Synnytys sairaalan ulkopuolella – koulutuksella moniammatilliseen yhteistyöhön
17.2.2019
Eija Raussi-Lehto ja Janni Koski
Entäs jos synnytyspaikkana onkin sairaalan piha? Taksin takapenkki? Avustajana bussikuski? Sairaalan vahtimestari?
Helsingin poliisilaitos kertoi alkuvuonna tapahtuneesta yllättävästä perhetapahtumasta bussipysäkillä. Näiden yllättävien perhetapahtumien määrä on viime aikoina ollut nousussa.
Suomessa syntyi vuonna 2017 suunnittelemattomasti 180 lasta sairaalan ulkopuolella, näistä 93 matkalla sairaalaan (ks. taulukko 1). 1Lapselle sairaalan ulkopuoliseensynnytykseen liittyy suurempia riskejäkuin äidille, jos jätetään huomioimatta synnytyskokemuksen merkitys tai vaikkapa synnytyspelkodiagnoosin viime vuosien tuplaantuminen. Perinataalikuolleisuus on lähes viisinkertainen.Vastasyntyneen lämpimänä pitäminen ja muut tarvittavat toimenpiteet ovat haastavia kenttäolosuhteissa. Äidin riskit liittyvät synnytyksen jälkeisvaiheeseen ja verenvuotoihin. Synnytys tulee muille kuin kätilöille hyvin harvoin vastaan, joten koulutuksen ja opetuksen tarve on suuri ensihoidossa.
Taulukko 1. Suunnittelematon sairaalan ulkopuolinen synnytys 2007-2017
Miten tähän on tultu?
Terveydenhuollossa on tapahtunut ja tapahtuu useita muutoksia, joista merkittävimpiin kuuluvat nk. päivystysasetus ja sote-uudistus.
Päivystysasetus
Asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (nk. päivystysasetus) ja sen synnytyksiä koskeva osuus tuli voimaan vuonna 2015. Päivystysasetuksella2 on merkittävä vaikutus synnytyksiin ja äitiyshuollon järjestämiseen. Asetuksen seurauksena synnytykset on keskitetty yhä suurempiin yksiköihin ja pienempiä on jo lakkautettu. Matkat palvelujen saavuttamiseksi pitenevät. (kuva 1) Äitiyspoliklinikoiden ja alueiden neuvoloiden sekä pelastuslaitosten yhteistyölle tulee uusia vaatimuksia.
Sote-uudistus
Pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on yhä työn alla.3 Tähänastiset valmistelut ennakoivat huomattavia muutoksia palveluihin, myös äitiyshuoltoon. Suunnitelmien mukaan järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista tulee uusille itsehallintoalueille. Tähän muutokseen liittyvät myös KELAn kautta kulkevat matkakorvaukset, jotka synnytysten ja äitiyspoliklinikoiden keskittämisen myötä tulevat lisääntymään.
Muutosten myötä synnytyssairaaloissa on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Esimerkiksi alueensa ensihoidon synnytystehtäviin voi jatkossa lähteä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ja Päijät-Hämeen synnytysosastoilta myös kätilö, jos sairaalassa ei juuri silloin tarvita hänen työpanostaan. Ylen tietojen mukaan Päijät-Hämeessä tällaisia tehtäviä on noin 25 vuodessa.
Koulutuksella kohti turvallisempaa tulevaisuutta
Lisäkoulutusta tarvitaan tiedon ja osaamisen kartuttamiseksi sairaalan ulkopuolella tapahtuvan synnytyksen hoidosta. Yhteistyömuotoja tulisi kehittää niin, että parhaimmillaan osaaminen karttuu sekä työelämän toimijoissa että alan opiskelijoissa. Näin voidaan lisätä koulutuksen ja työelämän integraatiota ja työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Synnytys sairaalan ulkopuolella edellyttää toimivaa yhteistyöverkostoa ammattikorkeakoulujen, sairaaloiden ja ensihoitoyritysten kesken osaamisen ja toimintojen kehittämisessä. Yhteistyössä on tarkasteltava työelämän hoitopolkuja äitiyshuollossa ja selvitettävä, millaista toimintaa ja osaamista moniammatillisessa ja monitoimijaisessa matkasyntymän hoidossa tulisi olla. Eräs mahdollisuus on tuottaa moniammatillisesti, simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen, ensihoitajille käytännön taitoja ja kätilöille etäohjausosaamista. Kokemusten jakamisella voidaan parantaa osaamista ja kehittää uusia innovaatioita. Kehitettävät toimintamallit ja työkalut olisivat myöhemmin siirrettävissä myös kuntien/itsehallintoalueiden vastaaviin muihin toimintoihin, myös kansainvälisesti.
Tulevaisuudessa pidentyneet välimatkat synnytyssairaaloihin ennakoivat lisääntyviä matkasynnytyksiä ja tarvetta lisätä ensihoitajien synnytyshoitovalmiuksia sekä synnytyssairaaloiden kätilöiden valmiuksia synnytyksen hoitoon ensihoito-olosuhteissa. Pidemmät etäisyydet lisäävät myös äitiysneuvoloissa työskentelevien erityisosaamisen vaatimuksia, lähinnä kätilötyön osaamista.
Kuva: Janni Koski
Jos tulevaisuuden visio ei ole se, että ostoskeskuksista löytyy defibrillaattorien vierestä hoida-synnytys-missä-vaan –boksi, tai pikakurssien järjestäminen taksi- tai bussikuskille synnyttävien kohtaamisesta, olisiko nyt oikea aika moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen ja koulutukseen?
Kirjoittajat:
Eija Raussi-Lehto ja Janni Koski ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery -blogissa keskustellaan kätilötyöstä. Blogi tuo esille laajasti tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä sekä nostaa keskusteluun alaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä. Blogi on toimitettu blogi, jota ylläpitää Metropolia Ammattikorkeakoulu. Blogissa voi julkaista tekstejä, videoita tai niiden yhdistelmiä. Mikäli haluat tehdä kätilötyöhön liittyvän postauksen, ota yhteyttä toimituskuntaan.
3.12.2024Kätilökouluttaja - The Voice of Midwifery
Eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, European Society for Sexual Medicine (ESSM), järjestää vuosittain useita koulutuksia ja konferensseja, joista suurin on vuotuinen helmikuulle ajoittuva kolmipäiväinen ESSM konferenssi. Viime vuonna konferenssi pidettiin 16.-18.2.2023 Rotterdamissa, Alankomaissa, keräten lähes 700 osallistujaa ympäri maailman. Konferensseissa posterinäyttelyt on usein laitettu erilleen konferenssien varsinaisista esityssaleista, ja näin oli tässäkin konferenssissa. Tästä syystä monella voi jäädä kokonaan tutustumatta postereihin, mikä on harmi, sillä niiden kautta voi tulla tietoiseksi varsin mielenkiintoisistakin tutkimuksista. Haluankin nostaa tässä esiin muutamien tutkimusten tuloksia konferenssin postereista.
European Society for Sexual Medicine (ESSM) on eurooppalainen seksuaalilääketieteen järjestö, joka on osa kansainvälistä seksuaalilääketieteen järjestöä, ISSM eli International Society for Sexual Medicine. ESSM:n alajärjestöjä ovat yli 30 Euroopan maiden seksuaalilääketieteen järjestöä ja näistä yksi on Pohjoismaiden seksuaalilääketieteen järjestö NSSM eli Nordic Society for Sexual Medicine, jonka osana myös Suomi on. NSSM:n jäsenyyttä voivat anoa terveydenhuoltoalan ammattilaiset (kuten kätilöt), jotka ovat kiinnostuneita seksuaalilääketieteestä. NSSM:n jäsenet ovat myös kattojärjestö ESSM:n jäseniä ja voivat halutessaan liittyä myös ISSM:n jäseniksi (riippuen minkä jäsenmaksuluokan valitsee).
Seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (unconsummated marriage)
Kiinalainen tutkimus toi esiin taustatekijöitä sekä seksuaaliterapian tuloksia pariskunnilla (n=127), joilla oli seksuaalisesti toteutumaton avioliitto (keskimääräinen kesto 32,7 kuukautta). Miehet kävivät läpi andrologin ja naiset gynekologin arvioinnin sekä saivat yhdessä pariseksuaaliterapiaa. Useimmiten syy seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon löytyi naisesta: vaginismi, kivulias yhdyntä tai näiden kahden yhdistelmä. Vajaassa kolmasosassa pareista syy löytyi miehestä: yleisimmin erektiohäiriö ja harvinaisempina syinä herkkä siemensyöksy, matala seksuaalinen halukkuus tai erektiohäiriön ja herkän siemensyöksyn yhdistelmä. Jos syitä löytyi molemmista, oli löydöksenä useimmiten vaginismi naisella ja erektiohäiriö miehellä. Naisten psyko-seksologisesta anamneesista nousi vanhempien pitämä tiukka kuri, ystäviltä kuullut epämiellyttävät seksikokemukset, kivulias ensimmäinen yhdyntäyritys ja turvattomuuden tunne. Seksuaaliterapeutin antaman pariterapian jälkeen onnistumisprosentti oli 68. Täten tehokkaana hoitona seksuaalisesti toteutumattomaan avioliittoon pidettiin andrologin ja gynekologin tekemiä arviointeja, psyko-seksologisen anamneesin ottamista ja seksuaaliterapian antamista. [1]
Lääkärien lisääntymisterveys
Naislääkärien hedelmällisyyttä ja synnytystilastoja oli verrattu muiden terveydenhuoltoalan työntekijöiden vastaaviin tilastoihin amerikkalaisessa tutkimuksessa. Lisäksi mieslääkärien sperma-analyysejä ja terveystietoja oli verrattu muuhun väestöön. Tutkimuksessa oli mukana 445 terveydenhuoltoalan naistyöntekijää, 92 naislääkäriä, 438 ei-terveydenhuoltoalalla työskentelevää miestä ja 169 mieslääkäriä. Lääkärien hedelmättömyyttä lisäävät epäsäännölliset työajat, työn aiheuttamat riskitekijät kuten säteily ja kemikaalit sekä ikääntyminen (hedelmällisyys alkaa laskea 25–30 ikävuoden tienoilla ja naiset valmistuvat lääkäriksi keskimäärin 31-vuotiaina). Verrattaessa naiskirurgien ja muun väestön riskiä hedelmättömyydelle, ovat luvut 32 % vs. 11 %. Raskauskomplikaatioiden riskissä luvut ovat 35 % vs. 15 %. Naiskirurgien hedelmättömyyteen vaikuttavat kirurginen savu, anestesiakaasut, säteily ja pistotapaturmat. Tulosten mukaan lääkäreillä oli matalampi BMI, he tupakoivat harvemmin ja heillä oli ylipäätään vähemmän rinnakkaissairauksia. Muuhun väestöön verrattuna mieslääkäreillä oli parempi siemennesteenlaatu. Mies- ja naislääkärit käyttivät lisäksi todennäköisemmin lapsettomuushoitoja ja olivat muuta väestöä iäkkäämpiä vauvan syntymähetkellä. Jatkossa olisikin tärkeä tunnistaa ryhmät, jotka ovat suurimmassa riskissä hedelmättömyydelle sekä myös hedelmättömyyteen vaikuttavat riskitekijät. [2]
Seksuaalisuus kohdunpoiston jälkeen
Tunisiassa 88 premenopausaalista (keski-ikä 49 vuotta) naista, joilla ei ollut seksuaaliongelmia, osallistui tutkimukseen, jossa heille tehtiin hyvänlaatuisista syistä abdominaalinen kohdunpoisto. Munasarjoja ei poistettu, sillä aiemmin on raportoitu alentunutta seksuaalista halukkuutta yhdistettynä kohdunpoiston yhteydessä tehtyyn molemminpuoliseen munasarjojen poistoon. Tutkittaville tehtiin The Female Sexual Function Index -kysely kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Alentunut seksuaalinen halukkuus löytyi 50 %:llä, kiihottumishäiriö 44 %:llä, orgasmihäiriö 26 %:lla ja kostumishäiriö 18 %:lla potilaista. Yhdynnän aikaista kipua oli 18 %:lla ja yhdynnän jälkeen 12 %:lla. Yhteenvetona todettiin, että hyvänlaatuisista syistä tehty kohdunpoisto, ilman munasarjojen poistoa, vaikuttaa alentavasti seksuaaliseen toimintakykyyn, erityisesti alentamalla seksuaalista halukkuutta ja kiihottumista. Ennen kohdunpoistoleikkausta on tärkeä kartoittaa potilaiden elämänlaatua ja seksuaalista toimintakykyä, sekä muita mahdollisia huolia tai kysymyksiä leikkaukseen liittyen, sillä nämä voivat ennustaa leikkauksen jälkeisiä sivuvaikutuksia. [3]
Psykososiaalinen stressi ja ei-suunniteltu raskaus
On arvioitu, että lähes puolet kaikista raskauksista maailmanlaajuisesti on ei-suunniteltuja. Alankomaissa selvitettiin äidin kokeman psykososiaalisen stressin yhteyttä ei-suunnitellun raskauden loppuun asti viemiseen. Tutkimus oli syntymäkohorttitutkimus, joka sisälsi 7790 naista. Raskauden ei-suunnitelmallisuutta määritettiin kolmella tekijällä: vääräaikaisuus (raskaaksi tuleminen tapahtui toivottua aiemmin), ei-toivottu (ei olisi halunnut enää tulla raskaaksi) tai ilottomuus (ei ole onnellinen raskaudesta). Psykososiaalista stressiä arvioitiin masennuksen, ahdistuksen ja stressin oireiluina kolmessa kohtaa synnytyksen jälkeen: kolme kuukautta, viisi-kuusi vuotta ja 11–12 vuotta. Tilastollinen merkitsevyys psykososiaalisen stressin ja raskauden ei-suunnitelmallisuuteen liittyvillä tekijöillä löydettiin kolmen kuukauden ja viiden-kuuden vuoden kohdalla synnytyksestä, muttei enää myöhemmin. Kolmen kuukauden kohdalla tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliseen stressiin löytyi niillä, joilla oli ollut ilottomuutta raskauden suhteen tai raskaus oli ollut vääräaikainen. Viisi-kuusi vuotta synnytyksen jälkeen tilastollinen merkitsevyys psykososiaaliselle stressille löytyi raskauden vääräaikaisuudesta. Tutkimuksen mukaan raskauden vääräaikaisuus oli vahvin ennustava tekijä synnytyksen jälkeiselle psykososiaaliselle stressille. Jatkossa tulisi tutkia miten tukea ei-suunnitellun raskauden loppuun vieviä naisia ja siten ennaltaehkäistä synnytyksen jälkeistä psykososiaalista stressiä. [4]
Tulevat konferenssit kalenteriin
Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä, joten on tärkeä, että aiheesta tehdään aktiivisesti tutkimusta ja pidetään konferensseja, joissa tuloksia esitellään. Suosittelen lämpimästi osallistumista alan konferensseihin. Esimerkiksi NACS (Nordic Association for Clinical Sexology) konferenssi on Pohjoismainen seksologian yhdistyksen konferenssi, joka järjestetään seuraavan kerran Malmössä, Ruotsissa 2.-5.10.2025. Seuraava ESSM konferenssi järjestetään puolestaan 20.-22.2.2025 Wienissä, Itävallassa.
Osallistuessasi konferensseihin, muista käyttää muutama hetki tutustuaksesi postereihin. Postereihin on yleensä kirjattuna vastaavan tutkijan sähköpostiosoite ja suosittelenkin olemaan yhteydessä tutkijaan, jos löydät tutkimuksen, josta haluaisit tietää enemmän. Tutkijat vastaavat yleensä mielellään yhteydenottopyyntöihin ja lähettävät linkin julkaisuihinsa. Usein myös maksumuurin takana oleviin julkaisuihin pääsee käsiksi, kun on yhteydessä suoraan tutkijaan.
KIRJOITTAJA:
Sanna-Mari Manninen toimii kätilötyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä on Nordic Society for Sexual Medicine (NSSM) hallituksen jäsen
LÄHTEET:
[1] Xi Y, Xia T, Colonnello E, Wang C, Lai Y, Zhang Y. Unconsummated marriage among Chinese couples: a retrospective study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.
[2] Parikh N, Alom M, Ahmed M, Robinson M, McGriff S, Olive E, Helo S. Physicians: Can we have both a career and family? Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.
[3] Kaabia O, Bouchahda R, Ncibi R, Ikridih K, Ben Abdesslem R, Khairi H. Sexuality after total abdominal hysterectomy for benign gynecological conditions. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.
[4] Beumer W, Koot M, Vrijkotte T, Roseboom T, van Ditzhuijzen J. When pink clouds are absent: Long-term maternal psychosocial stress after carrying an unintended pregnancy to term. Findings from the Dutch ABCD study. Posteriesitys ESSM konferenssissa 16.-18.2.2023.
19.12.2023Kätilökouluttaja - The Voice of Midwifery
Hyvä hygienia on perusoikeus, sillä se on olennainen osa jokaisen yksilön terveyttä ja hyvinvointia. Hygieniassa on usein kyse myös tasa-arvosta, sillä maailmanlaajuisesti ihmiset elävät hyvin eriarvoisissa hygieenisissä olosuhteissa johtuen taloudellisten ja koulutuksellisten resurssien epätasaisesta jakautumisesta. Erityisesti kehittyvien maiden haavoittuvassa asemassa olevat ihmisryhmät, kuten raskaana olevat, synnyttäneet ja vastasyntyneet, kärsivät monin eri tavoin puhtauden puutteesta elämässään.
Hygienia on paljon muutakin kuin käsien pesua
Riittävän hyvä hygienia on osa kestävää kehitystä, koulutusta, oppimista, konkreettisia toimintatapoja ja yksilön päivittäisiä valintoja eri tilanteissa. Terveydenhuollon ympäristöissä hygienia on niin hyvää kuin sen heikoin lenkki, minkä vuoksi siitä ovat vastuussa kaikki toimijat, ammattiasemasta tai koulutuksesta riippumatta: siistijät, hoitajat ja lääkärit. Tärkeitä toimijoita ovat myös potilaat ja heidän luonaan sairaalassa vierailevat omaiset, joita ammattilaisten tulisikin aktiivisemmin ohjeistaa hygieniakäytännöistä. Metropolian lehtorin, Anu Hintikan1 , kyselytutkimuksen mukaan potilaat ovat kyllä tyytyväisiä hoitohenkilökunnan käsihygieniaan, mutta kaipaavat aktiivisempaa ohjausta oman käsihygieniansa toteuttamiseen sairaalassa ollessaan.
[caption id="attachment_2362" align="alignleft" width="293"] Keskolan sänkyjä. Jokaisen sängyn päädyssä oli käsidesipullo, joita ei näkynyt muiden osastojen sänkyjen päädyissä.[/caption]
Afrikassa ei käsien pesukaan aina auta, sillä käsihygieniatuotteet, esimerkiksi saippualiuokset itsessään, saattavat olla likaisia2. Toisaalta liiallinen puhtaus voi olla jopa haitallista, ja ylimitoitetut suojaustoimenpiteet ovat tarpeettomia. Voimavarojen tuhlaileva käyttö hyvässäkään asiassa ole kestävän kehityksen mukainen kulutustapa.
Hyvällä hygienialla on hintansa
Kehittyvien maiden huonojen hygieniakäytäntöjen tilannetta perustellaan useimmiten rahan puutteella. Ja kiistämättä tottahan se on, että hyvillä hygieniakäytännöillä on hintansa; puhdas vesi ja saippua, puhtaat pyyhkeet, desinfiointiaineet, uusien aseptisten toimintatapojen haltuun ottaminen ja tilanteen seuranta maksavat. Mutta ei huonokaan hygienia halvaksi tule. Hinta hygienian pettämisestä johtuvista vakavista infektioista antibioottihoitoineen on usein monin verroin puhdasta saippuaa kalliimpi - varsinkin, kun siitä maksavat terveydellään erityisesti vastasyntyneet, pikkulapset ja heidän äitinsä.
Hyvän hygienian puolesta ja sen mukaisesti toimiminen on parhaimmillaan sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä. Terveydenhuollon hyvän hygieniatason varmistaminen on siis keskeinen osa naisten ja vastasyntyneiden hoidon kehittämistä. Yhteyttä toiminnan muutoksen ja toivotun lopputuloksen välillä voi olla kuitenkin vaikea osoittaa, ja toiminnan rahoittajalta tarvitaankin malttia, rohkeutta ja sitoutumista panostaa asioihin, joista seuraava hyvä tulee usein viiveellä.
Mimin -hanke hyvän hygienian puolesta
EU-rahoitteinen Mimin-hanke käynnistyi vuoden 2023 alussa. Mimin on lyhenne Beninissä yleisesti käytössä olevasta Fon-kielen ilmaisusta ”dotohwe mimin”, joka tarkoittaa puhdasta sairaalaa tai sairaalahygieniaa. Hankkeen virallinen koko nimi on: Good Hygiene - Improving Skills and Practices Prevent Maternal and Neonatal Infections in Benin. Hankkeessa pyritään vahvistamaan beniniläisten terveydenhuollon ammattilaisten sekä terveysalan opiskelijoiden hygieniataitoja koulutuksen avulla. Osaamisen vahvistamisella tavoitellaan hygieniaan liittyvien sairaalakäytäntöjen parantamista ja siten äitien, sekä vastasyntyneiden sairastuvuuden ja infektiotauteihin kuolleisuuden, vähentämistä. Mimin-hankkeessa on toimijoina kolme yliopistoa Beninistä, Helsingin yliopisto, Göteborgin yliopisto sekä Metropolia ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehdään lehtoreiden tutkimus- ja koulutusvierailuja puolin ja toisin, sekä toteutetaan virtuaalivaihtoa beniniläisten ja metropolialaisten terveysalan opiskelijoiden kesken.
[caption id="attachment_2376" align="alignright" width="331"] Sairaalan välinehuoltoa. Käsidesipullot eivät olleet kertakäyttöisiä vaan ne steriloitiin keittämällä ja sen jälkeen täytettiin uudelleen.[/caption]
Hankkeelle on tarve, sillä Beninissä, kuten Afrikassa yleisemminkin, äitiyskuolleisuus on korkea luokkaa (905 kuollutta synnyttäjää/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden), ja kuolemat olisivat usein estettävissä paremmalla raskauden aikaisella hoidolla ja aikaisemmalla hoitoon hakeutumisella ongelmien ilmaannuttua synnytyksen jälkeen3. Vertailun vuoksi Suomessa raskauden, synnytyksen tai lapsivuodeajan aikana kuolleita synnyttäjiä oli 2,9/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden vuosien 2012-2021 aikana4.
Äitiyskuolemat ovat koskettavia ja monella tapaa traagisia, sillä kuolevat naiset ovat yleensä elämänsä parhaissa vuosissa. Kuolleiden naisten vauvat kärsivät myös, sillä he joutuvat aloittamaan elämänsä ilman äitiään. Kestävän kehityksen, Globaali toimintaohjelma - Agenda 2030 ja sen alatavoite numero 3.15, haastaa meidät kaikki toimimaan äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi alle 70 kuolleeseen äitiin/100 000 elävänä syntynyttä lasta kohden.
Tule mukaan seuraamaan hankkeen tapahtumia sosiaaliseen mediaan (Instagram): @hygieneforhealthbenin tai Metropolian lehtoreiden toiminnasta Afrikka yhteistyössä laajemminkin @lehtoritgoesAfrica
Lähteet:
Hintikka A. 2020. Henkilökunnan käsihygienia ja potilaille annettu käsihygienaohjaus potilaiden arvioimana. Kyselytutkimus HUSissa. Pro gradu-tutkielma, Hoitotiede, Terveystieteiden opettajankoulutus, Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos.
Lompo P, Heroes A-S, Agbobli E, Kazienga A, Peeters M, Tinto H, Lagrou K, Sangaré L, Affolabi D, Jacobs J. 2023. Growth of Gram-Negative Bacteria in Antiseptics, Disinfectants and Hand Hygiene Products in Two Tertiary Care Hospitals in West Africa—A Cross-Sectional Survey. Pathogens 12, 917. https://doi.org/10.3390/pathogens12070917
Aboubakar M, Akodjenou J, Echoudina C, Ahounou E, Biaou COA, Zoumenou E. 2021. Maternal Mortality at the Teaching Hospital of Mother and Child Lagoon (CHUMEL) in Benin: A Preventable Drama? Open Journal of Obstetrics and Gynecology, 11, 315-325. https://doi.org/10.4236/ojog.2021.113032
THL – Tilastoraportti 60/2023. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2022.
Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma Agenda 2030. Saatavissa https://kestavakehitys.fi/agenda-2030. Luettu 4.12.2023.
Kirjoittajat
Sari Haapio ja Sanna-Mari Manninen ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa
21.11.2023Kätilökouluttaja - The Voice of Midwifery
Miten seksuaalineuvonta ja luonto liittyvät toisiinsa? Voisiko seksuaalineuvontapalvelua toteuttaa toiminnallisesti luonnossa? Näitä asioita lähdin selvittämään kehittämistyössäni Metropolia AMK:n seksuaalineuvojakoulutuksessa. Avaan blogitekstissä pääkohdat käsitteistä, lähtökohdista sekä uudesta toimintamallista.
Luonnon monimuotoinen vaikutus terveyteen
Luonto on ympärillämme oleva ainutlaatuinen kokonaisuus. Luontoa ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta siitäkään huolimatta luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauksien parantumisen tukena. Luonto on osa meitä, koska saamme ruokamme ja juomamavetemme luonnosta.
Luonnon myönteisestä vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin, mielialaan, aistien kokemiseen sekä omaan havainnointiin ja stressistä palautumiseen on vahvaa tutkimusnäyttöä eri puolilta maailmaa. Lisäksi luontoympäristössä oleskelu nopeuttaa ryhmäytymistä ja näin helpottaa avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin syntymistä. [3; 4; 6.]
Luontoa ei ole osattu vaikuttavalla tavalla hyödyntää terveyden edistämistyössä tai sairauden parantamisen tukena.
Myös päättelyn ja ongelman ratkaisun sekä tunteiden havainnoinnin on todettu kehittyvän luonnossa liikkumisen seurauksena. Jo vajaan tunnin kävely luonnossa kehittää tarkkaavaisuutta ja keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta. [1; 6.]
[caption id="attachment_2337" align="alignright" width="444"] Kuva: Noora Asplund[/caption]
Kävely luonnossa parantaa keskittymistä, kohentaa mielialaa sekä auttaa palautumaan henkisestä uupumuksesta.
Luontoympäristö vaikuttaa positiivisesti ihmisten olotilaan, tunteisiin, aisteihin sekä kokemuksiin. Kehon immuunipuolustus toimii paremmin metsäretkien jälkeen ja luonnossa liikkuminen sekä aistillisuuden huomioiminen vaikuttavat ihmisen kokonaisterveyteen, kuten jaksamiseen, sykkeen ja verenpaineen tasaantumiseen sekä veren kortisolipitoisuuden vähenemiseen.
Seksuaalineuvonta
Seksuaalineuvonta on tavoitteellista ja ammatillista ihmisen seksuaalisuuteen ja seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden ja ongelmien käsittelyä. Seksuaalineuvonta sisältää yleensä 2–5 tapaamiskertaa ja sitä toteuttaa seksuaalineuvojakoulutuksen saanut ammattihenkilö. [5.]
Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse.
Seksuaalineuvontatyöskentelyssä on keskeistä asiakkaan omien tavoitteiden asettelu yhdessä seksuaalineuvojan kanssa. Neuvontaan voi tulla yksin, kumppanin tai kumppaneiden kanssa. Asiakkaan esille nostamat toiminnan tavoitteet ohjaavat työskentelyä, jossa voidaan käydä läpi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyviä kysymyksiä sekä seksuaaliseen haluun tai haluttomuuteen liittyviä haasteita. Seksuaalineuvonta voi keskittyä myös nautinnon käsitteen laajentamiseen tai seksuaalisuuteen liittyvän kehollisen vamman vaikutusten läpikäymiseen [2].
Seksuaalineuvojan tehtävänä on ohjata ihmiset tiedon juurille sekä jakaa sitä itse.
Ihmisissä vaikuttavat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset ulottuvuudet. Kehon ja mielen symbioosiin liittyvä seksuaalinen hyvinvointi on valitettavan unohdettu osa kokonaisuutta. Seksuaalisuus saatetaan kokea häpeällisenä kokonaisuutena, johon kajoaminen ei ole hyödyllistä tai ajankohtaista.
Seksuaalineuvonnan tärkeä tehtävä on tuoda näkyväksi inhimillistä häpeää, jotta voisimme puhua seksuaalisuudesta vapaammin. Seksuaalisuudesta vapaasti puhuminen yhdessä seksuaalineuvojan kanssa voi vapauttaa seksuaalisen häpeän kokemusta sekä antaa väylän seksuaalisen terveyden kohentumiseen.
Seksuaalineuvontaa luonnossa
Ajatus yhdistää luontotyöskentely ja seksuaalineuvonta syntyi seksuaalineuvontakoulutuksessa, sillä olin samaan aikaan valmistumassa luontovalmentajaksi.
[caption id="attachment_2340" align="alignright" width="224"] Kuva: Noora Asplund. Harjoitusasiakas tekemässä ohjattua kehotyöskentelyharjoitusta luonnossa.[/caption]
Luontovalmentajan koulutuksessa käytiin läpi kunnioittavaa luontosuhdetta sekä keskityttiin luonnon ympäristön vaikuttavuuteen terveyden edistämisessä. Koulutuksessa ohjattiin myös luonnossa toteutettavia menetelmiä, kuten mielen ja kehon hyvinvointia tukevia harjoitteita.
Luontotyöskentelyä ja seksuaalineuvontaa yhdistävän toiminnan pilotointi aloitettiin vuoden 2023 alussa. Asiakastyöskentely kahden harjoitusasiakkaan kanssa noudatti seksuaalineuvonnan tavoitteellista kaavaa, jossa ensimmäisessä tapaamisessa luotiin harjoitusasiakkaan kanssa keskustellen hänen haasteisiinsa vastaavat tavoitteet.
Seuraavat kerrat toteutettiin luonnossa keskustellen ja kehoharjoitteita apuna käyttäen. Keholliset harjoitteet toteutettiin yksilöllisesti harjoitusasiakkaan haasteisiin vastaten. Käytettyjä harjoitteita olivat esimerkiksi hengitysharjoitteet alustan päällä kalliolla istuen tai maaten, kehomatka makuupussissa maaten, kehokiitollisuusharjoitus tai kehon aktivointi hyppien tai käsiä heiluttaen.
Tuloksena ”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -toimintaympäristö ja -palvelu
Toimintaympäristön toimivuutta kokeiltiin kahden harjoitusasiakkaan kanssa. Harjoitusasiakkaat kertoivat tunteneensa luonnossa voimakkaita kokemuksia, mutta myös käyntien välillä oli käynnistynyt muutosprosessi. Tästä syystä he arvioivat toimivaksi käytänteeksi sen, että harjoitusasiakkaille ohjeistettiin tehtäviä myös kotiin, ohjattujen käyntien välille.
Harjoitusasiakkaat toivoivat seksuaalineuvontakäsitteen avaamista tarkemmin. Palautteista selvisi myös, että omien tunteiden tavoittaminen oli välillä hyvin vaikeaa ja siihen toivottiin lisää aikaa ja ohjeita.
Selkeästä ohjaustyylistä ja mielekkäistä luontoharjoitteista pidettiin ja ne koettiin vaikuttavina. Luonnon kytkeminen seksuaalineuvontaan koettiin onnistuneeksi. Harjoitusasiakkaat saavuttivat omat tavoitteensa viiden ohjatun seksuaalineuvontatyöskentelyn aikana.
[caption id="attachment_2339" align="alignright" width="250"] Kuva: Noora Asplund[/caption]
Voimmehan saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla: seksuaalineuvontaa sekä luonnon upeat terveyttä edistävät vaikutukset!
”Tunne seksuaalisuutesi luonnossa” -palvelu on tarkoitettu henkilöille tai pariskunnille, jotka kokevat haasteita seksuaalisuuteensa liittyvissä teemoissa ja kokevat luonnon olevan itselle ominainen ympäristö avautua näistä asioista. Seksuaalineuvojan tehtävänä luonnossakin on tukea asiakasta löytämään turvallinen tila, auttaa asiakasta reflektoimaan kokemuksiaan sekä arvioimaan omien tavoitteidensa saavuttamista.
Luonto soveltuu kehittämistyöni tulosten sekä kokemusteni mukaan hyvin seksuaalineuvonnan toimintaympäristöksi.
Lähteet:
Berman, Mark G & Kross, Ethan & Krpan, Katherine M & Askren, Mary K & Burson, Aleah & Deldin, Patricia J & Kaplan, Stephen & Sherdell, Lindsey & Gotlib, Ian H & Jonides, John. 2012. Interacting with nature improves cognition and affect for individuals with depression. Journal of affective disorders, 140 (3), 300–305. Löydettävissä: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22464936/. Viitattu: 13.9.2023.
Seksuaalikasvatuksen tueksi. 2015. Katriina Bildjuschkin (toim.). THL. Löydettävissä: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129742/TY%C3%962016_35_web_korjattu.pdf?sequence=5 Viitattu: 13.9.2023.
Salonen, Kirsi & Törnroos, Kaisa. 2019. Luontointerventiot hyvinvoinnin tukena Green Care -toiminnassa. KUNTOUTUS, 42 (1), 5-17. Löydettävissä: https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/viestinta-ja-tiedolla-vaikuttaminen/kuntoutus-lehti/arkisto/kuntoutus-1-2019/. Viitattu: 13.9.2023.
Salonen, Kirsi. 2020. Kokonaisvaltainen luontokokemus hyvinvoinnin tukena. Tampereen yliopiston väitöskirjat 253. Löydettävissä: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/121602/978-952-03-1563-4.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu: 13.9.2023.
Santalahti, Tarja & Lehtonen, Mika. 2016. Seksuaaliterapia. Juva: PS-Kustannus.
Sudimac, Sonja & Sale, Vera & Kuhl, Simone. 2020. How nature nurture: Amygdala activity decreases as the result of a one-hour walk in nature. Molecular Psychiatry. 27, 4446-4452. Löydettävissä: https://www.nature.com/articles/s41380-022-01720-6. Viitattu: 13.9.2023.
Kirjoittaja
Noora Asplund on ihmisistä ja luonnosta inspiroituva sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista innostuva terveydenhoitajatyön lehtori Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänen osaamiseensa lukeutuu mm. terveyden edistämistyö, uraohjaus, luontovalmennus sekä seksuaalineuvonta. Noora toimii lehtorin työn ohella yrittäjänä.
Metropolian geronomiopiskelijat järjestivät toukokuussa Katseet kohti vanhustyön tulevaisuutta - tilaisuuden, jossa keskusteltiin muun muassa siitä, miten Suomessa tulevaisuudessa vastataan vanhustyön haasteisiin. Lue tästä, millaisia ajatuksia yrittäjyyteen liittyvässä hankkeessa mukana ollessa heräsi ja miten yrittäjät suhtautuvat tulevaisuuteen sote-uudistuksen alla.
Asiantuntijoiden mukaan aikaperspektiivi, eli tulevaisuuteen suuntautuminen, on tällä hetkellä vanhuspalvelujen suunnittelussa erittäin tärkeää. Mitä menneestä voidaan oppia, kun suunnitellaan parempaa tulevaisuutta? Keskeisiksi teemoiksi nousivat yhteistyö yli ammattirajojen, merkityksellisen elämän mahdollistaminen kotona, yhteisöllisyyden vahvistaminen sekä valinnanvapaus. Tilaisuudessa puhuttiin myös julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöstä: vanhustyössä tarvitaan tulevaisuudessa yhä innovatiivisempia ratkaisuja ja rohkeaa monialaista yrittäjyyttä.
Yksityinen hyvinvointiala on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Ikääntyneiden palveluissa tämä näkyy siinä, että monet kunnat ostavat esimerkiksi palveluasumista yksityiseltä palveluntuottajalta. Sote-uudistus on tuonut mukanaan myös palveluiden yksityistämiseen liittyviä pelkoja: tuoko kilpailun lisääminen luvattua laatua ja asiakaskeskeisyyttä vai jylläävätkö kovat arvot alalla, jossa etiikan pitäisi olla valintojen lähtökohtana?
Kuka hoitaa heikoimmat asiakkaat?
Sote-uudistuksen tavoitteena ovat yhdenvertaiset palvelut, hyvinvointierojen kaventaminen ja kustannusten kasvun hillintä. Uudistus lupaa edistää myös pienyrittäjyyttä, työllisyyttä sekä monimuotoisempaa palveluiden tarjontaa. Asiakkaalle uudistus lupaa valinnanmahdollisuuksia: asiakas voi jatkossa valita palveluntuottajan, mikä parantaa palvelujen saatavuutta ja laatua.
Valinnanvapausjärjestelmä on saanut osakseen runsaasti kritiikkiä. Tutkittuaan valinnanvapauslain sisältöä eduskunnan perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa. Valiokunta huomautti muun muassa aikataulun kireydestä vaatien muutokselle pidempää siirtymäaikaa. Mitä positiivista parjatussa valinnanvapausjärjestelmässä sitten on? Yksityisen palveluntuotannon etuja ovat tunnetusti ketteryys, palvelumuotoilu ja lähestyttävyys. Pitkällä aikavälillä yksityisen sektorin monet innovaatiot tuottavat palveluita myös julkiselle sektorille, mikä hyödyttää asiakkaitakin. Palvelun parantuminen ei siis välttämättä heikennä tehokkuutta ja nosta kustannuksia.
Valinnanvapausjärjestelmässä palveluntuottajille tulee kuitenkin asettaa laatuehdot, jotta asiakkaat saavat laadukasta palvelua. Pitää myös varmistaa, että haavoittuvimmat ryhmät eivät jää uudistuksessa alakynteen. Esimerkiksi muistisairaan asiakkaan on saatava myös yksityiseltä palveluntuottajalta laadukasta palvelua, vaikka tällaisen asiakkaan hoitaminen ei ole helppoa eikä halpaa. Valinnanvapausjärjestelmän haasteena onkin, miten runsaasti tukea ja ohjausta tarvitsevat asiakkaat otetaan huomioon.
Yrittäjät rakentamassa hyvää vanhuutta
Geronomi (AMK) Maija Marttila on pyörittänyt Liljanne-kotia Alavudella jo toistakymmentä vuotta. Yrityksellä on pitkä historia ja vankka asema alueella. ”Attendo rakentaa parhaillaan viereen, mutta ei pelota yhtään”, Marttila kertoo naurahtaen. Kuusiolinnan eli alueen kuntien yhteisyrityksen alihankkijana Liljanne-kodin paikat täyttyvät, ja alueen asukkaat tuntevat niin yrittäjät kuin heidän arvomaailmansakin. Marttila korostaakin eettistä päätöksentekoa ja hyvän vanhuuden rakentamista. ”Eräs Liljanne-kodin asukkaista totesi, ettei olisi uskonut saavansa näin hyvää elämää vielä ehtoopäivillekin. Hieno palaute yrittäjälle”, Marttila toteaa.
Tällä hetkellä Helsingissä palvelutalo Villa Ensin esimiehenä toimiva Maarit Ylimäki on työskennellyt vuosikymmeniä vanhustyön yrittäjyyden parissa. Yrityksen perustaminen oli hänen mukaansa ennen paljon helpompaa. Nyt isot yritykset saattavat pelottaa pienestä yrityksestä haaveilevia. Villa Ensin maine asiakkaan yksilöllisyyden huomioivana palvelutalona tuo kuitenkin taloon asiakkaita jonoksi asti. Ylimäki arvelee epävarman tulevaisuuden lisänneen kiinnostusta pientä palvelutaloa kohtaan.
Geronomi (AMK) Katri Ikonen haaveili vuosia perhekodin perustamisesta. Elokuussa 2016 pyörähti käyntiin Lohjan ensimmäinen perhekoti ja Ikosen haaveet ikäihmisten huolehtimisesta kiireettömästi kotona toteutuivat. ”Teemme kaikkea mahdollista ja ihan vaan tavallista. Niin rakkaita nuo mummelit”, toteaa Ikonen. Toiminnasta heijastuu aito välittäminen ja ennen kaikkea eettisesti toteutettava vanhustyö.
Miten yrittäjät suhtautuvat palvelujärjestelmän uudistuksiin? ”Kaikki selviää aikanaan, nyt keskitytään omaan työhön”, toteaa Liljanne-kotia pyörittävä Marttila. Ylimäen huoli kääntyy johtajuuteen: isojen yritysten johtajat eivät tunne alaa riittävästi, mikä heijastuu suoraan organisaation toimintaan. Ikonen ennustaa perhekotien lisääntyvän. Ympärivuorokautisesti sitova toiminta ei ole kovin monelle houkutteleva vaihtoehto, mutta esimerkiksi omaishoidolle tarjottavat lyhytaikaisjaksot, yö- tai päivähoidot ovat kokeilunarvoisia ratkaisuja.
Osaajat vaikuttamaan ja yrittämään
Usein vanhustyön kentällä kuulee näkemyksiä siitä, että päättäjät eivät tunne alaa ja ratkaisuja tehdään vain taloudellisin perustein. Vanhustyöntekijän voi olla vaikea kuvitella itseään vaikuttajana. Vanhustyön ammattilaisten pitäisi kuitenkin ottaa enemmän vastuuta ja etsiä keinoja, miten saisivat äänensä kuuluviin.
Vaikuttamisen lisäksi on tärkeä tukea vanhustyötä tekevien yrittäjyystaitoja. Geronomiopiskelijoiden kanssa keskustellaan paljon julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rooleista. Geronomit työskentelevät pääosin julkisella sektorilla ja järjestötoiminnassa, mutta jokaisessa opiskelijaryhmässä on kuitenkin muutama yrittäjähenkinen opiskelija, joka valmistuttuaan perustaa yrityksen. Osalla rohkeus yrittäjyyteen ei riitä, sillä palveluverkoston laajuus lisää epätietoisuutta. Opintojen aikana käydään paljon keskusteluja isojen kansainvälisten yritysten toiminnan etiikasta, mutta yhtä merkittävää olisi puhua siitä, miten opiskelijoiden pitäisi rohkeammin harkita yrittäjyyttä. On sallittua haaveilla menestyvästä, laadukkaita palveluja tarjoavasta yrityksestä, jota pyörittää ammattitaitoinen iäkkäiden hyvinvoinnin edistäjä.
Sitran vanhempi neuvonantaja Harri Männistö kirjoittaa Sitran blogissa (20.4.2018) sote-kentän kaipaavan yrittäjyyden tuomaa energiaa. Nykyään puhutaan paljon sektorit ylittävästä verkostoitumisesta. Varsinkin vanhustyössä yhteistyö yritysten kanssa voisi mahdollistaa monialaisia innovaatioita. Monipuolinen tarjonta tulisi nähdä kansalaisten etuna.
Katseet kohti vanhustyön tulevaisuutta -tilaisuudessa esiintyi myös rap-mummo Eila Nevanranta. Hänen sanomansa ei jäänyt epäselväksi: ”Tsiigaa vierasta silmiin… ota kädestä kii.” Nevanranta innosti vanhustyön tulevia ammattilaisia huomioimaan ennen kaikkea yksilöllisyyden. Sote-palveluja suunnitellaan jokaiselle meistä, ja vanhustyön ammattilaiset ja muut osaajat voivat olla mukana suunnittelussa. Kaikenlaista ja kaikenikäisten yrittäjyyttä tarvitaan!
Tutustuttavaksi:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_16+2018.aspx
https://www.sitra.fi/blogit/yrittaminen-sallittua-sotessakin/
Kirjoittaja:
Anna Puustelli-Pitkänen, YTM, geronomi (AMK) työskentelee vanhustyön lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän työskentelee myös asiantuntijalehtorina Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa.
Sotemuotoilijat-blogi yhdistää sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön ja tutkimuksellisen kehittämisen lukuvuosittain vaihtuvissa teemoissa. Teemoja tutkivat ja sisältöä blogiin tuottavat sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat ja alan opiskelijat, jotka tuovat esiin omia näkemyksiään ja kokemuksiaan tutkittuun tietoon perustuen.
Ajankohtaisia vuositeemoja käsitellään blogissa monipuolisesti koko sosiaali- ja terveysalan näkökulmasta, ja eri mediamuotoja hyödyntäen. Postauksissa voi tekstin lisäksi törmätä myös podcasteihin ja videoihin.
Lukuvuoden 2023-24 teemat
Tulevaisuutta luotaamassa: uudet innovaatiot, tekoäly ja robotiikka
Uudet innovaatiot avaavat uusia ovia myös sotealan toimintojen kehittämiselle ja kehittymiselle. Tekoälyn ja robotiikan teknologiset läpimurrot muuttavat toimialaa nopeasti. Perinteisten toimintatapojen rinnalle muodostuu uudenlaisia, vielä osin tuntemattomia älykkäitä ratkaisuja, joiden esiin tuomisessa Sotemuotoilijat-blogi on mielellään mukana.
Sosiaali- ja terveysalan palveluja ja -rakenteita muotoilemassa
Toimivat palveluratkaisut ja -rakenteet ovat avainasemassa terveyden ja väestön hyvinvoinnin edistämisessä. Ihmiskeskeiset, tehokkaat ja arvoa tuottavat palveluratkaisut vastaavat yhä paremmin yhteiskunnan tarpeisiin. Tutkimuksellisen kehittämisen menetelmien ja ketterien kokeilujen avulla voidaan innovoida ja testata uusia ratkaisuja. Näiden töiden tuloksia julkaisemme mielellämme.
Vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimassa
Toimivan sotealan merkitys yhteiskunnalle on suuri, ja sen vaikutukset ulottuvat laajasti ihmisten elämään. Sotealan vaikutuksia ja vaikuttavuutta arvioimalla voidaan esimerkiksi tunnistaa aiempaa tehokkaampia tapoja hyödyntää terveydenhuollon rajallisia resursseja, parantaa palvelujen saatavuutta tai tehostaa niiden tuloksellisuutta. Vaikutuksia arviomalla voidaan tarjota entistä laadukkaampia ja yhdenvertaisempia palveluja. Erilaisten hyvinvointi-indikaattorien, taloudellisen kestävyyden ja tiedolla johtamisen aiheet ovat tervetulleita.
Oheisten teemojen lisäksi julkaistaan myös muita sotealan digitalisaatioon liittyviä aiheita.
Muutoksia toimituskunnassa
Toimituskunta on perustettu yhtä aikaa blogin kanssa, syksyllä 2022. Toimituskunnan tehtävänä on auttaa asiantuntijoita kertomaan osaamisestaan, tutkimuksistaan, kehittämisprojekteistaan ja hankkeistaan ymmärrettävästi laajalle yleisölle. Toimituskunta huolehtii blogien julkaisusta ja teknisestä käytettävyydestä. Lisäksi toimituskunta kannustaa kirjoittajia kirjoittamisprosessissa ja jakaa julkaisuja aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavissa.
Sotemuotoilijat-blogin toimituskunta (08/2023- )
Mari Virtanen, yliopettaja, terveyspalvelujen digitalisaatio
Aino Vuorijärvi, yliopettaja, suomen kieli ja viestintä
Salla Kivelä, yliopettaja, tutkimus ja kehittäminen
Blogin päätoimittaja Mari Virtanen on yliopettaja ja toimii tutkintovastaavana tutkinto-ohjelmassa digitaalisten sosiaali- ja terveyspalveluiden kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on terveystieteilijä (TtT), pedagogi ja tutkija. Virtasen tutkimus- ja kehittämisintressit keskittyvät laajasti sote-alan palveluratkaisujen innovatiiviseen kehittämiseen, digitalisaatioon ja uusien palveluiden muotoiluun. Hän toimii avoimen jakamisen ja ketterien kokeilujen periaatteella, julkaisee runsaasti sekä kansallisesti että kansainvälisesti ja toimii aktiivisesti sosiaalisen median kanavissa nimellä Mari Lehtori Virtanen.
Aino Vuorijärvi on suomen kielen ja viestinnän yliopettaja. Hän työskentelee laajasti sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa opetus-, suunnittelu- ja kehittämistehtävissä. Vuorijärven työ sivuaa usein opinnäytetöiden (AMK ja YAMK) ja eri digitaalisten julkaisujen tekstinohjausta sekä asiantuntijaviestintää. Hän on perehtynyt lingvistiseen tekstintutkimukseen (FT) ja toimii asiantuntijana useissa kieli- ja viestintätaitoon ja niiden arviointiin liittyvissä verkostoissa.
Salla Kivelä on tutkimuksesta, kehittämisestä ja yhteistyöstä innostuva yliopettaja (TtT), joka tarttuu uteliaasti ja innokkaasti opetustyön lisäksi kehittämisen mahdollisuuksiin. Salla on perehtynyt monipuolisesti tutkimusmenetelmien maailmaan ja nauttii erityisesti opinnäytetöiden ohjaamisesta. Lisäksi palvelumuotoilun monet mahdollisuudet inspiroivat uusien ja entistä asiakaslähtöisempien palvelujen kehittämiseksi sosiaali- ja terveysalalle.
Blogin toimituskunta ottaa mieluusti vastaan teemoihin liittyviä julkaisuja, joten jos haluat mukaan
lue sotemuotoilijoiden kirjoittajaohjeet Drivessä ja
lähesty päätoimittajaa sähköpostilla mari.virtanen@metropolia.fi
Uteliaina ja innostuneina toivotamme sinut sotemuotoilijoiden matkaan. Tervetuloa!
Yhteisen käsityksen muodostaminen sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaamisesta vaatii korkeakouluilta vuoropuhelua työelämän toimijoiden kanssa. Vuoropuhelun kautta on mahdollista hakea kestäviä ratkaisuja kysymyksiin, miten ja millä tavalla luomme sosiaali- ja terveysalalle riittävää osaamista asiakkaan parhaaksi. Tässä blogimerkinnässä tuomme esille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten pohdintoja osaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden osaamisen kehittämisestä.
Tulevaisuusareena osaamisen sanoittajana
Syksyllä 2020 Metropolia Ammattikorkeakoulun järjestämässä Tulevaisuusareena -verkkotapahtumassa aiheena oli muun muassa uudistuva sote ja monialaisuus. Tilaisuudessa sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset pohtivat tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ja osaamisen nykytilaa. Keskustelussa nousi esille osaamisen uudistamiseen vaikuttavia asioita. Osallistujat tunnistivat ja nimesivät sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden selvästi kehittyneitä osaamisia. Pohdinnan tuloksena syntyi myös ehdotuksia toimenpiteiksi, joiden avulla työntekijöiden osaamista voisi kehittää sosiaali- ja terveysalalla.
Osaamisen uudistaminen vaatii tekoja
Tulevaisuuden osaamisesta ei juurikaan keskustella työpaikoilla ja kokonaiskuva tarvittavasta osaamisesta on jäänyt pirstaleiseksi. Osa työntekijöistä on jo uupuneita kehittämiseen ja he tunnistavat “muutosähkyä”, kun taas toisilla osaamisen kehittämiseen ei löydy työn ja muutoksen keskellä riittävästi aikaa.
Työntekijät kokevat kuitenkin, että osaaminen on kehittynyt ennen kaikkea
asiakaslähtöisessä työtavassa
asiakkaan ohjaus- ja neuvontaosaamisessa
monialaisessa ja ammatillisessa työskentelyssä.
Lisäksi koronapandemian aikana on otettu käyttöön uusia digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluja asiakas- ja potilastyössä, mikä on tuottanut uudenlaista osaamista, mutta myös samalla nostanut esiin uusia osaamistarpeita.
Arjen työn tulisi ohjata osaamisen kehittämistä
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kokevat, että tänä päivänä keskustellaan liian vähän asiakkaan ja työntekijän arjesta. Heidän mielestään sekä asiakkaan että työntekijän arjen parempi tuntemus mahdollistaisi osaamistarpeiden tunnistamisen. Toiseksi asiakaslähtöisyyden tulisi olla nykyistä enemmän esillä tiimityössä ja työyhteisöjen keskusteluissa. Toisin sanoen sote-palveluja käyttävä asiakas tulisi ottaa mukaan suunnittelemaan ja päättämään häntä itseään koskevista palveluista. Tällöin hänet kyettäisiin ohjaamaan oikeanlaisten palvelujen äärelle.
Yhdeksi tärkeäksi tulevaisuuden osaamiseksi asiakaslähtöisyyden ohella sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset nostivatkin verkostotyöskentelyosaamisen ja monialaisen yhteistyön esimerkiksi kulttuurialan kanssa.
Palkitseminen uudistamiskierteen vauhdittajana
Sosiaali- ja terveysala on toimialana laaja ja sisältää erilaisia sekä eri kokoisia sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia organisaatioita, ammattiryhmiä sekä työtehtäviä. Tästä johtuen osaamisen kehittäminen asiakkaan parhaaksi ei ole yksiselitteistä eikä tapahdu nopeasti. Jatkuva muutos ei jätä riittävästi aikaa tarvittavan osaamisen tunnistamiselle, eikä henkilökohtaisen ja yhteisöllisen osaamisen uudistamiselle.
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten mielestä onnistuneesta asiakastyöstä pitäisi palkita. Palkitseminen voisi olla osaamisen uudistamiskierteen positiivinen käynnistäjä. He korostavat, että palkitsemisessa on kyse riittävän hyvästä onnistumisesta asiakkaan parhaaksi asiakastyössä. Palkitsemisesta hyötyvät niin asiakas kuin työntekijä. Tämä jää usein johtamisessa huomioimatta.
Kirjoittajat
Johanna Holvikivi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä ja Sotetie-hankkeen Metropolian projektipäällikkönä, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista.
Leila Lintula on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja THM. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja Sotetie-hankkeen asiantuntijana, kehittämässä yhdessä työelämän kanssa geneeristä tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamista.
--
SOTETIE-hanke (2019-2021) on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittama valtakunnallinen hanke, jossa kehitetään työelämälähtöistä jatkuvaa oppimista tukeva toimintamalli, sähköinen tiekartta tukemaan sote-ammattilaisten osaamistarpeen arviointia. Tiekartan avulla pystytään arvioimaan osaamistarpeita ammattilaisen, työyhteisön ja organisaation tasolla sekä kohdentamaan verkko-opintotarjontaa.
Lisätietoa hankkeesta löydät
Savonian blogista
Metropolian sivuilta
Kommentit
Ei kommentteja