Onko hyvä kohtaaminen resurssikysymys?

9.7.2025
Johanna Karppinen, Saija Pohjonen

Kunta- ja aluevaalien kynnyksellä on ajankohtaista käydä keskustelua ikäihmisten asemasta ja pysähtyä pohtimaan keinoja tukea hoivavastuun kantavia omaishoitoperheitä. Sujuvalla yhteistyöllä ja aidolla kohtaamisella pääsee jo pitkälle. THL:n tuoreen raportin mukaan kaikki hyvinvointialueet painivat nyt väestön ikääntymisen ja siitä seuraavan palveluiden tarpeen kasvun kanssa (THL 2024: 27).  Sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvien säästöpaineiden seurauksena hallitus on päätynyt nipistämään ikääntyneiden palveluista mm. laskemalla hoitajamitoitusta ja siirtämällä hoivan painopistettä enenevässä määrin kotiin ja läheisten hartioille. Tämän seurauksena läheishoivasta on tullut monessa perheessä arkipäivää. Vaikka omaishoitotilanne syntyy usein pikkuhiljaa puolison muistin tai voinnin heikentyessä, ei tilanteeseen ole usein osattu varautua ennalta.  Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii tukea, aikaa ja voimavaroja. Muistisairaus vaikuttaa koko perheen elämään Muistisairausdiagnoosi voi aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja turvattomuuden tunteita paitsi sairastuneessa myös läheisissä. Omaishoitoliiton 2024 julkaistussa kyselytutkimuksen mukaan omaishoito heikentää omaishoitajien koettua terveydentilaa (Omaishoitajaliitto ry 2024:3). Muistisairaan terveyspalveluita koskevissa tilanteissa, muistisairas pääsee vain harvoin itse ääneen, sen sijaan palveluista keskustellaan puoliso-omaishoitajan kanssa (Aaltonen & Martin-Matthews & Jolanki 2021: 2309). Muistisairaudesta puhuttaessa suuri osa ihmisistä kohdistaa huomionsa sairastuneen muistin toimintaan, vaikka ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Sosiaalisissa tilanteissa on tärkeää muistaa kuunnella myös sairastunutta itseään huomioiden hänen tunteensa ja tarpeensa.  Muistisairaalle tulisi taata mahdollisuus omannäköiseen elämään ja tukea näin hänen toimijuuttaan. Voisiko omaishoitajien jaksamista parantaa empaattisella kohtaamisella? Tiukassa taloustilanteessa olevat hyvinvointialueet ovat joutuneet tehostamaan palveluitaan, mikä aiheuttaa huolta sekä ammattilaisten, että palvelunkäyttäjien keskuudessa. Pelkona on, että resursseja kiristetään niin, ettei henkilöstöllä ole riittävää mahdollisuutta syventyä omaishoitoperheiden tilanteisiin yksilöllisesti vaan muistisairaan toimijuus jää säästötalkoiden alle. Äänestämällä tulevissa vaaleissa voidaan vaikuttaa siihen, miten ikäihmisistä pidetään jatkossa huolta. Vuorovaikutus ei ole vain sanallista viestintää -se on läsnäoloa, elämistä hetkissä. Helsingin kaupungin 2023 teettämässä omaishoitokyselyssä nousi esille, että omaishoitoperheet kaipaavat yhdensuuntaisen viestinnän sijaan rinnalleen kanssakulkijaa. Tästä voidaan päätellä, että empaattista ja vuorovaikutuksellista yhteydenpitoa arvostetaan. Onneksi ikääntyneiden parissa työskentelevillä on resurssipulasta huolimatta halu aitoihin kohtaamisiin. Vuorovaikutuksessa ei useinkaan ole keskeistä sanat vaan kiireetön läsnäolo ja pysähtyminen hetkeen. Taitava työntekijä toimii empaattisesti ja osaa kuunnella perheitä herkällä korvalla, jolloin kaikki osapuolet mukaan lukien muistisairaat kokevat tulevansa lempeästi ja arvostavasti kohdatuiksi. Onnistuneella vuorovaikutuksella palvelujenkäyttäjän ja työntekijän väliltä on löydetty myös yhteys palvelujen saamiseen (Määttä 2012: 126). Ennaltaehkäiseviä palveluita tarvitaan Hyvinvointialueet tarvitsevat rinnalleen osaavia kumppaneita. Järjestöt ovat perinteisesti tuottaneet julkisen sektorin palveluita täydentäviä, ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia tukevia palveluita. Ennakoiva ja varhainen tuki auttavat omaishoitoperheitä suhtautumaan myönteisemmin uuteen tilanteeseen ja hyväksymään sairauden tuomat muutokset. Kuormittavissa muutostilanteissa vertaistuen ja muun avun merkitys kasvaa. Tähän tarpeeseen järjestöt pystyvät vastaamaan. Vertaistuki voi ylettää sinne, minne ammattilaisapu ei ylety (Saviranta & Åhlberg 2010). Vertaistuen arvo on kohtaamisessa, ajatusten jakamisessa ja kokemusten ymmärtämisessä. Kirjoittajat: Johanna Karppinen (sairaanhoitaja AMK) ja Saija Pohjonen (sairaanhoitaja AMK) opiskelevat Metropolian Ammattikorkeakoulussa ikääntyneiden palvelujen kehittämistä ja johtamista (YAMK). Lähteet: Aaltonen, Mari & Martin-Matthews, Anne & Jolanki, Outi 2021. Experiences of people with memory disorders and their spouse carers on influencing formal care: “They ask my wife questions that they should ask me”. Dementia 7/20. 2307–2322. https://doi.org/10.1177/1471301221994300 Eskola, Päivi & Jolanki, Outi & Aaltonen, Mari 2023. Muistisairautta sairastavan ikääntyvän puolison toimijuus parisuhteessa Gerontologia-lehti 37. 120–139 https://doi.org/10.23989/gerontologia.119365 Helin, Mari & Haulismaa, Heidi 2022–2025. Kestävän kasvun hanke. Omaishoidon palveluvalikko. Ikääntyneiden omaishoidon hanke 2022–2023 Helsingin kaupunki. Ilmarinen, Katja & Lindström, Elina & Neijonen, Auri & Honkanen, Sari & Kehusmaa, Sari 2024. Sopimusomaishoidon tilannekuva 2024. Hyvinvointialueiden myöntämisperusteet, toimintakäytänteet ja omaishoidon tuen menot THL työpaperi 53/2024. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-391-1 Määttä, Anne 2012. Perusturva ja poiskäännyttäminen. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisut. Tampere. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-176-2 Omaishoitajaliitto. Omaishoitajakysely 2024. https://omaishoitajat.fi/wpcontent/uploads/2024/11/Omaishoitajakysely-2024.pdf Saviranta, Anne & Åhlberg, Kirsi 2010. Vertaistuen kokemukset ja merkitys eri asiakasryhmissä. Helsinki. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/25392/VERTAISTUEN%20KOKEMUKSET%20JA%20MERKITYS%20ERI%20ASIAKASRYHMISSA.pdf?sequence=1

Digitaidot avaavat ikäihmisille ovia uuteen arkeen

16.4.2025
Lasse Repo ja Piia Paananen

Digipalvelut ovat nykyään arkipäivää ja jokaisella on oikeus saada apua ja tukea niiden käyttöön – iästä riippumatta. Digitaalinen osaaminen helpottaa arkea ja tarjoaa mahdollisuuksia yhteydenpitoon, asiointiin ja uuden oppimiseen. Tämä tuo haasteita, jos ei ole kokemusta tietotekniikasta. Ikä ei kuitenkaan ole este näiden taitojen oppimiselle. Digiosaaminen estää syrjäytymistä, sillä moni palvelu ja toiminto on siirtynyt kokonaan verkkoon. Digiosaaminen auttaa ikäihmisiä pysymään mukana yhteiskunnan kehityksessä. Vanhustyön keskusliiton (2024) mukaan ikääntyneiden digiosallisuuden parantamiseksi vanhusasiavaltuutettu on esittänyt kolme keskeistä toimenpidettä: Digituen koordinointi kunnille: Kunnat huolehtisivat digituen järjestämisestä, jotta jokaisella olisi tasapuolinen mahdollisuus oppia käyttämään digitaalisia laitteita ja palveluita. Toisen puolesta asioinnin ja tuetun avustamisen täsmentäminen: Lainsäädäntöä tulisi tarkentaa, jotta toisen puolesta asioiminen ja tuettu asiointi olisivat paremmin ymmärrettäviä ja turvallisia. Ei-digitaalisten palveluiden turvaaminen: On tärkeää varmistaa, että myös ilman digitaalisia laitteita toimivat saavat tarpeensa hoidettua helposti, esimerkiksi henkilökohtaisilla tapaamisilla. Nämä toimenpiteet tähtäävät siihen, että ikääntyneet voivat osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti riippumatta digitaidoistaan. Digitalisaatio vaatii kansalaisilta sähköisten palvelujen käyttöä, joten jatkuva digituki on erityisen tärkeää ikäihmisten asioinnin sujuvoittamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 31.)  Neuvontaa on tarjolla monipuolisesti  Digitalisaatio on edennyt valtavalla vauhdilla viimeisen vuosikymmenen aikana ja suuri osa sosiaali- ja terveyspalveluistakin on siirretty hyödyntämään digitaalisia ratkaisuja. Tämä edellyttää myös toimenpiteitä liittyen ihmisten valmiuksiin käyttää näitä palveluita/ratkaisuja. Ei ole realistista olettaa, että kaikki siirtyisivät digipalveluiden käyttäjiksi ilman minkäänlaista tukea ja ohjausta. Suomessa ikäihmisille tarjotaan digitukea monin tavoin. Digi- ja väestötietovirasto tarjoaa tietoa ja tukea ikäihmisten digiosaamisen vahvistamiseksi. (Digi- ja väestötietovirasto.) Monet järjestöt, kirjastot ja kansalaisopistot tarjoavat digiopastusta eri puolella maata. Tukea on mahdollista saada tietokoneiden, tablettien ja älypuhelimien käyttöön sekä sähköiseen asiointiin. Kattavuudessa on kuitenkin alueellisia eroja, ja osa ikäihmisistä jää edelleen palveluiden ulkopuolelle. Digiopastusta tarjotaan suhteellisen monipuolisesti useamman eri tahon toimesta. Opastuksesta vastaavat niin kaupunki, kunnat kuin myös kolmannen sektorin toimijatkin ja lisäksi nämä tahot tekevät myös yhteistyötä tämän tiimoilta.  Näkyvimpinä toimijoina voidaan mainita esimerkiksi Helsingin kaupungin digituki kokonaisuus sekä ikääntyneiden digiopastukseen keskittyvä Enter ry. Kaupunki järjestää monipuolisesti digitukea ympäri Helsinkiä mm. kirjastoissa, yhteisötaloilla, yhteistyössä työväenopiston kanssa sekä puhelimitse ja etänä. Ikääntyneet, jotka eivät pääse neuvontapisteille tai eivät pysty hyödyntämään etäratkaisuja voivat saada digitukea myös kotiympäristöön. Tätä opastusta tarjotaan yhteistyössä HelsinkiMission kanssa. (Digituki Helsinki 2024.)    Yhdessä tekemällä ja kannustamalla kohti digitaalista yhteiskuntaa Kaikilla ikääntyneillä ei ole mahdollisuutta hankkia tarvittavia laitteita tai internet-yhteyttä, mikä estää heiltä digitaalisten palveluiden käytön. Lisäksi meidän tulee muistaa se, että kaikki eivät halua siirtyä digitaalisten palveluiden käyttäjiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulee yhteiskunnallisella tasolla toistaiseksi turvata tarvittavat palvelut myös niille ihmisille, ketkä eivät käytä digitaalisia palveluita.  Ikääntyneitä tulee lähtökohtaisesti mielestämme kannustaa kokeilemaan ja käyttämään digitaalisia palveluita. On kuitenkin huomioitava, että ilman riittävää digitukea on vaarana, osan väestöstä, erityisesti ikäihmisten, jääminen digitaalisen kehityksen ulkopuolelle. Meidän kaikkien tulisi kannustaa ikäihmisiä hyödyntämään rohkeasti tarjolla olevia digiopastuksia.  Iästä riippumatta digitaalisten taitojen oppiminen on mahdollista ja se voi rikastuttaa elämää monin tavoin, kuten helpottamalla sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä sekä asioimista viranomaistahojen kanssa. Meidän tulisi jatkossa myös kannustaa ikäihmisiä toimimaan vertaisneuvojina toisilleen nykyistä aktiivisemmin, jolloin positiiviset kokemukset leviäisivät tehokkaammin. Lisäksi meidän tulisi huomioida digituen kehittäminen ottamalla ikääntyneitä aktiivisemmin mukaan, ja tällöin voimme saavuttaa jatkossa entistä osallistavamman ja toimivamman digitaalisen yhteiskunnan meille kaikille.  Kirjoittajat: Lasse Repo, sosionomi (AMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piia Paananen, fysioterapeutti (AMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu.    Lähteet Digi- ja väestötietovirasto.Ikäihmiset ja digitaidot. https://dvv.fi/ikaihmiset Viitattu 8.12.2024. Digituki. Helsingin kaupunki 2024. https://digituki.hel.fi/#yhteisotalo Viitattu 11.11.2024. Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020:29. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162455/STM_2020_29_J.pdf?se%20quence=1&isAllowed=y Viitattu 12.11.2024. Vanhustyön keskusliitto. 2024. Ajankohtaista. Ikääntyneiden digisyrjäytymisen esteeksi tarvitaan valtakunnallisia toimia.C:\Users\a12313\AppData\Local\Microsoft\Windows\INetCache\Content.Outlook\QAQU3485\< https://vtkl.fi/ikaantyneiden-digisyrjaytymisen-estamiseksi-tarvitaan-valtakunnallisia-toimia Viitattu 12.11.2024.

Ihmisen ikävä toisen luo – seksuaalisuuden tukeminen hoivakodissa

17.3.2025
Mia Laurikainen ja Jonna Pitkänen

Kuvaaja: Jonna Pitkänen Seksuaalisuus on läpi elämän ihmisen matkassa kulkeva oikeus ja perustarve. Kuitenkin hoivakoti ympäristössä seksuaalisuus nähdään usein kiusallisena ja epätoivottuna asiana – oireena. Hoivakodissa, jossa asukas viettää loppuelämänsä olisi tärkeää huomioida myös muistisairaan seksuaaliset tarpeet, koska seksuaalisuus ei katoa ikääntymisen eikä sairastumisen myötä. Miten muistisairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen? Todennäköisin muutos muistisairaan vanhuksen seksuaalisuudessa on välinpitämättömyys tai apaattisuus. Tämä ei aiheuta ongelmia hoivakodissa asukkaalle tai henkilökunnalle. Toisaalta pitkälle edennyt muistisairaus voi aiheuttaa myös sopimatonta seksuaalista käyttäytymistä, mikä vaatii henkilökunnalta ymmärrystä ja avarakatseisuutta. (de Medeiros & Rosenberg & Baker & Onyike 2008.) Ohessa esimerkki elävästä elämästä hoivakodissa: Kun stadin friidu ja kundi kohtasivat oli siinä silminnähtävää yhteenkuuluvuutta. Olihan heillä yhteinen slangi ja kotikulmat, joista juttua lensi. Aikaa kului ja friidu kiinnostui muustakin kuin juttelusta. Kundi ei valitettavasti lämmennyt ajatukselle vaan suorastaan järkyttyi, kun friidu eräänä päivänä hakeutui liian lähelle. Seksuaalisuus on osa persoonallisuutta myös muistisairailla. Muistisairauksille tyypillistä on persoonallisuuden muuttuminen, joka seksuaalisuuden näkökulmasta voi ilmetä seksuaalisena estottomuutena. (Pihlakari 2019: 91-92.)  Tuckerin (2010) kirjallisuuskatsauksessa seksuaalinen estottomuus on jaettu kolmeen tyyppiin: Seksuaalinen puhe Seksuaaliset teot, kuten koskettelu, tarttuminen, riisuuntuminen tai masturbointi yhteisissä tiloissa Epäsuorat seksuaaliset teot, kuten pornografisen materiaalin katsominen yhteisissä tiloissa tai genitaalialueelle kohdistuvien hoitotoimenpiteiden pyytäminen ilman todellista tarvetta. (Tucker 2010.) Tässä esimerkki seksuaalisesta puheesta: Naistenmies makasi vuoteessaan kuin Leinojan kuningas konsanaan. Huoneeseen tulivat naispuolinen hoitaja ja remonttimies korjaamaan asukkaan hanaa. Yht´äkkiä naistenmies huutaa naishoitajalle: “Sul on kyl todellä hyvä perse!”. Naishoitaja vastaa “Eiks ookki” läimäyttäen omaa pakaraansa ja remonttimies punastuu. Seksuaalisuuden kohtaaminen vaatii myös eettistä pohdintaa mm. Itsemääräämisoikeuden, työhyvinnoinnin ja henkilökunnan omien asenteiden näkökulmista  (de Medeiros & Rosenberg & Baker & Onyike 2008). Jokaisella on oikeus nauttia omasta seksuaalisuudestaan silloin kun se tapahtuu toisia loukkaamatta. Tämä edellyttää henkilökunnalta ammatillisuutta ymmärtää, että töitä tehdään vanhuksen kotona eikä huoneisiin mennä koputtamatta. Työntekijän omat mahdolliset ahdistavat ajatukset ja tunteet eivät saa kohdistua vanhukseen vaan ne puretaan yhdessä esihenkilön kanssa. Haastava tilanne hoivakodissa: Itsellinen nainen masturboi yhteisissä tiloissa, jolloin hänet ohjattiin omaan huoneeseen, missä hän tokaisi: “Himot ne on hiirelläkin.” Mitä hyötyä seksuaalisuuden tukemisesta ympärivuorokautisessa hoivassa on? Hoitotyössä lähtökohtana on, että kaikilla ihmisillä on eri elämäntilanteissa ja olosuhteissa seksuaalisia tarpeita. Myös vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa asuvilla iäkkäillä on seksuaalisia tunteita, tarpeita ja oikeuksia, joita ei saa sivuuttaa. (Ryttyläinen & Valkama 2010: 211.) Vanhukset hyötyvät seksuaalisuuteen avoimesti suhtautuvasta ilmapiiristä. Meidän hoivakodissa asuvia pariskuntia tuetaan intiimissä kanssakäymisessä avustamalla heitä siirtymään samaan sänkyyn. Itsenäinesti seksuaalisuudestaan nauttivat asukkaat kohdataan asiallisesti ja tarvittaessa ohjataan siirtymään omaan rauhaan, kuten alla oleva esimerkki osoittaa. Näin toimimalla tuetaan asukkaiden henkistä hyvinvointia, itsemääräämisoikeutta ja persoonallisuutta. Kun fiini leidi ja herrasmies kohtasivat oli se rakkautta ensi silmäyksellä. Päivät kuluivat leidin käsilaukkua käsikädessä etsien, sohvalla vierekkäin istuen ja välillä päiväunet yhdessä samassa sängyssä nukkuen. Omaisille uutinen uudesta rakkaudesta oli mieluinen uutinen. Mikä ihaninta hoivakodissa voi tapahtua myös ihastumisia ja rakastumisia.  Ryttyläisen ym. (2010) mukaan jos vanhuksella on vielä puoliso täytyy vanhuksen kanssa keskustella kerrotaanko puolisolle vai ei. Omaisten kanssa voi keskustella, mutta he eivät voi päättää vanhuksen puolesta, onko suhde sopiva. (Ryttyläinen & Valkama 2010: 213.)  Tämä pätee myös samaa sukupuolta oleviin suhteisiin. Mikäli omaiset haluavat keskustella läheisen uuden parisuhteen aiheuttamista tunteista voivat hoitajat tarjota tähän tukea. Seksuaalisuus on ikään katsomatta ihana asia. Hoivakodissa, kuten missä tahansa muussakin kodissa, se on osa normaalia ihmisen elämää. Kirjoittajat Mia Laurikainen (Terveydenhoitaja AMK) ja Jonna Pitkänen (Fysioterapeutti AMK ), opiskelijat Ikääntyneiden palveluidet kehittäminen ja johtaminen YAMK. Lähteet de Medeiros, Kate &  Rosenberg, Paul B & Baker Alva S & Onyike, Chiadi U 2008. Improper Sexual Behaviors in Elders with Dementia Living in Residential Care. Julkaisussa Dement Geriatr Cogn Disord 2 (26). 370–377. Pihlakari, Pirkko 2019. Muistisairaan seksuaalisuus. Teoksessa: Hallikainen, Merja & Immonen, Annikka & Mönkäre, Riitta & Pihlakari, Pirkko (toim.). Muistisairaanhoito. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 91–92 Ryttyläinen, Katri & Valkama, Sirpa 2010. Seksuaalisuus hoitotyössä. Helsinki: Edita. Tucker, Inese 2010. Management of inappropriate sexual behaviors in dementia: a literature review. Julkaisussa International Psychogeriatrics 22 (5). 683–692.