Tekijä: vierailija
LUME ei pääty tuloksiin vaan ajattelun muutokseen?
Hankkeiden vaikuttavuutta tarkastellaan usein tuotosten ja tulosten kautta: mitä tuloksia tavoiteltiin, millaisia tulokset olivat, mitä aiheesta julkaistiin ja viestittiin, entä miten erilaisia tuotoksia jalkautetaan hankkeen päätyttyä. Voisiko niiden lisäksi pysähtyä pohtimaan sitä, mikä ei näy julkaisuissa, raporteissa, blogeissa tai käsikirjoissa, mutta joka silti jää pysyväksi osaksi esimerkiksi meidän, mukana olleiden amk-opettajien ja asiantuntijoiden ajatusmaailmaa. Projektin merkittävintä antia eivät kenties olekaan yksittäiset tuotokset vaan piilossa oleva osaaminen: sellainen tieto, taito ja tapa ajatella, jota ei ole helppo nimetä, mitata tai tuotteistaa. Tässä artikkelissa esitetään, että LUME-hankkeella on ollut iso rooli myös ajattelun muutoksessa ja hiljaisen tiedon kehittymisessä. Hiljaisesta tiedosta huomattavaan osaamiseen Piilossa olevaa osaamista voidaan jäsentää hiljaisen tiedon (tacit knowledge) käsitteen avulla. Polanyi (1966, s. 4) oli tämän käsitteen ensimmäisiä tutkijoita, joka kuvasi hiljaista tietoa väitteellä ”we can know more than we can tell”. Hänen mukaansa merkittävä osa meidän osaamisestamme on luonteeltaan sellaista, jota ei voida täysin sanallistaa tai dokumentoida. Polanyi (s. 9–13; s. 25–32) myös kuvasi hiljaisen tiedon rakentuvan kokemuksen ja toiminnan kautta. Hiljainen tieto on noussut merkittäväksi käsitteeksi esimerkiksi organisaatiotutkimuksissa. Kuten Hadjimichael ym. (2024, s. 546) toteavat, olipa kyseessä käytännönläheinen tai asiantuntijaosaamista vaativa, yksinkertainen tai monimutkainen, rutiininomainen tai luova tehtävä, sen onnistunut suorittaminen perustuu aina osittain hiljaiseen tietoon. Hiljainen tieto ilmenee erityisesti tilanneherkkänä, kokemukseen perustuvana arviointikykynä, jossa toimija tunnistaa olennaiset tilannetekijät, reagoi niihin intuitiivisesti ja oivaltaa ja oppii epävarmoissa ja muuttuvissa tilanteissa. Tästä näkökulmasta LUME-hankkeen oppimisprosessi, kaikki siinä tuotetut materiaalit ja tehdyt kokeilut antoivat vahvan pohjan hiljaiselle osaamiselle. Sen avulla voidaan kohdata jälleen uusia teknologisia ilmiöitä kriittisesti ja tunnistaa uusia, olennaisia tarpeita, ongelmia ja ratkaisuja erityisesti silloin, kun mitään valmiita vastauksia ei ole vielä olemassa. Piilossa olevaa osaamista voi tarkastella myös tilannesidonnaisen oppimisen (situated learning) merkeissä. Tällöin korostuu ajatus, että osaaminen ei synny irrallisena yksilön toimintana, vaan osallistumalla yhteisiin käytäntöihin tai erilaisiin yhteisöihin. Tilannesidonnainen oppiminen tapahtuu yhteisöissä usein vähitellen, osana arkisia käytäntöjä (Lave & Wengren, 1991, s. 29–33; s. 67–69; vrt. Ackermann ym., 2024, s. 596–597) mukaan. Tällöin osaaminen ei näy pelkästään tuotoksissa ja tuloksissa, vaan kertyy ikään kuin yhteisesti jaettuina ajattelutapoina. Hiljaisesta tiedosta tulee sosiaalista, tiettyyn tilanteeseen kietoutunutta osaamista. Monet web3-teknologiaan liittyvät näkemykset, uskomukset ja asenteet ovat ainakin itselläni muuttuneet säännöllisten hanketapaamisten avulla. Keskustellen ja ajatuksia vaihtaen sekä myös asioita kokeillen olen oppinut paljon enemmän yhdessä kuin mitä olisin yksin voinut millään tavoin oppia aiheesta. Oppimista varmasti tuki oma, välillä ehkä jopa lapsenomainen innostus ja uteliaisuus uuteen aiheeseen. Oppiminen ilmeni vaikkapa rohkeutena sanoa muille, etten ymmärrä tätä asiaa. Yhdessä tuotettu osaaminen ei ollut sidottuna tiettyyn rooliin tai organisaatioon. Ennemminkin se perustui yhteiseen omistajuuteen, joka jatkuu ja jakautuu meidän toimijoiden hiljaisena tietona myös hankkeen päätyttyä. Web3 oppimisen kohteena vai katalysaattorina Web3-teemaista hankeraporttia lukiessa ajatukset kohdistuvat helposti teknologioihin, työkaluihin tai sovelluksiin. On tietenkin luonnollista kysyä, mitä opittiin teknologisista käsitteistä, kuten lohkoketjut, NFTt, DAOt tai älysopimukset. LUME-hankkeen edetessä kävi mielestäni kuitenkin yhä selvemmäksi, että kaikkein keskeisin oppiminen ei liity tiettyyn tekniseen ratkaisuun. Monet hankkeen aikana syntyneet oppimisen muutokset olivat luonteeltaan hienovaraisia. Hankkeen aikana havaittiin uutta innostusta kysyä ja kokeilla, erilaisia tapoja suhtautua teknologiseen muutokseen ja koko ajan muuttuvaan toimintaympäristöön tai tapoja hahmottaa luovien alojen kaupallistamisen mahdollisuuksia. Hankkeen alkuvaiheessa web3 näyttäytyi ainakin itselleni ennen kaikkea uutena ilmiönä, jota minun opettajana tulisi selittää, avata ja tehdä ymmärrettäväksi. Vähitellen tämä asetelma alkoi kääntyä. Web3 ei ollutkaan ensisijaisesti opetettava kokonaisuus. Se muuttui enemmänkin katalysaattoriksi, joka pakotti suodattamaan näkökulmia uudella tavalla. Web3 tuo näkyviin monia eri kysymyksiä esimerkiksi omistajuudesta, arvonmuodostuksesta ja ansaintatavoista (Perboli ym., 2026). Nämä eivät toki ole mitään täysin uusia asioita, jotka liittyisivät vain web3-maailmaan, mutta ne tuovat konkretiaa varsin abstraktiin käsitteeseen. Teknologian sijaan oppimisen ytimeen nousevatkin käyttäjälähtöisyys, arvot ja valinnat. Samalla web3 menettää osan jollain tapaa luodusta teknisestä mystisyydestä, mikä toisaalta tekee siitä helpommin lähestyttävän. Yksi tärkeimmistä opeista liittyy opettajuuteen. Kun käsitellään nousevia, nopeasti kehittyviä uusia teknologioita, niiden täydellinen hallinta ei ole missään määrin realistista ainakaan, jos et ole opettajana teknologia-alalla. Silti väistämättä koit opettajana olevasi epämukavuusalueella: miten voit opettaa asiaa, joka on sinullekin täysin uutta. Epämukavuusalue ei osoittautunut kuitenkaan ongelmaksi. Päinvastoin se ehkäpä avasi tilaa yhteiselle oppimiselle, kriittiselle keskustelulle ja keskeneräisyyden hyväksymiselle. Tämä ajattelumalli ei todellakaan rajoitu Web3-teemoihin, vaan on siirrettävissä tuleviinkin teknologisiin murroksiin. Niiden kanssa me opettajat ja kouluttajat luovilla aloilla joudumme jatkossakin väistämättä tekemisiin. Kun hype katoaa, osaaminen jää – miten vaalia sitä? Web3:een liittynyt hype on ollut voimakasta, mutta Gartnerin Hype Cycle-mallin mukaan hypen laantuminen on nouseville teknologioille tyypillinen ja odotettavissa oleva vaihe (Stephan, 2025). Hankkeen näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole mielestäni ongelma, sillä hype ja sen laantuminen voikin toimia porttina syvempään oppimiseen. LUMEn piilossa oleva osaaminen on juuri tätä hypeä kestävämpää pääomaa. Se näkyy valmiutena kohdata uusia teknologioita kriittisesti mutta avoimesti, kykynä erottaa olennainen epäolennaisesta ja rohkeutena jättää osa ratkaisuista käyttämättä. Kaikkea ei tarvitse ottaa, eikä kaikkeen tarvitse osallistua – myös tämä on osa asiantuntijuutta. Kaikkea osaamista ei voi tuotteistaa tai kirjata järjestelmiin, sillä merkittävä osa asiantuntijuudesta perustuu sellaiseen hiljaiseen tietoon, jota ei voida täysin sanallistaa tai formalisoida (Hadjimichael ym. , 2024, s. 546–547). Se ei tarkoita, etteikö tällaisella asiantuntijuudella olisi arvoa. Piilossa olevaa osaamista voi vaalia tunnistamalla sen, antamalla sille aikaa ja sallimalla sen kehittymisen osana arkea. Tämä muutos ei ole helposti näytettävissä tai nopeasti mitattavissa, vaan sen vaikutukset ovat pitkäaikaisia. LUME ei pääty siihen, mitä hankkeessa tuotettiin, vaan jatkaa elämäänsä ajattelun muutoksena. Lähteet Ackermann, F., Pyrko, I., & Hill, G. (2024). Mobilizing landscapes of practice to address grand challenges. Human Relations, 77(5), 593-621. Hadjimichael, D., Ribeiro, R., & Tsoukas, H. (2024). How Does Embodiment Enable the Acquisition of Tacit Knowledge in Organizations? From Polanyi to Merleau-Ponty. Organization Studies, 45(4), 545–570. https://doi.org/10.1177/01708406241228374 Lave, J., & Wenger, E. (1991). Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge University Press. Perboli, G., Merlo, F., & Vandoni, C. (2026). Decentralizing the future: Value creation in Web 3.0 and the Metaverse. Horizon Europe. https://open-research-europe.ec.europa.eu/articles/5-226 Polanyi, M. (1966). The tacit dimension. Doubleday & Company. Stephan, C. (8.9.2025). Get Grounded With the 2025 Gartner Hype Cycle™ for Emerging Technologies. https://www.gartner.com/en/articles/hype-cycle-for-emerging-technologies Kirjoittaja Satu Lautamäki on kulttuurituotannon yliopettaja SEAMKissa. Hän toimii asiantuntijana Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassa LUME – Luovat web3-ajassa -hankkeessa.
Digitaalinen läsnäolo, identiteetti ja avatarit luovassa tuotannossa
Miten digitaalinen läsnäolo muuttaa luovaa työtä ja taidetta? Tämä teksti on laadittu yhteenvetona haastattelusta Internet-historioitsija ja taiteilija John Reis kanssa. Keskustelussa hänavaa miten pelimaailmat ja avatarit muuttuvat pelkistä viihde-elementeistä ammatillisen identiteetin rakennuspalikoiksi. Digitaalinen identiteetti ja avatarien käyttö eivät enää rajoitu viihteeseen. Ne ovat osa luovaa työtä, taidetta ja kulttuurituotantoa. Samalla ne muuttavat sitä, miten ihmiset esiintyvät ja rakentavat läsnäoloaan verkossa. Kyse ei ole vain teknologiasta, vaan tavasta jäsentää olemista digitaalisessa ympäristössä. Avatarit eivät ole enää pelkkiä profiilikuvia tai pelihahmoja. Ne ovat välineitä, joilla rakennetaan sosiaalisia, ajallisia ja tilallisia kokemuksia. Digitaalinen läsnäolo ei myöskään enää mukaudu fyysisen maailman rajoihin samalla tavalla kuin ennen. Se voi venyä, kerrostua ja muuntua eri konteksteissa. Luovan tuotannon digitaalista identiteettiä on kuitenkin vaikea ymmärtää ilman laaja-alaista näkökulmaa. Internet-historioitsija, muotoilija ja digitaalinen taiteilija John Reis (verkossa Chaize) tarjoaa tähän oman näkemyksensä. Hänen asiantuntijuutensa rakentuu tuotemuotoilun, sosiologian ja internet-taiteen risteykseen. Kuuden vuoden ajan Reis on tutkinut, mitä digitaalinen olemassaolo merkitsee nykyajan tekijälle, ja viime vuosina nämä teoreettiset pohdinnat ovat sulautuneet käytännöksi hänen omassa tuotannossaan. Virtuaalisista teemajuhlista taidekonsepteiksi Reisin matka hiekkalaatikkopelien hyödyntämiseen kulttuurituotannon välineinä alkoi sosiaalisesta tarpeesta koronasulkujen aikana. Aluksi kyse oli ystävien kanssa järjestetyistä virtuaalisista teemajuhlista, joissa pelitilan seinät tapetoitiin sisäpiirin vitseillä. Kokeilut laajenivat kuitenkin nopeasti graafiseksi suunnitteluksi ja elämyksellisiksi konsepteiksi, kuten virtuaaliseksi kissanäyttelyksi, jossa vieraat esittelivät kuvitteellisia lemmikkejään fysiikan lakeja uhmaten. Myöhemmin alustasta tuli etäsuhteen kohtaamispaikka, jonne Reis lavasti kumppaninsa kanssa Italiassa otetun valokuvan pohjalta valeterassin. Nämä intiimit kokeilut herättivät oivalluksen: peliympäristöissä on yleisöä, joka on aidosti uteliasta ja haluaa tutkia digitaalisessa tilassa esitettyä sisältöä. Vuosia myöhemmin Reisin varhaiset hiekkalaatikkokokeilut jalostuivat prototyypiksi tavasta esittää taidetta, mikä johti lopulta teoksen esittämiseen myös osana Helsingin juhlaviikoja. Virtuaalitila identiteetin osana KUVA: Screenshot by John Reis, Tower Unite (PixelTail Games, 2016) Reisin työssä virtuaalinen galleriatila ei ole vain taustanäyttämö, vaan avatarin ja digitaalisen identiteetin suora jatke. Kulttuurituotannon välineenä peliympäristö mahdollistaa tekijän läsnäolon monistamisen. Näyttelyyn astuvaa kävijää on vastassa taiteilijan omaa avataria jäljittelevä digitaalinen opashahmo (NPC, Non-Player Character). Identiteettiä ja omakuvia ei siis vain ripusteta seinille, vaan ne heräävät henkiin ympäristön vuorovaikutteisissa elementeissä. Tila muuttuu identiteetin muotoilun työkaluksi myös silloin, kun fyysinen ja digitaalinen historia sulautuvat yhteen. Reis on esimerkiksi rekonstruoinut peliympäristöön entisen asuntonsa Tampereella. Tämä luo kävijälle hämmentävän illuusion kaksi- ja kolmiulotteisuuden välillä ja häivyttää rajaa reaalimaailman historian ja digitaalisen nykyhetken väliltä. Pelialustan mekaniikkoja, kuten seinien läpi teleporttaamista salahuoneisiin, voivat muuttua tavoiksi koreografioida sitä, miten yleisö kokee taiteilijan digitaalisen maailman. Ammatillisuus ja vapaus surrealistisessa maailmassa Yksi digitaalisen läsnäolon kiehtovimmista kysymyksistä on ammatillisen integriteetin säilyttäminen surrealistisessa ympäristössä. Miten yleisö reagoi taiteilijaan, joka viestii raudanlujalla ammatillisuudella, mutta toimii avatarinsa kautta? Reisin mukaan ympäristön absurdia luonnetta voi käyttää etuna. Kun pelimaailmassa kaikki kantavat jotakin roolia, perinteinen ”galleristihahmo” on suorastaan maltillinen valinta. Virtuaalisessa tilassa ihmiset usein esittävät suoraviivaisempia ja ammatillisempia kysymyksiä kuin kasvotusten, vaikka keskustelua käytäisiin lentävän pelihahmon kanssa. Digitaalinen keho mahdollistaa myös oman persoonan ja kommunikaatiotyylin nopeamman hienosäädön. Verkossa on vapaus kokeilla ja esiintyä, toisin kuin fyysisessä maailmassa, jossa sosiaaliset koodit ja fyysiset vihjeet ovat huomattavasti kankeampia. Tässä ympäristössä häiriköt ja trollit on helppo vaimentaa yksinkertaisesti sulkemalla heidät ulos tilasta – digitaalinen galleristi säilyttää aina kontrollin omasta ympäristöstään. John Reisin kolme neuvoa digitaalisen identiteetin rakentamiseen Vuosien kokemuksella digitaalisten tilojen ja identiteettien muotoilusta Reis tarjoaa kolme käytännön rakennuspalikkaa luovan alan ammattilaisille, jotka haluavat kehittää verkkoläsnäoloaan ammatillisena työkaluna: Uudelleenbrändäyksen voima. Kun mietit verkkopersoonaasi, muista, että voit aina, milloin tahansa, brändätä itsesi uudelleen ja muuttaa suuntaasi. Älä huoli siitä, huomaavatko muut ihmiset muutokset. Sillä ei ole väliä. Ajattele “ihmislaatikon” ulkopuolella. Verkossa voit olla kuka tai mitä tahansa. Miten käsityksesi itsestäsi muuttuisi, jos alkaisit ajatella itseäsi muuna kuin ihmisenä? Tuntuuko se hyvältä? Leiki! Uskon, että verkossa voi esiintyä minä tahansa ja silti olla ammattimainen. Itse saan inspiraatiota Furry-yhteisöstä, joka on paras esimerkki vakavien ammattilaisten itsensä ilmaisemisesta täysillä internet-persoonan kautta. Lähteet Reis, J. (2026). Haastattelu 13.05.2026. Haastattelija: Anna Puhakka. [Julkaisematon aineisto]. Steam. (i.a.). Tower Unite -pelin kauppasivu. Haettu 18.05.2026 osoitteesta https://store.steampowered.com/app/394690/Tower_Unite/
Kellareista lohkoketjuihin: Kuinka roolipelaajat raivasivat tien luovalle taloudelle
Internetin kulttuurihistoria kerrotaan usein mikrosirujen ja valokuitukaapelien kautta. Inhimillisempi tarina alkoi kuitenkin 1970-luvulla yhdysvaltalaisissa kellareissa ja puupaneloiduissa huoneissa, joissa ensimmäiset pöytäroolipelit (RPG, engl. role-playing game) alkoivat muodostua. Tämä artikkeli jäljittää Internetin kehitystä pöytäroolipeliyhteisöjen kokemusten kautta, keskittyen erityisesti Dungeons & Dragons (D&D) -pelaajiin teknologisten alustamuutosten eri vaiheissa. Kulttuurituottajien kannalta tärkein oppi, jota voimme roolipeliyhteisöjen kautta ymmärtää, on miten digitaaliset infrastruktuurit muokkaavat yhä enemmän luovaa työtä. Osallistavan kulttuurin analogiset juuret Kun D&D julkaistiin vuonna 1974, se oli rakenteellisesti poikkeuksellinen: sääntöjärjestelmä ei ollut suunniteltu valmiiksi tuotteeksi, vaan kehykseksi, jota pelaajat voisivat laajentaa, muokata ja jakaa. Innovaatiotutkija Eric von Hippel käytti termiä "lead users” kuvaamaan ryhmiä, jotka kohtasivat uusia sosiaalisia ja teknologisia tarpeita, usein vuosia ennen laajemman markkinatarpeen syntymistä. RPG-yhteisöt sopivat Hippelin kuvaukseen hyvin. Nämä yhteisöt alkoivat välittömästi tuottaa omia peliseikkailujaan, joita levitettiin kopioitujen uutiskirjeiden, käsin nitottujen zine-lehtien ja fanikonferenssiverkostojen kautta. Nykyisen mediateorian kielellä tämä edusti osallistavaa kulttuuria sen varhaisimmassa analogisessa muodossa (Jenkins, 2006). Kun RPG-yhteisöt siirtyivät verkkoon Web1-aikakaudella, he toivat mukanaan kulttuurin, joka perustui avoimiin standardeihin ja yhteisölliseen maailmanrakennukseen (world building) sekä jaettuun luovaan omistajuuteen. Varhaisista internet-foorumeista, fanisivustoista ja digitaalisista arkistoista tuli tiloja, joissa pelaajat muokkasivat avoimesti sääntöjä, laajensivat fiktiivisiä universumeja ja levittivät yhteisön luomaa sisältöä. Ajatus siitä, että luova viitekehys voitiin jakaa muiden kehitettäväksi ilman, että samalla luovuttiin ydinosaamisen hallinnasta, oli juurtunut RPG-kulttuuriin jo kauan ennen Creative Commons -lisensoinnin virallistamista vuonna 2001. Nämä yhteisöt toimivat elävänä laboratoriona sille, mitä Yochai Benkler kutsuu yhteisvaurauteen perustuvaksi vertaistuotannoksi: jaettujen kulttuuriresurssien yhteisölliselle luomiselle markkinoiden ja valtion ulkopuolella (Benkler, 2006). Pelaajat eivät olleet enää passiivisia kuluttajia, vaan jaetun luovan tilan aktiivisia ylläpitäjiä. Foorumeilta alustoille Siirtyminen Web2-aikaan laajensi dramaattisesti pöytäpelikulttuurin ulottuvuutta. Virtuaaliset pelipöytäalustat (esim. Roll20 ja Foundry VTT) mahdollistivat etäpelaamisen, kun taas suoratoistoalustat muuttivat yhteisöllisen tarinankerronnan katsojaviihteeksi. Critical Role, suoratoistettava Dungeons & Dragons -roolipelisarja, jossa esiintyvät ammattimaiset ääninäyttelijät, osoitti, että pöytäroolipelit voivat houkutella maailmanlaajuista yleisöä. Vuonna 2019 Critical Rolen joukkorahoituskampanja animaatiosarjalle The Legend of Vox Machina keräsi yli yksitoista miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tämä osoitti RPG-pohjaisen luovan talouden kaupallista kypsymistä. Kaupalliseen kasvuun liittyi kuitenkin rakenteellinen hinta, joka ilmeni vasta vuosien kuluessa. Kun tekijät siirsivät luovan työnsä keskitetyille alustoille, heidän roolinsa muuttui omistajasta vuokralaiseksi. Hahmot, kampanjamaailmat, faniwikit ja suoratoistoarkistot sijaitsivatkin nyt yritysten hallinnoimilla palvelimilla ja alustoilla, joiden prioriteetteja muovasivat osakkeenomistajat, eivät yhteisöt. Alustojen algoritmimuutokset saattoivat yhtäkkiä haudata vuosien ajan rakennettuja sisältöjä ja kanavia, ja alustojen sulkemiset saattoivat pyyhkiä pois kokonaisia tarina-arkistoja. Kirjailija Cory Doctorow on kuvannut tätä alun perin sosiaalisen median yhteydessä syntynyttä dynamiikkaa "paskaantumiseksi" (enshittification). Se on prosessi, jossa digitaaliset alustat houkuttelevat ensiksi käyttäjiä hyvillä palveluilla, mutta alkavat vähitellen priorisoida käyttäjädatan rahaksi muuttamista yhteisön hyvinvoinnin edelle (Doctorow, 2023). Open Game License -kriisi Vuonna 2023 alustariippuvuuden riskit tulivat selvästi näkyviin, kun D&D-pelin omistava yritys, Wizards of the Coast, ehdotti muutoksia avoimeen pelilisenssiin eli Open Game License (OGL) –ehtoihin. Lisenssi oli säännellyt kolmansien osapuolten tuottamaa D&D-sisältöä yli kahden vuosikymmenen ajan. Ehdotetut muutokset olisivat kuitenkin lisänneet merkittävästi yrityksen hallinta- ja määräysvaltaa yhteisöjen itse luomaan työhön. Vastareaktio oli nopea. Julkaisijat, kehittäjät ja pelaajat alkoivat siirtyä vaihtoehtoisiin avoimiin järjestelmiin lähes välittömästi. Vaikka muutokset lopulta peruttiin, tapaus paljasti rakenteellisen haavoittuvuuden, joka oli pitkään piiloutunut mukavuuden ja helppouden taakse. Monille tekijöille tämä oli se hetki, joka sai alustariippuvuuden teoreettiset riskit tuntumaan todellisilta. Se muistutti siitä, että yritysten luvalla rakennettu luova työ on edelleen yritysten päätösten alaista. Web3 ja omistajuuskysymys Tämä jännite ja sen aiheuttama paine mahdollisesti selittävät miksi, jotkut vaikutusvaltaisimmista Web3-kokeiluista ovat syntyneet juuri roolipeli- ja sisällöntuottajien yhteisöissä. Yksi esimerkki tästä on vuonna 2021 julkaistu Loot-projekti, joka peilaa monella tavalla D&D:n alkuperäistä suunnittelufilosofiaa.Kuten vuoden 1974 D&D-sääntökirjat, Loot alkoi minimalistisena kehyksenä eikä valmiina järjestelmänä. Se koostui 8 000 tekstipohjaisesta NFT "seikkailuvarustepussista" (“bags of adventuring gear”), jotka julkaistiin ilman kuvitusta, virallisia mekaniikkoja tai keskitettyä kehitystiimiä (Loot Project, 2021). Projekti toimi avoimena aloitteena yhteisölähtöiselle maailmanrakennukselle ja kokeiluille (Adventure Gold DAO, 2021). Loot-projektin ympärille muodostunut ekosysteemi kokeili myös NFT-pohjaisia tapoja pelihahmojen tunnistamiseen. NFT “seikkailuvarustepussin” omistaminen toimi mukana kulkevana lohkoketjutunnisteena yhteisön rakentamissa sovelluksissa. Näissä tunnistautuminen tapahtui kryptolompakon allekirjoituksen avulla. Vaikka kyseessä ei ollut virallinen hajautettu identiteettijärjestelmä, se ennakoi myöhemmin käytäviä keskusteluja yhteentoimivasta digitaalisesta identiteetistä sekä käyttäjien omistamien resurssien muovautuvuudesta. Kokeilu ajoittui samaan vaiheeseen, jossa kehitettiin käyttäjälähtöisen digitaalisen identiteetin standardeja, kuten hajautettuja tunnisteita (DID) ja itsehallittavan identiteetin (SSI) malleja. Samaan aikaan hajautetut autonomiset organisaatiot (DAO) ovat tutkineet hallintomalleja, jotka hajauttavat päätöksentekoa token-pohjaisen äänestyksen ja älysopimusten avulla. Tätä voidaan verrata pöytäroolipeleissä esiintyvään hajautettuun narratiiviseen auktoriteettiin. Empiiriset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että DAO-organisaatioiden hallintoa ohjaa usein suhteettoman pieni joukko erittäin aktiivisia jäseniä (World Economic Forum, 2022). Tämä vaikutusvallan keskittyminen haastaa täydellisen hajauttamisen ihanteen, vaikka nämä järjestelmät heijastelevatkin roolipelikulttuurien jaettua auktoriteettia. Viime kädessä nämä kehityskulut korostavat keskeistä jännitettä luovissa digitaalisissa järjestelmissä. Vaikka omistajuutta ja hallintoa kuvataan hajautetuiksi, ne ovat edelleen sidoksissa epätasaiseen osallistumiseen ja infrastruktuurin hallinnan realiteetteihin. Kulttuurituotanto on infrastruktuurin hallintaa Kulttuurituottajien näkökulmasta tämä historia osoittaa, ettei ratkaisevaa ole ensisijaisesti käytetty teknologia. Olennaisempaa on se, miten valta teknologian kautta jakautuu. Kuka omistaa työn? Tukeeko teknologia luovien yhteisöjen jatkuvuutta ja pitkäjänteistä toimintaa? Tavoitteena ei ole alustojen hylkääminen. Sen sijaan niiden roolia tulisi ymmärtää aiempaa tarkemmin. Alustat vaikuttavat näkyvyyteen ja yhteistyöhön, mutta myös siihen, mitä pystymme säilyttämään, jakamaan tai kaupallistaamaan ajan myötä. Web3 tarjoaa yhden keinon tehdä tämä toimintalogiikka konkreettiseksi. Omistajuus, identiteetti ja hallinta rakentuvat siinä osaksi itse infrastruktuuria. Sen merkitys ulottuu kuitenkin laajemmalle kuin mikään yksittäinen teknologia. Digitaalisella aikakaudella kulttuurituotanto on aina myös infrastruktuurin hallintaa. Keskeinen kysymys, jota suosittelen pohtimaan, ei ole se, ovatko uudet järjestelmät yksinkertaisesti “parempia”. Kulttuurituottajalle olennaisempaa on arvioida vahvistavatko ne luovien yhteisöjen toimintaedellytyksiä ja samalla parantavatko ne luovan työn omistajuutta teknologisten muutosten keskellä. Lähteet Adventure Gold DAO (2021). Adventure Gold and the Loot Ecosystem. AGLD Whitepaper. https://adventuregold.org Benkler, Y. (2006). The Wealth of Networks: How Social Production Transforms Markets and Freedom. Yale University Press. https://www.benkler.org/Benkler_Wealth_Of_Networks.pdf Doctorow, C. (2023). "Social Quitting." Locus Magazine, January 2023. https://locusmag.com/feature/commentary-cory-doctorow-social-quitting/ Goel, A.; Rahulamathavan, Y. (2025). "A Comparative Survey of Centralised and Decentralised Identity Management Systems: Analysing Scalability, Security, and Feasibility." Future Internet. https://doi.org/10.3390/fi17010001 Jenkins, H. (2006). Convergence Culture: Where Old and New Media Collide. NYU Press. https://nyupress.org/9780814742952/convergence-culture/ Loot Project (2021). "Loot (for Adventurers) FAQ." lootproject.com. https://www.lootproject.com/faq von Hippel, E. (2005). Democratizing Innovation. MIT Press. https://web.mit.edu/evhippel/www/books/DI/DemocInn.pdf Wizards of the Coast (2023). "An Update on the Open Game License (OGL)." D&D Beyond, 13 January 2023. https://www.dndbeyond.com/posts/1423-an-update-on-the-open-game-license-ogl World Economic Forum (2022). Decentralized Autonomous Organizations: Beyond the Hype. White Paper, 23 June 2022. https://www.weforum.org/publications/decentralized-autonomous-organizations-beyond-the-hype
Maslowin tarvehierarkia: Digitaalisesta markkinoinnista takaisin ihmiskeskeisyyteen
Viime vuodet ovat olleet maailman myllerryksistä johtuen raskaita kaikille. En yllättyisi mikäli kymmenen vuoden päästä vertaisimme nykypäivää kolmannen maailmansodan aikaan. Toisen maailmansodan jälkeen teknologia on kehittynyt sotakoneiston osana sekä siviilielämän näkyvinä ja näkymättöminä rakenteina. Elämme epävarmuuden, polarisaation ja nopeiden muutosten aikaa, minkä vuoksi koen että on tärkeää palata pohtimaan mitä ovat rauhaa ja ihmisyyttä edistävät kehityksen tarpeet. Luovan työn näkökulmana tähän pohdintaan tarkastelen artikkelissa Maslowin tarvehierarkiaa hajautetun verkon järjestelmissä (Web3). Kulttuurituottajana minua kiinnostaa mahdollisuus tarkastella digitaalista tarvekehitystä sekä pohtia ihmiskeskeisen tarveajattelun ja teknologian kehityksen välistä suhdetta potentiaalisena voimavarana. Kauhusta perustarpeisiin Yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow (1908–1970) julkaisi vuonna 1943 teorian inhimillisistä tarpeista artikkelissaan A Theory of Human Motivation. Keskellä toisen maailmansodan kauhua Maslowin teorian keskeisenä tavoitteena oli selvittää, mikä tekee ihmisen elämästä elämisen arvoista ja mikä johtaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tarvehierarkia jaettiin alun perin viiteen tasoon. Nämä teorian tasot on hyvä ymmärtää laajana jatkumona. Fysiologiset tarpeet kattavat ruoan, unen ja veden. Turvallisuuden tarpeet tarkoittavat suojaa väkivallalta, luonnonkatastrofeilta ja taloudelliselta epävarmuudelta. Sosiaaliset tarpeet pitävät sisällään rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja perheen. Arvostuksen tarpeet liittyvät itseluottamukseen ja arvokkuuden kokemukseen. Itsensä toteuttaminen tarkoittaa oman tarkoituksen löytämistä ja sen mukaan elämistä.Maslow lisäsi myöhemmin itsensä ylittämisen tarvehierarkiaa kuvastamaan ihmisen tarvetta altruismiin ja tapaan luoda yhteyttä johonkin itseään suurempaan (Maslow, 1970; Koltko-Rivera, 2006). Maslowin tarvehierarkia on usein kuvattu pyramidistruktuurina, joka kuvastaa ns. valaistumisen askelia. Kuitenkin tutkijat Todd Bridgman, Stephen Cummings ja John Ballard (2019) ovat osoittaneet, että Maslow itse ei koskaan esittänyt teoriaansa tässä muodossa. Heidän mukaansa pyramidi on myöhemmin tuotettu, liikkeenjohdon ja markkinoinnin popularisoima tulkinta, jonka tarkoituksena on ollut pelkistää teoria mekaaniseksi portaikoksi. Maslow itse kuitenkin korosti, että tarpeet eivät täyty lineaarisesti taso kerrallaan. On selvää, että 17-vuotiaan tarpeet kulkevat eri polkua kuin 45-vuotiaan, ja tarpeet voivat olla samanaikaisesti läsnä usealla tasolla. On myös todettava, että Maslowin teoriaa on kritisoitu sen anglosentrisestä ja keskiluokkaisesta ajattelutavastaan. Teoria on kuitenkin pohjimmiltaan ihmislähtöinen ja joustava ja kontekstuaalinen ja juuri siksi se on yhä relevantti (Bridgman ym., 2019). Kun ihmisen tarpeista tuli markkinointityökalu Internetin käyttöönoton ja myöhemmin verkon kaupallistumisen (Web2) myötä Maslowin teoria otettiin osaksi digitaalisen liiketoiminnan ja digitaalisen muotoilun työkalupakkia (Anderson, 2011). Kaupallisessa prosessissa teorian alkuperäiset lähtökohdat kääntyivät nurinpäin. Digitaalisia palveluita ei rakennettu ihmisiä varten vaan ihmisen tarpeet tuotteistettiin palvelemaan teknojättien tarpeita ja muovaamaan algoritmia (Zuboff, 2019). Meta, Google, Amazon, Tencel ja muut jättiyhtiöt rakensivat ekosysteemejä, joissa pääsy verkkoon, alustaan ja niiden hallitsemiin yhteisöihin olivat ja yhä ovat keskitetysti isojen korporaatioiden hallinnassa (Srnicek, 2017). Käyttäjä ei omista dataansa. Käyttäjä ei omista identiteettiään. Kirjautuminen tapahtuu korporaation ehdoilla (Lanier, 2018). Turvallisuus tässä kontekstissa tarkoittaa palvelun käyttöehtoja. Yhteisöllisyys rakennettiin koukuttavuuden varaan ja sisällöntuottajien ansaintamallit ovat osa korporaatiota palvelevaa viitekehystä (Eyal, 2014). Aidolle inhimilliselle yhteisöllisyydelle on kaupallisen ja keskitetyn koneiston kontekstissa toissijainen arvo. Maslowin inhimillinen tarvehierarkia muuttui kapitalistiseksi koneeksi. Ihmistä ei nähty enää subjektina vaan tuotteena (Zuboff, 2019). Kulttuurin tekijästä tehtiin sisällöntuottaja. Sisältö on raaka-ainetta. Tuottaja on tehdas. Ja tämän kaiken omistaa ja tätä kaikkea hallinnoi keskitetty alusta (Srnicek, 2017). Hajautetun internetin lupaus ja sen rajoitteet Web3 teknologiat (Lohkoketjuteknologia ja hajautetut protokollat) ovat avanneet tekniset edellytykset uudenlaiselle rakenteelle. Datan omistajuus, hajautettu identiteetti ja yhteisölliset hallintomallit (kuten DAO:t) ovat esimerkkejä siitä, miten verkko voi toimia ilman keskitettyä portinvartijaa. Toistaiseksi Web3-maailmassa tarvehierarkiaa on kuitenkin hyödynnetty pitkälti samalla logiikalla kuin Web2:ssa osana tuotelanseerauksia ja sijoittajaviestintää. Tekninen infrastruktuuri on vaihtunut, mutta ihmiskeskeisyys ei ole automaattisesti parantunut (Weyl, Ohlhaver & Buterin, 2022). Mutta mitä tapahtuisi, jos ottaisimme Maslowin alkuperäisen intention ja soveltaisimme sitä hajautetun verkon rakenteisiin? Tätä voi kutsua hajautetuksi humanismiksi (DeHu, Decentralized Humanism). Se olisi normatiivinen kehys sille, miten digitaalinen ympäristö voi tukea inhimillistä autonomiaa (Bhaskar, 2025). Hajautettu tarvehierarkia Tätä hajautettua tarvehierarkiaa voisi kuvailla neljätasoisella mallilla, jossa teknologia palauttaa vallan käyttäjille ja kulttuurin tekijöille. Malli rakentuu neljälle tasolle: Digitaalinen suvereniteetti (SSI) antaa käyttäjälle täyden omistajuuden omiin tunnuksiin ja dataan. (Weyl ym., 2022) Luottamus rakentuu älysopimuksilla, jotka poistavat välikädet automatisoimalla sopimusehdot lohkoketjussa. Digitaaliset yhteisöt kuten DAO:t voivat muuttaa tuotannon yhteisölliseksi. Taiteilijat ja yleisö siirtyvät kuluttajista aktiivisiksi päätöksentekijöiksi (Bhaskar, 2025). Huipulla voimaannuttava teknologia tukee tekijän taloudellista vapautta: rojaltit kulkevat suoraan sen luojalle, ja luova työ voi rakentaa aitoa yhteisöä ilman alustojen voitontavoittelun asettamia esteitä. Miksi tämä on kulttuurituotannolle oleellista? Nykypäivänä kulttuurituotannon ammattilaiset rakentavat ja mahdollistavat enenevässä määrin merkityksellisiä kulttuurikokemuksia myös digitaalisesti. Tällä hetkellä digitaalinen kenttä toimii suurten korporaatioiden ehdoilla, minkä vuoksi on tärkeää pysähtyä kysymään, miten haluamme tulevaisuudessa tuottaa ja jakaa sisältöjämme. Hajautettu humanismi antaa meille kehyksen pohtia sitä, kenen säännöillä kulttuuria vastaisuudessa tehdään, jaetaan, rahoitetaan sekä miten rojaltit jaetaan. Käytännössä hajautettu tarvehierarkia mahdollistaa siirtymän algoritmien ja portinvartijoiden vallasta kohti suoraa yhteisösuhdetta. Kun luottamus ja korvaukset hoidetaan läpinäkyvästi älysopimuksilla ja päätöksenteko jaetaan yhteisöllisesti (esimerkiksi DAOjen kautta), yleisö voi muuttua passiivisista kuluttajista aktiivisiksi osallistujiksi ja tukijoiksi. Maslow kysyi sodan keskellä, mitkä olosuhteet mahdollistavat inhimillisen kukoistamisen. Meidän kulttuurialan ammattilaisten on nyt kysyttävä samaa digitaalisessa kontekstissa, kun verkon kolmannen iteraation (web3) uudet rakenteet ovat vasta muotoutumassa. Meillä on mahdollisuus rakentaa järjestelmä, jossa ihminen on keskiössä tekijänä, ei tuotteena. Lähteet Bridgman, T., Cummings, S. & Ballard, J. (2019). Who built Maslow's pyramid? Academy of Management Learning & Education. Koltko-Rivera, M. E. (2006). Rediscovering the later version of Maslow's hierarchy of needs. Review of General Psychology. Maslow, A. H. (1943). A theory of human motivation. Psychological Review. Maslow, A. H. (1970). Religions, values, and peak experiences. Penguin. Anderson, S. P. (2011) Seductive Interaction Design: Creating Playful, Fun, and Effective Web Experiences. Berkeley: New Riders. Bhaskar, S. (2025) 'Decentralized Humanism: A Theoretical Construct', Forbes, 17 June. Saatavilla: https://www.forbes.com/councils/forbesbusinesscouncil/2025/06/17/decentralized-humanism-a-theoretical-construct/ (Viitattu: 4.5.2026). Eyal, N. (2014) Hooked: How to Build Habit-Forming Products. London: Portfolio Penguin. Lanier, J. (2018) Ten Arguments for Deleting Your Social Media Accounts Right Now. London: The Bodley Head. Srnicek, N. (2017) Platform Capitalism. Cambridge: Polity Press. Weyl, E. G., Ohlhaver, P. ja Buterin, V. (2022) 'Decentralized Society: Finding Web3’s Soul', SSRN Electronic Journal. Saatavilla: https://ssrn.com/abstract=4105763 (Viitattu: 4.5.2026). Zuboff, S. (2019) The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. London: Profile Books.
Luovuuden uusi infrastruktuuri: mitä web3 oikeasti muuttaa?
Lohkoketju ja web3 on nähty sekä vapauttajana että hypekuplana. Immateriaalioikeusstrategi Rafael Pereira tarjoaa näkemyksen, joka liikkuu näiden ääripäiden välissä: kyse ei ole teknologiasta itsestään, vaan siitä, miten se muuttaa valtasuhteita, ansaintaa ja luovan työn rakenteita. Luovat Web3-ajassa-hankkeen asiantuntija lehtori Jyrki Simovaara haastatteli Rafael Pereiraa Songs & Sessions-päätöstapahtumassa. Rafael Pereira toimii eräänlaisena sillanrakentajana web2- ja web3-maailmojen välillä. Hänen työnsä ytimessä on auttaa ymmärtämään, miten siirtymä keskitetystä alustataloudesta kohti hajautettuja järjestelmiä vaikuttaa luoviin aloihin. Kyse ei ole pelkästään teknisestä muutoksesta, vaan ajattelutavan murroksesta: web3 pyrkii purkamaan rakenteita, joissa valta on keskittynyt harvoille toimijoille, ja siirtämään sitä takaisin tekijöille ja yhteisöille. Hajauttamisen idea konkretisoituu esimerkiksi DAO-yhteisöissä, joissa päätöksenteko ja rahoitus tapahtuvat kollektiivisesti. Luovilla aloilla tämä voi tarkoittaa suorempaa suhdetta yleisöön, ilman perinteisiä välikäsiä, kuten esimerkiksi levy-yhtiöitä tai kustantajia. Pereira korostaa, että juuri tämä suora yhteys yleisöön muuttaa koko arvoketjua. Tekijät eivät ole enää riippuvaisia instituutioista samalla tavalla kuin ennen. Toinen keskeinen muutos liittyy läpinäkyvyyteen ja ansaintaan. Lohkoketju mahdollistaa sen, että teosten omistajuus, myynti ja jälleenmyynti voidaan tallentaa julkisesti. Tämä tekee esimerkiksi rojaltien seurannasta ja maksamisesta automaattisempaa ja oikeudenmukaisempaa. Erityisesti musiikkialalla, jossa metadata on hajallaan ja hallinta monimutkaista, web3 tarjoaa yhteisen infrastruktuurin, jossa tekijät itse hallitsevat tietojaan. Pereiran mukaan suurimmat hyödyt eivät kuitenkaan kohdistu alan huipulle tai täysin itsenäisiin tekijöihin, vaan niin sanottuun luovan alan “keskiluokkaan”. Nämä tekijät muodostavat suurimman osan alasta, mutta ovat usein sidoksissa rakenteisiin, jotka rajoittavat heidän autonomiaansa. Web3 voi tarjota heille uusia tapoja ansaita, hallita oikeuksiaan ja rakentaa suoraa suhdetta yleisöönsä. Pereira huomauttaa myös, että web3 tuo mukanaan merkittäviä haasteita. Hajautettujen yhteisöjen, kuten DAO:jen, juridinen asema on epäselvä, ja vastuun jakautuminen voi olla vaikeasti määriteltävissä. Sääntely ei ole pysynyt teknologian perässä, ja eri maissa on luotu erilaisia ratkaisuja. Lisäksi hajautetut järjestelmät ovat alttiita väärinkäytöksille, jos yhteisiä pelisääntöjä ja arvoja ei pystytä ylläpitämään. Tekoälyyn Pereira suhtautuu maltillisesti. Tekoäly ei hänen mukaansa korvaa luovuutta, vaan toimii sen jatkumona. Sekä ihmiset että koneet rakentavat olemassa olevan varaan. Luovuus on pitkälti valintaa ja yhdistelyä, ei tyhjästä luomista. Ehkä keskeisin oivallus on, että teknologia ei itsessään luo arvoa. NFT:t, lohkoketjut ja alustat ovat vain välineitä. Arvo syntyy edelleen sisällöstä ja merkityksistä. Kuluttajalle ei lopulta ole ratkaisevaa, millä teknologialla sisältö on tuotettu vaan mitä se hänelle merkitsee. Web3 ei siis automaattisesti ratkaise luovien alojen ongelmia, mutta tarjoaa uuden infrastruktuurin, jonka vaikutus riippuu siitä, miten tekijät ja yhteisöt päättävät sitä käyttää. Lähde: Luovat Web3-ajassa-hanke (29.4.2026) Rafael Pereira on Blockchain and the Future of the Music Industry (Video) https://youtu.be/1M0hhtYatsU?si=_MAjMRm5w5lWYsl7
NFT-taiteen julkaiseminen ja ostaminen – mitä kulttuurialan ammattilaisten on syytä ymmärtää nyt?
NFT‑taide nousi 2020‑luvun alussa nopeasti globaaliksi ilmiöksi, hiipui sittemmin harrastajien pienemmäksi kentäksi ja on nyt yksi digitaalisen taiteen kehityssuunnista. Vaikka suurin hype on laantunut, aihe on edelleen kulttuurialalle merkityksellinen. Tässä artikkelissa kokoan yhteen Luovat Web3 -ajassa -hankkeen webinaarin, jonka puhujina olivat tekoälytaiteilija Roope Rainisto ja NFT‑keräilijä Tommi Koistinen. Mitä NFT‑taide on – ja miksi se kiinnostaa? NFT (non-fungible token) on lohkoketjuun tallennettu aitoustodistus, joka kertoo teoksen alkuperän, omistajan, omistushistorian ja aiemmat myyntihinnat. Usein NFT ei sisällä itse taideteosta, vaan linkin siihen, ja omistaja saa pääsyn teokseen juuri tämän tokenin kautta. NFT voi toimia myös fyysisen taideteoksen omistajuustodistuksena, vaikka digitaalisen teoksen omistajuus on huomattavasti helpompi siirtää kuin fyysisen taide-esineen lähettäminen uudelle ostajalle. NFT kiinnostaa keräilijöitä sen globaalien markkinoiden ja uudenlaisen digitaalisen kulttuurin vuoksi. Taiteilijoille se tarjoaa erityisesti mahdollisuuden tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman välikäsiä sekä mahdollisuuden ohjelmoida teoksiinsa esimerkiksi automaattisen jälleenmyyntikorvauksen. NFT-taiteen muodot ja estetiikat NFT‑kenttä ei määrittele taidemaailman sisältöä tai tyyliä, vaan tarjoaa teknisen alustan, jonka sisällä syntyy hyvin erilaisia taidemuotoja. Taidekeräilijä Tommi Koistinen tunnistaa ainakin neljä keskeistä nft-taiteessa esiintyvää taidemuotoa. Generatiivinen taide muodostaa yhden keskeisen kategorian: se syntyy tekijän kirjoittaman koodin avulla ja julkaistaan usein suurina sarjoina, jolloin yksittäisen teoksen mahdollinen arvo määräytyy järjestelmän tuottamien variaatioiden kautta. Näillä teoksilla ei välttämättä korosteta tekijän henkilökohtaista ilmaisua vaan sen sijaan algoritmisen prosessin kauneutta. Tekoälytaide eli AI‑taide muodostaa toisen tärkeän ryhmän. Tekoälyn tuottamilla kuvilla voidaan joko jäljitellä perinteisiä taidemuotoja tai luoda täysin uudenlaisia AI:n omiin taipumuksiin perustuvia visuaalisia kieliä. Rainisto korostaa erityisesti sitä, että AI‑taide voi hyödyntää tekoälyn logiikkaa ja vinoumia taiteellisina elementteinä ja että osa teoksista voi sisältää AI-ominaiuuksia, joilla teos voi reagoida ja muuttua ympäristönsä mukaisesti. Kolmannen kategorian muodostavat nettikulttuuria kommentoivat meemit ja Web3‑kommentaarit. Ne ovat usein ajankohtaisia, humoristisia tai kriittisiä teoksia, jotka heijastavat krypto- ja verkkokulttuurin sisäisiä teemoja ja arvoja. Neljäntenä voidaan mainita valokuvataide, joka digitaalisen luonteensa vuoksi soveltuu hyvin verkkoympäristöön. NFT‑valokuva voi olla perinteinen valokuva NFT‑teokseksi mintattuna. Myös suomalaisten valokuvaajien teoksia on mukana. Erityispiirteenä NFT-valokuvina esiintyy keräilyarvoa sisältäviä valokuvia, joita ei ole julkaistu muualla. Roope Rainisto: matka NFT-taiteilijaksi Roope Rainisto ryhtyi tekemään taidetta tekoälyllä varhaisessa vaiheessa, koska hän arvioi tekoälyn digitaalisen kehityksen kiinnostavammaksi kehityssuunnaksi. Hän päätyi julkaisemaan teoksiaan NFT-taiteena sen vuoksi, että digihuijarit yrittävät myydä hänen ai-valokuviaan väärennetyllä profiililla. Suojellakseen omaa tuotantoaan hän loi lohkoketjuun artistiprofiilin, ja tämä avasi hänelle tien NFT‑taiteilijaksi kansainvälisellä tasolla. AI‑taiteen osalta Rainisto erottaa kaksi suuntausta. Ensimmäisessä tekoälyä käytetään olemassa olevien taidemuotojen imitoimiseen; tavoitteena voi olla teos, joka ei olisi mahdollinen muiden tekniikoiden kautta toteutettuna. Tekoäly voi toteuttaa kaikkein mielikuvituksellisimmat ideat ja paljon enemmänkin. Toisessa suuntauksessa AI‑taiteesta pyritään luomaan jotakin täysin uutta – visuaalisuutta, jota ei olisi mahdollista tuottaa ilman tekoälyn osallistumista. Rainiston mukaan tämä jälkimmäinen lähestymistapa on tulevaisuuden taiteen kannalta merkityksellisin. Hän korostaa myös sitä, että NFT‑kentässä taiteilijan näkyvyys määräytyy sosiaalisen median algoritmien kautta, ei institutionaalisen kuratoinnin. Taiteilijan täytyy olla vuorovaikutteinen, persoonallinen ja läsnä erityisesti Twitterissä/X:ssä ja Discordissa. Pelkkä laadukas taide ei riitä, jos kukaan ei näe sitä. Rainiston mukaan NFT‑taiteen ostajien aktiivisuus vaihtelee kryptovaluuttojen markkinan mukaan: kun kryptojen arvo nousee, ihmiset ostavat enemmän taidetta, ja kun markkinat laskevat, taidehankinnat vähenevät. Hän muistuttaa, että vaikka uutisointi korostaa romahduksia, pitkällä aikavälillä kryptovaluuttojen markkinoiden kehitys on ollut nousujohteista. Tommi Koistisen näkökulma: keräilijän maailma Tommi Koistinen on kerännyt NFT‑taidetta useista lohkoketjuista ja omistaa yli tuhat teosta. Hän kuvailee NFT‑markkinoita laajoiksi ja monimuotoisiksi. Suurilla geneerisillä markkinapaikoilla, kuten OpenSea ja Magic Eden, ostajia on paljon, mutta kilpailu huomiosta on ankaraa. Kuratoidummilla taidealustoilla – esimerkiksi SuperRare, Verse, MoneyFold ja Objkt – teosten löytäminen on harkitumpaa, vaikka julkaisemisen kynnys on korkeampi. Lisäksi on matalan kynnyksen alustoja kuten Rodeo ja Drip, jotka sopivat näkyvyyden kasvattamiseen mutta eivät yleensä suurille kaupallisille myynneille. Koistisen mukaan NFT‑taiteen keräilijöitä motivoivat niin taiteilijan aktiivisuus ja projektin pitkäjänteisyys kuin yhteisön energia ja tietenkin omat mieltymykset. Hän kuitenkin huomauttaa, että valtaosaa NFT‑teoksista on hyvin vaikea myydä eteenpäin. Siksi keräilyyn kannattaa suhtautua pitkäjänteisesti ja taiteesta nauttien, ei pikavoittojen tavoitteluna. Haasteita kentässä ovat myös AI‑työkalujen myötä syntynyt sisällön määrä, näkyvyyden keskittyminen harvoille huipuille, alustojen pirstaleisuus sekä kryptomaailman huijaus- ja identiteettiriskit. Miksi NFT‑kenttä on edelleen merkityksellinen kulttuurialalle? Vaikka hype on tasoittunut, NFT‑taide ei ole kadonnut mihinkään. Se on kehittyvä ekosysteemi, jossa yhdistyvät uudet taiteen tekemisen muodot, globaalit yleisöt ja yhteisöt sekä teknologiset innovaatiot. NFT-maailmassa taiteen arvo muodostuu eri tavoin kuin perinteisessä taidemaailmassa: algoritmien, yhteisödynamiikan ja verkostoitumisen kautta. Samalla kuratoinnin merkitys kasvaa, kun tarjonta kasvaa ja yleisön on entistä vaikeampi löytää merkityksellistä sisältöä. Taiteilijan rooli laajenee selvästi. NFT‑kentässä taiteilija ei ole vain teosten tekijä, vaan myös yleisönsä rakentaja ja yhteisönsä ylläpitäjä. Toisaalta digitaalinen tuotanto tarjoaa matalan kynnyksen kokeilla uusia ideoita, julkaista teoksia ja tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman fyysisiä tuotantokustannuksia. NFT‑taide ei korvaa perinteistä taidemaailmaa, mutta muodostaa sen rinnalle uuden ja yhä kehittyvän kentän, jossa taiteen tekeminen, jakaminen ja kokeminen tapahtuvat eri logiikalla kuin fyysisessä taidemaailmassa. Taiteilijoille se tarjoaa väylän kansainväliseen näkyvyyteen ja uudenlaisiin yleisösuhteisiin. Keräilijöille se avaa mahdollisuuden rakentaa kokoelmia, jotka heijastavat digitaalisen aikakauden estetiikkaa ja kulttuurisia ilmiöitä. Kulttuurialalle se puolestaan tuo tarpeen ymmärtää uusia tuotannon, kuratoinnin ja esittämisen tapoja – aivan kuten aikanaan poptaide haastoi taidemaailman rajoja ja odotuksia. Lähteet Luovat web3-ajassa -hanke. (1.3.2024). Uusi Internet ja Kuvataide [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=Z6V8Vw2b9-g
Herätys kulttuurituottajat! Web3 tuo mukaan uusia ansaintamahdollisuuksia musiikkialalla työskenteleville
Uuden ajan internet Web3 muuttaa musiikkialaa ja tuottajien on aika ottaa etumatkaa. Syyskuussa 2025 Music x Mediassa järjestetyn Web3 -hypeä, harhaa vai käännekohta - paneelikeskustelun taustalla olivat Metropolian ja Humanistisen ammattikorkeakoulun Tuottajakeskus Living Lab ja Lume - Luovat Web3 ajassa -hankkeet. Hankkeiden tavoitteina ovat muun muassa tietoisuuden lisääminen ja kouluttaminen Web3:n ympäriltä, sekä vahvistaa tuottajien osaamista ja luoda toiminnan tukirakenteeksi alueellisia ja valtakunnallinen tuottajaverkosto. Jatkuva kouluttautuminen ja valppaus ovat osa kulttuurituottajan työtä Vuoden 2020 aikana globaalisti jyllännyt Covid-19-pandemia asetti live-tapahtumat hetkeksi tauolle. Ajanjakso siirsi tapahtumat ja musiikkikeikat virtuaaliseen ympäristöön, joissa toimiminen osoittautui haastavaksi kokeneillekin tuottajille. Virtuaali- ja hybriditapahtumien vaatima teknologia ja digitaalinen toimintaympäristö pakotti tekijät sopuetumaan ja opettelemaan kiireessä uusia toimintatapoja. Selvisimme lopulta " kuuluuko, näkyykö?" -vaiheesta, mutta vastaavia tilanteita voi ilmestyä tulevaisuudessakin. Tämän vuoksi meidän on syytä pysyä valppaina maailman muutoksille ja erityisesti uusille teknologioille. Web3 internetin uusi aika on jo täällä Tulevaisuutta varten tarvitaan etunojaa, jonka vuoksi on kyettävä havainnoimaan monipuolisesti uusia ilmiöitä ja innovaatioita. Näistä yksi kovaa vauhtia kehittyvistä ilmiöistä on web3. Web2 rinnalla noussut web3 tuo mukanaan uuden mahdollisuuden taiteen tekijöille ja tuottajille ansaita reilummin omasta työstään. Uusien teknologioiden haltuunotto ja digitaalisissa ympäristöissä toiminen vaativat kuitenkin tuottajilta uudenlaista osaamista Web3 aikakaudelle siirryttäessä. Animal Mode duon muodostavat muusikot Eero Ekebom ja Jenni Sainio testasivat musiikin julkaisemista NFT:nä. Musiikki ja Median paneelikeskustelussa syvennyttiin siihen, mitä Web3 tarkoittaa musiikkialan näkökulmasta. Vuoden 2017 jälkeen Web3 suurin hype tuntuu laantuneen, mutta koneisto ei ole pysähtynyt, päinvastoin. Uuden ajan internet haastaa musiikkialaa ja tuottajia kysymään: miten voimme olla valmiita? Puheenvuoroissa vilisivät termit: NFT (Non Fungitable Token), minttaus, kryptovaluutta ja älysopimukset. Animal Mode Duo:n artistit Eero Ekebom ja Jenni Sainio jakoivat kokemuksiaan ensimmäisen musiikkikkappaleen NFT minttauksesta (asia kirjataan ensimmäistä kertaa lohkoketjuun) Audius -jakelukanavalle. Puheenvuoroista kävi ilme, että mahdollisuuksia reilumpaan ansaintalogiikkaan muusikoiden näkökulmasta on olemassa, mutta toistaiseksi musiikin julkaiseminen on vielä vaivalloista ja aikaa vievää. Web3 ympäristössä toimiminen vaatii valppautta ja kouluttautumista, mutta ennen kaikkea valtakunnallisia verkostoja tiedon jakamiseksi ja kollegiaalisen tuen vuoksi. Uudet työnkuvat ja mahdollisuudet tuottajille Tulevaisuudessakin kulttuurituottajan rooli on toimia mahdollistajana muun muassa taiteilijoiden ja yleisöjen yhteen tuomisessa ja kohtaamisissa. Web3 aikaan siirryttäessä tuottajalla on oltava ymmärryksen tasolla perillä toiminnallisista ominaisuuksista, joita lohkoketjuihin painottuvassa ympäristössä operoiminen vaatii. Voidakseen auttaa artisteja ja taiteilijoita löytämään oikeat ratkaisut uransa tueksi web3 ympäristössä, tulee tuottajalla olla käsitys lohkoketjuista (Blockchain), lisensointimalleista ja DAO-ekosysteemeissä (Decentralized Autonomous Organization) toimimisen lainalaisuuksista älysopimuksia laadittaessa. Web3 asiantuntija Marja Konttinen uskoo, että web3 jatkaa kehittymistään kuluttajalähtöisempään suuntaan. Musiikkialan uudet ansaintamahdollisuudet voivat avata tulevaisuuden tuottajille uudenlaisia työrooleja ja työnkuvia kuten esimerkiksi: web3 asiantuntija-tuottajana tai älysopimus-konsulttina. Web3 tuottajan tehtävänkuva voisi pitää sisällään parhaimpien julkaisualustojen suosittelemisen ja älysopimusten laatimisen. Myös osuuskunta ajattelua suosivissa DAO:issa tuottaja voisi toimia musiikkiartistin ja faniyhteistön välisenä yhteisömanagerina. Luonnollisesti tuottajan työ web3 pitäisi sisällään myös markkinointia ja viestintää, sillä globaalissa toimintaympäristössä erottautuminen vaatii näkyvyyden eteen tehtäviä aktiivisia markkinointitoimenpiteitä. Verkostojen ja vertaistuen tarve korostuu uuden äärellä Metropolian ammattikorkeakoulun ja Euroopan Unionin osarahoittaman LUME Luovat Web3 ajassa -hankkeen avulla on jo alettu kouluttamaan alalle valmistuvia kulttuurituottajia niin termien, kokeilujen kuin älysopimusten laatimisen avulla. Palaute tulevaisuuden tuottajilta on ollut alun epäröinnin jälkeen positiivinen. Tukea uuden ajan äärellä tarjoaa myös Tuottajakeskus Living Lab -hankkeen myötä loppuvuodesta 2025 lanseerattava verkkosivusto (digitaalinen tuottajaportaali), joka mahdollistaa valtakunnalliselle tuottajaverkostolle virtuaalisen kohtaamispaikan, josta tuottajat voivat löytää kollegiaalista tukea, ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin uusien asioiden keskelle. Kukaan tuskin odottaa, että jokainen tuottaja ryhtyy Web3 ekspertiksi tai koodariksi. Ei suinkaan, riittää että on valveutunut, ja osaa tarvittaessa esittää oikeat kysymykset, sekä löytää tarvittavat yhteistyökumppanit Web3 ympäristöistä verkoston avulla. Kiinnostuitko? Kuuntele Animal Mode Duo esittelemässä havaintojaan podcastissa https://youtu.be/nB8az5ElUZM?si=t8N7SfqjekTXcw8u Kirjoittaja on LUME-hankkeessa toimiva Metropolian asiantuntija Elina Leppälä (kulttuurituottaja (YAMK)), joka lähdestyy web3-ilmiöitä etenkin elämysteollisuuden uusien ansaintamallien näkökulmista.
Yhteisö tuo tuloja?
Yhteisöstä puhutaan yhä enemmän taloudellisen ja kulttuurisen arvon näkökulmasta, erityisesti digitaalisissa ympäristöissä. Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan, kun sanotaan, että “yhteisö tuo tuloja”? Entä miten tämä liittyy lohkoketjuun, NFT:ihin, tai sosiaalisen median aktiivisuuteen? Tämä kirjoitus tarkastelee aihetta sekä kulttuurisesta että teknologisesta näkökulmasta, avaten, miksi yhteisö ei ole enää vain taustatekijä, vaan yksi keskeisimmistä arvoa luovista voimista nykyisessä digitaalisessa taloudessa. Tavoitteena on ymmärtää, miksi yhteisö ei ole pelkkä seuraajajoukko, vaan aktiivinen osapuoli ansainnassa – ja miksi sosiaalinen media ja lohkoketjuteknologia nostavat tämän roolin aivan uudelle tasolle. Yhteisö osana arvonmuodostusta Perinteisesti yrityksen arvo perustuu tuotteeseen, palveluun tai johonkin konkreettiseen hyödykkeeseen. Nykyään tilanne on monimutkaisempi ja samalla kiinnostavampi. Arvo ei synny yksinomaan siitä, mitä myydään, vaan yhä useammin myös siitä, kuka tuotteeseen tai palveluun uskoo, osallistuu ja sitoutuu. Toisin sanoen, arvo syntyy yhteisön kautta. Kun ihmiset kokevat kuuluvansa johonkin joukkoon ja haluavat olla mukana rakentamassa jotakin suurempaa, he myös sitoutuvat syvemmin ja pitkäkestoisemmin esimerkiksi tuotteeseen. Tämä sitoutuminen näkyy taloudellisena arvona. Yhteisön muotoja ja sitoutumisen voima Yhteisön voima ilmenee monella tavalla. Se voi tarkoittaa uskollisia asiakkaita, jotka palaavat uudelleen ja uudelleen. Se voi tarkoittaa faneja, jotka jakavat ja suosittelevat tuotetta tai palvelua omille verkostoilleen. Tai se voi tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat valmiita investoimaan ja rahoittamaan projektia, koska he uskovat siihen ja haluavat sen menestyvän. Yhteisö ei siis ole pelkkä kohdeyleisö, vaan se on olennainen osa arvoa. Tämä ajatus saa erityisen konkreettisen muodon lohkoketjuteknologiaan perustuvissa projekteissa. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi suomalaisen tekoälytaiteilija Roope Rainiston Symbiosis-projektissa, joka toteutettiin yhteistyössä Mercedes-Benz NXT:n kanssa. Projekti koostuu tekoälyn avulla luoduista visuaalisista teoksista, jotka julkaistiin NFT-muodossa lohkoketjussa. Yhteisö on Web3-ekosysteemin sydän Web3-maailmassa, jossa NFT:t, kryptovaluutat, hajautetut organisaatiot ja token-taloudet ovat keskeisessä roolissa, yhteisö ei ole vain mukana, vaan se on kaiken perusta. Esimerkiksi NFT-projektin arvo perustuu pitkälti siihen, kuinka suuri ja aktiivinen sen yhteisö on. Jos kukaan ei puhu projektista, osta sen tuotteita tai osallistu keskusteluihin, projektin arvo jää olemattomaksi. Vastaavasti, jos projektilla on laaja ja sitoutunut kannattajakunta, sen tuotteet voivat nousta arvoltaan nopeasti, ja samalla koko hanke alkaa tuottaa taloudellista hyötyä. Lohkoketjualustojen yhteisöt toimivat usein myös Discordissa tai X:ssä. Käyttäjien profiilikuvat ovat eräänlaisia jäsenkortteja näihin yhteisöihin. Samankaltaisia profiilikuvia luodaan tietty määrä ja oikeus niiden käyttämiseen rajataan yhteisön jäsenille. Nimimerkkien takana toimivat käyttäjät luovat keskinäistä luottamusta profiilikuvien kautta. Yhteisö rahoittajana ja päätöksentekijänä Lohkoketjutaloudessa yhteisö toimii usein myös rahoittajana. Monet projektit keräävät varoja myymällä digitaalisia tuotteita, kuten NFT:itä, joiden arvo perustuu niiden harvinaisuuteen tai symboliseen merkitykseen. Ostajat eivät ole pelkästään kuluttajia, vaan heistä tulee usein myös omistajia tai jopa päätöksentekijöitä. Tämä näkyy erityisesti DAO-rakenteissa, joissa yhteisön jäsenet voivat osallistua projektin hallintaan. He voivat äänestää uusista suunnista ja osallistua voitonjakoon. Tämä luo aivan uudenlaisen ansaintamallin, jossa osallistuminen itsessään on arvoa luova teko. Sosiaalinen media on koko yhteisön sydän Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ei ole valinnainen osa lohkoketjuansaintaa. Se on edellytys. Näkyvyys ja vuorovaikutus ovat niitä väyliä, joiden kautta yhteisö syntyy ja pysyy elossa. Jos projektilla ei ole aktiivista yhteisöä sosiaalisessa mediassa, se jää helposti näkymättömäksi ja unohdetuksi. Vastaavasti, kun yhteisö osallistuu aktiivisesti keskusteluun, jakaa sisältöä ja tuo omia näkemyksiään esiin, koko projekti alkaa elää ja kehittyä. Läsnäolo, luottamus ja jatkuva vuorovaikutus Sosiaalisen median aktiivisuus ei tarkoita pelkkää profiilin omistamista jollain alustalla, vaan jatkuvaa läsnäoloa, viestintää ja vuorovaikutusta yhteisön sisällä. Projektin tai yksittäisen tekijän on oltava tavoitettavissa, läsnä ja näkyvä. Hänen on vastattava kysymyksiin, osallistuttava keskusteluun ja jaettava tietoa aktiivisesti. Ilman tätä läsnäoloa yhteisö ei kasva, eikä arvoa synny. Sosiaalinen media toimii tänä päivänä paitsi näkyvyyden myös luottamuksen rakentamisen välineenä. Monet lohkoketjuun perustuvat projektit toimivat nimettömästi tai pseudonyymisti, mikä tekee luottamuksesta vieläkin tärkeämmän valuutan. Läpinäkyvä viestintä ja aktiivinen yhteydenpito yhteisöön auttavat vakuuttamaan osallistujat siitä, että projekti on vakavasti otettava ja että sen takana on todellisia ihmisiä. Samalla sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden rakentaa yhteistä kulttuuria ja identiteettiä – asioita, jotka sitouttavat yhteisöä syvemmin kuin mikään yksittäinen tuote. Tulevaisuus, jossa jokainen on luoja ja omistaja Kun puhumme siitä, että yhteisö tuo tuloja, emme tarkoita sitä, että joukko ihmisiä ilmestyy paikalle ja alkaa ostaa tuotteita. Puhumme yhteisöstä, joka osallistuu, vaikuttaa, sitoutuu ja rakentaa. Puhumme vuorovaikutteisesta tilasta, jossa luottamus, näkyvyys ja yhteistyö luovat arvoa. Arvo on sekä taloudellista että sosiaalista. Puhumme tulevaisuudesta, jossa jokainen on potentiaalinen luoja ja omistaja. Jos haluat syventää ymmärrystäsi digitaalisen taiteen mahdollisuuksista ja yhteisön merkityksestä käy katsomassa tallenne Luovat Web3-hankkeen webinaarista, jossa NFT-taiteen keräilijä Tommi Koistinen ja tekoälytaiteilija Roope Rainisto keskustelevat digitaalisen taiteen mahdollisuuksista lohkoketjuympäristössä. https://www.youtube.com/watch?v=Z6V8Vw2b9-g Roope Rainiston Mercedes-Benzille luomia teoksia pääset katsomaan täältä: https://opensea.io/collection/symbiosis-roope-rainisto Mercedes-Benz NXT/ Roope Rainisto: https://nxt.mercedes-benz.com/symbiosis Lähteitä Chain blogi (2022). Insights - Why Communities Are the Driving Force Behind Web3. Chain Industry 19.10.2022. https://www.chain.com/blog/why-communities-are-the-driving-force-behind-web3 Dryhurst, M. & Herndon, H. (toim.) (2021). NFTs for n00bs: A brief history of tokens and tulips, NFT aesthetics, energy dramas, fan brigades, social tokens and the metaverse with Daniel Keller (New Models) A . Independence podcast 1.3.2021. https://interdependence.fm/episodes/nfts-for-n00bs-a-brief-history-of-tokens-and-tulips-nft-aesthetics-energy-dramas-fan-brigades-social-tokens-and-the-meataverse-with-daniel-keller-new-models-a GoldChain blogisto (2024). Building a Successful Web3 Community in 2024: The Ultimate Guide. https://coldchain.agency/building-a-successful-web3-community-in-2024 Gorbachev, M. (2025). Is Your Web3 Community Just Hot Air? The Hidden Cost of Vanity Metrics. Artikkeli Linkedin 18.2.2025. https://www.linkedin.com/pulse/your-web3-community-just-hot-air-hidden-cost-vanity-maxim-gorbachev-jr6ne/ Solis, B. (2022). Beyond the hype of web3 delivering utility value and community in the next web. Brian Solis www-sivu1.8.2022. https://briansolis.com/2022/08/beyond-the-hype-of-web3-delivering-utility-value-and-community-in-the-next-web/ The Big Team - Web3.0 Community (2023). The Value of Web3.0 Communities. Medium 28.2.2023. https://medium.com/@thebigteam.eth/the-value-of-web3-0-communities-9dcdb7d96919 Mayreth Wolff on kulttuurituotannon lehtori Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (HUMAK) ja toimii asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa.
Web3 mullistaa someympäristön. Mitä ovat hajautetun verkon sosiaaliset mediat?
Mitä ovat hajautetun verkon sosiaaliset mediat? Sosiaalisen median kaupalliset jätit ovat nostattaneet paljon vastustusta viime aikoina. Uusia alustoja etsitään kiivaasti, ja hajautetun verkon alustat tarjoavat vaihtoehtoja. Web3:n hajautetun hallinnan ratkaisuihin perustuvat somealustat tarjoavat käyttäjilleen oman datan ja algoritmin hallintaa sekä hajautetun ylläpidon ja kehitystyön, jossa yksittäisellä yrityksellä ei ole yksinvaltaa. Mutta löytävätkö uudet alustat yleisöä ja onnistuvatko ne tarjoamaan riittävän koukuttavaa sisältöä ja yhteisöä käyttäjilleen? Hajautetun internetin alustoista helpoimpia ja eniten perinteisiä somealustoja muistuttavia ovat Diaspora, Mastodon ja Bluesky. Näille alustoille luodaan käyttäjäprofiili puhelinappiin tai verkkopalveluun, kuten muissakin sosiaalisissa medioissa. Postaaminen, kommentointi, tykkääminen ja seuraaminen ovat niissäkin perustoimintoja. Oman käyttäjädatansa jakamista mainostajille tai muille kolmansille osapuolille voi hallita, ja käyttäjähistoriansa voi jopa siirtää toiselle alustalle. Kryptolompakkoihin kytkeytyvät somealustat – uudenlaisia mahdollisuuksia Astetta vaativampia käyttäjälle, mutta ominaisuuksiltaan monipuolisempia, ovat kryptolompakkoihin kytkeytyvät alustat, kuten Lens Protocol, SteemIt, Farcaster ja Warpcast. Niissä käyttäjät identifioidaan lohkoketjuun, ja sisältö on usein visuaalista tai taiteellista. Lohkoketjuympäristö ja kryptovaluuttojen läsnäolo mahdollistavat perinteistä somea monipuolisempia interaktion ja liiketoiminnan mahdollisuuksia. Lohkoketjussa liikkuu myös maksutapahtumia ja NFT-tokeneita, ja palveluihin koodataan entistä monipuolisempia toiminnallisuuksia yhteisöllisyyden, äänestämisen ja päätöksenteon avuksi. Sisällön julkaisemisesta ja kuratoinnista voi usein saada korvausta lohkoketjun maksuvälineillä. Kuraattoreiden, eli sisällön valitsijoiden ja sisältövirran julkaisijoiden entistä merkittävämpi rooli on yksi hajautetun somen uusista piirteistä. Perinteisillä somealustoilla palvelun ylläpitäjä päättää pitkälti käyttäjille näkyvät sisällöt ja mainokset, kun taas hajautetussa somessa käyttäjä itse tai hänen valitsemansa kuraattori muokkaa sisältövirtaa. Bluesky – seuraava iso somealusta? Tällä hetkellä perinteinen some kohtaa valtiollisia kieltoja ja käyttäjien protestiliikehdintää. Tiedostavat käyttäjät ilmoittavat siirtyvänsä suuryritysten hallitsemien somealustojen ulkopuolelle. Kymmenien miljoonien käyttäjien suosima pakopaikka on vuonna 2024 avattu Bluesky, jonka käyttö muistuttaa paljon perinteisiä somealustoja. Se on avoimen lähdekoodin somealusta, joka toimii itsenäisenä. Käyttäjälle Bluesky tarjoaa muun muassa mahdollisuuden valita oman sisältöfeedinsä muodostumisen periaatteen. Käyttäjä voi valita algoritmikseen ystävien suosimat julkaisut, seuratut tilit, uutiset tai tiedesisällöt. Monet suuret mediat ja valtiotkin toimivat jo Blueskyssa. Esimerkiksi Ruotsin televisio SVT ilmoitti juuri, ettei se julkaise uutisia Facebookissa eikä X:ssä vaan panostaa muihin somealustoihin, kuten Blueskyhin. Mainostajia Blueskyssa ei vielä näy. Hajautetun somen periaatteet – käyttäjien hallitsema verkko Hajautetun somen periaatteena on palvelinten ja ylläpidon jakautuminen eri henkilöiden ja organisaatioiden verkostolle. Päätöksenteko palvelun kehittämisestä ja muokkaamisesta pohjautuu kehittäjäyhteisön yhteisymmärrykseen. Yksikään ylläpitäjistä ei voi yksin päättää tai muuttaa alustan toimintaperiaatteita. Hajautettujen alustojen toimintaperiaatteena on hallinnan ottaminen takaisin suuryrityksiltä käyttäjille, avoimuus palvelun kehittämisessä ja valinnan mahdollisuudet käyttäjille oman datan hallinnassa sekä käyttäjälle näkyvän sisällön valinnassa. Teknologian puolesta hajautettu sosiaalinen media perustuu samanlaisiin avoimiin, yhdessä sovittuihin sääntöihin kuin internet. Perinteisten somepalveluiden taustalla pyörivät protokollat eivät ole julkisia. Netin HTML-standardia ylläpitävä W3C on hyväksynyt hajautetun sosiaalisen median ActivityPub-nimisen protokollan, joka mahdollistaa somesisällön tuottamisen, julkaisemisen ja käyttäjädatan hallinnan. Sitä käyttää esimerkiksi Mastodon. Toinen hajautetun somen W3C-standardi on Decentralised Identity (DID), joka mahdollistaa somekäyttäjän profiilin ja datan siirtämisen alustalta toiselle. Bluesky on kehittänyt uuden hajautetun somepalvelun avoimen protokollan, AT Protocolin, jota pidetään itse alustaakin tärkeämpänä hajautetun somen kehitysaskeleena. Tulevaisuuden visio – yksi someprofiili, joka kulkee mukanasi AT Protocol antaa käyttäjälle mahdollisuuden henkilökohtaisen datan ylläpitämiseen omalla serverillä ja datan siirtämiseen toiselle somealustalle. AT-protokolla on julkaistu avoimena, eli kuka tahansa voi rakentaa sen päällä toimivan hajautetusti ylläpidetyn somealustan. Bluesky itse ei kuitenkaan toimi hajautetusti, vaan ainakin kehitysvaiheessaan se on oman palvelunsa ainoa ylläpitäjä. Tulevaisuudessa Blueskyn profiilin ja sisällöt voi kuitenkin vapaasti vaihtaa toiselle AT-protokollaa käyttävälle alustalle. Visiona on, että avoimeen Decentralised Identifiers -standardiin perustuva Bluesky-profiili on viimeinen someprofiili, jonka joudut luomaan. Tulevaisuudessa saat siirrettyä tämän profiilisi, postauksesi ja kontaktisi uusiin somealustoihin, eikä kukaan omista sinun verkkoidentiteettiäsi. Lähteet Lang, Kirsti 2024. From Platforms to Protocols: Making Sense of Decentralized Social Media (and What it Means for the Future). Viitattu 3.2.2025. https://buffer.com/resources/decentralized-social-media/ Shyamson, Sarath 2025. 9 Awesome Decentralized Social Media Platforms for 2025. Viitattu 3.2.2025. https://blocksurvey.io/web3-guides/decentralized-social-media-platforms Garrett, Kade & Graves, Stephen 2024. What is Bluesky. Twitter’s Decentralised Social Media Rival. Viitattu 3.2.2024. https://decrypt.co/resources/what-is-bluesky-twitter-decentralized-social-media-rival Patrik (@raccoon@home.social) Bluesky - AT Protocol vs. ActivityPub. Viitattu 3.2.2025https://fedimeister.onyxbits.de/blog/bluesky-at-protocol-vs-activity-pub/ Kirjoittaja Jyrki Simovaara on kulttuurituotannon lehtori Humakissa. Hän toimii asiantuntijana Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassan LUME - Luovat web3-ajassa -hankkeessa.
Kalista ja muotiliiketoiminta web3 ajassa
Web3 ajan virtuaalimuotisuunnittelijat eivät ole niitä, jotka saavat työstään eniten voittoa tämän päivän virtuaalimuotibisneksessä. Tulovirroista näyttävät hyötyvän suuret yritykset, joilla on vakiintuneet tuotemerkit (Granqvist & Hero, 2023). Indietyyppiset "born digital" -muotisuunnittelijat, web3 teknologioihin ja ideologiaan perustuvat hajautetut yhteisölliset alustat, ryhmät ja tapahtumat kuitenkin kukoistavat. Näin pienemmille virtuaalimuodin suunnittelijoille ja tuottajille on syntynyt jo useita vuosia liiketoimintamahdollisuuksia (Granqvist & Hero, 2023; Jumisko-Pyykkö & Huoviala, 2023; Särmäkari, 2022). Virtuaalimuodilla tarkoitetaan avatarten sekä videoissa, verkkosivustoilla ja valokuvissa esiintyvien henkilöiden päälle sijoitettuja digitaalisia vaatteita ja asusteita (Kuvat 1-7). Fygitaalinen muoti koostuu digitalisista ja fyysisistä vaatteista ja asusteista. Tässä blogissa kurkistamme web3 ajan muodin suunnittelijan Kalistan toimintaan. Mitkä asiat ovat edistäneet Kalistan Web3 ajan muotisuunnittelijan uraa? Kalista, fygitaalisen muodin suunnittelija ja tuottaja Lapsuudesta asti animaatioista ja tietokonepeleistä viehättynyt Wilma Kurumaa eli Kalista on ollut koko elämänsä taidealalla. Urapolku on kulkenut Sun Effectsin kautta TAMK:iin opiskelemaan mediataidetta ja lopulta Swäg -kollektiiviin (https://swaeg.net), jolloin hän alkoi itse opetella 3D-suunnittelua. Hän on tuottanut sci-fistä ja transhumanismista ammentavia töitään mm. Alman, Sannin ja Dreamgirlsin keikkalavoille reaaliaikaisten liveanimaatioiden muodossa. Kalistan kokemukset NFT:istä virtuaalimuodin ja Web3-yhteisön parissa alkoivat kevytyrittäjänä. Hän keskittyy hahmo- ja muotisuunnitteluun yhdistäen perinteisen fyysisen ja digitaalisen muodin. Digitaalinen hallintatodistus eli NFT (Non-fungible token) on todistus oikeudesta digitaaliseen kopioon, jonka nykyinen haltija ja hallinnan siirtohistoria on varmistettu lohkoketjuteknologian avulla (Sitra, 2024). Viimeisen vuoden aikana Kalista on työskennellyt myös Ylellä digitaalisena pukusuunnittelijana ja pyrkinyt yhdistämään fyysistä ja digitaalista suunnittelua sekä kehittämään työtapoja kestävämmiksi ja osallistavammiksi. Kuva 3. Kalistan mallistoa on myynnissä Dress X -palvelussa (dressx.com). Omasta NFT minttauksesta muotiviikoille Kalistan töitä oli aluksi myynnissä OpenSeassa, mutta huijausten takia hän on siirtänyt jakelunsa digitaaliseen muotiin erikoistuneille alustoille, kuten Dress X:lle ja Vertical Cryptoartin digitaaliseen residenssiin. ”..silloin kun tuli se NFT:n ensimmäinen tuleminen niin mulla oli Open seassa. Kyllä minulla on edelleen toi NFT -kokoelma mutta siellä ei ole yhtään myyntiä nyt .. olen itse kokenut sen niin että se [myynti] on tapahtunut digitaalisen muodin yhteisöjen kautta paremmin” (Kalista, 2024). Muotiviikot, kuten Helsinki Fashion Week -tapahtuma, ovat jo siirtyneet Web3 aikaan ja lunastaneet paikkansa fygitaalisen muodin mekkana. Ne tarjoavat kiinnostaville uudenlaisille edelläkävijä-suunnittelijoille matalan kynnyksen osallistumista. ”…esimerkiksi fashion weekit, niitä kannattaa aina seurata, koska kaikkien fashion weekien rinnalla on digitaalinen muotiviikko myös ja sama on nyt tullut Suomeen. Helsinki Fashion Week loppui juuri. Se oli täysin digitaalinen ensimmäistä kertaa ja siellä oli VR huoneet” (Kalista, 2024). Digitaalisen muodin residenssiin Merkittävintä fygitaalisen muodin saralla on Kalistalle ollut pääsy kansaiväliseen muotiresidenssiin. The DRAUP x VERTICAL Digital Fashion Residency Program (https://www.draup.xyz/community ) on 8 viikon intensiiviohjelma digitaalisen muodin johtavien asiantuntijoiden fasilitoimana. Lopputyönäyttely pidettiin Lontoossa ja lopputyö tehtiin myös NFT:nä. ”Se että olen itse päässyt kiinni blockchainiin nimenomaan digitaalisen muodin kanssa ..merkittävää on ollut päästä Dress X:lle ja DRAUP x VERTICAL digitaalisen muodin residenssiin. Kansainvälinen residenssi oli ihan Discordissa siellä oli ympäri maailmaa Hong Kongista, Itävallasta, Koreasta laidasta laitaan eri alan ammattilaisia .. koodaus- ja pelisuunnittelutaustalta. Luennot olivat esim. London College of Fashionista. Meidän lopputyömme oli NFT:nä, myös screeneillä se pyöri siellä Lontoon Royal Institutessa … ne oli laitettu esille myös fyysisenä ne meidän designit ja ne mintattiin.” (Kalista, 2024) Kalista neuvoo, että muodin alustoille kannattaa lähteä rohkeasti mukaan, koska se voi johtaa myös moniin fyysisiin ja digitaalisiin mahdollisuuksiin, ja näin säästää osan työläästä teostensa levittämisen vaivasta. Kuvat 4-6. Kalistan teoksia. (Kuvat: Wilma Kurumaa)Kuvat 4-6. Kalistan teoksia. (Kuvat: Wilma Kurumaa) Individualismista yhteisölliseen muotisuunnitteluun Kalista arvostaa digitaalisen muodin tekijöiden ja tuottajien yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, joka eroaa perinteisen muodin kilpailullisesta ja individualistisesta ilmapiiristä. Hän uskoo kollektiiviseen alitajuntaan ja siihen, että ”taide on monen ihmisen inputin tulos”. (Kalista, 2024) Web3 edistää yhteisön ja yhteistyön tunnetta hajautettujen autonomisten organisaatioiden (DAO) kautta. Muotibrändit voivat sitouttaa yleisöjään sallimalla heidän osallistua suunnitteluprosessiin, mikä vahvistaa brändiuskollisuutta. Useimmat DAO:t toimivat Discord- tai Telegram -alustoilla, niin myös Kalistalle tärkeät DAO:t. Muotibrändit voivat näin sitouttaa yleisöjään sallimalla heidän osallistua suunnitteluprosessiin. Jäsenet voivat äänestää tyyleistä, väreistä tai jopa tulevien kokoelmien teemoista tokenien avulla, joita he saavat osallistumisen tai uskollisuuden perusteella (DeFilippis, 2022). Kuva 7. Kalistan AR -muotia Snapchatissä (Kuva: Wilma Kurumaa). ”Digitaalisen vaatesuunnittelun kulttuuri ja skene on tosi yhteisöllinen ja diversiteetti, inklusiivisuus, ekologisuus, tämmöinen avoin ”open ended design” -ajattelu, että on monen ihmisen input se taide. Mäkin ajattelen silleen. Mä uskon enemmän semmoiseen kollektiiviseen alitajuntaan, en usko, että mä omistan kaikki ideat mitä mulla on, ne kuitenkin on jostain referenssi … kuinka moni on mun omaa ja tarviiko sen olla. Ei todellakaan tarvitse olla. Mä tykkään paljon enemmän, että mä teen jonkun osan minkä joku toinen on luonut, vaikka siitä jatkan ja se menee seuraavalle … AR muoti on sen takia itselle niin kiinnostavaa, koska sen voi tehdä joksikin ja muut taiteilijat voi tehdä sillä sisältöä ja käyttää sitä johonkin omaansa.” (Kalista, 2024) Tällainen toimintamalli ei ainoastaan demokratisoi muotisuunnittelua, vaan se myös vahvistaa brändiuskollisuutta, kun kuluttajat tuntevat itsensä osaksi tekijä-tuottajajoukkoa ja sitouttavat henkilöt hyötyverkostoiksi (esim. Kinsella, 2021). Yhteisöpohjaiset projektit voivat luoda rajoitettuja kokoelmia, jotka kuvastavat jäsenten kollektiivista visiota, mikä yhdistää kuluttajien toiveet ja luovan ilmaisun. Web3 ajan muotiliiketoiminta: Kestävää, yhteisöllistä ja hajautettua Kalista uskoo, että digitaalinen muoti on ratkaisu vaateteollisuuden kestävyysongelmiin. Hän näkee digitaalisen identiteetin ja Metaversumin kehittymisen osana ihmisyyden uudelleenmäärittelyä tekoälyn rinnalla. Kalista uskoo vahvasti yhteisön voimaan ja siihen, että auttamalla toisiaan ja jakamalla tietoa ala voi kehittyä ja menestyä. Hän kokee itse olleensa usein alipalkattu uransa aikana ja toivoo, että alalle saataisiin oikeudenmukaisempaa korvauskulttuuria. Web3-paradigma voi muokata muotiteollisuutta, tarjoten innovatiivisia liiketoimintamalleja, jotka keskittyvät hajauttamiseen, kestävyyteen, yhteisöaktiivisuuteen ja digitaalisiin ilmaisumuotoihin. Kalista raivaa tietä oikeudenmukaisemmalle ja vastuullisemmalle muotiekosysteemille. Hyödyntämällä Web3:n hajautettua voimaa muotisuunnittelijat ja muodin tapahtumien tuottajat voivat avata uusia verkostoyhteistyön väyliä, joissa päätösvalta on yhteisöllä ja muodin kuluttaja löydettävissä ilman raskasta ja saastuttavaa valmistusta ja logistiikkaa. Miten tämä kaikki vaikuttaa vaatetusalan välittäjäportaan ansaintaan? Yhteenvetona voidaan todeta, että keskeiset Web3 ajan hajautetut ansaintamallit ovat hyvin erilaisia kuin muotibisneksen perinteinen liiketoiminta. Toisaalta työ muistuttaa hyvin paljon niitä luovien alojen prekaarisia ansainnan tapoja, joihin luovilla aloilla on saanut aina tottua. Välittäjäportaan sekä sisällöntuottajien tulot muodostuvat monista pienistä virroista ja tuloutetaan epäsäännöllisesti. Toisaalta uudet kokonaiset virtuaalimuotiliiketoiminnan ammatit nostavat päätään. Kalistan työ YLE:ssä on tästä hyvä esimerkki. Verrattuna fyysiseen vaatetukseen, suurin muutos muotialalla on kuitenkin roolien sekoittuminen ja juuri Kalistan kaltaisten monipuolisten digiosaajien kilpailukyky. Kalliiden fyysisten tuotantoprosessien ja jakelun logistiikan puuttuminen tuo kustannustehokkuutta, mutta samalla lisää tuotannollista työtä. Yksi ja sama suunnittelija voi osata suunnitella musiikista mallintamiseen, koodaamisesta muotimallistojen suunnitteluun ja vielä osata hyödyntää Web3 -alustojen tarjoamia jakelukanavia ja digitaalisia messuja ja muuta näkyvyyttä. Suunnittelijat haluavat ansaita suoraan ilman välikäsiä tarjoamalla digitaalisilla alustoilla tuotteitaan. Alusta toimii kuitenkin välittäjänä ja tarjoaa välittämiseen liittyvät palvelut, kuten markkinointia, myyntiä, oppimista, muotinäytöksiä ja muita tapahtumia sekä tukea tuotekehitykseen. Kalistan tapauksen kuvauksesta nähdään kuitenkin selkeä tarve välittäjille silloin, kun virtuaalimuodin palveluja tarjotaan ilman DressX ja Fabricant -tyyppisiä alustapalveluja. Kokonaisproduktiot ovat suuria ja monipuolisia. Suunnittelijan resurssia kuluu kohtuuttomasti tuotantopuoleen, kuten markkinointiin, viestintään, yleisöjen osallistamiseen, virtuaalitapahtumien organisointiin ja julkaisemiseen. Digitaalisen muodin välittäjäportaassa toimivia henkilöitä on monen tyyppisiä. Metaversumialustoilla esiteltävän muodin välittäjät ovat digitaalisten alustojen fasilitoijia, monipuolisten token-pohjaisten yhteisöpalvelujen ideoijia ja kehittäjiä, virtuaalimuotinäytösten organisoijia ja virtuaaliyleisöjen sitouttajia sekä virtuaaliyhteisöissä viestijöitä. Lähteet DeFilippis, A. (2022). The Power of DAOs in Fashion: A New Era of Community Engagement. Fashion Futures, 14(2), 30-42. Granqvist, E. & Hero, L.-M. (2023). Digital Fashion Business in the Metaverse – A Multiple Case Study. Teoksessa "Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia" (Toim. Halonen, K. & Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 116, Helsinki. ISBN 978-952-328-395-4 (pdf), s. 70-88. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-395-4 Jumisko-Pyykkö, S. & Huoviala, A. (2023). Digitaalisen muodin mahdollisuuksia. HAMK Unlimited Professional, 18.4.2023. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023041135837. Luettu 13.12.2024. Kalista (2024). Suunnittelija Kalistan eli Wilma Kurumaan haastattelu 5.9.2024. Kinsella, B. (2021). Virtual Reality and the Future of Fashion Design. International Journal of Virtual Fashion, 5(1), 23-34. Sitra (2024). Digitaalinen hallintatodistus. Tulevaisuussanasto. https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/digitaalinen-hallintatodistus-nft/ Luettu 1.12.2024 Särmäkari, N. (2022). From a tool to a culture. Authorship and professionalism of fashion 4.0 designers in contemporary digital environments. Akateeminen väitöskirja. Aalto University Publication Series Doctoral Theses. Laura-Maija Hero (KT) on tutkijayliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikössä. Hän on erikoistunut monialaiseen innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan sekä luovien alojen liiketoimintaan ja uusiin teknologioihin. Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassa LUME Luovat web3 ajassa -hankkeessa hän kehittää web3 ajan opettajien koulutusta.
Luovien alojen tuottajan osaaminen web3-ajassa. Kuinka voisimme kartuttaa ja arvioida osaamista?
Web3-aikakausi tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia luovilla aloilla. Menestyäkseen luovien alojen liiketoiminnassa on tekijöiden ja tuottajien oltava valmiita oppimaan uutta ja soveltamaan osaamistaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä. Osaamisen kehittymistä edistää toisiaan täydentävän osaamisen valjastaminen verkostomaiseen yhteistyöhön ja käytännön kokeiluihin sekä luova yhteiskehittäminen ratkaisuina aitoihin haasteisiin ja aidossa toiminnassa (vrt. esim. Lehenkari, 2006; Hero & Lindfors, 2019; Johnsen, 2016). Web3-aikakausi tuo luoville aloille uusia haasteita ja mahdollisuuksia, jotka muuttavat perinteisiä toimintatapoja. Menestyäkseen tässä ympäristössä kulttuurituottajien ja sisällöntuottajien on jatkuvasti kehitettävä osaamistaan ja omaksuttava uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja teknologioita. Tämä blogi tarjoaa keinoja arvioida ja vahvistaa tätä osaamista. Luovien alojen osaamisprofiilit sekoittuvat Web3-ajassa luovien alojen tuotannollinen osaaminen on edellytys kestävälle ansainnalle. Se voi keskittyä erilliseen kulttuurin tuotantoon erikoistuneeseen välittäjäportaaseen, johon esimerkiksi kulttuurituottajat usein sijoittuvat. Toisaalta web3- ja metaversumialustojen kehityksessä on vahvasti esillä myös DAOjen kautta tapahtuva tee se itse -kehitys, jossa sisällöntuottajat toimivat itse tuottajinaan ja alustat (esim. Dress X, Open Sea ym.) tarjoavat ja automatisoivat monia välittäjän tehtäviä (mm. teosten esittäminen, kysynnän luominen, aktiivinen myynti ja markkinointi, monipuoliset asiakaspalvelut ja opastaminen). Web3-aikana sisällöntuottajien, yleisöjen ja välittäjinä toimivien tuottajien roolit sekoittuvat, mutta ansainnan mallit ovat hyvin samalaiset. Sisällöntuottajien talous perustuu pitkälti digitaaliseen talouteen, joka luo uusia demokraattisen organisoitumisen ja tasa-arvoisten mahdollisuuksien muotoja. Välittäjäportaan eli esim. tuottajien ja markkinoijien tulevaisuuden työllisyyttä pohtiessa on otettava huomioon web3-ajan yhteisöllinen kulttuuri ja hyötyverkostojen kantavuus, mutta myös kaupalliset organisaatiot ja yritykset, julkinen ja kolmas sektori sekä itsenäisten sisällöntuottajien resurssit ja talous. Osaamisen tulee olla riittävän joustavaa, jotta se mahdollistaa toiminnan mukauttamisen kunkin alustan sääntöihin ja kulttuuriin. Vaikka teknologia kehittyy, se ei korvaa luovuutta, vaan tarjoaa uusia soveltamisen tapoja ja kutsuu kokeilemaan innovatiivisia liiketoimintaideoita. Myös nk. tuotannollista luovuutta siis tarvitaan. On kehiteltävä jatkuvasti uusia tapoja toimia, uusia innovatiivisia yhteistöitä ja epätavallisia yhdistelmiä ansaintaa tukemaan. Yleisö voi myös olla ansaitsemassa yhtä hyvin kuin sisällöntuottaja ja tuottaja. Lume esiselvityksessä (Halonen & Hero, 2023) havaittiin, että työn määrä sisällöntuottajilla on suuri, ja yleisöjen puuttuminen viittaa liian pieneen panokseen tuotannon, organisoitumisen ja kysynnän luomisen osalta. Välittäjille on tarvetta. Lisäksi kestävä ansainta perustuu jatkuvalle preesensille ja näkyvyydestä huolehtimiselle, joten tuottajan osaamiselle on käyttöä. Miten uusiin teknologioihin ja niiden jatkuvaan seurantaan opitaan? Uusien teknologioiden ja kulttuurin rajapinnalla oppiminen yhdessä lisää uteliaisuutta, kokeilunhalua, ratkaisukeskeisyyttä, luovuutta ja ME-ajattelua. Koska uudet teknologiat kehittyvät jatkuvasti, yhden hetken altistuminen ja kokeilu ei riitä. On löydettävä omat tehokkaan keinot seurata, kokeilla ja yhteiskehittää uusien teknologioiden soveltamista. Oppimista ei siksi voida käsittää pelkästään tiedon tai taidon siirtona eksperteiltä noviiseille, vaan osaamisen rakentumisena ja jakamisena yhteisöissä, jatkuvana alan seuraamisena ja uuden kehittelynä autenttisissa yhteyksissä soveltaen. (vrt. mm. Paavola ym. 2004; Hakkarainen ym. 2004). Web3:en liittyviä sosiaalisia medioita ja aiheesta julkaisevia henkilöitä voi laittaa aktiiviseen seurantaan. Opintojaksoillakin sitä voidaan edellyttää tai se voi olla tehtävänä. Yhdestä opintojaksosta tuskin on riittävää hyötyä, jos osaaminen ei kumuloidu myös kurssin jälkeen. Luovien alojen opettajat ja kouluttajat joutuvat jatkuvasti ottamaan haltuun uusien teknologioiden ja digitaalisten palvelujen mahdollistamia oman alansa uudistuksia. Luovien alojen liiketoimintaa ja kulttuurituotantoa opettavien on lisäksi ymmärrettävä niitä uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka saattavat hyödyttää opiskelijoita tänään ja tulevaisuudessa. Kun tietoja, taitoja, asenteita ja jopa opiskelijan hitaasti muuttuvia ominaisuuksia kehitetään ja koulitaan ammattilaisuuden ja asiantuntijuuden polulla, joudumme ensin miettimään oppimista ja kuinka uudet vaikeat asiat saadaan opiskelijan lähikehityksen vyöhykkeelle. (vrt. New tech workshop -menetelmä, Hero, 2020) Ihan ensin opiskelija tarvitsee ”tarttumapinnan” eli yhteyden omaan aikaisempaan kokemukseen ja osaamiseen. Web3-ajan asiat eivät löydä lokeroaan, jos ne eivät suhteudu aikaisempaan kokemukseen konkreettisten esimerkkien kautta. Siksi case-kuvaukset, tekijöiden kokemukset ja yhteisvierailut alustoilla ovat oppimisen ensiaskeleita. Sen jälkeen jo kevyelläkin käytäntöjen ymmärryksellä voidaan päästä yhdessä tiimeinä ideoimaan oppimismielessä uusia ratkaisuja lähellä omaa alaa aitoihin haasteisiin. Mukaan on parasta pyytää asiantuntijoita, käytännön toteuttajia ja kulttuuri-instituutioita tai muita aitoja työelämän toimijoita, joilla on näkemyksiä ja kokeiluja takanaan. Näin voidaan havaita, että kyseessä ei ole kaukaisen tulevaisuuden ilmiö, vaan luovat alat ovat web3 -ajan edelläkävijöitä. Ideoinnin eli syvemmän omakohtaistamisen jälkeen sukeltaminen matalan kynnyksen omiin web3-kokeiluihin ovat tärkeitä, mutta teknisesti se vaativin osuus. Riskinä on luovittaminen. Siksi niitä on syytä edeltää näinkin syvä omakohtaistamisen ja motivaation hankkiminen. (vrt. mm. Tynjälä, 1999). Web3-osaamista voidaan arvioida konstruktiivista linjakkuutta hyödyntäen. Opettajan on olennaista pitää arvioinnin lähtökohtana konstruktivistista linjakkuutta. Linjakkuudella (Biggs, 1996) viitataan siihen, että kaikkien opetukseen liittyvien osatekijöiden, kuten oppimistavoitteiden, opetusmenetelmien sekä arviointimenetelmien ja -kriteerien, tulee olla linjassa keskenään, eli niiden tulee vaikuttaa samansuuntaisesti ja siten ohjata oppimista samaan suuntaan. Web3-osaaminen luovilla aloilla: Lataa arvioinnin työkalu Web3-tietoisuusasteikon (Uysal ym., 2024) tarkoituksena on arvioida korkeakouluopiskelijoiden ja työelämän toimijoiden tietämystä ja valmiutta web3:n kehittyvässä ympäristössä toimimiseen. Mittarin avulla web3:n mahdollisuuksia ja riskejä, ja tarkastelevat miten web3 voi muuttaa perinteisiä Internet-palveluita ja -sovelluksia hajautettujen sovellusten (dApps), hajautetun rahoituksen (DeFi), hajautettujen autonomisten organisaatioiden (DAOs), metaversumien ja NFT:iden (non-fungible token) avulla. Web3-tietoisuusasteikko sisältää 29 väittämää, jotka liittyvät koettuihin web3:n mahdollisuuksiin ja riskeihin. Voit ladata sen web3-toimintaan liittyvän arvioinnin tueksi web3 tietoisuusmittari. Kulttuurituottajan osaamistarpeet: Lataa arvioinnin työkalu LUME esiselvityksen osana (Hero & Halonen, 2023) tutkittiin laajasti kulttuurituottajien osaamistarpeita. Web3 ja metaversumi kehittyvät nopeasti erilaisten kokeilujen kautta, mutta näistä kokeiluista on ollut välillä vaikeaa tunnistaa pysyviä suuntauksia, jotka tulevaisuudessa olisi huomioitava kulttuurituottajien osaamisessa. Aineistona käytettiin monenlaisia lähteitä, kuten tutkijoiden tekstejä, artikkeleita, havainnointia, NFT-kokeiluja ja haastatteluja. Tämän monipuolisen aineiston perusteella tunnistettiin keskeisiä osaamisalueita, jotka liittyvät luovan alan kehitykseen web3-ajassa. Lume esiselvitys kokosi yhteen LUME-esiselvityksessä tunnistetut kulttuurituottajan osaamistarpeet web3-ajassa (Hero & Halonen, 2023). Kulttuurituottajan web3-ajan ammattiosaamistarpeet LUME-esiselvityksen perusteella on esitetty kuviossa 1 ja niitä voidaan itsearvioida ja vertaisarvioida esim. uusia teknologioita tai uusia ansaintamalleja perehdyttävässä opintojaksossa ja ammattilaisten täydennyskoulutuksessa. Lataa Kulttuurituottajan ammattiosaaminen -arviointityökalu Web3_kulttuurituottajan_osaamistarpeet.xlsx Lähteet Biggs, J. 1996. Enhancing teaching through constructive alignment. Higher Education 32, 347–504. Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S., & Lehtinen, E. (2004). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Elsevier, Amsterdam. Hero, L.-M. (2020). New tech workshop -menetelmä. Teoksessa Teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan mallit, verkostot ja menetelmät. (Toim. Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. http://www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-225-4 Paavola, S., Lipponen, L. & Hakkarainen, K. (2004). Models of innovative knowledge communities and three metaphors of learning. Review of Educational Research, 74(4), 557–576. https://doi:10.3102/00346543074004557 Hero, L.-M. Toim. (2020). Teknologian ja kulttuurin rajapintatoiminnan mallit, verkostot ja menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-225-4 Hero, L.-M. & Halonen, K. (2023). Kulttuurituottajan ammattiosaaminen web3-ajassa. Teoksessa Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (Toim. Halonen, K. & Hero, L.-M.). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 116, Helsinki. ISBN 978-952-328-395-4 (pdf), s. 70-88. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-395-4 Johnsen, H. (2016). Learning to create new solutions together: A focus group study exploring interprofessional innovation in midwifery education. Nurse Education in Practice, 16(1), 298–304. doi:10.1016/j.nepr.2015.04.009 Lehenkari, J. (2006). The networks of learning in technological innovation. University of Helsinki, Department of Education, Center for Activity Theory and Developmental Work Research. Helsinki: Helsinki University Press. Tynjälä, P. (1999). Oppiminen tiedon rakentamisena: Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Kirjayhtymä, Helsinki. Uysal, M., Üstündağ, M. T., Çelik, A., Tanrıverdi, M., et al. (2024). Development of Web3 Awareness Scale as the Next Evolution of the Internet. Participatory Educational Research, 11(1), 247-265. https://doi.org/10.17275/per.24.15.11.1 Laura-Maija Hero on on tutkijayliopettaja Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Edu -tutkimusyksikössä ja toimii asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa.
Web3: Huoli digitalisoitumisesta on ymmärrettävää
Web3, jota usein kutsutaan internetin seuraavaksi sukupolveksi, herättää sekä innostusta että huolta teknologian asiantuntijoiden ja tavallisten käyttäjien keskuudessa. Web3, eli kolmannen sukupolven internet, lupaa mullistaa tapamme käyttää, hallita ja jakaa tietoa. Web3 tarjoaa meille mahdollisuuden rakentaa avoimempi, läpinäkyvämpi ja demokraattisempi internet, mutta se herättää myös pelkoa ja huolta. Web3-teknologia perustuu hajautettuihin teknologioihin, kuten lohkoketjuun ja älykkäisiin sopimuksiin. Tavoitteena on antaa käyttäjille enemmän valtaa ja kontrollia omasta datastaan. Vaikka Web3:n mahdollisuudet ovat valtavat, ne herättävät myös monenlaisia pelkoja ja huolia, ja monet kokevat epävarmuutta Web3-alustan käyttöön liittyen. Tämä blogiteksti keskittyy käsittelemään Web3-teknologiaan liittyviä huolia. Tekninen monimutkaisuus Yksi Web3:n laajemman omaksumisen esteistä on sen tekninen monimutkaisuus. Lohkoketjuteknologia, kryptovaluutat ja hajautetut sovellukset ovat monille vaikeasti ymmärrettäviä konsepteja (DuPont, 2022). Lisäksi Web3-sovellukset ovat edelleen hankalia käyttää verrattuna perinteisiin Web2-sovelluksiin, eikä käyttäjäkokemuksia ole juurikaan helposti saatavilla. On täysin ymmärrettävää, että käyttöliittymien ja prosessien epäselvyys lisää pelkoa, turhautumista ja varovaisuutta käyttäjissä. Web3-alustojen monimutkaisuus ei ainoastaan vaikeuta tavallisten käyttäjien osallistumista, vaan myös hidastaa kehittäjien ja yritysten siirtymistä Web3-alustalle. Uhkana on myös, että Web3-sovellusten tekninen haastavuus voi johtaa siihen, että vain teknologisesti taitavat käyttäjät hyötyvät uusista mahdollisuuksista ja suurempi käyttäjäkunta jää mahdollisuuksien ulkopuolelle. Koulutus ja käyttäjäystävällisyys nousevat avainasemaan Web3-teknologian yleistymisessä. Ratkaisuna tähän haasteeseen on ehdotettu koulutuksen lisäämistä ja käyttäjäystävällisempien sovellusten kehittämistä. Hankkeet, kuten Luovat Web3-ajassa (Lume, 2024), tai koulutusaloitteet, kuten Ethereumin kehittäjäportaali, ovat avainasemassa tiedon levittämisessä ja osaamisen kasvattamisessa. (Ethereum Foundation, 2022.) Myös yksinkertaistetut käyttöliittymät ja helppokäyttöiset sovellukset madaltaisivat kynnystä Web3:n käyttöönottoon. Esimerkiksi MetaMask-lompakko (MetaMask, 2021) ja Uniswap (Uniswap, 2022) ovat tehneet kryptovaluuttojen käytöstä huomattavasti helpompaa. Web3:n hajautettu luonne herättää kysymyksiä turvallisuudesta Vaikka Web3 lupaa parempaa yksityisyyden suojaa, monet ovat huolissaan siitä, miten heidän tietonsa säilytetään ja miten niitä käytetään hajautetussa verkossa. Zero-knowledge proof -teknologian kaltaiset innovaatiot tarjoavat lupaavia ratkaisuja tähän ongelmaan mahdollistamalla transaktioiden varmentamisen ilman henkilökohtaisten tietojen paljastamista (Zcash, 2022), mutta huijaukset, hakkeroinnit ja identiteettivarkaudet ovat silti yleisiä ja aiheellisia huolenaiheita (Chohan, 2021). Yksi suurimmista peloista Web3-ympäristössä liittyy nimenomaan tietoturvaan ja yksityisyyteen. Vaikka hajautettu järjestelmä lupaa vähentää suurten yritysten vaikutusvaltaa datamme hallinnassa, tuo se myös mukanaan uusia haasteita. Hakkereiden uhka on todellinen, sillä Web3:n hajautettu luonne tarkoittaa, että käyttäjät ovat enemmän vastuussa omasta tietoturvastaan. Lohkoketjupohjaiset sovellukset eivät ole immuuneja hyökkäyksille, ja useat DeFi-sovellukset ovat jo kohdanneet tilanteita, joissa käyttäjien varat on varastettu. Toinen huoli liittyy yksityisyyden loukkaamiseen. Vaikka lohkoketjujen läpinäkyvyys on yksi niiden vahvuuksista, se voi myös johtaa siihen, että käyttäjien henkilökohtaisia tietoja voidaan yhdistää ja jäljittää. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka hyvin käyttäjät voivat suojata identiteettinsä ja tietonsa. Panostaminen turvallisuuskoulutukseen ja parempien turvallisuusprotokollien kehittäminen ovat ratkaisevia. Esimerkiksi kaksivaiheinen tunnistautuminen ja lompakkojen monisigneeraus ovat jo parantaneet turvallisuutta merkittävästi (Coinbase, 2022). Myös Zero-knowledge proof -teknologian kaltaiset innovaatiot mahdollistavat transaktioiden varmentamisen ilman henkilökohtaisten tietojen paljastamista. Laahaava lainsäädäntö Web3:n kehitys tapahtuu suuressa määrin sääntely- ja lainsäädäntökentässä, joka on vasta kehittymässä. Monissa maissa lainsäädäntö laahaa pahasti teknologian kehityksen perässä. Sääntelyyn liittyvä epävarmuus aiheuttaa huolta sekä käyttäjissä että sijoittajissa. (Finck, 2022.) Sääntelemättömyys johtaa riskiin siitä, että käyttäjät altistuvat erilaisille huijauksille, kun ei ole selkeästi määriteltyjä sääntöjä, joihin tukeutua. Eri maiden lainsäädännölliset puitteet vaihtelevat huomattavasti. Joissakin maissa Web3-teknologiat ovat tervetulleita, kun taas toiset saattavat pyrkiä rajoittamaan tai kieltämään ne. Tämä epätasa-arvoisuus luo omalta osaltaan epävarmuutta käyttäjille ja kehittäjille, jotka etsivät turvallisia ja luotettavia tapoja toimia Web3-ympäristössä. EU:n MiCA-asetus on askel kohti selkeämpää sääntelyä kryptovarojen osalta, mutta globaalilla tasolla sääntely-ympäristö on edelleen hajanainen (European Commission, 2022). Energia ja ekologisuus ja saavutettavuus Ekologiset huolenaiheet ovat myös nousseet esiin Web3:n kehityksen myötä. Tämä herättää kysymyksiä siitä, onko Web3:n kasvu kestävä vaihtoehto ja voidaanko sen ympäristövaikutuksia vähentää. Vaikka uusiutuvat energialähteet ovat yhä yleistymässä, huoli energian käytöstä on todellinen. Erityisesti Proof of Work -konsensusmekanismia käyttävien lohkoketjujen korkea energiankulutus on herättänyt huolta ympäristövaikutuksista. Tämä on johtanut siirtymiseen kohti energiatehokkaampia ratkaisuja, kuten Proof of Stake -mekanismia. Ethereumin siirtyminen PoS:ään vähensi sen energiankulutusta 99,95%, mikä on merkittävä askel kohti kestävämpää Web3-ekosysteemiä (Ethereum Foundation, 2022). Toisaalta myös liiallinen keskittyminen vain teknologian mahdollisuuksiin voi johtaa siihen, että ympäristönäkökohdat tai sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo jäävät huomiotta. Teknologinen kehitys ei välttämättä tavoita kaikkia käyttäjiä tasavertaisesti, ja heikommassa asemassa olevat yhteisöt tai yksilöt voivat jäädä Web3:n mahdollisuuksista sivuun. Lisäksi hajautetut rahoitusratkaisut, vaikka tarjoaisivatkin suuria voittoja, ovat myös hyvin riskialttiita. Hyvinvointitaloudelliset riskit voivat vaikuttaa erityisesti aliedustettuihin yhteisöihin, mikä lisää epävarmuutta ja pelkoa. Web3:n kehitys on vasta alussa, ja sen vaikutuksia on syytä seurata tarkasti. Kun teknologia kehittyy, on tärkeää pitää keskustelu käynnissä ja varmistaa, että kaikki käyttäjät voivat osallistua ja hyötyä tästä uudesta digitaalisesta aikakaudesta. Web3:n kohtaamat pelot ja esteet ovat todellisia, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Teknologian kehittyessä ja yhteisön kasvaessa monet näistä haasteista tullaan ratkaisemaan. Avoin keskustelu, koulutus ja jatkuva innovaatio ovat avainasemassa luottamuksen rakentamisessa Web3:n ympärille. Web3 tarjoaa meille mahdollisuuden rakentaa avoimempi, läpinäkyvämpi ja demokraattisempi internet. On siis meidän tehtävämme varmistaa, että tämä mahdollisuus toteutuu tavalla, joka palvelee kaikkien etua ja luo kestävän pohjan internetin seuraavalle sukupolvelle. Lähteet Chohan, U. W. (2021). Decentralized Finance (DeFi): An Emergent Alternative Financial Architecture. Notes on the 21st Century. ssrn_id3791921_code2508452.pdf Coinbase (2022). What is multi-sig? https://www.coinbase.com/learn/wallet/what-is-a-multi-signature-multi-sig-wallet DuPont, Q. (2022). Cryptocurrencies and Blockchains. John Wiley & Sons. Cryptocurrencies and Blockchains - Quinn DuPont - Google-kirjat Ethereum Foundation (2022). Ethereum Developer Resources. https://ethereum.org/en/developers/ Ethereum Foundation (2022). Ethereum's energy consumption. https://ethereum.org/en/energy-consumption/ European Commission (2022). Digital Finance: Agreement reached on European crypto-assets regulation (MiCA). https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_22_4162 Finck, M (2022). Blockchain Regulation and Governance in Europe. Cambridge University Press. 9781108474757_frontmatter.pdf Lume (2024). Luovat Web3 Ajassa – LUME hanke – Luovat Web3 Ajassa – LUME hankkeen sivut. Hankkeen osarahoittajana ESR+ MetaMask (2021). Introduction. https://docs.metamask.io/guide/ Uniswa (2022). "Introduction to Uniswap". https://docs.uniswap.org/protocol/introduction What are zk-SNARKs? https://z.cash/technology/zksnarks/ Zcash (2022) Zcash kryptovaluutta (ZEC) 2024 - Reaaliaikainen kurssi, hinta, arvo Mayreth Wolff on kulttuurituotannon lehtori Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (HUMAK) ja toimii asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa.
XR events in XR environments: Stereopsia 2024 on Arrival.Space
In the post-Covid world and age of immersive technologies, the way we experience events is undergoing a paradigm shift. While physical conferences and gatherings remain irreplaceable for true human connection, virtual spaces are powerful new ways to facilitate events, break geographical barriers, and provide audiences with spatial, interactive experiences in addition to physical events. These innovations are particularly important in the XR (extended reality) industry where showcasing the potential of one’s own field is essential. Hybrid event for Stereopsia Founded in 2009, Stereopsia is an annual event for XR professionals, creators, and enthusiasts held in Brussels. It advances XR technologies and fosters collaboration between different communities—from content creators and startups to policymakers and academics. Stereopsia celebrates innovation in XR and accelerates the adoption of immersive technologies across industries. They facilitate The Booster Program, a content accelerator designed to empower XR creators, and The European XR Awards, which recognize excellence in AR and VR storytelling and technology, as well as networking and showcasing exhibits. For the last two years, Stereopsia has teamed up with Arrival.Space, a web-based 3D platform, to provide a digital component to its physical programming, making it a phygital event (physical and digital). Developed by an Austrian startup Stratum1 GmbH, the Arrival.Space platform debuted at Stereopsia last year. Described as “Social 3D Web”, it offers a virtual environment that hosts different media content in a 3D space, explored via avatars. This partnership reflects broader trends in hybrid engagement models. By bridging the physical and digital worlds, metaverse environments like Arrival.Space enable better access to experiences that were previously confined to physical spaces (Cheung et al., 2024). Sustainable hybrid events Virtual and hybrid events align with sustainability goals by reducing the need for travel and physical resources, which minimises the carbon footprint, but without compromising engagement or accessibility. Arrival.Space doesn’t require any special XR tools or account creation to view and explore content, as it’s accessible through a normal web browser, and its content loads quickly. It even provides a long-term service, as last year’s Stereopsia event remains available as an archive, enabling revisiting past content at any time. The platform is an immersive alternative to a website, combining 3D spatial environments with interactive ways to explore videos, text, 3D assets, websites, AI content, and much more. Upon entering Arrival Space’s Stereopsia Lobby, attendees are greeted by Alexandra, a NPC (Non-Player Character), who delivers a voice-recorded welcome. Visitors can explore features such as the European XR Awards nominees, The Booster program’s XR creators’ showcases, watch videos and scroll through Instagram posts Virtual Stereopsia and the Experience Economy framework Pine and Gilmore’s Experience Economy framework (1998) highlights how engaging participants in Entertainment, Education, Escapism, and Estheticism creates meaningful and memorable experiences. This framework can be applied to virtual events to assess participant engagement. Stereopsia experience aligns its programming with these four realms ensuring a multidimensional experience. Entertainment: Visitors, represented as avatars, can converse with NPCs and other attendees, explore 3D rooms, and use portals to view multimedia content such as live streams. It’s more of a fun experience than browsing a traditional website. Education: Content is available as interactive, byte-sized portions. Even those with less attention span can read through the short introductions and recaps. The platform itself is an educational showcase of XR in action, presenting information in visual, auditory, and spatial formats. Escapism: Spatial internet transforms the virtual world into an engaging and interactive dimension. Visitors can explore and interact in a shared virtual environment, bridging the gap between the digital and the real. Estheticism: Arrival.Space’s design is visually appealing, user-friendly, and intuitive. The platform leverages classic Ready Player Me avatars and seamlessly connected rooms to provide a smooth, immersive experience. Opportunities For Businesses In an era when having a website and social media presence is essential, the next step will be defining a 3D brand presence. Platforms like Arrival.Space opens doors to think of new business opportunities. For companies, it can be a scalable way to connect with global audiences while showcasing products and services through immersive design. Virtual spaces allow customers to test products, from interactive demos to driving a virtual car to trying on avatar-ready clothing. Unlike physical venues, virtual platforms can host unlimited participants, creating new revenue stream opportunities by offering scalable and personalised experiences. Platforms like Arrival.Space provide an ideal starting point, allowing brands to quickly and easily experiment with hosting interactive media and branded content. The Future of XR Events The partnership between Stereopsia and Arrival.Space, supported by Creative EUROPE, illustrates the potential of phygital events. Virtual platforms are no longer expensive, hard to develop or just afterthoughts—they are an important part to designing engaging, scalable, and accessible events. Looking forward, XR platforms will continue to enable year-round engagement, for example fire-side chats with creators and community partners, support diverse content formats, and enhance global reach. Businesses can use these spaces to create experiences that showcase their products and services in ways traditional marketing cannot match. As XR technologies continue to evolve, hybrid models will become standard for event planning, emphasising the complementary role of metaverse environments in enhancing audience participation by offering immersive, engaging interactions Cheung et al. (2024). Virtual environments serve as powerful marketing tools, allowing broader audiences to sample an event’s offerings before committing to physical attendance in future years. The future of events isn’t just physical or virtual—it’s experiential, immersive, and easy to jump into. Join Stereopsia 2024 in Arrival.Space Explore the 3D version of Stereopsia 2024 in Arrival Space starting 9 December 2024: https://live.arrival.space/stereopsia2024 References Pine II, BJ and Gilmore, JH (1999). The Experience Economy. Harvard Business School Press, Boston Cheung, M. L., Leung, W. K. S., Chang, L. M. K., Aw, E. C. X., & Wong, R. Y. M. (2024). Immersive time in the metaverse and visits to the physical world: Why not both? A holistic customer engagement framework. International Journal of Contemporary Hospitality Management. https://doi.org/10.1108/IJCHM-07-2023-0999 Marja Konttinen (Metropolian amk) toimii asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa, joka keskittyy luovan alan uusin ansaintamalleihin.
NFT-lippu syventää fanisuhdetta – miten kulttuurituottajat voivat hyödyntää niitä?
Osallistuin hiljattain Ticketmasterin seminaariin, jossa käsiteltiin lippujen merkitystä massatapahtumissa erityisesti festivaalien näkökulmasta. Kulttuurituottajana olen kiinnostunut siitä, miten NFT-teknologia voisi parantaa kävijöiden kokemusta, joka perinteisesti jää talousajattelun varjoon. Kulttuuritapahtumien, etenkin festivaalien lippukauppa on merkittävä osa tapahtuman taloudellista onnistumista ja yleisökokemuksen rakentumista. Mutta voisiko lippu olla muutakin kuin pääsylippu tapahtumaan? Entä jos lippu toimisi avaimena eksklusiivisiin etuihin ja loisi syvemmän yhteyden tapahtuman ja sen kävijöiden välille? Seminaarin paneelikeskustelussa puhuttiin paljon ostokokemuksen mukavoittamisesta ja siitä, miten tosifanien kävijäkokemuksia voisi parantaa. Panelistit eivät kuitenkaan kertaakaan maininneet NFT-teknologiaa. Kun yleisöstä esitettiin kysymys aiheeseen liittyen, vastauksista huokui epätietoisuus NFT-teknologian mahdollisuuksista (Ticketmaster Suomi, 2024). Tämä osoittaa, että alalla on vielä paljon opittavaa NFT-teknologian tarjoamista mahdollisuuksista. NFT-teknologia tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden toteuttaa fanipalveluita ja yhteisökokemusta. Mikä on NFT-lippu? NFT-lippu on lohkoketjuteknologiaan, eli hajautettuun ja turvalliseen tietokantaan perustuva digitaalinen lippu, kuten esimerkiksi festarilippu. NFT (Non-Fungible Token) tarkoittaa uniikkia, ei-vaihdettavissa olevaa digitaalista esinettä, jota ei voi kopioida tai monistaa. Tämä tekee siitä erityisen turvallisen (LaPonsie, 2022). NFT-lipun käyttäminen ei kuitenkaan rajoitu vain turvallisuuden lisäämiseen – siitä voi olla myös monia muita etuja. Festarilipun ostaminen NFT-muodossa voi sisältää lisäarvopalveluita, kuten pääsyn eksklusiivisiin tapahtumiin, artistin tapaamisiin tai alennuksia. Nämä ominaisuudet parantavat käyttäjäkokemusta ja tuovat lisäarvoa erityisesti tosifaneille. Hyödyt tosifaneille Festivaalijärjestäjät voivat luoda NFT-lippuja, joihin sisältyy tapahtumaan pääsyn lisäksi ainutlaatuisia etuja, kuten digitaalisia taideteoksia, artistien tervehdysvideoita, pääsy VIP-rajatuille erikoisalueille tai yksityisiä meet & greet -tilaisuuksia artistien kanssa. Nämä lisäedut eivät vain syvennä fanin kokemusta, vaan myös rakentavat yhteyttä artistin ja yleisön välille luoden personoidumpia kokemuksia. Hyvä esimerkki NFT-lippujen ominaisuuksien hyödyntämisestä on AfterParty NFT Art and Music Festival, joka järjestettiin Las Vegasissa vuonna 2022. Festivaali oli maailman yksi ensimmäisistä festivaaleista, johon pääsi vain NFT-lipun omistajana, mikä tarjosi osallistujille ainutlaatuisen pääsyn sekä taide- että musiikkielämyksiin. NFT-lipun kautta osallistujat saivat myös erilaisia etuja, kuten pääsyn rajatumpiin tapahtumiin ja erityistapaamisiin esiintyjien kanssa (Business Wire, 2022; Afterparty, n.d.). Toinen esimerkki on samalta vuodelta Tomorrowland Winter -festivaali. Festivaali toi NFT-teknologian osaksi lipunmyyntiään julkaisemalla "Medallion of Memoria" -kokoelman. NFT-lippujen haltijat saivat pääsyn eksklusiivisiin tapahtumiin, VIP-alueille ja erikoispalveluihin, jotka syvensivät heidän festivaalikokemustaan (Tomorrowland, n.d.). Haasteet ja mahdollisuudet NFT-lippujen käyttöönottoon liittyy useita haasteita, kuten lohkoketjuteknologian monimutkaisuuden ymmärtäminen ja alan yleisesti vähäinen osaaminen. Monille kulttuurituottajille termit kuten "NFT" ja "lohkoketju" ovat uusia ja saattavat tuntua monimutkaisilta. Näiden haasteiden selättämisen kannalta kulttuurituottajien olisi hyödyllistä osallistua koulutuksiin ja työpajoihin, joissa teknologiaa käsitellään käytännönläheisesti ja tuodaan esiin sen sovellusmahdollisuuksia konkreettisilla esimerkeillä. Lisäksi pilotointiprojektit voisivat auttaa festivaalijärjestäjiä ymmärtämään NFT-lippujen todelliset hyödyt ja niiden mahdollisuudet fanien sitouttamisessa. Maailmalta on jo nähty esimerkkejä, jotka osoittavat NFT-lippujen tarjoavan uusia tapoja sitouttaa yleisöä ja lisätä tapahtumien arvoa. Teknologian avulla tapahtumajärjestäjät voivat tarjota ainutlaatuisia elämyksiä ja palveluita, jotka syventävät fanikokemusta ja lisäävät osallistujien sitoutumista. Tämä tarjoaa kulttuurituottajille mahdollisuuden ottaa aktiivisempi rooli fani- ja asiakassuhteen kehittämisessä ja tapahtuman kokonaisarvon kasvattamisessa. NFT avaimena syvempään tapahtumakokemukseen NFT-liput avaavat kulttuurituottajille mahdollisuuden luoda festivaaleille ja muihin kulttuuritapahtumiin täysin uudenlaisia ja syvempiä fanikokemuksia. NFT-lippujen ansiosta lippu muuttuu pelkän pääsylipun sijaan avaimeksi yhteisöön, jossa fanit voivat kokea itsensä merkityksellisiksi ja saada lisäarvoa, jolloin myös tapahtumaan sitoutuminen vahvistuu. Kannustan tapahtumatuottajia ottamaan askeleen kohti tätä innovatiivista teknologiaa perehtymällä NFT:n mahdollisuuksiin. Hyviä tapoja aloittaa ovat esimerkiksi osallistuminen alan koulutuksiin, työpajoihin tai asiantuntijoiden tarjoamiin webinaareihin! Lähdeluettelo Afterparty. (n.d.). Festival. Haettu 24. marraskuuta 2024 osoitteesta https://afterparty.ai/festivalBusiness Wire. (2022, 14. tammikuuta). Afterparty announces world's first NFT-gated art and music festival at AREA15 in Las Vegas, NV March 18-19. Haettu osoitteesta https://www.businesswire.com/news/home/20220114005140/en/Afterparty-Announces-World’s-First-NFT-Gated-Art-and-Music-Festival-at-AREA15-in-Las-Vegas-NV-March-18-19Cambell, T. (2024, 10. lokakuuta). A beginners guide to non-fungible tokens . Business Insider. Haettu osoitteesta https://www.businessinsider.com/personal-finance/investing/nft-meaningTicketmaster Suomi. (n.d.). Tarinamme. Haettu 24. marraskuuta 2024 osoitteesta https://business.ticketmaster.fi/miksi-ticketmaster/tarinamme/How NFT technology is revolutionizing 2024. (2024). Medium. Haettu osoitteesta https://medium.com/nftdailydose/how-nft-technology-is-revolutionizing-2024-a3bd302d167bTicketmaster Suomi. (2024, 24. lokakuuta). Ticketmasterin seminaari 2024: Osallistuminen paneelikeskusteluun lippujen merkityksestä festivaaleilla [Konferenssiesitys].Tomorrowland. (n.d.). NFTs. Haettu 24. marraskuuta 2024 osoitteesta https://nft.tomorrowland.com/ Metropolia ammattikorkeakoulussa kulttuurituotantoa opiskeleva Jeve Pennanen toimii syksyllä 2024 harjoittelijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa.
Tämän blogin kirjoituksia ja toimitustyötä on tuettu vuoden 2023 loppuun asti Euroopan unionin sosiaalirahaston Luovat metaversumissa esiselvityksen osarahoituksen avulla ja vuoden 2024 alusta Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittaman LUME – luovat web3-ajassa -hankkeen avulla.
Tässä blogissa käydään ammattilaiskeskustelua web3 kehittymisen myötä avautuvista uusista toiminta- ja ansaintamahdollisuuksista sekä ajankohtaisista ilmiöistä. Blogissa julkaistaan asiantuntijatekstejä, haastatteluja ja kantaa ottavia tekstejä, videoita, podcasteja tai niiden yhdistelmiä. Kirjoittajat ovat Metropolian ja sen yhteistyöorganisaatioiden asiantuntijoita. Haluatko julkaista Luovat web3 ajassa -blogissa? Ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
– Katri Halonen (päätoimittaja), yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, katri.halonen@metropolia.fi, p. 050 362 6407
– Leena Björkqvist, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
– Jyrki Simovaara, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu
– Mayreth Wolff, lehtori Humanistinen ammattikorkeakoulu
Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Luovat web3 ajassa -blogin sisällöt ennen julkaisua.
Haluatko julkaista Luovat web3 ajassa -blogissa? Lue oheiset ohjeet (pdf) ja ota yhteys päätoimittajaan sähköpostitse.
Termipankki on tehty navigointiohjeeksi Metaversumiin.
AI ansaintalogiikka arviointi bitcoin Coldplay DAO digitalisaatio digiyhteisö esineiden internet ESR osarahoitus fani fanit ikäpolvet inkluusio IoMusT IoT johtaja kestävä kehitys kesä2025 konsertti kultturituotanto Kulttuurinen kestävyys kulttuurituotanto lippu lohkoketju luovat alat Metaversumi muotibisnes musiikki NFT osaaminen pelit satoshi sijoittaminen sosiaalinen media tasa-arvo tekoäly tokeni tuottaja virtuaalialusta virtuaalimuoti Web3.0 XR yhteisöllisyys älysopimus