Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä

Avainsana: ikääntynyt

Mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa?
24.9.2025
Taina Rauhala

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa ja vastuu ikääntyneen pitkäaikaishoivan päätöksenteosta siirtyi myös tämän myötä kunnilta hyvinvointialueille. Vielä ei ole paljoakaan tutkimustietoa siitä, mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta edelleen riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja onko ikääntyneellä ollut aidosti mahdollisuus vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä, joka toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueella. Ikääntyneiden hoivan tarve on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Se on aiheuttanut yhteiskunnassamme suuria haasteita ja vaatinut enenevässä määrin ennalta varautumista ja muuntautumiskykyä ikääntyvän väestön tarpeisiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11). Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa haastavassa tilanteessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) tekemässä tutkimuksessa todetaankin, että vastuu vanhuspalvelujen järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille sellaisessa tilanteessa, jossa palveluiden järjestämiseen tuovat haasteita väestön ikääntyminen yhdistettynä alan työvoimapulaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023: 77). Hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen ikääntyneet ovat saattaneet resurssipulan vuoksi kokea ulkopuolisuuden tunnetta sekä kohdata epäinhimillisyyttä omassa pitkäaikaishoivansa päätöksenteossa. Järnström (2011) toteaakin, että ikääntyneet myös valitettavan usein arvioidaan muun muassa sairauden vuoksi kykenemättömiksi vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä olemaan osallisina omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin (Järnström 2011: 259). Tämän vuoksi oli äärimmäisen tärkeä saada ikääntyneen oma ääni kuuluviin heidän osallisuudestaan pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja erityisesti siitä, miten he olivat itse pitkäaikaishoivansa prosessin kokeneet. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin marraskuussa 2024 haastattelemalla kuutta ikääntynyttä, jotka olivat muuttaneet pitkäaikaishoivaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella sijaitseviin hoivakoteihin hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden luona yksilöhaastattelemalla heitä teemahaastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tuloksissa nousi esille kolme pääteemaa: Pitkäaikaishoivan päätöksenteossa subjektina oleminen, objektina oleminen sekä välillinen osallisuus. Tuloksissa korostuivat erityisesti itsemääräämisoikeus, toimijuuden menettäminen sekä rajalliset vaikuttamismahdollisuudet. Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet jakautuivat sekä objektina olemisen kokemukseen, mutta myös subjektina olemisen kokemukseen muun muassa läheisten toiminnan ja tuen kautta.   Itsemääräämisoikeus vai toimijuuden menettäminen Subjektina olemisen kokemus nousi esille kuulemisen, vaikuttamisen sekä päätöksenteon kautta. Yhdenvertaisuuden sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen korostivat subjektina olemisen tunnetta. Ikääntyneet, jotka kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan, kokivat myös tehdyt päätökset asiakaslähtöisinä ja mieluisina. Subjektina olemisen kokemusta vahvistivat myös läheisten osallistaminen sekä ikääntyneen pitäminen ajan tasalla sekä keskiössä pitkäaikaishoivan prosessissa. Moisanen (2018) myös toteaa, että itsemääräämisoikeus liitetään vahvasti eettiseen toimintaan ja etiikkaan. Hän tuo esille, että mitään toimintaa ei voi pitää asiakaslähtöisenä, mikäli asianomaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksiin omien voimavarojensa puitteissa. (Moisanen 2018: 93.) Osallisuuden kokemuksen puutteen sekä objektina olemisen tunteen koettiin olevan vahvasti yhteydessä toimijuuden menettämiseen. Tämä korostui siinä, että ikääntyneen omia toiveita sekä mielipiteitä ei kuultu tai huomioitu riittävästi. Olettamus siitä, että ikääntynyt ei enää pystyisi itse omia toiveitaan ja ajatuksiaan tuomaan esille oli nähtävillä sekä virkahenkilöiden että läheisten toimesta. Myös Nikumaa (2024) tuo esille, että ikääntyneet saattavat kokea esimerkiksi muistisairauden vaikuttavan heidän itsemääräämisoikeuteensa. Esimerkkinä hän tuo esille, että jokin ulkopuolinen taho, kuten läheinen tai organisaatio on arvioinut tai määritellyt ikääntyneen itsemääräämisoikeutta, sen astetta ja heikkenemistä. (Nikumaa 2024: 224.) Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet ja läheinen päätöksentekijänä Välillisen osallisuuden näkökulmasta ikääntyneet saattoivat kokea vahvaakin osallisuuden tunnetta, vaikka päätöksenteko olisikin tapahtunut välillisesti läheisten tai organisaation toimesta. Tunnetta vahvistivat luottamus läheiseen sekä hänen sanaansa päätöksissä, mutta myös virkahenkilöiden haluun toimia ikääntyneen parhaaksi. Osallisuuden kokemuksen puute saattoi tosin joidenkin kohdalla johtua samoista syistä. Osa ikääntyneistä saattoi kokea, että välillisiä vaikuttamismahdollisuuksia annettiin, mutta viime kädessä päätöksiin ei pystynyt aidosti vaikuttamaan. Näitä olivat esimerkiksi hoivakodin valintaan sekä muuttoon liittyvät aikataulut, mutta myös läheisten kohdalla heidän liiallinen itsenäinen päätösvaltansa. Ikääntyneen osallisuus saattoi jäädä näissä tilanteissa vain osallistumisen tasolle. Nivala & Ryynänen (2013) toteavatkin, että osallistuminen voi tarkoittaa mukana olemista esimerkiksi toisten suunnittelemassa tilanteessa ilman omaa toimintaa (Nivala & Ryynänen 2013). Osa ikääntyneistä koki osallisuutensa jääneen tälle tasolle, ehkä osin läheisten sekä virkahenkilöiden tätä aidosti tiedostamatta. Lopuksi Tuloksissa korostuivat kuulluksi tuleminen sekä itsemääräämisoikeus, mutta myös toimijuuden menettäminen omassa pitkäaikaishoivan päätöksenteossa. Ikääntyneiden kokemukset heidän osallisuudestaan olivat hyvin yksilöllisiä ja erilaisia. Osallisuuden tunne tuli esille myös hyvin subjektiivisena kokemuksena. Vaikka osallisuuden tunne näyttäytyikin usein hyvin subjektiivisena kokemuksena, oli osallisuus sekä sen mahdollistaminen jäänyt aidosti uupumaan joidenkin ikääntyneiden kohdalla. Tuloksiin nojautuen voidaan siis sanoa, että ikääntyneen osallisuutta ei vielä tänäkään päivänä aina riittävästi mahdollisteta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tässä on siis vielä monelta osin petrattavaa sekä virkahenkilöillä että läheisillä. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Ikääntyneen osallisuus pitkäaikaishoivan päätöksenteossa” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa:  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520599 Kirjoittaja Taina Rauhala, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja, vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta valmistunut opiskelija Lähteet Järnström, Sanna 2011. ”En tiedä, mitä ne ajattelee mun kohtalokseni”. Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Moisanen, Kirsi 2018. Asiakaslähtöisen osaamisen johtaminen vanhuspalveluissa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. Nikumaa, Henna 2024. Muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu. Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2013. Vol. 14. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/122317/72652 Viitattu 14.4.2025. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki 2020. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 28.3.2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Iäkkäiden palvelujen järjestämisen tila hyvinvointialueiden aloittaessa. Vanhuspalvelujen tila -seurannan järjestäjäkyselyn tuloksia 2014–2022. Raportti 4/2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146291/URN_ISBN_978-952-408-043-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 14.4.2025.

Lue lisää

Onko ikääntyneiden hoivan tarve muuttunut?
12.9.2024
Taina Rauhala

Yksilöllinen, aito ja empaattinen toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioon ottaminen. Ovatko nämä vieraita asioita nykypäivänä ikääntyneiden hoivatyössä ja yleisesti yhteiskunnassamme? Ikääntyneen hyvä hoiva pitää sisällään edelleen samat elementit kuin ne ovat aina olleet. Yksi niistä on tunne siitä, että minusta välitetään ja minut huomioidaan sellaisena kuin olen. Minun tarpeisiini vastataan ja tunnen olevani edelleen tärkeä toimija omassa elämässäni. Minut kohdataan aidosti ja lempeästi vuoden jokaisena päivänä. Hoivan tarve kasvaa ikääntyessä, se on selvä asia. Myös riski sairastua muistisairauteen kasvaa ikääntyessä. Vuosittain noin 23 000 suomalaista sairastuu muistisairauteen ja kaikkiaan Suomessa muistisairautta sairastaa arviolta noin 150 000 ihmistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022). Koulutettua ja osaavaa hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, jotta pystyttäisiin vastaamaan kasvaneeseen hoivan tarpeeseen laadukkaasti. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020) mukaan väestön vanheneminen tulee aiheuttamaan yhteiskunnassamme suuria haasteita. Yhtenä tekijänä se näyttäytyy mm. hoitajapulana. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11.) Hoivakulttuurin ajautuminen lääkekeskeiseen sekä rutiininomaiseen suorittavaan hoivaamiseen on suurena riskinä resurssien riittämättömyyden vuoksi. Täytyy kuitenkin muistaa, että ikääntyneille ja erityisesti muistisairaille suunnatulla hoivaosaamisella on vähintäänkin yhtä suuri merkitys tässä resurssien kokonaisuudessa. Lempeä hoiva Hand ym. (2024) avaavat blogikirjoituksessaan pääkaupunkiseudulla toteutettua Lempeä hoiva -hanketta, jossa haluttiin lisätä lääkkeettömään hoivaan ja menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa. Ulkopuolisen rahoituksen turvin toteutettuun hankkeeseen oli valikoitunut neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa hoivakotia. Hoivakotien henkilökunta, asukkaat sekä heidän läheisensä olivat päässeet suunnittelemaan, inspiroitumaan ja toteuttamaan lääkkeetöntä ja asukaslähtöistä hoivaa. (Hand ym. 2024.) Lempeä hoiva kohdentui äärimmäisen tärkeään asiaan: Ihmisen aitoon kohtaamiseen ja lähimmäisen rakkauteen. Hand ym. (2024) tuovat blogissaan esille teemaan liittyviä ajatuksia ja myös haasteita, joita tuloksista ilmeni. Yksi haaste onnistuneelle ja hyvälle kohtaamiselle ja lääkkeettömälle hoivalle on resurssien riittämättömyys. (Hand ym. 2024.) Tämän voin myös itse allekirjoittaa työskennellessäni muistisairaiden parissa. Vaatii aikaa pysähtyä ja olla läsnä juuri siinä hetkessä, kun ikääntynyt muistisairas sitä tarvitsee. Täytyy olla aikaa kohdata toinen ihminen aidosti ja kuunnella häntä kiireettä. Onko hoitajamitoituksen nostaminen ainoa keino hyvään hoivaan? Hand ym. (2024) nostavat blogissaan esille myös toisenlaisen haasteen, jonka osallistujat kokivat lempeän hoivan kohdalla. Luovuuden käyttö hoivatyössä koettiin haasteeksi. Tämä yllätti minut. Ajattelen, että ikääntyneiden hoivatyössä heittäytyminen ja spontaanius ovat hyvinkin keskeisessä roolissa arjen kohtaamisissa. Lempeää hoivaa koettiin myös vaikeana toteuttaa. Koettiin myös, että sen toteuttaminen vaatisi erityisosaamista. (Hand ym. 2024.) Voiko siis tulkita, että toisen ihmisen aito kohtaaminen koetaan vaikeaksi? Onko hoitajan työroolin takaa vaikea kohdata ihminen ihmisenä? On kuitenkin muistettava, että nämä ovat riittävien resurssien lisäksi äärimmäisen tärkeäitä asioita hyvän hoivan toteutumisessa. Muistisairaiden hoidossa vaaditaan erityisosaamista. TunteVa-koulutus on ehdottoman tärkeä osa muistisairaiden parissa työskentelevien koulutusvaatimuksista. TunteVa-koulutuksessa hoitaja saa syvällisemmän käsityksen muistisairaan sisäisestä kokemusmaailmasta ja käyttäytymisestä. Siinä korostuu erityisesti muistisairaan kunnioittava, arvostava ja luottamusta herättävä kohtaaminen ja kohtelu (Härmä 2018: 28). Ymmärrys käytösoireista, niiden taustoista ja käytösoireiden lääkkeettömästä hoivasta vaatii perehtyneisyyttä ja osaamista muistisairaiden parissa työskenteleviltä. Uskallan väittää, että hoitajamitoituksen nostaminen ei ole ainoa ratkaisu hyvään hoivaan. Toki se on yksi tärkeä osa sitä. Hoitajan osaaminen, kokemus ja ennen kaikkea halu hoitaa ja kohdata ikääntyneitä ja muistisairaita ovat suuremmassa roolissa hyvässä hoivassa. Lääkkeettömät keinot kuuluvat aina ensisijaisesti hyvään hoivaan. Nykypäivän kiireisessä ja paljon säästötoimenpiteitä sisältävässä yhteiskunnassamme saattaa olla, että helposti unohdetaan kohdata ihminen oireiden takaa. Vastauksia saatetaan hakea liiaksi lääketieteestä, vaikka muistisairaan käytöksen taustalla olisikin yksinäisyyttä ja pelkoa. Aidon kohtaamisen resepti Tarvittavien lääkkeiden lääkelistan sijaan voisi hoivakodeilla kehitellä listan aidon kohtaamisen reseptistä. Siinä unettoman muistisairaan tarvittavissa lääkkeissä olisikin unilääkkeen sijaan lasi maitoa ja voileipää halausten kera. Oman työurani alussa 1990-luvulla tämä oli itsestään selvää. Lempeää hoivaa tulisi toteuttaa jokaisessa hoivakodissa ympäri Suomea. Ilokseni voin todeta, että ikääntyneiden hoivatyön pariin edelleen hakeutuu ihmisiä, jotka sitä työtä sydämestään haluavat tehdä. Ikääntyneiden hoivatyötä myös kehitetään paljon. Se näkyy mm. tiimien moniammatillisena kasvuna ja kehittymisenä geronomien, fysioterapeuttien ja sosionomien tullessa osaksi hoivakotien arkea.   Kirjoittaja Taina Rauhala on sairaanhoitaja, joka opiskelee vanhustyön (ylempi AMK) opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteet: Hand, Carita & Honkonen, Anniina & Immonen, Marja & Kauranen, Johanna & Soini, Sanna & Tiilikallio, Piia & Ylikahri, Kati 2024. Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan. Geroblogi. Blogipostaus 29.5.2024. https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2024/05/29/yhteisollisyytta-luovuutta-ja-avoimuutta-yhteinen-alku-lempeaan-hoivaan/ Viitattu 25.7.2024. Härmä, Heidi 2018. Tuntosarvet valppaina. Muisti-lehti 2018 (2). 28–29. Viitattu 29.7.2024. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 25.7.2024. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2022. Kansantaudit. Muistisairaudet. Muistisairauksien yleisyys. Päivitetty 7.3.2024. https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-yleisyys Viitattu 25.7.2024.

Lue lisää

Gerontologinen hoitotyö ikääntyneen itsemääräämisoikeutta tukemassa – Muistutus ikääntyneen itsemääräämisoikeudesta
21.2.2023
Reeta Mäenpää

Haastan sinut, hoitotyön ammattilainen, miettimään suhtautumistasi ikääntyneisiin asiakkaisiisi ja heidän oikeuksiinsa. Mitä mielikuvia sana ikääntynyt tai vanhus herättää sinussa? Miten asennoidut ikääntyneisiin? Näetkö heidät arvokkaina yksilöinä, täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä heidän ollessaan asiakkaana tai potilaana? Kuunteletko, kuuletko heitä? Annatko heidän itsensä päättää? Mikä, kuka vanhus Ikääntymiselle, vanhuudelle, on tieteessä paljonkin kuvauksia. Geriatria, vanhustenhoitoon erikoistunut lääketieteenala määrittelee vanhuuden raihnaisuudeksi, sairaudeksi tai toimintakyvyttömyydeksi (Karvonen-Kälkäjä 2012: 144). Vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta muutokset etenevät yksilöllisesti. Vanheneminen ei ole yksinomaan fyysisten muutosten sarja, vaan muutoksia tapahtuu myös psyykkisessä, kognitiivisessa ja sosiaalisessa tilassa. Fyysiset vanhenemismuutokset johtavat elinten toimintojen hidastumiseen, mutta niiden eteneminen on yksilöllistä ja näkyvät toiminnalliset haitat tulevat näkyviin vasta kun voimavarat ovat mittavasti alentuneet. (STM 2006: 16–17).  Ikääntyminen on siis biologisperusteinen prosessi, jonka vaikutukset ovat laajat ja joka johtaa myös toimintakyvyn heikkenemiseen (Koponen 2003: 13). Ikääntyminen on vääjäämätön, meitä kaikkia koskeva tosiasia. Tämä tosiasia auttanee ymmärtämään, että ikääntynyt ole vain vanhus, vaan elämänhistoriansa muokkaama, yhtä tärkeää elämänvaihettaan parhaillaan elävä ainutkertainen ihminen. Arvokas, mutta myös mahdollisten ikääntymismuutosten vuoksi haavoittuva ja tukea tarvitseva. Itsemääräämisoikeus osana asiakaslähtöisyyttä Sanna Järnström on väitöskirjassaan (2011) tarkastellut vanhuksen asemaa potilaana. Väitöskirjassaan hän määrittelee sosiaali- ja terveyspalveluihin normatiivisesti liitetyn asiakaslähtöisyyden periaatteen tarkoittavan työskentelyn tapaa, jossa lähdetään liikkeelle iäkkään yksilöllisistä tarpeista ja toiveista.  Asiakaslähtöisyys on jaettu kolmeen pääulottuvuuteen: Itsemääräämisoikeus Osallistuminen ja tasavertainen vuorovaikutus Tiedonsaanti (Järnström 2011: 45–48.) Lehto & Porrassalmi-Hintikka (2022) kokoavat blogissaan “ Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) ” huomionarvoisia ajatuksia opinnäytetyönsä tuloksista.  Asiakaskokemus on lähellä asiakaslähtöisyyttä, tai sen jatke, kuten he kirjoittavat. Palvelutarpeenarviosta saatuja kokemuksia tutkineen opinnäytetyön tuloksissa korostui itsemääräämisoikeuden merkitys. Kokemus itsemääräämisoikeudesta nähtiin edellytyksenä positiiviselle asiakaskokemukselle. (Lehto & Porrassalmi-Hintikka 2022.) Itsemääräämisoikeuden toteutuminen on tärkeä osa asiakaslähtöistä toimintaa sekä sairaalassa että avopalveluissa – kaikissa palveluissa. Asiakkaan ikä vs. Itsemääräämisoikeus Ikäihmisten palvelujen laatusuositukseen (2008) on kirjattu arvot ja eettiset periaatteet palveluiden kehittämiselle. Yhtenä (ja ensimmäisenä!) ihmisarvoisen vanhuuden turvaavista lähtökohdista on itsemääräämisoikeus. (STM 2008:12). Tuoreemmassa, v. 2020 ilmestyneessä laatusuosituksessa muistutetaan palvelun toteuttamisen tapahtuvan ikäihmisen itsemääräämisoikeutta kunnioittaen (STM 2020: 45).  Itsemääräämisoikeus voi kuitenkin toteutua vain, jos ikääntynyt pystyy tekemään tietoisia valintoja ja päätöksentekoa tuetaan antamalla tietoa ja muuta tukea. (STM 2008: 13.) Sairaalassa asiakkaana ollessaan vanhus on sekä vanhus että asiakas. Vanhenemiseen liittyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset muutokset rakentavat vanhuksesta ainutlaatuisen yksilön ja vaikuttavat asiakkuuteen. Ikääntymisen muutokset lisäävät vääjäämättä haavoittuvuutta. (Järnström 2011: 37.) Haavoittuvuutta, voimien heikkenemistä ei voi estää, mutta sitä voidaan tukea arvokkaasti (Räsänen 2011: 41). Itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei ikääntyneiden hoitotyössä ole suinkaan itsestäänselvyys.  Haurasta ja heikkoa ihmistä on helppo vahingoittaa ja loukata. Tätä riskiä tulisi välttää gerontologisen hoitotyön menetelmin - hoitotyön, jonka vaativuus näkyy eettisyydessä. Gerontologinen hoitotyö korostaa asiakaslähtöisyyttä, dialogista vuorovaikutusta ja luottamusta. Nämä ovat elämänlaadulle tärkeitä tekijöitä ja niiden kautta voidaan tukea ikääntyneen omaa elämänhallintaa ja hyvää elämää (Räsänen 2011: 41). Palaan alussa antamiini haastekysymyksiin antamalla vastauksen, miten tukea itsemääräämisoikeutta. Vastaus löytyy läheltä: gerontologisen hoitotyön menetelmistä. Gerontologisen opin mukaisen, asiakaslähtöisen hoitotyön keskiössä on yksilöllinen, ainutkertainen, ikääntynyt omine voimavaroineen ja valintoineen (Räsänen 2017: 43). Meidän hoitotyön tekijöiden tulee muistaa se tärkein: tukea näitä voimavaroja ja oikeuksia, ei polkea niitä. Annetaan ikääntyneille ääni! Kirjoittaja Reeta Mäenpää, sairaanhoitaja (AMK) Metropolian vanhustyön (YAMK) opiskelija. Lähteet Järnström, Sanna 2011. “En tiedä mitä ne ajattelee mun kohtalokseni” Etnograginen tutkimus asiakkuudesta ja asiakalähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Lehto, Salla & Porrassalmi-Hintikka, Jaana 2022. Mistä ikääntyneen kokemus palvelutarpeen arvioinnissa syntyy. Blogi. Saatavilla www-dokumenttina: Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu? - Geroblogi (metropolia.fi) Viitattu 24.10.2022. Karvonen-Kälkäjä, Anja 2012. Unohtuuko vanhus? : oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Väitöskirja. Vanhustyönkeskusliitto. Sastamala: Vanhustyön keskusliitto. Koponen, Leena 2003. Iäkkään potilaan siirtyminen kodin ja sairaalan välillä. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Räsänen, Riitta 2017. Hyvä työ- ja asiakaskäyttäytyminen. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.) 2017. Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Juva: PS-kustannus. STM 2006. Geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittäminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:30. Helsinki: Yliopistopaino. STM 2008. Ikäihmisen palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2008: 3. Sosiaali- ja terveysministeriö & Suomen kuntaliitto. Helsinki: Yliopistopaino. STM 2020. Laatusuositus ikäihmisen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi 2020-2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen kuntaliitto. Helsinki: AT-Julkaisutoimisto Oy.

Lue lisää

Pitkäaikaishoito ja ikääntyneen yksityisyys – mahdoton yhtälö?
10.1.2023
Juuli Halonen, Katri Tapola ja Tanja Tiitta

Kokemuksemme mukaan ikääntyneen yksityisyyden toteutuminen pitkäaikaishoidossa on haasteellista. Haasteita lisäävät erityisesti ikääntyneen lisääntynyt avuntarve sekä hoitopaikan tilaratkaisut. Hoitajilta vaaditaan ammatillisuutta mentäessä asukkaan omaan yksityiseen tilaan ja työskenneltäessä pitkäaikaishoidon erilaisissa ympäristöissä. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Miten pitkäaikaishoidossa voidaan vaikuttaa yksityisyyden turvaamiseen osana sosiaalista ympäristöä? Pitkäaikaishoitopaikan osittain julkiset tilat heikentävät asukkaan mahdollisuutta omaan rauhaan (Siitonen 2013: 537). Ikääntyneiden kokemukset yksityisyydestä ja sen tarpeesta ovat yksilöllisiä (Kuula 2006: 76), mutta omaan rauhaan vetäytymisen tulee olla kaikille mahdollista. Pitkäaikaishoidossa ainoa yksityisyyden mahdollistava tila on tyypillisesti asukkaan oma huone – eli oma koti (Elo 2008: 104). Käytännössä yksityisyyden ja oman tilan voidaan kuitenkin sanoa olevan ikääntyneen omaa vain näennäisesti (Räsänen 2011: 81). Ikääntyneen oma koti voi olla jaettu, ja lisäksi se on työtila hoitajille. Yksityisyyden kunnioittaminen on hoitamisen taitoa Vaikka yksityisyyden rikkominen ei olekaan sallittua ilman lupaa, saa hoitotyöntekijä virallisen auttajan roolissa mennä ikääntyneen tilaan ilman pelkoa yksityisyyden rikkomisesta. Tilanteet vaativat hoitajilta korkeaa ammattitaitoa, joka näyttäytyy asukkaille hienovaraisuutena. Osana ammattitaitoa hoitajien velvollisuus on kuitenkin jatkuvasti arvioida omaa toimintaansa sekä eettisestä että ammatillisesta näkökulmasta.  (Räsänen 2011: 44, 80–81.) Kokemuksena yksityisyyden kunnioittamisen unohtamisesta voisi kuvata vastaan tullutta tilannetta eräässä tehostetun palveluasumisen yksikössä, jossa työntekijät jättivät täysin huomioimatta asukkaan kotiin menemisen ja hänen yksityisen tilan kunnioittamisen. Huoneeseen mentiin koputtamatta, huoneen ovi jätettiin kokonaan auki, asukkaan sängyn asentoa alettiin vaihtaa ilman hänen herättämistä etukäteen ja aamupesut aloitettiin kertomatta tilanteesta. Tässä tilanteessa unohtuivat sekä yksityisyys että hyvät tavat. Kuinka tilanteessa olisi ollut hyvä toimia ja kuinka asukkaan yksityisyyttä ja omaa tilaa olisi kuulunut kunnioittaa? Huoneeseen mennessä olisi pitänyt koputtaa oveen ja tervehtiä asukasta ja kertoa, kuka/ketkä ovella ovat ja mitä varten. Ovi olisi pitänyt sulkea sisääntulon jälkeen, ja asukas olisi tullut kohdata. Kyse on siis melko pienistä ja yksinkertaisista asioista, jotka kuitenkin vaikuttavat suuresti asukkaan kokemukseen hoidosta sekä omasta yksityisyydestään. Turvaa ikääntyneen yksityisyyttä näillä keinoilla: koputa ja tervehdi, kun menet asukkaan huoneeseen älä puhu asukkaan henkilökohtaisista asioista muiden kuullen pidä asukkaan huoneen ja aputilojen ovet kiinni asukkaan huoneesta ei tule olla ikkunoita julkisiin tiloihin. Esteettömyys lisää mahdollisuuksia omalle tilalle Hyvinvointia tukeva ympäristö mahdollistaa sosiaalisen aktiivisuuden ja tukee ikääntyneen osallisuutta. Toimivassa sosiaalisessa ympäristössä on kuitenkin määritelty rajat yksityisille ja julkisille alueille, ja parhaimmillaan ympäristö tarjoaa ikääntyneelle mahdollisuuden omaan valintaan (Siitonen 2013: 537, 539). Asukkaille tämä näkyy sekä läheisten tapaamisen että yksinolon mahdollistavina vapaavalintaisina, esteettöminä ja itsenäisesti haltuun otettavina sosiaalisen kanssakäymisen ja osallistumisen tiloina (Ruuskanen-Parrukoski 2018: 114; Björkqvist & Rappe 2021: 9). Asuinympäristöä tulee pystyä hyödyntämään itsenäisesti (Elo 2008: 95) yksilöllisten fyysisten ja sosiaalisten tarpeiden mukaan. Pitkäaikaishoidon olosuhteet luovat haasteita asukkaiden yksityisyyden toteutumiselle. Haasteiden ja toimintatapojen tunnistaminen ovat ensiaskelia sosiaalisen ympäristön kehittämisessä. Henkilöstön jatkuva oman työskentelyn arviointi ja kehittäminen, johon kuuluu olennaisena osana palautteen antaminen ja vastaanottaminen niin omasta kuin muiden toiminnasta, luovat mahdollisuuden ikääntyneen yksityisyyttä kunnioittavalla toiminnalle.  Yksityisyyden turvaaminen ja sosiaalisen ympäristön kehittäminen edellyttävät koko organisaation sitoutumista. Kirjoittajat: Juuli Halonen, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katri Tapola, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Tanja Tiitta, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Elo, Satu 2008. Hyvinvointia tukeva ympäristö. Teoksessa Voutilainen, Päivi & Tiikkainen, Pirjo (toim.). Gerontologinen hoitotyö. Helsinki: WSOY oppimateriaalit. Kuula, Arja 2006: Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Osuuskunta Vastapaino. Ruuskanen-Parrukoski, Pirkko 2018. Palveluasuminen ikääntyneen asumisen kontekstina. Tapaustutkimus ikääntyneiden toimijuudesta. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino. Räsänen, Riitta 2011. Ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatu ympärivuorokautisessa hoivassa sekä hoivan ja johtamisen laadun merkitys sille. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus. Siitonen, Tuomo 2013. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 534–540.

Lue lisää

Mistä ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu?
10.6.2022
Jaana Porrassalmi-Hintikka ja Salla Lehto

Palveluohjaajan työ on vaativaa asiantuntija- ja ihmissuhdetyötä. Ikääntyneet arvostavat palveluohjaajan ammattitaitoa ja palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuutta. Sensitiivisten asioiden yksilöllistä huomioimista palvelutarpeen arvioinnissa voisi kuitenkin vielä kehittää asiakaskokemuksen parantamiseksi. Hyvä asiakaskokemus parantaa elämänlaatua (Saarijärvi & Puustinen 2020: 31).   Asiakaskokemus on lähellä asiakaslähtöisyyttä, ja se voidaan nähdä asiakaslähtöisyyden jatkeena (Saarijärvi & Puustinen 2020: 23). Asiakaskokemus on aina yksilöllinen, ja rakentuu tunteista, mielikuvista, odotuksista sekä aiemmista kokemuksista (Gerdt & Korkiakoski 2016). Asiakaskokemukseen vaikuttavat myös asiakkaan luonne, persoona ja kulttuuri (Gerdt & Korkiakoski 2016) sekä alitajunta (Löytänä & Kortesuo 2011: 11). Asiakaskokemuksen näyttäytyminen palvelutarpeen arvioinnissa Palveluohjaukseen sisältyvä palvelutarpeen arviointi on asiakkaalle henkilökohtainen tapahtuma. Palvelutarpeen arvioinnissa palveluohjaaja tarkastelee yhdessä asiakkaan kanssa seuraavat osa-alueet: toimintakyky voimavarat asumisen ja asuinympäristön turvallisuus osallisuus apuvälineet ja teknologia sekä omaishoito (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023). Opinnäytetyömme tulosten mukaan ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa muodostuu vuorovaikutuksesta, itsemääräämisoikeudesta, palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuudesta sekä palveluohjaajan ammattitaidosta. Vuorovaikutus osana asiakaskokemusta Vuorovaikutus on keskeinen osa palvelutarpeen arviointia. Vuorovaikutuksen laatu ratkaisee, millaiseksi asiakas kohtaamisen palveluohjaajan kanssa kokee ja syntyykö heidän välilleen luottamus. (Haikara 2019: 144.) Asiakkaan luottamuksen saavuttaminen on keskeistä hänen yksilöllisten palvelutarpeidensa tunnistamiseksi ja ratkaisujen etsimiseksi yhdessä hänen kanssaan. Opinnäytetyössämme haastateltavat kokivat positiivisena palveluohjaajan kohtaamisen. Tunnelma kohtaamisessa oli avoin ja luottamus vallitsi palveluohjaajan ja haastateltava välillä. Arkojenkin asioiden esille ottaminen oli tuntunut luontevalta. Kohtaamista haastateltavat kuvailivat luontevaksi, hienotunteiseksi ja ystävälliseksi. Ikääntyneelle asiakkaalle merkityksellinen vuorovaikutus tapahtuu kasvokkaisissa kohtaamisissa (Palomäki 2019: 76). Itsemääräämisoikeuden merkitys Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus määrätä itseään koskevista asioista. Sen merkitys ja asema korostuvat ikääntyneenä sekä sosiaali- ja terveyssektorilla. (Räsänen & Valvanne 2017: 32.) Opinnäytetyömme tuloksissa korostui itsemääräämisoikeuden merkitys. Avun vastaanottaminen tuntui vaikealta, sillä sen pelättiin heikentävän itsemääräämisoikeutta. Ikääntyneelle on tärkeää saada itse päättää asioistaan; heillä on tahtoa pärjätä itsenäisesti. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen voidaan nähdä edellytyksenä positiiviselle asiakaskokemukselle. Muun muassa yksilöllisten tarpeiden huomioimisella voidaan vahvistaa ikääntyneen Itsemääräämisoikeutta (Palomäki 2019: 70). Palvelutarpeen arvioinnin monipuolisuus ja palveluohjaajan ammattitaito Haastateltavat kokivat palvelutarpeen arvioinnin monipuolisena. Arvioinnissa oli käyty laajasti läpi heidän elämänhistoriansa ja tarpeensa. Palveluohjauksen tulisikin olla asiakkaan kokonaisvaltaista tukemista ja ohjaamista (Roivas 2019: 84–85). Palveluohjaajan ammattitaito koettiin hyväksi ja sitä arvostettiin. Hänen kohtaamistaan haastateltavat kuvailivat helpoksi, ja palveluohjaajan saapumista kotiin arvostettiin. Keskustelu palveluohjaajan kanssa oli luontevaa ja henkilökohtaistenkin asioiden läpikäyminen tuntui hyvältä. Asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen ja hänen tarpeidensa tunnistaminen edellyttää palveluohjaajalta vahvaa ammattiosaamista. Eräs haastateltava kertoi, kuinka kaikki muut asiat otettiin palvelutarpeen arvioinnissa huomioon paitsi seksuaalisuus. Toisaalta intiimihygienian esille ottaminen yllätti toisen haastateltavan, ja aiheesta keskusteleminen oli hänen mielestään tarpeetonta. Sensitiivisten asioiden puheeksi ottaminen vaatii palveluohjaajalta taitoa aistia, milloin ja miten aiheesta keskustellaan asiakkaan kanssa tai näitä asioita ei oteta puheeksi lainkaan. Opinnäytetyössämme tuli esiin erilaisia sensitiivisiä asioita. Sensitiivisiä asioita palvelutarpeen arvioinnissa ovat: avun vastaanottamisen vaikeus holhoamisen pelko kaatumisen pelko intiimihygienian hoito sekä parisuhde- ja seksuaaliasiat. Palvelutarpeen arvioinnissa asiakkaan yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen on keskiössä (Ala-Nikkola & Sipilä), ja ne tunnistamalla voidaan tukea asiakkaan toimintakykyä ja hyvinvointia yksilöllisesti (Roivas 2019: 84). Palveluohjauksessa kannattaa panostaa asiakaskokemukseen.  Ikääntyneen asiakaskokemuksen merkitystä palvelutarpeen arvioinnissa ei voi liikaa korostaa. Kirjoitus perustuu Salla Lehdon ja Jaana Porrassalmi-Hintikan opinnäytetyöhön – Ikääntyneen asiakaskokemus palvelutarpeen arvioinnissa, joka on luettavissa Theseuksessa. Kirjoittajat Salla Lehto, toukokuussa 2022 valmistunut geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Jaana Porrassalmi-Hintikka, toukokuussa 2022 valmistunut geronomi (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Gerdt, Belinda & Korkiakoski, Kari 2016. Ylivoimainen asiakaskokemus. Työkalupakki. Helsinki: Talentum Media Oy. E-kirja. Haikara, Pirkko 2019. Dialogiset työmenetelmät palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman laadinnan apuna. Teoksessa Zechner, Minna (toim.). Näkökulmia palvelutarpeen arviointiin. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 144. Seinäjoki: SeAMK julkaisut. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Suomen Kuntaliitto. Viitattu 18.9.2021. Löytänä & Kortesuo 2011.  Asiakaskokemus. Palvelubisneksestä kokemusbisnekseen. Helsinki: Talentum Media Oy. Palomäki, Susanna 2019. Asiakkaan kokemukset hoidosta ja kohtelusta erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto: Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 6.9.2021. Roivas, Päivi 2019. Asiakaslähtöisyyden diskursiivinen rakentuminen ikäihmisten palveluohjauksessa. Pro gradu -tutkielma. Sosiaalihallintotiede. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 1.9.2021. Räsänen, Riitta & Valvanne, Jaakko 2017. Vanhustyö tarvitsee uudenlaista johtamista – tavoitteeksi asiakkaan hyvä elämänlaatu. Teoksessa Kulmala, Jenni (toim.): Parempi vanhustyö. Menetelmiä johtamisen kehittämiseen. Jyväskylä: PS-kustannus. 20–42 Saarijärvi, Hannu & Puustinen, Pekka 2020. Strategiana asiakaskokemus. Miksi, mitä, miten? Jyväskylä: Docendo Oy.

Lue lisää

Ikääntyneen oikeus määrätä omasta elämästään
15.3.2022
Nora Nurmi

Suomen perustuslaissa määritelty itsemääräämisoikeus antaa meille vapauden itseämme koskevassa päätöksenteossa. Teemme päivittäin valintoja toimiessamme itsenäisesti oman tahtomme mukaan. Ikääntyessä toimintakykymme saattaa kuitenkin heikentyä, jolloin oman tahdon toteutuminen ei ole enää itsestäänselvyys. Mitkä tekijät vaikuttavat ikääntyneen itsemääräämisoikeuden toteutumiseen? Mahdollistava ympäristö ”Vanhuspalvelulain tarkoituksena on vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan sekä osaltaan päättää niitä koskevista valinnoista.” (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012). Yhteiset tilat, sisustus, viihtyisyys sekä ympäristön rakenteet tukevat asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumista (Aarnio 2019: 51). Mahdollistavassa ympäristössä ikääntyneen osallisuutta omaan arkeen pystytään lisäämään ja tukemaan hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumista. Esimerkiksi niin, että henkilöllä on mahdollisuus ruokailla haluamaansa ruokaa, haluamanaan ajankohtana. Mikäli ikääntyneen arjessa tapahtuu pienikin muutos ympäristössä, se voi heikentää hänen toiminnallista osallistumistansa (Lukkari & Niskasaari 2020: 31). Ammattilaisilla ja omaisilla on usein näkemyksiä siitä, mikä tai millainen on ikääntyneelle paras toimintaympäristö. Nämä näkemykset eivät kuitenkaan aina ole yhteydessä ikääntyneen omaan kokemukseen ja ne saattavat pahimmassa tapauksessa heikentää hänen osallisuuttansa arkeen. Ikääntyneen näkemyksiä tulee aina kunnioittaa ja huomioida toimintaympäristöä suunniteltaessa. Saavutettavuuden haasteet Moni ikääntynyt toimii omaisten tai lähipiirin tuella. Suurin osa Murre-Öhmanin (2020) haastattelemista muistisairaiden omaisista kokivat, ettei ikääntyneen asiakkaan hoitovaihtoehdoista ollut heille riittävästi kerrottu. Lisäksi he kokivat, ettei ammattihenkilö ollut kertonut ikääntyneen asiakkaan hoitovaihtoehdoista tyylillä, joka muistisairaan olisi mahdollista ymmärtää. (Murre-Öhman 2020: 55.) Ikääntyneen muistisairaan tulee saada selkeästi tietoa vaihtoehdoistaan, jotta hän pystyy määrittelemään niistä itselleen mieluisimman. Oman haasteensa tähän tuo alati kehittyvä teknologia. Yhteiskunnassamme yhä useampia asia hoidetaan kivijalkamyymälöiden sijaan älylaitteiden tai sovellusten avulla. Mikäli ikääntyneellä henkilöllä ei ole mahdollisuutta tai kykyä sähköisten palveluiden tai älylaitteiden käyttöön, arjen asioiden hoitaminen tulee haastavammaksi. ”Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla” (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992). Itsemääräämisoikeuden toteutumisessa yhdeksi pääkohdaksi nousi asiakkaan mahdollisuus oman hoidon suunnitteluun. Tätä mieltä olivat niin asukkaat, henkilökunta kuin johtajatkin. (Hakkarainen & Kalenius 2012: 54.) Ideaalitilanne olisikin se, että ikääntynyt saisi tarvitsemansa tuen sekä tiedon oman hoitokokonaisuutensa suunnitteluun, joka sitten toteutettaisiin moniammatillisesti vanhuspalveluiden eri toimijoiden kanssa. Vanhuspalveluiden palvelujärjestelmässä on edelleen olemassa rutiineja ja toimintatapoja, joiden vuoksi ikääntyneen asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen saattaa heikentyä. Oletko sinä koskaan miettinyt, miltä tuntuisi menettää vapaus valita? Kirjoittaja: Nora Nurmi, geronomi (AMK) ja vanhustyö (YAMK) - opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aarnio, Hanna. 2019. Asukkaan itsemääräämisoikeus tehostetussa palveluasumisessa. Opinnäytetyö. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Vanhustyö YAMK. Hakkarainen, Katja & Kalenius, Pirjo. 2012. ”Ei oo mitään pakko, ei ollenkaan” Vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutuminen tehostetussa palveluasumisessa. Opinnäytetyö. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Annettu Helsingissä 28.12.2012 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Annettu Helsingissä 17.8.1992. Lukkari, Anne & Niskasaari Hanna. 2020. Ikääntyneiden näkemyksiä arjesta ja asumisesta. Tarvekartoitus osana käyttäjälähtöistä kehittämishanketta. Opinnäytetyö. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Toimintaterapian tutkinto-ohjelma. Murre-Öhman, Elise. 2020. Kotona asuvan muistisairaan vanhuksen itsemääräämisoikeus – Muistisairaan ja läheisen oma kokemus. Helsinki: Helsingin yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta.  

Lue lisää