Tekoäly indie-artistin vientipäällikkönä?
Suurilla levy-yhtiöillä on käytössään kokonaisia kansainvälisiä tiimejä, markkinatutkijoita ja data-analytikkoja. Samaan aikaan riippumaton artisti hoitaa kaiken itse: kirjoittaa biisit, hoitaa markkinoinnin, päivittää sosiaalisen median kanavat, etsii keikkapaikkoja ja vastaa sähköposteihin. Kaiken tämän keskellä voisi olla hyvä vielä selvittää: Missä päin maailmaa omalle musiikille voisi olla kysyntää? Mistä aloittaa? Mihin rajalliset eurot ja työtunnit kannattaa laittaa? Kansainvälistymisen resurssit eivät ole koskaan jakautuneet musiikkialalla tasaisesti. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Generatiivinen tekoäly on tuonut tiedon etsimisen ja analysoinnin työkalut jokaisen artistin ulottuville. Tuoreessa kulttuurialan tekoälyraportissaan UNESCO (2025) tunnistetaankin tekoälyn mahdollisuudet vahvistaa pieniä luovan alan yrityksiä automatisoimalla rutiineja ja alentamalla kustannuksia. Voisiko tekoälystä siis tulla sinun oma, 24/7 päivystävä vientipäällikkösi? Vientityötä ei lähdetä rakentamaan mutu-tiedolla, vaan taustalle on saatavilla paljon päätöksentekoa tukevaa dataa. Mutta harvapa meistä on syntyjään tilastonikkari.Kuvitellaan tilanne: Teet suomalaista elektronista indie-popia. Biisejäsi kuunnellaan kotimaan lisäksi jonkin verran Saksassa, Puolassa ja Alankomaissa. Haluaisit aloittaa kansainvälisen promootion, mutta budjettisi ei riitä kaikkien kolmen markkinan valloitukseen kerralla. Miten valitset kohdemaasi? Varmaankin yksi tapa voisi olla, että ryhtyisit googlettamaan kiinnostavilta tuntuvien alueiden musiikkimedioita, selailla samankaltaisten artistien keikkahistorioita ja kerätä havaintoja muistiin. Aikaa kuluisi helposti useita päiviä. Tekoälyn avulla alustavan kartoituksen rakentaminen vie vain minuutteja kunhan vain osaa kysyä sopivasta. Ihan alkajaisiksi voisi kokeilla vaikkapa tällaista kehotetta (promptia): "Vertaa Saksaa, Puolaa ja Alankomaita suomalaisen elektronista indie-popia tekevän artistin mahdollisina vientimarkkinoina. Tarkastele kunkin maan musiikkityylille sopivia festivaaleja, showcase-tapahtumia, medioita ja mahdollisia yhteistyökumppaneita. Kerro, mihin lähteisiin tiedot perustuvat ja mitä tietoja pitäisi vielä selvittää ennen päätöksentekoa." Tällainen pyyntö tuottaa alustavan markkinaprofiilin ja auttaa hahmottamaan maiden välisiä eroja. Se ei tarjoa päätöksiä, ne tekee ihminen. Mutta se näyttää suunnan sille, mitä sinun kannattaa selvittää seuraavaksi. Varoitus: Entä jos vientipäällikkö keksii puolet jutusta omasta päästään? Tekoäly on poikkeuksellisen taitava tuottamaan asiallisen ja vakuuttavan näköistä tekstiä. Ikävä kyllä, myös silloin, kun sillä ei ole aavistustakaan faktapohjasta. Kuvitellaan, että pyydät tekoälyä listaamaan kymmenen saksalaista indiepop-festivaalia yhteystietoineen. Saat siistin taulukon toimivine viestiluonnoksineen. Mutta mitä jos kolme festivaaleista on lopettanut toimintansa koronan jälkeen, kaksi ei ole koskaan ollut olemassa ja loput eivät ota vastaan artistihakemuksia? Yhdysvaltain standardointi-instituutti NIST (2024) käsittelee tekoälyraportissaan niin sanottua confabulation-ilmiötä (konfabulointi/hallusinointi), jossa malli tuottaa uskottavalta näyttävää mutta täysin perusteetonta sisältöä. Musiikkiviennissä virheellinen tieto voi maksaa paljon: tuhlattua aikaa, väärin kohdennettua promootiorahaa ja menetettyjä mahdollisuuksia. Muista aina erottaa tekoälyn vastauksista nämä kolme asiaa: Faktat: Mitkä tiedot perustuvat tarkistettaviin, todellisiin lähteisiin? Tulkinnat: Mitkä kohdat ovat tekoälyn tekemiä oletuksia tai synteesejä? Jatkotyö: Mitä asioita sinun pitää vielä itse varmistaa (esim. käymällä tapahtuman virallisilla verkkosivuilla)? Tekoäly ei pelkästään keksi asioita – se saattaa myös myötäillä sinua. Jos kysyt tekoälyltä: "Miksi minun kannattaa aloittaa kansainvälistyminen Saksasta?", se tuottaa sinulle upean listan perusteluja. Tämä vahvistaa omaa oletustasi, vaikka Puolassa voisi olla puolet vähemmän kilpailua ja Alankomaissa paremmin sinulle sopiva pienten klubien verkosto. Kysy mieluummin näin: "Mitkä havainnot puoltavat Saksaa kohdemarkkinana ja mitkä puhuvat sitä vastaan? Vertaa vaihtoehtoja samoilla kriteereillä ja kerro, mitä tietoa tarvitsemme päätöksen tueksi." Tämä tuottaa uskottavamman lähtökohdan omalle tutkimukselle. Muistaen kutienkin, että tekoälyjärjestelmien opetusaineistot sisältävät myös vinoumia (UNESCO, 2025). Tekoäly ehdottaa helpoimmin kaikkein suurimpia markkinoita, tunnetumpia festivaaleja ja näkyvimpiä toimijoita. Pienet, uudet ja marginaaliset underground-skenet saattavat jäädä algoritmilta kokonaan huomaamatta. Ihminen tekee päätökset – tekoäly ei neuvottele keikkoja puolestasi Kansainvälistyminen ei ole pelkkää data-analyysiä. Se on ennen kaikkea luottamuksen rakentamista, ihmissuhteita, kulttuurisen kontekstin ymmärtämistä ja artistisen vision kirkastamista. Tekoäly voi ehdottaa festivaalia, mutta se ei tiedä, miltä live-esiintymisesi tuntuu paikan päällä. Tekoäly voi laatia promootioviestin luonnoksen, mutta se ei korvaa aitoa suhdetta paikalliseen toimittajaan tai promoottoriin. Tekoäly ei kutenkaan osaa päättää puolestasi, millainen kansainvälinen ura tuntuu sinulle mielekkäältä Tekoälystä puhutaan usein teknisenä taitona – pitää oppia kehotemuotoilu (prompt engineering) ja erilaiset sovellukset. Nämä ovat hyödyllisiä työkaluja, mutta musiikkialalla vielä tärkeämpää on strateginen ajattelu. Jos et esimerkiksi tiedä, mitä kansainvälistymiselläsi tavoittelet, tekoäly ei voi ratkaista ongelmaa puolestasi: Jos esimerkiksi tavoitteesi on live-ura, painota kyselyissäsi esiintymispaikkoja ja paikallisia agentteja. Jos tavoitteesi onkin suoratoisto-yleisön kasvattaminen, keskity yleisösegmentteihin ja soittolista-kuraattoreihin. Jos tavoitteesi on biisinkirjoitus ja co-writing, etsi kansainvälisiä tuottajia, kustantajia ja biisileirejä. Tekoälyn hyödyntäminen ei ala teknologiasta, vaan kysymyksestä: Mitä haluamme saavuttaa, mitä tiedämme jo nyt, ja mitä meidän pitää selvittää seuraavaksi? Tekoäly ei myöskään osaa päättää puolestasi, millainen kansainvälinen ura tuntuu sinulle mielekkäältä. Haluatko ottaa tekoälyn käyttöön omassa musiikkiviennissäsi? Tule mukaan indiExportiin! Näitä teemoja syvennetään Metropolia Ammattikorkeakoulun tuoreessa indiExport-koulutuksessa, jossa musiikkivientiä lähestytään datan, tekoälyn ja käytännön markkina-analyysin kautta. Koulutuksessa opit: Kartoittamaan kansainvälisiä mahdollisuuksia ja vertailemaan kohdemarkkinoita. Tulkitsemaan yleisödataa ja tutkimaan media- ja live-ympäristöjä. Käyttämään tekoälyä kriittisesti, turvallisesti ja vastuullisesti. Jotpa-rahoituksella lukuvuonna 26-27 toteutettava indiExport on maksuton, joustavasti verkossa suoritettava täydennyskoulutus. Se on suunnattu itsenäisille artisteille, musiikintekijöille, managereille, pienille levy-yhtiöille ja muille musiikkialan ammattilaisille. Voit opiskella täysin omaan tahtiisi. Tutustu indiExport-koulutukseen ja ilmoittaudu mukaan Metropolian verkkosivuilla! Lähteet Metropolia Ammattikorkeakoulu (ei pvm.). indiExport – Musiikkivientiä datan ja tekoälyn avulla. https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/osaamisen-taydentaminen/indiexport NIST (2024). Artificial Intelligence Risk Management Framework: Generative Artificial Intelligence Profile. NIST AI 600-1. National Institute of Standards and Technology. https://doi.org/10.6028/NIST.AI.600-1 Spotify for Artists (2020). How to Read Your Spotify for Artists Data. https://artists.spotify.com/en/blog/how-to-read-your-spotify-for-artists-data Spotify for Artists (2024). Opas Spotify for Artistsin yleisösegmenttien käyttöön. https://artists.spotify.com/fi/blog/introducing-new-audience-segmentation-on-spotify-for-artists UNESCO (2025). Report of the Independent Expert Group on Artificial Intelligence and Culture. UNESCO. Raportin esittely ja julkaisutiedot
LUME-hankkeen tärkein tulos ei ollut Web3 – vaan rohkeus kohdata seuraava teknologinen murros
Kun LUME-hanke käynnistyi vuonna 2024, Web3 herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Teknologia muuttui nopeammin kuin hankesuunnitelmat, tekoäly valtasi otsikot, ja moni luovan alan toimija pohti, koskiko tämä murros oikeastaan häntä lainkaan. Teknologian nopea kehitys haastoi samalla myös pohtimaan, miten eri sukupolvet ja erilaisista digitaalisista lähtökohdista tulevat ammattilaiset kohtaavat uuden internetin. Tätä näkökulmaa käsittelin myöhemmin blogissa Are you ready for the Web3 world? Meeting of the digital generations in the cultural sector (Halonen, 2025a). Myönnän, että myös projektipäällikkönä olin kovin epävarma. Vaikka ympärilläni oli osaava hankekonsortio ja kollegoja kaikista Suomen kulttuurituottaja (AMK) -tutkintoa tarjoavista ammattikorkeakouluista, kukaan meistä ei voinut nojata valmiisiin toimintamalleihin. Olimme yhdessä tutkimassa ilmiötä, joka muuttui koko ajan. Jälkeenpäin ajatellen juuri tämä oli hankkeen suurin vahvuus. Loppuraporttia kirjoittaessani huomasin, että hankkeen tärkein tulos ei lopulta ollut Web3-osaaminen. Koen, että tärkeitä oli juurruttamisen aloittaminen jo hankkeen suunnitteluvaiheessa eikä vasta silloin, kun tuloksia ryhdytään levittämään (Halonen, 2021). Se näyttäytyi uudenlaisena tapana kohdata nopeasti muuttuva ilmiö: rakentaa sille yhteistä kieltä, tehdä siitä ymmärrettävä ja löytää tapoja soveltaa sitä opetuksessa, asiantuntijatyössä ja luovan alan kehittämisessä. Emme rakentaneet vain sisältöjä Hankkeessa syntyi paljon konkreettisia tuotoksia: yli 40 blogia, valmentajan käsikirja, webinaareja, podcasteja, oppimateriaaleja ja innovaatiokokeiluja. Ne ovat helposti lueteltavissa internetistä. Jälkikäteen ajatellen ne eivät kuitenkaan olleet hankkeen tärkein saavutus. Ne olivat välineitä. Varsinainen työ oli tehdä nopeasti muuttuvasta ilmiöstä ymmärrettävä ja käyttökelpoinen erilaisissa toimintaympäristöissä. Huomasimme nopeasti, ettei Web3:sta voinut opettaa samalla tavalla kuin valmista työkalua tai ohjelmistoa. Ensin piti rakentaa yhteinen kieli. Tarvittiin keskusteluja, esimerkkejä, kokeiluja ja paljon tilaa kysymyksille. Keskusteluissa nousivat toistuvasti esiin epävarmuus, teknologia-ahdistus ja joskus myös suoraviivainen vastustus. Siksi hankkeen tärkeimmäksi tehtäväksi muodostui lopulta uuden teknologian pedagoginen konkretisointi – paljon vahvemmin kuin olimme hanketta suunnitellessamme osanneet ennakoida. Myöhemmin havaitsimme, ettei epävarmuus ollut este oppimiselle vaan sen luonnollinen lähtökohta. Web3-teknologiaan liittyviä huolia käsiteltiin myös Mayreth Wolffin blogissa Web3: Huoli digitalisoitumisesta on ymmärrettävää, jossa korostetaan koulutuksen, ymmärrettävien esimerkkien ja käyttäjäystävällisyyden merkitystä uuden teknologian omaksumisessa (Wolff, 2024). Yksi ratkaisu ei sopinut kaikille Toinen tärkeä oppi liittyi siihen, ettei sama toimintatapa toiminut kaikissa ympäristöissä. Opiskelijat, opettajat, yrittäjät ja kulttuurialan asiantuntijat lähestyivät Web3:a hyvin erilaisista lähtökohdista. Tämä näkyi myös siinä, että yrittäjien tavoittaminen oli odotettua vaikeampaa, kun taas oppilaitoksissa keskustelu laajeni nopeasti osaksi opetuksen kehittämistä. Hankkeen aikana emme siis levittäneet yhtä valmista mallia. Muokkasimme sisältöjä jatkuvasti eri kohderyhmien tarpeisiin. Juuri tämä teki hankkeesta oppimisprosessin myös meille hanketoimijoille. Tämä näkyi myös siinä, että eri kohderyhmät kiinnostuivat Web3:n mahdollisuuksista hyvin erilaisista näkökulmista. Toisille kiinnostavinta olivat yhteisöt, toisille digitaalinen omistajuus ja kolmansille uudet ansaintamallit. Esimerkiksi faniyhteisöjen muuttuvaa roolia luovassa taloudessa tarkastelin blogissani Your fans are the new patrons. Here's how Web3 makes it possible (Halonen, 2025b). Suurin muutos tapahtui ihmisissä ESR-raportoinnissa puhutaan paljon osallistujamääristä, materiaaleista ja julkaisuista. Minulle merkittävämpi havainto liittyy ihmisiin. Hankkeen aikana opettajien osaaminen kasvoi, korkeakoulujen yhteistyö syveni ja keskustelu teknologiasta muuttui vähitellen teknisestä ilmiöstä pedagogiseksi kysymykseksi. Web3 ei enää näyttäytynyt vain uutena teknologiana vaan ilmiönä, joka haastaa pohtimaan yhteisöllisyyttä, digitaalista omistajuutta, kulttuurin saavutettavuutta ja uusia ansaintamalleja. Juuri tällaisia pieniä ajattelun muutoksia syntyi hankkeen aikana lukemattomia. Niitä ei voi mitata pelkillä suoritteilla, mutta ne näkyvät siinä, miten uudet ideat alkavat elää osana ihmisten omaa työtä ja opetusta. Tällaista muutosta on vaikea mitata suoritteilla. Se näkyy siinä, miten ihmiset alkavat ajatella ja toimia uudella tavalla. Yhteinen ymmärrys ei johda yhdenmukaiseen toimintatapaan, vaan jokainen rakentaa oman variaationsa uudesta ilmiöstä. Yksi innostuu digitaalisista yhteisöistä, toinen löytää mahdollisuuksia NFT:istä tai virtuaalimaailmoista, kolmas ottaa käyttöön vain yhden uuden työkalun, joka tuntuu omassa työssä hyödylliseltä – tai ainakin aiempaa vähemmän vieraalta. Juuri tällaisia pieniä ajattelun muutoksia syntyi hankkeen aikana lukemattomia. Samalla erilaiset variaatiot kertovat siitä, että uusi osaaminen alkaa elää ihmisten ajatuksissa. Projekti päättyi, mutta keskustelu jatkuu Yksi asia ilahdutti minua erityisesti loppuraporttia kootessa. Hankkeen tuotokset eivät jääneet vain hankkeen käyttöön. Oppimateriaalit julkaistiin avoimesti, yhteistyöverkostot jatkavat toimintaansa ja hankkeen aikana syntyneet ideat näkyvät jo uusissa avauksissa. Erityisen iloinen olen siitä, että hankkeen aikana syntyi myös laaja blogikokonaisuus. Yli neljässäkymmenessä kirjoituksessa hankkeen asiantuntijat tarkastelivat Web3-ilmiötä omista näkökulmistaan – kulttuurin, pedagogiikan, yhteisöllisyyden, digitaalisen omistajuuden, saavutettavuuden ja uusien ansaintamallien kautta. Yhdessä ne muodostavat eräänlaisen oppimispäiväkirjan siitä, miten nopeasti muuttuvaa ilmiötä voidaan ymmärtää yhteisen keskustelun, kokeilujen ja eri näkökulmien avulla. Juuri silloin tuntui siltä, että hankkeessa onnistuttiin. Ei siksi, että web3 olisi nyt jotenkin ”paketissa”, vaan siksi, että toiminta jatkaa elämäänsä ilman hanketta. Lume blogisto (2024-2025), avoimet materiaalit ja hankkeessa syntyneet verkostot tarjoavat edelleen mahdollisuuden jatkaa keskustelua ja rakentaa uusia tulkintoja muuttuvasta digitaalisesta toimintaympäristöstä. Kun hanke päättyi, ymmärsin oppineeni jotain, jota en ollut osannut hanketta aloittaessa ajatella. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tärkeintä ei ehkä ole pysyä jokaisen uuden teknologian vauhdissa. Tärkeämpää on rakentaa sellaisia oppimisympäristöjä, joissa epävarmuudelle on tilaa, uusia ilmiöitä voidaan tutkia yhdessä ja erilaisille näkökulmille löytyy paikkansa. Seuraavaa teknologista murrosta emme vielä tunne. Mutta ehkä olemme nyt hieman valmiimpia kohtaamaan sen. Luovalla alalla meillä on siihen parhaat mahdolliset lähtökohdat: uteliaisuus kokeilla, kyky kuvitella toisin ja taito rakentaa uutta yhdessä. Lähteet Halonen, K. (2021). Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen. Metropolia ammattikorkeakoulu, Oiva-sarja 33, Helsinki 2021. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-292-6 Halonen, K. (2025a). Digitaalisten sukupolvien erilaiset lähtökohdat uuden teknologian omaksumisessa. Metropolia ammattikorkeakoulu, Lume-blogi 22.5.2025. https://blogit.metropolia.fi/lume/tag/digitalisaatio/ Halonen, K. (2025b). Your fans are the new patrons. Here's how Web3 makes it possible. Faniyhteisöjen ja uusien ansaintamallien mahdollisuuksia luovalla alalla. Metropolia ammattikorkeakoulu, Lume-blogi 25.3.2025. https://blogit.metropolia.fi/lume/2025/03/25/fanit-uuden-ajan-mesenaattina/ LUME-blogisto (2024–2026). Yli 40 asiantuntijablogia Web3:sta, digitaalisesta kulttuurista, pedagogiikasta ja luovan alan tulevaisuudesta. Metropolia ammattikorkeakoulu, Lume-blogisto. https://blogit.metropolia.fi/lume/ Wolff, M. (2024). Web3 – huoli digitalisoitumisesta on ymmärrettävää. Miksi uusi teknologia herättää epävarmuutta ja miten oppimisen kynnystä voidaan madaltaa. Metropolia ammattikorkeakoulu, Lume-blogit 17.12.2024. https://blogit.metropolia.fi/lume/2024/12/17/web3-huoli-digitalisoitumisesta-on-ymmarrettavaa/ Lisää LUME-hankkeesta https://lume.humak.fi/ Lataa itsellsei Luova talous web3-ajassa : Valmentajan käsikirja
LUME ei pääty tuloksiin vaan ajattelun muutokseen?
Hankkeiden vaikuttavuutta tarkastellaan usein tuotosten ja tulosten kautta: mitä tuloksia tavoiteltiin, millaisia tulokset olivat, mitä aiheesta julkaistiin ja viestittiin, entä miten erilaisia tuotoksia jalkautetaan hankkeen päätyttyä. Voisiko niiden lisäksi pysähtyä pohtimaan sitä, mikä ei näy julkaisuissa, raporteissa, blogeissa tai käsikirjoissa, mutta joka silti jää pysyväksi osaksi esimerkiksi meidän, mukana olleiden amk-opettajien ja asiantuntijoiden ajatusmaailmaa. Projektin merkittävintä antia eivät kenties olekaan yksittäiset tuotokset vaan piilossa oleva osaaminen: sellainen tieto, taito ja tapa ajatella, jota ei ole helppo nimetä, mitata tai tuotteistaa. Tässä artikkelissa esitetään, että LUME-hankkeella on ollut iso rooli myös ajattelun muutoksessa ja hiljaisen tiedon kehittymisessä. Hiljaisesta tiedosta huomattavaan osaamiseen Piilossa olevaa osaamista voidaan jäsentää hiljaisen tiedon (tacit knowledge) käsitteen avulla. Polanyi (1966, s. 4) oli tämän käsitteen ensimmäisiä tutkijoita, joka kuvasi hiljaista tietoa väitteellä ”we can know more than we can tell”. Hänen mukaansa merkittävä osa meidän osaamisestamme on luonteeltaan sellaista, jota ei voida täysin sanallistaa tai dokumentoida. Polanyi (s. 9–13; s. 25–32) myös kuvasi hiljaisen tiedon rakentuvan kokemuksen ja toiminnan kautta. Hiljainen tieto on noussut merkittäväksi käsitteeksi esimerkiksi organisaatiotutkimuksissa. Kuten Hadjimichael ym. (2024, s. 546) toteavat, olipa kyseessä käytännönläheinen tai asiantuntijaosaamista vaativa, yksinkertainen tai monimutkainen, rutiininomainen tai luova tehtävä, sen onnistunut suorittaminen perustuu aina osittain hiljaiseen tietoon. Hiljainen tieto ilmenee erityisesti tilanneherkkänä, kokemukseen perustuvana arviointikykynä, jossa toimija tunnistaa olennaiset tilannetekijät, reagoi niihin intuitiivisesti ja oivaltaa ja oppii epävarmoissa ja muuttuvissa tilanteissa. Tästä näkökulmasta LUME-hankkeen oppimisprosessi, kaikki siinä tuotetut materiaalit ja tehdyt kokeilut antoivat vahvan pohjan hiljaiselle osaamiselle. Sen avulla voidaan kohdata jälleen uusia teknologisia ilmiöitä kriittisesti ja tunnistaa uusia, olennaisia tarpeita, ongelmia ja ratkaisuja erityisesti silloin, kun mitään valmiita vastauksia ei ole vielä olemassa. Piilossa olevaa osaamista voi tarkastella myös tilannesidonnaisen oppimisen (situated learning) merkeissä. Tällöin korostuu ajatus, että osaaminen ei synny irrallisena yksilön toimintana, vaan osallistumalla yhteisiin käytäntöihin tai erilaisiin yhteisöihin. Tilannesidonnainen oppiminen tapahtuu yhteisöissä usein vähitellen, osana arkisia käytäntöjä (Lave & Wengren, 1991, s. 29–33; s. 67–69; vrt. Ackermann ym., 2024, s. 596–597) mukaan. Tällöin osaaminen ei näy pelkästään tuotoksissa ja tuloksissa, vaan kertyy ikään kuin yhteisesti jaettuina ajattelutapoina. Hiljaisesta tiedosta tulee sosiaalista, tiettyyn tilanteeseen kietoutunutta osaamista. Monet web3-teknologiaan liittyvät näkemykset, uskomukset ja asenteet ovat ainakin itselläni muuttuneet säännöllisten hanketapaamisten avulla. Keskustellen ja ajatuksia vaihtaen sekä myös asioita kokeillen olen oppinut paljon enemmän yhdessä kuin mitä olisin yksin voinut millään tavoin oppia aiheesta. Oppimista varmasti tuki oma, välillä ehkä jopa lapsenomainen innostus ja uteliaisuus uuteen aiheeseen. Oppiminen ilmeni vaikkapa rohkeutena sanoa muille, etten ymmärrä tätä asiaa. Yhdessä tuotettu osaaminen ei ollut sidottuna tiettyyn rooliin tai organisaatioon. Ennemminkin se perustui yhteiseen omistajuuteen, joka jatkuu ja jakautuu meidän toimijoiden hiljaisena tietona myös hankkeen päätyttyä. Web3 oppimisen kohteena vai katalysaattorina Web3-teemaista hankeraporttia lukiessa ajatukset kohdistuvat helposti teknologioihin, työkaluihin tai sovelluksiin. On tietenkin luonnollista kysyä, mitä opittiin teknologisista käsitteistä, kuten lohkoketjut, NFTt, DAOt tai älysopimukset. LUME-hankkeen edetessä kävi mielestäni kuitenkin yhä selvemmäksi, että kaikkein keskeisin oppiminen ei liity tiettyyn tekniseen ratkaisuun. Monet hankkeen aikana syntyneet oppimisen muutokset olivat luonteeltaan hienovaraisia. Hankkeen aikana havaittiin uutta innostusta kysyä ja kokeilla, erilaisia tapoja suhtautua teknologiseen muutokseen ja koko ajan muuttuvaan toimintaympäristöön tai tapoja hahmottaa luovien alojen kaupallistamisen mahdollisuuksia. Hankkeen alkuvaiheessa web3 näyttäytyi ainakin itselleni ennen kaikkea uutena ilmiönä, jota minun opettajana tulisi selittää, avata ja tehdä ymmärrettäväksi. Vähitellen tämä asetelma alkoi kääntyä. Web3 ei ollutkaan ensisijaisesti opetettava kokonaisuus. Se muuttui enemmänkin katalysaattoriksi, joka pakotti suodattamaan näkökulmia uudella tavalla. Web3 tuo näkyviin monia eri kysymyksiä esimerkiksi omistajuudesta, arvonmuodostuksesta ja ansaintatavoista (Perboli ym., 2026). Nämä eivät toki ole mitään täysin uusia asioita, jotka liittyisivät vain web3-maailmaan, mutta ne tuovat konkretiaa varsin abstraktiin käsitteeseen. Teknologian sijaan oppimisen ytimeen nousevatkin käyttäjälähtöisyys, arvot ja valinnat. Samalla web3 menettää osan jollain tapaa luodusta teknisestä mystisyydestä, mikä toisaalta tekee siitä helpommin lähestyttävän. Yksi tärkeimmistä opeista liittyy opettajuuteen. Kun käsitellään nousevia, nopeasti kehittyviä uusia teknologioita, niiden täydellinen hallinta ei ole missään määrin realistista ainakaan, jos et ole opettajana teknologia-alalla. Silti väistämättä koit opettajana olevasi epämukavuusalueella: miten voit opettaa asiaa, joka on sinullekin täysin uutta. Epämukavuusalue ei osoittautunut kuitenkaan ongelmaksi. Päinvastoin se ehkäpä avasi tilaa yhteiselle oppimiselle, kriittiselle keskustelulle ja keskeneräisyyden hyväksymiselle. Tämä ajattelumalli ei todellakaan rajoitu Web3-teemoihin, vaan on siirrettävissä tuleviinkin teknologisiin murroksiin. Niiden kanssa me opettajat ja kouluttajat luovilla aloilla joudumme jatkossakin väistämättä tekemisiin. Kun hype katoaa, osaaminen jää – miten vaalia sitä? Web3:een liittynyt hype on ollut voimakasta, mutta Gartnerin Hype Cycle-mallin mukaan hypen laantuminen on nouseville teknologioille tyypillinen ja odotettavissa oleva vaihe (Stephan, 2025). Hankkeen näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole mielestäni ongelma, sillä hype ja sen laantuminen voikin toimia porttina syvempään oppimiseen. LUMEn piilossa oleva osaaminen on juuri tätä hypeä kestävämpää pääomaa. Se näkyy valmiutena kohdata uusia teknologioita kriittisesti mutta avoimesti, kykynä erottaa olennainen epäolennaisesta ja rohkeutena jättää osa ratkaisuista käyttämättä. Kaikkea ei tarvitse ottaa, eikä kaikkeen tarvitse osallistua – myös tämä on osa asiantuntijuutta. Kaikkea osaamista ei voi tuotteistaa tai kirjata järjestelmiin, sillä merkittävä osa asiantuntijuudesta perustuu sellaiseen hiljaiseen tietoon, jota ei voida täysin sanallistaa tai formalisoida (Hadjimichael ym. , 2024, s. 546–547). Se ei tarkoita, etteikö tällaisella asiantuntijuudella olisi arvoa. Piilossa olevaa osaamista voi vaalia tunnistamalla sen, antamalla sille aikaa ja sallimalla sen kehittymisen osana arkea. Tämä muutos ei ole helposti näytettävissä tai nopeasti mitattavissa, vaan sen vaikutukset ovat pitkäaikaisia. LUME ei pääty siihen, mitä hankkeessa tuotettiin, vaan jatkaa elämäänsä ajattelun muutoksena. Lähteet Ackermann, F., Pyrko, I., & Hill, G. (2024). Mobilizing landscapes of practice to address grand challenges. Human Relations, 77(5), 593-621. Hadjimichael, D., Ribeiro, R., & Tsoukas, H. (2024). How Does Embodiment Enable the Acquisition of Tacit Knowledge in Organizations? From Polanyi to Merleau-Ponty. Organization Studies, 45(4), 545–570. https://doi.org/10.1177/01708406241228374 Lave, J., & Wenger, E. (1991). Situated learning: Legitimate peripheral participation. Cambridge University Press. Perboli, G., Merlo, F., & Vandoni, C. (2026). Decentralizing the future: Value creation in Web 3.0 and the Metaverse. Horizon Europe. https://open-research-europe.ec.europa.eu/articles/5-226 Polanyi, M. (1966). The tacit dimension. Doubleday & Company. Stephan, C. (8.9.2025). Get Grounded With the 2025 Gartner Hype Cycle™ for Emerging Technologies. https://www.gartner.com/en/articles/hype-cycle-for-emerging-technologies Kirjoittaja Satu Lautamäki on kulttuurituotannon yliopettaja SEAMKissa. Hän toimii asiantuntijana Euroopan unionin sosiaalirahaston osarahoittamassa LUME – Luovat web3-ajassa -hankkeessa.
