Kestävää terveyttä ja hyvinvointia monialaisesti

Boostia menetelmien ja toimintamallien kehittämiseen Tilaa RSS-syöte

Roskaava terveydenhuolto – kuka kantaa vastuun?
17.2.2022
Anu Mayer, Hanna Raatikainen, Hanna Tattari, Maria Halonen ja Marleena Vuorialho

Terveysalan toimijat tuottavat valtavan määrän jätettä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti, ja covid19-pandemian myötä kertakäyttöisten suojavarusteiden käyttö on lisääntynyt rajusti hoitotyössä (1). Jätteiden määrän ja käsittelyn jatkuvasti kasvavat vaikutukset ympäristöömme sekä väestön terveyteen ovat huomattavat. Terveysala tuottaa n. 4.4 %  koko maailman päästöistä.                                                                Suomen aiheuttamista kokonaispäästöistä terveysalan osuus on 5 %. (4) Terveysalan työntekijöiden keskuudessa kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus on kuitenkin vielä heikkoa, ja terveysalan toimijoiden strategioissa kestävä kehityksen aihealueet eivät nouse esiin yleisesti (2,3). Jotta kestävän kehityksen toteuttaminen ja kiertotalous tulisivat luontevaksi osaksi terveysalan toimijoiden arkipäivää, on herätettävä enemmän keskustelua ja vaadittava toimenpiteitä joka tasolla – niin kliinisessä työssä terveysalan organisaatioissa kuin päättäjätasollakin valtakunnallisesti. Hoitoalan on sitouduttava mukaan Glasgow’n ilmastokokouksessa sovittuihin lisätoimenpiteisiin, joilla rajataan ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen.   YK vaatii velvoitteiden täyttämistä globaalisti myös yritysten näkökulmasta YK:n kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma, Agenda2030, sisältää 17 tavoitetta, joihin kaikkien maailman maiden tulisi pyrkiä vuoteen 2030 mennessä. Yhteiskunnan eri toimijoilla, niin hallituksella, yrityksillä ja organisaatioilla kuin kansalaisillakin on oma roolinsa tavoitteiden saavuttamiseksi.  (5) Tavoitteessa 12 varmistetaan maailman kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyttä, jotka ovat ympäristölle ja terveydelle edullisia. Näiden suhteen terveysalalla on vielä paljon kehitettävää.   Terveyden edistämisen näkökulma terveysalan organisaatioiden strategiapöydälle Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta terveyden edistäminen on yksi terveydenhuollon päätehtävistä. Väestön taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on sidoksissa maapallon resursseihin, kuten luonnonvaroihin ja ekosysteemin toimintaan. (6) Ennaltaehkäisevän toiminnan tehostaminen maailmanlaajuisesti terveydenhuollossa vähentää sairauksien syntyä, sairaalakäyntien ja hoitokertojen määrää, jolloin sairaalajätettäkin syntyy vähemmän. Nykypäivänä eri toimialojen yritysten strategisissa tavoitteissa ja arvoissa puhutaan vastuullisesta kasvamisesta, ekologisuuden huomioinnista organisaation toiminnassa tai vihreistä arvoista, joita yrityksen ja sen henkilökunnan halutaan edustavan. Nämä trendikkäät lupaukset eivät kuitenkaan ole vielä löytäneet tietään kaikkien terveysalan organisaatioiden strategiakaavioihin.   Vuonna 2019 toteutetussa opinnäytetyötutkimuksessa selvitettiin, kuinka monen suomalaisen sairaanhoitopiirin strategiassa tulee esiin ilmastonmuutokseen liittyviä sisältöjä tai tavoitteita. Kuudessa sairaanhoitopiirissä neljästätoista ilmastonmuutoksen näkökulmaa oli nostettu esiin, seitsemästä näkökulma puuttui    kokonaan. Tutkimuksen tuloksissa ilmeni, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja varautuminen eivät näkyneet vielä terveydenhuollon strategioissa ja tutkimuksessa todettiin, että työ näiden suhteen oli vasta alussa. (2) Myös EU:n jätehuoltoon liittyvässä direktiivissä korostetaan tärkeimpänä jätteiden syntymisen ehkäisemistä. Ympäristöystävällisyys osaksi terveysammattilaisen arkea Hoitoalaa koettelevien isojen haasteiden keskellä herää kysymyksiä: Miten hoitoala pystyy ratkaisemaan alati kasvavan jäteongelmansa? Kuka miettii uusia toimintatapoja käytäntöön kestävän kehityksen edistämiseksi? Tiedonpuute ja osin vieraalta tuntuva aihe saattaa estää kestävän kehityksen toteutumista hoitotyössä. Osasyy voi olla myös työkulttuurissa. Ekologisista toimintatapojen tarpeista ollaan usein tietoisia, mutta hoitajat eivät koe sitä osaksi omaa työnkuvaansa. (3) Jotta kestävää kehitystä tukevat työskentelytavat kuuluisivat itsestään selvänä osana sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen työnkuvaan, ne tulisi nostaa esiin jo ammattiin opiskeltaessa. Voisiko tähän ratkaisuna olla koulutusorganisaatioiden opintosuunnitelmiin sisältyvä opintojaksokokonaisuus hoitoalan kestävistä toimintatavoista? Opintojen tuomien valmiuksien myötä hoitoalan opiskelijat jalkauttaisivat uusia toimintatapoja alalle ja herättelisivät myös työyhteisöitä pohtimaan alan ekologisuutta uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu kertoo strategiassaan olevansa ”osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja”, jolla tavoitellaan vahvaa vaikuttavuutta yhteiskunnan ja ihmisen parhaaksi. Yli tuhat sosiaali- ja terveysalan valmistunutta ammattilaista vuosittain voisi opiskeluidensa myötä tulleen ekologisen asiantuntijuuden avulla uudistaa työpaikkojen toimintakulttuuria merkittävästi. (8, 9) Jokainen meistä voi tehdä omalla työpaikallaan jotakin; Kyseenalaistetaan työpaikkamme kertakäyttökulttuuria; järkevillä hankinnoilla saadaan aikaan säästöjä. Esimerkiksi pelkästään siirtymällä käyttämään pestäviä leikkaussalitakkeja Pirkanmaan sairaanhoitopiiri säästi jätekustannuksissa 7 100 euroa ja tuotti 32 000 kiloa vähemmän sairaalajätettä vuodessa. Vaaditaan myös tavarantoimittajia suosimaan vihreitä tuotteita ja ympäristöystävällisiä materiaaleja. Löytyykö työpaikaltasi ekotukihenkilöä? Helsingin kaupungin kehittämä toimintamalli ympäristöasioiden huomioimiseksi työpaikoilla on levinnyt kuntiin ja organisaatioihin. Kaipaako työyhteisösi lisätietoa? Esimerkiksi Ympäristöosaava-verkkopalvelu tarjoaa alakohtaisia työkaluja organisaatioiden ekologisemman toiminnan kehittämiseen. Nostetaan aihetta esiin työyhteisössä; vähennetään, käytetään uudelleen, kierrätetään, kompostoidaan tai lajitellaan mahdollisimman tarkasti kaikki syntyvä jäte. Otetaan asiat puheeksi. Keskustelun ylläpitäminen edesauttaa toimintaan ryhtymistä. Jäteongelma ei ratkea itsestään. Se vain kasvaa.   Kirjoittajina Metropolia ammattikorkeakoulun terveyden edistämisen YAMK-opiskelijat Anu Mayer, Hanna Raatikainen, Hanna Tattari, Maria Halonen ja Marleena Vuorialho. Kirjoittajat työskentelevät terveysalan julkisella tai yksityisellä sektorilla erilaisissa tehtävissä. Tämä blogi kuuluu YAMK Terveyden edistämisen tutkinto-ohjelman Terveysviestintä -toteutukseen, josta ovat vastanneet asiantuntija Elina Ala-Nikkola sekä lehtorit Kristiina Heinonen ja Teija Rautiola. Blogikirjoittamista ovat ohjanneet toteutuksen lehtorit.   Lähteet: (1) Pihlava, Minna 2020. Korona vähensi sekajätteen määrää HUS:ssa. Lääkärilehti 34/2020, 75 s. 1575. <https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/korona-vahensi-sekajatteen-maaraa-hus-ssa/> Viitattu 3.11.2021 (2) Rinne, Iida 2020. Sairaanhoitopiirien näkökulmat ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. <https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/334176/Rinne%20Iida.pdf?sequence=2&isAllowed=y > Viitattu 3.11.2021 (3) Leppänen, Taava 2021. Kestävä kehitys ei vielä näy leikkausosastojen hoitotyössä. University of Eastern Finland. <https://www.uef.fi/fi/artikkeli/kestava-kehitys-ei-viela-nay-leikkausosastojen-hoitotyossa> Viitattu 3.11.2021 (4) Karliner, Josh & Slotterback, Scott & Boyd, Richard & Ashby, Ben & Steele, Kristian 2019. Health Care`s Climate footprint. How the health sector contributes to the global climate crisis and opportunities for action. Health Care without harm and ARUP. <https://noharmglobal.org/sites/default/files/documentsfiles/5961/HealthCaresClimateFootprint_092319.pdf> Viitattu 3.11.2021 (5) Kestävä kehitys. Tavoite 12: Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. <https://kestavakehitys.fi/web/kestava-kehitys/agenda2030/tavoite-12> Viitattu 3.11.2021 (6) Ympäristöosaava.fi, ympäristöosaava ammattilainen. Opiskeluaineisto, sosiaali- ja terveysala.  <https://www.ymparistoosaava.fi/sosiaali-ja terveysala/doc/Opiskeluaineisto_sosiaali_ja_terveysala.pdf> Viitattu 3.11.2021 (7) European Commission. Waste Framework directive <https://ec.europa.eu/environment/topics/waste-and-recycling/waste-framework-directive_en> Viitattu 3.11.2021 (8) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. <https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/strategia-2030> Viitattu 3.11.2021 (9) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Tunnusluvut 2020. <https://www.metropolia.fi/fi/metropoliasta/ajankohtaista/vuosikatsaukset/2020/tunnusluvu> Viitattu 3.11.2021 (10) Ilkka, Lasse & Alkio, Jyrki & Känkänen, Janne 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon suojavarusteiden tilannekuva päivitetty. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työ- ja elinkeinoministeriö. Tiedote 138/2020. <https://stm.fi/-/sosiaali-ja-terveydenhuollon-suojavarusteiden-tilannekuva-paivitetty> Viitattu 3.11.2021    

Lue lisää

Käänne monialaisempaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen
3.2.2022
Arja Liinamo ja Kaija Matinheikki

Perinteisesti terveyden edistäminen ajatellaan terveyspalveluiden kautta toteutuvaksi asiakkaiden ja potilaiden ohjaamiseksi, hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi. Terveys- ja sosiaalipalveluilla on keskeinen tehtävä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Nykyisin ymmärrämme kuitenkin aiempaa laajemmin terveyteen vaikuttavia taustatekijöitä, kuten elintapojen ja -olojen, ympäristöllisten ja yhteisöllisten tekijöiden vaikutuksen väestön terveyteen ja hyvinvointiin. Sosiaali- ja terveysala ei pysty yksin omilla palveluillaan vastaamaan tehokkaasti laajoihin ja kasvaviin terveyden edistämisen haasteisiin. Tietoinen vaikuttaminen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin edellyttää laaja-alaista, eri hallinto- ja tieteenalat sekä niiden osaamisen kokoavaa yhteistoimintaa. Lähestymistavan muutoksessa tulisi vahvistaa myös väestön omaa osallisuutta tukevan yhteistoimintakulttuurin luomista. Tässä blogissa lähestymme terveyden ja hyvinvoinnin monialaisuuden edellytyksiä parantavia ja mahdollistavia ratkaisuja niin käytäntöjen kuin kestävien toimintapoliitikoiden näkökulmasta. Laajeneva ymmärrys terveydestä ja hyvinvoinnista – haaste käänteeseen terveyden edistämisessä Kun 1900-luvun puolivälissä terveys määriteltiin staattisena, sairauden puuttumisena ja täydellisenä psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilana (1), on nykyinen käsitys terveydestä laajentunut. Kokonaisvaltaiseen terveyteen kuuluu fyysisen, psyykkisen ja henkisen ulottuvuuden lisäksi hyvinvoinnin ja elämänlaadun kokemukset, sosiaalinen osallistuminen, päivittäinen toimintakyky (2) ja ihmisen luontosuhde (3). Terveys on ihmisten kykyä selviytyä, kokea eheyttä, tasapainoa ja hyvinvoinnin tunnetta. Terveys on myös voimavara, jonka avulla monet muut hyvinvoinnin osatekijät ja hyvä elämä ylipäänsä voivat toteutua (5). Terveys kietoutuu koko ekosysteemiin, koska ihmisen terveyttä ei voida enää erottaa planeetan terveydestä (4, 3). Terveyden edistämisen asiantuntijuus ja toiminta pohjaavat nykyisin kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen ihmisen terveydestä ja hyvinvoinnista ja niihin vaikuttavista yksilöllisistä, yhteisöllisistä, sosiaalista ja ympäristöllisistä tekijöistä sekä ekologista ja planetaarista tekijöistä (5, 6).  Kuvio 1 tuo esiin pelkistetysti terveyden edistämisen monitasoisuuden ja sen, miten väestön terveys muodostuu monimutkaisten ihmisen ja luonnon välisten vuorovaikutusprosessien kautta. Terveyttä edistävät elinympäristöt, käsittäen luonnonympäristön ohella rakennetun, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen elinympäristön, ovat olleet meillä jo pitkään kirjattuna yhtenä terveyden edistämisen toimintalinjana (7).  Linjaus on kuitenkin kääntynyt varsin heikosti perinteisen terveyden edistämisen käytännöiksi. Maailmalla yleistyneet ekologiset näkökulmat ovat alkaneet herättää keskustelua myös suomalaisessa terveyden edistämisessä. Ekologinen näkökulma ja ekososiaalinen terveyden edistämisen paradigma korostavat terveyttä holistisena kokonaisuutena, johon vaikuttaa ihmisten välinen sekä ihmisen ja ympäristön välinen keskinäisriippuvuus. Monialaisuuden potentiaali käyttöön Terveyden edistämisen toiminta on jäsentynyt 1980 -luvulta lähtien (WHO Ottawa Charter 1984) viiteen toiminta-alueeseen: Väestön terveysosaamisen lisääminen Terveyspalvelujen uudelleen suuntaaminen Yhteisöjen toiminnan kehittäminen Terveellisen ympäristön aikaansaaminen Terveyttä tukeva yhteiskuntapolitiikka ja päätöksenteko. Ottawa Charteria on pidetty ja sovellettu terveyden edistämisen mallina sen alusta lähtien, ja sitä pidetään edelleen "kultaisena standardina" terveyden parantamiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen maailmanlaajuisesti. Kuitenkin eri toiminta-alueiden mahdollisuudet terveyden parantamiseksi tarvittaviin muutoksiin ja käytännön ratkaisuihin ovat jääneet pitkälle käyttämättä. Edelleen painotus on paljolti yksilöön vaikuttamisessa yhteisöjen kehittämisen ja ympäristön huomioimisen jäädessä vähemmälle, puhumattakaan terveyden edistämisen ”ekologisesta sokeudesta” (9, 3). Yhteistoiminnan esteitä ovat muun muassa heikko eri hallintoalojen välisen yhteistoiminnan koordinaatio, kyvyttömyys tunnistaa yhteistoiminnan tuottamia hyötyjä, sektoriperustainen mandaatti-ajattelu ja yhteisresurssien puute (10). Kestävää terveyttä ja hyvinvointia monialaisesti -blogin kirjoituksissa pyrimme nostamaan monialaisen toiminnan kiinnostuksen kohteeksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tarkastelemme evidenssin valossa sitä, miten monialaisella yhteistyössä voidaan luoda uusia ratkaisuja terveyden edistämisen toiminta-alueilla (1). Monitieteinen ja -alainen yhteistoiminta voisi muodostua käänteentekeväksi voimaksi kohti kokonaisvaltaista ja kestävää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kestävää terveyden edistämistä avaavat näkökulmat voivat käsitellä myös terveyden edistämistä ohjaavien uusien paradigmojen tai valtavirtojen kehitystä tai kestävää terveyttä ja hyvinvointia edistävää toimintaa kunnissa ja yhteisöissä. Otamme mielellään myös uudet käsitteet, kuten esimerkiksi EcoHealth (EkoTerveys), Planetary health (Planetaarinen terveys), Ecological public health (Ekologinen kansanterveys) ja Ecosocial health (Ekososiaalinen terveys) tarkastelun kohteiksi etsiessämme käännettä ja isoa kuvaa, kohti kestävien arvojen mukaista monialaista terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Kirjoittajat: Arja Liinamo, Th, TtT, on TKI -tehtävissä toimiva Terveyden edistämisen yliopettaja ja tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK). Kaija Matinheikki, PsT, yliopettaja, tehtäväalueina monialainen YAMK -opinnäytetöiden ohjaus ja hanketyö. Lähteet: Constitution of The World Health Organization. Basic Documents, Forty-fifth edition, Supplement, October 2006. https://www.who.int/governance/eb/who_constitution_en.pdf Huber M, Vliet M, Giezenberg M, Winkens B, Heerkens Y, Dagnelie P, Knottnerus J (2016). Towards a ‘patient-centred’ operationalisation of the new dynamic concept of health: a mixed methods study. BMJ Open. 2016; 6(1): e010091. Published online 2016 Jan 12. doi: 10.1136/bmjopen-2015-010091 Kuukka, K., Lehtonen A., Pulkki J. (2019) Kansanterveystieteen ekologinen käänne – Kohti ekososiaalista terveysparadigmaa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2019: 56: 306–317 Shanghai Declaration on promoting health in the 2030 Agenda for Sustainable Development, 2016. Luettu 31.1.2022. https://www.who.int/publications/i/item/WHO-NMH-PND-17.5 THL, 2021. Hyvinvointi- ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/keskeisia-kasitteita. 11.2021 Health promotion. https://www.who.int/health-topics/health-promotion#tab=tab_1 17.11.2021 Terveyden edistämisen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:19. Helsinki 2006. Blanes N, Sainz M, Milego R, Ubach R (2012). Health and Quality of life Synthesis Report, October 2012, Urban Nexus project. https://www.researchgate.net/publication/234026987_Health_and_Quality_of_life_Synthesis_Report/figures Thompson S, Watson M, Tilford S (2018). Ottawa Charter 30 years on: still an important standard for health promotion. International Journal of Health Promotion and Education, 2018 VOL. 56, NO. 2, 73–84 https://doi.org/10.1080/14635240.2017.1415765 Multisectoral and intersectoral action for improved health and well-being for all: mapping of the WHO European Region Governance for a sustainable future: improving health and well-being for all. World Health Organization (WHO 2018). https://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0005/371435/multisectoral-report-h1720-eng.pdf

Lue lisää
Uudemmat postaukset