen aihetta, esimerkiksi miten eri tavoin globaalissa maailmassa lapsuuden käsitys ja arvostus näyttäytyvät”, pohtivat opiskelijat opintomatkan antia. Opiskelijoista oli mielenkiintoista havaita, että eri puolella maailmaa olemme samojen asioiden äärellä, mutta hyvin erilaisista lähtökohdista. Kasvatuksessa ja opetuksessa on tärkeää huomioida, että päätökset joita teemme, vaikuttavat globaalisti. Miten opetamme lapsiamme huomioimaan toiset ja elämään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävästi, jotta maapallo säilyy myös tuleville sukupolville.   Katriina Rantala-Nenonen Sosiaalialan lehtori, tutkintovastaava (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto)