NFT-lippu syventää fanisuhdetta – miten kulttuurituottajat voivat hyödyntää niitä?

Musiikki koetaan usein korvilla, mutta todellisuudessa sen voima on paljon laajempi: se on rytmiä, värähtelyä, energiaa ja jaettua yhteisöllisyyttä. Kuulorajoitteisille elävä musiikki voi kuitenkin jäädä pirstaleiseksi kokemukseksi ilman ääntä. Musiikin tunteellinen ja rakenteellinen kokemus on edelleen yksi suurimmista saavutettavuushaasteista kuulorajoitteisille. Juuri nyt aihe on erityisen ajankohtainen, koska uudet moniaistiset teknologiat – kuten MUSTEM-järjestelmä – osoittavat, että musiikki voidaan kääntää jäsennellyksi, merkitykselliseksi ja tunteisiin vetoavaksi visuaalis-taktiiliseksi kieleksi, ei vain yksinkertaisiksi värähtelyiksi (Sette ym. 2025). Askel askeleelta on siis syntymässä ratkaisuja, joissa musiikin rytmi, harmonia, taajuusrakenne ja tunne voidaan välittää tarkasti analysoituina, monikanavaisina aistikokemuksina. Välineiden hinnat ovat tullee alaspäin ja joukossa on myös edullisia, avoimesti saatavilla ja avoimen lähdekoodin projekteja, kertoo suuremmasta liikkeestä. Saavutettavuus ei enää ole marginaalinen lisä, vaan se on nousemassa musiikin ja kulttuurielämysten uudeksi suunnaksi. Siksi tämä hetki tuntuu oikealta pysähtyä ja kysyä: Miten voimme rakentaa kulttuurista, jossa musiikki kuuluu kaikille – myös niille, jotka eivät kuule? Vodafone 5G haptinen haalari festivaaleilla Vuonna 2022 Vodafone esitteli pilottikokeilun, jossa 5G-yhteyden avulla toteutetut haptiset eli puvut mahdollistivat kuulovammaisille ja heikkokuuloisille osallistujille uudenlaisen live-musiikin kokemuksen festivaalilla. Haptinen 24-pisteinen haalari välittää musiikin ja yleisön reaktiot värähtelyinä ranteisiin, nilkkoihin ja vartaloon. 5G-verkko ei ainoastaan tuo lavalta tulevaa ääntä käyttäjälle, vaan myös kerää yleisön äänet ja muuntaa ne reaaliaikaiseksi energiaksi iholla. Värinän voimakkuus on käyttäjän säädettävissä, mikä tekee kokemuksesta yksilöllisen ja saavutettavan. Eräs osallistuja kiteytti tunteen: “Kun yleisö villiintyi, tunsin sen selkärangassani — olin kuin Superman” (Vodafone 5G). Kokeilu viittaa suuntaan, että teknologia voi murtaa esteitä ja avata festivaalikokemuksen kuulorajoitteisille kokonaisvaltaisesti, ei vain visuaalisesti, vaan myös kehollisesti ja emotionaalisesti. Teknologian ja musiikkikokemuksen yhdistäminen Haptiset vaatteet ja XR-teknologiat voivat muuttaa festivaalikokemuksen aidosti moniaistiseksi: värähtelyt kehossa ja visuaaliset AR-efektit rakentavat musiikista kokonaisvaltaisen elämyksen myös kuulorajoitteisille. Värinätasojen säätö tekee kokemuksesta yksilöllisen, sillä kuulon rajoitteet ja herkkyydet vaihtelevat. Teknologian voima näkyy erityisesti yhteisöllisyydessä: festivaalilla ei tunneta vain musiikkia, vaan myös ympäröivän yleisön energiaa ja reaktioita. Kun haptiset ratkaisut skaalautuvat 5G-verkon avulla, ne voivat laajentaa saavutettavuutta festivaaleista konserttisaleihin, teattereihin ja kaikkiin live-esityksiin — kohti kulttuuria, jossa musiikki kuuluu kaikille mahdollisista kuulorajoitteista huolimatta. Alalla on myös paljon muita kokeiluja jo pidemmän aikaa. Esimerkiksi Emoti-Chair vibrotaktista tuolia on käytetty konserteissa, elokuvissa, kuurojen elokuvantekijöiden työpajoissa ja oopperalaulajien harjoittelussa (Karam ym. 2009). Tuolin avulla rytmit ja sävelkulut tuntuvat ihona erilaisina muotoina. Not Impossible liivit (Not Impossible Laps, 2025) ja rannekkeet ovat olleet niin kuulevien kuin kuulorajoitteistenkin elämyksen vahvistajia ja Feel the Beat (Feel the Beat, 2025) tanssilattia puolestaan välittää musiikin lattiasta värinän kautta kehoon ja kehosta takaisin muuttaen tanssijan kehon osaksi dialogia tilan kanssa.  XR tuo kokemukseen uusia ulottuvuuksia ja haasteita Haptisten puettavien teknologioiden yleistyminen avaa kulttuurikokemuksille uusia mahdollisuuksia. Positiivista on yleisön ja yhteisöllisyyden tunteen vahvistaminen. On suuri ero tuntea pelkkä musiikki ja tuntea myös yleisön reaktiot fyysisenä kokemuksena. Haptiikka auttaa välittämään keholle myös yleisön huudot, yhteisön energia ja yhteisen rytmin mukaa tulevan kokemuksen. Haptisten ja XR-teknologioiden suurin mahdollisuus on teknologinen inklusiivisuus: musiikki voi todella “kuulua” myös niille, joilla kuulo on rajoittunut. Ne avaavat samalla kokonaan uusia taiteellisia ilmaisutapoja, kun artistit ja tuottajat voivat rakentaa moniaistisia, kehollisia elämyksiä. Laajentamalla saavutettavuutta nämä ratkaisut tuovat kulttuuritiloihin ja tapahtumiin uusia yleisöjä ja monimuotoisuutta, ja ennen kaikkea vahvistavat yhteisöllisyyttä. Uudessa yhteisössä kuulorajoitteiset voivat tuntea olevansa osa yleisöä, eivätkä jää ulkopuolisiksi tarkkailijoiksi. Vaikka haptiset puvut ja XR-teknologiat avaavat uusia mahdollisuuksia, niiden käyttöönottoon liittyy myös haasteita: teknologia ja 5G-infra voivat olla kalliita eikä skaalautuminen onnistu kaikissa tapahtumaympäristöissä. Ratkaisut vaativat myös mukautuvuutta eri kuulon tasoille ja kehotyypeille, ja haptinen vaatetus voi tuntua joillekin vieraalta. Lisäksi on pohdittava, miten teknologia integroidaan taiteellisesti niin, ettei se jää irralliseksi efektiksi. Laajempi saavutettavuus edellyttää tietoisuuden lisäämistä, resursseja ja kulttuurituotannon sitoutumista inklusiivisiin käytäntöihin. Kulttuurituottaja uusi osaaminen? Tämä kehitys liittyy suoraan LUME-hankkeen ytimeen: XR- ja haptinen teknologia yhdistettynä Web3-palveluihin voi synnyttää uusia fanituote- ja palvelumalleja, kuten moniaistisia virtuaalikonsertteja kuulorajoitteisille. Samalla se avaa keskustelua esteettömyydestä kulttuuripolitiikan ja kulttuurisen inkluusion näkökulmasta, ja tuo opetukseen uusia tapoja korostaa teknologian roolia saavutettavuuden edistäjänä. Kun yleisöpohja laajenee ja kulttuurikokemuksista tulee aidosti saavutettavia, syntyy myös kulttuurista ja taloudellista kestävyyttä, joka hyödyttää koko luovaa alaa. Haptinen teknologia ja XR avaavat lupaavia polkuja kohti inklusiivisempaa, moniulotteisempaa ja saavutettavampaa musiikkikulttuuria. Ne voivat murtaa perinteisiä esteitä ja tarjota kuulorajoitteisille uudenlaisia tapoja kokea musiikki. Samalla ne haastavat meidät pohtimaan, miten teknologia ja taide yhdistyvät, miten varmistamme saavutettavuuden ja miten tuomme nämä ratkaisut osaksi laajempaa kulttuuripolitiikkaa. Ehkä suurin kysymys on lopulta tämä: jos musiikki voi nykyteknologian avulla tuntua kehossa, näkyä silmissä ja rakentua yhteiseksi rytmiksi yli aistirajojen, miksi tyytyisimme vanhaan määritelmään siitä, mitä konsertti tai festivaali on? Ehkä kulttuurin seuraava suuri innovaatio ei olekaan uusi ääni, vaan uusi tapa tuntea ääntä. Lähteet Feel the Beat (2025). Adaptive Dance Classes For All Abilities & Ages. https://www.feelthebeat.dance/ Karam, M., Russo, F., & Fels, D. I. (2009). Designing the Model Human Cochlea: An Ambient Crossmodal Audio-Tactile Display. IEEE Transactions on Haptics 2(3):160-169 DOI:10.1109/TOH.2009.32 Not Impossible Labs (2025). Not Impossible. (2025). Techonlogy & Story: Not Impossible – Haptic performance system. https://www.notimpossible.com Sette, P., Werneck, M., Barbosa, W. & Loubacker, A. (2025). MUSTEM: A Dual-Modality System for Vibrotactile and Visual Translation of Music as an Assistive Technology. Cornell University (USA, NY) Arxiv.  https://doi.org/10.48550/arXiv.2511.12045 Vodaphone 5G (2022). Vodafone 5G gives deaf and hard-of-hearing fans a first-of-its-kind live music experience. Vodafone press office 8.6.2022. https://www.vodafone.co.uk/newscentre/news/5g-gives-deaf-festival-fans-a-first-of-its-kind-live-music-experience/

Luovat alat elävät murroskautta. Vanhat ansaintamallit murenevat, alustatalous on muuttanut jakelun, ja tekoäly haastaa tekijyyden ja luovan tekemisen perinteet. Samalla kun kulttuuripalvelut siirtyvät yhä vahvemmin digitaaliseen maailmaan, on syytä pohtia kenen ehdoilla tätä tulevaisuutta rakennetaan? Marraskuussa 2025 julkaistu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti Krypton yhteiskunta tarkastelee lohkoketjujen, digitaalisen rahan ja hajautettujen järjestelmien vaikutuksia talouteen, infrastruktuureihin ja yhteiskunnan toimintaan. Vaikka raportti ei keskity luoviin aloihin, sen kuvaamat muutokset koskettavat suoraan myös kulttuurikenttää: omistajuutta, ansaintaa ja sitä, kenen ehdoilla digitaalinen tulevaisuus rakennetaan. Kun raporttia peilaa LUME-hankkeemme (Luovat Web3-ajassa) näkökulmasta, syntyy kokonaiskuva siitä, miten nämä suuret kehityskulut näkyvät käytännön tasolla kulttuurialan tekijöille ja tuottajille. Tässä viisi nostoa siitä, mitä nämä julkaisut kertovat luovan alan tulevaisuudesta. 1. Disruptio on osa luonnollista uudistumista Krypton yhteiskunta muistuttaa, että disruptiiviset innovaatiot syntyvät markkinoiden tehottomuudesta ja voivat yhtä aikaa luoda uutta arvoa ja tuhota vanhaa. Luovalla alalla tämä sykli on jo arkipäivää: striimaus romahdutti levykaupan, mutta loi globaalin digitaalisen jakelun, kun taas sosiaalinen media vei vallan perinteisen median portinvartijoilta, mutta antoi sen voiman teknologiajättien hallinnoimille algoritmeille. Raportin viesti on selvä: vanhan tuhoutuminen on usein uuden edellytys. Olennaista on se, mitä luova ala haluaa rakentaa tilalle. 2. Digitaalinen infrastruktuuri on haavoittuva ja kulttuuriala elää sen varassa Raportti kuvaa tilanteita, joissa yhden teknologiayhtiön virhe pysäytti pankit, lentoyhtiöt ja sairaalat. Tämä havainnollistaa, miten riippuvaisia olemme digitaalisesta infrastruktuurista. Kun Spotify muuttaa äänikirjojen hinnoittelua tai TikTokin algoritmi muuttuu, vaikutukset artistin jakeluun ja toimeentuloon ovat välittömiä. Kun Bandcamp myytiin uudelle omistajalle, musiikkialan indie-kenttä hermostui. Eduskunnan raportti korostaa, kuinka riippuvaisia olemme muutamasta teknologiayhtiöstä. Kulttuuriala elää järjestelmien varassa, joita se ei itse omista eikä hallitse. Web3 ja hajautetut teknologiat pyrkivät vastaamaan juuri tähän haavoittuvuuteen vähentämällä keskitettyjen toimijoiden valtaa. 3. Ansaintamallien murros: alustataloudesta kohti tekijöiden taloutta Raportti puhuu “arvonluonnin muutoksesta” ja näkee lohkoketjun “uuden verkottuneen talouden taustakoodina”. Tämä osuu suoraan luovan alan kipukohtiin, sillä nykyinen internet keskittyy muutamille jäteille, luovan työn tekijät jäävät välikäsien varjoon ja rahavirrat kohdistuvat alustoille, eivät sisällöntuottajille. Web3:n eetos tarjoaa vastavoiman: Hajauttamisen ihanne: valta hajautetaan lähemmäs tekijöitä ja yhteisöjä. Tämä voi näkyä esimerkiksi selvempänä omistajuutena: tekijä ei ole vain alustan sisällöntuottaja, vaan oman datansa ja teostensa omistaja Älysopimukset (smart contracts): koodi varmistaa automaattisesti, että säännöt toteutuvat ja automatisoivat luottamuksen, nopeuttaen myös rahaliikennettä DAOt (Decentralized Autonomous Organizations): digitaalisen ajan osuuskuntia, jotka mahdollistavat yhteisöllisen päätöksenteon ja varojen hallinnan Tokenisaatio: Mahdollistaa mikro-omistamisen ja uudet tulovirrat, joissa fanit voivat olla sijoittajia tai osallisia menestyksestä. Mikä tahansa arvo, on se sitten taulu, kappale tai tapahtuma, voidaan pilkkoa mikro-omistuksiksi, mikä avaa uusia tulovirtoja Luovalle alalle tämä voi tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi jälkimarkkinarojaltien automatisointia, fanien osallistamista ja yhteisörahoitusta, suurempaa suoraa tuloa tekijälle. 4. Teknologia ei ole arvovapaata ja kriittinen ääni on tärkeä Raportti muistuttaa, että teknologian kehitystä ohjaavat arvovalinnat, jotka teemme yhteiskuntana. Tämä koskee myös kulttuurialaa. Krypton yhteiskunta nostaa esiin erityisesti Bitcoinin energiankulutuksen. LUME-hankkeessa olemme huomanneet kuinka luovan alan opiskelijat ja taiteilijat ovat huolissaan lohkoketjun ekologisesta jalanjäljestä ja kuinka tämä vaikuttaa heidän halukkuuteensa käyttää uutta teknologiaa. Lisäksi epävarmat tulovirrat ja kryptomarkkinan heilahtelut ovat riskejä, joita ei voi sivuuttaa. Uusi teknologia synnyttää uusia riskejä, ja niiden hallinta vaatii sääntelyä, infrastruktuurien vakautta ja yhteisiä arvoja. Web3 ei ole taikasauva, eikä se ratkaise vanhoja ongelmia yksinään, mutta se tarjoaa vaihtoehdoja. Ja ennen kaikkea hyvän syyn pohtia millaisia malleja haluamme rakentaa kulttuurille ja taiteelle tulevina vuosikymmeninä. 5. Voimmeko hyötyä “tuhon ja uudistumisen” syklistä? Krypton yhteiskunta -julkaisu auttaa ymmärtämään, miksi tuhon ja uudistumisen sykli kiihtyy: teknologiat, geopoliittinen ilmapiiri ja kulttuurinen muutos tapahtuvat yhtä aikaa. Luovalla alalla tämä voi olla myös mahdollisuus kartoittaa uusia malleja, irrottautua teknologiayhtiöiden yksinvallasta, rakentaa reilumpia ansaintamalleja ja vahvistaa suomalaisen kulttuurin suvereniteettia digitaalisessa maailmassa. Tämä vaatii kansallista sääntelyä, verotuksen selkeyttä, rohkeita kokeilija sekä uutta web3-lukutaitoa kulttuurialalle. Tuottajat, managerit ja taiteilijat tarvitsevat osaamista, jotta osaamme ottaa käyttöön ne työkalut, jotka todella hyödyttävät tekijöitä. Lopuksi Krypton yhteiskunta osoittaa, että digitaalisen ajan murros ei ole pelkkää teknologiaa, vaan kyse on vallasta, omistajuudesta ja arvoista. Siksi juuri kulttuurialalla on erityinen rooli: kyky kuvittaa, testata ja kyseenalaistaa olemassaolevia malleja. Web3 ja hajautetut teknologiat eivät ole valmis ratkaisu. Ne eivät yksin korjaa vanhoja rakenteita, eivätkä sovi kaikkiin tarpeisiin. Mutta ne avaavat tilan vaihtoehdoille kuten reilummille jakelutavoille, uusille ansaintamalleille ja yhteisölliselle omistajuudelle, jota perinteiset alustat eivät koskaan mahdollistaneet. Muutos on väistämätön, mutta sen suuntaan voi vaikuttaa. Jos osaamme yhdistää teknologian mahdollisuudet kulttuurialan omiin arvoihin ja osaamiseen, suomalainen luova ala voi siirtyä sopeutujasta aktiiviseksi suunnannäyttäjäksi digitalisoituvan yhteiskunnan seuraavassa vaiheessa. Marja Konttinen toimii Metropolian asiantuntijana Euroopan unionin osarahoittamasa LUME-hankkeessa, joka keskittyy luovan alan uusin ansaintamalleihin. Lähteet Eriksson, Taina et al.: Krypton yhteiskunta. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2025. https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/julkaisut/Sivut/krypton-yhteiskunta.aspx Halonen, Katri & Hero, Laura-Maija (toim.): Luovat web3-ajassa – Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia (2023). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/804590/2023%20Taito%20116%20Luovat%20web3-ajassa.pdf

Tuvalu on pieni saarivaltio, joka on ilmastonmuutoksen vuoksi konkreettisesti vaarassa kadota maailman kartalta. Nouseva merenpinta uhkaa pyyhkiä pois paitsi saaret myös niihin sidoksissa olevan kulttuurisen ja sosiaalisen elämän. Ekologinen katastrofi ei ole vain luonnon kriisi – se on myös ihmisten, yhteisöjen ja perinteiden katoamisen uhka. Siksi kestävässä kehityksessä ei riitä, että suojelemme ympäristöä. Meidän on huolehdittava myös kestävästä kulttuurisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä: identiteetin, muistojen ja merkitysten säilymisestä muuttuvassa maailmassa. Tässä digitaalisuudella voi olla tärkeä rooli. Kirjoitin Luovat metaversumissa -hankkeen (Halonen 2023) julkaisussa Tuvalusta. Tuvalu on valtio, joka on katoamassa maapallolta jäädessään nousevan merenpinnan alle. Tuvalun ulkoministeri Simon Kofe (2022) oli edellisenä vuonna COP26-kokouksessa pitänyt herättelevän puheen siitä, miten saarivaltio pyrkii säilyttämään edes osan kulttuuriperinnöstään metaversumissa. Tuo puhe lähetti tuvalulaiset, kulttuuriperinnön dokumentoijat ja metaversumin kehittäjät innovatiiviselle matkalle. Tässä blogissa kurkistetaan, miten prosessi on edennyt. Digitaaliset kaksoset: Kulttuurin elävänä pitäminen Vuoden 2023 loppuun mennessä Tuvalu sai valmiiksi yksityiskohtaiset 3D-kuvaukset kaikista 124 saaresta ja luodosta, tallentaen maaston, rantaviivat ja ympäristötiedot. Yhteistyö SPC Digital Earth Pacific- ja PLACE-järjestöjen kanssa mahdollistaa ilmaston seurannan ja kestävyystoimien suunnittelun tämän digitaalisen kaksoismallin avulla. Kulttuuriperintö on syntynyt kiinnittyneenä erilaisiin fyysisiin paikoihin. Esimerkiksi tarinat ja tanssit saattavat liittyä vaikkapa tiettyyn kiveen tai puuhun, joka luo sisällölle kontekstin. Videoiden tätä voidaan taltioida katseltavaksi, mutta metaversumissa kokija voi kiertää kiveä, vaeltaa kylässä ja samalla osallistua muiden kanssa yhdessä kulttuuriperinnön ylläpitoon ja siirtämiseen uusille sukupolville. Metaversumi siis mahdollistaa uudelleen elämisen ja jatkamisen tuvalulaisiin saariin, rantaviivoihin ja kyliin kytkeytyvää elämää.   Fyysisten paikkojen ohella on rakennettu systemaattista digitaalista kokoelmaa aineettoman kulttuuriperinnön taltioimiseksi. Kokoelma sisältää jo nyt valtavan määrän kuvia, äänitteitä ja videota Tuvalun eloisasta aineettomasta kulttuuriperinnöstä sisältäen mm. lauluja, tanssia, tarinankerrontaa ja haastatteluja. Yhteistyössä saksalaisen arkeologisen instituutin Rising Nations Initiative -ohjelman (n.d.) kanssa perustettu verkkovarasto tekee nämä aarteet maailmanlaajuisesti saavutettaviksi, joka mahdollistaen tuvalulaisille ja myös kaikille muille kiinnostuneille pääsyn tutustumaan maan rikkaaseen kulttuuriin. Tällä hetkellä itse metaversumi-malleja (Unreal Engine -versiot) julkaistaan vaiheittain, mutta ne ovat toistaiseksi saatavilla lähinnä vain tutkimus­kumppaneille. Digitaalinen suvereniteetti: Kansakunta ilman fyysisiä rajoja Yhteiskuntateoreetikko Benedict Andersonin klassisesta kirjassa Imagined Community (1983), pohditaan, että kansakunta on ennen kaikkea kulttuurinen konstruktio, jota ylläpidetään yhteisten kertomusten, muistojen ja symbolien kautta – ei välttämättä fyysisen kosketuksen tai maantieteellisten rajojen avulla. Kirjan julkaisuaikaan ei ollut YK:n ilmastonmuutospaneelia eikä internettikään, puhumattakaan lähinnä tieteiskirjallisuudessa visioidusta laajennetusta todellisuudesta. Kuitenkin Tuvalun digitaalinen siirtymä havainnollistaa konkreettisesti ydintä Andersonin klassikossa: vaikka maa saattaisi kadota kartalta, sen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen identiteetti voi jatkua ilman fyysistä kosketusta. Tuvalu toimii myös edelläkävijä digitaalisten hallintomallien kehittämisessä tukemaan digitaalista kansakuntaansa. Käyttöön otetaan lohkoketjuihin perustuvia digitaalisia henkilöllisyystodistuksia, passeja sekä rekistereitä syntymille ja avioliitoille. Maan perustuslakia on päivitetty siten, että valtion suvereniteetti säilyy riippumatta fyysisestä alueesta, mikä luo ennakkotapauksen myös muille ilmastonmuutoksen uhkaamille valtioille. (Tuvalu: the Digital Nation State Programme, 2024.) Useat maat ovat jo tunnustaneet Tuvalun digitaalisena kansakuntana. Käytännössä pyritään turvaamaan esimerkiksi Tuvalun kansainvälinen asema, kansalaisten äänioikeudet ja merialuerajaukset, vaikka maa uppoaisi. (https://www.tuvalu.tv/ ja Gonzalez 2025.) Tulevaisuuden haasteet Kunnianhimoinen hanke kohtaa myös haasteita. Keskustelu jatkuu siitä, voiko digitaalinen säilyttäminen todella korvata syvän yhteyden fyysiseen ympäristöön. Kriitikot, mukaan lukien entiset johtajat, huomauttavat digitaalisen kansalaisuuden kansainvälisen oikeudellisen tunnustamisen haasteista. Silti Tuvalun uraauurtava projekti on nostanut maan globaalin keskustelun keskiöön ilmastonmuutoksen, suvereniteetin ja kulttuurisen selviytymisen kysymyksissä. Tuvalu ei ole yksin. Muita valtioita, kuten Kiribati, Marshallinsaaret, Malediivit ja Vanuatu, uhkaa samankaltainen kohtalo: merenpinnan nousu uhkaa viedä niiltä fyysisen maaperän. Esimerkiksi Kiribati on jo ostanut maata naapurivaltioista mahdollista väestön siirtoa varten, ja Malediivit rakentavat keinotekoisia saaria säilyttääkseen asutuksen. Nämä maat ovat ilmastonmuutoksen etulinjassa – ne eivät ole syyllisiä kriisiin, mutta kärsivät siitä ensimmäisinä ja vakavimmin. Siksi Tuvalun digitaalinen kaksonen ei ole pelkkä tekninen uutuus, vaan keskeinen strategia kulttuurisen selviytymisen, kulttuuriperinnön säilyttämisen ja jatkamisen sekä kokonaisen kansakunnan identiteetin säilyttämiseksi. Se tarjoaa jatkuvuutta ja toimii esimerkkinä muille samankaltaisten haasteiden kanssa kamppaileville yhteisöille. Toivon sydämestäni, että se toimii myös yhteisön ylläpitäjänä, kulttuuriperinnön siirtäjänä tuleville sukupolvelle ja alueena, jossa luodaan yhdessä uutta perintöä. Se tarjoaa katastrofaalisessa tilanteessa toivoa jatkuvuudesta ja toimii esimerkkinä muille samankaltaisten haasteiden kanssa kamppaileville yhteisöille. Lähteet Anderson, B. (1983). Imagined Communities: Reflections on the Origins and Spread of Nationalism. Lontoo. Gonzalez, F. (2025). The First Planned Migration of an Entire Country Is Underway. 25.7.2025 Wired Science. https://www.wired.com/story/the-first-planned-migration-of-an-entire-country-is-underway Halonen, K. (2023). Metaversumi uutena kotina? Metaversumissa syntyy uutta taidetta. Teoksessa Halonen & Hero (toim.) Luovat web3-ajassa. Unelmia, haasteita ja ansaintamahdollisuuksia. Metropolia ammattikorkeakoulu, Taito-sarja, ss. 89—96. Kofe, J. (2022). Tuvalu minister gives COP26 speech from the sea. https://www.youtube.com/watch?v=9EkSrtlapZQ Rising nations initiative (n.d.). GCCM - Golbal Centree for Climate Mobility.  https://climatemobility.org/initiatives/rising-nations/ Thomson Reuters Foundation (2024) Tuvalu preserves history online as rising seas threaten existence. Eco-Business 6.3.2924. https://www.eco-business.com/news/tuvalu-preserves-history-online-as-rising-seas-threaten-existence Tuvalu: the Digital Nation State Programme (2024). Global Forum on Migration and Development. https://www.gfmd.org/pfp/ppd/19211 Tuvalu tv (n.d.) https://www.tuvalu.tv/ ja https://www.youtube.com/watch?v=m0KoYarxX3E&t=208s Varada, P. (2023). Tuvalu’s Fight to Excist: Interview with Minister Simon Kofe. Harvard International Review 7.4.2023. https://hir.harvard.edu/tuvalu-fight-to-exist/