Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Näkymättömät joukossamme – ikääntyneet kehitysvammaiset
13.6.2024
Heidi Sundwall, Maija Rimpiläinen

Jokaisen tulee iästä ja terveydentilasta riippumatta voida elää hyvää, turvallista ja itselleen merkityksellistä elämää. Kohtaatko sinä, sote-alan ammattilainen tai opiskelija, työssäsi kehitysvammaisia? Entäpä ikääntyneitä kehitysvammaisia? Oletko tullut ajatelleeksi, kuinka suuri merkitys ammattilaisten tekemillä päätöksillä on kehitysvammaisen toimijuuden mahdollistamisessa? Kehitysvammaisuus on monimuotoinen käsite. Kehitysvamma voi johtua perintötekijöistä, synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta, lapsuusiässä tapahtuneesta onnettomuudesta tai sairauksista (Kehitysvammaisuus; Arvio 2022: 13). Kehitysvamman takia erityinen tuki ja huolenpito läpi elämän on tarpeen. Kehitysvammaisia ikääntyneitä Suomessa on noin 8 500 henkilöä (luku vuodelta 2020). Tämän väestöryhmän keskimääräinen elinikä on noussut ja kehitysvammaisten ikääntyneiden määrä kasvaa siten edelleen. Tilanne synnyttää uusia haasteita palvelujärjestelmälle. Samanaikaisesti myös ikääntymisen aiheuttamat muutokset ikääntyneiden kehitysvammaisten toimintakyvyssä tarkoittavat usein tuen tarpeen lisääntymistä. Näin ollen ammattilaisten tietoa kehitysvammaisten ikääntymisestä tulisi lisätä. Tyypillistä ikääntyvää kehitysvammaista ei ole olemassa, vaan ryhmä on keskenään heterogeenisempi ryhmä kuin ikääntynyt väestö ylipäätään. (Arvio 2022:13; Ikääntyminen; Hyvinvointi ja terveys.) Kehitysvammaiset ikääntyneet ovat pieni joukko marginaalissa: esimerkiksi Helsingissä yli 64-vuotiaita kehitysvammalain mukaisia palveluja saavia asiakkaita on 257 (Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 2/2022: 22). Muistikka-seurantaväline tutuksi ammattilaisille Ikääntyneen kehitysvammaisen toimintakyvyn muutos tulkitaan monesti kehitysvammasta johtuvaksi. Näin ei kuitenkaan aina ole, vaan kyse voi olla muistisairaudesta. Kehitysvammaisen muistisairauden diagnosointi on erittäin tärkeää, sillä muutokset toimintakyvyssä voivat mullistaa koko elämän ja tarve vahvempaan tukeen voi ilmaantua nopeasti. (Arvio 2022: 150.) Kehitysvammaisen muistisairauden diagnosoinnin avuksi Pohjois-Savon Muisti ry ja Savas ovat kehittäneet Muistikka-seurantavälineen. Sen avulla voi jo varhaisessa vaiheessa tunnistaa kehitysvammaisen muistisairauden ja seurata muutoksia. Muistikassa kiinnitetään huomiota toimintakyvyn eri osa-alueilla ja tiedonkäsittelyssä ilmeneviin oireisiin, ja otetaan kantaa mm. siihen, onko oire ollut aina vai onko se voimistunut tai onko oire uusi. (Varhaisen tunnistamisen väline kehitysvammaisten muistisairauksien tunnistamiseen.) Seurantaväline ohjaa ammattilaisen ajattelua kiinnittämään huomiota ikääntyneen muuttuneeseen käytökseen muistisairauden tunnistamisen näkökulmasta. Ammattilainen, tutustuthan Muistikkaan ja otat sen käyttöösi! Kehitysvammaiset tapaavat kehitysvammaisia Kehitysvammaisten ikäihmisten toimijuus rakentuu erilaisista ulottuvuuksista. Koska ikääntynyt on tarvinnut kehitysvammansa takia eri tavoin tukea koko elämänsä ajan, voidaan hänen kohdallaan puhua mahdollistetusta toimijuudesta. Mahdollistettu toimijuus pitää sisällään myös ikääntyneen yksilölliset toimijuuden elementit. Edellä kuvatun toimijuuden mahdollistajia ovat ammattilaiset, etenkin ikääntyneen omaohjaaja, hänen läheisensä ja henkilökohtaiset avustajat. Myös ympäristö ja rakenteet, esimerkiksi ikääntyneen päivä- ja viikkosuunnitelmat, tukevat kehitysvammaisen ikääntyneen arjen toimijuutta. (Rasa: 102–103.) Kehitysvammaiset ikääntyneet harrastavat pääsääntöisesti vertaistensa parissa. Näkökulman laajentamista harrastuksista ja menomestoista tarvitaan: esimerkiksi helsinkiläinen ikääntynyt kehitysvammainen käy ikääntyneille kehitysvammaisille tarkoitetuissa kerhoissa tai klubeilla. Niihin hän matkustaa toisten kehitysvammaisten kanssa samalla taksikyydillä joko itsekseen tai avustajan saattelemana. Kehitysvammapalveluiden asiakkaana kehitysvammainen ikääntynyt on rajattujen palvelujen parissa. Olisiko sellainen mahdollista, että ikääntyneet diagnoosista riippumatta voisivat viettää aikaa yhdessä ja tavata toisiaan samassa ikääntyneille tarkoitetussa päivätoiminnassa? Tai voisivatko kehitysvammaiset ikääntyneet saada valtaväestölle tarkoitettuja kulttuurikavereita ja siten päästä kokemaan kaikille tarkoitettua kulttuuria? Entäpä jos kaikille ikääntyneille kehitysvammaisille kirjattaisiin liikuntasopimukset ja niiden toteutumista seurattaisiin? Kehitysvammaisen ikääntyneen mahdollistettu toimijuus toteutuu täydellisimmillään, kun hänen omaa tahtoaan kuullaan. Kehitysvammaiselle tulisi olla tarjolla myös riittävästi henkilökohtaista tukea ja turvallista kuljetuspalvelua. Avustajien saatavuuden ja laadun varmistaminen on kaikkien toimijoiden yhteinen asia. Jokaisen ammattilaisen vastuulla on pitää huolta siitä, etteivät kehitysvammaisen ikääntyneen oikeudet esimerkiksi liikkumiseen tai kulttuurin kokemiseen unohdu, vaan hän voi toimia ja osallistua toimintaan oman mielenkiintonsa mukaan. Meillä ammattilaisilla on mahdollisuus varmistaa, ettei kehitysvammainen ikääntynyt jää näkymättömäksi ja tuntemattomaksi, vaan saa elää itselleen merkityksellistä elämää. Kehitysvammaisen ikääntyneen toimijuus koko kaupunkiympäristön fyysisessä, sosiaalisessa ja kulttuurisessa laajuudessa mahdollistuu vain, jos me sen sosiaali- ja terveysalan toimijat sen päätöksillämme teemme mahdolliseksi. Tehdään se. Yhdessä.   Kirjoittajat Heidi Sundwall on valtiotieteiden maisteri, joka opiskelee vanhustyön opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt järjestökentällä 2000-luvun puolivälistä alkaen. Erityisen lähellä Heidin sydäntä ovat marginaaliryhmät, kokemustoiminta ja kokemusasiantuntijuus. Heidi on ikuinen optimisti, joka rakastaa kehittämis- ja hanketyötä. Yhteiskehittäminen sosiaalialan kokemusasiantuntijoiden kanssa on vakuuttanut Heidin siitä, että etenkin kehittämis- ja vaikuttamistyössä kohderyhmän äänen ja kokemusten tulisi olla koko ajan mukana. Maija Rimpiläinen on musiikin maisteri (MuM), ohjaustoiminnan artenomi (AMK) ja valmistuu geronomiksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Maijalla on pitkä kokemus kehitysvamma-alalta ja hän työskentelee tällä hetkellä hankkeessa, jossa kehitetään ikääntyneiden kehitysvammaisten parissa toimivien ammattilaisten osaamista.   Lähteet Arvio, Maria & Saari, Ari-Matti 2018. Kehitysvammaisuus ja muistisairaudet. 7.  <https://www.muistiyhdistys.fi/uploads/TOMopas1218www.pdf>. Viitattu 28.2.2024. Arvio, Maria 2022. Kehitysvammakäsite. Arvio, Marja (toim.) & Aaltonen, Seija & Lähdetie, Jaana. Teoksessa Kehitysvammainen potilaana. Duodecim, Helsinki. 13, 150–151. Rasa, Marjukka 2015. Mahdollistettu toimijuus. Etnografia kehitysvammaisen aikuisen ja lähihoitajan arjesta asumispalveluyksikössä. Lapin yliopisto, 2015. 101–102. <https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=5dc2927c-e212-4f56-84fe-8def6f28c0b9>. Viitattu 27.2.2024. Varhaisen tunnistamisen väline kehitysvammaisten muistisairauksien tunnistamiseen. <https://www.psmuisti.fi/uusi-muistikka?newKskPage>. Viitattu 28.2.2024. Kuusikko-työryhmän Julkaisusarja 2/2022. <https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/22_06_16_Kuusikko_Vammaisten_palvelut_2021.pdf>. Viitattu 22.3.2024.   Lisätietoa kehitysvammaisen ikääntymisestä: verkkopalvelu Verneri  

Lue lisää

Yhteisöllisyyttä, luovuutta ja avoimuutta – Yhteinen alku lempeään hoivaan
29.5.2024
Carita Hand, Anniina Honkonen, Marja Immonen, Johanna Kauranen, Sanna Soini, Piia Tiilikallio, Kati Ylikahri

Kuvittele, että voisimme parantaa muistisairaiden elämänlaatua ilman lääkkeitä. Hoito olisi lempeää, ihmistä arvostavaa ja hoitajan omaa luovuutta tukevaa. Työpaikka olisi haluttu ja sinne hakeutuisivat muistisairaiden hoidosta kiinnostuneet, parhaat hoitajat, jotka haluaisivat tehdä paikasta mahdollisimman hyvän kaikille. Voisiko tämä olla aidosti mahdollista? Lääkkeettömät menetelmät ovat psykososiaalisia, psykofyysisiä ja muita lääkkeettömiä menetelmiä ja tukimuotoja, joita voidaan hyödyntää hoitotyössä osana muistisairaan hoitoa (Hotus-hoitosuositus 2019). Niitä käytetään monesti tilanteissa, joissa pyritään tunnistamaan käytösoireita laukaisevia tekijöitä tai halutaan muokata ympäristöä ja tukea muistisairasta niin, että hän pystyy elämään omannäköistä elämää ja toimimaan arjessa mahdollisimman pitkään itsenäisesti (Muistiliitto). Lääkkeettömiä hoitomenetelmiä käytetään muistisairaiden ihmisten hoidossa mutta niiden arvoa ja merkitystä ei välttämättä tunnisteta. Muistisairaudet Käypä hoito -suosituksessa (Duodecim 2023) esitetään omaisten ja hoitavien henkilöiden tukemista, koulutusta ja ohjausta lääkkeettömiin menetelmiin. Myös Hotuksen hoitosuosituksessa (Hotus-hoitosuositus 2019) tuodaan esille työntekijöiden koulutuksen, osaamisen sekä osaamisen päivittämisen ja täydentämisen merkitys laadukkaan ja potilasturvallisen hoitotyön toteutumiseen. Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishankkeessa (2015–2016, rahoittaja Työsuojelurahasto) tuotettiin tietoa siitä, että lääkkeettömät menetelmät voivat parantavat muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvinvointia ja vähentää hoitajien työn henkistä kuormittavuutta ja lisätä työtyytyväisyyttä. Perusteet lääkkeettömien menetelmien käytölle ovat siis vahvasti olemassa.  Ulkopuolisen rahoituksen turvin (AKKE) alkoi Lempeä hoiva -hanke, jonka tarkoituksena on vahvistaa lääkkeettömiin menetelmiin liittyvää osaamista ja käyttöönottoa neljässä hoivakodissa Vantaan ja Keravan sekä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueilla ja yksityisen palveluntuottajan hoivakodissa Vantaalla. Osallisuutta ja luovuutta tukevat aloitustilaisuudet Toiminnan alkaessa järjestimme kaikissa hoivakodeissa yhteisen aloitustilaisuuden. Halusimme lisätä avoimella viestinnällä hankkeen läpinäkyvyyttä ja sitoutumista hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseen. Samalla välitimme tietoa kaikille henkilöille, jotka jollain tavalla voivat hyötyä hankkeesta. Ennen kaikkea halusimme saattaa henkilökunnan, hoivakotien asukkaat ja heidän läheisensä yhteen yhdessä pohtimaan ja keskustelemaan lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä. Aloitustilaisuudet suunniteltiin niin, että ne edistivät yhteisöllisyyttä, luovaa ajattelua ja lempeän hoivan ideologiaa. Ohjelma suunniteltiin lempeän vuorovaikutteiseksi niin, että kaikilla oli mahdollisuus osallistua keskusteluun ja tilaisuuden kulkuun omina itsenään roolistaan tai työtehtävästään riippumatta. Aloitustilaisuuksien ympäristö luotiin rauhoittavaksi epäsuoran valon ja musiikin avulla. Pienten kellojen soitto johdatti teemasta toiseen. Tilaisuudessa haluttiin rohkaista luovuuteen mikä näkyi myös fasilitoijien asuissa. Tärkeän lisän asian äärelle pysähtymiseen toivat tarjolla olevat pienet herkut. Tilaisuuksissa oli kolme osallistavaa osuutta, joihin ideoitiin innostavia menetelmiä. Ensin osallistujat saivat pohtia, mistä tekijöistä lempeä hoiva heidän mielestään muodostuu. Nämä asiat kirjattiin pilven muotoisille lapuille, jotka kiinnitettiin oksaan ja joka jäi hoivakoteihin muistoksi. Alla olevaan kuvaan on koottu näitä esiin nostettuja lempeän hoivan tekijöitä. Lempeän hoivan tekijöitä (Anniina Honkonen 2024). Seuraavaksi ilmaistiin oma mielipide liittyen lempeän hoivan väittämiin äänestämällä värilapuin. Väittämissä pohdittiin seuraavia asioita: Lempeän hoivan toteuttaminen vaatii lisää resursseja Lempeää hoivaa on vaikea toteuttaa Arvostava kohtaaminen on lempeän hoivan ydin Lempeä hoiva vaatii erityisosaamista Lempeä hoiva koskettaa myös omaisia Luovia menetelmiä voivat hyödyntää vain luovan alan ammattilaiset. Lopuksi tunnistettiin bingoa pelaamalla, minkälaisia lääkkeettömiä menetelmiä hoivayksiköissä on jo käytössä ja mitä seuraavaksi voisi kokeilla. Ihmiset osallistuivat innokkaasti työskentelyyn ja menetelmät virittivät hyvin aiheeseen liittyvään keskusteluun. Lopputulemana lisää ymmärrystä ja orastavaa innostusta Tilaisuuksien jälkeen olimme uteliaita kuulemaan osallistujien palautetta lempeästä hoivasta ja lääkkeettömistä menetelmistä mutta myös tilaisuuden ilmapiiristä, ohjelmasta ja tunnelmasta. Palaute oli kannustavaa. Omaiset antoivat kiittävää palautetta ja näkivät asian tärkeänä. He toivoivat lisää tilaisuuksia, jossa he voisivat kertoa toiveistaan, huolistaan ja tuoda esille kehittämisehdotuksia. Muistisairaat asukkaat tuntuivat olevan myös mielellään mukana. Monelle mahdollisuus osallistua oli selvästi merkityksellistä mutta joillekin suuri ihmismäärä, ja tilanteiden nopea eteneminen aiheuttivat selvästi kuormitusta eikä kaikkien keskittymiskyky riittänyt olemana paikalla koko tilaisuuden ajan. Yllättäen osa henkilökuntaan kuuluvista koki luovien menetelmien käytön hieman vieraana tai hämmentävänä. Ehkäpä hoivakodeissa ei ole riittävän usein mahdollista järjestää tapahtumia, joissa heittäydytään mielikuviin ja osallistutaan yhdessä tekemiseen. Hankkeen aloitustapahtumat ovat tehneet lempeän hoivan ja lääkkeettömien menetelmien hyödyntämisen näkyvämmäksi hoivakodeissa. Tällaiset tapahtumat eivät ainoastaan lisää ymmärrystä hankkeen tavoitteista, vaan myös vahvistavat yhteisöllisyyttä ja luovaa ajattelua. Laaja tiedottaminen, osallistava ohjelma ja avoin keskusteluilmapiiri ovat luoneet vahvan perustan lempeän hoivan tavoitteiden edistämiselle. Lempeä Hoiva ei ole vain hankkeen nimi, vaan se on asenne ja lähestymistapa, joka ohjaa jokapäiväisessä työssä. Lempeällä otteella voidaan vaikuttaa positiivisesti jokaisen asukkaan elämään ja luoda hoivakoteihin ilmapiiri, jossa jokainen tuntee itsensä arvostetuksi ja kuulluksi.   Kirjoittajat Carita Hand, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Anniina Honkonen, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Marja Immonen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Johanna Kauranen, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Sanna Soini, hoitotyön lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK. Piia Tiilikallio, TKI-asiantuntija, projektipäällikkö Lempeä hoiva -hanke, Laurea AMK . Kati Ylikahri, terveysalan lehtori, asiantuntija, Lempeä hoiva -hanke, Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Lähteet Duodecim 2023. Muistisairaudet Käypä hoito -suositus. Viitattu 19.4.2024. Muistisairaudet (kaypahoito.fi) Hotus-hoitosuositus 2019. Muistisairaan henkilön päivittäistoiminnoista suoriutumisen tukeminen - Lääkkeettömät menetelmät hoitotyössä. Hoitotyön tutkimussäätiön asettama työryhmä Parisod H., Haapala O., Okkonen E., Saarnio R. & Tuomikoski A. Helsinki: Hoitotyön tutkimussäätiö. Viitattu 19.4.2024. https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2019/12/hoitosuositus-muistisairaat.pdf  Käytösoireisten asiakkaiden kohtaaminen hoitotyössä kehittämishanke (2015-2016). Dementiakoti Villa Tapiola Oy. Rahoittaja Työsuojelurahasto. Viitattu 17.4.2024. https://oma.tsr.fi/api/projects/ebfe04ad-f7ad-4bf1-9732-72ade95bdb8a/attachment/9261189e-367e-47b2-871b-e7434628278e Muistiliitto. Lääkkeetön hoito. Viitattu 14.4.2024. Lääkkeetön hoito :: Muistiliitto

Lue lisää

Ikääntyneiden digilukutaidon edistäminen
16.5.2024
Tea Tulikallio

Ikääntyneiden rohkaisemiseen digitaitojen opettelussa on kehitettävä erilaisia tapoja. Digitaitojen opettelussa tarvitaan myös digilukutaitoa. Vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä kuvataan, minkälaisilla keinoilla voidaan rohkaista, erityisesti digiteemoista epävarmuutta kokevaa, ikääntynyttä opettelemaan digitaitoja, joiden myötä digilukutaito kehittyy. Yksi rohkaisemisen tavoista on digiteemoihin tutustuttava vertaistuellinen ryhmätoiminta. Opinnäytetyössä nousi esille, että digilukutaidon saavuttamiseen tarvitaan rohkeutta, luottamusta omiin kykyihin ja motivaatiota. Lisäksi on oltava kykyä käyttää digitaalisia laitteita ja sähköisiä palveluja. On myös oltava tietoinen palvelujen käyttötarkoituksesta ja tiedon etsimisen tavoista. Digitaitojen ylläpitäminen sekä digitaitojen oppimiseen liittyvien tunteiden jakaminen ovat tärkeitä ikääntyneiden digilukutaidon saavuttamisessa. Termien ja sanaston kohtuullinen ymmärtäminen sekä tiedon kriittinen tarkastelukyky osaltaan tukevat digilukutaitoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2024) mukaan digilukutaito edellyttää sosiaalisia ja kognitiivisia taitoja laitteiden teknisen käytön osaamisen lisäksi. Digilukutaitoon sisältyy kyky ymmärtää erilaisten palvelujen ja sivustojen sekä hakukoneiden toimintalogiikkaa ja taitoa arvioida internetissä olevaa tietoa kriittisesti. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024.)  Digilukutaito ei siis koske pelkästään teknisten taitojen osaamista vaan se tarkoittaa esimerkiksi sähköisten palvelujen käyttötarkoituksen ymmärtämistä. Tunteiden huomioiminen digitaitojen oppimisessa Digilukutaitoon nivoutuu opinnäytetyössä esille noussut digitunteet- käsite. Digiaiheista- ja taidoista keskustelu ikääntyneiden kanssa herättää erilaisia tunteita. Ne voivat olla myönteisiä tai kielteisiä.  Korjonen-Kuusipuro ja Saari (2021) tuovat esille, että kielteiset tunteet voivat estää oppimista ja palvelujen käyttämistä ja näin ollen vaikuttaa ikääntyneen toimijuuteen. Digitalisaation etenemistä on pohdittava empaattisella tavalla, ettei ikääntyneiden kokemat kielteiset tunteet, kuten pelko ja ahdistus, lisääntyisi. (Korjonen-Kuusipuro & Saari 2021: 372, 379.) Myönteisten digitunteiden tunnistaminen on merkityksellistä kielteisten tunteiden rinnalla, sillä myönteiset tunteet lisäävät motivaatiota ja innostusta uusien digitaitojen oppimiseen. Kuten Tyler, De George-Walker ja Simic (2020) kuvaavat, että motivaatioon vaikuttavat ikääntyneiden oppimistapojen ja mieltymysten huomioon ottaminen. On tärkeää tarjota mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä opetetaan. (Tyler & De George-Walker & Simic 2020: 188–189.) Toimintatavat ikääntyneen rohkaisemisessa Opinnäytetyön tuloksista nousi esille, että yksi lempeistä ja empaattisista tavoista tukea ikääntyneitä rohkaistumaan digitaitojen oppimiseen on ottaa huomioon heidän omat tarpeensa. Ikääntyneelle voi olla vaikeaa nimetä, minkälaisia digitaitoja hän voi tarvita. On kartoitettava ja vahvistettava ikääntyneiden omia kykyjä ja ymmärrystä osaamisestaan. Vertaistuellinen ryhmätoiminta on yksi rohkaisemisen toimintatapa digitaitojen oppimiseen. Ryhmätoiminnassa on tärkeää antaa tilaa keskustelulle digitunteista, niin myönteisistä kuin kielteisistäkin. Tunteiden jakaminen ja niiden nimeäminen ryhmässä ovat tärkeässä roolissa, jotta ikääntynyt saa rohkeutta ja innostusta digitaitojen opetteluun. Digiteemoihin tutustuminen ja digitaitojen oppiminen ryhmässä voi tukea ikääntyneen voimaantumista digitaitojen oppijana. Digitaitojen opettelun herättelemiseen on hyvä käyttää erilaisia oppimisen menetelmiä, jotka tukevat ikääntyneen oppijan ymmärryksen lisääntymistä digilaitteen käytön hyödyistä. Ikääntyneiden digilukutaidon edistämisessä on otettava huomioon tiedon lisääminen sopivaan tahtiin. Teknisten taitojen harjoittelun lisäksi digitaitojen harjoittelua voivat tukea yhteiset keskustelut ja erilaiset ryhmässä tehtävät harjoitukset, jotka tukevat oppijan omien kykyjen ja osaamisen hahmottamista. Nämä harjoitteet antavat valmiuksia opetella teknisiä taitoja, kun ikääntynyt saa käsityksen esimerkiksi sähköisen palvelun hyödystä omassa arkielämässään. Harjoitteita voivat olla esimerkiksi omien voimavarojen kartoittamiseen liittyvät tehtävät tai käsitekartan tekeminen omasta osaamisesta. Yhteistyöllä digitaitojen oppimisen edistämistä Opinnäytetyö toteutettiin palvelukeskuksessa, jossa ikääntyneet olivat mukana ryhmätoiminnassa. Ryhmänohjaajina olivat palvelukeskuksen työntekijä ja vapaaehtoinen ikääntynyt digivertaisohjaaja.  Vertaisohjaaja oli tärkeä yhteistyökumppani, sillä hänellä on osaamista tietoteknisistä asioista ja digitaitojen opastamisesta. Vertaisohjaaja tuli myös tutuksi ryhmään osallistujille. Samalla vertaisohjaaja toi tietoa siitä, minkälaisissa asioissa henkilökohtaiseen digiopastukseen voi hakeutua. Se mahdollisti ryhmään osallistujien ohjautumisen jatkossa digiopastuksen pariin luontevasti ja matalalla kynnyksellä. Työntekijä voi olla tukena esimerkiksi ryhmänohjaukseen liittyvissä asioissa, kuten ryhmän koolle kutsumisessa ja ryhmäytymisen tukemisessa.  Eri toimijoiden yhteistyöllä on mahdollista kehittää toimintatapoja ikääntyneiden digiosaamisen tukemiseen erilaisissa toimintaympäristöissä. Kehittämisehdotuksia Ikääntyneiden digioppimisen kehittäjien ja toiminnan suunnittelijoiden on huomioitava ikääntyneiden ryhmä, joka ei oma-aloitteisesti hakeudu digiopastuksen pariin. Mahdollisuuksia digitunteiden käsittelyyn on tarjottava. Digiteemoihin tutustumiseen ja digitaitoryhmien markkinointiin on tärkeää ottaa mukaan uudenlainen lähestymistapa. Sen tulee houkutella osallistumaan sellaisia ikääntyneitä, joita voisi hyödyttää keskustelu digiteemoihin liittyvistä tunteista sekä tarpeiden ja kykyjen kartoittamisesta ennen varsinaista digitaitojen teknistä harjoittelua. Digitunteet on oivallinen käsite, jota voisi käyttää digitaitojen oppimisen suunnittelussa ja markkinoinnissa esimerkiksi ryhmätoimintaa käynnistäessä.  Blogiteksti perustuu vanhustyön (YAMK) opinnäytetyöhön: Epävarmuutta kokevan ikääntyneen rohkaiseminen ja rohkaistuminen digiteemoihin (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2024.) Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena, toimintatutkimuksellisin keinoin. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta yli 65-vuotiasta henkilöä, jotka osallistuivat digiteemoihin tutustuttavaan ryhmätoimintaan. Lisäksi ryhmätoiminnan aikana osallistujat vastasivat arviointikyselyyn jokaisen ryhmäkerran päätteeksi. Opinnäytetyöntekijä oli ryhmässä ohjaajana parinaan digivertaisohjaaja. Analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysia. Opinnäytetyössä on liitteenä esitetty esimerkkinä ryhmätoiminnan toteutusrunko digiteemoihin tutustuttavasta ryhmäjaksosta. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202403285405 Kirjoittaja: Tea Tulikallio, sosionomi YAMK Lähteet: Korjonen-Kuusipuro, Kristiina & Saari, Eveliina 2021. Huolta, ärsyyntymistä, pelkoa ja ahdistusta. Ikääntyvien kielteiset tunteet digitalisaatiossa. Yhteiskuntapolitiikka 86: (4). 371–382. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Digiosallisuuden edistäminen. Digilukutaito ja digiturvallisuus. <https://www.thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/digiosallisuuden-edistaminen#Digilukutaito_ja_digiturvallisuus>. Viitattu 9.3.2024. Tyler, Mark & De George-Walker, Linda & Simic, Veronica 2020. Motivation matters: Older adults and information communication technologies. Studies in the education of adults 52: 2. 175–194.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset