Viime vuodet ovat olleet maailman myllerryksistä johtuen raskaita kaikille. En yllättyisi mikäli kymmenen vuoden päästä vertaisimme nykypäivää kolmannen maailmansodan aikaan. Toisen maailmansodan jälkeen teknologia on kehittynyt sotakoneiston osana sekä siviilielämän näkyvinä ja näkymättöminä rakenteina. Elämme epävarmuuden, polarisaation ja nopeiden muutosten aikaa, minkä vuoksi koen että on tärkeää palata pohtimaan mitä ovat rauhaa ja ihmisyyttä edistävät kehityksen tarpeet.
Luovan työn näkökulmana tähän pohdintaan tarkastelen artikkelissa Maslowin tarvehierarkiaa hajautetun verkon järjestelmissä (Web3). Kulttuurituottajana minua kiinnostaa mahdollisuus tarkastella digitaalista tarvekehitystä sekä pohtia ihmiskeskeisen tarveajattelun ja teknologian kehityksen välistä suhdetta potentiaalisena voimavarana.
Kauhusta perustarpeisiin
Yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow (1908–1970) julkaisi vuonna 1943 teorian inhimillisistä tarpeista artikkelissaan A Theory of Human Motivation. Keskellä toisen maailmansodan kauhua Maslowin teorian keskeisenä tavoitteena oli selvittää, mikä tekee ihmisen elämästä elämisen arvoista ja mikä johtaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Tarvehierarkia jaettiin alun perin viiteen tasoon. Nämä teorian tasot on hyvä ymmärtää laajana jatkumona. Fysiologiset tarpeet kattavat ruoan, unen ja veden. Turvallisuuden tarpeet tarkoittavat suojaa väkivallalta, luonnonkatastrofeilta ja taloudelliselta epävarmuudelta. Sosiaaliset tarpeet pitävät sisällään rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja perheen. Arvostuksen tarpeet liittyvät itseluottamukseen ja arvokkuuden kokemukseen. Itsensä toteuttaminen tarkoittaa oman tarkoituksen löytämistä ja sen mukaan elämistä.Maslow lisäsi myöhemmin itsensä ylittämisen tarvehierarkiaa kuvastamaan ihmisen tarvetta altruismiin ja tapaan luoda yhteyttä johonkin itseään suurempaan (Maslow, 1970; Koltko-Rivera, 2006).
Maslowin tarvehierarkia on usein kuvattu pyramidistruktuurina, joka kuvastaa ns. valaistumisen askelia. Kuitenkin tutkijat Todd Bridgman, Stephen Cummings ja John Ballard (2019) ovat osoittaneet, että Maslow itse ei koskaan esittänyt teoriaansa tässä muodossa. Heidän mukaansa pyramidi on myöhemmin tuotettu, liikkeenjohdon ja markkinoinnin popularisoima tulkinta, jonka tarkoituksena on ollut pelkistää teoria mekaaniseksi portaikoksi.
Maslow itse kuitenkin korosti, että tarpeet eivät täyty lineaarisesti taso kerrallaan. On selvää, että 17-vuotiaan tarpeet kulkevat eri polkua kuin 45-vuotiaan, ja tarpeet voivat olla samanaikaisesti läsnä usealla tasolla. On myös todettava, että Maslowin teoriaa on kritisoitu sen anglosentrisestä ja keskiluokkaisesta ajattelutavastaan. Teoria on kuitenkin pohjimmiltaan ihmislähtöinen ja joustava ja kontekstuaalinen ja juuri siksi se on yhä relevantti (Bridgman ym., 2019).
Kun ihmisen tarpeista tuli markkinointityökalu
Internetin käyttöönoton ja myöhemmin verkon kaupallistumisen (Web2) myötä Maslowin teoria otettiin osaksi digitaalisen liiketoiminnan ja digitaalisen muotoilun työkalupakkia (Anderson, 2011). Kaupallisessa prosessissa teorian alkuperäiset lähtökohdat kääntyivät nurinpäin. Digitaalisia palveluita ei rakennettu ihmisiä varten vaan ihmisen tarpeet tuotteistettiin palvelemaan teknojättien tarpeita ja muovaamaan algoritmia (Zuboff, 2019).
Meta, Google, Amazon, Tencel ja muut jättiyhtiöt rakensivat ekosysteemejä, joissa pääsy verkkoon, alustaan ja niiden hallitsemiin yhteisöihin olivat ja yhä ovat keskitetysti isojen korporaatioiden hallinnassa (Srnicek, 2017). Käyttäjä ei omista dataansa. Käyttäjä ei omista identiteettiään. Kirjautuminen tapahtuu korporaation ehdoilla (Lanier, 2018).
Turvallisuus tässä kontekstissa tarkoittaa palvelun käyttöehtoja. Yhteisöllisyys rakennettiin koukuttavuuden varaan ja sisällöntuottajien ansaintamallit ovat osa korporaatiota palvelevaa viitekehystä (Eyal, 2014). Aidolle inhimilliselle yhteisöllisyydelle on kaupallisen ja keskitetyn koneiston kontekstissa toissijainen arvo.
Maslowin inhimillinen tarvehierarkia muuttui kapitalistiseksi koneeksi. Ihmistä ei nähty enää subjektina vaan tuotteena (Zuboff, 2019). Kulttuurin tekijästä tehtiin sisällöntuottaja. Sisältö on raaka-ainetta. Tuottaja on tehdas. Ja tämän kaiken omistaa ja tätä kaikkea hallinnoi keskitetty alusta (Srnicek, 2017).
Hajautetun internetin lupaus ja sen rajoitteet
Web3 teknologiat (Lohkoketjuteknologia ja hajautetut protokollat) ovat avanneet tekniset edellytykset uudenlaiselle rakenteelle. Datan omistajuus, hajautettu identiteetti ja yhteisölliset hallintomallit (kuten DAO:t) ovat esimerkkejä siitä, miten verkko voi toimia ilman keskitettyä portinvartijaa.
Toistaiseksi Web3-maailmassa tarvehierarkiaa on kuitenkin hyödynnetty pitkälti samalla logiikalla kuin Web2:ssa osana tuotelanseerauksia ja sijoittajaviestintää. Tekninen infrastruktuuri on vaihtunut, mutta ihmiskeskeisyys ei ole automaattisesti parantunut (Weyl, Ohlhaver & Buterin, 2022).
Mutta mitä tapahtuisi, jos ottaisimme Maslowin alkuperäisen intention ja soveltaisimme sitä hajautetun verkon rakenteisiin? Tätä voi kutsua hajautetuksi humanismiksi (DeHu, Decentralized Humanism). Se olisi normatiivinen kehys sille, miten digitaalinen ympäristö voi tukea inhimillistä autonomiaa (Bhaskar, 2025).
Hajautettu tarvehierarkia
Tätä hajautettua tarvehierarkiaa voisi kuvailla neljätasoisella mallilla, jossa teknologia palauttaa vallan käyttäjille ja kulttuurin tekijöille.
Malli rakentuu neljälle tasolle: Digitaalinen suvereniteetti (SSI) antaa käyttäjälle täyden omistajuuden omiin tunnuksiin ja dataan. (Weyl ym., 2022) Luottamus rakentuu älysopimuksilla, jotka poistavat välikädet automatisoimalla sopimusehdot lohkoketjussa. Digitaaliset yhteisöt kuten DAO:t voivat muuttaa tuotannon yhteisölliseksi. Taiteilijat ja yleisö siirtyvät kuluttajista aktiivisiksi päätöksentekijöiksi (Bhaskar, 2025). Huipulla voimaannuttava teknologia tukee tekijän taloudellista vapautta: rojaltit kulkevat suoraan luojalle, ja luova työ voi rakentaa aitoa yhteisöä ilman alustojen voitontavoittelun asettamia esteitä.
Miksi tämä on kulttuurituotannolle oleellista?
Nykypäivänä kulttuurituotannon ammattilaiset rakentavat ja mahdollistavat enenevässä määrin merkityksellisiä kulttuurikokemuksia myös digitaalisesti. Tällä hetkellä digitaalinen kenttä toimii suurten korporaatioiden ehdoilla, minkä vuoksi on tärkeää pysähtyä kysymään, miten haluamme tulevaisuudessa tuottaa ja jakaa sisältöjämme. Hajautettu humanismi antaa meille kehyksen pohtia sitä, kenen säännöillä kulttuuria vastaisuudessa tehdään, jaetaan, rahoitetaan sekä miten rojaltit jaetaan?.
Käytännössä hajautettu tarvehierarkia mahdollistaa siirtymän algoritmien ja portinvartijoiden vallasta kohti suoraa yhteisösuhdetta. Kun luottamus ja korvaukset hoidetaan läpinäkyvästi älysopimuksilla ja päätöksenteko jaetaan yhteisöllisesti (esimerkiksi DAOjen kautta), yleisö voi muuttua passiivisista kuluttajista aktiivisiksi osallistujiksi ja tukijoiksi.
Maslow kysyi sodan keskellä, mitkä olosuhteet mahdollistavat inhimillisen kukoistamisen. Meidän kulttuurialan ammattilaisten on nyt kysyttävä samaa digitaalisessa kontekstissa, kun verkon kolmannen iteraation (web3) uudet rakenteet ovat vasta muotoutumassa. Meillä on mahdollisuus rakentaa järjestelmä, jossa ihminen on keskiössä tekijänä, ei tuotteena.
Lähteet
Bridgman, T., Cummings, S. & Ballard, J. (2019). Who built Maslow’s pyramid? Academy of Management Learning & Education.
Koltko-Rivera, M. E. (2006). Rediscovering the later version of Maslow’s hierarchy of needs. Review of General Psychology.
Maslow, A. H. (1943). A theory of human motivation. Psychological Review.
Maslow, A. H. (1970). Religions, values, and peak experiences. Penguin.
Anderson, S. P. (2011) Seductive Interaction Design: Creating Playful, Fun, and Effective
Web Experiences. Berkeley: New Riders.
Bhaskar, S. (2025) ’Decentralized Humanism: A Theoretical Construct’, Forbes, 17 June. Saatavilla: https://www.forbes.com/councils/forbesbusinesscouncil/2025/06/17/decentralized-humanism-a-theoretical-construct/ (Viitattu: 4.5.2026).
Eyal, N. (2014) Hooked: How to Build Habit-Forming Products. London: Portfolio Penguin.
Lanier, J. (2018) Ten Arguments for Deleting Your Social Media Accounts Right Now. London: The Bodley Head.
Srnicek, N. (2017) Platform Capitalism. Cambridge: Polity Press.
Weyl, E. G., Ohlhaver, P. ja Buterin, V. (2022) ’Decentralized Society: Finding Web3’s Soul’, SSRN Electronic Journal. Saatavilla: https://ssrn.com/abstract=4105763 (Viitattu: 4.5.2026).
Zuboff, S. (2019) The Age of Surveillance Capitalism: The Fight for a Human Future at the New Frontier of Power. London: Profile Books.
Kommentit
Ei kommentteja