Kokemusasiantuntijuus ja kokemustieto omaishoidossa – tulevaisuuden voimavarat

27.11.2025
Johanna Karppinen

Omaishoitoa pidetään ratkaisuna hoivakriisiin, mutta miten ratkaista omaishoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvät haasteet? Kokemusosaamista hyödyntämällä voidaan vahvistaa palvelujen asiakaslähtöisyyttä sekä lisätä ymmärrystä omaishoitajien tuen tarpeista. Samalla voidaan tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia, osallisuutta ja henkilökohtaista kasvua. YAMK-opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten omaishoidon koulutetut kokemusasiantuntijat kokevat osallisuutensa ja mitkä tekijät vaikuttavat osallisuuden kokemukseen. Kokemusasiantuntijoiden henkilökohtaisten kokemusten lisäksi haluttiin tuoda esiin omaishoidon kokemusasiantuntijuuden merkitys ja tarkastella kokemustiedon hyödyntämismahdollisuuksia sekä palvelurakenteissa että laajemmin yhteiskunnassa. Omaishoitajat kannattelevat hyvinvointiyhteiskuntaa Väestön ikääntyminen haastaa totutut hoivakäytänteet ja omaishoitajilla on suuri rooli hoivavastuun kantamisessa. Omaishoito on kustannustehokas ja inhimillinen tapa huolehtia hoivaa tarvitsevista (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006: 9). Omaishoitajat tarvitsevat jaksaakseen oikein kohdennettua tukea ja palveluita. Halosen (2021) mukaan on tärkeää kehittää omaishoitoperheille suunnattuja palveluita, mutta omaishoitajien tukeminen on moniulotteisuutensa vuoksi haastavampaa (Halonen 2021: 368). Omaishoitajien tukipalveluiden kehittämiseen on perusteltua panostaa, sillä omaishoitajien saamilla tukipalveluilla on todettu olevan vaikutusta omaishoitajien jaksamiseen (Kehusmaa 2014: 32). Omaishoidon kokemusasiantuntijuus ja kokemusperäisen tiedon hyödyntäminen omaishoitajien tukemisessa ja palveluiden kehittämisessä on liian vähän hyödynnetty voimavara. Omaishoitajien hyvinvointiin panostaminen kannattaa, sillä tukemalla omaishoitoa voidaan myös vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä (ks. Aaltonen & Edgren & Josefsson & Heikkilä & Ilmarinen 2025: 185). Omaishoidon kokemusasiantuntijasta on moneksi Omaishoidon kokemusasiantuntijat voivat toimia koulutuksensa jälkeen monipuolisesti kokemusasiantuntijan tehtävissä. Tyypillisimpiä tehtäviä ovat vertaistukijana toimiminen sekä kokemustiedon ja omaishoitoymmärryksen lisääminen oman tarinan kautta. Oman tarinan kertominen lisää kokemusasiantuntijan merkityksellisyyden kokemusta ja antaa kuulijoille samaistumispintaa. Henkilökohtaisten kokemusten kuuleminen voi ohjata myös päättäjiä kohti ihmisläheisempiä päätöksiä. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi työskennellä omaishoitajien tukemiseen ja palveluiden parantamiseen tähtäävissä kehittämistehtävissä. Yhteiskehittäminen onkin tärkeä väylä kokemustiedon hyödyntämiseen. Kokemusosaamiselle on käyttöä myös erilaisissa luottamus- ja vaikuttamistehtävissä. Kokemusasiantuntijuus edistää osallisuutta ja hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa Omaishoidon kokemusasiantuntijakoulutus (OKA®) on prosessi, jonka aikana on mahdollista jäsentää ja käsitellä omaa kokemustaan ja saada siihen toisenlaista perspektiiviä. Kokemusasiantuntijuus antaa vaikeillekin kokemuksille merkitystä sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia suhteita. Kokemusasiantuntijatoiminnalla voidaan tuoda asiakasnäkökulmaa kehittämistyöhön sekä tukea yksilön osallisuutta. Omaishoidon koulutettujen kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemus muodostuu merkityksellisyyden tunteesta, myönteisestä palautteesta, tarpeellisuuden tunteesta, koetusta luottamuksesta, vaikutusmahdollisuuksista sekä yhteisöön kuulumisesta. Kokemusosaamisella on mahdollista rakentaa osallisuutta, joka on sekä väline että itseisarvo (Hirschovits-Gerz 2025: 5). Toisin sanoen omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan hyödyt ovat monitasoisia. Sen lisäksi että kokemusasiantuntijuus koetaan merkityksellisenä, kokemusasiantuntijat voivat auttaa vertaisiaan, minkä lisäksi kokemustieto voidaan nähdä vastauksena moniin kehittämistyön haasteisiin. Anna kokemustiedolle mahdollisuus Yhteistyö kokemusasiantuntijoiden kanssa haastaa myös ammattilaisia. Haaste kannattaa kuitenkin ottaa vastaan, sillä vaikka se vaatii uudenlaista suhtautumista ja omien asenteiden tarkastelua on se myös mahdollisuus ammatilliseen kasvuun (Hokkanen & Nikupeteri 2015: 44).   Hyödyntämällä omaishoidon kokemusasiantuntijoita osana palvelujen kehittämistä voidaan paitsi tukea kokemusasiantuntijan hyvinvointia ja osallisuutta myös edistää asiakaslähtöisyyttä ja lisätä dialogia ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä. Kokemustiedon hyödyntäminen voi auttaa vastaamaan moniin omaishoidon kentän haasteisiin, kuten palveluiden saavutettavuuteen, tuen riittävyyteen ja omaishoitajien jaksamiseen. Omaishoidon kokemusasiantuntijoita voi tiedustella Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ltä. Lopuksi Opinnäytetyö tuotti lisätietoa omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuuden kokemuksen olennaisista elementeistä. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin monimenetelmäisyyttä. Aineisto kerättiin omaishoidon kokemusaisaintuntijoilta sähköisenä lomakekyselynä (n=15) ja teemahaastatteluilla (n=8). Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä, lisäksi hyödynnettiin teoriaohjaavaa analyysitapaa sekä Pienet onnistumistarinat työkalua. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää omaishoidon kokemusasiantuntijatoiminnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset antavat ammattilaisille osviittaa siitä, miten tukea omaishoidon kokemusasiantuntijoiden osallisuutta. Arvostavalla kohtaamisella ja luottamuksen osoittamisella on tässä merkittävä rooli. Osallisuutta on mahdollista vahvistaa yhteisen tekemisen kautta. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Omaishoidon kokemusasiantuntijan roolit ja osallisuus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112429484 Kirjoittaja Johanna Karppinen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja (YAMK), ikääntyneiden palvelujen kehittäminen ja johtaminen -tutkinnosta valmistuva opiskelija, joka haluaa kannustaa kaikkia ammattilaisia ja etenkin tulevia ammattilaisia kokemusosaamisen ja yhteiskehittämisen pariin. Lähteet Aaltonen, Mari & Edgren, Johanna & Heikkilä, Rauha & Josefsson, Kim & Ilmarinen, Katja 2025. Ikääntyneiden palvelut. Teoksessa Tynkkynen, Liina-Kaisa & Paatela, Satu & Aalto, Anna-Mari & Keskimäki, Ilmo & Nykänen, Eeva & Peltola, Mikko & Sinervo, Timo & Tammi, Tuukka & Viita-aho, Marjaana (toim.) Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 3/2025. 177–189. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8 Halonen, Ulla 2021. Miksi muistisairaiden läheiset eivät käytä palveluja? Gerontologia 35 (4), 356–371. https://doi.org/10.23989/gerontologia.109028 Hirschovits-Gerz, Tanja 2025. Kokemusosaaminen työelämän pitovoiman vahvistajana. Teoksessa Henna Harju (toim.) Kokemusosaamisen voima sosiaali- ja terveysalalla. Diak Työelämä 37 Tampere: Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-449-7 Hokkanen, Liisa & Nikupeteri, Anna 2015. Henkilökohtainen, yhteisöllinen ja rakenteistunut kokemusasiantuntijuus. Teoksessa Taina Meriluoto & Leena Marila-Penttinen & Essi Lehtinen (toim.) Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Kehusmaa, Sari 2014. Hoidon menoja hillitsemässä. Heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö. omaishoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutki-muksia 131. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-669-942-7 Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:30. Helsinki. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201504225199

Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet

17.10.2025
Emilia Lehtinen

Etähoito on jatkuvasti yleistyvä menetelmä tuottaa palveluja asiakkaille. Se tarjoaa ratkaisuja kotihoidon haasteisiin muun muassa kasvavien asiakasmäärien sekä työvoimapulan osalta. Jotta etähoitotyö on laadukasta, se edellyttää jatkuvaa henkilöstön osaamistarpeiden tarkastelua ja kehittämistä. Etähoidossa yhteistyö asiakkaan kanssa tapahtuu tietokoneen tai muun ruudun välityksellä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020; Eloranta ym. 2024: 260) ja merkittävin ero etä- ja kotihoidon välillä onkin fyysisen kontaktin puuttuminen. Etähoitotyö eroaa fyysisestä hoitotyöstä monella eri osa-alueella. Etähoitotyön erityispiirteet voivat liittyä muun muassa tietoturvaan, asenteisiin, teknologiaosaamiseen tai asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamisen haasteisiin. Jotta etähoitotyötä voidaan toteuttaa laadukkaasti ja taata potilasturvallisuuden toteutuminen, etähoitotyötä tekevien osaamistarpeita tulee kehittää jatkuvasti työelämän muutosten mukana. Mitä nämä osaamistarpeet sitten ovat? Tutkimusprosessi Erilaiset osaamistarpeet ja niiden muuttuminen tulevaisuuden työelämän vaatimusten mukaisesti olivat YAMK-opinnäytetyössäni keskiössä. Tavoitteenani oli selvittää, millaista osaamista etäkotihoidon työntekijät kokevat tarvitsevansa laadukkaan etähoidon toteuttamisessa nyt ja tulevaisuudessa. Tarkoituksena oli saada tietoa etähoitoon liittyvistä osaamistarpeista henkilöstön näkökulmasta ja varsinkin siitä, millaista osaamista etähoidossa tarvitaan tulevaisuudessa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta, joihin osallistui etä- ja kotihoidon henkilöstöä. Työpajoissa työskentelymenetelminä käytettiin tulevaisuuden muistelua sekä vertaiskehittämistä. Opinnäytetyön tekijänä poimin aineistosta kaikki osaamiseen ja osaamistarpeisiin liittyvät ilmaisut sekä näkökulmat. Sisällönanalyysiä käyttäen tulokset keskittyvät tutkimustehtävien kannalta olennaisiin pääluokkiin, jotka olivat saumattomiin teknologisiin järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta, teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset tulevaisuuden moniammatilliseen työhön, teknologiaosaamisen sekä muun etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta, sekä etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet.Pääluokat koostuvat etähoidossa tarvittavasta osaamisesta ja osaamistarpeista sekä niiden mahdollisesta muuttumisessa tulevaisuudessa henkilöstön näkökulmasta. Järjestelmiin ja hoitokäytänteisiin liittyvä osaaminen osana potilasturvallisuutta Opinnäytetyöni tuloksista ilmeni, että yhtenäiset tietojärjestelmät sekä hoitokäytänteet koetaan tärkeiksi laadukkaan etähoidon toteuttamisessa. Osaamista koetaan tarvittavan erilaisten järjestelmien eroavaisuuksien ymmärtämisessä sekä tietojärjestelmien käytössä, jotta voidaan taata potilasturvallisuuden toteutuminen. Tulevaisuudessa tietoturvaan tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota, myös asiakkaan toiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön (2020: 32) mukaan ikääntyneillä tietoturvan rooli korostuu, sillä heidän henkilökohtaiset tietonsa voivat joutua vääriin käsiin liian alhaisen tietoturvan vuoksi. Etähoidon henkilöstön oman osaamisen ja ymmärryksen on oltava ajan tasalla, jotta he pystyvät ohjaamaan asiakasta. Teknologian kehittymisen asettamat osaamisvaatimukset Etähoitotyön koetaan vähentävän työkuormaa sekä tarjoavan mahdollisuuden jatkaa työuraa sairastumisen tai eläkeiän jälkeenkin. Tähän voi liittyä kuitenkin myös haasteita, esimerkiksi sukupolvien välisten teknologisten taitojen eroavaisuuksissa. Jatkuvat muutokset ja teknologisten laitteiden ja järjestelmien kehittyminen saattavat aiheuttaa myös kuormittuneisuutta ja aiheuttaa negatiivisia asenteita henkilöstön keskuudessa. Pelko oman työnkuvan muutoksesta, kiivas työtahti ja jatkuvat muutokset saattavat lisätä työstressiä sekä alentaa työkykyä (Selander ym. 2022). Etähoidon tulisi aina vastata asiakkaiden sen hetkisiin hoidon tarpeisiin ja henkilöstön onkin tärkeää tunnistaa joukosta ne asiakkaat, jotka eivät sovellu etähoidon asiakkaiksi tai pärjää kotonaan pelkän etähoidon turvin. Etähoidossa asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottaminen saattaa kuitenkin olla haastavaa ja vastaajat toivoivatkin saavansa erilaisia keinoja siihen, sekä mahdollisten riskien tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Esimerkiksi yhden fyysisen kotikäynnin koettaisiin parantavan asiakkaan voinnin kokonaiskuvan hahmottamista. Etähoitoon liittyvän osaamisen kehittyminen koulutusten kautta Useissa vastauksissa mainittiin teknologiaan liittyvän koulutuksen merkitys etähoitoon liittyvän osaamisen vahvistamisessa ja kehittämisessä. Osaamisen kehittyminen koulutusten kautta jakautui teknologiaosaamisen ja ammattitaidon kehittymiseen sekä etähoidon sisältöjen kehittämisosaamiseen ja jatkuvaan arviointiin. Teknologiaosaamisen vahvistaminen koulutusten kautta koetaan edellytykseksi etähoidon toteuttamisessa. Koulutusten avulla tulisi edistää laadukkaan sekä turvallisen etähoidon toteutumista sekä asiakaskeskeistä työskentelytapaa (Guise & Wiig 2017; 1; Vehko ym. 2024; 269, 272). Moniammatillisuuden koetaan lisääntyvän teknologian kehittyessä. Vastaajat kokevat työn kierron mahdollisesti lisäävän moniammatillisuutta ja ymmärrystä toisen työnkuvasta etä- ja kotihoidon välillä. Etähoidon erityispiirteisiin ja asiakaslähtöisyyteen liittyvät osaamistarpeet Etähoitotyön avulla voidaan tukea asiakkaan omatoimisuutta (Saari ym. 2022: 44) ja asiakkaan sekä hoitajan molemminpuolinen osallistuminen vaikuttavatkin etähoitotyön onnistumiseen. Vastaajat toivoivat koulutusta teknologiakäytännöistä myös asiakkaille, koska hoidon lopputulos muodostuu hoitajan sekä asiakkaan yhteistyöstä. Myös turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen kaivattiin keinoja, sillä lääkehoito tapahtuu usein asiakkaan toteuttamana, hoitajan ollessa ruudun toisella puolella. Asiakkaan itsemääräämisoikeus sekä vastuu korostuvat etähoidossa (Jarnila & Eloranta 2024: 9). Etähoitotyön koetaan lisääntyvän entisestään tulevaisuudessa ja tulevaisuuden asiakaskunnan arvellaan olevan erilaista. Etähoidon asiakkaita voi siis olla enemmän, mutta asiakkaat osaisivat mahdollisesti käyttää teknologisia laitteita sujuvammin. Jatkuvaa osaamisen kehittämistä Tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta laadukkaan etähoitotyön toteuttamisen edellyttävän laaja-alaista osaamista sekä osaamistarpeiden jatkuvaa päivittämistä tulevaisuuden työelämän muutosten mukana. Tuloksia tulisi käsitellä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa sekä uuden työntekijän perehdytyksessä. Etähoidon henkilöstöltä edellytetään laaja-alaista osaamista. Kirjoitus perustuu YAMK-opinnäytetyöhön Tulevaisuuden etähoidon osaamistarpeet (Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit, Hämeen Ammattikorkeakoulu). Opinnäytetyö valmistui 23.04.2025 ja on osa Tulevaisuuden monipuolinen etähoito -hanketta, jonka toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. Vantaan ja Keravan sekä OmaHämeen -hyvinvointialueiden etäkotihoidon työntekijät sekä etähoidon palvelujen käyttäjät toimivat hankkeen työelämän yhteistyökumppaneina. Tämä opinnäytetyö liittyy osioon, jossa tehtiin tulevaisuuden etähoidon osaamisen ennakointikartoitus. Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin hankkeessa järjestettyjen kolmen työpajan kautta. Hankkeen tarkoituksena on luoda tulevaisuuden kuva etähoidosta tulevaisuustyöskentelyn avulla.   Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504227210 Kirjoittaja Emilia Lehtinen, sairaanhoitaja (AMK), Hyvinvoinnin digitaaliset palvelut ja prosessit (YAMK), Hämeen Ammattikorkeakoulu Lähteet: Eloranta, S., Hoffrén-Mikkola, M., Komulainen, M., Mikkola, T., Teeri, S. & Roivas, M. (2024). Onnistunut etäkotihoito. Metropolia. https://oma.tsr.fi/api/projects/70951373-1511-4374-9d68-8dc5cecce1a5/attachment/10f872da-3132-4ed4-bbc7-c51794130ac3 Guise, V. & Wiig, S. (2017). Perceptions of telecare training needs in home healthcare services: a focus group study. BMC Health Services Research 17 (164). https://doi.org/10.1186/s12913-017-2098-2 Jarnila, I. & Eloranta, S. (2024). Iäkkäiden asiakkaiden kokemuksia etäkotihoidosta. Gerontologia 38 (1), 3–15. https://doi-org.ezproxy.hamk.fi/10.23989/gerontologia.130934 Saari, E., Koivisto, T., Koskela, I., Känsälä, M., Rydman, V. & Turunen, J. (2022). Enemmän aikaa empatialle? Hoivatyön teknologiavälitteinen viestintä ja työhyvinvointi. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-022-5 Selander, K., Nikunlaakso, R. & Laitinen, J. (2022). Association between work ability and work stressors: cross-sectional survey of elderly services and health and social care service employees. Archives of Public Health 80 (83). https://doi.org/10.1186/s13690-022-00841-2 Sosiaali- ja terveysministeriö (2020). Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023 Vehko, T., Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Saranto, K. & Kinnunen, U-M. (2024). Sairaanhoitajien kokemuksia tietojärjestelmistä hyvinvointialueiden toiminnan alussa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 16 (39), 269–295. https://doi.org/10.23996/fjhw.136345

Mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa?

24.9.2025
Taina Rauhala

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa vuoden 2023 alussa ja vastuu ikääntyneen pitkäaikaishoivan päätöksenteosta siirtyi myös tämän myötä kunnilta hyvinvointialueille. Vielä ei ole paljoakaan tutkimustietoa siitä, mahdollistetaanko ikääntyneen osallisuutta edelleen riittävästi pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja onko ikääntyneellä ollut aidosti mahdollisuus vaikuttaa tehtyihin päätöksiin. Muun muassa näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia vanhustyön (YAMK) opinnäytetyössä, joka toteutettiin Kanta-Hämeen hyvinvointialueella. Ikääntyneiden hoivan tarve on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Se on aiheuttanut yhteiskunnassamme suuria haasteita ja vaatinut enenevässä määrin ennalta varautumista ja muuntautumiskykyä ikääntyvän väestön tarpeisiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 11). Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa haastavassa tilanteessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) tekemässä tutkimuksessa todetaankin, että vastuu vanhuspalvelujen järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille sellaisessa tilanteessa, jossa palveluiden järjestämiseen tuovat haasteita väestön ikääntyminen yhdistettynä alan työvoimapulaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023: 77). Hyvinvointialueisiin siirtymisen jälkeen ikääntyneet ovat saattaneet resurssipulan vuoksi kokea ulkopuolisuuden tunnetta sekä kohdata epäinhimillisyyttä omassa pitkäaikaishoivansa päätöksenteossa. Järnström (2011) toteaakin, että ikääntyneet myös valitettavan usein arvioidaan muun muassa sairauden vuoksi kykenemättömiksi vaikuttamaan omaan elämäänsä sekä olemaan osallisina omaa hoitoaan koskeviin päätöksiin (Järnström 2011: 259). Tämän vuoksi oli äärimmäisen tärkeä saada ikääntyneen oma ääni kuuluviin heidän osallisuudestaan pitkäaikaishoivan päätöksenteossa ja erityisesti siitä, miten he olivat itse pitkäaikaishoivansa prosessin kokeneet. Aineisto opinnäytetyöhön Aineisto kerättiin marraskuussa 2024 haastattelemalla kuutta ikääntynyttä, jotka olivat muuttaneet pitkäaikaishoivaan Kanta-Hämeen hyvinvointialueella sijaitseviin hoivakoteihin hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen. Haastattelut toteutettiin ikääntyneiden luona yksilöhaastattelemalla heitä teemahaastattelun keinoin. Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tuloksissa nousi esille kolme pääteemaa: Pitkäaikaishoivan päätöksenteossa subjektina oleminen, objektina oleminen sekä välillinen osallisuus. Tuloksissa korostuivat erityisesti itsemääräämisoikeus, toimijuuden menettäminen sekä rajalliset vaikuttamismahdollisuudet. Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet jakautuivat sekä objektina olemisen kokemukseen, mutta myös subjektina olemisen kokemukseen muun muassa läheisten toiminnan ja tuen kautta.   Itsemääräämisoikeus vai toimijuuden menettäminen Subjektina olemisen kokemus nousi esille kuulemisen, vaikuttamisen sekä päätöksenteon kautta. Yhdenvertaisuuden sekä itsemääräämisoikeuden vahvistaminen korostivat subjektina olemisen tunnetta. Ikääntyneet, jotka kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan, kokivat myös tehdyt päätökset asiakaslähtöisinä ja mieluisina. Subjektina olemisen kokemusta vahvistivat myös läheisten osallistaminen sekä ikääntyneen pitäminen ajan tasalla sekä keskiössä pitkäaikaishoivan prosessissa. Moisanen (2018) myös toteaa, että itsemääräämisoikeus liitetään vahvasti eettiseen toimintaan ja etiikkaan. Hän tuo esille, että mitään toimintaa ei voi pitää asiakaslähtöisenä, mikäli asianomaisella ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omiin asioihinsa ja päätöksiin omien voimavarojensa puitteissa. (Moisanen 2018: 93.) Osallisuuden kokemuksen puutteen sekä objektina olemisen tunteen koettiin olevan vahvasti yhteydessä toimijuuden menettämiseen. Tämä korostui siinä, että ikääntyneen omia toiveita sekä mielipiteitä ei kuultu tai huomioitu riittävästi. Olettamus siitä, että ikääntynyt ei enää pystyisi itse omia toiveitaan ja ajatuksiaan tuomaan esille oli nähtävillä sekä virkahenkilöiden että läheisten toimesta. Myös Nikumaa (2024) tuo esille, että ikääntyneet saattavat kokea esimerkiksi muistisairauden vaikuttavan heidän itsemääräämisoikeuteensa. Esimerkkinä hän tuo esille, että jokin ulkopuolinen taho, kuten läheinen tai organisaatio on arvioinut tai määritellyt ikääntyneen itsemääräämisoikeutta, sen astetta ja heikkenemistä. (Nikumaa 2024: 224.) Rajalliset vaikuttamismahdollisuudet ja läheinen päätöksentekijänä Välillisen osallisuuden näkökulmasta ikääntyneet saattoivat kokea vahvaakin osallisuuden tunnetta, vaikka päätöksenteko olisikin tapahtunut välillisesti läheisten tai organisaation toimesta. Tunnetta vahvistivat luottamus läheiseen sekä hänen sanaansa päätöksissä, mutta myös virkahenkilöiden haluun toimia ikääntyneen parhaaksi. Osallisuuden kokemuksen puute saattoi tosin joidenkin kohdalla johtua samoista syistä. Osa ikääntyneistä saattoi kokea, että välillisiä vaikuttamismahdollisuuksia annettiin, mutta viime kädessä päätöksiin ei pystynyt aidosti vaikuttamaan. Näitä olivat esimerkiksi hoivakodin valintaan sekä muuttoon liittyvät aikataulut, mutta myös läheisten kohdalla heidän liiallinen itsenäinen päätösvaltansa. Ikääntyneen osallisuus saattoi jäädä näissä tilanteissa vain osallistumisen tasolle. Nivala & Ryynänen (2013) toteavatkin, että osallistuminen voi tarkoittaa mukana olemista esimerkiksi toisten suunnittelemassa tilanteessa ilman omaa toimintaa (Nivala & Ryynänen 2013). Osa ikääntyneistä koki osallisuutensa jääneen tälle tasolle, ehkä osin läheisten sekä virkahenkilöiden tätä aidosti tiedostamatta. Lopuksi Tuloksissa korostuivat kuulluksi tuleminen sekä itsemääräämisoikeus, mutta myös toimijuuden menettäminen omassa pitkäaikaishoivan päätöksenteossa. Ikääntyneiden kokemukset heidän osallisuudestaan olivat hyvin yksilöllisiä ja erilaisia. Osallisuuden tunne tuli esille myös hyvin subjektiivisena kokemuksena. Vaikka osallisuuden tunne näyttäytyikin usein hyvin subjektiivisena kokemuksena, oli osallisuus sekä sen mahdollistaminen jäänyt aidosti uupumaan joidenkin ikääntyneiden kohdalla. Tuloksiin nojautuen voidaan siis sanoa, että ikääntyneen osallisuutta ei vielä tänäkään päivänä aina riittävästi mahdollisteta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tässä on siis vielä monelta osin petrattavaa sekä virkahenkilöillä että läheisillä. Tämä kirjoitus pohjautuu opinnäytetyöhön ”Ikääntyneen osallisuus pitkäaikaishoivan päätöksenteossa” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2025). Työ on kokonaisuudessaan luettavissa Theseuksessa:  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060520599 Kirjoittaja Taina Rauhala, Metropolia Ammattikorkeakoulu, sairaanhoitaja, vanhustyö (YAMK) -tutkinnosta valmistunut opiskelija Lähteet Järnström, Sanna 2011. ”En tiedä, mitä ne ajattelee mun kohtalokseni”. Etnografinen tutkimus asiakkuudesta ja asiakaslähtöisyydestä geriatrisessa sairaalassa. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. Moisanen, Kirsi 2018. Asiakaslähtöisen osaamisen johtaminen vanhuspalveluissa. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. Nikumaa, Henna 2024. Muistisairaan ihmisen autonominen toimijuus. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu. Nivala, Elina & Ryynänen, Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja. Vuosikirja 2013. Vol. 14. https://journal.fi/sosiaalipedagogiikka/article/view/122317/72652 Viitattu 14.4.2025. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki 2020. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162462/STM_2030_31_j.pdf?sequence=4&isAllowed=y Viitattu 28.3.2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Iäkkäiden palvelujen järjestämisen tila hyvinvointialueiden aloittaessa. Vanhuspalvelujen tila -seurannan järjestäjäkyselyn tuloksia 2014–2022. Raportti 4/2023. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/146291/URN_ISBN_978-952-408-043-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 14.4.2025.