Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: kotihoito

Diabeteskoulutusta kotihoitoon
3.12.2024
Minna Sormunen

Kotihoidon hoitajat tarvitsevat diabeteksesta koulutusta. Koulutuksella turvataan osaavat hoitajat. Ammattitaitoiset hoitajat ovat laadukkaan diabeteshoitotyön perusta. Hoitajien täydennyskoulutukset vaikuttavat asiakkaiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Osaavat hoitajat mahdollistavat kotona asuminen elämänkaaren loppupäässä. Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä kuvataan diabetesosaamisen täydennyskoulutuksen tarpeita ja koulutuksen toteutusta sekä suunnittelussa huomioitavia asioita. Kotihoidon hoitajille suunnattu diabetesosaamisen koulutus rakentuu monialaiseen osaamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Koulutuksella luodaan mahdollisuus tukea ja toteuttaa hyvää hoitoa. Ajantasaiset tiedot ja taidot tukevat oikeita valintoja ja päätöksiä diabeetikon jokapäiväisessä elämässä. Valinnoilla ja päätöksillä on keskeinen merkitys diabeetikoiden elämänlaatuun. (Tyypin 2 diabetes 2020.) Hoitajien ammattitaidolla on vaikutusta diabeetikon hoidon jaksamisessa ja akuuttien komplikaatioiden sekä lisäsairauksien syntymisen estämisessä (Tyypin 2 diabetes 2020). Hyvällä hoitoon sitoutumisella ja ohjauksella on ennaltaehkäisevää vaikutusta mm. jalkavaurioiden syntymiseen (Kiviaho-Tiippana 2012: 85). Suurimmat keskimääräiset lisäsairauksien kustannukset syntyvät jalkasairauksien hoidoista. Terveellisillä elintavoilla ja omahoidolla on merkitystä lisäsairauksien ilmaantuvuudessa. Huolimatta hyvästä hoidosta ja hoidon saatavuuden resursoinnista lisäsairaudet eivät ole aina täysin vältettävissä. (Kurkela & Raitanen & Tuovinen & Ilanne-Parikka & Forma 2022.) Lisäsairaudet ja komplikaatiot kuormittavat terveydenhuollon kustannuksia. Kustannusvaikuttavat ratkaisut mahdollistavat säästöjen toteutumisen (Kurkela ym. 2022). Lisäsairauksien ja komplikaatioiden vähentämiseen ja estämiseen kannattaa käyttää resursseja. Mitä koulutusta tarvitaan? Opinnäytetyössä nousi esiin koulutustarpeiden monipuolisuus. Kaikki opinnäytetyöhön osallistuneet kokivat tarvitsevan täydennyskoulutusta. Hoitajien koulutustarpeet vaihtelevat yksilöllisesti, tarpeet ovat varsin erilaiset. Tulosten mukaan eniten täydennyskoulutustarpeita havaittiin mm. teemoista: lääkehoito hoito-ohjeiden tulkinta insuliinin annostelussa äkilliset ongelmatilanteet ravitsemus jalkojenhoito komplikaatiot päihdeasiakkaat Lääkehoidon toteuttaminen kotihoidon ympäristössä koettiin toisinaan haasteelliseksi. Tuloksista ilmeni etenkin insuliinin annosteluun kohdennettua koulutustarvetta. Hoitajien tulee osata toteuttaa turvallista lääkehoitoa. Ongelmatilanteet syntyvät etenkin verensokeriarvojen ollessa poikkeavat. Tällöin haasteeksi muodostuu päätöksenteko suunnitelman mukaisen lääkehoidon toteuttamiseen. Kotihoidon käynnit ovat ennalta suunniteltuja ja intensiivisempään seurantaan ei ole ajan ja resurssien kannalta mahdollisuutta toteuttaa äkillisissä tilanteissa.  Lääkehoidon suunnitelma ei aina tue todellisia mahdollisuuksia toteuttaa hoitoa käytännössä, näin ollen kotihoidon työympäristö tulisi ottaa huomioon lääkehoitosuunnitelman laadinnassa. Ravitsemuksen monipuolinen hallitseminen ja laaja ymmärrys ravitsemuksen merkityksestä auttaa hoitajia tekemään hyviä valintoja asiakkaiden puolesta. Terveellinen ja säännöllinen ravitsemus on hyvinvoinnin kannalta yksi keskeisimmistä asioista. Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion koulutukset tukevat hoitajia ohjaamaan ja toteuttamaan terveellisen sekä oikeanlaisen ravitsemuksen toteuttamista kotihoidon diabeetikkoasiakkaille. Jalkojenhoidon päivittäisessä perusosaamisessa tarvitaan koulutusta. Jaloissa tapahtuvien muutosten ja ongelmatilanteiden havaitsemisessa koettiin olevan tiedonpuutetta. Päihdeongelmaiset asiakkaat haastavat kotihoidon hoitajia. Alkoholiriippuvaisten asiakkaiden diabeteshoidon osaamisessa on merkittävää osaamisvajetta. Koulutuksen suunnittelu ja toteutus Tuloksista nähdään, hoitajien välillä on merkittäviäkin yksilöllisiä eroavaisuuksia diabetesosaamisen koulutustarpeissa. Yksilöllisyyden huomioiminen vaikuttanee oppimistehokkuuteen. Moniammatillisen yhteistyön hyödyntäminen koulutusten suunnittelussa on perusteltua. Kotihoidon hoitajan ja diabeteshoitajan yhteistyö suunnitteluvaiheessa katsottiin edistävän laadukasta koulutusta. Koulutuksen näkökulmana tulisi olla diabeteksen hoito kotihoidossa. Kouluttajan osaaminen ja tietämys kotihoidon työskentely-ympäristöstä ja moninaisesta asiakasprofiilista on toivottavaa. Lisäksi kouluttajan kykyä tunnistaa kotihoidon asiakkaiden erityistarpeet ongelmatilanteissa sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista kotiolosuhteissa pidettiin tärkeänä kouluttajan ominaisuutena. Koulutuksen toteuttaminen lähiopetuksena valikoitui parhaimmaksi koulutusvaihtoehdoksi. Lähiopetuksen etuna nähdään osallistava tapa oppia ja mahdollisuus toteuttaa käytännön harjoittelua. Esimerkiksi erilaisten verensokerimittarien testaaminen. Opinnäytetyöhön osallistuneet arvostavat kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutteista koulutusta. Tulokset antavat vaikutelman hoitajien halusta ryhmäopetukseen. Lopuksi Koulutuksen vaikutukset ovat merkityksellisiä niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta. Kotihoidon hoitajille suunnattu koulutus vaatii onnistuakseen useiden asioiden huomioonottamista. Opinnäytetyö tarjoaa kehittämisehdotuksia ja koulutusteemoja kotihoidossa toteutettaviin diabetesosaamisen koulutuksiin. Koulutusten tarjoaminen alueille, joissa tarve on suuri ja kokonaisvaikutukset tehokkaimmat voitaisiin nähdä positiivisia vaikutuksia kotihoidon asiakkaiden hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa sekä hoitajien motivaatiossa, oppimistehokkuudessa, työhyvinvoinnissa ja koulutuskustannuskertymässä. Kirjoitus perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön Diabetesosaaminen kotihoidossa – hoitajien näkemyksiä koulutustarpeista ja toteutuksesta (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024). Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tapaustutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin kyselyllä ja työpajassa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä ja ryhmittelyä sekä laadullisen sisällön analyysiä. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120131647 Kirjoittaja: Minna Sormunen, kätilö ja valmistuva vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet       Kiviaho-Tiippana, Arja 2012. Diabeetikon jalkaongelmien ennaltaehkäisy Itä-Suomessa: jalkojen kunto, omahoitokäytänteet, ohjaus ja seuranta diabeetikoiden arvioimana. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos, terveystieteiden tiedekunta. <Word Template (uef.fi)>. Viitattu 13.8.2024. Kurkela, Olli & Raitanen, Jani & Tuovinen, Mikko & Ilanne-Parikka, Pirjo & Forma, Leena 2022. Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaan terveydenhuollon kustannukset. Lääkärilehti 77(45-46). 1925. < Lisäsairaudet voivat moninkertaistaa tyypin 2 diabetespotilaan terveydenhuollon kustannukset - Lääkärilehti (metropolia.fi)> Viitattu 3.10.2024. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim, Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Diabetesliiton asettama työryhmä. <https://www.kaypahoito.fi/hoi50056>. Viitattu 15.11.2021.

Lue lisää

Etäkotihoito ja työntekijän ammatillinen osaaminen
21.2.2024
Krista Ropa

Kotihoidon tueksi aloitettuja etäkotihoidon palveluita toteutetaan Suomessa lisääntyvässä määrin. Työntekijän osaaminen on tärkeä edellytys työn suorittamiselle. Mutta mitä ammatillista osaamista työntekijä etäkotihoidon työssä sitten tarvitseekaan? Miten sitä voidaan vahvistaa? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä. Etäkotihoito on kuva- ja äänivälitteinen hoivapalvelu, jota toteutetaan tabletin välityksellä. Etäkotihoidon käynneillä terveydenhuollon ammattilainen auttaa asiakasta selviytymään arjen toiminnoista ilman hoitajan fyysistä läsnäoloa. Etäkotihoito on Suomessa suhteellisen uusi työn muoto kotihoidossa, sillä sitä on toteutettu vasta vuodesta 2014 lähtien (Heinonen & Lindfors & Nygård 2022: 129–130). Nykyisin etäkotihoidon palveluja hyödynnetään jo maanlaajuisesti ja sitä on tarkoitus kasvattaa entisestään (Josefsson & Hammar 2022: 1, 5–6; Heinonen ym. 2022: 129). Etäkotihoidon työssä tarvittavaa ammatillista osaamista tarkastelltiin opinnäytetyössä osaamisena, jota yksilö tarvitsee työtä suorittaessaan. Ammatillinen osaaminen rakentuu kokonaisvaltaisesti henkilön koulutuksesta, työstä ja muista ympäristöistä saaduista valmiuksista, joihin vaikuttavat myös yksilölliset ominaisuudet. Osaamista pidetään muuttuvissa olevana tilana, jota muokkaavat niin asiakkaat, työympäristöt kuin siinä suoritetut työtehtävätkin. Ammatillista osaamista selvitettiin opinnäytetyössä kokonaisvaltaisena työnkuvana eikä tehtyä erittelyä etäkotihoidon yksikössä työskentelevien ammattiryhmien välillä, jotka tutkimushetkellä olivat lähihoitajat sekä sairaanhoitajat. Etäkotihoidon työssä tarvittava ammatillinen osaaminen on laaja-alaista Opinnäytetyön tulosten perusteella etäkotihoidon työntekijä tarvitsee työssään laaja-alaisesti erilaista osaamista. Työ pitää sisällään osittain samaa osaamista, jota tarvitaan myös muualla hoitotyössä. Tämän lisäksi osaaminen jossain tapauksissa myös voimistuu ja joissain tapauksissa taas tuo työn suorittamiseen omia ulottuvuuksiaan, työntekijän toimiessa etäyhteyden välityksellä. Tulokset osoittavat, että etäkotihoidon työntekijän ammatilliseen osaamiseen kuuluu niin laaja-alaista hoitotyön osaamista, asiakkaan kokonaisvaltaista tarkkailemista, kirjaamis- ja raportointiosaamista, asiakaslähtöistä vuorovaikutusosaamista, yksityisyydensuojaan liittyvää osaamista, tieto- ja laiteteknistä osaamista, laaja-alaista työn organisointiosaamista, työyhteisötaitoja kuin asiakkaan hoitoon liittyvää organisaatio-osaamistakin. Lisäksi etäkotihoidon työntekijän ammatillisessa osaamisessa tulee hallita myös tulevaisuuden osaamistarpeita, johon uskottiin kuuluvan ryhmätoiminnan järjestämiseen liittyviä taitoja. Kuva 1. Etäkotihoidon työssä tarvittava ammatillinen osaaminen Etäkotihoidon työ edellyttää näin ollen työntekijältään paljon erilaista ammatillista osaamista, jossa korostuu esimerkiksi vuorovaikutukseen sekä tarkkailemiseen liittyvä osaaminen – kun asiakkaan luokse paikan päälle ei päästä fyysisesti. Vuorovaikutusta tarvitaan Työntekijän vuorovaikutusosaamisella on tärkeä rooli suorittaessa asiakaskontakteja etäyhteyden välityksellä ja etäkotihoidon työntekijän ammatillisessa osaamisessa. Ilman hyvää vuorovaikutusta asiakasta on vaikea saada toimimaan etäyhteyden päässä. Asiakaslähtöinen vuorovaikutus on erittäin tärkeää sillä, etäkotihoidon työntekijän tulee pystyä omalla toiminnallaan luomaan vuorovaikutus, joka mahdollistaa asiakkaan hoitamisen etäyhteyden välityksellä. Etäkotihoidon työntekijän tulee osata ohjata asiakkaita monipuolisesti sekä hallita niin ihmissuhdetaidot kuin kommunikaatio- ja viestintäosaaminenkin. Asiakkaan tulee pystyä suorittamaan itselleen hoitohenkilökunnan ohjeistuksella monenlaisia erilaisia toimintoja, kuten esimerkiksi lääkkeiden ottamista sekä erilaisten injektioiden antamista. Työntekijälle on helpompaa mennä itse paikan päälle avustamaan ja tekemään asiakkaiden puolesta näitä toimintoja, mikä etäkotihoidossa ei puolestaan ole mahdollista. Monesti etäkotihoidon asiakkaat ovat vielä ikääntyneitä ja muistisairaita, jolloin työntekijän vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen korostuu entisestään työn suorittamisessa. Omaan kommunikaatioon ja viestintään tulee myös kiinnittää vastaajien mielestä enemmän huomiota etäyhteyden välityksellä toimiessa. Aineistossa korostettiin esimerkiksi mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista puheen tuottamista, jotta se olisi asiakkaalle mahdollisimman ymmärrettävää linjan toisessa päässä. Hyvä suomen kielen taito oli myös asia, joka koettiin tärkeänä etäkotihoidon työntekijälle. Uudenlaisena osaamisena etäyhteyden välityksellä toimiessa voidaan mainita kameran välityksellä toimiminen. Etäkotihoidon työntekijä joutuu ottamaan huomioon etäkäyntejä suorittaessaan, esimerkiksi sen miten kamerayhteys vaikuttaa omaan työskentelyyn. Omilla kasvojen ilmeillä on vastaajien mukaan suurempi merkitys kameran välityksellä toimiessa asiakkaalle. Työntekijän tulee osata kohdistaa myös katseensa kameraan niin, että se näkyy mahdollisimman luonnollisesti ruudulta asiakkaalle. Lisäksi etäkotihoidon työntekijän tulee osata kiinnittää huomio omaan ruumiinkieleensä. Kameran edessä tulee esiintyä rauhallisesti, eikä esimerkiksi huitoa ja elehtiä häiriten asiakasta. Asiakkaan kokonaisvaltainen tarkkaileminen Etäkotihoidon työntekijän osaamisessa korostuu myös asiakkaan kokonaisvaltainen tarkkaileminen. On tärkeää tarkkailla asiakasta kokonaisvaltaisesti koko etäkontaktin ajan, jotta asiakkaan voinnista ei jää huomaamatta mitään oleellista. Tämä koettiin erityisen tärkeänä etäkotihoidon työn kuvassa, kun hoitaja ei ole läsnä fyysisesti asiakkaan luona ja kaikki havainnot asiakkaasta tulee tehdä pelkän kuvaruudun välityksellä. Etäkotihoidon asiakkaan kokonaisvaltaiseen tarkkailemiseen kuuluu somaattisen terveydentilan ja fyysisen toimintakyvyn tarkkailemisen lisäksi myös asiakkaan henkisen hyvinvoinnin tarkkaileminen. Suuren asiakasryhmän etäkotihoidon asiakkaista muodostavat mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat, jolloin henkisen voinnin tarkkaileminen kuuluu osana työntekijän ammattitaitoa. Tarkkailemiseen liittyvä osaaminen edellyttää myös spesifiä osaamista, kun sitä joudutaan suorittamaan etäyhteyden välityksellä. Asiakkaasta ja ympäristöstä on silloin näkyvillä vain pieni osa, eikä havainnoinnissa voida käyttää hyväksi esimerkiksi kosketus- tai hajuaistia, eikä myöskään ympäristöstä voida tehdä päätelmiä. Silloin myös keskustelutaidot nousevat omaan arvoonsa, kun arviointia potilaan voinnista yritetään tehdä myös esittämällä asiakkaalle kysymyksiä, joiden tulisi paljastaa asiakkaan voinnin kannalta oleellisia asioita. Tarkkailemiseen liittyy näin ollen monipuolisesti erilaista osaamista, jota etäkotihoidon työntekijän tulee työssään hallita. Miten ammatillista osaamista vahvistetaan? Opinnäytetyön tuloksista nousi esille useita tekijöitä, joiden koettiin vahvistavan etäkotihoidon työntekijöiden ammatillista osaamista. Näihin kuuluivat riittävien resurssien antaminen laadukkaan työn suorittamiseen, työntekijöiden yksilöllinen osallistaminen, yksilöllisiä tarpeita vastaavan koulutuksen järjestäminen sekä laadukkaan perehdyttämisen suorittaminen. Yksilöllisiä tarpeita vastaava koulutus nousi yhdeksi tekijäksi ammatillisen osaamisen vahvistamisessa. Opinnäytetyön aineistossa ilmeni monia heikkouksia ammatillisessa osaamisessa, joita toivottiin vahvistettavan koulutusten avulla. Puutteita esiintyi esimerkiksi teknisessä sekä mielenterveysasiakkaan hoitotyön liittyvässä osaamisessa. Etäkotihoidon käyntien toteuttaminen perustuu teknologian varaan ja siihen liittyvää osaamista tarvitaan paljon etäkotihoidon työssä. Vastaajat kuitenkin kokivat, että monesti siihen liittyi myös runsaasti haasteita. Lisäksi osaamistaso vaihteli vastaajien mukaan suurestikin työntekijöiden välillä. Mielenterveysasiakkaan hoitotyöhön liittyvään osaamiseen kaivattiin myös erityisesti lisää koulutusta. Mielenterveysasiakkaat koettiin erityisen haasteellisena asiakasryhmänä etäkotihoidon työntekijöille, jotka eivät vastaajien mukaan olleet saaneet riittävästi koulutusta heidän kohtaamiseensa sekä hoitoonsa liittyen. Tulevaisuudessa kohdeorganisaatiossa on tärkeää huomioida erityisesti työntekijöiden puutteelliseksi kokemat osa-alueet osaamisessa ja järjestää heille riittävästi tukea ja koulutusta niiden vahvistamiseksi. Ilman riittävää osaamista työntekijät eivät saa ohjattua täyttä potentiaaliaan työn suorittamiseen. Lopuksi Etäkotihoidon työntekijät suorittavat vastuullista työtä yrittäessään huolehtia asiakkaansa hyvinvoinnista etäyhteyden välityksellä. Ei ole yhdentekevää, millä tavoin etäkotihoidon etäkäyntejä toteutetaan. Etäyhteyden välityksellä toimiminen ja etäkotihoidon työ edellyttää työntekijältä monipuolisesti erilaista osaamista. Siihen kuuluu myös omaa spesifiä osaamista, joka nousee esille etäyhteyden välityksellä toimiessa. On tärkeää, että etäkotihoidon työntekijät saavat juuri omaan työhönsä suunnattua koulutusta, johon välttämättä vielä ei ole osattu kiinnittää riittävästi huomiota. Opinnäytetyön tuloksia voidaan kuitenkin jatkossa hyödyntää kohdeorganisaatiossa esimerkiksi kohdentamaan koulutustarjontaa paremmin työntekijöiden tarpeita vastaavaksi sekä uusien työntekijöiden perehdyttämisen tueksi.   Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön ”Työssä tarvittava ammatillinen osaaminen etäkotihoidon yksikössä” (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2023). Opinnäytetyö toteutettiin eräässä Suomessa sijaitsevassa etäkotihoidon yksikössä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, keräämällä aineistoa etäkotihoidon yksikössä työskenteleviltä henkilöiltä sekä sen yhdeltä esihenkilöltä. Yksikössä työskenteli aineiston keräämisen aikana sekä lähihoitajia että sairaanhoitajia. Kerätty aineisto muodostui yhteensä 12 strukturoidusta lomakehaastattelusta sekä neljästä teemahaastattelusta. Aineiston analyysi suoritettiin soveltaen aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla sekä -erittelyllä. Kirjoittaja Krista Ropa, sairaanhoitaja (AMK) ja valmistuva vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Heinonen, Tarja & Lindfors, Pirjo & Nygård, Clas-Håkan 2022. Etäkotihoitotyön sisältö ja kuormittavuus sekä mahdollisuudet työurien pidentäjänä. Gerontologia 36 (2). 128–142. Josefsson, Kim & Hammar, Teija 2022. Kotihoidon etäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Tutkimuksesta tiiviisti 22. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://www.julkari.fi/handle/10024/144174>. Viitattu 4.9.2023.

Lue lisää

Kiinnostavatko onnistunut etäkotihoito tai viestintä ja vaikuttaminen sosiaalialalla? Tulossa marraskuussa kaksi kiinnostavaa webinaaria
19.10.2023
Marianne Roivas

Näkymätön näkyväksi – viestintä ja vaikuttaminen sosiaalialalla -webinaari 9.11.2023 Kuinka toteuttaa yhteiskunnallisesti vaikuttavaa viestintää? Millä keinoin tuoda asiakkaan ääni kuuluviin? Jos nämä ovat kysymyksiä, joita joudut työssäsi pohtimaan, tule kuuntelemaan viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntijoita, jotka kertovat keinoistaan toteuttaa vaikuttavaa viestintää. Tapahtumassa pääset myös kuuntelemaan, kuinka monin eri tavoin Metropolian sosiaalialan (YAMK) opiskelijat ovat toteuttaneet viestintää omissa opinnoissaan ja työympäristöissään. Webinaari järjestetään 9.11.2023 klo 13.00–15.45. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta. Onnistunut etäkotihoito -webinaari 30.11.2023 Uudet digitaaliset innovaatiot ovat tuoneet sote-alan palveluorganisaatioiden työ- ja toimintatapoihin muutospaineita. Digitaaliseen kuva- ja ääniyhteyteen perustuvaa hoivapalvelua toteutetaan ikääntyneiden kotihoidossa jo laajalti. Millaista on onnistunut virtuaalivälitteinen kotihoito? Mikä on oleellista etäkotihoidon johtamisessa? Miten etäkotihoidossa varmistetaan henkilöstön työhyvinvointi? Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta -tutkimushankkeessa on tutkittu työhyvinvoinnin ja tulevaisuuden osaamisen vaatimuksia ikääntyneiden kotihoidon asiakastyössä. Hankkeessa on haastateltu Espoon, Turun, Seinäjoen, Uudenkaupungin ja Keski-Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kotihoidon henkilöstöä ja esimiehiä. Tervetuloa kuulemaan hankkeen tuloksia sekä keskustelemaan etäkotihoidon tulevaisuudesta webinaarissa torstaina 30.11.2023 klo 13.00–15.30. Tilaisuudessa esitellään toimintaohjeita, jotka hankkeessa on laadittu tukemaan onnistuneen etäkotihoidon toteuttamista ja johtamista työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimushankkeen toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Webinaari on samalla hankkeen päätöstilaisuus. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta.   Tiedote: Marianne Roivas, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lue lisää

Sinäkin voit olla kehittäjä
16.11.2022
Henna Rosenberg

Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. “Sinulla voi olla tottumuksia, jotka heikentävät sinua. Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen.” -Sokrates- Metropolia Ammattikorkeakoulun geronomitutkinnon opintoihin kuuluu opintojakso ”Geronomi toimintaympäristön kehittäjänä”. Tämä mahdollisti minulle lähteä toteuttamaan kahta työpajaa Helsingin kaupungin kotihoidon yksikköön. Työpajoissa lähdettiin etsimään kehittämisideoita, niihin haasteisiin, jotka kyseissä yksikössä tarvitsevat muutosta tai uutta näkökulmaa. Työyhteisöstä nousi selvästi yksi kehittämisidea ylitse muiden. Tämä kehittämisidean kohde koettiin työyhteisössä sellaiseksi, johon kipeästi toivottiin muutosta. Asia, joka puhututtaa monessa kotihoidon työyhteisössä: Välillisen asiakastyön näkymättömyys ja välittömän asiakastyön prosenttiosuus työajasta (Saroniemi 2018; Aamuset-kaupunkimediat 2022; Pitkäranta 2022). Nyt syksyllä 2022 kyseisen kotihoidon yksikön työntekijät lähtivät ratkaisemaan tätä kehittämisideaa yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatio-opintoja suorittavien opiskelijoiden kanssa. Innovaatioprojekteissa työelämän tarpeisiin etsitään käytännön ratkaisuja. Työyhteisössä arvostus, arvot, sitoutuminen, joustavuus, luovuus erilaisuuden hyödyntäminen sekä hyväksyminen ovat toimintatapoja, jotka edistävät hyvän työyhteisön toimintakulttuuria. (Talentia.) Tulevaisuuden taidot vai selviytymiskyky? Työpajaan osallistuneet kotihoidon työntekijät lähtivät pohtimaan sekä omia, että työyhteisönsä voimavaroja ja vahvuuksia. Huomattiin, että työyhteisön jäsenillä on paljon erilaisia vahvuuksia, joita he hyödyntävät työssään ammattitaitoisesti. Jopa luovuuttaan käyttäen, niin yksin kuin yhdessä. Tulevaisuudessa jokainen meistä tarvitsee uusia tapoja ja taitoja tehdä työtä (Pölönen 2019). Suomessa vuonna 2050 tulee olemaan ennusteiden mukaan 65–74-vuotiaita yli 660 000 henkilöä, 75–84-vuotiaita lähes 540 000 henkilöä ja 85 vuotta täyttäneitä henkilöitä 380 000 (Rotkirch 2021:62). Väestömme ikääntyneiden osuus kasvaa ja pitkäikäisyytemme johtaa auttamattomasti lisääntyneeseen palveluiden tarpeeseen. Jotta yhteiskuntamme voi vastata nykyisten ja tulevien ikääntyneiden tarpeisiin, on sillä oltava kyky muokata palveluita vastaamaan näitä tarpeita. (Puro 2010.) Palveluiden räätälöinti ja jokaisen vanhustyön ammattilaisen osaamisen kehittäminen vaativat tulevaisuudessa selviytymiskykyä sekä ymmärrystä, että muutos on luonnollinen osa elämää (Lipponen 2020: 20–21). Kehittämisen keinot ja hyödyt Yhteiskehittäminen mahdollistaa työyhteisössä työntekijöiden äänen kuulumisen ja jokaisen oman näkemyksen esiin tuomisen. Työntekijän toimijuutta ja voimavaroja lisäävänä menetelmänä voidaan tarkastella yhteiskehittämistä. (Harra & Mäkinen & Sipari 2012.) Mutta ei pidä kompastua ottaessaan ensiaskeleita kohti kehittämistä, sillä yhteiskehittäminen ei ole vain kuulemistilaisuus eikä pikajuoksu. Se vaatii vuorovaikutussuhteiden rakentumista erilaisten osaamisten ja ongelmanratkaisukykyjen välille sekä mahdollisuutta nähdä erilaiset vaihtoehdot (Co-creation of Service Innovation in Europe). Yhteiskehittämisessä tarvitaan erilaisia ihmisiä, ryhmiä ja organisaatioita, jotka tekevät yhteistyötä luodakseen uusia palveluita ja ideoita. Kun työyhteisön jokaisen työntekijän omaa vaikutusmahdollisuutta oman työnsä ja työyhteisönsä kehittämiseen lisätään, se edistää työhyvinvointia. Oma vaikutusmahdollisuus on yksi työn voimavaroista, kuten myös se, että voi osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. (Hakanen 2011.) Työhyvinvoinnin vaikutuksista hyötyy työntekijä itse, työnantaja ja asiakas. Työhyvinvoinnin parasta mahdollista tilaa kuvaa Hakanen (2011) työn imuksi. Työn imun seurauksena työntekijät ovat mm: tuottavia aloitteellisia uudistushakuisia asiakastyytyväisyyttä ja -uskollisuutta lisääviä sitoutuvia työhönsä ja työpaikkaansa. Kehittämiskohde Toteuttamissani työpajoissa jokaiselle osallistuneelle kotihoidon työntekijälle annettiin mahdollisuus tulla kuulluksi. Tuoda esille omia näkemyksiään ja ideoitaan ja näin osallistua työyhteisönsä kehityskohteen valintaan. Näin sieltä saatiin nostettua pöydälle haaste, miten tehdä näkyväksi välillinen asiakastyö kotihoidossa ja kuinka sitä voidaan mitata. Kotihoidon henkilökunnalle on asetettu tavoite, että 60 % työajasta tulee käyttää välittömään asiakastyöhön (Rajakangas 2018). Kotihoidossa muualla kuin asiakkaan luona tapahtuvaa asiakastyötä ei yleensä lueta välittömään asiakastyöhön, toisin kuin ympärivuorokautisessa hoidossa (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022). Valtakunnalliset tavoitteet ja suunnitelmat kotihoidossa Valtakunnallisena tavoitteena kotihoidon osalta on lisätä asiakkaiden luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kuitenkin asiakkaan eteen tehdään työtä muuallakin kuin kotikäynnillä, kuten mm. verkosto – ja omaisyhteistyö, kirjalliset työt, lääkitykseen liittyvät asiat ja hoitotarvikkeiden tilaukset. Nämä ovat edellytyksiä asiakkaan kanssa tehtävälle työlle sekä välttämättömiä laadukkaan ja asianmukaisen hoidon kannalta. (Pesonen & Väisänen & Ruotsalainen & Corneliusson & Sinervo & Noro 2022.) Vanhuspalvelulain toisen vaiheen uudistuksen myötä suunnitellaan, että kotihoidossa tullaan seuraamaan ainoastaan asiakkaan luona tehtävän työn osuutta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2021). Kun halutaan toteuttaa merkityksellistä asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa laadulla, on laskettava asiakastyö kokonaisuutena. Ei pelkästään välittömänä tai välillisenä työnä. Työn kohde Se miksi ja ketä varten tätä työtä tehdään, on asiakas. Asiakas on aina keskiössä. Asiakkaalle kuuluu laadukas ja kokonaisvaltainen hoito eikä vain prosenttilukuja. Meidän jokaisen vanhustyön ammattilaisen olisi hyvä valjastaa oma kehittäjäminuus esiin, osana tätä laadukasta ja kokonaisvaltaista hoitoa. Siitä hyötyvät niin asiakas, työntekijä kuin työnantajakin, yhdessä. Kirjoittaja: Henna Rosenberg on ensi keväänä 2023 valmistuva geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hän on aikaisemmalta tutkinnoltaan lähihoitaja ja työskennellyt yli 18 vuotta erilaisissa ikäihmisten toimintaympäristöissä. Hän työskentelee nykyään yksityisessä dementiakodissa tiiminvetäjän roolissa. Lähteet Aamuset-kaupunkimediat 2022. Kotihoidon ja ympärivuorokautisen hoivan hoitajien työajasta noin puolet menee asiakkaiden luona. Artikkeli.  Viitattu 8.10.2022. Co-creation of Service Innovation in Europe. The roadmap.  Viitattu 7.10.2022. Hakanen, Jari 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 7.10.2022. Harra, Toini, Mäkinen, Elisa & Sipari, Salla 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Viitattu 7.10.2022. Lipponen, Krisse 2020. Resilienssi arjessa. Helsinki: Duodecim. 20–21. Pesonen, T., Väisänen, V., Ruotsalainen, S., Corneliusson, L., Sinervo, T. & Noro, A. 2022. Hoitohenkilöstön työajan jakautuminen ikäihmisten palveluissa – tuloksia Aikamittaushankkeesta. Tutkimuksesta tiiviisti 29/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 7.10.2022. Pitkäranta, Pilvi 2022. THL: Vanhusten ympärivuorokautiseen hoitoon tarvittaisiin kevääksi 3 400 hoitajaa lisää – mitoituksen nostoon ainakin vuosi lisäaikaa. Yle Uutinen. Viitattu 7.10.2022. Puro, Kari 2010. Ikääntymisen haasteet yhteiskunnalle. Viitattu 7.10.2022. Pölönen, Perttu 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki: Otava. Rajakangas, Ulla-Maija 2018. Kotihoidon kehittämiseksi tarvitaan julkisen ja yksityisen yhteistyötä. Blogipostaus. Viitattu 8.10.2022. Rotkirch, Anna 2021. Syntyvyyden toipuminen ja pitenevä elinikä. Linjauksia 2020-luvun väestöpolitiikalle. Valtionneuvoston kanslian julkaisuja 2021:2. Helsinki: Valtioneuvosto. 62. Viitattu 7.10.2022. Saroniemi, Soila 2018. Kotihoidon työntekijät kertovat uupumuksesta ja järjettömästä kiireestä: Työnantaja toivoo, ettei asiakas avaa ovea. Iltalehti Uutinen. Viitattu 8.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujenparantamiseksi 2017–2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.10.2022. Sosiaali- ja terveysministeriö 2021. Vanhuspalvelulain uudistaminen (toinen vaihe). . Viitattu 7.10.2022. Talentia. Työyhteisö. Viitattu 7.10.2022.

Lue lisää

Diabetesosaaminen kotihoidossa
29.3.2022
Minna Sormunen

Diabetes on yksi yleisimmistä pitkäaikaishoitoa vaativista sairauksista kotihoidon asiakkaalla. Diabetes on sairaus, joka koskettaa kokonaisvaltaisesti ikäihmistä. Hoitajien diabetesosaaminen tulee kiinnittää huomiota. Diabetesosaamista tarvitaan kotihoidossa. Liian harvalla hoitajalla on diabetesosaamista (Helin 2013). Opiskelu ja osaaminen on elinikäinen prosessi. Geriatrinen hoito on vaativa erikoisala. Ohjaus ja neuvonta edellyttää vahvaa ammatillisuutta. Diabetesosaamisen kehittämisessä keskeisimpiä osaamisalueita ovat: Riskiryhmään kuuluvien tunnistaminen Yleistieto, 2 tyypin diabeteksen tavoitteet ja hoidon periaatteet Ohjausmenetelmät Verensokerin tuloksen arviointi Insuliinihoidon kulmakivet Lääkehoidon seuranta Ravitsemuksen merkitys Jalkaterveyden arviointi Komplikaatiot, lisäsairaudet Liikunnan merkityksen ymmärtäminen Yleistieto, 1 tyypin diabeteksen tavoitteet ja hoidon periaatteet Hiilihydraattien laskeminen (Tarhonen 2013, Koskinen 2017, Sorvari 2013, Huttunen 2017, Helin 2013, Karttunen 2019.) Edellä mainitut osaamisalueet kotihoidossa kuvastaa diabetesosaamisen laajuutta. Kun lähdetään syvällisemmin tarkastelemaan sairautta, ymmärrys diabeteksen vaikuttavuuteen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kasvaa. Tutkimukset antavat hyvän käsityksen diabeteksen ydintietojen osaamisalueista, joiden hallinta luo laadukkaan pohjan diabeteshoitotyölle. Ikääntyneet ja vanhukset ansaitsevat hyvää hoitoa Ikääntyneet ja vanhukset tarvitsevat hyvää hoitoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030 mukaan vaikutustavoitteena on suunnata ennaltaehkäiseviä ja toimintakykyä parantavia toimia erityisesti iäkkäälle väestölle. (HS 8.11.2021). Hyvä hoito johdattelee ikäihmiset ja vanhukset hyvään elämään. Diabeteksen hoidon suorien kustannusten osuus Suomen terveydenhuollon kokonaismenoista on 15 % ja vähintään kaksi kolmannesta niistä koituu vältettävissä olevien, elämänlaatuun merkittävästi vaikuttavien komplikaatioiden hoidosta (Tyypin 2 diabetes 2020). Terveyden edistäminen on yksi tärkeimmistä asioista yhteiskunnankin kannalta. Sairaanhoitajan tehtävänä on tunnistaa ja ehkäistä riskitekijöitä moniammatillisuutta hyödyntäen (Huttunen 2017). Diabeetikon hoidon ongelmia auttaa yksilöllisesti laadittu hoitosuunnitelma. Hoitohenkilökunnan koulutus ja avoin vuorovaikutus moniammatillisesti, jossa mukaan otetaan myös omaiset. (Helin 2017). Sosiaali- ja terveysministeriön täydennyskoulutussuosituksessa suositellaan täydennyskoulutuksen pohjautumista osaamistarpeiden määrittelyprosessiin, jossa hyödynnetään osaamiskartoitusta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004:32). Mitä hoidon tavoite tarkoittaa ikääntyvällä? Diabetes saattaa aiheuttaa äkillisiä ja pitkäaikaisia komplikaatioita. Hoidon tavoitteena on välttää komplikaatiot ja luoda mahdollisuudet tavalliseen elämään. Elämänlaatu kohenee, kun hoitotasapaino on kunnossa. (Käypä hoito -suositus 2020). Iäkkäiden tavoitteet diabeteksessä ovat samansuuntaiset kuin muillakin. Tavoitteita asetettaessa otetaan huomioon iän lisäksi terveydentila, toimintakyky, elämäntilanne, omat toivomukset ja odotettavissa oleva elinikä. Hyväkuntoisilla iäkkäillä siis saattaa olla samat tavoitteet kuin nuoremmillakin. Ikä ei ole ensisijainen tekijä määriteltäessä tavoitteita. (Kuisma & Reini 2008.) Esihenkilöiden ja koko organisaatioiden myönteinen suhtautuminen ja mahdollistaminen koulutuksiin luo kiinnostuksen kehittää omaa osaamista sekä antaa mahdollisuuden elinikäiselle oppimiselle hyvän motivaation. Tulevaisuudessa kotihoito on uusien haasteiden edessä, kun 1 tyypin diabeetikoita hoidetaan kotihoidossa. Koulutus ja kouluttautuminen kannattaa aina. Kirjoittanut Minna Sormunen, sairaanhoitaja opiskelija vanhustyö (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus 2020. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecim, Suomen Sisätautilääkärien Yhdistyksen ja Diabetesliiton asettama työryhmä. Viitattu 15.11.2021 Helin, Ulla 2013. Erityinen diabetes, pitkäaikaishoidossa olevien vanhusten diabeteksen hoidon ongelmia. Diabetes ja lääkäri 42. 7-13. Viitattu 3.11.2021. Huttunen, Annu 2017. Kotihoidossa työskentelevien ikääntyvien sairaanhoitajien osaamisen kehittäminen. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos, hoitotiede. Viitattu 28.10.2021. Kangasmäki, Elina 2021. Ikääntyneiden terveyttä tulisi seurata säännöllisesti. Helsingin Sanomat 8.11.2021. Karttunen, Markus 2019. Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa hoitohenkilöstön arvioimana. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Viitattu 3.11.2021. Koskinen, Anna-Maija 2007. Hoitohenkilöstön osaaminen diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa: perusterveydenhuollon hoitotyöntekijöille suunnatun koulutuksen arviointi. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, hoitotieteen laitos. Kuisma, Vesa & Reini, Leena 2008. Iäkkään diabeetikon hoidonohjaus. Teoksessa Rintala Tuula-Maria, Kotisaari Sirpa, Olli Seija, Simonen Ritva (toim.) Diabeetikon hoidonohjaus. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2004. Terveydenhuollon täydennyskoulutussuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:3. Viitattu 27.10.2021. Sorvari, Lea 2013. Lähi- ja perushoitajien diabeteshoitotyön osaaminen kotihoidossa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, hoitotiede. Tarhonen, Tuula 2013. Gerontologinen osaaminen hoitotyössä. Pro Gradu -tutkielma. Itä-suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta, Hoitotieteen laitos. Viitattu 26.10.2021.    

Lue lisää

RAI-arviointimittarin CAP 4-heräte kotihoidossa osaamisen kokemuksen ja -kehittämisen näkökulmasta.
15.2.2022
Leena Jaatinen

Kotihoidon hoitaja on saanut vastuuasiakkaansa RAI-arvioinnin valmiiksi. Hän tarkastelee arviointimittarin tuloksia ja huomaa joitakin kohonneita mittariarvoja sekä aktivoituneita herätteitä. Hoitaja tarkastelee herätteitä tarkemmin ja huomaa ympärivuorokautista hoitoon joutumisen uhkaa enteilevän herätteen aktivoituneen. Hän myös muistaa asiakkaan usein mainitsevan, että haluaa asua omassa kodissaan niin kauan, kun se on mahdollista. Hoitaja miettii, kuinka hän hyödyntää arvioinnin tarjoaman tiedon, oman kokemuksen asiakkaasta sekä oman ammattitaitonsa, jotta asiakkaan kotona asumista voitaisiin vielä tukea. Iäkkäiden kotona asumista pyritään tukemaan niin kauan kuin se on turvallista ja mielekästä. Se on sekä yhteiskunnallisesti, että inhimillisesti tavoiteltavaa, sillä iäkkäiden määrä kasvaa, hoitotyöntekijöitä tarvitaan yhä enemmän ja kuitenkin myös moni haluaa asua ja elää itsenäisesti. RAI-arviointiväline tarjoaa mainion työkalun asiakkaan toimintakyvyn sekä mahdollisien uhkien arvioinnin helpottamiseksi. Lisäksi laki vaatii sen käyttöä iäkkäiden toimintakyvyn arvioinnissa 1.4.2023 (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012). RAI-arvioinnin CAP 4-heräte auttaa havaitsemaan asiakkaan ympärivuorokautiseen hoivaan joutumisen riskin. Kiinnostukseni juuri tuohon herätteeseen kumpusi työhistoriastani. Olin huomannut, että aikaisella puuttumisella iäkkään toimintakyvyn muutoksiin voitaisiin vaikuttaa asiakkaan ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymistä ehkäistä ja siirtää. Päivittäisistä toimista selviytyminen ennustaa mm. laitos- ja sairaalahoidon ja muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta ja käyttöä. Lisäksi se ennustaa elinolojen järjestelyjen tarvetta ja elinaikaa. Hankaluudet päivittäisissä toimissa myös alentavat elämänlaatua, heikentävät itsenäisen elämän edellytyksiä sekä ovat lisäävät riskiä tapaturmille. Näiden syiden vuoksi päivittäistä toiminnoista selviytymisen arviointiin on kiinnitettävä huomiota ja pyrittävä vaikuttamaan ennaltaehkäisevässä mielessä. (Heikkinen & Kauppinen & Laukkanen 2013.) Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni halusin selvittää, miten kotihoidon henkilökunta kokee oman osaamisensa herätteistä ja CAP 4-herätteestä. Tavoitteena oli lisätä henkilökunnan tietoutta CAP 4-herätteestä ja sen tulkinnasta. Henkilökunnan kokemusta osaamisestaan selvitin kyselylomakkeella. Lisäksi henkilökunta toivoi perehdytystä, jossa asiakasesimerkin avulla voidaan oppia lisää. Työpajoja järjestettiin kolme. Seurantakyselyllä ja haastatteluilla selvitin henkilökunnan kokemusta osaamisestaan, kun työpajoista oli kulunut kolme kuukautta. Työpajatyöskentely koettiin positiivisena. Työpajaan osallistuneet ilmoittivat työpajojen herättäneen mielenkiintoa aiheeseen ja palauttaneen mieleen herätteisiin liittyviä asioita. Työpajaan osallistumisella näytti olevan monia positiivisia vaikutuksia osaamisen kokemukseen herätteistä. Tulokset osoittivat myös, että työpaja lisäsi siihen osallistuneiden kykyä hyödyntää herätteitä työtehtävissään. Tulokset osoittivat, että henkilökunta koki osaamisensa herätteistä yleisesti tutummiksi, kuin ne kysymykset, jotka kohdentuivat yhteen herätteeseen. Työpajaan osallistuminen ei nimittäin vaikuttanut lisäävän osaamisen kokemusta CAP 4-herätteestä eikä lisäävän CAP 4-herätteen hyödyntämistä työssä. Havaittiin lisäksi, että kotihoidon henkilökunnalla vaikuttaisi olevan intoa ja halua käyttää sekä yleisesti herätteiden, että CAP 4-herätteen tarjoamaa tietoa hyväksi. Työpajoihin osallistuneet jalkauttavat osaamistaan ja oivaltamistaan tiimeissä. Osaamisen ja oppimisen prosessi on kuitenkin aikaa vievää ja nämä tulokset eivät ole vielä mitattavissa. Kehittyminen kohti RAI-asiantuntijuutta on aikaa vievä prosessi. Toimintatapojen ovat mahdollista muovautua hyväksi koettujen käytänteiden perusteella, mutta se vaatii aikaa, sitoutumista ja kehittäjiä. Kirjoittaja: Leena Jaatinen, Sairaanhoitaja YAMK, valmistunut Metropoliasta Vanhustyö YAMK -tutkinnosta tammikuussa 2022.   Lähteet: Heikkinen, Eino & Kauppinen, Markku & Laukkanen, Pia 2013. Toimintakyvyn käsitteen ja arvioinnin evoluutio ja kehittämistarpeet. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia 3.uud. p. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2020. E-kirja. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012). Annettu Helsingissä 9.7.2020.  Viitattu 25.12.2021.  

Lue lisää

Kotihoidon ammattilainen tukee asiakkaan voimavaroja alati muuttuvassa maailmassa
16.6.2021
Carita Hand ja Eija Raatikainen

Kotihoidon tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia, toimintakyvyn ylläpitoa ja hyväksi koettua terveydentilaa. Toimintaperiaatteena on ikäihmisen näkökulmasta asiakas- ja tarvelähtöisyys, palvelujen riittävyys, itsemääräämisoikeus, itsenäisyys, osallisuus ja osallistuminen sekä voimavaralähtöisyys[1]. Kotiin vietäviä palveluita ovat kotihoito ja sitä täydentävät tukipalvelut[2]. Sosiaali- ja terveyspalvelujen muutostarpeet kohdistuvat erityisesti järjestelmä-, työtehtävä- ja työmenetelmätasolle. Palvelujen uudistamisen yhteydessä syntyy tarve moniammatillisuuteen ja ennalta ehkäisevään työhön. (Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022.) Muutostoiveet ulottuvat myös sosiaali- ja terveysalan työntekijään ja hänen osaamiseensa.  Työntekijöihin kohdistuu uusia odotuksia muun muassa sosiaalisista taidoista, emotionaalisesta vastaanottavai­suudesta ja psyykkisestä paineensietokyvystä (Väänänen ym. 2020). Kotihoidon[3] asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina ja tulevat jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona hoidetaan yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ikäihmisiä. Tämä aiheuttaa sen, että paljon palveluja tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämä haastaa kotihoidon työntekijän osaamisen.[4] Kotihoito -työntekijän osaamisen näyttämönä Koti on asiakkaalle tärkeä paikka. Ammattilaisen tulee suhtautua siihen hienotunteisesti, asiakasta ja hänen läheisiään kunnioittaen. Kohtaamisen keskiössä on ihmislähtöisyys. Koti on asiakkaan henkilökohtainen tila, mutta myös työntekijän työympäristö. Tämä ristiriita luo toisistaan eroavat orientaatiot kohtaamistilanteeseen. Kohtaamistilanteessa vaaditaan herkkyyttä (Hägg, Rantio, Suikki, Vuori & Ivanoff-Lahtela 2007, 17). Esimerkiksi Hyvän kotihoidon -mallissa (Tepponen 2009) ikäihmistä tarkastellaan kokonaisuutena[5], jolloin ikäihmistä tuetaan selviytymään kotonaan ylläpitämällä elämänlaatua ja vahvistamalla olemassa olevia voimavaroja sekä säilyttämään hyvä elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään. Digitaalisuus ja digitaalinen ohjaus-, neuvonta ja kuntoutustyö (esim. Holvikivi ym. 2021; HIPPA -hanke), ovat kohtaamisessa arkipäivää. Myös uudet älykkäät teknologiat tarjoavat apua työn ja arjen helpottamisessa, ja toisaalta ne samalla ylläpitävät ja edistävät työntekijän osaamista (Väänänen ym. 2020). Sote-alan ammattilainen tulee osata työssään tunnistaa oman osaamisensa, sitä johtaen (Cederberg, ym.2020).   Työn murros haastaa kotihoidon ammattilaisen osaamisen Kotihoidossa, kuten monella muillakin aloilla, on käynnissä työn murros kohti uudenlaista työn maailmaa. Murrosta vauhdittavat ennakoimattomat ja kompleksiset yhteiskunnalliset ja terveyteen liittyvä haasteet, mutta myös digitaalisten palvelujen, kuten robottien ja tekoälyn laajempi käyttöönotto.  Kotihoidossa työn murros kohdistuu erityisesti moniammatillisuuteen, asiakaslähtöisiin toimintamalleihin, palvelujen kehittämiseen ja digitaalisiin palveluihin[6]. Osaamisen lisäksi työelämän sukupolvisuus ja siihen liittyvät arvot tulevat tunnistettavaksi, sillä myös työväestö ikääntyy. Esimerkiksi mukaan 2000-luvulla syntyneet ovat tottuneet digimaailmaan ja keskusteluun maapallon ekologisista rajoista, jolloin heistä yhä harvempi on sisäistänyt teollistumisen myötä syntyneet kankeat työajat, pelkistetyt työkykyvaatimukset, työssä raatamisen kuluttamisen mahdollistamiseksi sekä perhe-elämän sovittamisen näihin raameihin. Tulevaisuudessa työntekijän syväosaamisen rinnalle nousevat työelämän metataidot (Väänänen ym. 2020, 25), mutta etenevässä määrin myös työntekijän tunne- ja vuorovaikutustaitoja[7] ja resilienssikykyyn[8] liittyvää osaamista tulee kehittää. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kotihoito on toiminut yhtenä työelämän yhteistyökumppanina opiskelijoiden osaamisen kehittämisympäristönä. Hankkeessa on hahmoteltu kotihoidossa tarvittavaa tulevaisuuden osaamista, ja ennen kaikkea ammattien välisenä yhteistyöosaamisena. Tällä tarkoitamme sitä, että kotihoidossa tarvittava osaamisen keskiössä on asiakas, mutta hänen asioiden edistämiseksi tarvitaan laajaa-alainen joukko monien alojen edustajia. Tällöin kotihoidon työntekijän tutkintokohtainen (sairaanhoitaja, lähihoitaja tms.) osaaminen on ydinosaamista, jonka ympärille asiakaskohtaaminen perustuu. Kuitenkin ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan osaamista, jota tehdään laajenevissa verkostoissa ja suhteessa muihin ammattialoihin.Tätä kutsumme ammattien väliseksi yhteistyöosaamiseksi. Tarkoituksenamme on jäsentää tätä ammattien välistä yhteistyöosaamista Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa.   Hankkeessa nämä osaamiset on nimetty; ihmislähtöinen-, geneerinen-, konsultatiivinen [9]-, monialainen kumppanuus- ja kehittämisosaaminen [10]. Kotihoidon eri ammattialoilla nämä osaamiset näyttäytyvät eri tavoin, pääpaino on kuitenkin jokaisen ammattialan vahvassa substanssiosaamisessa, joka on kaiken edellytys onnistuneeseen monialaiseen toimintaan. Tässäkin mallissa painopiste on ihmisläheisessä osaamisessa. Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, mutta ajatuksena on, että malli voi toimia osaltaan eräänä tapana jäsentää kotihoidon, mutta myös muidenkin sote-aloilla tarvittavaa ammattienvälistä yhteistyöosaamista (interprofessional). Hankkeessa työnalla oleva osaamiskartta tulee rakentumaan Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa tuotettujen osaamisen painopisteiden ympärille.   [1] Tepponen, Merja 2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf [2] Valvira (https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-palvelut/kotiin-annettavat-palvelut) [3] Kotihoito kuuluu sosiaalipalveluihin, perustuen yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin. (https://stm.fi/sosiaalipalvelujen-saatavuus).Kotihoidon palvelut ovat saajalleen maksullisia. Maksu määräytyy asiakasmaksulain perusteella. (www.valvira.fi). [4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa). [5] Esimerkiksi Metropolian ikäihmisten monialainen asiantuntijatyöryhmä (2019) on luonut ikääntymistä käsittelevän perusopinnon osaamistavoitteet, joiden mukaan eri tutkinnoissa eri opintojaksoilla, jossa käsitellään ikääntymistä, tulisi vahvistaa opiskelijan gerontologista osaamista. ​ [6] (Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). [7] https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec [8] Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. [9] Pirilä, Kaarina & Valtonen, Anu. (2021). Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. [10] Heitto Mari, Karvonen, Hanna, Koskinen, Mari & Mutka Anu (2021). Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/ Kirjoittajat Carita Hand työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa vastaten gerontologisen hoitotyön opetuksesta ja sen kehittämisestä terveysalalla yhteistyössä eri tutkintojen, verkostojen ja työelämän kanssa. Hän toimii HyMy-kylän Seniorikylän vastuuhenkilönä ja hankeasiantuntijana Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa (ESR). Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö. Eija koordinoi Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän hankesalkkua: Osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kirjallisuutta Cederberg, A., Arell-Sundberg, M. & Nummela, A. 2020. Virtuaalinen eDelphi-asiantuntijapaneeli menetelmänä sote-alan tulevaisuuden geneeristen osaamistarpeiden määrittelyssä. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/09/virtuaalinen-edelphi-asiantuntijapaneeli-menetelmana-sote-alan-tulevaisuuden-geneeristen-osaamistarpeiden-maarittelyssa/ Forsius, P., Hammar, T. & Alastalo, H. 2020. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito iäkkäiden palveluissa edellyttää kotisairaalan vahvistamista. TUTKIMUKSESTA TIIVIISTI 36/2020. Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. Harra, T., Sipari, S., Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164. Heitto, M., Karvonen, H., Koskinen, M. & Mutka A.2021. Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/. Luettu 17.3.2021. Holbrook, J.B. 2013. What is interdisciplinary communication? Reflections on the very idea of disciplinary integration. Synthese 190, 1865–1879 . https://doi.org/10.1007/s11229-012-0179-7 Hyvissä handuissa himassa -hanke. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa HIPPA -hanke https://hippa.metropolia.fi/ Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä J., Lähteenmäki M., Lällä K., 2021. Scenarios for regeneration of rehabilitation expertise for the future. , In: Publications of Metropolia UAS. TAITO-series, Metropolia University of Applied Sciences. Hägg, T.,  Rantio, M.,  Suikki, P., Vuori, A. & Ivanoff-Lahtela, P. 2007. Hoitotyö kotona, 17. Sanoma Pro Oy. ITSHEC -hanke. https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec Kokkala, C. 2020. Haavoittuvuuteen liittyvä osaaminen – näkökulma kotona asuvaan ikääntyneeseen. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/05/06/haavoittuvuuteen-liittyva-osaaminen-nakokulma-kotona-asuvaan-ikaantyneeseen/ Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). Pirilä, K. & Valtonen, A.2021. Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. Luettu 2.4.2021. Raatikainen, E. 2020. Asiakkaan ainutlaatuinen arki. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/03/24/asiakkaan-ainutlaatuinen-arki/ Tepponen, M.2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/9034 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas.  Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Väänänen A., Smedlund, A., Törnroos K., Kurki A-L, Soikkanen A, Panganniemi, N.& ja Toppinen-Tanner S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa: Hyvinvointia työstä 2030. Työterveyslaitos. Väänänen, A., Smedlund A., Törnroos K. Satka, Mirja, Alanen, Leena, Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (toim.) (2011) Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere: Vastapaino., Kurki, A.nna-L., Soikkanen A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. (2020) Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) (2020) Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki.    

Lue lisää

Unelma – geronomi osaksi kotihoidon tiimiä
10.6.2021
Saara Heikkilä, Juuli Vaalto, Emma Valtonen ja Petri Pallari

Suomen väestö ikääntyy, ja päättäjät pohtivat ratkaisuja kestävien palveluiden turvaamiseksi tulevaisuudessa kaikille. Ikääntyneiden palveluita siirretään jatkuvasti enemmän ja enemmän kotiin samalla, kun kotihoidon kestäminen on hiuskarvan varassa. Voisiko geronomin osaaminen tuoda kotihoidon kentälle jotain, jolla voisimme edesauttaa laadukkaan, monialaisen kotihoidon ylläpitoa sekä kehittämistä? Olemme toisen lukuvuoden geronomiopiskelijoita. Suoritimme kotihoidon harjoittelun Metropolian Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa. Harjoittelun aikana esille nousi konsultaation sekä moniammatillisen yhteistyön tärkeys. Läpi harjoittelun pohdimme, kuinka suuri voima keskusteluissa sekä ajatusten jakamisessa eri asiantuntijoiden kesken on. Tärkein tiimin jäsen on aina asiakas, ja hänen äänensä kuuleminen kaikissa tilanteissa omaisia unohtamatta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan kotihoidon resursseihin tulisi panostaa tulevaisuudessa nykyistä enemmän (Ikääntyminen). Myös iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista sisältävässä laissa (28.12.2012/980) korostetaan kotona asumisen edistämistä sekä kotiin tarjottavien palveluiden järjestämistä. Tosiasia on, että vastatakseen tarpeisiin sekä tavoitteisiin kokonaisvaltaisempi kotihoito vaatii suuremmat resurssit. Juuri kotihoidon ansiosta ikääntyneet voivat elää omassa kodissa pitkään, jopa saattohoitovaiheeseen asti. Erilaiset tukipalvelut, kuten siivousapu tai ateriapalvelu, tukevat kotona asumista. Rahahanojen avautumista odotellessa voisimme miettiä, olemmeko hyödyntäneet kaiken mahdollisen monialaisen osaamisen kotihoidossa. Miksi geronomi kotihoitoon? Asiakkaiden hoito pohjautuu monialaisen tiimin laatimaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Tiimiin kuuluu yleisesti lähi- ja sairaanhoitajia, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, asiakas ja omaiset. Olisiko mahdollista, että laadukkaan, asiakaslähtöisen kotihoidon turvaamiseen tulisi hyödyntää kattavammin sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden osaamista? Geronomi on ikääntymisen asiantuntija edistäen ikääntyneiden toimintakykyä, hyvinvointia ja osallisuutta. Geronomin erityisosaamiseen kuuluvat ikääntymisen erityspiirteiden tunnistaminen, erilaiset ikääntymiseen liittyvät haasteet ja yksilön voimavarojen sekä vahvuuksien löytäminen. Ikääntyneen elämäntilanteen arviointi monipuolisesti edellyttää monialaista osaamista sekä kliinisestä että sosiaalisesta näkökulmasta. Ikääntyneen elämänhistorian, yhteisöllisen ja kulttuurisen taustan sekä omien kokemuksien kuuleminen on tärkeää. Näiden asioiden näkyväksi tuominen on geronomin ammatin ydintä. Geronomi voisi osaamisellaan toimia kotihoidossa moniammatillisena koordinoijana kartoittaen asiakaslähtöisiä toimintatapoja. Palvelutarjontaviidakosta voi olla monen kotona asuvan ikäihmisen hankala löytää sopivia palveluita. Geronomin osaaminen linkittyy vahvasti palveluohjaukseen, ja tälle osaamiselle olisi varmasti kotihoidossa kysyntää. Mikä olisikaan parempaa kuin käydä asiakkaan kanssa kahvikupposten äärellä läpi kodin lähellä sijaitsevia palveluita ja löytää kokonaisvaltaisesti terveyttä ja toimintakykyä edistäviä toimintatapoja arkeen? Kiireen ja resurssipulan takia tälle ei välttämättä ole ollut nykyisellään kotihoidossa aikaa. Moniammatillisuus edellyttää toimivaa dialogia ja vuorovaikusta. Hyvin toimivan tiimin toimintatapa on luottamusta ja kunnioitusta herättävää sekä tukea tarjoavaa. Toimiva yhteistyö eri asiantuntijoiden kesken edistää myös osaltaan työhyvinvointia. Uskomme, että jokainen vanhustyön ammattilainen toivoo olevansa osa tiimiä, jossa jokaisen työntekijän ajatukset kuullaan ja lopputuloksiin päädytään hyvässä yhteisymmärryksessä, asiakkaan parhaaksi. Kirjoittajat Saara Heikkilä, Juuli Vaalto, Emma Valtonen ja Petri Pallari. Kirjoittajat ovat geronomi (AMK) -opiskelijoita Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Ikääntyminen. Kotihoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 1.10.2020. <https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/kotihoito>. Viitattu 13.5.2021 Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus – Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Unigrafia, Helsinki. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012. Lainsäädäntö. Finlex. <https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980>. Viitattu 13.5.2021 Parkkinen, Sonja 2019. Geronomiliitto vaatii myös kotihoitoon hoitajamitoitusta – pelkona, että kunnat toteuttavat laitoshoidon 0,7 hoitajaa kotihoidosta tinkimällä. Yle uutiset, Vanhusten kotihoito 24.6.2019. <https://yle.fi/uutiset/3-10844777>. Viitattu 13.5.2021 Siippainen, Aapo 2021. Neljä kuukautta ilman ulkoilua. Helsingin uutiset, keskiviikkona 12 toukokuuta 2021: 6–7. <https://nakoislehti.media.fi/helsinginuutiset/24178a79-5151-4c98-aea5-4a3f9f2564c9/6?cd_browse-mode=browser>. Viitattu 13.5.2021 Tenkanen, Raija 2007. Sosiaalityö ja kotona asuvien vanhusten ongelmat. Teoksessa Karisto, Antti & Kröger, Teppo & Seppänen, Marjaana (toim.) Vanhuus ja sosiaalityö. Sosiaalityö avuttomuuden ja toimijuuden välissä. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lue lisää

Matka mieshoitajaksi
21.5.2021
Antti Hakama

Tarkastelin opinnäytetyössäni kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin. Opinnäytetyötä varten haastattelin viittä miespuolista kotihoidon työntekijää. Tulosten perusteella suurin osa suhtautuu mieshoitajiin hyvin, mutta sukupuolinormeja rikkovat työntekijät voivat herättää myös tunteita laidasta laitaan. Olen ollut kiinnostunut mieshoitajuudesta pitkään ilmiönä ja opinnäytetyön prosessi sai minut pohtimaan matkaa mieshoitajaksi entistä syvemmin. Kirjoituksessa käytetyt sitaatit ovat opinnäytetyöni haastattelumateriaalista sekä oman työurani varrelta. Olen työskennellyt hoitoalalla kotihoitoympäristössä noin kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana olen huomannut, että miespuoliset hoitajat eivät ole täysin neutraali asia, vaan saattavat herättää monenlaista suhtautumista ihmettelystä inhoon ja kunnioituksesta kainosteluun. Sukupuolivähemmistönä oleminen on aiheuttanut välillä absurdejakin tilanteita. Geronomiopintojen myötä minussa heräsi halu tutkia ilmiötä syvemmin. Ovatko muut mieshoitajat kohdanneet samanlaisia tilanteita tai suhtautumista, vai pitävätkö he sukupuoltaan ollenkaan ammatillisesti merkittävänä asiana? Mieshoitajuus voidaan kokea yhteiskunnallisesti ristiriitaisena. Tähän vaikuttavat sosiaaliseen sukupuoleen sidoksissa olevat kulttuuriset oletukset miehille ja naisille soveliaista valinnoista (Connell & Pearse 2015: 6; Tripodi 2014: 13-22). Hoitoala saattaa aiheuttaa siellä työskentelevien miesten uravalinnan kummastelua tai jopa heidän maskuliinisuutensa kyseenalaistamista. Onkin mielenkiintoista, että hoitoalaa ei ole aina pidetty naisellisena, vaan ajatus on lähtöisin Florence Nightingalelta 1800 -luvulta. Nykyaikaisen sairaanhoidon kehittäjän mielestä hoitoala oli luonnollista jatkumoa naisten perheeseen kohdistuvalle hoivavietille. (Simpson 2009: 6-7.) ”Minun poikani työskentelevät rakennuksilla, he ovat sentään oikeita miehiä” [asiakas mieshoitajalle] Muistan itse nuorempana vastavalmistuneena lähihoitajana kipuilleeni jonkin verran oman ammatillisen identiteettini löytämisessä. Monien naiskollegojen ”äidillinen” tapa kohdata asiakkaita ei tuntunut omalta. Toisaalta huomasin useamman miespuolisen kotihoidon asiakkaan yrittävän löytää kanssani samaistumispintaa armeijamuistoista, autoista ja naispuolisten kollegoiden ulkonäön kommentoinnista. Ajokortittomana siviilipalvelusmiehenä ja kaikenlaisen toksisen äijäilyn vieroksujana tällaisen maskuliinisuuden toteuttaminen osana työminää tuntui yhtä lailla vieraalta. ”Miehet saattaa ehkä jopa helpommin avautua silleen miesten kesken, tyyliin heittää semmosta miesjuttua naisista, et tämmöstä klassista...”     Opinnäytetyöni Ai, sieltä tulikin nyt mies? -mieshoitajien sukupuoliset erityispiirteet kotihoidon asiakaskohtaamisissa käsitteli kotihoidon asiakkaiden suhtautumista mieshoitajiin, sekä miten tämä vaikutti haastateltaviin ammatillisesti ja tunnetasolla.  Haastattelumetodina toimi teemahaastattelu ja vastaukset analysoitiin aineistolähtöisin menetelmin. Tulosten mukaan mieshoitajuuteen suhtaudutaan pääasiassa positiivisesti, mutta se voi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita joissain asiakkaissa erityisesti intimiteettiin liittyvien hoitotoimenpiteiden suhteen. Sukupuoliroolit näkyivät myös siinä, että miehiltä odotettiin käynneillä teknistä osaamista vaativia töitä, kuten lamppujen vaihtoa. Toisaalta tiskauksen kaltaisia kodinhoidollisia töitä miehen tekemänä kummeksuttiin. ”...yksi miesasiakas sano, että oli päivitelly [mieshoitajan kollegalle]  sitä kuinka raskasta se on [haastateltavalla mieshoitajalla], kun tiskaa täällä joka kerta. Siis kaikki naishoitajatkin tiskaa siellä, mutta ’[haastateltavan nimi] on menny valitsemaan akkojen työn ja tiskaakin täällä’...” Vuosien saatossa olen oppinut kohtaamaan asiakkaat ennen kaikkea omana itsenäni. Tähän kohtaamistapaan liittyy jossain määrin oma sukupuoleni naisvaltaisessa työympäristössä, mutta se ei kuitenkaan määrittele minua. Olisikin tärkeää, että jokaisella olisi tilaa kehittää ammatti-identiteettiään ja löytää omat henkilökohtaiset vahvuutensa ilman ulkoa tulevia odotuksia tai painetta mukautua. Myös työyhteisöllä on roolinsa työntekijöiden yksilöllisten  vahvuuksien huomioimisessa ja tukemisessa.  ”...lisää äijiä duuniin. [...] Mä koen että tää on hyvä tää sun juttu, et lähet niinku tästä mies[näkökulmasta] sen sijaan, että neutralisoitais hoitajasukupuoli, koska me ollaan kuitenkin erilaisia. [...] Mun mielestä mennään väärään suuntaan jos me aletaan täysin neutralisoimaan omia persooniamme.” Yllä oleva haastateltavan sitaatti kiteyttää mielestäni erittäin hyvin hoitajuuden ytimen. Ihmisläheisessä työssä työntekijän mukana kulkee aina hänen oma persoonansa, eikä sitä tarvitse yrittää peitellä tai häivyttää. Hoitajat erilaisine ominaisuuksineen ja taustoineen ovat rikkaus. Kirjoittaja Antti Hakama on lähihoitaja ja geronomiopiskelija. Hänellä on kymmenen vuoden kokemus mieshoitajana toimimisesta kotihoidossa. Lähteet Connell, Raewyn & Pearse, Rebecca 2015. Gender -in world perspective. Cambridge: Polity Press. Simpson, Ruth 2009. Men in Caring Occupations. Lontoo: Palgrave Macmillan. Tripodi, Vera 2014. Sukupuolen filosofia. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.  

Lue lisää

Kotihoidossa tarvitaan kumppanuusosaamista
21.12.2020
Tanja Korhonen-Mönkkönen

Tulevaisuuden osaajat toimivat luontevasti moniammatillisissa tiimeissä Metropolian opiskelijoiden ja työelämän kehittäjäkumppanuutta kehitetään yhdessä kotihoidon kentällä. Hyvissä handuissa himassa- hankkeessa kehitelty monialainen tiimiharjoittelu on otettu uutena kehittämiskumppanuutta edistävänä keinona käyttöön kotihoidossa. Hyvissä handuissa himassa- hankkeen tavoitteena on vahvistaa sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopiskelijoiden monialaista ja -ammatillista työelämäosaamista, verkostoissa toimimista ja sujuvoittaa opintojen suorittamista ja työelämään siirtymistä. Samalla tavoitteena on lisätä kotihoidossa tehtävän työn kiinnostavuutta ja pidemmällä aikavälillä vastata osaltaan kotihoidon kasvavaan työvoimatarpeeseen. Monialainen tiimiharjoittelu kotihoidossa rakentuu monialaisen opiskelijatiimin sekä kotihoidon monialaisen ryhmän välisestä kumppanuudessa tapahtuvasta yhteistyöstä. Monialaisessa tiimiharjoittelussa monialainen opiskelijaryhmä työskentelee osana kotihoidon tiimiä kuusi viikkoa. Opiskelijatiimi tunnistaa konsultointitarpeita ja muiden opiskelijoiden osaamisen hyödyntämistarpeita asiakaslähtöisesti. Tavoitteena on kehittyä monialaisen yhteistyön tekijänä ja vahvistaa asiakaslähtöistä näkökulmaa. Kotihoidossa monialaisen yhteistyön kehittämisestä positiivisia tuloksia Hyvissä handuissa himassa hankkeessa vuoden 2020 aikana valmistuneessa YAMK- opinnäytetyössä haastateltiin kotihoidon työntekijöitä heidän näkemyksistään monialaisesta yhteistyöstä kotihoidossa. Haastattelujen perusteella saadut tulokset rohkaisevat jatkamaan ja kehittämään monialaista tiimiharjoittelua yhteistyössä kotihoidon kanssa. Monialainen yhteistyö ja monialainen tiimiharjoittelu nähtiin positiivisena mahdollisuutena perinteisen harjoittelun rinnalla. Monialaisessa tiimiharjoittelussa opiskelijat suunnittelivat yhdessä asiakkaan kanssa hänelle yksilöllisesti toteutettavaa hoitoa ja työntekijöiden haastatteluiden perusteella asiakastyytyväisyys on lisääntynyt harjoittelun myötä. Työntekijät arvioivat myös opiskelijoiden saaneen moniammatillisesta tiimiharjoittelusta paljon hyötyä ammatilliseen kehittymiseensä. Vanhuspalvelujen asiakasmäärä kasvaa jatkuvasti Suomen väestö ikääntyy ja kotihoidon asiakasmäärät kasvavat. On kansallinen tavoite, että ikäihmiset saavat asua kotona ja saavat kotiin tarvitsemansa palvelut. Keväällä 2018 vanhuspalveluissa oli jo kaikkiaan noin 93 000 asiakasta, joista 57 % kotihoidossa. (THL). Samanaikaisesti kun kotihoidon asiakasmäärät ovat kasvaneet, on henkilökuntamäärä vähentynyt, eikä kotihoito ole alalle opiskelevien ja vastavalmistuneiden ammattilaisten näkökulmasta vetovoimainen työpaikka. Kotihoidossa työskentelevät kokevat työnsä merkitykselliseksi Kotihoidon vetovoimaisuus tulisi saada kasvuun. Vanhustyössä työskentelevät hoitajat ovat kuvanneet työnsä olevan merkityksellistä, koska vanhustyössä he voivat saada tarjota ihmisarvoisen elämän kokemuksia ikääntyville ihmisille, jotka eivät enää selviä arjessa ilman apuja. Hoitajat ovat myös kuvanneet työnsä parhaina hetkinä tilanteita, joissa heillä on tilaa kohdata vanhus kokonaisena ihmisenä. Vanhustyö koetaan kuormittavaksi, mutta merkitykselliseksi. (Martela 2012.) Moniammatillisuus ammattilaisten osaamistarpeena Kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Kotihoidon asiakkaan hoito on eri alojen ammattilaisten yhteistä moniammatillista työtä. Moniammatillisissa tiimeissä työskennellään yhteisen tavoitteen, esimerkiksi asiakkaan itsenäisen arjessa selviytymisen saavuttamiseksi. (Penttinen, Kehusmaa, Havulinna & Alastalo 2018.) Kotihoidossa tarvitaan yhä enemmän moniammatillista osaamista ja näin ollen myös terveydenhuollon koulutuksen on muututtava vastaamaan työelämän tarpeita. Kotihoidossa positiivisia odotuksia monialaisesta yhteistyöstä Kotihoidon työntekijät ovat kokeneet monialaisen tiimiharjoittelun mielenkiintoisena ja positiivisena. Opiskelijoiden ohjaus on koettu helppona ja harjoittelumallia pidetty mielekkäänä. Opiskelijoiden omatoimisuus on tiimiharjoittelun toteutumisen edellytys. Asiakkaat ovat myös kokeneet hyötyvänsä monialaisesta tiimiharjoittelusta ja opiskelijoiden nähdään saavan erilaista osaamista kuin perinteisessä harjoittelussa, jossa opiskelija kulkee vain ohjaajan mukana. Kotihoidossa uskotaan asiakkaiden elämänlaadun paranevan monialaisen yhteistyön myötä. Kotihoidon työntekijät näkevät opiskelijayhteistyön positiivisena mahdollisuutena ja monialainen tiimiharjoittelu hyvänä lisänä perinteisen harjoittelun rinnalla. Se haastaa myös kotihoidon tiimin tekemään asioita uudella tavalla. Kotihoidossa toivotaan, että monialainen kehittäjäkumppanuus jatkuisi tulevaisuudessa vielä laajemman yhteistyöverkoston myötä. Kirjoittaja Tanja Korhonen-Mönkkönen, Terveydenhoitaja (AMK), joka työskentelee avoterveydenhuollossa  terveysasemalla ja opiskelee Metropoliassa Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen (YAMK) tutkinto-ohjelmassa. Blogikirjoitus perustuu hänen YAMK opinnäytetyöhönsä Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa – kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä Lähteet EURA2020. 2019. Verkkodokumentti. <https://www.eura2014.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=S21609>Luettu 19.12.2019. Martela, Frank 2012. Vanhustenhoidossa ratkaisevaa on resurssien sijasta kohtaamisen tapa. Verkkodokumentti.<https://frankmartela.fi/tag/vaitoskirja/> Luettu 16.4.2020. Penttinen, L. – Kehusmaa, S. – Havulinna, S. – Alastalo, H. THL. 2018. Kotihoitoon tarvitaan lisää kuntoutusosaamista. Verkkodokumentti. <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137238/2018_34_TuTi_Kotihoitoon%20tarvitaan%20lisää%20kuntoutusosaamista.pdf?sequence=1&isAllowed=y>Luettu 16.4.2020. THL. Muuttuvat vanhuspalvelut. Verkkodokumentti <https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut>Luettu 16.4.2020.

Lue lisää
Vanhemmat postaukset