LUME

Luovat web3-ajassa

Vuosi: 2026

NFT-taiteen julkaiseminen ja ostaminen – mitä kulttuurialan ammattilaisten on syytä ymmärtää nyt?
24.3.2026
Jyrki Simovaara, HUMAK LUME-hankkeen asiantuntija

NFT‑taide nousi 2020‑luvun alussa nopeasti globaaliksi ilmiöksi, hiipui sittemmin harrastajien pienemmäksi kentäksi ja on nyt yksi digitaalisen taiteen kehityssuunnista. Vaikka suurin hype on laantunut, aihe on edelleen kulttuurialalle merkityksellinen. Tässä artikkelissa kokoan yhteen Luovat Web3 -ajassa -hankkeen webinaarin, jonka puhujina olivat tekoälytaiteilija Roope Rainisto ja NFT‑keräilijä Tommi Koistinen. Mitä NFT‑taide on – ja miksi se kiinnostaa? NFT (non-fungible token) on lohkoketjuun tallennettu aitoustodistus, joka kertoo teoksen alkuperän, omistajan, omistushistorian ja aiemmat myyntihinnat. Usein NFT ei sisällä itse taideteosta, vaan linkin siihen, ja omistaja saa pääsyn teokseen juuri tämän tokenin kautta. NFT voi toimia myös fyysisen taideteoksen omistajuustodistuksena, vaikka digitaalisen teoksen omistajuus on huomattavasti helpompi siirtää kuin fyysisen taide-esineen lähettäminen uudelle ostajalle. NFT kiinnostaa keräilijöitä sen globaalien markkinoiden ja uudenlaisen digitaalisen kulttuurin vuoksi. Taiteilijoille se tarjoaa erityisesti mahdollisuuden tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman välikäsiä sekä mahdollisuuden ohjelmoida teoksiinsa esimerkiksi automaattisen jälleenmyyntikorvauksen. NFT-taiteen muodot ja estetiikat NFT‑kenttä ei määrittele taidemaailman sisältöä tai tyyliä, vaan tarjoaa teknisen alustan, jonka sisällä syntyy hyvin erilaisia taidemuotoja. Taidekeräilijä Tommi Koistinen tunnistaa ainakin neljä keskeistä nft-taiteessa esiintyvää taidemuotoa. Generatiivinen taide muodostaa yhden keskeisen kategorian: se syntyy tekijän kirjoittaman koodin avulla ja julkaistaan usein suurina sarjoina, jolloin yksittäisen teoksen mahdollinen arvo määräytyy järjestelmän tuottamien variaatioiden kautta. Näillä teoksilla ei välttämättä korosteta tekijän henkilökohtaista ilmaisua vaan sen sijaan algoritmisen prosessin kauneutta. Tekoälytaide eli AI‑taide muodostaa toisen tärkeän ryhmän. Tekoälyn tuottamilla kuvilla voidaan joko jäljitellä perinteisiä taidemuotoja tai luoda täysin uudenlaisia AI:n omiin taipumuksiin perustuvia visuaalisia kieliä. Rainisto korostaa erityisesti sitä, että AI‑taide voi hyödyntää tekoälyn logiikkaa ja vinoumia taiteellisina elementteinä ja että osa teoksista voi sisältää AI-ominaiuuksia, joilla teos voi reagoida ja muuttua ympäristönsä mukaisesti. Kolmannen kategorian muodostavat nettikulttuuria kommentoivat meemit ja Web3‑kommentaarit. Ne ovat usein ajankohtaisia, humoristisia tai kriittisiä teoksia, jotka heijastavat krypto- ja verkkokulttuurin sisäisiä teemoja ja arvoja. Neljäntenä voidaan mainita valokuvataide, joka digitaalisen luonteensa vuoksi soveltuu hyvin verkkoympäristöön. NFT‑valokuva voi olla perinteinen valokuva NFT‑teokseksi mintattuna. Myös suomalaisten valokuvaajien teoksia on mukana. Erityispiirteenä NFT-valokuvina esiintyy keräilyarvoa sisältäviä valokuvia, joita ei ole julkaistu muualla. Roope Rainisto: matka NFT-taiteilijaksi Roope Rainisto ryhtyi tekemään taidetta tekoälyllä varhaisessa vaiheessa, koska hän arvioi tekoälyn digitaalisen kehityksen kiinnostavammaksi kehityssuunnaksi. Hän päätyi julkaisemaan teoksiaan NFT-taiteena sen vuoksi, että digihuijarit yrittävät myydä hänen ai-valokuviaan väärennetyllä profiililla. Suojellakseen omaa tuotantoaan hän loi lohkoketjuun artistiprofiilin, ja tämä avasi hänelle tien NFT‑taiteilijaksi kansainvälisellä tasolla. AI‑taiteen osalta Rainisto erottaa kaksi suuntausta. Ensimmäisessä tekoälyä käytetään olemassa olevien taidemuotojen imitoimiseen; tavoitteena voi olla teos, joka ei olisi mahdollinen muiden tekniikoiden kautta toteutettuna. Tekoäly voi toteuttaa kaikkein mielikuvituksellisimmat ideat ja paljon enemmänkin. Toisessa suuntauksessa AI‑taiteesta pyritään luomaan jotakin täysin uutta – visuaalisuutta, jota ei olisi mahdollista tuottaa ilman tekoälyn osallistumista. Rainiston mukaan tämä jälkimmäinen lähestymistapa on tulevaisuuden taiteen kannalta merkityksellisin. Hän korostaa myös sitä, että NFT‑kentässä taiteilijan näkyvyys määräytyy sosiaalisen median algoritmien kautta, ei institutionaalisen kuratoinnin. Taiteilijan täytyy olla vuorovaikutteinen, persoonallinen ja läsnä erityisesti Twitterissä/X:ssä ja Discordissa. Pelkkä laadukas taide ei riitä, jos kukaan ei näe sitä. Rainiston mukaan NFT‑taiteen ostajien aktiivisuus vaihtelee kryptovaluuttojen markkinan mukaan: kun kryptojen arvo nousee, ihmiset ostavat enemmän taidetta, ja kun markkinat laskevat, taidehankinnat vähenevät. Hän muistuttaa, että vaikka uutisointi korostaa romahduksia, pitkällä aikavälillä kryptovaluuttojen markkinoiden kehitys on ollut nousujohteista. Tommi Koistisen näkökulma: keräilijän maailma Tommi Koistinen on kerännyt NFT‑taidetta useista lohkoketjuista ja omistaa yli tuhat teosta. Hän kuvailee NFT‑markkinoita laajoiksi ja monimuotoisiksi. Suurilla geneerisillä markkinapaikoilla, kuten OpenSea ja Magic Eden, ostajia on paljon, mutta kilpailu huomiosta on ankaraa. Kuratoidummilla taidealustoilla – esimerkiksi SuperRare, Verse, MoneyFold ja Objkt – teosten löytäminen on harkitumpaa, vaikka julkaisemisen kynnys on korkeampi. Lisäksi on matalan kynnyksen alustoja kuten Rodeo ja Drip, jotka sopivat näkyvyyden kasvattamiseen mutta eivät yleensä suurille kaupallisille myynneille. Koistisen mukaan NFT‑taiteen keräilijöitä motivoivat niin taiteilijan aktiivisuus ja projektin pitkäjänteisyys kuin yhteisön energia ja tietenkin omat mieltymykset. Hän kuitenkin huomauttaa, että valtaosaa NFT‑teoksista on hyvin vaikea myydä eteenpäin. Siksi keräilyyn kannattaa suhtautua pitkäjänteisesti ja taiteesta nauttien, ei pikavoittojen tavoitteluna. Haasteita kentässä ovat myös AI‑työkalujen myötä syntynyt sisällön määrä, näkyvyyden keskittyminen harvoille huipuille, alustojen pirstaleisuus sekä kryptomaailman huijaus- ja identiteettiriskit. Miksi NFT‑kenttä on edelleen merkityksellinen kulttuurialalle? Vaikka hype on tasoittunut, NFT‑taide ei ole kadonnut mihinkään. Se on kehittyvä ekosysteemi, jossa yhdistyvät uudet taiteen tekemisen muodot, globaalit yleisöt ja yhteisöt sekä teknologiset innovaatiot. NFT-maailmassa taiteen arvo muodostuu eri tavoin kuin perinteisessä taidemaailmassa: algoritmien, yhteisödynamiikan ja verkostoitumisen kautta. Samalla kuratoinnin merkitys kasvaa, kun tarjonta kasvaa ja yleisön on entistä vaikeampi löytää merkityksellistä sisältöä. Taiteilijan rooli laajenee selvästi. NFT‑kentässä taiteilija ei ole vain teosten tekijä, vaan myös yleisönsä rakentaja ja yhteisönsä ylläpitäjä. Toisaalta digitaalinen tuotanto tarjoaa matalan kynnyksen kokeilla uusia ideoita, julkaista teoksia ja tavoittaa kansainvälinen yleisö ilman fyysisiä tuotantokustannuksia. NFT‑taide ei korvaa perinteistä taidemaailmaa, mutta muodostaa sen rinnalle uuden ja yhä kehittyvän kentän, jossa taiteen tekeminen, jakaminen ja kokeminen tapahtuvat eri logiikalla kuin fyysisessä taidemaailmassa. Taiteilijoille se tarjoaa väylän kansainväliseen näkyvyyteen ja uudenlaisiin yleisösuhteisiin. Keräilijöille se avaa mahdollisuuden rakentaa kokoelmia, jotka heijastavat digitaalisen aikakauden estetiikkaa ja kulttuurisia ilmiöitä. Kulttuurialalle se puolestaan tuo tarpeen ymmärtää uusia tuotannon, kuratoinnin ja esittämisen tapoja – aivan kuten aikanaan poptaide haastoi taidemaailman rajoja ja odotuksia. Lähteet Luovat web3-ajassa -hanke. (1.3.2024). Uusi Internet ja Kuvataide [Video]. YouTube. https://www.youtube.com/watch?v=Z6V8Vw2b9-g

Lue lisää

Musiikki ilman ääntä? Miten haptiikka ja XR avaavat uuden todellisuuden kuulorajoitteisille
5.2.2026
Katri Halonen

Musiikki koetaan usein korvilla, mutta todellisuudessa sen voima on paljon laajempi: se on rytmiä, värähtelyä, energiaa ja jaettua yhteisöllisyyttä. Kuulorajoitteisille elävä musiikki voi kuitenkin jäädä pirstaleiseksi kokemukseksi ilman ääntä. Musiikin tunteellinen ja rakenteellinen kokemus on edelleen yksi suurimmista saavutettavuushaasteista kuulorajoitteisille. Juuri nyt aihe on erityisen ajankohtainen, koska uudet moniaistiset teknologiat – kuten MUSTEM-järjestelmä – osoittavat, että musiikki voidaan kääntää jäsennellyksi, merkitykselliseksi ja tunteisiin vetoavaksi visuaalis-taktiiliseksi kieleksi, ei vain yksinkertaisiksi värähtelyiksi (Sette ym. 2025). Askel askeleelta on siis syntymässä ratkaisuja, joissa musiikin rytmi, harmonia, taajuusrakenne ja tunne voidaan välittää tarkasti analysoituina, monikanavaisina aistikokemuksina. Välineiden hinnat ovat tullee alaspäin ja joukossa on myös edullisia, avoimesti saatavilla ja avoimen lähdekoodin projekteja, kertoo suuremmasta liikkeestä. Saavutettavuus ei enää ole marginaalinen lisä, vaan se on nousemassa musiikin ja kulttuurielämysten uudeksi suunnaksi. Siksi tämä hetki tuntuu oikealta pysähtyä ja kysyä: Miten voimme rakentaa kulttuurista, jossa musiikki kuuluu kaikille – myös niille, jotka eivät kuule? Vodafone 5G haptinen haalari festivaaleilla Vuonna 2022 Vodafone esitteli pilottikokeilun, jossa 5G-yhteyden avulla toteutetut haptiset eli puvut mahdollistivat kuulovammaisille ja heikkokuuloisille osallistujille uudenlaisen live-musiikin kokemuksen festivaalilla. Haptinen 24-pisteinen haalari välittää musiikin ja yleisön reaktiot värähtelyinä ranteisiin, nilkkoihin ja vartaloon. 5G-verkko ei ainoastaan tuo lavalta tulevaa ääntä käyttäjälle, vaan myös kerää yleisön äänet ja muuntaa ne reaaliaikaiseksi energiaksi iholla. Värinän voimakkuus on käyttäjän säädettävissä, mikä tekee kokemuksesta yksilöllisen ja saavutettavan. Eräs osallistuja kiteytti tunteen: “Kun yleisö villiintyi, tunsin sen selkärangassani — olin kuin Superman” (Vodafone 5G). Kokeilu viittaa suuntaan, että teknologia voi murtaa esteitä ja avata festivaalikokemuksen kuulorajoitteisille kokonaisvaltaisesti, ei vain visuaalisesti, vaan myös kehollisesti ja emotionaalisesti. Teknologian ja musiikkikokemuksen yhdistäminen Haptiset vaatteet ja XR-teknologiat voivat muuttaa festivaalikokemuksen aidosti moniaistiseksi: värähtelyt kehossa ja visuaaliset AR-efektit rakentavat musiikista kokonaisvaltaisen elämyksen myös kuulorajoitteisille. Värinätasojen säätö tekee kokemuksesta yksilöllisen, sillä kuulon rajoitteet ja herkkyydet vaihtelevat. Teknologian voima näkyy erityisesti yhteisöllisyydessä: festivaalilla ei tunneta vain musiikkia, vaan myös ympäröivän yleisön energiaa ja reaktioita. Kun haptiset ratkaisut skaalautuvat 5G-verkon avulla, ne voivat laajentaa saavutettavuutta festivaaleista konserttisaleihin, teattereihin ja kaikkiin live-esityksiin — kohti kulttuuria, jossa musiikki kuuluu kaikille mahdollisista kuulorajoitteista huolimatta. Alalla on myös paljon muita kokeiluja jo pidemmän aikaa. Esimerkiksi Emoti-Chair vibrotaktista tuolia on käytetty konserteissa, elokuvissa, kuurojen elokuvantekijöiden työpajoissa ja oopperalaulajien harjoittelussa (Karam ym. 2009). Tuolin avulla rytmit ja sävelkulut tuntuvat ihona erilaisina muotoina. Not Impossible liivit (Not Impossible Laps, 2025) ja rannekkeet ovat olleet niin kuulevien kuin kuulorajoitteistenkin elämyksen vahvistajia ja Feel the Beat (Feel the Beat, 2025) tanssilattia puolestaan välittää musiikin lattiasta värinän kautta kehoon ja kehosta takaisin muuttaen tanssijan kehon osaksi dialogia tilan kanssa.  XR tuo kokemukseen uusia ulottuvuuksia ja haasteita Haptisten puettavien teknologioiden yleistyminen avaa kulttuurikokemuksille uusia mahdollisuuksia. Positiivista on yleisön ja yhteisöllisyyden tunteen vahvistaminen. On suuri ero tuntea pelkkä musiikki ja tuntea myös yleisön reaktiot fyysisenä kokemuksena. Haptiikka auttaa välittämään keholle myös yleisön huudot, yhteisön energia ja yhteisen rytmin mukaa tulevan kokemuksen. Haptisten ja XR-teknologioiden suurin mahdollisuus on teknologinen inklusiivisuus: musiikki voi todella “kuulua” myös niille, joilla kuulo on rajoittunut. Ne avaavat samalla kokonaan uusia taiteellisia ilmaisutapoja, kun artistit ja tuottajat voivat rakentaa moniaistisia, kehollisia elämyksiä. Laajentamalla saavutettavuutta nämä ratkaisut tuovat kulttuuritiloihin ja tapahtumiin uusia yleisöjä ja monimuotoisuutta, ja ennen kaikkea vahvistavat yhteisöllisyyttä. Uudessa yhteisössä kuulorajoitteiset voivat tuntea olevansa osa yleisöä, eivätkä jää ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi. Vaikka haptiset puvut ja XR-teknologiat avaavat uusia mahdollisuuksia, niiden käyttöönottoon liittyy myös haasteita: teknologia ja 5G-infra voivat olla kalliita eikä skaalautuminen onnistu kaikissa tapahtumaympäristöissä. Ratkaisut vaativat myös mukautuvuutta eri kuulon tasoille ja kehotyypeille, ja haptinen vaatetus voi tuntua joillekin vieraalta. Lisäksi on pohdittava, miten teknologia integroidaan taiteellisesti niin, ettei se jää irralliseksi efektiksi. Laajempi saavutettavuus edellyttää tietoisuuden lisäämistä, resursseja ja kulttuurituotannon sitoutumista inklusiivisiin käytäntöihin. Kulttuurituottaja uusi osaaminen? Tämä kehitys liittyy suoraan LUME-hankkeen ytimeen: XR- ja haptinen teknologia yhdistettynä Web3-palveluihin voi synnyttää uusia fanituote- ja palvelumalleja, kuten moniaistisia virtuaalikonsertteja kuulorajoitteisille. Samalla se avaa keskustelua esteettömyydestä kulttuuripolitiikan ja kulttuurisen inkluusion näkökulmasta, ja tuo opetukseen uusia tapoja korostaa teknologian roolia saavutettavuuden edistäjänä. Kun yleisöpohja laajenee ja kulttuurikokemuksista tulee aidosti saavutettavia, syntyy myös kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä, joka hyödyttää koko luovaa alaa. Haptinen teknologia ja XR avaavat lupaavia polkuja kohti inklusiivisempaa, moniulotteisempaa ja saavutettavampaa musiikkikulttuuria. Ne voivat murtaa perinteisiä esteitä ja tarjota kuulorajoitteisille uudenlaisia tapoja kokea musiikki. Samalla ne haastavat meidät pohtimaan, miten teknologia ja taide yhdistyvät, miten varmistamme saavutettavuuden ja miten tuomme nämä ratkaisut osaksi laajempaa kulttuuripolitiikkaa. Ehkä suurin kysymys on lopulta tämä: jos musiikki voi nykyteknologian avulla tuntua kehossa, näkyä silmissä ja rakentua yhteiseksi rytmiksi yli aistirajojen, miksi tyytyisimme vanhaan määritelmään siitä, mitä konsertti tai festivaali on? Ehkä kulttuurin seuraava suuri innovaatio ei olekaan uusi ääni, vaan uusi tapa tuntea ääntä. Lähteet Feel the Beat (2025). Adaptive Dance Classes For All Abilities & Ages. https://www.feelthebeat.dance/ Karam, M., Russo, F., & Fels, D. I. (2009). Designing the Model Human Cochlea: An Ambient Crossmodal Audio-Tactile Display. IEEE Transactions on Haptics 2(3):160-169 DOI:10.1109/TOH.2009.32 Not Impossible Labs (2025). Not Impossible. (2025). Techonlogy & Story: Not Impossible – Haptic performance system. https://www.notimpossible.com Sette, P., Werneck, M., Barbosa, W. & Loubacker, A. (2025). MUSTEM: A Dual-Modality System for Vibrotactile and Visual Translation of Music as an Assistive Technology. Cornell University (USA, NY) Arxiv.  https://doi.org/10.48550/arXiv.2511.12045 Vodaphone 5G (2022). Vodafone 5G gives deaf and hard-of-hearing fans a first-of-its-kind live music experience. Vodafone press office 8.6.2022. https://www.vodafone.co.uk/newscentre/news/5g-gives-deaf-festival-fans-a-first-of-its-kind-live-music-experience/

Lue lisää
Uudemmat postaukset