Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Kotihoidon toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon
5.3.2020
Minna Coutinho ja Maj-Britt Löv

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisten RAI-vertailunkehittämisen tulosten mukaan kotihoidossa lähes joka neljäs ikäihminen elää päivittäisen kovan kivun kanssa (Ikääntyminen 2019). Espoossa RAI-tulokset kivun suhteen ovat olleet hyvin samansuuntaiset (Ikääntyminen 2019). Onko kivun hoitoon ja seurantaan tarpeeksi kiinnitetty huomiota? Kotiin tuotettua hoivaa ja hoitoa painotetaan kunnissa yhä enemmän ja ikäihmisiä hoidetaan pidempään kotona. Miten turvataan myös kivuttomampi arki kotona? Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa (2017) ohjataan kiinnittämään huomioita hyvinvointia edistäviin palveluihin ja erilaisiin riskeihin, kuten kaatumisiin, mielialan laskuun ja liikkumisen ongelmiin. Asiakkaan kokemaa kipua ja sen hoitoa ei ole laatusuosituksessa huomioitu. (Laatusuositus 2017: 7, 16–17.) Asiakkaan kokeman kivun taustalla saattaa olla yhteyksiä laatusuosituksessa oleviin riskeihin. Kivun on todettu huonontavan elämänlaatua ja heikentävän toimintakykyä. Kipu muuttaa asennoitumista muihin ihmisiin ja on yhteydessä masennukseen ja muihin negatiivisiin tunteisiin. (Tilvis 2016; Rapo-Pylkkö 2019: 336.) Kivun syyn selvittäminen ja hoitovasteen säännöllinen seuranta ovat tärkeitä kivun hoidon onnistumiselle sekä kivun hallinnalle (Finne-Soveri 2008: 201). Tehokas kivunhoito perustuu huolellisesti suoritettuun kivun mittaukseen luotettavalla ja helposti toistettavalla mittausmenetelmällä (Pesonen 2011: 85). Työpajatyöskentely ja yhteiskehittäminen Tarve kehittää kivun seurantaa ja hoitoa on lähtöisin Espoon vanhusten palvelujen tavoitteesta vähentää kivuliaiden asiakkaiden määrää kotihoidossa. Kehittämistyöllä haluttiin vastata kotihoidon ajankohtaiseen haasteeseen kivun hoidossa. Toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon kehitettiin yhdellä Espoon kotihoidon suuralueista hyödyntäen työpajatyöskentelyä alueen hoitajien kanssa. Työpajoissa käytettiin menetelmänä kalanruotokaaviota syy–seuraussuhteen selvittämiseksi. Ydinkysymyksenä oli, miksi kotihoidossa on paljon kivuliaita asiakkaita. Hoitajat käyttivät PDSA-laatutyökalua kalanruotokaaviosta selvinneiden kehittämistoimenpiteiden työstämiseen. Kehittämistoimenpiteistä valittiin keskeisimmät kehittämiskohteet, joiden avulla kivun toimintamallia työstettiin. Työpajoissa valmistuivat visuaaliset lomakkeet kivun seurantaan ja hoitoon. Lomakkeita pilotoitiin, jonka jälkeen niiden toimivuutta ja niiden hyötyjä hoitajille arvioitiin teemahaastattelujen avulla. Kun hoitajat osallistettiin työpajatyöskentelyyn ja yhteiskehittämiseen, he sitoutuivat paremmin toimintamallin käyttöön ja testaukseen (vrt. Tuulaniemi 2016: 54). Yhteiskehittämällä toimintamallia kotihoidon hoitajien kanssa varmistettiin, että toimintamalli on käytännönläheinen ja soveltuu käytettäväksi kotihoidon toimintaympäristössä. Visuaaliset lomakkeet Työpajojen tuotoksena valmistui kaksi lomaketta: arviointilomake asiakkaan kivun tunnistamiseksi sekä ohje lomakkeen käyttöä varten hoitajille. Työpajoissa kehitettiin myös alusta kivusta kirjaamiselle Lifecare-potilastietojärjestelmään. Alla asiakkaan kivun tunnistamisen -lomake (kuvio 1) ja hoitajan ohje kivun tunnistaminen -lomake (kuvio 2). Asiakkaan kivun tunnistamisen -lomake helpottaa kivun sanoittamista ja osallistaa asiakasta konkreettisesti oman kivun ja sen hoidon arviointiin. Lomakkeet ovat informatiivisia ja ohjaavat hoitajia toimimaan yhdenmukaisti mutta samalla myös yksilöllisesti asiakkaan tarpeen mukaan. Lomakkeessa olevat kehonkuvat ja kipumittarit auttavat hoitajia selvittämään kivun sijaintia ja voimakkuutta yksilöllisemmin asiakkaan kanssa. Yhtenäinen toimintamalli työvälineeksi kotihoitoon Toimintamalli on työkalu hoitajille asiakkaan kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Sen avulla seurataan ja hoidetaan kipua yhdenmukaisesti. Toimintamallin avulla pyritään vähentämään kipua kokevien asiakkaiden määrää Espoon kotihoidossa. Työpajassa valmistuneet lomakkeet yhdessä prosessin (ks. kuvio 3) kanssa muodostavat toimintamallin kivun seurantaan ja hoitoon. Yhdenmukaistamalla kivun arviointia, seurantaa ja hoitoa sekä kivun kirjaamista pyritään vähentämään kipua kokevien asiakkaiden määrää kotihoidossa. Kehittämistyö tukee kotihoidon asiakkaan turvallista arkea ja kivutonta elämää kotona. Perehdytys yhtenäiseen toimintamalliin vaatii koulutusta Perehdytys on oleellinen ja tärkeä osa toimintamallin käyttöönottoa. Hoitajan ohje kivun tunnistaminen -lomake (kuvio 2) on hoitajien omista toiveista ja mietteistä koottu toimintaohje. Lomake toimii perehdytyksenä asiakkaan kivun tunnistamisen lomakkeen käyttöön. Ohjeen tarkoitus on ehkäistä väärinymmärryksiä ja vahvistaa yhteneväistä tapaa toimia. Kotihoidossa on vaihtuvuutta työntekijöissä, joten ohje on liitetty perehdytyskansioon. Kirjoitus perustuu kehittämistyöhön ”Kotihoidon toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon”, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittajat: Minna Coutinho, sairaanhoitaja (AMK), geronomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Maj-Britt Löv, geronomi (AMK), geronomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Finne-Soveri, Harriet 2008. Iäkkäiden kipu. Teoksessa Hartikainen, Sirpa & Lönnroos, Eija (Toim.): Geriatria. Arvioinnista kuntoutukseen. Helsinki: Edita Prima. 201. Ikääntyminen 2019. Kirjautuminen RAI-vertailukehittämisen tietotuotteisiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Palvelutarpeiden arviointi RAI-järjestelmällä. Päivitetty 16.10.2019. Vaatii kirjautumisen, saatavana osoitteessa: <https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/rai-vertailukehittamisen-tietotuotteet/kirjautuminen-rai-vertailukehittamisen-tietotuotteisiin>. Luettu 5.11.2019. Laatusuositus 2017. Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017-2019:6 Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf>. Luettu 18.10.2018. Pesonen, Anne 2011. Pain measurement and management in elderly patients. Clinical studies in long term hospital care and after cardiac surgery. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Lääketieteen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28175/painmeas.pdf?sequence=1>. Luettu 12.11.2019. Rapo-Pylkkö, Susanna 2019. Chronic pain and neuropathic pain among community-dwelling older adults in primary health care settings. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin Yliopisto. Lääketieteen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/305480/ChronicP.pdf?sequence=1&isAllowed=y.Luettu 12.11.2019. Tilvis, Reijo 2016. Vanhusten suhtautuminen kipuun ja sen seuraukset. Kustannus Oy Duodecim, oppiportti. Saatavana sähköisesti osoitteessa, vaatii kirjautumisen: <https://www.oppiportti.fi/op/ger02803/do?p_haku=kipu#q=kipu>. Luettu 10.12.2019. Tuulaniemi, Juha 2016. Palvelumuotoilu. 3. painos. Helsinki: Talentum Pro.

Lue lisää

Maaseudulla asutaan vielä!
24.2.2020
Tiia Nurminen

Saamme jatkuvasti lukea ja kuulla eri tiedotusvälineistä siitä, miten kaupungistumisilmiö autioittaa maaseutumaisia alueita. Vaikka tämä ilmiö on vääjäämätön, uutisointi uhkakuvineen ei ainakaan lisää maaseudun houkuttelevuutta. Vaikka tulevaisuuden realistinen tarkastelu on tärkeää, tämän asian äärellä olisi viisasta hidastaa ja jopa pysähtyä, sillä maaseudulla on yhä elämää ja monenlaisia mahdollisuuksia, jotka pitäisi hyödyntää vahvemmin. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen (2018) mukaan yhteiskuntamme väestörakennetta muuttavat ikääntyminen, syntyvyyden aleneminen sekä entistä moninaisempi muuttoliike, sillä muun muassa kaupungistuminen ohjaa väestön alueellista sijoittumista. Asukkaiden hyvinvointi on pitkälle kiinni esimerkiksi siitä, miten kyetään turvaamaan heidän toiminta- ja työkykyä. Tähän tarvitaankin paljon uudentyyppisiä ratkaisuja koskien hyvinvointia, asumista sekä toimintakyvyn ylläpitäviä toimia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018.) Myös maaseudulle tarvitaan vaihtoehtoja asumiseen On hyvä muistaa, että taajamien ulkopuolella on yhä asutusta, vaikka maaseudun väestö vähenee. Erilaisia vaihtoehtoja asumiseen tulisikin tarjota myös harvaan asuttujen alueiden ihmisille. Tästä syystä kiinnostuin ideoimaan tutkimuksellisen kehittämistyöni aihetta erityisesti asumisteeman ympärille. Lopullinen aihe muodostui ikääntyvien yhteisöllisen asumisen tarkasteluun ja suunnitteluun erityisesti maaseutumaiselle alueelle. Tavoitteenani oli saada selville, mitä asuminen merkitsee, mitä ajatuksia yhteisöllinen asumismuoto herättää, mitä kaikkea siinä tulisi ottaa huomioon ja mitkä olisivat sen haasteet ja vetovoimatekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset koostuivat kahdeksasta haastattelusta sekä kahdesta yhteiskehittelyllä laaditusta työpajasta. Näiden kahden toteutuksen avulla muodostui kattava käsitys siitä, minkälaisia odotuksia yhteisölliseen asumiseen maaseutumiljöössä liittyy. Vaikka tuloksista ilmeni, että yhteisölliseen asumiseen liittyy myös haasteita, vahvuuksia ja hyviä puolia löytyi enemmän. Kaikki haastateltavat pitivät yhteisöllisen asumismuodon suunnittelua maaseutumaiseen ympäristöön hyvänä ideana. Asuinympäristön suuri merkitys Toimivuus ja viihtyvyys elin- ja asuinympäristössä ovat tärkeitä tekijöitä yksilön hyvinvoinnin kannalta. Aktiivisuutta lisäävässä ja motivoivassa elinympäristössä asuu eri-ikäisiä ihmisiä, ja jos siihen on liitetty vielä erilaisia palveluja, antaa se mahdollisuuden arkielämän onnistuvaan toteutumiseen. (Siitonen 2013: 534.) Hauhon Vihniön metsää (Kuva: Tiia Nurminen) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset osoittivat, että asuinympäristöllä on suuri merkitys asumisessa. Ympäristön vaikutus nähtiin rakentuvan alueen rauhallisuudesta, kauniista maisemasta, tunnesiteestä kotitilaan, palveluista, pitkään asumisesta samassa miljöössä, luonnon läheisyydestä ja asuinpaikan erilaisista mahdollisuuksista. Tulokset myös tietyllä tavalla mursivat stereotyyppistä jaottelua ihmisistä “maalaisiin ja kaupunkilaisiin”. Myös kaupunkimiljööstä voidaan olla valmiita muuttamaan pysyvästi maalle: ”Tää on mulle niinku tosi tärkeetä. Halusin ehdottomasti muuttaa kaupungista maaseudulle, kun jäin eläkkeelle. Ja muuttaessani kyl tiesin olosuhteet, mihin tulen.” Vetovoimaa maalla asumiseen Monet elintärkeät palvelut uhkaavat loppua tai paeta kauemmas kasvukeskuksiin. Uusilla asumisen ratkaisuilla voitaisiinkin saada sitä kuuluisaa elinvoimaa maalle takaisin. Asumisen tulisi olla mielekästä, voimavaralähtöistä, turvallista ja hyvinvointia lisäävää. Maaseutumiljöö voisi tarjota näitä kaikkia, jos annamme siihen vain mahdollisuuden. Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön Onnistuneesti yhdessä−Yhteisöllisen asumisen haasteet ja mahdollisuudet. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2020. Kirjoittaja: Tiia Nurminen, sairaanhoitaja (AMK), geronomi (AMK), vanhustyön ylempi AMK-opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuvat: Tiia Nurminen Lähteet: Siitonen, Tuomo 2013. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim. 534–535. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2010. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf?sequence=4 & isAllowed=y>.

Lue lisää

Muistiasiakas ruokailutilanteessa
19.2.2020
Sanna Huhtamo, Laura Korsisaari ja Päivi Närhi

Päivätoiminnan ruokailutilat eivät välttämättä aina toimi. Ne ovat usein ahtaat ja huoneessa saattaa olla samaan aikaan toistakymmentä asiakasta. Eri aisteille syntyy paljon ylimääräistä kuormitusta ja itsenäinen toimiminen vaikeutuu. Ympäristön tulisi siis olla mahdollisimman aistiystävällinen ja esteetön. Esteettömyys tarkoittaa, että asiakkaan kaikki aistit (näkö, kuulo, haju, maku, tunto) huomioidaan. Toimintaympäristö voi osaltaan tukea, mahdollistaa, rajoittaa tai estää ikäihmisen toimijuutta.  Olemme opiskelijoina havainneet työharjoitteluissa puutteita ruokailutiloissa, joissa tapahtuu päivän yksi merkityksellisimmistä hetkistä ja kohtaamisista. Ruokailutilanne voi toisinaan olla melko kaoottinen. Jokaisella on jonkin asteinen muistisairaus ja pulmia liikkumisessa. Tästä huolimatta ikäihmisellä on halu toimia mahdollisimman itsenäisesti ja parhaansa mukaan toimintakykynsä puitteissa. Miten tätä toimintakykyä voitaisiin tukea? Muistiasiakkaan kanssa työskennellessä on tärkeää huomioida ennen kaikkea ihmisen yksilölliset tarpeet ja olemassa olevat voimavarat. Aistien heikkeneminen vaikuttaa ympäristön havainnoimiseen ja turvallisuuden tunteeseen sekä elämän mielekkääksi kokemiseen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. (Freiherr ym. 2013.) Pienilläkin moniaistisuuden huomioivilla muutoksilla voidaan ruokailutiloista saada merkittävästi toimivampi kokonaisuus. Kilinää, kolinaa ja hämäriä hetkiä Keittiöstä tuodaan ruokailutilaan kovaan ääneen huriseva ruokakärry. Ovia paiskitaan, astiat kilisevät, taustalla soi radio. Ruokailutilassa voi myös olla buffet-tyylinen linjasto, joka syvyysnäön heikentyessä tuottaa vaikeuksia hahmottaa, mistä ja miten kutakin ruokalajia voi ottaa. Tilassa voi olla hoitohenkilökunnan lisäksi myös omaisia, opiskelijoita ja työkokeilijoita. Kuuleeko kukaan avunpyyntöä meluisassa toimintaympäristössä? Jääkö asiakas huomiotta epäonnistumisentunteen valassa seisomaan paikoilleen, kun ei osaa toimia? Aistiystävällinen ympäristö edistää toimijuutta ja osallisuutta Looginen ja tarkoituksenmukainen ympäristön suunnittelu edistää kognitiivista esteettömyyttä, mikä on erityisen tärkeää, kun asiakkaan aistit tai tiedonkäsittelyn kyvyt ovat heikentyneet (Säikkä 2018: 43–46). Toimiva fyysinen toimintaympäristö vaikuttaa myös ihmisen turvallisuuden tunteeseen. Ideaalissa toimintaympäristössä ympäristö tarjoaa kiinnekohtia mahdollisimman monille aisteille. Tällöin esimerkiksi yhden aistin toimintavajautta voidaan kompensoida toisen aistin havainnoilla. (Siitonen 2016: 537.) Hyvällä ympäristösuunnitelulla voidaan mm. vähentää ympäristön tapaturma-alttiutta, varsinkin muistiasiakkaiden kanssa toimiessa tämän seikan huomioiminen korostuu. (Siitonen 2016: 534–537.) Ympäristön tulee tarjota ja antaa asiakkaalle riittävästi mahdollisuuksia yrittää itse. Ympäristötekijöiden huomioimisella voidaan mahdollistaa myös muistiasiakkaan omien vahvuuksien käyttö sekä tukea hänen osallisuuttaan ja toimijuuttaan. Toimivuutta jo pienillä muutoksilla Värikkäillä verhoilla ja pöytäliinoilla sekä tauluilla saadaan tuotua ruokatilaan eloa mutta myös parannettua tilan akustiikkaa. Huonekalujen materiaaleihin kannattaa panostaa, esim. sammaleen vihreä ja pörröisenpehmeä istuinosa voi aktivoida muistelemaan eväsretkiä metsässä, mutta innostaa myös toimimaan aktiivisesti ruokatilanteessa. Oikeanlaisella valaistuksella, värivalinnoilla ja kontrasteilla voidaan tukea ikäihmisen hahmottamista. Kaunis kattaus, kukat, viherkasvit ja kynttilät luovat arjen ruokailutilanteeseen positiivisen tunnelman. Myös yksilöllisen annoskoon huomioiminen innostaa osaltaan syömään ja nauttimaan yhteisestä ruokahetkestä. Tuoreen pullan ja kahvin tuoksut saavat tunteet ja muistot heräämään. Ruokatiloista saa pienilläkin muutoksilla merkittävästi toimivamman ja aistiystävällisen kokonaisuuden. Kirjoittajat: Sanna Huhtamo, Laura Korsisaari ja Päivi Närhi, geronomi (AMK) -opiskelijat, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Freiherr, Jessica & Lundström, Johan N. & Habel, Ute & Reetz, Kathrin 2013. Multisensory integration mechanisms during aging. Saatavana osoitteesta: <https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3861780/>. Luettu 21.10.2019. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Tilojen esteettömyyskartoitus aistit huomioiden. Tarkistuslista avuksi. Sarja D, Muut julkaisut 9/2014. Saatavana osoitteesta: https://www.samk.fi/wp-content/uploads/2016/06/Esteettomyys_Tilojen_esteettomyyden_tarkistuslista_julkaisu-1.pdf. Luettu 27.8.2019. Siitonen,Tuomo. 2016. Elinympäristön kehittäminen. Teoksessa Heikkinen, Eino – Jyrkämä, Jyrki – Rantanen, Taina (toim.): Gerontologia. Helsinki: Duodecim. Säikkä, Marja 2018. Ikääntyvät maahanmuuttajat palvelukeskuksen asiakkaina. Opinnäytetyö. Laurea YAMK. Saatavana osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/159277/Ikaantyvat%20maahanmuuttajat%20palvelukeskuksen%20asiakkaina%20Marja%20Saikka%202018.pdf?sequence=1&isAllowed=y.  Luettu 6.9.2019.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset