Kun mietit tulevaa eläkeaikaasi, niin mitä itse asiassa oikein mietit?
Varautuminen on viisautta, sanotaan. Ennakoimme elämässämme monia asioita: vakuutukset ovat kunnossa, syömme monipuolisesti, huolehdimme liikunnasta ja säästämme pahan päivän varalle. Tietoinen eläkeajan ennakointi näyttäytyy meille kuitenkin usein lähinnä haaveiluna ja ehkä sinä kuuluisana eläkesäästämisenä. Mitä muuta ennakointi voisi olla? Mitä konkreettista voisimme tehdä haaveittemme eteen? Toisille eläkkeelle jääminen on joutumista, toisille taas pääsemistä. Joka tapauksessa se on muutosvaihe elämässä. Muutosvaiheessa eteen tulee uuden oppimista sekä vanhojen tapojen muuttamista. Eläkkeelle jäädessä ei luovuta pelkästään työstä, vaan myös työhön liittyvistä velvollisuuksista, oikeuksista, työkavereista sekä iloista ja suruista. Palkkatulon korvautuminen eläketulolla vaikuttaa henkilökohtaiseen talouteen. Suuret elämänkriisit, kuten esimerkiksi oma sairastuminen tai puolison kuolema, ovat tietysti merkittäviä tekijöitä oman jaksamisen kannalta, mutta myös pienet tekijät voivat murentaa pystyvyyden kokemustamme. Pääsetkö aina parhaan ystäväsi luo kahville, vaikka talossasi ei ole hissiä? Miten pääset rollaattorin kanssa hakemaan aamun lehden, kun yöllä on tullut puoli metriä lunta? Millä keinoin voisit tukea tulevaisuuden minäsi osallisuutta, turvallisuutta ja hyvää vanhenemista jo nyt? Ennakoiden eläkkeelle Vanhustyön keskusliiton Vanheneminen.fi-hankkeen teettämän kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset havahtuvat vanhuuteen varautumiseen vasta eläkeiässä. Tutkimuksessa 90 prosenttia piti varautumista erittäin tärkeänä, mutta silti hyvin vähän oli tehty toimenpiteitä sen eteen. Noin puolet oli aloittanut säästämisen, mutta vain viidennes tehnyt eläkeiän tulo- ja menoarvion, ja vain 12 prosentilla vastaajista oli edunvalvontavaltuutus laadittuna. Talous ja asuminen kuntoon Taloudellisesta näkökulmasta eläkkeelle jäänti on iso muutos, mutta eläkeaikaan voi valmistautua selvittämällä käytännön asioita ennakkoon. Tämä auttaa arvioimaan miten eläke tulee riittämään tuleviin menoihin ja antaa aikaa järjestää taloutta vakaammaksi. Kelan sivuilta löytyy kattavasti tietoa eläkkeelle siirtymiseen liittyen kuten eri eläkemuodoista sekä millaisia tukia eläkkeellä ollessa on mahdollista saada. Asumista kannattaa pohtia paitsi kulujen, myös oman ikääntymisen kannalta. Asumisratkaisuja voi arvioida esteettömyyden ja palvelujen saavutettavuuden näkökulmasta jo hyvissä ajoin. Vaikka nykyinen asunto sopii juuri tähän elämäntilanteeseen, voi ikääntyminen tuoda mukanaan muutoksia. Mikäli asunnon vaihtaminen ei tule kyseeseen, on asuntoon useimmiten tehtävissä muutoksia, joilla tiloja voi sopeuttaa paremmin vastaamaan muuttunutta elämäntilannetta. Ikäihmisille ilmaista korjausneuvontaa antaa esimerkiksi Vanhustyön keskusliiton korjausneuvonta. Hyvillä mielin eläkkeellä Ihmisillä voi lähtökohdista ja elämänkulusta riippuen olla hyvinkin erilaisia odotuksia tulevaisuudelle ja mahdollisuudet varautua ja ennakoida vaihtelevat. Yhteistä meille kaikille on tarve voida hyvin. Mielenterveys on yksi hyvinvoinnin kulmakivistä. Hyvinvoiva mieli joustaa ja auttaa sopeutumaan muutoksiin, ja myös menetyksiin, joita jokainen meistä elämänsä varrella kohtaa. Sitä voi vahvistaa läpi elämän aivan kuten fyysistäkin hyvinvointia ja fyysisen terveyden tavoin, myös mielenterveyttä voi joskus olla enemmän tai vähemmän. Erilaiset ikääntymiseen liittyvät elämäntapahtumat voivat haastaa mielen hyvinvoinnin. Useimmille meistä eläkkeelle jääminen on yksi suurimmista elämänmuutoksista, ja vaikka se yleensä lisääkin tyytyväisyyttä elämään, niin varsinkin silloin, kun eläkkeelle on pääsemisen sijaan jouduttu, voi se olla myös kriisin paikka. Mielen hyvinvointia tukee monipuolinen oman näköisen arjen turvaaminen. Vuoden 2019 aikana aukeaa sekä yksityishenkilöille että ammattilaisille tarkoitettu vanheneminen.fi –sivusto omaehtoisen vanhuuteen varautumisen tueksi. Myös erilaisia vinkkejä ja aineistoa on jo saatavilla työkaluiksi oman eläkeajan ennakointiin. Huolehtimalla mielen hyvinvoinnista sijoitat itseesi. Tämä on elämänkestävä sijoitus tulevaisuuteen ja peruskivi, josta ponnistaa – tai ottaa tukea, jos tarve vaatii. Yksilöllinen elämänkulku Meidän elämänpolkumme ovat uniikkeja jokainen. Kun ajatellaan aikaa aktiivisen työelämän päättymisen tai virallisen eläkeiän jälkeen, olemme me kaikki omassa, ainutlaatuisessa elämänvaiheessa. Tavallisesti työllä on ollut iso tai jopa varsin merkittävä rooli elämässä. Harvinaista ei ole sekään, että työkyky on voinut heikentyä jo aikaisemmassa vaiheessa elämää ja työllä on jo pidemmän aikaa ollut vain vähäinen osa elämässä. Osalla meistä elämänkulku ei ole suonut syystä tai toisesta työskentelyä eläkeikään asti. Aina valinta ei ole ollut omissa käsissämme. On viisautta ajatella pidemmälle tulevaisuuteen ja ennakoida niillä keinoin, jotka ovat juuri sinulle mahdollisia. Elämäntilanteestasi, odotuksistasi ja haaveistasi riippumatta osoita itsellesi myötätuntoa ja hyväksyntää matkan varrella. Elä hyvää elämää juuri nyt. Me kirjoittajat olemme tulevia geronomeja, ikääntymisen ammattilaisia, jotka olemme osaltamme mahdollistamassa myös sinun hyvää vanhenemistasi. Meitä ikääntyviä on kuitenkin paljon, mitä jos lähtisit ennakointiin mukaan ja tehtäisiin tämä yhdessä? Kirjoittajat: Laura Annila, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Maria Fernelius, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katja Vallinkoski, geronomi (AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lisätietoa vanhuuteen varautumisesta: https://www.vtkl.fi/fin/kehittaminen_kit/vanheneminen_fi// https://www.kela.fi/elakelaiset-pikaopas https://www.asumisenapu.fi/asumisen-ennakointi/ https://www.keva.fi/henkiloasiakkaalle/elakkeensaajalle/uuden-elakelaisen-muistilista/ Lisätietoa mielen hyvinvoinnista: https://ikaopisto.fi https://www.mielenterveysseura.fi/fi Lähteet: Heinola, Reija & Helo, Katja 2019. Ei huolta huomisesta – vai vastuullisesti varautuen tuleviin vanhuuden päiviin? Vanhustyön keskusliitto. Vanhustyö 1/2019. Nyyti ry (n.d.). Mielenterveys on voimavara. Saatavana osoitteessa: <https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunne-itsesi/mielenterveys-on-voimavara/>. Luettu 29.3.2019. Suomen Mielenterveysseura (n.d.). Ikääntyminen. Muutoksia, luopumista ja elämäntaitoa. Saatavana osoitteessa: <https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/el%C3%A4m%C3%A4nvaiheet/muutoksia-luopumista-ja-el%C3%A4m%C3%A4ntaitoa>. Luettu 29.3.2019.
Äidinkieli – tunnekieli myös ikääntyessä
Suomalainen voi lähteä pois Suomesta, mutta suomalaisuus ei lähde pois suomalaisesta, vaikka maata vaihtaisi. ”Lapsuuden maisema on sydämen ja sielun maisema, joka jättää jälkeensä kaipuun kotiin – huolimatta siitä, että elettävä elämä on toisaalla, Australiassa” (Punta-Saastamoinen 2010). Suomalaisten vanhusten hoidon laadun huono taso on viime aikoina noussut lehtien otsikoihin. Keväällä 2019 sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on saanut muutamassa viikossa yli sata ilmoitusta hoitoon liittyvistä epäkohdista, jotka kohdistuvat lähinnä yksityisiin hoivakoteihin ja niissä ilmenneisiin hoidon laadun puutteisiin (YLE 2019). Tämä on siis tilanne nykypäivän Suomessa, mutta millaista vanhusten hoito on Australiassa suomalaisten siirtolaisten Finncare-hoitokodissa, jossa asukkaat ovat kaksikielisiä? Tässä blogikirjoituksessamme pohdimme lähinnä äidinkielen merkitystä ikäihmisten hoidossa, ja kerromme kokemuksistamme oltuamme vapaaehtoistöissä Australian Brisbanessa sijaitsevassa Finncare-hoivakodissa marraskuussa 2018. Australiaan 1960-luvulla muuttaneet suomalaiset ovat nyt ikäihmisiä Vuosina 1959 ja 1969 suomalaisia muutti Australiaan ennätysmäärä, yli 2500 henkeä kumpanakin vuonna. Osa heistä palasi takaisin Suomeen (noin 40 %), mutta monet perheet jäivät Australiaan. Nykyisin heidän jälkeläisiään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan elää eri puolilla Australiaa, pääasiassa osavaltioiden pääkaupungeissa. Vuonna 2015 suomalaisia oli Australiassa 24000 henkilöä. (Siirtolaisinstituutti 2019.) Osa ensimmäisen polven australialaisista viettää nyt vanhuuden päiviään Brisbanessa. Vuonna 1975 perustettiin Australian suomalainen lepokotiyhdistys (Nurminen 1995). Vuonna 1983 Finncare avasi ovensa iäkkäille suomalaista syntyperää oleville henkilöille, jotka olivat pääosin muuttaneet Australiaan 1950- ja 1960-luvuilla (Finncare 2018). Äidinkielen merkitys tunnekielenä Useat teoreetikot ovat vakuuttuneita siitä, että äidinkieli on tunteiden kieli (Oliva 2017). Kokaliarin (2013) laadullisessa tutkimuksessa tutkittiin terapeuttien ymmärrystä kielen roolista psykoterapiassa kaksikielisillä asiakkailla. Tutkimustulosten perusteella kaksikieliset asiakkaat tyypillisesti pyrkivät palaamaan äidinkieleensä silloin, kun he ilmaisivat vahvoja tunteitaan, unelmiaan tai traumojaan. Kieli oli tekijä, joka vaikutti myös terapiasuhteeseen, ja sillä ilmaistiin luottamusta terapeuttia kohtaan. (Kokaliari 2013.) Heikkilän ja Ekmanin tutkimuksessa (2003) selvitettiin, millainen rooli kulttuurisesti asianmukaisella hoidolla on iäkkäiden suomalaisten maahanmuuttajien toiveiden ja odotusten suhteen laitoshoidossa Ruotsissa. Tutkimustulosten perusteella iäkkäät suomalaiset maahanmuuttajat toivoivat voivansa jatkaa kotona asumista niin pitkään kuin mahdollista. Siinä vaiheessa, kun he menivät laitoshoitoon, he halusivat tuntea jatkuvuutta, tuttuutta, turvallisuutta ja toveruutta toisten kanssa. Maahanmuuttajina heidän piti valita, haluavatko he hoitopaikan lähellä nykyistä kotiaan vai kulttuurinsa mukaisessa hoitopaikassa tutussa sosiokulttuurisessa olosuhteissa. (Heikkilä & Ekman 2003.) Äidinkieli on ihmisen tunnekieli, jonka avulla tulemme ensin osaksi omaa perhettä ja sukua sekä myöhemmin osaksi koko kotimaan kieli- ja kulttuuriperintöä. Meiltä ei koskaan katoa tarve tulla kuulluksi ja päästä ilmaisemaan omia tunteita äidinkielellä. Moni Finncaren asukas harmitteli sitä, etteivät lastenlapset tai lastenlastenlapset enää osanneet suomen kieltä. Moni asukas koki, että kieli “periytyi” parhaiten sukupolvelta seuraavalle, jos äiti on suomalainen. Syystä siis puhumme käsitteestä “äidinkieli”. Finncare tarjoaa palvelujaan Brisbanessa Finncaressa on tarjolla kolmenlaisia palveluita ikääntyville asukkaille: 1) kotipalveluita (Home Services) 2) tuettuja asumispalveluita, joissa kaikilla asukkailla on omat huoneet, mukaan lukien muistisairaiden oma yksikkö (45 bed residential aged care facility) sekä 3) Finlandia Villas -asumisoikeustaloja itsenäiseen asumiseen (23 independent living villas). Lisäksi tärkeä palvelu on Poro-kahvila, josta saa suomalaisia leivonnaisia ja kotiruokaa (Finncare 2018). Asukkaat voivat olla iältään 55 vuodesta eteenpäin. Marraskuussa 2018 vanhin asukas oli 97-vuotias. Naisia on asukkaina enemmän, kuten suomalaisissa ikääntyvien palveluissakin. Keskusteluissa Finncaren henkilökunnan kanssa tuli esille, että muistisairaiden yksikössä on monta asukasta, jotka pystyvät ilmaisemaan itseään paremmin suomen kielellä, mutta valitettavasti työvuorossa olevat hoitajat ja hoitoapulaiset osaavat usein vain englantia. Tarve keskustella suomen kielellä on suuri, koska asukkaat käyttävät suomea mieluummin kuin englantia. He joko eivät osaa englantia riittävästi tai olivat unohtaneet sen. Siksi suomen kieltä puhuvia vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan. Yhdessä olemisen ja keskusteluihin liittyvät kokemukset voisivat olla molemmin puolin erittäin antoisia ja opettavaisia. (Richardson & Worboyes 2018.) Finncaressa asukkaille järjestetään monipuolista päiväohjelmaa ja heidän kanssaan tehdään myös retkiä. Heille järjestetään mahdollisuuksia mm. tuolijumppaan, lautapelien pelaamiseen, bingoon ja Melbourne Capiin, katsomaan Suomi Uutisia Yle Areenasta sekä kuuntelemaan ja laulamaan ikivihreitä suomalaisia lauluja. Henkilökunta pyrkii laulamaan asukkaiden mukana suomalaisia lauluja, joiden sanat ovat painuneet syvälle asukkaiden mieleen ja sydämeen. Asukkaat kertovat mielellään omia elämän tarinoitaan siitä, miten olivat lähteneet Suomesta maailmalle, osa jo 1940- luvulla ja osa myöhemmin. Suomalainen voi lähteä pois Suomesta, mutta suomalaisuus ei lähde pois suomalaisesta, vaikka maata vaihtaisi. “Suomi on synnyinmaani, vaikkakin koen nykyisin olevani australialainen”, totesi moni asukas. Metropolia tekee yhteistyötä Finncaren kanssa Metropolia Ammattikorkeakoulu allekirjoitti yhteistyösopimuksen hoivakodin kanssa marraskuussa 2017. Tämän jälkeen Finncaressa on ollut työharjoittelussa sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoita Metropoliasta. Kiitokset Suomen Sairaanhoitajaliitolle matka-apurahasta, jonka avulla myös me suuntasimme “Down Under” toimimaan vapaaehtoistyöntekijöinä Finncaressa. Olimme todella tervetulleita Finncareen vapaaehtoistöihin keskustelemaan asukkaiden kanssa. Meillä oli aikaa ja olimme läsnä rauhassa kuuntelemassa asukkaiden elämäntarinoita niin, että he pääsivät käyttämään omaa äidinkieltään. Jos kiinnostuit lähtemään vapaaehtoistöihin, niin ota yhteys Katri Luukkaan, tämän blogin toiseen kirjoittajaan, ja saat lisätietoa vapaaehtoistöiden mahdollisuuksista Finncaressa. Kirjoittajat: Aija Ahokas, koulutusviennin asiantuntija/lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katri Luukka, johtaja, jatkuvan oppimisen palvelut, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Finncare 2018. Finncare tuki ja hoivapalvelut. Saatavana osoitteessa: http://suomi.finncare.org.au/. Heikkilä, Kristiina & Ekman, Sirkka-Liisa 2003. Elderly Care for Ethnic Minorities – Wishes and Expectations among Elderly Finns in Sweden, Ethnicity & Health 8: 2, 135–146. Kokaliari, Efrosini ym. 2013. It Is Called a Mother Tongue for a Reason: A Qualitative Study of Therapists' Perspectives on Bilingual Psychotherapy – Treatment Implications. Smith College Studies in Social Work 83 (1). Nurminen, Erkki 1995. Australian suomalaisen lepokotiyhdistyksen historia. Fitzgerald Printing, Australia. Oliva, Maria Elena 2017. A healing journey of the bilingual self: In search of the language of the heart, Journal of Ethnic & Cultural Diversity in Social Work. Punta-Saastamoinen, Marja-Liisa 2010. Australiansuomalaiset etsivät itseään. Kulttuurisen identiteetin määrittyminen australiansuomalaisessa kirjallisuudessa. Siirtolaisuustutkimuksia A 34. Siirtolaisinstituutti. Siirtolaisinstituutti 2019. Saatavana osoitteessa: http://www.migrationinstitute.fi/fi/tietopalvelut/tilastot#quickset-fi_tietopalvelut_tilastot=1). Ylen uutiset 2019. 16.2.2019. Saatavana osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-10649175. Keskustelut: Richardson Nerida, Clinical Care Coordinator, Finncare, Australia. Keskustelu 5.11.2018 . Worboyes Peter, General Manager, Finnacare, Australia. Keskustelu 5.11.2018.
Yhteistoiminnallisuutta voidaan hyödyntää muistisairaan kuntoutumista edistävän hoitotyön osaamisen kehittämisessä
Muistisairauksien hoito ja kuntoutus ovat hyvin ajankohtaisia aiheita ja koskettavat läheisesti yhä useampaa ihmistä tai perhettä. Muistisairaat ihmiset asuvat kotona pitkään sairauden etenemisestä huolimatta. Kodin tuttuus ja sen tarjoama turva tukevat elämänlaatua. Vanhustenpalveluiden keskittyessä asiakkaiden omaan kotiin puhutaan kotihoidosta ja sen tarjoamista palveluista ja hoivan laadusta. Kotihoidon hoitotyön ammatillisen osaamisen lisääminen muistisairaan asiakkaan kuntoutuksessa ja hoivassa on keskeinen muistisairaan asiakkaan elämänlaatua ja toimintakykyisyyttä tukeva tekijä. Ikääntyneiden kotihoito on jatkuvan tarkastelun ja kehityksen kohteena. Asiakkaan yksilöllinen kuntoutus ja hoiva on tärkeää nostaa keskusteluun samanaikaisesti. Muistisairaan asiakkaan hoitoa- ja kuntoutusta kotihoidossa yhdessä asiakkaan ja hänen perheensä kanssa toteuttavat siellä työskentelevät hoitotyöntekijät. Ikääntyneiden palveluita koskevassa laatusuosituksessa (2017) nostetaan esille kuntoutumista edistävä hoitotyö ja kotihoidon henkilöstön koulutus ja osaamisen kehittäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämän selvityksen mukaan kuntoutusta edistävän toimintatavan osaaminen on pääosin hyvää kotihoidon yksiköissä. Tuloksen viittasivat kuitenkin siihen, että kotihoidon henkilöstön pitäisi nykyistä paremmin tunnistaa asiakkaiden kuntoutumisen mahdollisuudet. Henkilöstön osaamista olisi vahvistettava kuntoutussuunnitelmien tekemisessä ja kuntoutuksen tavoitteiden seurannassa sekä asiakkaan osallisuutta koko prosessissa tulisi lisätä. (Kehusmaa, Kaaren & Luoma 2017.) Vanhustyön ylempään AMK -tutkintoon kuuluvan tutkimuksellisen kehittämistyöni tavoitteena oli selvittää Helsingin itäisen kotihoidon hoitajien näkemyksiä muistisairaan kuntoutumista edistävästä hoitotyöstä sekä toteuttaa kehittämistyötä Helsingin kaupungin kotihoidossa hoitajien osaamisen lisäämiseksi. Kehittämistyötä organisoitiin moniammatillisessa kehittämistyöryhmässä, jossa suunniteltiin ammatillista osaamista lisäävät työpajat. Kehittämistyön pohjana toimivat teemahaastatteluin kerätty aineisto. Muistisairaan asiakkaan kuntoutumista edistävä hoitotyö Kuntoutumista edistävässä hoitotyössä tuetaan muistisairaan asiakkaan itsenäistä selviytymistä. Hoitotyö perustuu terveyslähtöisyyteen ja asiakkaan omaan näkemykseen kuntoutumisen tavoitteista. Hoitotyön edellytyksenä tulee olla asiakkaan sitoutuminen yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin ja hoitajan sitoutuminen kuntoutumista edistävään työotteeseen ja päätöksentekoon. Hoitajan työtavassa korostetaan hoitajan omien asenteiden tunnistamista, vahvistetaan ammatillista tietopohjaa ja taitoa toimia yhdessä asiakkaan kanssa. Ammatillisen taidon kehittymiseksi tarvitaan tietoa sairaudesta sekä muistisairaan asiakkaan kokemusmaailmasta. Yhdessä nämä tekijät mahdollistavat hoitajan omien asenteiden tarkkailun ja toiminnan kyseenalaistamisen. (Routasalo & Lauri 2001). Kotihoidon työntekijöiden kuntoutumista edistävää hoitotyön osaamista tulee lisätä enemmän muistisairaan osallisuutta lisäävään suuntaan. Hoitotyöntekijöiden osaamista kehittämällä tavoitellaan asiakkaan parempaa voimavarojen hyödyntämistä. Näin tuetaan muistisairaan elämänhallintaa sekä selviytymistä arjessa. (Laatusuositus 2017: 35.) Kuntoutuminen perustuu vuorovaikutukseen ja yksilöllisiin arjesta nouseviin tavoitteisiin Muistisairaan asiakkaan hoitotyössä kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tunnistetaan olevan edellytyksiä kuntoutumista edistävälle hoitotyölle kotihoidossa. Onnistunut ja positiivinen vuorovaikutus mahdollistavat luottamuksellisen suhteen asiakkaan ja hoitajan välille. Nämä yhdessä tukevat asiakkaan osallisuuden ja autonomian toteutumista kaikissa yhteistyön vaiheissa. Muistisairaan asiakkaan kuntoutumisen potentiaalin tunnistaminen voi olla haastavaa. Kotihoidossa muistisairaan asiakkaan kuntoutumisen tavoitteet kirjataan hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Muistisairaan kuntoutujan hoito- ja palvelusuunnitelma tulisi nähdä nykyistä enemmän myös elämän ja arjen suunnitteluna. Tällöin se olisi eräänlainen elämäntapasuunnitelma, johon kirjataan asiakkaan tavoitteet toimintakyvyn säilyttämiseksi. Suunnitelmaa tehtäessä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän asiakkaan elämänhistoriaa ja sieltä nousevia mielekkäitä asioita. Ryhmätoimintojen lisäksi tavoitteet voisivat olla erilaisia arjen askareita ja osallistumista hoitotoimenpiteisiin. (Rautsiala 2004: 95–97.) Hoitotyön ja hoitajien osaamisen kehittämiseen tarvitaan uusia tuulia Kehittämistyössä tuli vahvasti ilmi, että hoitotyöntekijät toivovat lisää tietoa ja koulutusta muistisairauksista ja etenkin käytösoireisen muistisairaan asiakkaan kanssa toimimisesta. Pahimmillaan hoitajan käyttämä toimintapa voi jopa pahentaa muistisairaan käytösoireita tai vastaavasti lievittää niitä (Pietilä ym. 2010: 262). Kehittämistyössä tuli ilmi, että hoitajan ammatillinen osaaminen ja kokemus tukevat merkittävästi muistisairaan asiakkaan hoitotyössä vuorovaikutus- ja hoitotilanteen sujumista. Kehittämistyön tulokset osoittivat, että kotihoidon hoitotyön ja hoitajien osaamisen lisäämiseksi kaivataan enemmän yhteistoiminnallisia moniammatillisuutta ja organisaation omaa asiantuntijuutta hyödyntävää koulutusta. Hoitajien pitkä työkokemus nähdään voimavarana, jota haluttaisiin hyödyntää nykyistä paremmin tiimien sisällä sekä niiden välillä. Osaamisen vaihtumisen tulisi olla enemmän tavoitteellista arjessa tapahtuvaa työyhteisön vuorovaikutusta. Perinteistä yksilökohtaista koulutusta ei nähty niinkään hyvänä. Parasta henkilöstön kehittämistä olisi, kun osaaminen ja arkityön tekeminen yhdistetään toiminnalliseksi kokonaisuudeksi (Duffa ym. 2017: 19). Kehittämistyössä toteutetut yhteistoiminnalliset työpajat mahdollistivat hoitotyöntekijöille keskeisten teemojen työstämisen liittyen muistisairaan asiakkaan kuntoutumista edistävään hoitotyöhön. Työpajoissa suunnittelussa ja toteutuksessa hyödynnettiin kehittämistyöryhmässä olevaa asiantuntemusta ja moniammatillista verkostoa. Moniammatillinen ja kotihoidon olemassa olevaa asiantuntemusta sekä työkemusta hyödyntävä kehittämistyöskentely on ketterää eikä vaadi suurta panostusta. Kotihoidossa kehittämistyötä ja yhteisiä asiakassuunnitelmia voitaisiin tehdä nykyistä enemmän kehittämistyössä käytettyä moniammatillista työpajamallia soveltaen. Samalla toiminta lisää osallistujien ymmärrystä eri ammattiryhmien asiantuntijuuksista muistisairaan asiakkaan hoidossa ja kuntoutuksessa lisäten näin tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksia. Kirjoitus perustuu Satu Spetsin tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Muistisairaan asiakkaan kuntoutumista edistävä hoitotyö: Osaamisen kehittämistä Helsingin kotihoidossa” Metropolia ammattikorkeakoulu 2019. Kirjoittaja: Satu Spets, opiskelija, vanhustyön ylempi AMK -tutkinto Lähteet: Dufva, Mikko, Halonen, Minna, Kari, Mika, Koivisto, Tapio, Koivisto, Raija & Myllyoja, Jouko 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. Kehusmaa, Sari, Erhola, Kaaren, Luoma, Minna-Liisa 2017. Kotihoidon henkilöstön kuntoutusosaamista vahvistettava. Tutkimuksesta tiivisti 20. Helsinki. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Laatusuositus 2017. Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017- 2019. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017: 6. Helsinki. Kuntaliitto. Pietilä, Minna, Heimonen, Sirkkaliisa, Eloniemi-Sulkava, Ulla Savikko, Niina, Köykkä, Terhi, Sillanpää-Nisula, Heli, Frosti, Sonja & Saarenheimo, Marja 2010. Kohtaamisia vai ohituksia – Muistisairaiden ihmisten toiseus pitkäaikaisessa hoidossa. Gerontologia, 3. 261–264 Rautsiala, Tarja 2004. Tavoitteellinen kuntoutus osana hoito- ja palvelusuunnitelmaa. Teoksessa Heimonen, Sirkkaliisa & Voutilainen, Päivi (toim.): Dementoituvan ihmisen kuntoutuksen lupaus. 2. painos. Helsinki. Routasalo, Pirkko & Lauri, Sirkka 2001. Iäkkään henkilön kuntoututumista edistävä hoitotyön malli. Gerontologia. 3,